Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle xxx

Vierailija kirjoitti:

Tuoksut hyvältä. Sellaiselta, että tekisi mieli tulla ihan lähelle ja hengittää vaan tuoksuasi. Ihana miehen tuoksu.

Tykkäätkö minun tuoksustani vai onko se huomaamaton? Itse sitä ei osaa sanoa.

Riippuu keneltä tämä on?

Vierailija kirjoitti:

Just nyt.

Pienikin kosketus sulta, saati nyt halaus, tuntuisi parantavalta. Armahdukselta. Hoivalta.

Tiedätkö kun on niitä päiviä, kun tarvitsisi hetkellisesti pelastusrenkaan kannattelua? Vaikka itse tietysti tulee uida eikä liikaa tukeutua muihin. No, nyt on hieman sellainen hetki. Jos ikävöinkin ja kaipaan kosketustasi ja sinua (totta kai, se on ihan luonnollista), niin juuri nyt vielä tuhatkertaisesti enemmän. Siihen on hyvä syy ettei toiveita voi nyt toteuttaa ja muutenkin parempi ettei kiirehdi yhtään. Mutta kyllä, KAIPAAN.

Olo on kuin kuivahtaneella lehdellä, joka on aivan ennen aikojaan pudonnut puusta. Ja jolle sanotaan, että sinun täytyy lentää takaisin ylös ja kiinnittää itsesi ja viheriöittää itsesi, kasvaa ja kukoistaa. Ja mitä se käpristynyt, kuivahtanut lehti voi tehdä? Ei mitään paitsi toivoa, että suuren sattuman kautta tuuli sattuisi lennättämään sen takaisin ja jokin kumma voima kiinnittäisi sen takaisin ja voimaa alkaisi virrata siihen. Se kylläkään ei ole sinun tehtäväsi. Se on ihan minun oma tehtäväni ja ei se oikeasti ole niin mahdotonta ja sattuman kauppaa. Olen vain turhautunut itseeni yleisesti ja erityisesti juuri nyt. Pikkuinen lämpöinen paine jossakin kohtaa kehoani, jonka alkulähde olet sinä, tuntuisi vain niin pelastukselta nyt. Huomenna on taas uusi päivä. Kyllä tämä olo menee ohi. Kunnollisen levon ja itsestään huolenpitämisen puute tässä suurimpana syynä on, joten ei huolta. Tämän kirjoittaminenkin auttaa jo. Toivon, että sinulla olisi hyvä olo tänään <3

Kaipaatko miestä vai naista? Kumpi olet itse? Kiva kirjoitus, jos olisin hän tulisin ja rutistaisin sinua ja...

Vierailija kirjoitti:

Just nyt.

Pienikin kosketus sulta, saati nyt halaus, tuntuisi parantavalta. Armahdukselta. Hoivalta.

Tiedätkö kun on niitä päiviä, kun tarvitsisi hetkellisesti pelastusrenkaan kannattelua? Vaikka itse tietysti tulee uida eikä liikaa tukeutua muihin. No, nyt on hieman sellainen hetki. Jos ikävöinkin ja kaipaan kosketustasi ja sinua (totta kai, se on ihan luonnollista), niin juuri nyt vielä tuhatkertaisesti enemmän. Siihen on hyvä syy ettei toiveita voi nyt toteuttaa ja muutenkin parempi ettei kiirehdi yhtään. Mutta kyllä, KAIPAAN.

Olo on kuin kuivahtaneella lehdellä, joka on aivan ennen aikojaan pudonnut puusta. Ja jolle sanotaan, että sinun täytyy lentää takaisin ylös ja kiinnittää itsesi ja viheriöittää itsesi, kasvaa ja kukoistaa. Ja mitä se käpristynyt, kuivahtanut lehti voi tehdä? Ei mitään paitsi toivoa, että suuren sattuman kautta tuuli sattuisi lennättämään sen takaisin ja jokin kumma voima kiinnittäisi sen takaisin ja voimaa alkaisi virrata siihen. Se kylläkään ei ole sinun tehtäväsi. Se on ihan minun oma tehtäväni ja ei se oikeasti ole niin mahdotonta ja sattuman kauppaa. Olen vain turhautunut itseeni yleisesti ja erityisesti juuri nyt. Pikkuinen lämpöinen paine jossakin kohtaa kehoani, jonka alkulähde olet sinä, tuntuisi vain niin pelastukselta nyt. Huomenna on taas uusi päivä. Kyllä tämä olo menee ohi. Kunnollisen levon ja itsestään huolenpitämisen puute tässä suurimpana syynä on, joten ei huolta. Tämän kirjoittaminenkin auttaa jo. Toivon, että sinulla olisi hyvä olo tänään <3

Kenelle tämä oli?

