Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle xxx
Jälleen napsahti lukkoon kaipaajien ketju. Tässä upouusi, olkaatten hyvät!
Kommentit (3899)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen päässyt pitkälle harjoitteessani olla vain välittämättä.
Ylpeä.Välittämättä sinusta vai?
Mistään mitä hän tekee tai on tekemättä.
Joskus välitin ihan liikaa, kunnes aloin tietoisesti harjoittaa välinpitämättömyyttä ja etäännyttää itseäni rakastumisen tunteista häntä kohtaan.
Toki siinä auttoi myös se, kun tapasin toisen kiinnostavan miehen johon olen tässä hiljalleen tutustunut, niin tuo jota alunperin kaipailin on väistynyt mielessä hänen tieltään.
Nykyään koen sitä alkuperäistä kaivattua kohtaan usein lähinnä ällötystä, mutten anna sillekään suurta valtaa vaan pyrin tietoisesti etäännyttämään itseni siitäkin tunteesta ja olemaan vaan välittämättä.
Sitä uutta ihastusta kohtaan koen vain positiivisia tunteita, niin siitä ei tarvitse harjoitella etääntymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi meistä ihastui ensin, mitä veikkaat mies?
Sinä. Näin sen sinusta. Tyhmänä otin etäisyyttä. Kyllä, kadun. Nyt on liian myöhäistä, kun sinäkin olet ankkuroitumut vaiavaan suhteeseen.
Sä et siis ollut aluksi kiinnostunut etkä ihastunut häneen, meneeks näin? Entä nyt? Jos olet ihastunut, niin mitä tapahtui?
En sanonut, että en ollut kiinnostunut, mutta se ei ollut vielä niin syvällistä. Minun ihastumiseni oli vielä kepeää mielestäni, mutta toinen vaikutti jo selvästi ihastuneemmalta. Ja pelästyin, en tiedä miksi. Tai oikeastaan tiedän. Luulin, että minua vedätetään. Miten ihmeessä joku voisi minuun ihastua?. Ei pidä käsittää väärin, menneisyyteni vuoksi asiat pitää odellakin väänttä rautalangasta, ennen kuin uskon. Olen vähän sellainen entinen ruma ankanpoikanen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemmeko me mielestäsi enemmän samanlaisia vai erilaisia? Mitä samaa meissä mielestäsi on?
Ollaan tosi erilaisia, vaikka jotain muuta ehdin ihastuspuuskissani kuvitella.
Kaipaatko jotain toista vai miksi tänne avaudut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi meistä ihastui ensin, mitä veikkaat mies?
Sinä. Näin sen sinusta. Tyhmänä otin etäisyyttä. Kyllä, kadun. Nyt on liian myöhäistä, kun sinäkin olet ankkuroitumut vaiavaan suhteeseen.
Sä et siis ollut aluksi kiinnostunut etkä ihastunut häneen, meneeks näin? Entä nyt? Jos olet ihastunut, niin mitä tapahtui?
En sanonut, että en ollut kiinnostunut, mutta se ei ollut vielä niin syvällistä. Minun ihastumiseni oli vielä kepeää mielestäni, mutta toinen vaikutti jo selvästi ihastuneemmalta. Ja pelästyin, en tiedä miksi. Tai oikeastaan tiedän. Luulin, että minua vedätetään. Miten ihmeessä joku voisi minuun ihastua?. Ei pidä käsittää väärin, menneisyyteni vuoksi asiat pitää odellakin väänttä rautalangasta, ennen kuin uskon. Olen vähän sellainen entinen ruma ankanpoikanen.
Nykyinen joutsen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi meistä ihastui ensin, mitä veikkaat mies?
Sinä. Näin sen sinusta. Tyhmänä otin etäisyyttä. Kyllä, kadun. Nyt on liian myöhäistä, kun sinäkin olet ankkuroitumut vaiavaan suhteeseen.
Sä et siis ollut aluksi kiinnostunut etkä ihastunut häneen, meneeks näin? Entä nyt? Jos olet ihastunut, niin mitä tapahtui?
En sanonut, että en ollut kiinnostunut, mutta se ei ollut vielä niin syvällistä. Minun ihastumiseni oli vielä kepeää mielestäni, mutta toinen vaikutti jo selvästi ihastuneemmalta. Ja pelästyin, en tiedä miksi. Tai oikeastaan tiedän. Luulin, että minua vedätetään. Miten ihmeessä joku voisi minuun ihastua?. Ei pidä käsittää väärin, menneisyyteni vuoksi asiat pitää odellakin väänttä rautalangasta, ennen kuin uskon. Olen vähän sellainen entinen ruma ankanpoikanen.
Nykyinen joutsen?
No, niinkin voisi sanoa. Ainakin saamieni kehujen perusteella. Lapsena koulukiusattu, nykyisin komeaksi usein kehuttu. Mutta aina epäilen, onko kehujalla puhtaat jauhot pussissaan? Miksi ihmeessä kehuu minua, kun en näytä miltään ja huomaan vain omat virheeni. Taitaa tehdä pilaa. Selvensi ehkä.
