Lue keskustelun säännöt.
Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (1916)
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kukaan musta enää kiinnostuisi.
Sama juttu parisuhde päättyi viime vuonna ja tuntuu, että elämä on pelattu läpi. Ei syytä jatkaa elämistä tai alkaa etsimään edes parisuhdetta.
M-38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietääkseni olen ihan hyvännäköinen nainen ja rakastan seksiä, mutta en tuntemattomien miesten kanssa. Tinder ei oikein ole minua varten, koska kaikista treffeistä on jäänyt sellainen olo, että miehet odottavat jo ensimmäisellä tapaamisella jotain fyysisempää, ja minua se vain ahdistaa. Haluan tutustua ja ihastua ihmiseen ensin. Alan muuttua vähän liian epäluuloiseksikin miesten suhteen tässä asiassa, ihan sama mitä joku sanoo vaikka jossain Tinderissä, pelkkä seksi on kiikarissa kuitenkin.
Eli sinäkin olet tyypillinen nainen joka vaatii paljon huomioimista ja hemmottelua ennen kun suostut antamaan mitään takaisin
En kelpaa naisille muuta kuin siinä vaiheessa kun etsitään toisen miehen lapselle/lapsille kasvattajaa ja elättäjää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te taas, jotka voitte harrastaa seksiä mutta vasta sitten, kun teillä on vahva ja turvallinen tunneside kumppaniin, olette demiseksuaaleja. Se on yksi aseksuaalisuuden haara. Tunnesiteen muodostumiseen voi mennä kuukausista muutamaan vuoteen. Yhdenillanjutut, säätämiset, panot jne. eivät sovi teille.
Googlatkaa lisää! Demiseksuaalisuudesta löytyy vähän suomeksi mitään, mutta englanniksi paljon.
Terveisin, demiseksuaali N36, sinkkuna viimeiset 15 vuotta.
Entä jos ei vain _halua_ harrastaa seksiä ilman tunnesidettä? Onko silloinkin demiseksuaali? Olen aina pitänyt itseäni seksuaalisena ihmisenä, en ole estoinen eikä ole mitään muutakaan estettä tai ongelmaa. Se vain, että haluan kumppanin ja puolison, en mitään säätöjä tai panoja. Niinpä olen jäänyt ilman miestä.
Toinen syy voi olla sekin, että en ole tavannut kovin paljon miehiä, sillä työ ja harrastukset ovat kaikki aika naisvaltaisia enkä käy baareissa tai harrasta tindereitä, juurikin siksi etten kaipaa sitä merkityksetöntä seksiä. Tässä olisi juuri sellainen monen mielestä täydellinen nainen, mutta missäpä on se mies?
Pärjään hyvin yksinkin, vaikka kaipaan toisen ihmisen lähelle. Odotan edelleen ihmettä tapahtuvaksi.
Tämä voisi olla minun kirjoittamani. Harmittaa ihan, miten hyvä nainen minussa menee hukkaan, kun ei löydy miestä, joka haluaisi muutakin kuin sitä pelkkää seksiä! Ehkä ongelma on siinä, kun niitä "normaaleja" miehiä ei tapaa missään, ainoaksi vaihtoehdoksi jää Tinderit ym. ja sieltähän sitä oikeanlaista kumppania ei varmasti löydy (kokeiltu on).
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivänä tuntuu olevan vakio, että potentiaalisesta seurustelukumppanista googlataan kaikki mahdollinen ja käännetään jokainen kivi, suurin piirtein kuin olisi valtion virkaan hakemassa. Jos on joskus jotain törttöillyt, niin ei ole väliä onko tapahtuneesta 2 vai 20 vuotta ja sen takia en uskalla ryhtyä suhteeseen, vaikka sellainen olisikin tarjolla. Kuolisin häpeästä jos potentiaalinen naisystävä tekisi näin.
Ilmeisesti on tullut aika pahasti törttöiltyä jos googlailemalla löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietääkseni olen ihan hyvännäköinen nainen ja rakastan seksiä, mutta en tuntemattomien miesten kanssa. Tinder ei oikein ole minua varten, koska kaikista treffeistä on jäänyt sellainen olo, että miehet odottavat jo ensimmäisellä tapaamisella jotain fyysisempää, ja minua se vain ahdistaa. Haluan tutustua ja ihastua ihmiseen ensin. Alan muuttua vähän liian epäluuloiseksikin miesten suhteen tässä asiassa, ihan sama mitä joku sanoo vaikka jossain Tinderissä, pelkkä seksi on kiikarissa kuitenkin.
