Lue keskustelun säännöt.
Kukaan ei innostu kihlauksestamme/ tulevasta naimisiin menosta
26.12.2018 |
Olen menossa naimisiin kahdeksan vuoden seurustelun jälkeen. Sovimme asiasta yhdessä mieheni kanssa.
Olen todella innoissani tulevista häistä ja ennen kaikkea naimisiin menemisestä! Menemme naimisiin maistraatissa vanhempien ja sisarusten läsnäollessa ja sitten menemme jonnekin syömään hyvin. Illalla ehkä pienet juhlat kavereille.
Kukaan lähipiirissäni ei kuitenkaan tullut olevan kovin ilahtunut/innoissaan tulevasta naimisiin menosta siksi, että emme pidä hääjuhlaa. Kysyin äidiltänikin, että onko jo kertonut kihlauksestamme ja tulevasta naimisiin menosta sukulaisille ja hän vain vastasi: "Miksi olisin kertonut? Eihän se heitä kosketa kun ette pidä juhlia."
Ei kai ne juhlat ole se pääasia vaan se, että menemme naimisiin? Ymmärrän kyllä että asia ei sinänsä heitä kosketa mutta kai se on itsessään niin iloinen asia, että sen haluaisi jakaa? Varsinkin kun äitini kertoo aina kaiken eteenpäin.
Tänään yritin anopilleni kertoa tulevista sormuksistani ja hän ei sanonut mitään. Tuli vain kiusallinen hiljaisuus.
Olenko lapsellinen kun olen harmissani siitä, ettei lähipiirimme ole naimisiin menostamme innoissaan? Haluaisin vähän edes päästä hehkuttamaan/puhumaan asiasta ja näyttämään iloani asiasta, mutta se tuntuu turhalta kun vastaanotto on tämä.
Mieheni sanoi aikoinaan, että hänen mielestään "perinteisissä" häissä huomio keskittyy kaikkeen muuhun kuin itse asiaan eli naimisiin menemiseen. Silloin ajattelin, että höpö höpö juttuja, mutta kieltämättä läheisteni reaktioita katsellessani olo on juurikin tuo. Kun hääjuhlaa ei ole, on naimisiin meneminen yhtä tyhjän kanssa.
Kommentit (172)
Mitä ne sukulaiset on vastanneet, kun olette kertoneet? Käy läpi mahdollisimman yksilöidysti, esim.:
Veli: ok...
Puolison veli ja vaimonsa: aha...
Me analysoidaan sitten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos 8 vuotta yhdessä ollut pariskunta kertoo pitävänsä pienet maistraattihäät ensi kesänä, niin johan se olisi järjetön äiti/anoppi, joka tästä koohottaisi ympäri kyliä. Katsotaan ensin se puoli vuotta ja kunhan ne vihkiäiset nyt jotenkin alkaa näyttää todelliselta niin puhutaan niistä sitten.
Eikä puolen vuoden päässä olevista häistä onnitella. Aloittaja on höntti.
En ymmärrä aloituksen pointtia? Miksi haluat onnittelut ja "juhlahumun" kokea jo yli puolivuotta etukäteen ja kuvitteletko teidän maistraatissa vihkimisen olevan ykkös puheenaihe suvun ja lähipiirin keskuudessa, jo nyt ja myös vihkimisen jälkeen. Eikös onnitella vasta sitten, kun jokin asia konkreettisesti on tapahtunut. Puolessa vuodessa kun voi tapahtua mitä tahansa.
Me menimme naimisiin kolmen vuoden seurustelun ja yhden lapsen jälkeen kirkossa vain kahden todistajan läsnäollessa, jotka hekin olivat seurakunnan työntekijöitä. Ilmoitteluamme asiasta sitten jälkikäteen sukulaisille, kavereille ja tutuille. Kaikki muut onnittelivat, paitsi anoppi suuttui. Hän oli paria viikkoa aiemmin sanonut jälkeläiselleen, että älä ikinä mene naimisiin, vaikka meillä oli jo lapsikin.
Odotatteko saavanne häälahjoja ja että vieraat maksavat sitten omat ruuat kun menette maistraatin jälkeen syömään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä aloituksen pointtia? Miksi haluat onnittelut ja "juhlahumun" kokea jo yli puolivuotta etukäteen ja kuvitteletko teidän maistraatissa vihkimisen olevan ykkös puheenaihe suvun ja lähipiirin keskuudessa, jo nyt ja myös vihkimisen jälkeen. Eikös onnitella vasta sitten, kun jokin asia konkreettisesti on tapahtunut. Puolessa vuodessa kun voi tapahtua mitä tahansa.
