Miksi et seurustele?

Ajatuskin seurustelusta ahdistaa. En halua tehdä kompromisseja, mitä suhteessa eläminen vaatii, treffeillä käyminen on tavattoman tylsää, enkä kiinnostu helposti kenestäkään parisuhdemielessä. Vapaus ja itsenäisyys on ollut aina sitoutumista tärkeämpää.

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma minulla on, että olen tosi sulkeutunut. En anna mahdollisuutta. Minun on vaikea puhua ihmisten kanssa. Aloittaa keskustelua. Vähän väliä kuntosalilla joku mies lähtee samaan aikaan ja haluaisi keskustella. Minua hämmentää. Voisin hyvin tavata jonkun vaikka ruokakaupassa. Olen nätti, liikunnallinen ja fiksu. Elämä on järjestyksessä.

Miksi en anna mahdollisuutta?

Olisipa positiivinen yllätys, jos joku joskus haluaisi keskustella! Itse kun alan jutella, niin miehet tuntuvat juoksevan karkuun :D  Vaikka luulin olevani nätti, liikunnallinen ja fiksu. Ehkä sitten en ole, tai sitten olen liian vanha, ja ikä nollaa muut hyvät ominaisuudet.

N46

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on liian pieni muna, en kelpaa.

Sama. Tämä on minulle myös sanottu suoraan.

Hmm, koolla siis on sittenkin väliä? 

Olen rakastunut varattuun, odotan että jos hän kuitenkin joskus eroaisi puolisostaan ja valitsisi minut. Todella typerää ja epätodennäköistä, tiedän, mutta en voi tunteilleni mitään.

Olen luullut ettei ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään sellaista vikaa joka estäisi suhteen saamisen, mutta useita vuosia ollut täysin hiljaista. Lienee sitten ainakin toisessa jotain vikaa :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma minulla on, että olen tosi sulkeutunut. En anna mahdollisuutta. Minun on vaikea puhua ihmisten kanssa. Aloittaa keskustelua. Vähän väliä kuntosalilla joku mies lähtee samaan aikaan ja haluaisi keskustella. Minua hämmentää. Voisin hyvin tavata jonkun vaikka ruokakaupassa. Olen nätti, liikunnallinen ja fiksu. Elämä on järjestyksessä.

Miksi en anna mahdollisuutta?

Olisipa positiivinen yllätys, jos joku joskus haluaisi keskustella! Itse kun alan jutella, niin miehet tuntuvat juoksevan karkuun :D  Vaikka luulin olevani nätti, liikunnallinen ja fiksu. Ehkä sitten en ole, tai sitten olen liian vanha, ja ikä nollaa muut hyvät ominaisuudet.

N46

Muistui mieleen Erik Ewaldsin puheenpätkä (kuuntelin vuosia sitten hänen kasettejaan):  Siinä on nuori mies, naimaton tietenkin, ja hänen pitäisi ottaa vastaan tuo Jumalan hänelle antama ammatti, olla perheen päänä, mutta kun hän näkee naisen, hän rupeaa vapisemaan. Yhtäkkiä hän huomaakin että voi ihmettä, tuota olentoa minä pelkään, tuota olentoa minä pelkään.

Ja se nainen ihmettelee että mitä vikaa minussa on, mitä vikaa minussa on kun hän ei uskalla minua ollenkaan lähestyä? mitä mikaa minussa on?+

Kuule, ei sinussa mitään muuta vikaa, sinussa vain on liian paljon vitaalivoimaa jota tuo kehittymätön pojannnaskali ei kestä, vain yksinkertaisesti sitä.

Ja tässä me siis huomammme, kuinka tärkeää on että poika aikuistuu, että hän miehistyy, niin että hän kestää senkin että nainen on hänestä kiinnostunut. Toisille se on hirveä tosiasia kun he sen huomaavat. Pakomatkaan vaan, pakomatkaan vaan, ja sitten siellä jossain yksin vapistaan ja kysellään että miksi, miksi minä taas läksin kun minun olisi pitänyt? Niin, olisi pitänyt , en kestänyt

Saa hyötyä tekstistä muttei oo pakko hei.

