Omituista jos puolisot eivät tiedä toistensa tuloja ja menoja, suurinpiirtein edes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Helppoa se on, kun kummallakin on riittävästi rahaa kaikkiin tarpeisiin. Teistä kumpikaan ei ole koskaan joutunut tinkimään mistään, kun on OMAT rahat riittäneet, eikä pyytämään toista maksamaan mitään. Olette siis saaneet kaiken mitä olette halunneet eikä ole koskaan ollut mitään syytä laskea rahoja ja miettiä, mihin ne riittävät ja mihin ei. Suuri onni on sekin, että on samanlaiset arvot ja rahankäyttötottumukset. Ei tulisi mitään siitäkään, että toinen tuhlaisi ja toinen säästäisi.

Harva on yhtä onnellisessa tilanteessa kuin te. Useimmat joutuvat ottamaan lainaa isompiin hankintoihin ja joutuvat tarkkaan harkitsemaan, mihin rahat riittävät.

Mitä onnellista on siinä, että osaa elää omien tulojensa mukaan? Minusta on normaalitilanne elää niin, että toiselta ei tarvitse pyytää rahaa, oli se toinen sitten Kela, kunnan sosiaalitoimi tai puoliso. Tietenkin se edellyttää sitä, että osaa laskea, mihin rahat riittävät ja mihin ei, mutta ap:n kaltaisilta ihmsiltä tuollainen osaaminen puuttuu kokonaan. He olettavat, että aina on joku toinen, joka tulee maksajaksi. Samalla tämä elämäntapa edellyttää nimenomaan sitä, että joutuu tinimään jostain,koska omat rahat eivät riitä, mutta sairashan sellainen parisuhde on, jossa kumppania pitää ensisijaisesti maksajana ja siksi haluaa tietää tämän tulot, jotta osaa mitoittaa vaatimuksensa niiden mukaan.

Perhe on yksikkö. Perheen tulot muodostuu molempien vanhempien tuloista ja lapsilisistä. Menot muodostuu koko perheen menoista, yhteisistä ja henkilökohtaisista, myös lasten. Miten voi tietää mihin rahat riittävät jos ei tiedä tuloja kuin puolet, eikä tiedä on onko se puolet oikeasti puolet vai 30% vai 70% koko potista?

Suurin osa ihmisistä joutuu todellakin tinkimään elämässän jostain, ei kaikilla ole varaa ostaa miljoonan arvoista kotia meren rannalta vaikka sellaisesta tykkäisivät, ihan oikeasti joutuu miettimään että mihin ne yhteiset rahat riittää ja kuinka paljon halutaan esim. asumiseen laittaa perheen kaikista tuloista. Jos lapsi haluaa harrastaa kallista harrastusta johon menee tuhat euroa kuukaudessa, ja sun rahat ei siihen riitä, niin pitäähän sun tietää että pystyykö puoliso maksamaan siitä puolet, tai hyvässä lykyssä vaikka kokonaan jos hän tienaakin huomattavasti enemmän kuin sinä.

ap

Vaikka suurin osa joutuisikin tinkimään, niin ymmärrätkö nyt monisivuisen ketjun jälkeen, että kaikki eivät joudu? Oletko saanut vastauksen ihmettelyysi, miksi joitain ihmisiä ei kiinnosta sen paremmin puolison kuin tuntemattomienkaan ihmisten tulot? Että on pariskuntia, jotka eivät edes halua sellaisia asioita, joissa olisi epäilys, ettei toisella olekaan varaa? Että on pariskuntia, joissa jo puolison ammatista tietää, kuuluuko tämä pienituloisiin, keskituloisiin vai suurituloisiin? 

Alunperin en kysynyt miksi jotain ihmistä ei kiinnosta. Vaan että miksi joku ihminen salaa palkkansa jopa puolisoltaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut naimisissa, joten en tiedä koskeeko minua. Mutta kyllä moni kumppani on salannut tulonsa minulta, minkäs siinä tekee.

Oudoltahan se on tuntunut, kun itse ei näe syytä salata keltään, saati nyt sitten kumppanilta.

Oma palkkani ei ole julkista tietoa, eikä sitä saa selville verotiedoista. En koskaan kerro sitä kenellekään. Ainoastaan ex-mieheni tietää sen. Nykyiselle miesystävälle en myöskään ole kertonut, koska ei asuta yhdessä. Olen ainoastaan sanonut, että kyllä sillä pärjää. 

Mitä sä pelkäät että tapahtuu jos miesystävä tietäisi paljonko sä tienaat? Tai jos ihan kaikki koko maailmassa tietäisi mitä sinä tienaat ja sä tietäisit mitä ne muut tienaa? Kaatuisko maailma?

ap

Miksi tuollainen tieto pitäisi tietää? Todennäköisesti asia menisi niin päin, että ihmiset ajattelivat minun rehvastelevan palkallani, en halua leuhkan mainetta. Kerron vasta sitten, kun suhde on vakava ja suunnittelemme esim. yhteenmuuttoa. 

