Lue keskustelun säännöt.
Kukaan ei innostu kihlauksestamme/ tulevasta naimisiin menosta
26.12.2018 |
Olen menossa naimisiin kahdeksan vuoden seurustelun jälkeen. Sovimme asiasta yhdessä mieheni kanssa.
Olen todella innoissani tulevista häistä ja ennen kaikkea naimisiin menemisestä! Menemme naimisiin maistraatissa vanhempien ja sisarusten läsnäollessa ja sitten menemme jonnekin syömään hyvin. Illalla ehkä pienet juhlat kavereille.
Kukaan lähipiirissäni ei kuitenkaan tullut olevan kovin ilahtunut/innoissaan tulevasta naimisiin menosta siksi, että emme pidä hääjuhlaa. Kysyin äidiltänikin, että onko jo kertonut kihlauksestamme ja tulevasta naimisiin menosta sukulaisille ja hän vain vastasi: "Miksi olisin kertonut? Eihän se heitä kosketa kun ette pidä juhlia."
Ei kai ne juhlat ole se pääasia vaan se, että menemme naimisiin? Ymmärrän kyllä että asia ei sinänsä heitä kosketa mutta kai se on itsessään niin iloinen asia, että sen haluaisi jakaa? Varsinkin kun äitini kertoo aina kaiken eteenpäin.
Tänään yritin anopilleni kertoa tulevista sormuksistani ja hän ei sanonut mitään. Tuli vain kiusallinen hiljaisuus.
Olenko lapsellinen kun olen harmissani siitä, ettei lähipiirimme ole naimisiin menostamme innoissaan? Haluaisin vähän edes päästä hehkuttamaan/puhumaan asiasta ja näyttämään iloani asiasta, mutta se tuntuu turhalta kun vastaanotto on tämä.
Mieheni sanoi aikoinaan, että hänen mielestään "perinteisissä" häissä huomio keskittyy kaikkeen muuhun kuin itse asiaan eli naimisiin menemiseen. Silloin ajattelin, että höpö höpö juttuja, mutta kieltämättä läheisteni reaktioita katsellessani olo on juurikin tuo. Kun hääjuhlaa ei ole, on naimisiin meneminen yhtä tyhjän kanssa.
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Kun laitoimme sormukset sormiimme, niin miehen puolen suku kun huomasi niin olivat että iik, ihanaa! Miksi ette ole kertoneet kihlauksesta!? No se oli semminen kahdenkeskinen "juhla" meille, eli ostimme vain sormukset, ja kävimme kahvilla päälle kahdestaan. Emme siis menneet kihloihin, vaan ostimme vain sormukset. Minun puoleltani kukaan ei sanonut mitään, eikä ole vieläkään sanonut, vaikka sormukset ovat olleet 1.5v sormissamme jo :D Ovat olleet kuin eivät huomaisikaan. Aika lapsellista.
Naimisiinmenoa olemme tässä miettineet jonkin verran käytännön syistä, ja tietysti rakkaudesta, mutta emme halua viettää hääjuhlaa kuin miehen lähisuvun, sekä niiden ystävien kanssa jotka ovat onnitelleet meitä, ja olleet muutenkin iloisia. Näitä ei ole montaa :p Kaverilleni kun näytin innoissani sormusta, niin li vain ihan hiljaa ja vaihtoi puheenaihetta!
Eli luultavasti me menemme myös ns. kaikessa hiljaisuudessa naimisiin, ja pidämme vain pienen juhlan, koodinimellä "kesäinen illanvietto", ettei niille tule paha mieli, keitä ei kutsuta. Tai he eivät voi jättää tulematta jonkun läpinäkyvän tekosyyn varjolla, ja vetää huomiota itseensä ja siihen miten vähän heitä meidän ilomme kiinnostaa. En kaipaa sitä itselleni tärkeään juhlaan.
En tiedä miksi ovat tällaisia, kateudesta ei pitäisi olla kiinni, kun itsekin ovat kaikki naimisissa tai avoliitossa tahoillaan.
Kuule, ehkäpä tuossa oli kyse ihan vaan teidän omasta käytöksestänne. Miksi ihmeessä ette voineet kertoa uutista?! On toiselle osapuolelle todella kiusallisia nuo "annetaan huomata ja katsotaan miten reagoi" -ihmiskokeet ja pidän kyllä yhtenä muotona kerjätä huomiotakin. Sit loukkaannutaan suurieleisesti, jos muut eivät kommentoi mitään. Itse ei tietenkään voi kertoa. Two-way-street, people.