Jos sattuisit olemaan hän, niin mielessäni silitän poskeasi, suutelen otsaa, kiedon kädet ympärillesi. Ehkä tunnet hetken hengitykseni lämmön?

Varmaan nainen, mutta eihän tuosta ota mitään selkoa kenelle kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Just nyt.

Pienikin kosketus sulta, saati nyt halaus, tuntuisi parantavalta. Armahdukselta. Hoivalta.

Tiedätkö kun on niitä päiviä, kun tarvitsisi hetkellisesti pelastusrenkaan kannattelua? Vaikka itse tietysti tulee uida eikä liikaa tukeutua muihin. No, nyt on hieman sellainen hetki. Jos ikävöinkin ja kaipaan kosketustasi ja sinua (totta kai, se on ihan luonnollista), niin juuri nyt vielä tuhatkertaisesti enemmän. Siihen on hyvä syy ettei toiveita voi nyt toteuttaa ja muutenkin parempi ettei kiirehdi yhtään. Mutta kyllä, KAIPAAN.

Olo on kuin kuivahtaneella lehdellä, joka on aivan ennen aikojaan pudonnut puusta. Ja jolle sanotaan, että sinun täytyy lentää takaisin ylös ja kiinnittää itsesi ja viheriöittää itsesi, kasvaa ja kukoistaa. Ja mitä se käpristynyt, kuivahtanut lehti voi tehdä? Ei mitään paitsi toivoa, että suuren sattuman kautta tuuli sattuisi lennättämään sen takaisin ja jokin kumma voima kiinnittäisi sen takaisin ja voimaa alkaisi virrata siihen. Se kylläkään ei ole sinun tehtäväsi. Se on ihan minun oma tehtäväni ja ei se oikeasti ole niin mahdotonta ja sattuman kauppaa. Olen vain turhautunut itseeni yleisesti ja erityisesti juuri nyt. Pikkuinen lämpöinen paine jossakin kohtaa kehoani, jonka alkulähde olet sinä, tuntuisi vain niin pelastukselta nyt. Huomenna on taas uusi päivä. Kyllä tämä olo menee ohi. Kunnollisen levon ja itsestään huolenpitämisen puute tässä suurimpana syynä on, joten ei huolta. Tämän kirjoittaminenkin auttaa jo. Toivon, että sinulla olisi hyvä olo tänään <3

Minulla ainakin tuli huonompi oli kun luin tällaista ympäripyöreää tekstiä. Jos sittenkin olet ihastukseni. Tai jos et olekaan. Turhauttavaa.

E-mies

Vierailija kirjoitti:

Just nyt.

Pienikin kosketus sulta, saati nyt halaus, tuntuisi parantavalta. Armahdukselta. Hoivalta.

Tiedätkö kun on niitä päiviä, kun tarvitsisi hetkellisesti pelastusrenkaan kannattelua? Vaikka itse tietysti tulee uida eikä liikaa tukeutua muihin. No, nyt on hieman sellainen hetki. Jos ikävöinkin ja kaipaan kosketustasi ja sinua (totta kai, se on ihan luonnollista), niin juuri nyt vielä tuhatkertaisesti enemmän. Siihen on hyvä syy ettei toiveita voi nyt toteuttaa ja muutenkin parempi ettei kiirehdi yhtään. Mutta kyllä, KAIPAAN.

