Lue keskustelun säännöt.
Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (1916)
Vierailija kirjoitti:
Te taas, jotka voitte harrastaa seksiä mutta vasta sitten, kun teillä on vahva ja turvallinen tunneside kumppaniin, olette demiseksuaaleja. Se on yksi aseksuaalisuuden haara. Tunnesiteen muodostumiseen voi mennä kuukausista muutamaan vuoteen. Yhdenillanjutut, säätämiset, panot jne. eivät sovi teille.
Googlatkaa lisää! Demiseksuaalisuudesta löytyy vähän suomeksi mitään, mutta englanniksi paljon.
Terveisin, demiseksuaali N36, sinkkuna viimeiset 15 vuotta.
Mä olen kuvitellut olevani vain tiukkapipoinen/estynyt. Olen tosin vielä neitsyt, mutta tiedän sen varmasti että seksi on minulle niin vakava asia että se kuuluu vain parisuhteeseen ja nimenomaan olen tiedostanut sen että tarvitsen valtavasti luottamusta ennenkuin voisin ryhtyä kenenkään kanssa intiimiin kanssakäymiseen. Nyt tosin tuntuu, että libido on niin alhainen että aihe ahdistaa siitäkin syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska panen muutenkin päivittäin.
Ei täs enää maha keretä, joutuu pian kuitenni johonki NATOn sotaan tykinevääksi. menny jo melekin 40 v yksin eiköhän tuota maailmanloppuun jaksa, ei se niin kaukana ole kuitenkaan
En jaksa, eikä edes kiinnostakaan.
Olen tullut siihen pisteeseen että ei kiinnosta seurustelu, ei ole tunteita vaan huonoa oloa.
Olen sammuttanut tunteet tiettyihin henkilöihin. He vain haluavat satuttaa minua.
En suo sitä iloa heille että näkisivät tunteeni. Olen mieluummin yksin.
Nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 38v estynyt ja karvan verran mielisairas neitsytmies, ja vaikka Raamattu änkyttää ettei ole ihmisen hyvä olla yksin niin parempi hänen silti yksin kuin minun kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksitön suhde, maailma romahtanu helvetin perseeseen,vähintään - ja kaiken vaikutus itseen.
Seurustelisin, jos oikea osuisi kohdalle. Eroprosessi vei aikansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, ehkä tulikin jo mainittua, mutta te, joita seksi ei kiinnosta pätkääkään, mutta seurustelu olisi ok, olette aseksuaaleja. Aseksuaalia ei kiinnosta seksi millään muotoa. Yksin hänellä voi olla seksuaalisia haluja, joita purkaa masturboimalla (osa ei silläkään), mutta seksi toisen kanssa on yhtä suurta innostusta herättävää kuin lantakasassa pyöriminen.
Te taas, jotka voitte harrastaa seksiä mutta vasta sitten, kun teillä on vahva ja turvallinen tunneside kumppaniin, olette demiseksuaaleja. Se on yksi aseksuaalisuuden haara. Tunnesiteen muodostumiseen voi mennä kuukausista muutamaan vuoteen. Yhdenillanjutut, säätämiset, panot jne. eivät sovi teille.
Googlatkaa lisää! Demiseksuaalisuudesta löytyy vähän suomeksi mitään, mutta englanniksi paljon.
Terveisin, demiseksuaali N36, sinkkuna viimeiset 15 vuotta.
Entä jos ei vain _halua_ harrastaa seksiä ilman tunnesidettä? Onko silloinkin demiseksuaali? Olen aina pitänyt itseäni seksuaalisena ihmisenä, en ole estoinen eikä ole mitään muutakaan estettä tai ongelmaa. Se vain, että haluan kumppanin ja puolison, en mitään säätöjä tai panoja. Niinpä olen jäänyt ilman miestä.
Toinen syy voi olla sekin, että en ole tavannut kovin paljon miehiä, sillä työ ja harrastukset ovat kaikki aika naisvaltaisia enkä käy baareissa tai harrasta tindereitä, juurikin siksi etten kaipaa sitä merkityksetöntä seksiä. Tässä olisi juuri sellainen monen mielestä täydellinen nainen, mutta missäpä on se mies?