Mun yks kaveri teki tätä raskautensa kanssa ja oli kyllä todella kiusallista kun hän on aika iso muutenkin. Ja tuli olo, että eikö hän itse halua puhua asiasta, jos ei itse mainitse mitään? Siksi onnittelin vasta syntyneen lapsen johdosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh, onneksi nämä vastaajat ei kuulu lähipiiriini.
Ihan ihmeellisiä kommentteja, aivan kuin eläisivät jossain toisessa todellisuudessa?Totta kai kihloista onnitellaan, oli suhteen pituus sitten minkä pituinen tahansa. Iso asia se on silti, jos ei muille, niin ainakin kihlaparille. Onnittelen minäkin raskausuutisista ja olen onnellinen tulevien vanhempien puolesta, vaikka oikeasti ajatukseni pyörivät lähinnä sen ympärillä, että "sinne meni taas yksi kaveri".
Entinen suhteeni kesti 8 vuotta. Musta tuntuu, että lähipiiri odotti häitä, mutta tulikin ero. Jos oltaisiin naimisiin päädytty, niin se olisi ollut todella iloittu ja juhlittu tapahtuma lähipiirissämme. En vain voi ymmärtää ap:n lähipiiriä, ihan sama onko maistraattihäät vai ei.
Palstalaiset eivät ole nyt aivan johdonmukaisia. Tyypillisesti hääpostaukset koskevat sitä, että "TAAAS tuli kutsu häihin ja rahanmenoahan se vain tietää" tai sitten naureskellaan parille, joka on kihlautunut vain lyhyen seurustelun (0-3v.) jälkeen, että ei se kuitenkaan kestä.
Eli turha paikka tämä palsta on kysellä mielipiteitä. Ap on aivan oikeutetusti loukkaantunut ja lähipiiri on todella törkeä. Onnea ainakin minun puolestani!
Mutta onko se äitien ja anoppien tehtävä soitella lähipiirille ja suvulle "nyt meidän Maija ja Ville vihitään ensi kesänä" ja sama show jatkuisi vielä puoli vuotta.
Ja äidit ja anopit ne onnittelut saavat, ei ap.
Tästähän ap. on huolissaan.
Aikuisten lasten äitinä ja anoppina, en ikipäivänä suostuisi moiseen, vaan kyllä se on nuoren parin tehtävä jakaa omat ilonsa läheisten kesken, ei äitien eikä anopin. Samoin vauvauutiset ja muut.
Mitä kateutta tuossa on? Ap haluaisi koko suvun tietävän etukäteen, että he ovat menossa naimisiin - mullekin tulee fiilis, että haluaako hän suvun varustautuvan lahjoilla, vaikka heitä ei kutsuta? Ihan naurettavuuksiin menee tuo kateuden vetäminen joka paikkaan...
Mekin menimme 8 vuoden jälkeen naimisiin. Olimme olleet yhdessä teinistä asti, molempien eka suhde eikä meillä ollut naimisiinmenon kaltaisia isoja tulevaisuudensuunnitelmia tai tavoitteita, seurusteltiin vaan.
Siinä sitten elettiin ja kasvettiin yhdessä ja yhtenä syksynä päätettiinkin mennä nopealla aikataululla maistraatissa naimisiin. Kutsuttiin molempien pieni lähisuku paikalle todistamaan. Sana levisi ja saatiin ihmeen paljon onnitteluja ja jopa lahjoja tutuilta ja vähemmän tutuilta ja vielä pitkään vihkimisen jälkeen. Kaikki tuntuivat olevan kovin mielissään (enemmän kuin minä itse), jotkut luulivat varmaan että olen raskaana...
Ehkä ap otit puheeksi vähän turhan aikaisin? Kesään ja vihkimiseen on aikaa, ei se vielä ole tapahtumassa.
jäi vähänä epäselväksi että onko sulhanen syntyperäinen suomalainen kun vastaanotto on nuivaa
eli mikä oli pääväri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai kateuttako?
Ihanko oikeasti haluat ap. äitisi ja anoppisi soittavan ja löpertelevät teidän henk.koht.asioita suvulle?
Vai onko häät ainoat ja nekin häälahjojen toivossa? Muuten en voi ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Mitä kateutta tuossa on? Ap haluaisi koko suvun tietävän etukäteen, että he ovat menossa naimisiin - mullekin tulee fiilis, että haluaako hän suvun varustautuvan lahjoilla, vaikka heitä ei kutsuta? Ihan naurettavuuksiin menee tuo kateuden vetäminen joka paikkaan...
