Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle xxx

Ja sinä jonka muka tunnistan ja jolle kirjoitan. Sinä huutelet jollekin toiselle. Jos edes olet sinä. Että sellaista harhaa. Ja silti se irl kohtaaminen. Se ei ole harhaa. Sekaisinhan tässä menee väkisinkin. Elämä leikkii leikkejään kustannuksellani. Vai Eros? Amor? Ja minä yritän ymmärtää.

Vertaappa meidän kuvia yhtäaikaa... Johtuukohan siitä? :)

Vierailija kirjoitti:

Vertaappa meidän kuvia yhtäaikaa... Johtuukohan siitä? :)

Tarkennatko edes vähän mihin viittaat? Ole ystävällinen.

Vierailija kirjoitti:

Hyvää yötä. Toivottavasti sinulla on ollut hyvä päivä. Minulla tämä oli aika raskassoutuinen päivä. Rakastan sinua. Olen vähän huolestunut, onko sinulla kaikki hyvin. Nuku hyvin. Kauniita unia.

Kenelle? Tavoittaakohan nämä kauniit viestisi tätä kaivattuasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä tässäkin ketjussa ns. kusettaa ihmistä/ ihmisiä.

Kuten irl, leikkimällä toisen tunteilla.

Jotkut voivat seurata ketjua ihan muista syistä.

Niin voi. Ei kannata elätellä liikaa toiveita, jos tunnisteet osuu yksiin. J:lle terveisiä, jos vielä seuraat keskustelua: en ole kaivattusi. Sinulla on lähtenyt taas kierrokset nousuun, ja syy saattaa olla minun. Trollaaminen on huono tapa, mutta on myös pelottavaa, miten helposti olet harhojen vietävissä. Viimeisin kirjoituksesi (toisaalla) on täynnä sitä harhaisuutta, josta luulin sinun jo päässeen eroon kauan sitten. Toivottavasti sinulla on vielä kontakti mt-puoleen.

Onko tää J-miehelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vertaappa meidän kuvia yhtäaikaa... Johtuukohan siitä? :)

Tarkennatko edes vähän mihin viittaat? Ole ystävällinen.

Sinun kaupungissa otettu. Minun luonnossa. Kuka sinun kuvasi otti? Minun otti 11v rakas kummityttöni.

Ei tunnu enää edes järkevältä tulla töihin, kun et ole täällä. Miksi sä jätit mut tänne kitumaan? Oon niin vihanen sulle!

Vierailija kirjoitti:

Siitä olen niin loputtoman pahoillani, että se suru piti kärsiä kaksinkertaisesti, kahdessa osoitteessa ja näin pitkästi. Olisipa se ollut vain minä.

Älä ole pahoillasi. Ymmärrän, hyväksyn ja kunnioitan sinua, valintojasi, tekojasi. Tuntui ja tuntuu yhä pahalta, mutta se pitää hyväksyä osana elämää. Miten voisi kuvitellakaan saavansa jotain niin kaunista ilmaiseksi, edes hetkeksi, maksamatta siitä kovaa hintaa? Minä kestän, en katkeroidu, enkä takerru. Koska välitän sinusta yhä. Varmasti sinäkin olet yhtä vahva. Olethan sinä, muutenkin, ja saman kokemuksen kannattelemana.

Se jokin mikä jäljelle jäi, on puhdasta ja hyvää kantaen yli kaikkien vaikeuksien. Siitä on haihtuneet pois kaikki vetistävät itsekkäät tarpeet ja halut. Se on vain vilpitöntä hyvyyttä, redusoitu elämän makuliemi. Kasaan keitetty mielten ja sydänten yhteys. Se säilyy ikuisesti. Ihan sellaisenaankin. Siitä voi ammentaa lopun ikää, jos elämässä tarttee makuja ja sävyjä.

Ei enää surua, ei pahoitteluita, eikä varsinkaan katumusta. Loppusaldo on rutkasti plussalla, eikö vain? :)

Paluu arkeen ja säännöllisiin aikatauluihin. Ehkä näemme taas julkisissa ;)

Ihan sydäntä raastavaa vain odottaa ja luottaa, että kyllä tämä etenee ja päätepysäkki on toivottavasti yhteinen. Ymmärrän tilanteen monimutkaisuuden ja kaikki vaatii aikansa.

Hassua, puoli vuotta olen jo ollut itsenäinen vaikkei se muille vieläkään näy. Syynsä sillekin. Se voi hämätä sinuakin. Kenties olen hävyksissä sinulta, vaikea tietää missä nykyään olen. Matkalla. Siksipä olisikin vaikeaa yllättää kun en ole yhden paikan päällä vaan aina liikkeellä jonnekin. Juuri tämä juurettomuus onkin vaikeinta kestää. En koe olevani kotonani missään..

Jäin miettimään sanaa sinkku, inhoan sitä. Aivan kuin olisin markkinoilla. En etsi ketään, en ole siis tarjolla minnekään. Ei tarvitse etsiä, kun olen löytänyt jo ihmisen, jonka lähellä voi olla oma itsensä. Siinä on hyvä olla. Sinä. Itse päätät miten haluat meidän olevan. Jos Ystävyys on tahtomasi niin se olkoon niin. Jos tahdot enemmän, on sydämeni puhkeava loistoonsa riemusta. Sinun minun sydämeni on joka tapauksessa. Pidä siitä hyvä huoli.

Olen lähellä ratkaisua kuinka sydämeni voisi korjata, pitää vain hoksata oikeat nyanssit kohdilleen!! Luoja paratkoon, en minä ammattilainen ole, mutta hoksin jotain hyvin tärkeää mistä voi olla apua ratkaisussa. Tekisi niin mieli hehkuttaa tämä sinullekin, on kai vain kiemurreltava oivalluksensa kanssa. Uskon tämänkin selviävän parhainpäin! Vietä mukava päivä!!