Olen ihan samaa mieltä. En minäkään muista, että kukaan suvussani olisi niinkään puhunut isosti kenenkään häistä. Joskus on ollut joku maininta "ne on kai menossa naimisiin". Sitä puhetta on ollut sitten itse hääpäivänä tai sen jälkeen, kun on ollut puheenaihetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä aloituksen pointtia? Miksi haluat onnittelut ja "juhlahumun" kokea jo yli puolivuotta etukäteen ja kuvitteletko teidän maistraatissa vihkimisen olevan ykkös puheenaihe suvun ja lähipiirin keskuudessa, jo nyt ja myös vihkimisen jälkeen. Eikös onnitella vasta sitten, kun jokin asia konkreettisesti on tapahtunut. Puolessa vuodessa kun voi tapahtua mitä tahansa.
Olen ihan samaa mieltä. En minäkään muista, että kukaan suvussani olisi niinkään puhunut isosti kenenkään häistä. Joskus on ollut joku maininta "ne on kai menossa naimisiin". Sitä puhetta on ollut sitten itse hääpäivänä tai sen jälkeen, kun on ollut puheenaihetta.
Joo, itse olin viimeksi häissä n 15 v sitten, muistan kuka istui vieressäni mutta en mene vannomaan, että kenen serkun häät ne miljoonista serkuistani olivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioiduimme maistraatissa ja todistajat oli maistraatin konttorista. Rahaa oli vähän niin valitsimme matkan sormusten sijaan. Matkalta lähetimme vanhemmille kortit allekirjoituksella herra ja rouva xxxx. Ensin tuli sähke hotellille, kotiin saavuttuamme tuli onnitteluja ja lahjoja.
Aika ja tavat ovat tietysti muuttuneet, mutta luulen ymmärtäväni mitä ap ihmettelee. Kyllä mun mielestä on onnittelun arvoinen asia kun kaksi ihmistä rakastaa toistaan ja päättää ainakin yrittää jakaa koko loppu elämänsä toistensa kanssa. Joillekin se on päätös, joka on helppo tehdä, toisilla kestää pitempään. Yhdessä voi olla ilman virallistamista, mutta yleensä kai ne jotka haluavat virallistaa sillä on merkitystä ja toivoisivat läheistensä siihen myös positiivisesti reagoivan.
En onnitellut veljeäni kun kuulin äidiltä heidän menneen avioon. Pidän avioitumista parin henkilökohtaisena asiana. Jos veli olisi itse kertonut niin olisin onnitellut tietysti.
Tässä oli se ero, että olitte jo menneet naimisiin. Ap kaipaa puolen vuoden hehkutusta etukäteen.
Mitta tuo on kyllä outoa, ettet omaa veljeäsi onnitellut! Avioliitto ei kylläkään ole mikään henkilökohtainen asia, se on monessa suhteessa "julkista". Esim. siksi tiedot saa vireillä olevista eroista ym. ulkopuolisetkin
Huh, onneksi nämä vastaajat ei kuulu lähipiiriini.
Ihan ihmeellisiä kommentteja, aivan kuin eläisivät jossain toisessa todellisuudessa?
Totta kai kihloista onnitellaan, oli suhteen pituus sitten minkä pituinen tahansa. Iso asia se on silti, jos ei muille, niin ainakin kihlaparille. Onnittelen minäkin raskausuutisista ja olen onnellinen tulevien vanhempien puolesta, vaikka oikeasti ajatukseni pyörivät lähinnä sen ympärillä, että "sinne meni taas yksi kaveri".
Entinen suhteeni kesti 8 vuotta. Musta tuntuu, että lähipiiri odotti häitä, mutta tulikin ero. Jos oltaisiin naimisiin päädytty, niin se olisi ollut todella iloittu ja juhlittu tapahtuma lähipiirissämme. En vain voi ymmärtää ap:n lähipiiriä, ihan sama onko maistraattihäät vai ei.