Pärjään hyvin yksinkin, vaikka kaipaan toisen ihmisen lähelle. Odotan edelleen ihmettä tapahtuvaksi.
Vinksahtaneet suhteet vanhempiini, muutamat tympeät kokemukset ja muistot vuosikymmentenkin takaa kun minut joku tietämättään tai puolitieten nolasi "nappi"hetkellä jollain typerällä leualla tai puhkijyystetyllä buumerivitsillään
ja sen semmosta, eli puuttuu lähinnä itsetuntoja tilallle on tullut jokin maanisdepressiivinen äärivaihtelu-tila
ei semmosilla eväillä parisuhdetta saati avioliittoa rakennella eikä edes ihmissuhteita luoda
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juna meni jo ja seison edelleen laiturilla, tässä pisteessä lähinnä alkaa ärsyttämään toisen kokeneisuus, en jaksa sellasta alemmuudentunnetta. Onko mitään ärsyttävämpää kuin että toinen kertoo existään ja seksikokemuksistaan ja itsellä vaan päässä jaahas niin, kaikesta tuosta jäin paitsi.
Vaikka sinkkuja ollaankin niin eihän se suinkaan tarkoita että tässä selibaatissa oltaisiin. Miksi ottaa sontivaa ja mölyävää lehmää kotiin kun maitoa saa siististi kaupasta aina silloin kun tarvii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi en, se olisi kaikille kiusallista ja tuhoisaa. En halua tuhota muiden elämiä, suojelen muita itseltäni
Pitäisi kyllä tehdä ero tosisinkkujen ja wannabe-sinkkujen välille, eli koekmattomat neitsytsinkut ja "sinkut"
Vierailija kirjoitti:
Juna meni jo ja seison edelleen laiturilla, tässä pisteessä lähinnä alkaa ärsyttämään toisen kokeneisuus, en jaksa sellasta alemmuudentunnetta. Onko mitään ärsyttävämpää kuin että toinen kertoo existään ja seksikokemuksistaan ja itsellä vaan päässä jaahas niin, kaikesta tuosta jäin paitsi.
Mä kuuntelisin jopa mielellään... siis kahden. Mulla tulee se ujous, alemmuus kyllä herkästi, mutta se on tila, joka menee ohi.
musta on tainnut tulla jo melko asuksuaalinen tyyppi kun olen koittanut tuhkahduttaa himoa, josta en voi hyötyä koska sönkköys ja muu epäsosiaalisuus
Oma tupa oma lupa. Mikä vapaus!
Viihdyn yksin tai yhdessä ja olen kerran saanut kokea 10 vuoden suhteen. Nyt olen ollut 5 vuotta sinkkuna. Jos minulla ei olisi parisuhteen kokemusta, niin todennäköisesti haluaisin suhdetta enemmän. Kun olen saanut kokea sen, niin tiedän että vaikka se on mukavaa, niin se ei kuitenkaan ole mikään avain omaan onneen ja sinkkunakin voi rakentaa omasta elämästään onnellisen.
Koen kuitenkin olevani valmis uuteen suhteeseen, mutta tuosta aiemmin mainitusta syystä johtuen minulla ei ole mikään pakko löytää kumppania. Joskus käyn treffeillä, mutta ehkäpä en sitten anna riittävästi aikaa tunnesiteen muodostumiselle, kun ei ole oikein kukaan kolahtanut.
Aiemman parisuhteen loppuaika aiheutti ehkä lisäksi sen, että minulle on tärkeää nähdä että toista kiinnostaa. Jos toinen ei ole aktiivinen, niin tajuan sen niin ettei hänellä ole mielenkiintoa, enkä sitten itsekään enää yritä. Järjellä ajateltuna ymmärrän, että toinen saattaa ajatella samoin.
Mistä mun pitäis seurustella ja kenen kaa?