No niinpä. Tottakai isommista hääjuhlista puhutaan usein ihan sen takia, kun sukulaiset jotka eivät välttämättä näe niin usein pääsevät näkemään muita ja kaksi sukua pääsee tutustumaan toisiinsa. Siellä voi usein syödä, juoda ja muutenkin juhlia. AP on ottanut nyt nuo kokonaan pois ja kai sitten olettaa, että pitäisi suvun kuitenkin olla yhtä innostuneita ja varmaankin antavaisia lahjojen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmoita Facebookissa ja saat varmasti onnitteluja.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja vielä sen verran:
Kukaan ei ole onnitellut meitä kihloista. Sanoin tästäkin äidilleni ja hän totesi, että emmehän ole vielä naimisissa niin ei voi onnitella. No kai nyt kihloista kuitenkin voi? :DVai onko tässäkin se, että koska minulla ei ole kihlasormusta sormessa (teetän molemmat sormukset ja laitan vasta itse päivänä sormeen) ei sekään ns. realisoidu lähipiirille?
AP
Ei minunkaan pitänyt meitä oikeasti kihlautuneina kun ei ollut sormuksia. Sama homma kuin sinulla, teetetimme sormukset ja niissä kesti hiukan.
Ihmiset ovat kummallisia ja kaavoihin kangistuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän tytär meni viime kesänä kihloihin ja kertoi meille muutaman kuukauden päästä. Me emme ole kertoneet muille sukulaisille, koska häät ovat vasta ensi kesänä. Tyttö itse halusi kertoa isovanhemmille ja teki sen nyt jouluna. Omille kavereilleen ei ole erikseen kertonut eikä kukaan heistä ole kiinnittänyt huomiota kihlasormukseen. Kun ihmettelin, ettei edes kavereille kerro, tytär sanoi että tuntuisi hassulta kertoa, että btw olen mennyt kihloihin.
Eikä ihmiset tosiaan tunnu sormuksia tapittavan. Ainoastaan veljeni on bongannut sormukset ja kysyi nuoreltaparilta, ovatko kihloissa. Tuleva vävy kertoi, että kihloissa ovat ja häät ensi kesänä. Veljeni ei ole tästä ilmeisesti edes avovaimolleen puhunut, kun mitään kommenttia ei sieltä päin ole kuulunut.
Ei kaikissa piireissä ja suvuissa siitä naimisiinmenosta kohkata niin kovasti. Ja tosiaan, se on kihlaparin asia kertoa kihlautumisesta niille ihmisille, joille haluaa kertoa.
Vierailija kirjoitti:
8 vuotta. Ne on n7in tottuneita teihin ja jos ei ole juhliakaan, niin mitä sitä vouhkaamaan. Mikään ei muutu, big deal.
Kahdeksan vuoden seurustelun aikana kyseinen pariskunta on varmasti jo asunut monta vuotta yhdessä vaikka ei olisi vielä hankkinutkaan yhtään aviotonta lasta. Jos he olisivat menneet naimisiin ja muuttaneet yhteen vaikkapa kahden vuoden seurustelun jälkeen, niin silloin niillä häillä olisi sukulaisten, ystävien ja tuttavienkin kannalta aivan erilainen painoarvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä sen verran teille, jotka kritisoitte naimisiin menemistä pitkän seurustelun jälkeen: jos olisimme menneet naimisiin 1-2v seurustelun jälkeen, olisin ollut 21v ja mies 23v. Opiskelut ym kaikki kesken ja ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna olisimme olleet aika nuoria.
AP
Mitä sitten? Kyllä sen tietää heti onko oikean kanssa. Itse rakastuin mieheeni fuksivuonna. Menimme naimisiin seuraavana vuonna. Ei vaikuttanut opiskeluun yhtään mitenkään ja olemme yhdessä edelleen 30 vuotta myöhemmin.
Sama. Ei vaikuttanut opiskeluihin eikä muuhun. Meillä virallinen sitoutuminen oli kuitenkin tärkeää. Me mentiin siis naimisiin, moni ystäväpariskunta oli tuon ajan avoliitossa (lähes 10 v) ennen avioitumistaan. Kaikki ollaan yhdessä edelleen. Mitenhän se avioituminen oli eri asia kuin 10 v avoa ja sitten avioituminen? Ei käsittääkseni millään lailla! Samalla tavalla eteni kaikkien elämä, opiskelut, työt, lapset, kodit....
Niin, se sopi teille mutta ei taas meille. Me menemme mieluummin naimisiin nyt pidemmän seurustelun jälkeen. Ihmiset ovat erilaisia :).
AP
Joo, eihän sitä kukaan kieltäny. Mutta sulla oli vähän naurettavat perustelut, niin niille kaipaisin vähän avaamista. Olisin kiinnostunut kuulemaan tarkemmin näkemyksiäsi näin jälkikäteen ajateltuna: mikä olisi eri tavalla, jos olisitte olleet tämän ajan naimisissa ja varsinkin: miten opinnot siihen liittyvät??