Olo on kuin kuivahtaneella lehdellä, joka on aivan ennen aikojaan pudonnut puusta. Ja jolle sanotaan, että sinun täytyy lentää takaisin ylös ja kiinnittää itsesi ja viheriöittää itsesi, kasvaa ja kukoistaa. Ja mitä se käpristynyt, kuivahtanut lehti voi tehdä? Ei mitään paitsi toivoa, että suuren sattuman kautta tuuli sattuisi lennättämään sen takaisin ja jokin kumma voima kiinnittäisi sen takaisin ja voimaa alkaisi virrata siihen. Se kylläkään ei ole sinun tehtäväsi. Se on ihan minun oma tehtäväni ja ei se oikeasti ole niin mahdotonta ja sattuman kauppaa. Olen vain turhautunut itseeni yleisesti ja erityisesti juuri nyt. Pikkuinen lämpöinen paine jossakin kohtaa kehoani, jonka alkulähde olet sinä, tuntuisi vain niin pelastukselta nyt. Huomenna on taas uusi päivä. Kyllä tämä olo menee ohi. Kunnollisen levon ja itsestään huolenpitämisen puute tässä suurimpana syynä on, joten ei huolta. Tämän kirjoittaminenkin auttaa jo. Toivon, että sinulla olisi hyvä olo tänään <3

Miksi sulla on kuivahtanut lehti olo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi meistä ihastui ensin, mitä veikkaat mies?

Sinä. Näin sen sinusta. Tyhmänä otin etäisyyttä. Kyllä, kadun. Nyt on liian myöhäistä, kun sinäkin olet ankkuroitumut vaiavaan suhteeseen.

Sä et siis ollut aluksi kiinnostunut etkä ihastunut häneen, meneeks näin? Entä nyt? Jos olet ihastunut, niin mitä tapahtui?

En sanonut, että en ollut kiinnostunut, mutta se ei ollut vielä niin syvällistä. Minun ihastumiseni oli vielä kepeää mielestäni, mutta toinen vaikutti jo selvästi ihastuneemmalta. Ja pelästyin, en tiedä miksi. Tai oikeastaan tiedän. Luulin, että minua vedätetään. Miten ihmeessä joku voisi minuun ihastua?. Ei pidä käsittää väärin, menneisyyteni vuoksi asiat pitää odellakin väänttä rautalangasta, ennen kuin uskon. Olen vähän sellainen entinen ruma ankanpoikanen.

Sinulla on vähän samankaltainen elämäntarina kuin minulla. Mä en edelleenkään usko että muhun kukaan ihastuu ja jos ihastuu niin se kuitenkin löytää heti jonkun uuden tai paljastuu että on vaan joku pila, se koko ihastumisjuttu. Ei mun ympärilläni nuoruusvuosinakaan ole koskaan pojat pyörineet, kaikilla muilla jo oli poikaystävä, muut kävivät diskoissa ja mä luin kotona kirjoja.

Tuo menee monesti vähän niin, että jos nuorena/teini-ikäisenä jää jostain syystä seukkujunasta, niin asemalla seisoskelee aikuisenakin.

Ei siihen liity välttämättä edes mitään tragediaa, että olisi ollut ”ruma”, epäsuosittu tms., vaan on voinut olla vaikka vaan vähän ulkopuolinen eikä ole integroitunut oikein mihinkään tai ollut riippuvainen muiden nuorten menoista.

Ja vissiin tuo runsas kirjojen lukeminen korreloi rakkauselämän kanssa, itselläkin meni parhaina vuosina teininä satoja kirjoja per vuosi, että siihen kyllä upposi aikaa.:D

Toisaalta on sitten nykyään huomattavan laaja yleissivistys, mutta eipä silläkään tee yhtään mitään, kun en jostain syystä ole ihastunut miehiin joilla kiinnostaisi keskustella mistään.

No nyt on kiikarissa mies jonka kanssa voi keskustella ja tuntuu, että hän arvostaa tätä piirrettä minussa ja on kiinnostunut ajatuksistani, mutta hän on tosiaan ensimmäinen.

Muissa yhteyksissä toki olen tavannut todella keskustelevia ja persoonaltaan viehättäviä miehiä, mutta olen jostain syystä ihastunut sellaisiin, joita ei kiinnosta.

Ehkä se on ollut jotain sitoutumiskammoa sitten, että olen ihastunut sellaisiin joihin ei voi luoda mitään henkistä yhteyttä ja rakastua persoonaan - silloinhan ei tarvitse myöskään itse avata sieluaan.

