Lue keskustelun säännöt.
Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (1916)
En ole kunnollisen miehen arvoinen ja en halua paskaan suhteeseenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi osata varmaan edes hymyillä jollekulle että olisi pienenpieni mahdollisuus ruveta suhdetta luomaan
Inhottaa ajatus siitä että havaitsisin itselläni olevan ihmisuhde jonkun naisen/tytön kanssa. itseinhosta kuitenkin jo vuosikymmenien kokemus niin se on jäänyt päälle aika hyvin.
EI ole olemassa vastapariani tai minulle ei ole ainakaan näytetty kuka se olisi. En jaksa etsiä, menis liikaa aikaa. En kehtaa laittaa ilmotuksia itsestäni mihikään kun joku entinen kiusaaja tai halveksija voisi nähdä sen. Pitäisi ylipäänsäedes tietää onko sellaista joka ei pärjää minutta ja jonka kanssa on hedelmällistä perustaa suhde
Mulla ei ole pelastusvarmuutta ja se tuottaa elämänpelon, pelkuruudenhengen, riippuvuudet ja jumittelun. Siksi elämä ei mene eteenpäin vaikak aika kuluu ja keho rispaantuu, vaan olen jäänyt henkisesti johonkin teini-ikään jumiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en kiihotu itsestäni kirjoitti:
Inhottaa ajatus siitä että havaitsisin itselläni olevan ihmisuhde jonkun naisen/tytön kanssa. itseinhosta kuitenkin jo vuosikymmenien kokemus niin se on jäänyt päälle aika hyvin.
Sama homma ja en vaan pidä itseäni sellaisena josta joku voisi kiinnostua. Lähinnä ärsyttämään rupeaa jos joku vaikuttaa kiinnostuneelta ja herää mietinnät että mitähän rahaa tuokin on vailla.
Eihän suhteen ylläpitämiseen liittyviä taitoja opeteta edes vanhempien toimesta.
Nykyään kaikki vaan heitetään suoraan mereen ilman uimataitoja.
Lisäksi nykyään sitoutumattomuus on suorastaan perusoikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksi on ihanaa kun saisi useammin. Pitkään sinkkuna. Mistä löytää? Seura,yhteiset hetket jutustelut harrastuksetkin parhaimmillaan. Toisen läheisyys. selänpesut jelppaamiset puolin toisin. Kyllä minä kaipaan naista.
Eräs sukulaiseni aina tavatessamme ehkä kerran vuodessa muisti velmuilla: No jokos sitä sulla...jaah eikö...kohhohhoo, röhhäh.....kyllä se pitäs jo, jäät pijan iliman...kahhahhaa ja minä muutuin mieleltäni nolaantuneeksi ekaluokaklaiseksi ja menin suunnilleen tilaan: Okei, kyllä mä varmasti ens kertaan mennessä sitt,s ori kun ei nyt ollu tuua näytille, anna armoo vielä tän kerran.
Eipä siinä paljon itsetunto jykevöitynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En seurustele, koska saan paljon enemmän (ja parempaa & jännittävämpää) seksiä näin sinkkuna. Kukapa sitä nyt samaa ruokaakaan joka päivä jaksaisi syödä?
m35
En jaksa kuunnella itseäni toisen seurassa, mielestäni ääneni kuulostaa hölmöltä ja sietämättömältä silloinkun puhun jonkun toisen kuullen. Viitoakaan en osaa. Eikä oo aavistustakaan mistä syystä pitäisi aloittaa seurustelu ja miten se voisi päästä alkuun. olen tainnut elää niin kauan netissä, mielikuvitusmaailmoissani ja töitteni parissa että ihmissuhteilutaidot ovat korkeintaan 404
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on liian pieni muna, en kelpaa.
Sama. Tämä on minulle myös sanottu suoraan.
On kyllä törkeää.
Miksi niin törkeää? Parempi kuulla suoraan mistä kiikastaa. Ei tarvitse sitten asianomaisen itse tuskailla asian kanssa.
Ei käy kyllä kateeksi.
En usko, että kukaan musta enää kiinnostuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopun aikoina ihmiset ajattelevat vain rahaa ja itseään, näin on ennustettu. Se näkynee näinkin, eli itsesääliin jumiudutaan eikä koeteta ratkaista ongelmia toisten avulla vaan on kivempi olla ongelmiensa kanssa helisemässä ja muuttua jotenkin syyttömäksi urhriksi, jolla on surkeaa. Se saattaa viedä huomiota siltä että on tehnyt vääryyksiä joista kokee syyllisyyttä ja koettaa sittten tuollaisin vippaskeinoin saada muuta ajattelemista syyllisen olon kupeelle. Eli kivemmalta voi tuntua itsesäälissä olo kuin syyllisyydestä vapautuminen tahi asiosita sopiminen niiden kanssa joita kohden on riitaisa mieli. itsesääli ei kuitenkaan loppuje lopuksi lohduta yhtään eikä kertakaikkiaan toimi. Enhän miäkään osaa paljons ääliä lähimmäsitäni jnka huomaan sellaista harjoittavan, niin miten toinen sitten jaksaisi minua.