Eli sinäkin olet tyypillinen nainen joka vaatii paljon huomioimista ja hemmottelua ennen kun suostut antamaan mitään takaisin
Enpä nyt sen enempää vaadi, kuin tunteen siitä, että mies viihtyy minun seurassani muutenkin kuin sänkyhommissa. Ja minulle seksi ei ole "antamista", vaan molemminpuolista nautintoa, sen oikean ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te taas, jotka voitte harrastaa seksiä mutta vasta sitten, kun teillä on vahva ja turvallinen tunneside kumppaniin, olette demiseksuaaleja. Se on yksi aseksuaalisuuden haara. Tunnesiteen muodostumiseen voi mennä kuukausista muutamaan vuoteen. Yhdenillanjutut, säätämiset, panot jne. eivät sovi teille.
Googlatkaa lisää! Demiseksuaalisuudesta löytyy vähän suomeksi mitään, mutta englanniksi paljon.
Terveisin, demiseksuaali N36, sinkkuna viimeiset 15 vuotta.
Entä jos ei vain _halua_ harrastaa seksiä ilman tunnesidettä? Onko silloinkin demiseksuaali? Olen aina pitänyt itseäni seksuaalisena ihmisenä, en ole estoinen eikä ole mitään muutakaan estettä tai ongelmaa. Se vain, että haluan kumppanin ja puolison, en mitään säätöjä tai panoja. Niinpä olen jäänyt ilman miestä.
Toinen syy voi olla sekin, että en ole tavannut kovin paljon miehiä, sillä työ ja harrastukset ovat kaikki aika naisvaltaisia enkä käy baareissa tai harrasta tindereitä, juurikin siksi etten kaipaa sitä merkityksetöntä seksiä. Tässä olisi juuri sellainen monen mielestä täydellinen nainen, mutta missäpä on se mies?
Pärjään hyvin yksinkin, vaikka kaipaan toisen ihmisen lähelle. Odotan edelleen ihmettä tapahtuvaksi.
Tämä voisi olla minun kirjoittamani. Harmittaa ihan, miten hyvä nainen minussa menee hukkaan, kun ei löydy miestä, joka haluaisi muutakin kuin sitä pelkkää seksiä! Ehkä ongelma on siinä, kun niitä "normaaleja" miehiä ei tapaa missään, ainoaksi vaihtoehdoksi jää Tinderit ym. ja sieltähän sitä oikeanlaista kumppania ei varmasti löydy (kokeiltu on).
Meitä on enemmänkin, täälläkin nimittäin yksi. Tiedän että olisin hyvä kumppani ja mulla olisi parisuhteessa paljon annettavaa. Tinderissä olin lyhyen aikaa ja jäi niin huonot kokemukset että lopetin kumppanin etsimisen siihen. Jos jotain muuta kautta joskus sattumalta löytyy niin kiva, mutta en ole kovin toiveikas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska henkilö, johon olen ollut rakastunut viimeiset 5 vuotta, ei halua suhteeseen minun kanssani. Kerroin tunteistani hänelle kolmisen vuotta sitten, ja hän vastasi, ettei tunne samoin. En ole kuitenkaan vieläkään päässyt asian yli.
Minä kohtasin elämäni rakkauden 13 vuotta sitten, mutta hän ei halunnut minua.
Viime yönä näin viimeksi unta hänestä.
En ole koskaan seurustellut tai ihastunut. Kiinostaisi koittaa millaista on rakastua ja seurustella, mutta olisi kiva tavata sellaisen ihmisen, jonka kanssa pystyisi puhumaan samoista asioista ja joista oltaisiin samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän ohi aiheen, mutta itse miellän itseni edelleen sinkuksi, vaikka olenkin viimesyksystä lähtien pikkuhiljaa tutustunut erääseen mieheen. Olen 29v ikisinkku - kuten hänkin - ja kiinnostuimme toisistamme miettimättä alkuun olisiko suhde kohdallamme edes realistinen. Nyt, kun olemme sitä yrittäneet selvittää, minusta on paljastunut mm. epävakautta ja mustasukkaisuutta - ja hänestä epävarmuutta ja sulkeutuneisuutta.
Mutta tämä oma pieni "suhdesekoiluni" sai minut miettimään aloituksessakin mainittua sinkkujen määrän ongelmallisuutta. Minusta on hassua, että näennäisestä sinkkuudesta on tehty ongelma; paheksutuissa sinkkutalouksissakin asuu paljon pareja, jotka ovat valinneet pitää omat kodit suhdestatuksestaan huolimatta.
Entä jos vastaavat parit pakotettaisiinkin muuttamaan yhteen ja kaikki tuuliajolla olevat sinkut paritettaisiin toisen samanlaisen kanssa saman katon alle, sittenkö valtio olisi tyytyväinen? Ehei, kun tuollainen järjestelykään ei takaa, että syntyisi yhtään sen enempää l a p s i a.