Koska nautin omasta vapaasta elämästä en toteuta valtion ohjelmaa jota yleensä ohjelmoidut kansalaiset toteuttaa. Avioliitto on myös ihmisten kontrolliin suunnittelu asia vapaus kuuluu jokaiselle ihmiselle ja toivottavasti se vielä on mahdollista taloudellisesti kaikille

Olin ensimmäisessä vakavassa suhteessani seitsemän vuotta. Kuolin henkisesti, koska jatkoin omasta kupistani kaatamista samalla kun kumppani ei tehnyt mitään muuta kuin takertui kiinni ja uhkaili eron hetkellä itsemurhalla. Opettelen nyt uudestaan itseäni ja oman näköistä elämää. Ehkä joskus vielä terve suhde on hyvä lisä muutenkin hyvään elämään. En halua että kukaan pelastaa minua tai itse yrittää pelastaa ketään.

Muita syitä sinkkuudelle:

- ei tule vastaan kokonaisuutena itseä viehättäviä miehiä (ei tarvitse olla ihan mainstream-tyyppi)

- kaikki joihin olen tähän mennessä rakastunut ovat olleet sisältä kuolleita tai huono-itsetuntoasia ihmisiä, jotka ovat purkaneet ongelmiaan minuun

- haluan pitää itsenäisyyteni

- elämäntilanne; oman suunnan uudelleen löytäminen ilman sekoittavia tekijöitä

- nautin yksin olosta

En seurustele, koska haksahdin vääriin tyyppeihin ja olen väsynyt pettymään. En enää näe syytä hakea suhdetta, ja en ole kelvollinen lapsentekoon. Olen kaiketi alemman kastin nainen nykystandardien mukaan, mutta toisaalta olen vapaa tekemään muita asioita.

En seurustele, koska en tunne minkäänlaista vetoa muita ihmisiä kohtaan. Viimeksi olin ihastunut ala-asteella, enkä koskaan sen jälkeen. Veto parisuhteisiin on myös koko ajan katoamassa, kun on seurannut miten ne ympärillä päätyy. Ehkä sitten joskus, mutta en halua suhteeseen, jos en pidä siitä toisesta henkilöstä.

Olen liian kokematon parisuhteissa, en ole koskaan ollut kunnollisessa ja pitkässä parisuhteessa. Ikää melkein 40. En ole koskaan kokenut kelpaavani naisille, johtuen mm. ylipainosta, kilttipoikailusta ja ujoudesta. Vastakkaista sukupuolta en ole koskaan lähestynyt oikeassa elämässä eivätkä naiset ole koskaan minua lähestyneet - tämän myötä olen tehnyt johtopäätökseni ulkonäöstäni. Salille en kehtaa mennä, koska en tiedä mitä siellä tehdään.

Työelämässäkin olen suht kokematon, olen ollut vasta elämäni ensimmäisessä kunnon työpaikassa pari vuotta ja palkkatasokin on sen mukainen. Tässä iässä kuitenkin pitäisi olla jo hyvässä urakehityksessä ja palkan korkea. Kavereita ei ole, vähäiset harrastukseni tapahtuvat neljän seinän sisällä.  Lasten hankkiminen ei ole koskaan kiinnostanut. Ajatuskin siitä, että joku rakastaisi aidosti tuntuu oudolta ja etäiseltä. Muut ihmiset ovat kokemuksissa valovuosia edelläni eikä niihin bileisiin kannata tunkea mukaan.