Voiko meistä koskaan tulla mitään? Olen kaivannut sinua jo monta vuotta. :/
Varatulta varatulle.
Vierailija kirjoitti:
Olen päässyt pitkälle harjoitteessani olla vain välittämättä.
Ylpeä.
Sama. Näitäkin lukiessa jotenkin hyvällä tavalla irrallinen olo. Tietysti vielä parempi olisi, jos tänne ei tarvitsisi enää tulla ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi meistä ihastui ensin, mitä veikkaat mies?
Sinä. Näin sen sinusta. Tyhmänä otin etäisyyttä. Kyllä, kadun. Nyt on liian myöhäistä, kun sinäkin olet ankkuroitumut vaiavaan suhteeseen.
Sä et siis ollut aluksi kiinnostunut etkä ihastunut häneen, meneeks näin? Entä nyt? Jos olet ihastunut, niin mitä tapahtui?
En sanonut, että en ollut kiinnostunut, mutta se ei ollut vielä niin syvällistä. Minun ihastumiseni oli vielä kepeää mielestäni, mutta toinen vaikutti jo selvästi ihastuneemmalta. Ja pelästyin, en tiedä miksi. Tai oikeastaan tiedän. Luulin, että minua vedätetään. Miten ihmeessä joku voisi minuun ihastua?. Ei pidä käsittää väärin, menneisyyteni vuoksi asiat pitää odellakin väänttä rautalangasta, ennen kuin uskon. Olen vähän sellainen entinen ruma ankanpoikanen.
Tietääkö kaivattusi että sä luulit että sua vedätetään ja koulukiusaus taustastasi? Vai luuleeko että sä et ole ollut ihastunut häneen, etkä kiinnostunut hänestä.
Tuoksut hyvältä. Sellaiselta, että tekisi mieli tulla ihan lähelle ja hengittää vaan tuoksuasi. Ihana miehen tuoksu.
Tykkäätkö minun tuoksustani vai onko se huomaamaton? Itse sitä ei osaa sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemmeko me mielestäsi enemmän samanlaisia vai erilaisia? Mitä samaa meissä mielestäsi on?
Ollaan tosi erilaisia, vaikka jotain muuta ehdin ihastuspuuskissani kuvitella.
Erilaisia olimme/olemme, mutta jotain samaakin meissä on. Minä ehkä se erilaisempi vielä ja hänkin hieman muihin verrattuna.
Hänet olen jo haudannut mieleni sopukoihin ja muurin rakentanut ympärilleni. Tämä muuri tosin saattaisi hänen/ hänenkaltaisensa varmasta kosketuksesta/eleestä murtua.
Toiveikkaana tänä vuonna odotan ihastumisen tunnetta, joka saa vastakaikua. Uskon ja tiedän, että minulla on paljon annettavaa kun henkinen yhteys löytyy molemmilta puolilta. Silloin ei erilaisuuskaan tai elämänarvot ole esteenä.
Vierailija kirjoitti:
Voiko meistä koskaan tulla mitään? Olen kaivannut sinua jo monta vuotta. :/
Varatulta varatulle.
Samat tunteet täällä naisella. En tiedä voiko meistä tulla mitään enempää. Toivon joka päivä, mutta hyväksyn jo realiteetit. Tykkään silti liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei vitsit mä oon nähnyt tästä unta joku vuosi sitten, että palstailin jossain sivustolla kaipauksestani. Sitten jäin kiinni siitä sille miehelle ja se oli ihan hirveetä. Muistan, että se ei tuntenut yhtään samoin ja se oli vaan tosi noloa. Ja tuntui maailman lopulta, eikä ehkä mun on syytä lopettaa tää :")
En tajuu mistä tää tuli edes mun mielee, mutta ehkä ihan hyvä. Tsemppiä kaikille kaipaajille!
Ei vitsit, että joku jaksaa jauhaa pas^aa. Ihanko trolli luulet, että näihin joku muu kuin omat sarjassa nuolettelut tulee? Siitä sut tunnistaa, jollekin täys kahelille viestille kymmeniä sopii hyvin nuolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi meistä ihastui ensin, mitä veikkaat mies?
Sinä. Näin sen sinusta. Tyhmänä otin etäisyyttä. Kyllä, kadun. Nyt on liian myöhäistä, kun sinäkin olet ankkuroitumut vaiavaan suhteeseen.
Sä et siis ollut aluksi kiinnostunut etkä ihastunut häneen, meneeks näin? Entä nyt? Jos olet ihastunut, niin mitä tapahtui?
En sanonut, että en ollut kiinnostunut, mutta se ei ollut vielä niin syvällistä. Minun ihastumiseni oli vielä kepeää mielestäni, mutta toinen vaikutti jo selvästi ihastuneemmalta. Ja pelästyin, en tiedä miksi. Tai oikeastaan tiedän. Luulin, että minua vedätetään. Miten ihmeessä joku voisi minuun ihastua?. Ei pidä käsittää väärin, menneisyyteni vuoksi asiat pitää odellakin väänttä rautalangasta, ennen kuin uskon. Olen vähän sellainen entinen ruma ankanpoikanen.