Ei valtiota oikeasti ihmisten suhdestatus kiinnosta, vaan syntyvyys. Siksi onkin hölmöä demonisoida nimenomaan sinkkuutta, sillä vaikka kaikki Suomen lapsentekoikäiset löytäisivät itsensä parisuhteesta huomenna, eivät he kaikki valitsisi kuitenkaan tehdä lapsia. Nykypäivänä ei välttämättä enää edes suurin osa.
Sinkkuuden ja perheellistymisen (eli sen, mitä valtio oikeasti haluaa) välissä on monta askelmaa. Minunkaan seurusteluni ei hyödyttäisi yhteiskuntaa mitenkään, kun lapsia en ole koskaan halunnut ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä vahvemmin tunnen haluavani pitää myös oman kotini.
Tuskinpa kukaan minusta enää koskaan kiinnostuu. Itse en enää aio tehdä aloitetta, tunnen itseni ihan naurunalaiseksi tyrkyksi. Ikäisekseni olen mielestäni ihan hyvännäköinen, hoikka, pitkähiuksinen, hyvyilevä, urheilullinen jne. Mutta siitä huolimatta olen miehille pelkkää ilmaa, kukaan ei ainakaan koskaan ilmaise mitenkään, että olisin jollain lailla naisena kiinnostava.
N46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset tuijottavat puoli elämää itseään peilista josta on kehittynyt epäterve itserakkaus ja pitää itseään kauneimpana jonka jälkeen oikeuttaa itselleen vain parasta ja komeimmat ja haukkuu kaikki tavalliset vaikka on loppujen lopuksi itsekin vain tavallinen eikä mitenkään erityisen kaunis
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa kukaan minusta enää koskaan kiinnostuu. Itse en enää aio tehdä aloitetta, tunnen itseni ihan naurunalaiseksi tyrkyksi. Ikäisekseni olen mielestäni ihan hyvännäköinen, hoikka, pitkähiuksinen, hyvyilevä, urheilullinen jne. Mutta siitä huolimatta olen miehille pelkkää ilmaa, kukaan ei ainakaan koskaan ilmaise mitenkään, että olisin jollain lailla naisena kiinnostava.
N46
En minäkään ilmaise koskaan mitään ketään kohti missään paikassa tai tilanteessa vaikka voisi tehdä mieli kehua tai halia, mutta olisi ehkä syntiä tehdä niin luvatta ja toisaalta noloa pyytää lupaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tääl on monella miehellä ongelma, että naiset eivät kiinnostu. Itsellä toisinpäin, että naiset kiinnostuu musta liikaakin. En vaan pysty hillitsemään itteeni, siksi en seurustele, etten loukkaa ketään.
Ei jaksa säätää ja pelata ihmissuhdepelejä. Ukoissa on aina jotain vikaa joko nupissa tai kropassa.
Runkkaamalla saa sarjaorkkuja, ukoista ei saa tyydytystä edes läheisyyden osalta.
sdfgb kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa kukaan minusta enää koskaan kiinnostuu. Itse en enää aio tehdä aloitetta, tunnen itseni ihan naurunalaiseksi tyrkyksi. Ikäisekseni olen mielestäni ihan hyvännäköinen, hoikka, pitkähiuksinen, hyvyilevä, urheilullinen jne. Mutta siitä huolimatta olen miehille pelkkää ilmaa, kukaan ei ainakaan koskaan ilmaise mitenkään, että olisin jollain lailla naisena kiinnostava.
N46
En minäkään ilmaise koskaan mitään ketään kohti missään paikassa tai tilanteessa vaikka voisi tehdä mieli kehua tai halia, mutta olisi ehkä syntiä tehdä niin luvatta ja toisaalta noloa pyytää lupaa
No halailu pyytämättä ja yllätyksenä voisi olla vähän liikaa ihan tuntemattomalta, mutta joku niitä näitä juttelu, hymyily ja pieni flirtti piristäisi kyllä päivää.
En tiedä, missä voisin tavata mukavan, komean ja fiksun miehen. Baareissa ei, ja tuttavapiiri on tosi pieni. Eli elämän pitää olla kuosissa kaikin puolin. Olen yh ja en voi ottaa riskiä, että joku tulee sekoilemaan meidän elämään.
Pitää myös olla eroottista latausta.
Ei tule vastakaikua ihastukselle, ikinä.
Suurin ongelma minulla on, että olen tosi sulkeutunut. En anna mahdollisuutta. Minun on vaikea puhua ihmisten kanssa. Aloittaa keskustelua. Vähän väliä kuntosalilla joku mies lähtee samaan aikaan ja haluaisi keskustella. Minua hämmentää. Voisin hyvin tavata jonkun vaikka ruokakaupassa. Olen nätti, liikunnallinen ja fiksu. Elämä on järjestyksessä.
Miksi en anna mahdollisuutta?
Nykyajan naiset eivät ole parisuhteen arvoisia. Ennemmin pari suhdetta kuin parisuhde