Niin, siinähän se syy tuli. Joko pelkäät että sinun ajatellaan rehvastelevan, tai haluat antaa sen vaikutelman että palkkasi on niin iso ettet kerro sitä sen takia ettei sinun luultaisi rehvastelevan :D

ap

Onhan se rehvastelua huudella palkkaansa ympäri kyliä, jos sitä ei edes kukaan kysele. 

Ja onneksi on niin fiksuja ihmisiä ympärillä, jotka eivät edes palkkatietoja kysele. Miesystävä vain sanoi, että sulla on varmaan ihan hyvä palkka. Vastasin, että joo kyllä sillä pärjää. En nähnyt  mitään syytä antaa tuossa numerotietoja.  

Eikä hän tarkkaa palkkaani edes halunnut kuulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.

Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.

ap

Minun tulojani ei yksikään viranomainen laske yhteen puolison tulojen kanssa. Miksi ihmeessä laskisi? 

Taisi ap tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kela ei myönnä toimeentulotukea, jos puolison tulot ovar tarpeeksi korkeat. Tällöin odotetaan, että puoliso elättää toista. Ei nyt ihan yhteen lasketa, mutta oletetaan, että kulut menevät sen paremmin tienaavan pussista.

Ap ei taida tietää, että Suomessa on paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan elämänsä aikana hae toimeentulotukea.

Tottakai tiedän, se on vain yksi esimerkki, täältä normaalien ihmisten elämästä jotka vähintäänkin nuorena hakevat esim. asumistukea. Ja onhan niitä muitakin paikkoja joissa kysytään tuloja, mutta kela nyt on se yleisin. Rikkailta ei varmasti sitten koskaan kysellä, jos siis molemmat puolisot on tarpeeksi rikkaita, mutta se on outoa jos molemmat on rikkaita eivätkä silti tule kertoneeksi pitkäaikaisella aviopuolisolleen tulojaan, edes suurinpiirtein, luulisi että jos on rahaa että se myös jotenkin kiinnostaisi. Yleensä rikkaat on nuukia ja kyllä ne lattialta nostaa viisisenttisenkin jos sellaisen näkevät, luulisi että rahasta saisi puolison kanssa hyvinkin mielenkiintoisia keskusteluja aikaiseksi, eikä se olisi niin negatiivista kuin köyhillä jotka jopa riitelevät rahasta kun se ei vaan riitä kaikkeen mihin pitäisi.

ap

Eli sun mielestä Suomessa on vain asumistukea ja/tai toimeentulotukea tarvitsevia kansalaisia ja rikkaita kansalaisia? Jokainen, joka ei tarvitse asumistukea eikä toimeentulotukea, on mielestäsi rikas? Jos näin, minulla - ja varmaan monella muullakin - on hyvin erilainen käsitys rikkaasta. 

Ei. Vaan se perheen yhteinen tulo pitää tietää että tietää esim. sen että voiko hakea asumistukea vai ei. Jos mun tulot on 1000€ ja en tiedä että tienaako mies 500 vai 5000€ niin onhan se elämä vähän hankalaa, jos miehellä on pienet tulot myös niin olisimme oikeutetut asumistukeen ja jos hänellä on isommat niin ei olla.

Minä olen itse köyhä, ja olen ollut sitä suurimman osan elämääni, mutta en minä silti ole kymmeniin vuosiin saanut asumistukea tai mitään muutakaan kuin työttömyyskorvausta koska mieheni on töissä, ja koska hän on töissä ja jos minä en, niin hän maksaa suurimman osan yhteisistä menoista, ihan yksinkertaisesti siitä syystä että mun rahat ei riitä. Ja miehen palkka taas on vähän alle keskitason joten eipä tahdo riittää rahat silti kunnolla elämiseen mutta esim. lasten päivähoitomaksu oli suurin mahdollinen. Jos emme olisi perhe eli laskettaisiin vain mun tulot ei olisi mennyt hoitomaksuja ollenkaan, siinä on 550€ ero ja saisin asumistukea.

Mun tulot vaikuttaa miehen elämään siten että hänellä menee kaikki rahat perheen elättämiseen, jos hän olisi yksin niin jäisi säästöönkin koska asuisi pienessä asunnossa ja ostaisi ruokaa vain itselleen. Jos hän eläisi lasten kanssa kolmestaan niin ei varmaan rahat riittäisi kovin hyvin, mutta ei hän silti varmaan saisi juurikaan mitään etuuksia Ja minä pärjäisin ihan ok yksin mun ansiosidonnaisella ja ehkä saisin sitä asumistukeakin, koska asuisin pienessä asunnossa ja ostaisin hyvin vähän ruokaa.

ap

Suurin osa suomalaisista ei saa yhteiskunnalta tukia. Sinä elät omassa köyhyyskuplassasi olettaen, että kaikilla muillakin on avioliitossaan mukana kolmas osapuoli eli yhteiskunta, joka kustantaa sen osan menoista, joihin teillä itsellänne ei ole varaa.