Tässäpä avattuna:
- koen, että parikymppisenä naimisiin menevät ovat aika nuoria iältään. Siinä ei ole ehkä itsekään ihmisenä vielä kypsynyt. Osa toki on, osa ei, ihmiset ovat erilaisia.
- Opiskelut liittyvät siltä osin, että tällöin usein taloudellinen tilanne on huono. Ei ole välttämättä varaa pitää häitä, ostaa haluamiaan sormuksia tms. Elämä on ylipäänsä opiskeluaikana mielestäni erilaista, sellaista itsensä etsimistä yms.
Mutta kuten sanoin, meitä on moneen junaan.
AP
Vierailija kirjoitti:
Kun laitoimme sormukset sormiimme, niin miehen puolen suku kun huomasi niin olivat että iik, ihanaa! Miksi ette ole kertoneet kihlauksesta!? No se oli semminen kahdenkeskinen "juhla" meille, eli ostimme vain sormukset, ja kävimme kahvilla päälle kahdestaan. Emme siis menneet kihloihin, vaan ostimme vain sormukset. Minun puoleltani kukaan ei sanonut mitään, eikä ole vieläkään sanonut, vaikka sormukset ovat olleet 1.5v sormissamme jo :D Ovat olleet kuin eivät huomaisikaan. Aika lapsellista.
Naimisiinmenoa olemme tässä miettineet jonkin verran käytännön syistä, ja tietysti rakkaudesta, mutta emme halua viettää hääjuhlaa kuin miehen lähisuvun, sekä niiden ystävien kanssa jotka ovat onnitelleet meitä, ja olleet muutenkin iloisia. Näitä ei ole montaa :p Kaverilleni kun näytin innoissani sormusta, niin li vain ihan hiljaa ja vaihtoi puheenaihetta!
Eli luultavasti me menemme myös ns. kaikessa hiljaisuudessa naimisiin, ja pidämme vain pienen juhlan, koodinimellä "kesäinen illanvietto", ettei niille tule paha mieli, keitä ei kutsuta. Tai he eivät voi jättää tulematta jonkun läpinäkyvän tekosyyn varjolla, ja vetää huomiota itseensä ja siihen miten vähän heitä meidän ilomme kiinnostaa. En kaipaa sitä itselleni tärkeään juhlaan.
En tiedä miksi ovat tällaisia, kateudesta ei pitäisi olla kiinni, kun itsekin ovat kaikki naimisissa tai avoliitossa tahoillaan.
Tämän ketjun sekavin kirjoitus. Ostitte siis sormukset, mutta ette menneet kihloihin. Kuitenkin olette vihaisia niille, jotka eivät ole teitä sormuksista onnitelleet? WTF? Olisitteko yhtä vihaisia, jos olisitte ostaneet kummallekin samanlaiset rannekorut ja ihmiset eivät olisi onnitelleet niistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä häitä ei ole tapana hehkuttaa etukäteen etenkään niille, joita ei ole tarkoitus kutsua.
No siis tämä!
Ymmärrän kyllä, että loukkaa jos ei omat vanhemmat onnittele, se on jo törppöä, mutta toisaalta tää ei oikein muuta mitään ja naimisiin meno on vasta puolen vuoden päästä.
Mutta miksi ihmeessä sun äidin pitäis aloittaa joku innostunut soittorinki sukulaisille, joita asia ei koske yhtään millään tavalla??? "Meidän Minttu menee Villen kanssa naimisiin kesäkuussa, eikö ookin ihanaa! Niin, siis teitä ei kyllä ole kutsuttu juhliin, mutta eikö ookin ihanaa kun menevät naimisin!"
Ei se vaan toimi noin. Se on sarjassamme "ai jaa, kiva" -osastoa.
Nojoo, ymmärrän. Tämä sukulaisille (lähinnä muutamalle) soittaminen ja sen ihmettely liittyy siihen, että äitini soittaa todella KAIKESTA siskolleen ja isäni siskolle. Hän siis kertoo nimenomaan sellaisiakin asioita, jotka eivät varmasti kiinnosta sukulaisia tai heitä kosketa. Enkä nyt tarkoita, että varta vasten soittaisi kertoakseen tuon, mutta kun hän soittelee viikoittain muutenkin noille muutamille, juoruaa hän yleensä aina samalla milloin mitäkin. Esim. kun ostimme mieheni kanssa asunnon, kerrottiin siitäkin seuraavassa soittoringissä, vaikka eihän se vaikuta sukulaisiini mitenkään :D.