Sinulla on vähän samankaltainen elämäntarina kuin minulla. Mä en edelleenkään usko että muhun kukaan ihastuu ja jos ihastuu niin se kuitenkin löytää heti jonkun uuden tai paljastuu että on vaan joku pila, se koko ihastumisjuttu. Ei mun ympärilläni nuoruusvuosinakaan ole koskaan pojat pyörineet, kaikilla muilla jo oli poikaystävä, muut kävivät diskoissa ja mä luin kotona kirjoja.
Sydän itkee verta kun hän, mielitiettyni, ei vastaa pyyntöihini.
Just nyt.
Pienikin kosketus sulta, saati nyt halaus, tuntuisi parantavalta. Armahdukselta. Hoivalta.
Tiedätkö kun on niitä päiviä, kun tarvitsisi hetkellisesti pelastusrenkaan kannattelua? Vaikka itse tietysti tulee uida eikä liikaa tukeutua muihin. No, nyt on hieman sellainen hetki. Jos ikävöinkin ja kaipaan kosketustasi ja sinua (totta kai, se on ihan luonnollista), niin juuri nyt vielä tuhatkertaisesti enemmän. Siihen on hyvä syy ettei toiveita voi nyt toteuttaa ja muutenkin parempi ettei kiirehdi yhtään. Mutta kyllä, KAIPAAN.
Olo on kuin kuivahtaneella lehdellä, joka on aivan ennen aikojaan pudonnut puusta. Ja jolle sanotaan, että sinun täytyy lentää takaisin ylös ja kiinnittää itsesi ja viheriöittää itsesi, kasvaa ja kukoistaa. Ja mitä se käpristynyt, kuivahtanut lehti voi tehdä? Ei mitään paitsi toivoa, että suuren sattuman kautta tuuli sattuisi lennättämään sen takaisin ja jokin kumma voima kiinnittäisi sen takaisin ja voimaa alkaisi virrata siihen. Se kylläkään ei ole sinun tehtäväsi. Se on ihan minun oma tehtäväni ja ei se oikeasti ole niin mahdotonta ja sattuman kauppaa. Olen vain turhautunut itseeni yleisesti ja erityisesti juuri nyt. Pikkuinen lämpöinen paine jossakin kohtaa kehoani, jonka alkulähde olet sinä, tuntuisi vain niin pelastukselta nyt. Huomenna on taas uusi päivä. Kyllä tämä olo menee ohi. Kunnollisen levon ja itsestään huolenpitämisen puute tässä suurimpana syynä on, joten ei huolta. Tämän kirjoittaminenkin auttaa jo. Toivon, että sinulla olisi hyvä olo tänään <3
Tänään kirjoitin sulle mun vauvakuumeesta. Et vastannut. Toivottavasti en loukannut sua. Mieluitenhan sun kanssa varmaan sen vauvan saisin...
Vierailija kirjoitti:
Kuuma. Kuumempi. Sinä eilen.
Voi helv*tin perk*le. Toteutumaton toiveeni.
Olisitpa mun.
Miehelle vai naiselle? Olisipa mulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi meistä ihastui ensin, mitä veikkaat mies?
Sinä. Näin sen sinusta. Tyhmänä otin etäisyyttä. Kyllä, kadun. Nyt on liian myöhäistä, kun sinäkin olet ankkuroitumut vaiavaan suhteeseen.
Sä et siis ollut aluksi kiinnostunut etkä ihastunut häneen, meneeks näin? Entä nyt? Jos olet ihastunut, niin mitä tapahtui?
En sanonut, että en ollut kiinnostunut, mutta se ei ollut vielä niin syvällistä. Minun ihastumiseni oli vielä kepeää mielestäni, mutta toinen vaikutti jo selvästi ihastuneemmalta. Ja pelästyin, en tiedä miksi. Tai oikeastaan tiedän. Luulin, että minua vedätetään. Miten ihmeessä joku voisi minuun ihastua?. Ei pidä käsittää väärin, menneisyyteni vuoksi asiat pitää odellakin väänttä rautalangasta, ennen kuin uskon. Olen vähän sellainen entinen ruma ankanpoikanen.
Minullakin oli outo pelko, että minua vedätetään. En vieläkään tiedä miksi. Se teki minut tosi epävarmaksi, mutta en silti vetäytynyt. Olinkin selvästi se ihastuneempi. Siitä on jo kauan aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Sydän itkee verta kun hän, mielitiettyni, ei vastaa pyyntöihini.
Täällähän minä :) mitä sydämellä? Joko tauko ohi?
Niin voi. Ei kannata elätellä liikaa toiveita, jos tunnisteet osuu yksiin. J:lle terveisiä, jos vielä seuraat keskustelua: en ole kaivattusi. Sinulla on lähtenyt taas kierrokset nousuun, ja syy saattaa olla minun. Trollaaminen on huono tapa, mutta on myös pelottavaa, miten helposti olet harhojen vietävissä. Viimeisin kirjoituksesi (toisaalla) on täynnä sitä harhaisuutta, josta luulin sinun jo päässeen eroon kauan sitten. Toivottavasti sinulla on vielä kontakti mt-puoleen.