Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (2115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon kato kilttis koulukiusattu. Tuijottelen kengänkärkiä ennemmin ja imen äitin tissiä. Tuolla ne alfa koulukiusaajat vaan suristelee sähköpotkulaudoilla ja naisia löytyy.
Eikö kakaroilla ole omat somealustat? Täällä kirjoittavat aikuiset, eivätkä aikuiset ajele sähköpotkulaudoilla.. ainakaan säätöjensä kanssa.
Huutonaurua. Nauratti tässä se kun tiedän oikeasti nelikymppisen heebon joka ajelee sähköpotkulaudalla. Ei sillä tosin mitään naisia ole.
En ole koskaan seurustellu ja olen muutenkin kokematon. Terveysongelmia niin fyysisiä kuin psyykkisiä. Ja kun ikää on 30+ ja kun jonkin tutkimuksen mukaan miehet iästä riippumatta kaipaavat seurusteluun parikymppistä niin tuskinpa edes kelpaa.
Koska minulla on naisen vartalo, vaikka olen mies. Se on tuhonnut itsetuntoni, en ole puhunut yhdellekään naiselle sukuni ulkopuolelta.
M40
En seurustele siksi, koska olen naimisissa. Ahahaha
Yksinkertaisesti koska en kelpaa kenellekään. Reilusti jo neljänkympin ylittänyt nainen, jolla muuten kyllä paletti kunnossa kaikin puolin. Omat kriteerini miehelle on nykyään kuta kuinkin siinä, että meillä olisi hauskaa ja hyvä olla yhdessä ja mies olisi hyväkäytöksinen ilman suurempia ongelmia millään elämän saralla. Mun suurin synti miesten mielestä on ylipaino. Olen jo oikeastaan luovuttanut, mutta silti välillä tekee todella kipeetä. Seksistäkin tykkäisin ihan hulluna, mutta kun miehille sekin on ulkonäköön perustunut juttu.
Olen 37, erosin syksyllä seitsemän vuoden suhteesta ja päädyin vieraalle paikkakunnalle asumaan. On vaikea tavata uusia ihmisiä, mahdollisia kumppaneita tai kavereita ylipäätään tässä iässä. Tuntuu että miehet on kaikki varattuja. Mutta ei se haittaa.
En ole tavannut ketään joka kiinnostaisi ja joka ei olisi varattu. Niitä varattuja olisi muutama kiinnostava tapaus, mutta en halua ryhtyä rikkomaan muiden suhteita jotta pääsisin seurustelemaan.
En halua seurustella, koska mulla on elämä liian täynnä. Kaksi lasta yksin (toinen puolet ajasta ja toinen enimmäkseen minulla) ja päälle yksi koira, opiskelen vaativaa alaa, teen töitä elättääkseni meidät kolme ja aloitin väitöskirjankin teon.
Minulla oli henkisesti väkivaltainen avioliitto reilun vuosikymmenen. Sen jälkeen vahingossa heti reilu 2v kestoinen intohimoinen rakkaussuhde, joka sitten ehkä ylläolevan takia (enimmäkseen lasten) takia kariutui.
En koe tarvetta yksinkertaisesti parisuhteeseen. Mulla on huono ja tosi hyvä kokemus sellaisesta, mutta ei ole nyt ajankohtaista :) Ehkä joskus, kun lapset ovat isoja.
Olen leskiäiti, ei ole oikein aikaa tai mahdollisuutta uudelle suhteelle, kun olen lasten kanssa aina. Elämä menee enimmäkseen työ-koti-ruokakauppa-akselilla.
Jos löytyisikin päihteetön, keski-ikäinen, eläinrakas, lempeä, kasvissyöjä-mies. Todellinen harvinaisuus taitaisi olla hän.
Aviomies ei ehkä tykkäisi. En ole kyllä toisalta kysynyt, miten hän asian näkee. 🤔
Vierailija kirjoitti:
Jos löytyisikin päihteetön, keski-ikäinen, eläinrakas, lempeä, kasvissyöjä-mies. Todellinen harvinaisuus taitaisi olla hän.
m miksi kasvissyöjä, harrastatko jotain uususkontoa, ilmastohysteriaa esim.?
No nyt jo lapsi ja kuollut liitto päällä, odottelen lapsen varttumista että pääsen omilleni. Tätä ennen pari pitempää suhdetta ja lukuisia viikon säätöjä.
En ala enää seurustelemaan koska viihdyn hyvin itsekseni kotona ja reissussa. Saan paremmin levättyä ja myös tehtyä itselleni tärkeitä asioita, kun voin ajoittaa ne omaan kiireettömään aikatauluuni.
Jos nyt sattumalta tapaan jonkun sielunkumppanin jonka kanssa muuttaa syrjään maaseudulle kasvattamaan luomuyrttejä ja uimaan alasti, niin voin joustaa päätöksestäni.
Minulla on liian iso muna. Naiset pelkäävät sitä.
Huono tuuri varmaan enimmäkseen. En oo vahingossakaan tavannut mieleistäni miestä, nyt oon jo lähemmäs 50 enkä kyllä pistä tikkua ristiin enää että tapaisinkaan. Käyn salilla ja töissä, sali on treeniä eikä silmäpeliä varten ja työpaikan tyypit eivät oikein natsaa vaikka olisivat sinkkujakin. Ottajia olisi kai ollut ja saattaisi olla vieläkin, mutta ennemmin yksin kuin kädenlämpöisessä suhteessa.
Ei kiinnosta seurustella. Enemmän kiinnostaa että mikä saa ihmisen hakeutumaan seurustelusuhteeseen?
Varatut naiset on helpompia ja hauskempia ja jos ei meinaa päästä siitä eroon niin vähän vihjaa miehelle että naisesi pettää niin johan nainen jättää rauhaan
Eikö kakaroilla ole omat somealustat? Täällä kirjoittavat aikuiset, eivätkä aikuiset ajele sähköpotkulaudoilla.. ainakaan säätöjensä kanssa.