Koska olen ollut pitkässä suhteessa, ja erossa ex vei tavarani huonekaluja myöten. En jaksa kokea enää samaa. En käy baareissa, en käytä tinderii, töissä ollaan varattuja, niin ei ole muutenkaan mahdollisuuksia tavata. Ryhmäliikunnassa käy suurimmaksi osaksi oman sukupuolen edustajia

Ei aikuinen ihminen tarvi 24/7 -suhdetta sitoumuksineen. On paljon toimivampaa ja henkisesti tasapainoista, että eri tarkoituksiin ja mielenkintoihin on omat ystävät. Panokaverista lenkkikaveriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama ettei seksi kiinnosta. Ei johdu mistään lääkkeistä kylläkään, vaan on mulla ihan luontainen ominaisuus. Seksitön kumppanuus kyllä kiinnostaisi, mutta ei ole löytynyt vastaavaa miestä.

Mulla on aivan sama tilanne. Ja aina saa selitellä ja keksiä syitä, kun missään ei voi sanoa todellista syytä.

Kaikki, joilla on tämä syy, niin TODELLAKIN KANNATTAA sanoa oikea syy. Silloin saattaisi mahdollisesti löytää aseksuaalin kumppaninkin. Jos ei sitä kukaan sano, niin eihän sitä parisuhdettakaan voi päästä muodostumaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen rakastunut varattuun, odotan että jos hän kuitenkin joskus eroaisi puolisostaan ja valitsisi minut. Todella typerää ja epätodennäköistä, tiedän, mutta en voi tunteilleni mitään.

Voit tunteillesi paljonkin. Ihastus on hallitsematonta, mutta antaako itsensä rakastua - se on toinen asia.

Pysyttele mahdollisimman etäällä siitä varatusta. Lisäksi muistuta itseäsi, ettet voi tietää, millainen henkilö on kotioloissa, tai miten teidän kahden välinen parisuhde menestyisi. Olet luultavasti maalaillut siitä ruusunpunaisia kuvia, mikä on vahvistanut ihastusta/rakastumista. Olet siis oikeasti rakastunut mielikuviisi, ellet ole koskaan seurustellut kyseisen henkilön kanssa. Vaihdapa ne mielikuvat kotiseinien sisällä karjuvaan pirttihirmuun, joka ärsyyntyy pienestäkin asiasta, vaikka esittää taidokkaasti kodin ulkopuolella ihan muuta. Karisee äkkiä kaikki rakastumiset.

Vierailija kirjoitti:

Olen liian kokematon parisuhteissa, en ole koskaan ollut kunnollisessa ja pitkässä parisuhteessa. Ikää melkein 40. En ole koskaan kokenut kelpaavani naisille, johtuen mm. ylipainosta, kilttipoikailusta ja ujoudesta. Vastakkaista sukupuolta en ole koskaan lähestynyt oikeassa elämässä eivätkä naiset ole koskaan minua lähestyneet - tämän myötä olen tehnyt johtopäätökseni ulkonäöstäni. Salille en kehtaa mennä, koska en tiedä mitä siellä tehdään.

Työelämässäkin olen suht kokematon, olen ollut vasta elämäni ensimmäisessä kunnon työpaikassa pari vuotta ja palkkatasokin on sen mukainen. Tässä iässä kuitenkin pitäisi olla jo hyvässä urakehityksessä ja palkan korkea. Kavereita ei ole, vähäiset harrastukseni tapahtuvat neljän seinän sisällä.  Lasten hankkiminen ei ole koskaan kiinnostanut. Ajatuskin siitä, että joku rakastaisi aidosti tuntuu oudolta ja etäiseltä. Muut ihmiset ovat kokemuksissa valovuosia edelläni eikä niihin bileisiin kannata tunkea mukaan.