Nyt uusimpaan ihastukseen tutustuessa on ollut jotenkin ihanan rauhallista ja jäänyt tilaa tutustumiselle, kun en ole mennyt sekaisin niistä ihastumisen tunteista.

Voin mennä sekaisin HÄNESTÄ, en omista tunteistani.

Tämän mahdollisti se sekoaminen jonka vuoksi tähän ketjuun alunperin tulin, kun ihastuin ensimmäistä kertaa elämässä niin voimakkaasti, etten halua oikein edes sanallistaa sitä, mutta sen myötä tiedän rakastuessani mitä on tulossa, mitä haluan ja osaan suhtautua rauhallisemmin tähän uuteen ihastukseen.

Vierailija kirjoitti:

Olemmeko me mielestäsi enemmän samanlaisia vai erilaisia? Mitä samaa meissä mielestäsi on?

Pintapuolisesti alkutuntuman perusteella varsin samanlaisia. Kunnollinen tutustuminen paljastaisi enemmän, mutta siihen meillä ei valitettavasti ole ollut mahdollisuutta.

Ainakin meitä yhdistää monet mielenkiinnon kohteet ja samanlainen suhtautuminen moniin asioihin, huumorintaju, samankaltaiset taustat, arvomaailma vähintäänkin suurin piirtein, sosiaalisuus, ja tietty ehkä hieman ambiversio, jonka vaihtelun samankaltaisuudesta en tosin ole varma, mutta vaikuttaisi kuitenkin siltä, että kumpikin olemme välillä hyvin sosiaalisia ja välillä taas vetäytyvämpiä. Molemmat olemme aika järkeviä ja rationaalisia, mutta myös vahvasti tuntevia. Olemme älyllisesti suunnilleen samalla tasolla ja sieltä korkeammasta päästä. Olemme myös uteliaita ja avoimia uusia asioita ja tietoa kohtaan. 

Mahdolliset erilaisuudet tuskin ovat kovinkaan räikeitä ristiriitoja aiheuttavia, vaikka esimerkiksi persoonallisuuksissamme sellaisiakin on; minä olen enemmän joustava ja mukautuva, sinä puolestasi ehkä vähän jyrkempi katsantokantojesi suhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemmeko me mielestäsi enemmän samanlaisia vai erilaisia? Mitä samaa meissä mielestäsi on?

Herkkyys yhdistänee meitä. Kuvittelen meille molemmille olevan tärkeää se, että rakastettu koskettaa arjessa, hellii ja hyväilee muutenkin kuin seksiä halutessaan. Minä olen päällepäin vähän sellainen jäämies, mutta sisältä erittäin kiihkeä ja kuuma. Olen rauhallinen, mutta elän vahvasti tunteella. Sinä olet varmasti avoimempi ja sosiaalisempi. Meidän arjessamme olisi paljon kosketusta ja hellimistä. Huumorintajua on paljon meillä molemmilla. Sinä hymyilet enemmän. Kun minuun tutustuu paremmin, niin minusta paljastuu paljon enemmän huumoripuolta, kuin ensinäkemältä arvaisi. En ole todellakaan tosikko. Sinä pohdit asioita järkiperäisemmin kuin minä. Ainakin kuvittelen näin. Me molemmat olemme  tosissamme, jos me johonkin ryhdymme.

Vaikutat häneltä! Tuskin oikeasti olet.

Ei täällä ketään oikeesti oo. Eikä kukaa oo ihastunut. Eikä kukaan kaipaa ketään. Kaikki on vaan palstaharhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuma. Kuumempi. Sinä eilen.

Voi helv*tin perk*le. Toteutumaton toiveeni.

Olisitpa mun.

Miehelle vai naiselle? Olisipa mulle.

Täydelliselle naiselle, joka istui melkein mua vastapäätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemmeko me mielestäsi enemmän samanlaisia vai erilaisia? Mitä samaa meissä mielestäsi on?

Pintapuolisesti alkutuntuman perusteella varsin samanlaisia. Kunnollinen tutustuminen paljastaisi enemmän, mutta siihen meillä ei valitettavasti ole ollut mahdollisuutta.