Palstalaiset eivät ole nyt aivan johdonmukaisia. Tyypillisesti hääpostaukset koskevat sitä, että "TAAAS tuli kutsu häihin ja rahanmenoahan se vain tietää" tai sitten naureskellaan parille, joka on kihlautunut vain lyhyen seurustelun (0-3v.) jälkeen, että ei se kuitenkaan kestä.
Eli turha paikka tämä palsta on kysellä mielipiteitä. Ap on aivan oikeutetusti loukkaantunut ja lähipiiri on todella törkeä. Onnea ainakin minun puolestani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odotatteko saavanne häälahjoja ja että vieraat maksavat sitten omat ruuat kun menette maistraatin jälkeen syömään?
No se tässä taitaa ap:ta vituttaa: hän laskelmoi, et minimois juhlien kustannukset, mutta sais näiltä innostuneilta tädeiltään ym. silti saman määrän huomiota ja lahjoja ilman että tarvitsisi heitä nähdä ja ruokkia. Nyt suunnitelma vaikuttaa menneen pieleen...
Samaa mieltä yhden aiemman kirjoittajan kanssa siitä että tällä palstalla ei kyllä koskaan saa kuulla tehneensä jotain oikein. Nopeasti kihloihin tai naimisiin menneet lytätään aina armotta, ja näköjään samoin ne jotka odottavat vähän pidempään, koska "ketäs se nyt enää kiinnostaa ja turhaa on koko sitoutuminen enää".
Me menimme naimisiin maistraatissa 10v yhdessäolon jälkeen ja järjestimme ravintolaillallisen perheille samana päivänä. Todellakin aivan kaikki olivat innoissaan ja onnellisia, ja kortteja ja jopa muutamia lahjoja tuli perästä päin ihmisiltä joita ei edes vihkimiseen tai illalliselle oltu kutsuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun laitoimme sormukset sormiimme, niin miehen puolen suku kun huomasi niin olivat että iik, ihanaa! Miksi ette ole kertoneet kihlauksesta!? No se oli semminen kahdenkeskinen "juhla" meille, eli ostimme vain sormukset, ja kävimme kahvilla päälle kahdestaan. Emme siis menneet kihloihin, vaan ostimme vain sormukset. Minun puoleltani kukaan ei sanonut mitään, eikä ole vieläkään sanonut, vaikka sormukset ovat olleet 1.5v sormissamme jo :D Ovat olleet kuin eivät huomaisikaan. Aika lapsellista.
Naimisiinmenoa olemme tässä miettineet jonkin verran käytännön syistä, ja tietysti rakkaudesta, mutta emme halua viettää hääjuhlaa kuin miehen lähisuvun, sekä niiden ystävien kanssa jotka ovat onnitelleet meitä, ja olleet muutenkin iloisia. Näitä ei ole montaa :p Kaverilleni kun näytin innoissani sormusta, niin li vain ihan hiljaa ja vaihtoi puheenaihetta!
Eli luultavasti me menemme myös ns. kaikessa hiljaisuudessa naimisiin, ja pidämme vain pienen juhlan, koodinimellä "kesäinen illanvietto", ettei niille tule paha mieli, keitä ei kutsuta. Tai he eivät voi jättää tulematta jonkun läpinäkyvän tekosyyn varjolla, ja vetää huomiota itseensä ja siihen miten vähän heitä meidän ilomme kiinnostaa. En kaipaa sitä itselleni tärkeään juhlaan.
En tiedä miksi ovat tällaisia, kateudesta ei pitäisi olla kiinni, kun itsekin ovat kaikki naimisissa tai avoliitossa tahoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen ettei se johdu niinkään juhlien puutteesta vaan ihan vaan siitä että olette olleet pari jo 8 vuotta. Melko pitkä seurusteluvaihe, pistää vain miettimään että suhde rakoilee ja nyt yritetään sitä kasata naimisiin menolla. Miksi muuten nyt naimisiin kun ei kahdeksan edellisenkään vuoden aikana ole osattu päättää onko se toinen oikea vai ei...
Tää on kyllä ihan liiba laaba. Me olemme olleet pian 15v. Yhdessä ja emme ole naimisissa. Ja kyllä se toinen on oikea ihan ilman naimisiin menoa.
Joskus ehkä mennään naimisiin jos huvittaa. Eikä sillä mtn suhteen rakoilua koiteta paikata.
Se on yks hailee mennäkö naimisiin enää tuon ajan jälkeen vai ei.
Voitko perustella miksi?
Järjen käyttö on sallittua.