Usko pois, me tavalliset keskituloiset emme mieti, paljonko sossusta saisi, jos ei tekisi töitä. Me menemme jokaisena työpäivänä työpaikalle tekemään sen, mistä maksetaan ja olemme kieltämättä hemmetin ylpeitä siitä, että emme ole niin huono-osaisia, että viranomainen syynää tulomme ja menomme säännöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Helppoa se on, kun kummallakin on riittävästi rahaa kaikkiin tarpeisiin. Teistä kumpikaan ei ole koskaan joutunut tinkimään mistään, kun on OMAT rahat riittäneet, eikä pyytämään toista maksamaan mitään. Olette siis saaneet kaiken mitä olette halunneet eikä ole koskaan ollut mitään syytä laskea rahoja ja miettiä, mihin ne riittävät ja mihin ei. Suuri onni on sekin, että on samanlaiset arvot ja rahankäyttötottumukset. Ei tulisi mitään siitäkään, että toinen tuhlaisi ja toinen säästäisi.

Harva on yhtä onnellisessa tilanteessa kuin te. Useimmat joutuvat ottamaan lainaa isompiin hankintoihin ja joutuvat tarkkaan harkitsemaan, mihin rahat riittävät.

Mitä onnellista on siinä, että osaa elää omien tulojensa mukaan? Minusta on normaalitilanne elää niin, että toiselta ei tarvitse pyytää rahaa, oli se toinen sitten Kela, kunnan sosiaalitoimi tai puoliso. Tietenkin se edellyttää sitä, että osaa laskea, mihin rahat riittävät ja mihin ei, mutta ap:n kaltaisilta ihmsiltä tuollainen osaaminen puuttuu kokonaan. He olettavat, että aina on joku toinen, joka tulee maksajaksi. Samalla tämä elämäntapa edellyttää nimenomaan sitä, että joutuu tinimään jostain,koska omat rahat eivät riitä, mutta sairashan sellainen parisuhde on, jossa kumppania pitää ensisijaisesti maksajana ja siksi haluaa tietää tämän tulot, jotta osaa mitoittaa vaatimuksensa niiden mukaan.

Perhe on yksikkö. Perheen tulot muodostuu molempien vanhempien tuloista ja lapsilisistä. Menot muodostuu koko perheen menoista, yhteisistä ja henkilökohtaisista, myös lasten. Miten voi tietää mihin rahat riittävät jos ei tiedä tuloja kuin puolet, eikä tiedä on onko se puolet oikeasti puolet vai 30% vai 70% koko potista?

Suurin osa ihmisistä joutuu todellakin tinkimään elämässän jostain, ei kaikilla ole varaa ostaa miljoonan arvoista kotia meren rannalta vaikka sellaisesta tykkäisivät, ihan oikeasti joutuu miettimään että mihin ne yhteiset rahat riittää ja kuinka paljon halutaan esim. asumiseen laittaa perheen kaikista tuloista. Jos lapsi haluaa harrastaa kallista harrastusta johon menee tuhat euroa kuukaudessa, ja sun rahat ei siihen riitä, niin pitäähän sun tietää että pystyykö puoliso maksamaan siitä puolet, tai hyvässä lykyssä vaikka kokonaan jos hän tienaakin huomattavasti enemmän kuin sinä.

ap

Minä en nyt ymmärrä, miksi sinulle on ongelma, jos muut, sinulle ventovieraat ihmiset, eivät raportoi toisilleen kuukausittain tulojaan. Mikä ihme tässä on sinulle niin iso ongelma, että tämä keskustelu jatkuu vielä tänäänkin? Osaatko selittää? Miksi et pysty vain toteamaan, että on mielenkiintoista huomata, että me ihmiset olemme erilaisia tässäkin asiassa? Miksi yrität saada muut toimimaan samalla tavalla kuin teidän perheessänne toimitaan?

En tiedä miksi tästä ketjusta tuli näin pitkä. Kysyin miksi salaatte palkkanne jopa puolisoltanne, niin kymmenen ihmistä tuli vänkäämään että kun ei kiinnosta. En kysynyt kiinnostaako vai ei, vaan miksi salaat. Juuri kukaan ei ole vastannut siihen kysymykseen että miksi tulot pitäisi pitää visusti omana tietonaan. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Helppoa se on, kun kummallakin on riittävästi rahaa kaikkiin tarpeisiin. Teistä kumpikaan ei ole koskaan joutunut tinkimään mistään, kun on OMAT rahat riittäneet, eikä pyytämään toista maksamaan mitään. Olette siis saaneet kaiken mitä olette halunneet eikä ole koskaan ollut mitään syytä laskea rahoja ja miettiä, mihin ne riittävät ja mihin ei. Suuri onni on sekin, että on samanlaiset arvot ja rahankäyttötottumukset. Ei tulisi mitään siitäkään, että toinen tuhlaisi ja toinen säästäisi.