Kommentoin tuohon työelämään ja palkkakehitykseen. Minä haen parisuhteelta sitä yhdessäoloa, yhteyttä mieheen itseensä. Unohda nuo status ja rahajankkaajat, marginaalinen osa naisista on sellaisia. Itse tunnen kaksi, sisarukset jotka oli jo pikkulapsena snobeja ja heidät kasvatettiin siihen. Kumpikin on nyt rikkaissa naimisissa kotirouvina. Harva nainen haluaa tuollaista elämää jossa ei ole muuta sisältöä kuin kodin- ja lastenhoito. Päinvastoin, nykynaiset tulevat itse toimeen käymällä töissä. Itsekin olen ollut koko ikäni sinkku (olen keski-ikäinen) ja elättänyt itseni. En tarvitse mieheltä mitään merkkilaukkuja (en ole edes kiinnostunut niistä), urheiluautoa (minulla on oma auto jolla ajan niin töihin kuin metsäautoteille koirien kanssa), modernia ökytaloa tai muutakaan kovan arvon objektia. Minä haluan intohimoa, sielujen yhteyttä, yhteistä aikaa, empatiaa, kemiaa, vuorovaikutusta ja tavallista arkea, niin turhautumisineen kuin iloineen ja kaikkea siltä väliltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen liian kokematon parisuhteissa, en ole koskaan ollut kunnollisessa ja pitkässä parisuhteessa. Ikää melkein 40. En ole koskaan kokenut kelpaavani naisille, johtuen mm. ylipainosta, kilttipoikailusta ja ujoudesta. Vastakkaista sukupuolta en ole koskaan lähestynyt oikeassa elämässä eivätkä naiset ole koskaan minua lähestyneet - tämän myötä olen tehnyt johtopäätökseni ulkonäöstäni. Salille en kehtaa mennä, koska en tiedä mitä siellä tehdään.

Työelämässäkin olen suht kokematon, olen ollut vasta elämäni ensimmäisessä kunnon työpaikassa pari vuotta ja palkkatasokin on sen mukainen. Tässä iässä kuitenkin pitäisi olla jo hyvässä urakehityksessä ja palkan korkea. Kavereita ei ole, vähäiset harrastukseni tapahtuvat neljän seinän sisällä.  Lasten hankkiminen ei ole koskaan kiinnostanut. Ajatuskin siitä, että joku rakastaisi aidosti tuntuu oudolta ja etäiseltä. Muut ihmiset ovat kokemuksissa valovuosia edelläni eikä niihin bileisiin kannata tunkea mukaan.

Kommentoin tuohon työelämään ja palkkakehitykseen. Minä haen parisuhteelta sitä yhdessäoloa, yhteyttä mieheen itseensä. Unohda nuo status ja rahajankkaajat, marginaalinen osa naisista on sellaisia. Itse tunnen kaksi, sisarukset jotka oli jo pikkulapsena snobeja ja heidät kasvatettiin siihen. Kumpikin on nyt rikkaissa naimisissa kotirouvina. Harva nainen haluaa tuollaista elämää jossa ei ole muuta sisältöä kuin kodin- ja lastenhoito. Päinvastoin, nykynaiset tulevat itse toimeen käymällä töissä. Itsekin olen ollut koko ikäni sinkku (olen keski-ikäinen) ja elättänyt itseni. En tarvitse mieheltä mitään merkkilaukkuja (en ole edes kiinnostunut niistä), urheiluautoa (minulla on oma auto jolla ajan niin töihin kuin metsäautoteille koirien kanssa), modernia ökytaloa tai muutakaan kovan arvon objektia. Minä haluan intohimoa, sielujen yhteyttä, yhteistä aikaa, empatiaa, kemiaa, vuorovaikutusta ja tavallista arkea, niin turhautumisineen kuin iloineen ja kaikkea siltä väliltä.

Pahoittelen kommenttini sävyä, mutta viimeinen lause on korni. -eri

Lyhempi lista tulee kun miettii että miksi seurustelisin.

Mä oon kato kilttis koulukiusattu. Tuijottelen kengänkärkiä ennemmin ja imen äitin tissiä. Tuolla ne alfa koulukiusaajat vaan suristelee sähköpotkulaudoilla ja naisia löytyy.

En ole tavannut sopivaa ja sosiaalinen elämäni on muutenkin aika minimaalista joka vaikeuttaa uusien ihmisten tapaamista ylipäänsä. Nykyään tutustumiset tapahtuvat pääosin myös nettideittien tms. kautta enkä ole siinäkään kovin hyvä joten :D vaikeaa..