No jaa, tämmösiä mietelmiä vaan
Hyvä kysymys. Olen keski ikäinen. Seurustellut kyllä olen ja seksisuhteitakin ollut nyt olen jokusen vuoden ollut yksin. Ei tunnu löytyvän sellaista jonka kanssa palaset loksahtaisivat kohdalleen. Joko arvot on täysin erillaiset tai sitten kemiat menee ristiin. Minulla on kyllä tuttavina naisia pääasiassa varattuja mutta heidän kanssa en yritäkkään tehdä mitään. Mitään valtavia ulkonäkö kriteereitä ei ole eikä muutakaan mullistavaa. Tunnistan kyllä silloin kun osuu. En ole materialisti tai mitenkään kiinnostunut johtajan hommista ja sekin varmaan näkyy ja se on ristiriidassa mitä naiset ainakin osa heistä haluaa ja se taas vaikeuttaa sopivan löytämistä. Minulla on kyllä ominaisuuksia joista naiset selkeästi pitää. Aloitteen tekeminen on hyvin vaikeaa varsinkin kun tilanne on se että joskus se jolta haluaisit kysyä lisää on hoitamassa työtään etkä voi tehdä sitä. Mistä tietää kuka on varattu kun tuolla liikuskelee? Seksistä kyllä pidän mutta seksiä ei välttämättä tarvitse lähteä hakemaan sen kauempaa kuin missä oma sukuelin on. Eli säästää rahansa illallisilta ja oikutteluilta ja kurottaa kätensä niin saa tyydyttyneen olon. Seksiä ihan toisenkin kanssa on helppo löytää mutta mitään seksisuhteita en enää halua. Rakkautta pitäisi löytää sellaista joka jää vierelle hyväksyy rauhallisuuden ja sen ettei kokoajan tarvitse olla menossa jonnekkin. Hyväksyy minut tällaisenaan hyvine ja huonoine puolineen ja minä hänet. Ehkä olen nykyään tylsä joka ei näe enää tarpeeksi vaivaa etsiäkseen jotain mitä ei varmaan ole ja jos on se on todella piilossa. Tinderiäkin tuli selailtua ensimmäisen ja viimeisen kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juna meni jo ja seison edelleen laiturilla, tässä pisteessä lähinnä alkaa ärsyttämään toisen kokeneisuus, en jaksa sellasta alemmuudentunnetta. Onko mitään ärsyttävämpää kuin että toinen kertoo existään ja seksikokemuksistaan ja itsellä vaan päässä jaahas niin, kaikesta tuosta jäin paitsi.
Mä kuuntelisin jopa mielellään... siis kahden. Mulla tulee se ujous, alemmuus kyllä herkästi, mutta se on tila, joka menee ohi.
Taidat saada jotain kiksejä toisen seksiseikkailuista.
Tietääkseni olen ihan hyvännäköinen nainen ja rakastan seksiä, mutta en tuntemattomien miesten kanssa. Tinder ei oikein ole minua varten, koska kaikista treffeistä on jäänyt sellainen olo, että miehet odottavat jo ensimmäisellä tapaamisella jotain fyysisempää, ja minua se vain ahdistaa. Haluan tutustua ja ihastua ihmiseen ensin. Alan muuttua vähän liian epäluuloiseksikin miesten suhteen tässä asiassa, ihan sama mitä joku sanoo vaikka jossain Tinderissä, pelkkä seksi on kiikarissa kuitenkin.
Nykypäivänä tuntuu olevan vakio, että potentiaalisesta seurustelukumppanista googlataan kaikki mahdollinen ja käännetään jokainen kivi, suurin piirtein kuin olisi valtion virkaan hakemassa. Jos on joskus jotain törttöillyt, niin ei ole väliä onko tapahtuneesta 2 vai 20 vuotta ja sen takia en uskalla ryhtyä suhteeseen, vaikka sellainen olisikin tarjolla. Kuolisin häpeästä jos potentiaalinen naisystävä tekisi näin.
Etsin ihmistä joka on kanssani samanhenkinen ja jonka kanssa kaikki osuu täydellisesti kohdalleen. Ei ole vielä tullut vastaan, ja tuskin tulee koskaan. Omanlaiset ihmiset ovat tosi harvassa, sillä olen aika erikoinen persoona.