Harva on yhtä onnellisessa tilanteessa kuin te. Useimmat joutuvat ottamaan lainaa isompiin hankintoihin ja joutuvat tarkkaan harkitsemaan, mihin rahat riittävät.

Mitä onnellista on siinä, että osaa elää omien tulojensa mukaan? Minusta on normaalitilanne elää niin, että toiselta ei tarvitse pyytää rahaa, oli se toinen sitten Kela, kunnan sosiaalitoimi tai puoliso. Tietenkin se edellyttää sitä, että osaa laskea, mihin rahat riittävät ja mihin ei, mutta ap:n kaltaisilta ihmsiltä tuollainen osaaminen puuttuu kokonaan. He olettavat, että aina on joku toinen, joka tulee maksajaksi. Samalla tämä elämäntapa edellyttää nimenomaan sitä, että joutuu tinimään jostain,koska omat rahat eivät riitä, mutta sairashan sellainen parisuhde on, jossa kumppania pitää ensisijaisesti maksajana ja siksi haluaa tietää tämän tulot, jotta osaa mitoittaa vaatimuksensa niiden mukaan.

Perhe on yksikkö. Perheen tulot muodostuu molempien vanhempien tuloista ja lapsilisistä. Menot muodostuu koko perheen menoista, yhteisistä ja henkilökohtaisista, myös lasten. Miten voi tietää mihin rahat riittävät jos ei tiedä tuloja kuin puolet, eikä tiedä on onko se puolet oikeasti puolet vai 30% vai 70% koko potista?

Suurin osa ihmisistä joutuu todellakin tinkimään elämässän jostain, ei kaikilla ole varaa ostaa miljoonan arvoista kotia meren rannalta vaikka sellaisesta tykkäisivät, ihan oikeasti joutuu miettimään että mihin ne yhteiset rahat riittää ja kuinka paljon halutaan esim. asumiseen laittaa perheen kaikista tuloista. Jos lapsi haluaa harrastaa kallista harrastusta johon menee tuhat euroa kuukaudessa, ja sun rahat ei siihen riitä, niin pitäähän sun tietää että pystyykö puoliso maksamaan siitä puolet, tai hyvässä lykyssä vaikka kokonaan jos hän tienaakin huomattavasti enemmän kuin sinä.

ap

Vaikka suurin osa joutuisikin tinkimään, niin ymmärrätkö nyt monisivuisen ketjun jälkeen, että kaikki eivät joudu? Oletko saanut vastauksen ihmettelyysi, miksi joitain ihmisiä ei kiinnosta sen paremmin puolison kuin tuntemattomienkaan ihmisten tulot? Että on pariskuntia, jotka eivät edes halua sellaisia asioita, joissa olisi epäilys, ettei toisella olekaan varaa? Että on pariskuntia, joissa jo puolison ammatista tietää, kuuluuko tämä pienituloisiin, keskituloisiin vai suurituloisiin? 

Alunperin en kysynyt miksi jotain ihmistä ei kiinnosta. Vaan että miksi joku ihminen salaa palkkansa jopa puolisoltaan.

ap

No jos se puoliso ei ole kiinnostnut siitä palkasta, niin miksi sitä menee erikseen kertomaan. Eri asia, jos kysyy ja sen jälkeenkään ei sano, niin sitten se kuulostaa salaamiselta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kenenkään tulot kuulu toiselle. Varmaan, jos on todella köyhää, niin sitten toisen tulojen merkitys muuttuu jotenkin keskeisesti, mutta esim. meillä miehen kanssa molemmilla ilmeisesti riittävät tulot, itselläkin tyyliin 6000 e/kk, joten ei voisi vähempää kiinnostaa, paljonko mies tienaa.

Ilmeisesti niin. Teillä kun, ilmeisesti, on molemmilla riittämiin rahaa, miksi se raha ei sitten kiinnosta yhtään? Yleensä rikkaita kiinnostaa hyvinkin paljon, sijoittavat rahojaan ym. puuhastelua niiden parissa, täälläkin on mainittu että pitää osakekursseja seurata ja metsiä ostaa. 

Mua kiinnostaa palkka vaikka sillä ei sinänsä ole ihmiseen mitään merkitystä jo ihan yhteiskunnallisena aiheenakin, se että paljonko mistäkin työstä maksetaan on mielenkiintoinen aihe. Minä kysyn usein ihmisiltä heidän palkkaansa. Kyllä se kertoo yhteiskunnasta paljon miten työtä arvotetaan eri aloilla, aina se ei todellakaan riipu koulutuksesta, ehkä lääkärit tienaa aina suurinpiirtein saman tosin siinäkin on eroja jos toisella on yksityispraktiikka ja toisella ei. Myös ero kunnan, valtion ja yksityisen puolen palkoissa on mielenkiintoinen aihe. Mutta eihän se rikkaita tietenkään kiinnosta yhtään, heillä on paljon ylevämmät keskustelunaiheet...

ap

Siis kysyt ihmisiltä heidän palkkaansa? Eikö sinulle ole opetettu mitään tapoja? Minusta tuo on todella moukkamaista ja epäkohteliasta.