Ainakin meitä yhdistää monet mielenkiinnon kohteet ja samanlainen suhtautuminen moniin asioihin, huumorintaju, samankaltaiset taustat, arvomaailma vähintäänkin suurin piirtein, sosiaalisuus, ja tietty ehkä hieman ambiversio, jonka vaihtelun samankaltaisuudesta en tosin ole varma, mutta vaikuttaisi kuitenkin siltä, että kumpikin olemme välillä hyvin sosiaalisia ja välillä taas vetäytyvämpiä. Molemmat olemme aika järkeviä ja rationaalisia, mutta myös vahvasti tuntevia. Olemme älyllisesti suunnilleen samalla tasolla ja sieltä korkeammasta päästä. Olemme myös uteliaita ja avoimia uusia asioita ja tietoa kohtaan. 

Mahdolliset erilaisuudet tuskin ovat kovinkaan räikeitä ristiriitoja aiheuttavia, vaikka esimerkiksi persoonallisuuksissamme sellaisiakin on; minä olen enemmän joustava ja mukautuva, sinä puolestasi ehkä vähän jyrkempi katsantokantojesi suhteen. 

Hyvin muotoiltu. Natsaisi myös minuun ja häneen. Ja kymmeniin tuhansiin muihin, tiedän. Toisella meistä amk- ja toisella yliopistotutkinto,  mutta voisi olla melkein mitkä vain paperit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemmeko me mielestäsi enemmän samanlaisia vai erilaisia? Mitä samaa meissä mielestäsi on?

Pintapuolisesti alkutuntuman perusteella varsin samanlaisia. Kunnollinen tutustuminen paljastaisi enemmän, mutta siihen meillä ei valitettavasti ole ollut mahdollisuutta.

Ainakin meitä yhdistää monet mielenkiinnon kohteet ja samanlainen suhtautuminen moniin asioihin, huumorintaju, samankaltaiset taustat, arvomaailma vähintäänkin suurin piirtein, sosiaalisuus, ja tietty ehkä hieman ambiversio, jonka vaihtelun samankaltaisuudesta en tosin ole varma, mutta vaikuttaisi kuitenkin siltä, että kumpikin olemme välillä hyvin sosiaalisia ja välillä taas vetäytyvämpiä. Molemmat olemme aika järkeviä ja rationaalisia, mutta myös vahvasti tuntevia. Olemme älyllisesti suunnilleen samalla tasolla ja sieltä korkeammasta päästä. Olemme myös uteliaita ja avoimia uusia asioita ja tietoa kohtaan. 

Mahdolliset erilaisuudet tuskin ovat kovinkaan räikeitä ristiriitoja aiheuttavia, vaikka esimerkiksi persoonallisuuksissamme sellaisiakin on; minä olen enemmän joustava ja mukautuva, sinä puolestasi ehkä vähän jyrkempi katsantokantojesi suhteen. 

Hyvin muotoiltu. Natsaisi myös minuun ja häneen. Ja kymmeniin tuhansiin muihin, tiedän. Toisella meistä amk- ja toisella yliopistotutkinto,  mutta voisi olla melkein mitkä vain paperit.

Hauskaa kun aina kaikki pitää itseään älykkyydessä keskivertoa korkeammalla 😂 toki voi olla, mut näissä kaikissa melkeen on sanottu jotain sen suuntaista.

Haluaisin aina kertoa sinulle, kun tajuan jonkun jutun, tapahtuu jotain jännää tms. Oikein kärvistelen, kun en voi tuosta vaan lähettää sinulle viestiä. Sielunkumppanille.

Ja toki myös se, ettei tämä uusi ihastus ole käyttäytynyt rumasti tai satuttanut minua mitenkään, niin ei tarvitse taistella sisäisten ristiriitojen kanssa tai kokea hankalia, negatiivisia ja vihan tunteita.

Kunnioituskaan ei ole mennyt kun hän ei ole antanut aihetta sen menettämiseen, eli sekin on ja lähinnä syventyy, mikä tekee olemisesta helppoa (haluan itsekin olla hänelle miellyttävä ja näin ollaan hyvän kierteessä).