AP
No pitäisikö sitten soittaa:"Ai, niin! Maija menee naimisiin kesällä. By the way, teitä ei ole kutsuttu."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotatteko saavanne häälahjoja ja että vieraat maksavat sitten omat ruuat kun menette maistraatin jälkeen syömään?
No se tässä taitaa ap:ta vituttaa: hän laskelmoi, et minimois juhlien kustannukset, mutta sais näiltä innostuneilta tädeiltään ym. silti saman määrän huomiota ja lahjoja ilman että tarvitsisi heitä nähdä ja ruokkia. Nyt suunnitelma vaikuttaa menneen pieleen...
Tälläinen olo minulle ainakin tuli.
Nojaa. Emme hanki toisillemme jouluna lahjojakaan koska emme tarvitse mitään. Jos olisimme pitäneet juhlat, emme olisi halunneet lahjoja (edes aineettomia kuten rahaa). Tienaamme ja hankimme kyllä itse mitä tarvitsemme ja tällä hetkellä emme tarvitse mitään.
Ja jossain viestissä oli, että miksi en itse kerro sukulaisille - toki kerron kun heitä näen. Äitini vaan pitää heihin sen verran yhteyttä + juoruaa aina kaiken joten ihmettelin, miksi tätä asiaa ei ole juorunnut eikä nähtävästi halua juoruta.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun laitoimme sormukset sormiimme, niin miehen puolen suku kun huomasi niin olivat että iik, ihanaa! Miksi ette ole kertoneet kihlauksesta!? No se oli semminen kahdenkeskinen "juhla" meille, eli ostimme vain sormukset, ja kävimme kahvilla päälle kahdestaan. Emme siis menneet kihloihin, vaan ostimme vain sormukset. Minun puoleltani kukaan ei sanonut mitään, eikä ole vieläkään sanonut, vaikka sormukset ovat olleet 1.5v sormissamme jo :D Ovat olleet kuin eivät huomaisikaan. Aika lapsellista.
Naimisiinmenoa olemme tässä miettineet jonkin verran käytännön syistä, ja tietysti rakkaudesta, mutta emme halua viettää hääjuhlaa kuin miehen lähisuvun, sekä niiden ystävien kanssa jotka ovat onnitelleet meitä, ja olleet muutenkin iloisia. Näitä ei ole montaa :p Kaverilleni kun näytin innoissani sormusta, niin li vain ihan hiljaa ja vaihtoi puheenaihetta!
Eli luultavasti me menemme myös ns. kaikessa hiljaisuudessa naimisiin, ja pidämme vain pienen juhlan, koodinimellä "kesäinen illanvietto", ettei niille tule paha mieli, keitä ei kutsuta. Tai he eivät voi jättää tulematta jonkun läpinäkyvän tekosyyn varjolla, ja vetää huomiota itseensä ja siihen miten vähän heitä meidän ilomme kiinnostaa. En kaipaa sitä itselleni tärkeään juhlaan.
En tiedä miksi ovat tällaisia, kateudesta ei pitäisi olla kiinni, kun itsekin ovat kaikki naimisissa tai avoliitossa tahoillaan.
Tämän ketjun sekavin kirjoitus. Ostitte siis sormukset, mutta ette menneet kihloihin. Kuitenkin olette vihaisia niille, jotka eivät ole teitä sormuksista onnitelleet? WTF? Olisitteko yhtä vihaisia, jos olisitte ostaneet kummallekin samanlaiset rannekorut ja ihmiset eivät olisi onnitelleet niistä?
Tätä ylintä viestiä en nyt kyllä itsekään ihan ymmärtänyt :D. Me olemme miehemme kanssa kihloissa vaikka sormukset laitetaan vasta hääpäivänä, koska olemme sopineet naimisiin menosta. Jos ostitte vain sormukset mutta ette menneet kihloihin niin ette ole puhuneet/ sopineet naimisiin menosta?
AP
Oppikaa elämään ilman toisten ihmisten onnitteluja.
Jos kukaan ei ole edes onnitellut, niin kyllä mulle tulee mieleen, että eivät pidä hyvänä ideana koko naimisiin menoa. Millainen suhde teillä on AP ollut, onko draamaa?
Ai vieläkin kierit itsesäälissä tästä asiasta? Ei se aiempi keskustelu riittänyt?
Kuulostaa kateellisilta ihmisiltä. Me menimme kahdeksan vuoden seurustelun jälkeen karibialla kihloihin ja onnitteluja tuli jo reissuun sekä kotiin palattua. Naimisiin mennään, ennen kuin 10 vuotta tulee täyteen.