Ei. Mulle ei ole koskaan kukaan kertonut miksi palkan pitäisi olla salaisuus. Miksi se on moukkamaista ja epäkohteliasta kysyä? Kuitenkin sitä saa kysyä missä on töissä ja mikä koulutus on? Monesta asiasta kun puhutaan niin se palkka/tulo on aika olennainenkin tieto, esim. jos keskustelen yrittäjän kanssa joka pähkäilee että laittaisiko uuden liikkeen pystyyn uuteen liikepaikkaan, niin tottakai tulee ilmi se että mikä on taloudellinen tilanne että mahtaako olla rahkeita siihen vai ei, mikä on riskinsietokyky jne. Tai jos puhutaan että pitäisikö ystävän vaihtaa työpaikkaa joka on toisella paikkakunnalla, pitäisikö ostaa uusi asunto... Aika paljon elämässä tapahtuu asioita joihin liittyy tavalla tai toisella raha, ja jos puhutaan menoista pitää puhua myös tuloista. Sen verran olen kirjanpitoa opiskellut että kyllä siinä tarvitaan sekä debet että kredit sarakkeet ennenkuin tietää mitä jää viivan alle.

ap

Olen kerran tavannut kaltaisesi ihmisen, joka intti tuota palkkaa uudestaan ja uudestaan. Lopulta vastasin, että tienaan bruttona vähän yli 6000 e/kk ja maksan siitä veroja enemmän kuin mitä sinä saat yhteiskunnalta tekemättä mitään. Miten sinä olet ajatellut korvata minulle sen, että elätän sinua+

Siihen loppui sen kyselijän into. Ja vastausinto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Helppoa se on, kun kummallakin on riittävästi rahaa kaikkiin tarpeisiin. Teistä kumpikaan ei ole koskaan joutunut tinkimään mistään, kun on OMAT rahat riittäneet, eikä pyytämään toista maksamaan mitään. Olette siis saaneet kaiken mitä olette halunneet eikä ole koskaan ollut mitään syytä laskea rahoja ja miettiä, mihin ne riittävät ja mihin ei. Suuri onni on sekin, että on samanlaiset arvot ja rahankäyttötottumukset. Ei tulisi mitään siitäkään, että toinen tuhlaisi ja toinen säästäisi.

Harva on yhtä onnellisessa tilanteessa kuin te. Useimmat joutuvat ottamaan lainaa isompiin hankintoihin ja joutuvat tarkkaan harkitsemaan, mihin rahat riittävät.

Mitä onnellista on siinä, että osaa elää omien tulojensa mukaan? Minusta on normaalitilanne elää niin, että toiselta ei tarvitse pyytää rahaa, oli se toinen sitten Kela, kunnan sosiaalitoimi tai puoliso. Tietenkin se edellyttää sitä, että osaa laskea, mihin rahat riittävät ja mihin ei, mutta ap:n kaltaisilta ihmsiltä tuollainen osaaminen puuttuu kokonaan. He olettavat, että aina on joku toinen, joka tulee maksajaksi. Samalla tämä elämäntapa edellyttää nimenomaan sitä, että joutuu tinimään jostain,koska omat rahat eivät riitä, mutta sairashan sellainen parisuhde on, jossa kumppania pitää ensisijaisesti maksajana ja siksi haluaa tietää tämän tulot, jotta osaa mitoittaa vaatimuksensa niiden mukaan.

Perhe on yksikkö. Perheen tulot muodostuu molempien vanhempien tuloista ja lapsilisistä. Menot muodostuu koko perheen menoista, yhteisistä ja henkilökohtaisista, myös lasten. Miten voi tietää mihin rahat riittävät jos ei tiedä tuloja kuin puolet, eikä tiedä on onko se puolet oikeasti puolet vai 30% vai 70% koko potista?

Suurin osa ihmisistä joutuu todellakin tinkimään elämässän jostain, ei kaikilla ole varaa ostaa miljoonan arvoista kotia meren rannalta vaikka sellaisesta tykkäisivät, ihan oikeasti joutuu miettimään että mihin ne yhteiset rahat riittää ja kuinka paljon halutaan esim. asumiseen laittaa perheen kaikista tuloista. Jos lapsi haluaa harrastaa kallista harrastusta johon menee tuhat euroa kuukaudessa, ja sun rahat ei siihen riitä, niin pitäähän sun tietää että pystyykö puoliso maksamaan siitä puolet, tai hyvässä lykyssä vaikka kokonaan jos hän tienaakin huomattavasti enemmän kuin sinä.

ap

Vaikka suurin osa joutuisikin tinkimään, niin ymmärrätkö nyt monisivuisen ketjun jälkeen, että kaikki eivät joudu? Oletko saanut vastauksen ihmettelyysi, miksi joitain ihmisiä ei kiinnosta sen paremmin puolison kuin tuntemattomienkaan ihmisten tulot? Että on pariskuntia, jotka eivät edes halua sellaisia asioita, joissa olisi epäilys, ettei toisella olekaan varaa? Että on pariskuntia, joissa jo puolison ammatista tietää, kuuluuko tämä pienituloisiin, keskituloisiin vai suurituloisiin? 

