Ahdistaa kun lapset kasvaneet murrosikään. Miten te veditte murrosikäisten kasvatuksen läpi ja vielä onnistuen?

en tiiä, mutta minä kyllä jo siisä vaiheessa lopetin kasvattamisen. Kyllähän se nyt on hoidettu siihen mennessä. Toki on jotain rajoja. Meillä ne oli että ei mitään päihteitä ja illalla kymmeneltä kotiin. Hyvin piti. mutta ei kai nyt teiniä enää tarvi muuten kasvattaa?

Esimerkin voimalla.

Teinit mukana kaikessa, paljon yhteistä aikaa.

Tiedän olleeni osittain huono äiti kun en jaksanut paneutua koulujuttuihin ja vanhempainiltoihin, harrastuksiinkin lapset joutuivat menemään fillarilla tai bussilla. Oppivat samalla itsenäisiksi.

Tuttu kaveriporukka (viettivät paljon aikaa meillä) joka on yhdessä vielä 20v jälkeenkin. Alkoakin saivat maistaa meillä kotona, oppivat senkin kohtuukäytön

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisenä se pahin vaihe yleensä on ja miten kauan kestää? Uhkailu, kiristys ja lahjonta, toimiiko?

Meillä poika oli vielä seiskalla ihan lapsonen, kuulema jotkut luokan tytöt jopa polttivat tupakkaa, niin ei luokka voinut mennä mukaan johonkin tupakoinninvastaiseen kampanjaan. Kasilla lapsesta kuoriutui teini, alkoi ikävä kyllä sitten myös polttaa (kaveritkin poltti,  minä en ole ikinä polttanut). Luokasta poistettiin usein, kun ei malttanut pitää suutaan kiinni opettajille. Olin alussa ihan kauhuissani, että miten olen osannut kasvattaa noin väärin. Itselläni oli liiankin tiukka kuri, vanhemmat olivat aina oikeassa (vaikka eivät olleetkaan). Puhumattakaan opettajista, joita katsoin kuin jumalia. Ysin keväällä alkoi rauhoittuminen, ja lukioonhan poika meni (koska itse halusi). Sittemmin pääsi heti myös yliopistoon, eikä avovaimon sukulaiset meinaa millään uskoa, ettei hän ole ollut aina ihan niin "kiltti" :)

Valtavasti auttaa tämä vertaistuki. Kiitos.

Välillä ajattelen että muutan maalle kauas kaikesta vaaranpaikoista ja elellään sielä omavaraisesti luonnosta nauttien.

Vierailija kirjoitti:

Sairastuin yleiseen ahdistuneisuushäiriöön. En kestänyt kaikkea huolta ja pelkoja mitkä liittyi nuoren kapinaan. Mukana alkoholi, viiltely, epämääräiset kaverit. Teimme kaikkemme ja nyt asiat on hyvin mutta seurauksena jäi ahdistus.

Olen kommentoija nro 6 ja minulla oli ensimmäinen uupumus- ja sen jälkeinen masennusjakso juuri  pojan pahimman murrosiän aikana. Suurelta osin se johtui työpaikan olosuhteista, mutta kyllä surin pojan käytöstäkin tietenkin. Ja pelkäsin, mihin hän päätyykään. Olen aina ollut surija ja ikävä kyllä, aiheesta suurimmaksi osaksi.

Mitenkä seksiasioista puhuminen sitten. Onko vanhemman tehtävä ottaa asia puheeksi ja milloin? Enkö edistä siihen tutustumista jos alan siitä jutteleen lapselle varoittaen sukupuolitaudeista ja kehoittaen käyttämään kondomia? Voi luoja näitä.

Tukekaa nuoria. Älkää jättäkö yksin. Ymmärtäkää. Niin, ettei käy kuin minulle. Minulla oli ongelmia ja on vieläkin. Ei sitä kaikesta selviä yksin. 

Paras neuvo olisi minullekin ollut tuo, joka oli tässä ketjussa eli "valitse taistelusi". Oliko sen pojan huoneen siisteys muka NIIN tärkeää, hänen sänkynsä alusta ei sentään pursunnut likaisia astioita, kuten olen kuullut joillain olleen. Olisi vaan pitänyt sulkea sen huoneen ovi, kuten hän viisaasti kehotti.

Vierailija kirjoitti:

Sairastuin yleiseen ahdistuneisuushäiriöön. En kestänyt kaikkea huolta ja pelkoja mitkä liittyi nuoren kapinaan. Mukana alkoholi, viiltely, epämääräiset kaverit. Teimme kaikkemme ja nyt asiat on hyvin mutta seurauksena jäi ahdistus.

Sama juttu. Yh:na juoksin yksin ja pelon vallassa poliisiasemalla selvittämässä asioita, rikosrekisterimerkintöjäkin nuorelle tuli, teholle viety murrosikäisenä, kun oli juonut ja uhannut itsetuhoisuudella, huumeitakin mukana ollut, uhkaillut myös minua joskus öisin yms. Kaipasi isäänsä vuosia ja koki itsensä huonoksi kun ei hänelle mielestään kelvannut. Olen juossut monia tahoja läpi, nukkunut huonosti vuosia. Mutta en saanut burnoutia. Puhuin vain kahdelle tutulleni, kuinka rankkoja asioita kävimme läpi. Olen taloudellisesti ja sosiaalisestikin hyvin toimeentuleva, joten tuskin kukaan uskoo mitä elämämme on ollut. Nyt asiat ovat ihan hyvin. Poika valmistumassa hyvään ammattiin.Silti pelko ottaa joskus vieläkin vallan ja valvon aamuun.

