Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (1916)
Koska en saa sellaista neitiä, johon itse ihastuisi. Lisänä vielä kun Suomessa samoilla apajilla on kaikenlaisia australialaisia toddeja 25 vee, niin kyllä pitäisi olla vähintään Teemu Selänne, Tuukka Rask tmv. Todennäköisesti elelen koko elämäni yksin.
M33.
Pillupalkalla mies seurustelee.
En lukenut koko ketjua, ehkä tulikin jo mainittua, mutta te, joita seksi ei kiinnosta pätkääkään, mutta seurustelu olisi ok, olette aseksuaaleja. Aseksuaalia ei kiinnosta seksi millään muotoa. Yksin hänellä voi olla seksuaalisia haluja, joita purkaa masturboimalla (osa ei silläkään), mutta seksi toisen kanssa on yhtä suurta innostusta herättävää kuin lantakasassa pyöriminen.
Te taas, jotka voitte harrastaa seksiä mutta vasta sitten, kun teillä on vahva ja turvallinen tunneside kumppaniin, olette demiseksuaaleja. Se on yksi aseksuaalisuuden haara. Tunnesiteen muodostumiseen voi mennä kuukausista muutamaan vuoteen. Yhdenillanjutut, säätämiset, panot jne. eivät sovi teille.
Googlatkaa lisää! Demiseksuaalisuudesta löytyy vähän suomeksi mitään, mutta englanniksi paljon.
Terveisin, demiseksuaali N36, sinkkuna viimeiset 15 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua seurustella. Saan seksiä kun haluan ja läheisyyttä kun haluan mutten ole tilivelvollinen kenellekkään. N27
Olet nuori tyttönen vielä. Odotas kun täytät 35, 40, 50. Loppuu seksin saanti rupsahtelusta johtuen kuin seinään, ellet kelpuuta 'tasosi' alempana olevia. Tosin tasosi on myös rupsahtanut olemattomiin. Vaikka ettehän te nuoret tätä ymmärrä saati hyväksy.
Höpsis. Ei tuon ikäisen tarvitse "rupsahtaa", vaikka toki vanheneminen jollain lailla näkyy, mutta hyvännäköinen voi olla silti. Ja miksi pitäisi ottaa 'tasonsa' alapuolella olevia, eihän tuossa ole mitään järkeä.
Ei pidäkään. Kun ulkoinen viehättävyys laskee, laskee tasokin. Eli samantasoisesta on kysymys, mutta ei itse välttämättä ymmärrä oman tason laskua, eikä että toinen onkin samantasoinen. Vaikka 5v ja etenkin 10v sitten ei olisi ollut.
Olen läski mies, ei tee mieli seurustella
Toi pienimunaisuus ei kyllä ole mikään este. Meillä (mahtavaa) seksiä harrastetaan pääosin muuten kuin perinteisellä,yhdynnällä, vaikka värkit lienee normikokoa. Kumpikin saa vain paremman tyydytyksen esim käsillä tai suulla tehdyllä käsittelyllä ja näin on ollut aina. Ja tätä harrastetaan monta kertaa viikossa ja pidetään seksielämäämme todella hyvänä.
Eli seksi ei todellakaan ole pelkkää yhdyntää. Luulen, että aika monen seksielämä muuttuisi muutenkin tyydyttävämmäksi, jos tämä perusasia ymmärrettäisiin paremmin.
Hanavesikö on tehnyt suomalaisista haluttomia ja intohimottomia olijoita?
Sisimmässäni en luota ihmisiin. En ole avoin, koska sillä tavalla saa vaan turpaansa henkisesti. En kestä sitä ja siksi onkin hyvä pitää kaikki ihmiset loitolla.
n21
Olen liian huono naisille.😔 En uskalla puhua kenellekkään, juttelen ehkä säästä ja jännitän liikaa enkä osaa flirttailla.en ole suosittu ja on vaan pari kaveria joita tapaan harvoin.
En ehtinyt tavata ketään jolle olisin kelvannut ja olen nyt päätynyt ”tekemään” lapset itsekseni.
Mietin aiemmin, että ehkä voin joskus myöhemmin sitten tavata kumppanin.
Mutta nyt olen alkanut ajatella etten ehkä enää halua tässä vaiheessa alkaa edes miettiämutään suhdejuttuja. Olisin halunnut rakastua ja elää nimenomaan tätä perhe-elämää jonkun kunnollisen ihmisen kanssa joka myös nauttisi tälläisestä.
Mutta ehkäpä se juna meni jo. Tiedän että on toimivia uusperheitä, mutta en ehkä halua sellaista säätöä kuitenkaan omalle kohdalle. Ja en oikeen tässä vaiheessa osaa ajatella mitään pelkkää rakkaussuhdettakaan eli että joskus myöhemmin kun lapset isoja tapailisin ihan muuten vaan jotakuta. Kun minulla se kaikki on tosiaan perustunut aina siihen ajatukseen että ollaan ja eletään rakkautta ja perhe-elämää yhdessä.
Ei ole aikaa. Yksinhuoltajuus ja kaksi työtä vievät kiitettävästi mehut. Tietysti oikean miehen osuessa kohdille, aikataulua saa järjestettyä. Miehen pitää olla sitten hyvin kiinnostava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua seurustella. Saan seksiä kun haluan ja läheisyyttä kun haluan mutten ole tilivelvollinen kenellekkään. N27
Olet nuori tyttönen vielä. Odotas kun täytät 35, 40, 50. Loppuu seksin saanti rupsahtelusta johtuen kuin seinään, ellet kelpuuta 'tasosi' alempana olevia. Tosin tasosi on myös rupsahtanut olemattomiin. Vaikka ettehän te nuoret tätä ymmärrä saati hyväksy.