Alunperin en kysynyt miksi jotain ihmistä ei kiinnosta. Vaan että miksi joku ihminen salaa palkkansa jopa puolisoltaan.

ap

Aloituksessasi oli useampi kysymys ja ensimmäinen niistä oli "...monta vuotta naimisissa enkä tiedä paljonko puoliso tienaa... Miten voi olla mahdollista? ". Suurin osa kommentoijista on varmaan vastannut tähän kysymykseen. Jotkut ovat myös ottaneet kantaa siihen, miksi eivät oma-aloitteisesti huutele omia tulojaan ympäri kyliä kuten sinä teet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Helppoa se on, kun kummallakin on riittävästi rahaa kaikkiin tarpeisiin. Teistä kumpikaan ei ole koskaan joutunut tinkimään mistään, kun on OMAT rahat riittäneet, eikä pyytämään toista maksamaan mitään. Olette siis saaneet kaiken mitä olette halunneet eikä ole koskaan ollut mitään syytä laskea rahoja ja miettiä, mihin ne riittävät ja mihin ei. Suuri onni on sekin, että on samanlaiset arvot ja rahankäyttötottumukset. Ei tulisi mitään siitäkään, että toinen tuhlaisi ja toinen säästäisi.

Harva on yhtä onnellisessa tilanteessa kuin te. Useimmat joutuvat ottamaan lainaa isompiin hankintoihin ja joutuvat tarkkaan harkitsemaan, mihin rahat riittävät.

Mitä onnellista on siinä, että osaa elää omien tulojensa mukaan? Minusta on normaalitilanne elää niin, että toiselta ei tarvitse pyytää rahaa, oli se toinen sitten Kela, kunnan sosiaalitoimi tai puoliso. Tietenkin se edellyttää sitä, että osaa laskea, mihin rahat riittävät ja mihin ei, mutta ap:n kaltaisilta ihmsiltä tuollainen osaaminen puuttuu kokonaan. He olettavat, että aina on joku toinen, joka tulee maksajaksi. Samalla tämä elämäntapa edellyttää nimenomaan sitä, että joutuu tinimään jostain,koska omat rahat eivät riitä, mutta sairashan sellainen parisuhde on, jossa kumppania pitää ensisijaisesti maksajana ja siksi haluaa tietää tämän tulot, jotta osaa mitoittaa vaatimuksensa niiden mukaan.

Perhe on yksikkö. Perheen tulot muodostuu molempien vanhempien tuloista ja lapsilisistä. Menot muodostuu koko perheen menoista, yhteisistä ja henkilökohtaisista, myös lasten. Miten voi tietää mihin rahat riittävät jos ei tiedä tuloja kuin puolet, eikä tiedä on onko se puolet oikeasti puolet vai 30% vai 70% koko potista?

Suurin osa ihmisistä joutuu todellakin tinkimään elämässän jostain, ei kaikilla ole varaa ostaa miljoonan arvoista kotia meren rannalta vaikka sellaisesta tykkäisivät, ihan oikeasti joutuu miettimään että mihin ne yhteiset rahat riittää ja kuinka paljon halutaan esim. asumiseen laittaa perheen kaikista tuloista. Jos lapsi haluaa harrastaa kallista harrastusta johon menee tuhat euroa kuukaudessa, ja sun rahat ei siihen riitä, niin pitäähän sun tietää että pystyykö puoliso maksamaan siitä puolet, tai hyvässä lykyssä vaikka kokonaan jos hän tienaakin huomattavasti enemmän kuin sinä.

ap

Sinäkö et kykene puhumaan puolisosi kanssa lapsen harrastuksen maksamisesta, jos et tiedä hänen tulojaan? Kyllä me muut voimme keskustella ilman, että aloitamme lauseen toteamalla, että tienaan nettona 3800 e, mitä sinä tienaat, että tiedetään, voidaanko maksaa Mirkun harrastus.

Suurin osa ihmisistä pystyy elämään parisuhteessa puhumatta palkasta ja ostamatta miljoonataloja. Kun elää omien varojensa mukaan ei perheessä ikinä tule eteen tilannetta, että rahat eivät riitä. Sen sijaan sinun esimerkissäsi lähtökohtana tuntuu olevan se, että vaikka minulla ei ole varaa, niin toisellapa on ja hän saa olla maksumiehenä, koska olemme perhe.

Onneksi en ole koskaan tosielämässä kohdannut ketään kaltaistasi.

Et ole koskaan kohdannut ketään kaltaistani joka tietää suurinpiirtein mitä puolison palkka on? Ja puoliso tietää mitä mun tulot on? Kyllä mekin keskustellaan ilman että mainitaan palkkatuloja, koska me tiedetään ne jo. Minä olen tiennyt mieheni palkan liki 20 vuotta. Mutta se idea on, että minä tiedän sen. Kun jäin työttömäksi niin mies kyllä kysyi paljonko saan ansiosidonnaista ja minähän kuule sen oikein kerroinkin, hui!