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin aina kertoa sinulle, kun tajuan jonkun jutun, tapahtuu jotain jännää tms. Oikein kärvistelen, kun en voi tuosta vaan lähettää sinulle viestiä. Sielunkumppanille.

Voithan jos hän on sielunkumppani!

Mä en tunne sua edes sen vertaa, että voisin edes alkaa luetella asioita, joissa olemme samankaltaisia tai erilaisia. Varmasti molempia löytyisi - niin kuin moneen muuhunkin ihmiseen verrattuna.

Ja silti sussa oli jokin tuttuus, jopa siinä määrin, että jossain vaiheessa tuli sellainenkin ajatus, että ei kai me vaan olla jonkin mutkan kautta sukua toisillemme. No eipä tarvitse tuostakaan huolehtia. "Always look on the bright side of life"...

Tällä kolmannella viestilläni tänne tänään sanon sinulle hyvää yötä jo nyt enkä vasta tavallisempaan aikaan. Suukko otsalle, kädet ympärille ja hengityksen lämpö, voi kyllä kiitos tai sitten se rutistus <3 Samaa tahdon sinulle antaa takaisin! Oikeasti ihan jo sinun koskettamisesi auttaisi. Sinun ei tarvitse tehdä mitään minulle. Ja silti se auttaisi niin kuin aina teet. Viestit, pelkät ajatukset lähelläolostasi ja tietoisuus olemassaolostasi niin jo tekevät nekin : ). Pärjään kyllä eikä minulla ole yhtään hätä. Kunnollinen ja oikeasti laadukas lepo on nyt avainsana.

Usein ihan huvikseni, useita vuosia jo, extralähelläolon halusta tartun mieleni maisemassa käteesi, kun istumme yhdellä tietyllä kivellä tuolla veden lähellä. Oikeasti sen ympärys on aika puskaantunut, nauhuksia ja ehkä joku lepänräähkä ympärillä. Mutta joskus se oli vuosia sitten sellainen, että olisi voinut istua kiven reunalla ilman viidakkoa jaloissa.

Se on sellainen paikka, josta sinut aina löydän ja jossa olen lähelläsi. Joskus olet ollut kiven toisella puolen selkä minuun, joskus hopeasalavan takana vähän piilossa surkeana tai harmistuneena. Joskus taas aivan lähellä siinä kivellä, reisi reittä vasten ja joskus ujosti, hitaasti sylitysten. Joskus, kun olet ollut kauempana olen itse ängennyt viereesi ja joskus olen katsonut parhaaksi vain huudella sinulle omalta paikaltani, etten ahdistele. Usein suukotan, hyväilen kädellä poskeasi ja katson syvälle silmiisi siinä kun paistatellaan virtaavan veden äärellä ja lempeän auringon lämmittäessä. Siellä on aina sopivan lämmin kesä.

Piti laittaa tähän runo, mutta menikin yleisjaaritteluksi :D Hyvää yötä sinä, tärkeä <3

Terkuin se kuivahtanut lehti

Vierailija kirjoitti:

Mä en tunne sua edes sen vertaa, että voisin edes alkaa luetella asioita, joissa olemme samankaltaisia tai erilaisia. Varmasti molempia löytyisi - niin kuin moneen muuhunkin ihmiseen verrattuna.

Ja silti sussa oli jokin tuttuus, jopa siinä määrin, että jossain vaiheessa tuli sellainenkin ajatus, että ei kai me vaan olla jonkin mutkan kautta sukua toisillemme. No eipä tarvitse tuostakaan huolehtia. "Always look on the bright side of life"...

Miksei tarvitse huolehtia? Onko kaikki jo ohi? Vai teitkö sukuselvityksen?

Katselin taas sinun kuvaasi. Se saa minussa aikaan samanlaisen reaktion kuin sinun näkemisesi. Nykyään kuvasi katsominen on kuitenkin ainoa tapa laukaista tuo reaktio. Tulee sellainen sanoinkuvaamaton välittämisen ja yhteenkuuluvuuden tunne, ettei millään muulla ole merkitystä. Kuvassa on se huono puoli, että ikävä pahenee aina huomattavasti sitä tuijotellessa. Sinun näkemisesi taas tuntui siltä, että olisi tullut kotiin.