Ahdistaa kun lapset kasvaneet murrosikään. Miten te veditte murrosikäisten kasvatuksen läpi ja vielä onnistuen?

Erittäin paljon teinejä opettaneena ja ohjanneena (itsekin olen äiti ja isoäiti) sanoisin yksinkertaisen ohjeen: ole mukana lapsesi elämässä. Tehkää vaikka usein yhdessä ruokaa tai käykää syömässä, katsokaa elokuvia ym. Anna lapsesi tuoda ystäviään kotiinne. Tiedä aina missä lapsesi on ja kenen kanssa. Teinien vanhemmat jotka ovat henkisesti tai/ja fyysisesti poissaolevia suorastaan kutsuvat ongelmia kylään.  

Nuoret ovat erityisen herkkiä vanhempien huonoille väleille mutta vanhempien huonosti hoidettu ero on heille myös SUUREN kriisin paikka. Tätähän ei saa sanoa ääneen, mutta lähes kaikki huumeita käyttämään ajautuneista nuorista ovat lähtöisin eroperheistä ja perheistä joissa vanhemmille työ ja harrastukset ovat omia lapsia tärkeämpiä.

Up!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkä seksiasioista puhuminen sitten. Onko vanhemman tehtävä ottaa asia puheeksi ja milloin? Enkö edistä siihen tutustumista jos alan siitä jutteleen lapselle varoittaen sukupuolitaudeista ja kehoittaen käyttämään kondomia? Voi luoja näitä.

 

No on todellakin vanhempien tehtävä. En itsekään toivo että 14-vuotias alkaisi kovin pian harrastaa seksiä, mutta ajattelen niin, että sitten kun sen aika on, niin asiasta on ainakin puhuttu. Se että puhun ehkäisystä, siitä miten toista lähestytään, siitä että porno ei ole tosielämää (nämä ei olleet kummallekaan mitään täysin vaivattomia keskusteluja :D ), ei varmasti ole mikään kehoitus teininkään silmin alkaa harrastaa sitä asap, mutta haluan että meillä on senkin suhteen joku yhteys olemassa. Olen koittanut puhua esim. kondomeista niin että ne ei ole mikään iso juttu, ja että sanoo vain kun haluaa että ostan nii

Ei sit näin että sano mulle niin ostan kortsuja vaan niin että niitä on kotona niin paljon että ei näy jos häviää ja niitä saa ottaa. 

Mun äiti sano mulle että kerro sitten että oletko jo aloittanut seksielämän niin jos et niin otetaan se hpv-rokote. Typerä tapa hoitaa asia! Jäi rokote ottamatta ja kaduttaa asia, mutta äidin piti päästä käyttämään valtaa.

                Mitä vääntämistä siinä oli ? 

               Fiksuja nuoria ja nyt menestyviä aikuisia

Kova kuri. Ei löysäilyä. Lapsi oppii paikkansa perheessä ja sen, että käskyjä noudatetaan myös koulussa, työpaikalla ja liikenteessä.

Kurinpitoa on jatkettava silläkin riskillä, että lapsi valehtelee poliisille ja sanoo, että "isä on väkivaltainen" tai "äiti empatiakyvytön narsisti". Teini menee laitoshoitoon, jos ei kotona opi käyttäytymään. 

Tällä periaatteella meillä nyt kaksi aikuista, korkeakoulutettua lasta. Eikä ole tarvinnut koskaan selvitellä lasten humalajuomista, huumeidenkäyttöä tai liikennesekoiluita.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyttekö te siis kiroilua ja haukkumista teineiltänne? Siis että huutavat teille vaikka että "vi**n ääliö ole hiljaa!". Minä en tällaista hyväksy, ei ole missään tilanteessa oikein huutaa toiselle ja kaiken lisäksi solvaten.

 

Riippuu tilanteesta. Joskus pitää antaa mennä vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Joskus voi huutaa takaisin samalla mitalla. Lapsi voi haukkua, puoliso tai kukaan muu aikuinen ei, lapsella on vielä itsehillinnässä parantamisen varaa, aikuisella pitää olla jo hallussa.

No ei alaikäisetkään saa käyttää suutaan miten sattuu/haluaa aikuisille toistuvasti. Huonoa on käytöstä, jos se on perus meininkiä että lapsi solvaa, huutaa aikuiselle mitä sattuu. 

Rajoja, avoimuutta ja runsaasti rakkautta. Niillä pärjättiin. 

Teinit ei välttämättä halua edes olla erityisen paljon tekemisissä vanhemman väen kanssa.

Rankalla kädellä.hitler kurilla.poika on reservin vänrikki ja kohta dip insinööri ja kiitollinen kunnon kasvatuksesta.tytär kirjoitti just ja liittyy tammikuussa uljaaseen suomen puolustusvoimien palvelukseen

Itselleni oli aikanaan tosi kivaa kuultavaa kun teini (poika)  totesi, että "äiti, et tiedä, miten rumasti mun kaverit (joku tai jotkut) puhuu äideilleen", "en ikinä uskaltaisi sulle silleen puhua/huutaa".

Olen kyllä lapsille menettänyt malttini ja antanut kuulua - nyt ovat aikuisia menestyneitä ihmisiä. Ainoa suru, että nyt tuo 33-v. poikani sairastaa parantumatonta syöpää. Onneksi elämä on mennyt heidänkin kanssaan niin, että ei ole mitään kaduttavaa puolin eikä varmaan toisinkaan. Nyt vain annan kaiken, mikä itsestäni irtoaa kiitollisin mielin.

Siunausta kaikille ja hyvää jouluin odotusta :D