Perheessä ei ole mitään "maksumiehiä" on yhteiset menot ja ne maksetaan niillä tuloilla joita perheenjäsenillä on. Perhe on yksikkö.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Helppoa se on, kun kummallakin on riittävästi rahaa kaikkiin tarpeisiin. Teistä kumpikaan ei ole koskaan joutunut tinkimään mistään, kun on OMAT rahat riittäneet, eikä pyytämään toista maksamaan mitään. Olette siis saaneet kaiken mitä olette halunneet eikä ole koskaan ollut mitään syytä laskea rahoja ja miettiä, mihin ne riittävät ja mihin ei. Suuri onni on sekin, että on samanlaiset arvot ja rahankäyttötottumukset. Ei tulisi mitään siitäkään, että toinen tuhlaisi ja toinen säästäisi.

Harva on yhtä onnellisessa tilanteessa kuin te. Useimmat joutuvat ottamaan lainaa isompiin hankintoihin ja joutuvat tarkkaan harkitsemaan, mihin rahat riittävät.

Mitä onnellista on siinä, että osaa elää omien tulojensa mukaan? Minusta on normaalitilanne elää niin, että toiselta ei tarvitse pyytää rahaa, oli se toinen sitten Kela, kunnan sosiaalitoimi tai puoliso. Tietenkin se edellyttää sitä, että osaa laskea, mihin rahat riittävät ja mihin ei, mutta ap:n kaltaisilta ihmsiltä tuollainen osaaminen puuttuu kokonaan. He olettavat, että aina on joku toinen, joka tulee maksajaksi. Samalla tämä elämäntapa edellyttää nimenomaan sitä, että joutuu tinimään jostain,koska omat rahat eivät riitä, mutta sairashan sellainen parisuhde on, jossa kumppania pitää ensisijaisesti maksajana ja siksi haluaa tietää tämän tulot, jotta osaa mitoittaa vaatimuksensa niiden mukaan.

Perhe on yksikkö. Perheen tulot muodostuu molempien vanhempien tuloista ja lapsilisistä. Menot muodostuu koko perheen menoista, yhteisistä ja henkilökohtaisista, myös lasten. Miten voi tietää mihin rahat riittävät jos ei tiedä tuloja kuin puolet, eikä tiedä on onko se puolet oikeasti puolet vai 30% vai 70% koko potista?

Suurin osa ihmisistä joutuu todellakin tinkimään elämässän jostain, ei kaikilla ole varaa ostaa miljoonan arvoista kotia meren rannalta vaikka sellaisesta tykkäisivät, ihan oikeasti joutuu miettimään että mihin ne yhteiset rahat riittää ja kuinka paljon halutaan esim. asumiseen laittaa perheen kaikista tuloista. Jos lapsi haluaa harrastaa kallista harrastusta johon menee tuhat euroa kuukaudessa, ja sun rahat ei siihen riitä, niin pitäähän sun tietää että pystyykö puoliso maksamaan siitä puolet, tai hyvässä lykyssä vaikka kokonaan jos hän tienaakin huomattavasti enemmän kuin sinä.

ap

Minä en nyt ymmärrä, miksi sinulle on ongelma, jos muut, sinulle ventovieraat ihmiset, eivät raportoi toisilleen kuukausittain tulojaan. Mikä ihme tässä on sinulle niin iso ongelma, että tämä keskustelu jatkuu vielä tänäänkin? Osaatko selittää? Miksi et pysty vain toteamaan, että on mielenkiintoista huomata, että me ihmiset olemme erilaisia tässäkin asiassa? Miksi yrität saada muut toimimaan samalla tavalla kuin teidän perheessänne toimitaan?

En tiedä miksi tästä ketjusta tuli näin pitkä. Kysyin miksi salaatte palkkanne jopa puolisoltanne, niin kymmenen ihmistä tuli vänkäämään että kun ei kiinnosta. En kysynyt kiinnostaako vai ei, vaan miksi salaat. Juuri kukaan ei ole vastannut siihen kysymykseen että miksi tulot pitäisi pitää visusti omana tietonaan. 

ap

Okei, minä en huomannut, että tarkoitettiin ihmisiä jotka kieltäytyvät kysyttäessä kertomasta, ja olen muutenkin sinuun kyllästynyt sinuun. Niin kauan kuin oma puolisoni ei tulojani kysele, minä en koe tarpeelliseksi niitä raportoida. Jos hän joskus kysyy niin tottakai kerron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Helppoa se on, kun kummallakin on riittävästi rahaa kaikkiin tarpeisiin. Teistä kumpikaan ei ole koskaan joutunut tinkimään mistään, kun on OMAT rahat riittäneet, eikä pyytämään toista maksamaan mitään. Olette siis saaneet kaiken mitä olette halunneet eikä ole koskaan ollut mitään syytä laskea rahoja ja miettiä, mihin ne riittävät ja mihin ei. Suuri onni on sekin, että on samanlaiset arvot ja rahankäyttötottumukset. Ei tulisi mitään siitäkään, että toinen tuhlaisi ja toinen säästäisi.