Höpsis. Ei tuon ikäisen tarvitse "rupsahtaa", vaikka toki vanheneminen jollain lailla näkyy, mutta hyvännäköinen voi olla silti. Ja miksi pitäisi ottaa 'tasonsa' alapuolella olevia, eihän tuossa ole mitään järkeä.
Ei pidäkään. Kun ulkoinen viehättävyys laskee, laskee tasokin. Eli samantasoisesta on kysymys, mutta ei itse välttämättä ymmärrä oman tason laskua, eikä että toinen onkin samantasoinen. Vaikka 5v ja etenkin 10v sitten ei olisi ollut.
Sai tästä taas naurut! Itse 36v ja miehiä riittäisi ihan kuinka paljon tahansa, mutta olen parisuhteessa. Kroppa kunnossa ja iho ei roiku tms. Eli ei ole tapahtunut rupsahtamista. Paremmassa kunnossa olen kun moni parikymppinen!
Off-topic
Päädyn aina suhteeseen ja tarjokkaitakin olisi, mutta jotenkin olen aina loppujen lopuksi huojentunut vaikka itse ero ei olisi ollut helppoa minulle.
Olen jollakin tavalla sitoutumiskammoinen, en halua naimisiin enkä muutenkaan tulla esiteltäväksi kumppanina, se aiheuttaa jotain ahdistusta ja pelkoa. Sen sijaan jos olisin salasuhteessa ja minut esiteltäisiin kaverina, olisin oma itseni, rento ja charmikas :D En tiedä mistä tuo johtuu.
Elän nyt jonkin aikaa yksin ja katson tuleeko pakottava tarve löytää kumppani.
Onhan näitä syitä: ylipaino, useamman työttömyys, kaverittomuus, autottomuus, kunnianhimottomuus, väärät harrastukset, en käy ulkona/baareissa, ei rikosrekisteriä, juon todella harvoin alkoholia, en ole matkaillut tarpeeksi, ei kiinnosta seurustelu, vähän alle keskivertomittainen penis (kaupan päälle vielä haluttomuutta hieman + erektio-ongelmia) niin eipä näillä seteillä oikein voi voittaa.
Naiset on joko perässävedettäviä tossuja joista saa nyhtää irti puolta sanaakin, tai sitten ne on lävistettjä ja tatuoituja narsisteja jotka eivät ymmärrä mitään hienovaraisuuden tai tunteiden päälle vaan tölvivät ja negaavat kaikkea kaikkialla.
Yritä tuollaisten kanssa nyt sitten mitään.
Miksi olette naiset niin huonoja?
En ole tavannut naista joka osaa ottaa minut huomioon ja muodostaa mielipiteensä rationaalisesti, eikä vain että musta tuntuu. Lisäksi pitää jaksaa edes vähän liikkua. En tosin ole menettänyt toivoa.
no minulla on ollut huonot lähtökohdat suhteeseen pääsyyn. Ensinnäkin nuorena uskoin vakaasti että olen helvetin ruma ja itsetunto oli muutenkin maassa. Lisäksi silloinen paraskaverini romutti itsetuntoni täysin kertomalla että ihastukseni olisi haukkunut minut pystyyn vaikka tämä oli oikeasti kiinnostunut minusta ja tekikin siirron minkä otin täytenä v*ttuiluna kaverini ansiosta. Herkkänä ihmisenä tuo kolhaisi pahasti itsetuntoa ja usein vuosia että minun on turha kehenkään ihastua koska satutan vain itseäni. Myös kun äitini oli henkisesti epävakaa stressin takia ja kun itselläni on suojeluviettiä niin koin etten voi mennä suhteeseen ihmisen kanssa jota rakastan koska pelkäsin että olisin samanlainen kuin äitini tälle. Vasta n. 24 vuotiaana ymmärsin että ruoskii itseäni turhaan ja että olen hyvä tyyppi ja jopa kauniskin omalla persoonallisella tavalla.
Muttei se hirveästi auttanut suhteen saantiin. Huomasin kyllä että minust aoltiin kiinnostuneita, mutta minun ongelma on myös se etten oikeasti kiinnostu helpolla. Minua ei vaan kiinnosta tutustua kehenkään ellen ollut jo ihastunut ja ne miehet joita kohtaan minulla ei ole mielenkiintoa ovat ne jotka juuri uskaltaa tulla iskemään. Mutta jos en ole ihastunut niin ei minua kiinnostanut parisuhde. Ja silloin kun ihastun niin en näe ketään muuta, mikä on paha jos ihastuksen kanssa ei syystä tai toisesta etene mihinkään joten joudun odottamaan että ihastus laantuu. Sinänsä on ollut tuuria että usein on tunteet olleet molemminpuolisia mutta nämä miehet tuntuu menettävän itseluottamuksensa täysin (vaikka muuten ovat itsevarmoja) ja ottavat aivan kaiken vakavasti jolloin syntyy tietty väärinkäsityksiä ja minulta kiinnostus lopahtaa kun tarpeeksi kauan menee sen pelleilyn seuraamisessa...
Joten olen siksi sinkku koska en vain pääse ihastusta pidemmälle vaikka tekisinkin siirron.
Ongelma ei ole siinä, ettenkö olisi löytänyt ketään vaan siinä että kukaan ei löydä minua. Ihan simppelisti siinä syy.
Ja sitten, vaikka tulisikin se molemminpuolinen kohtaaminen, ei minusta ole parisuhteeseen koska olen seksuaalisesti niin estynyt, traumatisoitunut ja sosiaalivammainen eikä kukaan enää ala katselemaan keski-ikäisen kompurointia opetellessa parisuhde-elämää.
Liian iso muna.. lisätkää ig vedenkeitinnnn
Varman siksi, että en saa naista :D Yksin kun on vähän haastavaa serustella