Käymällä itse terapiassa selvittämässä omat, omasta taustastani kummunneet haasteet. Kunnioittamalla nuoria, heidän erillisyyttään ja erilaisuuttaan. Ja vaatimalla osallistumaan yhteisiin kotitöihin. Ja osoittamalla että kaipaan heitä joskus kainaloon ja olen kiinnostunut heidän elämästään. Eka kertaa oli haastavaa, tokalla kerralla helpompaa. Murrosikä on nuorelle itselleen monin tavoin riipivää ja haurasta aikaa, vaikkei siltä ehkä aina näytä.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisenä se pahin vaihe yleensä on ja miten kauan kestää? Uhkailu, kiristys ja lahjonta, toimiiko?

Uhkailu, kiristys ja lahjonta ala-arvoista toimintaa missä hyvässä tahansa. Niilläkö ajattelin helpottaa murrosikäisen tuskaa ja tukea häntä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisenä se pahin vaihe yleensä on ja miten kauan kestää? Uhkailu, kiristys ja lahjonta, toimiiko?

Uhkailu, kiristys ja lahjonta ala-arvoista toimintaa missä hyvässä tahansa. Niilläkö ajattelin helpottaa murrosikäisen tuskaa ja tukea häntä?

Siis missä iässä tahansa.

Ehkä mulla oli sitä huumoria siinä(kin) kohtaa. Kun tuttavaperheet tuskailivat vaikeiden murkkujensa kanssa, kerroin kaikille että meidän tenaville ei tule sellaista laisinkaan.

Että vaikeeta ikää ei ole olemassakaan.😉 Taisivat lapset ottaa todesta kun sen niin moneen kertaan kuulivat. Olivat silloin 10v kieppeillä, tytär ja kaksi poikaa.

Tosi helposti meni, pojille ei tullut mitään hankalaa vaihetta. Tytölle lukion ekalla vuoden mittainen mökötys kotiintuloajoista. Sekin meni iisisti ohi.

Nyt he kaikki ovat nuoria aikuisia ja perheellisiä. Sanovat käyttävänsä samaa konstia omiin lapsiinsa.

Huumorinkukka kukkii ja kukoistaa!🌹

Jumalaan luottaen. Tiukat rajat nuorelle ja vahva seurakuntayhteys.

Vierailija kirjoitti:

Sairastuin yleiseen ahdistuneisuushäiriöön. En kestänyt kaikkea huolta ja pelkoja mitkä liittyi nuoren kapinaan. Mukana alkoholi, viiltely, epämääräiset kaverit. Teimme kaikkemme ja nyt asiat on hyvin mutta seurauksena jäi ahdistus.

Viiltely kertoo yleensä siitä että teinillä niin hirvee ahdistus et yrittää sitä fyysisellä kivulla helpottaa. Voiskohan SUN ahdistuneisuushäiriöllä ja teinin pahoinvoinnilla olla yhteys? Että teidän perheessä olis alunalkaenkin ollut jotain häikkää, eikä teinin tukeminen oikein siks onnistunut? Esim sulla jotain häiriöö jo ennestään? Ei ehkä oo ihan tavallista et teini, tarvitessaan tukea kasvuunsa sairastuttaa vanhemman?

En varmaan onnistunut, kas kun luokanvalvoja soitti pojan yläkouluaikana minulle moneen kertaan, että taas on jälki-istuntoa tiedossa, kun poika on soittanut suutaan oppitunneilla (lähinnä tyttöjä naurattaakseen). Mikään puhe ei auttanut vaikka puhuin pojalle miten päin, aina jätkä vaan meni mukaan luokan poikien läpänheittoon. Käytösnumeroksi peruskoulun päättötodistukseen tuli mahtava seiska. Lukiossa poika jämäköityi ja kirjoitti ihan hyvin, nyt opiskelee kauppatieteitä.

Nykyisin tuntuu että murrosiässä annettu seksivalistus on aivan liian myöhäistä. Jo alle kymmenvuotiaat ovat somessa ja törmäävät asiaan ja jos ovat tietämättömiä voi koitua paljon harmia. Eli valistusta heti eskarissa, niin oudolta kun se tuntuukin.

Hankala aihe. Täällä ei ole hyväksyttyä epäonnistua.

Meillä useampi teini mutta yksi peittoaa ongelmineen koko kylän teinit. Muut ovat helppoja ja keskustelevia teinejä, jopa poika, joka onkin kaikista helpoin.

Päättäväisyydellä ja sisulla olen pärjännyt. Muut vaihtoehtoa ei minulla ole ollut. Teen mitä vin, että saan pidettyä nuoreni elämän syrjässä.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisenä se pahin vaihe yleensä on ja miten kauan kestää? Uhkailu, kiristys ja lahjonta, toimiiko?[/quote

Meillä yksi lapsi vaikeni täysin vv 13-19. Ei kuulemma ollut asiaa kun olimme niin hölmöjä:) Koulun hoiti upeasti (ka 9.4) eikä kotonakaan raivonnut tms. Kommunikointi oli murahtelua ja mulkoilua. Kun hän sitten muutti kotoa ja tuli parin viikon kuluttua käymään hän puhui taukoamatta 2 tuntia:D Miehen kanssa vain ihmeteltiin miten saimme ihanan tyttären takaisin.

Ketään lapsista (4) ei olla uhkailtu, lahjottu tai kiristetty

Puhelin pois jos ei käyttäydy. Toimii.