Sarjassamme Unelmahäät morsiuspari yhdessä 15v. ja kolme lasta😂naurettavaa!
Ei meillä ole lapsia eikä ole tarkoitus olla mitkään prinsessan unelmahäät. Joten voitko perustella miksi ihmeessä pariskunta joka on pidempään ollut yhdessä ei voisi mennä naimisiin?
Voi toki, mutta moni tuolla jo onkin selittänyt. Ketään ei ihan oikeesti kiinnosta, kun se ei muuta tilannetta enää mitenkään. Ootte kuluneita.
Siis miten tilanne muuttuu naimisiin menon jälkeen? On sitten ollut yhdessä 2v. Tai 12v.?
Kyllä mun läheisiä, vanhempia ja sisaruksia taatusti kiinnostaa jos naimisiin menen, ei tarvi mtn showta tehdä mutta tietty onnittelevat jne.
Ollaan kuluneita? Luuletko sä että me mentäisiin naimisiin muiden ihmisten takia?
Et ole edes vastannut alkuperäiseen viestiin.Kyllä se vaan muuttaa.. old news. Toki on kohteliasta onnitella, mut mun on todella vaikea uskoa, ettei ap ole saanut lähipiireistä mitään onnitteluja. Ne kun tulee yleensä selkärangasta, kun toinen kertoo uutisen.
Tai sitten voi olla, että läheiset näkevät tuon tuhoon tuomittuna eivätkä onnittele siitä syystä.
Niin miten muuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun laitoimme sormukset sormiimme, niin miehen puolen suku kun huomasi niin olivat että iik, ihanaa! Miksi ette ole kertoneet kihlauksesta!? No se oli semminen kahdenkeskinen "juhla" meille, eli ostimme vain sormukset, ja kävimme kahvilla päälle kahdestaan. Emme siis menneet kihloihin, vaan ostimme vain sormukset. Minun puoleltani kukaan ei sanonut mitään, eikä ole vieläkään sanonut, vaikka sormukset ovat olleet 1.5v sormissamme jo :D Ovat olleet kuin eivät huomaisikaan. Aika lapsellista.
Naimisiinmenoa olemme tässä miettineet jonkin verran käytännön syistä, ja tietysti rakkaudesta, mutta emme halua viettää hääjuhlaa kuin miehen lähisuvun, sekä niiden ystävien kanssa jotka ovat onnitelleet meitä, ja olleet muutenkin iloisia. Näitä ei ole montaa :p Kaverilleni kun näytin innoissani sormusta, niin li vain ihan hiljaa ja vaihtoi puheenaihetta!
Eli luultavasti me menemme myös ns. kaikessa hiljaisuudessa naimisiin, ja pidämme vain pienen juhlan, koodinimellä "kesäinen illanvietto", ettei niille tule paha mieli, keitä ei kutsuta. Tai he eivät voi jättää tulematta jonkun läpinäkyvän tekosyyn varjolla, ja vetää huomiota itseensä ja siihen miten vähän heitä meidän ilomme kiinnostaa. En kaipaa sitä itselleni tärkeään juhlaan.
En tiedä miksi ovat tällaisia, kateudesta ei pitäisi olla kiinni, kun itsekin ovat kaikki naimisissa tai avoliitossa tahoillaan.
Onko tullut mieleesi, että kaikki eivät oikeasti tuijottele ihmisten sormia. Toisekseen, kaikki eivät ihan automaattisesti oleta että sormus vasemmassa nimettömässä tarkoittaisi mitään muuta kuin sormusta vasemmassa nimettömässä, varsinkin jos asianomaiset eivät itse kerro olevansa kihloissa. Kihlaus kun nyt yleensä tarkoittaa avioliittosopimuksen julkistamista, ei suinkaan sitä että ihmiset arvailevat koristeiden perusteella onko pariskunta aikeissa solmia avioliiton vaiko eikö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen ettei se johdu niinkään juhlien puutteesta vaan ihan vaan siitä että olette olleet pari jo 8 vuotta. Melko pitkä seurusteluvaihe, pistää vain miettimään että suhde rakoilee ja nyt yritetään sitä kasata naimisiin menolla. Miksi muuten nyt naimisiin kun ei kahdeksan edellisenkään vuoden aikana ole osattu päättää onko se toinen oikea vai ei...