Ps. Välillä mietin, meidän pitäisi puhua niin moni asia selviäisi, mutta miten ihmeessä sekin järjestyy kun aina ollaan matkalla jonnekin ja yhteydet pätkii..

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me saamme vielä toisemme. Tavalla tai toisella. Musta vaan tuntuu mies että ei tää tähän jääny..

Uskon samoin. Sen vuoksi varmaan olemme voitokkaat. Kun meitä on kaksi. Se on enemmän kuin maailma, joka on yksin meitä vastaan, alivoimaisena. Jos verrataan kirjaan tai ylipäänsä tarinaan, niin meillä oli vasta epilogi. Ei edes trilogian ekaa osaa. Mikä tarina nyt noin tyngäksi jäisikään? Ei ainakaan meidän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me saamme vielä toisemme. Tavalla tai toisella. Musta vaan tuntuu mies että ei tää tähän jääny..

Uskon samoin. Sen vuoksi varmaan olemme voitokkaat. Kun meitä on kaksi. Se on enemmän kuin maailma, joka on yksin meitä vastaan, alivoimaisena. Jos verrataan kirjaan tai ylipäänsä tarinaan, niin meillä oli vasta epilogi. Ei edes trilogian ekaa osaa. Mikä tarina nyt noin tyngäksi jäisikään? Ei ainakaan meidän.

Prologi korjaan. :D

Miksi jouduit lähtemään ilman mahdollisuutta hyvästeille. En pysty pitämään huolta äidistä ja muusta perheestä vaikka haluaisin. Tiedän että rakastit vaikket osannut sitä näyttää.

Meillä on ikävä.

Olen niin yksinkertainen ja tyhmä. Eihän nämä tietenkään mitkään mukavat terveiset kenellekään ole. Ansaitset parempaa.

Mä jouduin taas sulle jutellessa kääntämään katseen väkisin ja tietoisesti enemmän siihen toiseen. Mun kaveri kyllä sanoi, että mun kehonkielestä näkee silti vieläkin, että roihu riehuu. Onneksi sä et sitä huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Katselin taas sinun kuvaasi. Se saa minussa aikaan samanlaisen reaktion kuin sinun näkemisesi. Nykyään kuvasi katsominen on kuitenkin ainoa tapa laukaista tuo reaktio. Tulee sellainen sanoinkuvaamaton välittämisen ja yhteenkuuluvuuden tunne, ettei millään muulla ole merkitystä. Kuvassa on se huono puoli, että ikävä pahenee aina huomattavasti sitä tuijotellessa. Sinun näkemisesi taas tuntui siltä, että olisi tullut kotiin.

Etkö näe häntä sitten enää?

Ai että ihku kuva susta😍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me saamme vielä toisemme. Tavalla tai toisella. Musta vaan tuntuu mies että ei tää tähän jääny..

Uskon samoin. Sen vuoksi varmaan olemme voitokkaat. Kun meitä on kaksi. Se on enemmän kuin maailma, joka on yksin meitä vastaan, alivoimaisena. Jos verrataan kirjaan tai ylipäänsä tarinaan, niin meillä oli vasta epilogi. Ei edes trilogian ekaa osaa. Mikä tarina nyt noin tyngäksi jäisikään? Ei ainakaan meidän.

Prologi korjaan. :D

Jo prologi oli niin mukaansa tempaava, että jäin täysin koukkuun! Mitenhän tarina jatkuu? :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me saamme vielä toisemme. Tavalla tai toisella. Musta vaan tuntuu mies että ei tää tähän jääny..

Uskon samoin. Sen vuoksi varmaan olemme voitokkaat. Kun meitä on kaksi. Se on enemmän kuin maailma, joka on yksin meitä vastaan, alivoimaisena. Jos verrataan kirjaan tai ylipäänsä tarinaan, niin meillä oli vasta epilogi. Ei edes trilogian ekaa osaa. Mikä tarina nyt noin tyngäksi jäisikään? Ei ainakaan meidän.

Prologi korjaan. :D

Jo prologi oli niin mukaansa tempaava, että jäin täysin koukkuun! Mitenhän tarina jatkuu? :)

Jos mä kirjoitan ja sä oot laajavaltuuksinen kustannustoimittaja? Pidettäisiinkö jonkinlainen palaveri jossa voidaan käydä läpi käsiksen juonta ja tarinan yleiskuvausta alustavasti? Järkkää palaveriin kahvit niin mä tuon hierontaöljyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me saamme vielä toisemme. Tavalla tai toisella. Musta vaan tuntuu mies että ei tää tähän jääny..

Uskon samoin. Sen vuoksi varmaan olemme voitokkaat. Kun meitä on kaksi. Se on enemmän kuin maailma, joka on yksin meitä vastaan, alivoimaisena. Jos verrataan kirjaan tai ylipäänsä tarinaan, niin meillä oli vasta epilogi. Ei edes trilogian ekaa osaa. Mikä tarina nyt noin tyngäksi jäisikään? Ei ainakaan meidän.

Prologi korjaan. :D

Jo prologi oli niin mukaansa tempaava, että jäin täysin koukkuun! Mitenhän tarina jatkuu? :)

Jos mä kirjoitan ja sä oot laajavaltuuksinen kustannustoimittaja? Pidettäisiinkö jonkinlainen palaveri jossa voidaan käydä läpi käsiksen juonta ja tarinan yleiskuvausta alustavasti? Järkkää palaveriin kahvit niin mä tuon hierontaöljyn.

Voi juku tuo kuulostaa hyvältä suunnitelmalta! Sovittu! Ainahan sitä kahvit järjestyy!