Miten jaksaa jos mies ei koskaan sano mitään positiivista, vaan kaikki on pelkkää negaa

Olen jo tosi väsynyt tähän tilanteeseen, joka on jatkunut yli 10 vuotta. Jos toimin hänen mielestään jotenkin väärin, niin alkaa heti siitä räyhäämään. Ihan pienistäkin asioista, jotka normaalisti lähinnä ohitettaisiin pienellä huomautuksella asiasta. Jotenkin jaksaisin varmaan tuonkin, jos sitten saisin joskus vastapainoksi jotakin positiivista palautetta, jos olen hänestä jossakin toiminut hyvin tai onnistunut. Vaikka kiitos joskus. Ei myöskään halaa, silittele, ota kädestä tms.

Toisaalta sitten ei ole missään mielessä väkivaltainen, ei juo eikä polta, viettää pääasiassa vapaa-aikansa perheen kanssa, eikä pistä mitään omia menojaan perheen edelle. Hoitaa myös kotihommia. Ei myöskään hauku minua sillä tavalla, että arvostelisi esimerkiksi ulkonäköä (ei kyllä kehukaan). Kyse on juuri minun tekemisistäni tai tekemättä jättämisistäni, joissa varmasti on vikaakin, ja kyllä niistä saisi huomauttaakin. Mutta kun palaute on heti minusta aina niin vihaista ja ylimitoitettua asian tärkeys huomioonottaen. Ja sitten jotenkin se negatiivisen palautteen mittakaava korostaaa sitä, miten olematonta se positiivinen huomioiminen on. Jos sitä olisi vastapainona tuolle moittimiselle, niin tuskin moitekaan tuntuisi niin pahalta.

Tänään esimerkiksi oltiin lähdössä kauppaan ja pyysin saada laittaa hänen piponsa päähäni, koska omani ovat vielä jossakin laatikossa kun en ole saanut niitä sieltä noudettua. Omaa laiskuuttani siis. Miehellä on muitakin päähineitä, joita voisi laittaa. Tästä hän raivostui ja alkoi huutamaan miten ärsyttävää on, kun hän ei saa käyttää omaa pipoaan. Sanoin, että ei kai asia nyt noin kamala ole, mutta huuto jatkui. Sanoin, että en jaksa nyt kuunnella huutoa, ja sanoin että voi käydä itsekseen kaupassa. Kolmeen eri otteeseen tuli huutamaan siitä piposta ne samat asiat. Olisi vaikka sanonut ilman huutoa, että voisitko luvata, että hommaat tänään itsellesi pipon, ettei tarvitse käyttää minun pipoa, kun se on minusta ärsyttävää. Kyseessä oli kuitenkin vasta toinen kerta kun tarvitsin sitä pipoa, eli ei ollut mitään jatkuvaa käyttöä.

Tällaiset jutut ovat ihan jokapäiväisiä. Ymmärrän kyllä, että alkuperäinen syy on se, että en ollut laiskuuttani jaksanut kaivaa sitä omaa pipoa vaatekaapista. Mutta kun se reaktio on minusta aina ihan ylimitoitettu itse asiaan nähden. Varsinkin kun positiivinen palaute sitten puolestaan on ihan oikeasti täysin olematonta. Itkettää ajatella, että tätä tämä nyt sitten on aina. Koskaan en tule enää kokemaan itseäni parisuhteessa onnistuneeksi tai hyväksi, vaan aina vain tulee epäonnistumisia epäonnistumisen perään. Olen tästä sanonut, mutta sillä ei ole mitään merkitystä.

Onneksi on lapset, josta saan sitä rakkautta ja mukavaa palautetta osakseni kuitenkin.