Tää on kyllä ihan liiba laaba. Me olemme olleet pian 15v. Yhdessä ja emme ole naimisissa. Ja kyllä se toinen on oikea ihan ilman naimisiin menoa.
Joskus ehkä mennään naimisiin jos huvittaa. Eikä sillä mtn suhteen rakoilua koiteta paikata.
Se on yks hailee mennäkö naimisiin enää tuon ajan jälkeen vai ei.
No ei se nyt ihan yks hailee ole. Me mentiin naimisiin kun oltiin oltu yhdessä 6 vuotta. Mentiin yhteen 15-vuotiaita. Kyllä se oli meille silloin 21-vuotiaina iso juttu mennä naimisiin vaikka rahan puutteen vuoksi juhlat oli omakustanteisesti ateriat ravintolassa. Mun äidille oli myös iso juttu, kun esikoinen meni naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotatteko saavanne häälahjoja ja että vieraat maksavat sitten omat ruuat kun menette maistraatin jälkeen syömään?
No se tässä taitaa ap:ta vituttaa: hän laskelmoi, et minimois juhlien kustannukset, mutta sais näiltä innostuneilta tädeiltään ym. silti saman määrän huomiota ja lahjoja ilman että tarvitsisi heitä nähdä ja ruokkia. Nyt suunnitelma vaikuttaa menneen pieleen...
Tälläinen olo minulle ainakin tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä häitä ei ole tapana hehkuttaa etukäteen etenkään niille, joita ei ole tarkoitus kutsua.
No siis tämä!
Ymmärrän kyllä, että loukkaa jos ei omat vanhemmat onnittele, se on jo törppöä, mutta toisaalta tää ei oikein muuta mitään ja naimisiin meno on vasta puolen vuoden päästä.
Mutta miksi ihmeessä sun äidin pitäis aloittaa joku innostunut soittorinki sukulaisille, joita asia ei koske yhtään millään tavalla??? "Meidän Minttu menee Villen kanssa naimisiin kesäkuussa, eikö ookin ihanaa! Niin, siis teitä ei kyllä ole kutsuttu juhliin, mutta eikö ookin ihanaa kun menevät naimisin!"
Ei se vaan toimi noin. Se on sarjassamme "ai jaa, kiva" -osastoa.
Nojoo, ymmärrän. Tämä sukulaisille (lähinnä muutamalle) soittaminen ja sen ihmettely liittyy siihen, että äitini soittaa todella KAIKESTA siskolleen ja isäni siskolle. Hän siis kertoo nimenomaan sellaisiakin asioita, jotka eivät varmasti kiinnosta sukulaisia tai heitä kosketa. Enkä nyt tarkoita, että varta vasten soittaisi kertoakseen tuon, mutta kun hän soittelee viikoittain muutenkin noille muutamille, juoruaa hän yleensä aina samalla milloin mitäkin. Esim. kun ostimme mieheni kanssa asunnon, kerrottiin siitäkin seuraavassa soittoringissä, vaikka eihän se vaikuta sukulaisiini mitenkään :D.
AP
Tuo kertoo, että äitisi hallitsee käytöstavat ja hienotunteisuuden, eikä juoruile teidän henk.koht.asioita lähipiirille ja suvulle, vaan jättää ne teidän itsensä kerrottavaksi.
Näin ainakin omassa perheessä, kun eräs joulu poikani ja miniäni kertoi seuraavan kesän häistään. Minulle se oli suuri luottamuksenosoitus, eikä tullut edes mieleen kertoa asiasta edes muille sisaruksille, saati suvulle, vaan pidettiin tieto mieheni ja minun kesken.
Ei ole äitisi asia kertoa tulevista häistänne, vaan teidän.
Kehtaatte tehdä eri tavalla kuin "kuuluu", siksi sukunne käyttäytyy noin ja varmasti sama homma jatkuu myös lastenkasvatuksen saralla, jos lapsia saatte.
Ovatko vanhempasi muutenkin tympeitä? Ovatko innostuneet muista isoista jutuista elämässäsi/sisarustesi elämässä?
Sori, mut mitä pidemmälle tätä lukee, sitä enemmän kuva ap:sta alkaa muistuttaa itsekeskeistä prinsessaa, joka ei tajua ajatella asiaa muusta kuin omasta näkökulmasta. Äidin roolikin tässä kuviossa on aika erikoinen, kun on kyse kuitenkin lähes 30 -vuotiaasta ihmisestä.