Harva on yhtä onnellisessa tilanteessa kuin te. Useimmat joutuvat ottamaan lainaa isompiin hankintoihin ja joutuvat tarkkaan harkitsemaan, mihin rahat riittävät.

Mitä onnellista on siinä, että osaa elää omien tulojensa mukaan? Minusta on normaalitilanne elää niin, että toiselta ei tarvitse pyytää rahaa, oli se toinen sitten Kela, kunnan sosiaalitoimi tai puoliso. Tietenkin se edellyttää sitä, että osaa laskea, mihin rahat riittävät ja mihin ei, mutta ap:n kaltaisilta ihmsiltä tuollainen osaaminen puuttuu kokonaan. He olettavat, että aina on joku toinen, joka tulee maksajaksi. Samalla tämä elämäntapa edellyttää nimenomaan sitä, että joutuu tinimään jostain,koska omat rahat eivät riitä, mutta sairashan sellainen parisuhde on, jossa kumppania pitää ensisijaisesti maksajana ja siksi haluaa tietää tämän tulot, jotta osaa mitoittaa vaatimuksensa niiden mukaan.

Perhe on yksikkö. Perheen tulot muodostuu molempien vanhempien tuloista ja lapsilisistä. Menot muodostuu koko perheen menoista, yhteisistä ja henkilökohtaisista, myös lasten. Miten voi tietää mihin rahat riittävät jos ei tiedä tuloja kuin puolet, eikä tiedä on onko se puolet oikeasti puolet vai 30% vai 70% koko potista?

Suurin osa ihmisistä joutuu todellakin tinkimään elämässän jostain, ei kaikilla ole varaa ostaa miljoonan arvoista kotia meren rannalta vaikka sellaisesta tykkäisivät, ihan oikeasti joutuu miettimään että mihin ne yhteiset rahat riittää ja kuinka paljon halutaan esim. asumiseen laittaa perheen kaikista tuloista. Jos lapsi haluaa harrastaa kallista harrastusta johon menee tuhat euroa kuukaudessa, ja sun rahat ei siihen riitä, niin pitäähän sun tietää että pystyykö puoliso maksamaan siitä puolet, tai hyvässä lykyssä vaikka kokonaan jos hän tienaakin huomattavasti enemmän kuin sinä.

ap

Sinäkö et kykene puhumaan puolisosi kanssa lapsen harrastuksen maksamisesta, jos et tiedä hänen tulojaan? Kyllä me muut voimme keskustella ilman, että aloitamme lauseen toteamalla, että tienaan nettona 3800 e, mitä sinä tienaat, että tiedetään, voidaanko maksaa Mirkun harrastus.

Suurin osa ihmisistä pystyy elämään parisuhteessa puhumatta palkasta ja ostamatta miljoonataloja. Kun elää omien varojensa mukaan ei perheessä ikinä tule eteen tilannetta, että rahat eivät riitä. Sen sijaan sinun esimerkissäsi lähtökohtana tuntuu olevan se, että vaikka minulla ei ole varaa, niin toisellapa on ja hän saa olla maksumiehenä, koska olemme perhe.

Onneksi en ole koskaan tosielämässä kohdannut ketään kaltaistasi.

Et ole koskaan kohdannut ketään kaltaistani joka tietää suurinpiirtein mitä puolison palkka on? Ja puoliso tietää mitä mun tulot on? Kyllä mekin keskustellaan ilman että mainitaan palkkatuloja, koska me tiedetään ne jo. Minä olen tiennyt mieheni palkan liki 20 vuotta. Mutta se idea on, että minä tiedän sen. Kun jäin työttömäksi niin mies kyllä kysyi paljonko saan ansiosidonnaista ja minähän kuule sen oikein kerroinkin, hui!

Perheessä ei ole mitään "maksumiehiä" on yhteiset menot ja ne maksetaan niillä tuloilla joita perheenjäsenillä on. Perhe on yksikkö.

ap

Niin. Meillä molemmat tallettavat saman summan yhteiselle käyttö/taloustilille niiden yhteisten menojen maksamiseksi, jossain toisessa perheessä asia hoidetaan toisella tavalla. Kaikki tavat ovat oikeita, jos perheenjäsenet itse kokevat, että tämä on heille paras ja oikeudenmukaisin tapa.

Voidaanko keskustelu nyt lopettaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi se aika outoa. Tuota päätelmääsi, että sitten salaillaan muutakin, en allekirjoita.

Minä en luottaisi ihmiseen joka ei pysty sanomaan edea palkkaansa, se on kuitenkin suht julkista tietoa eikä vaikuta mitenkään mihinkään, ihan sama kuin kysyisi että sataako ulkona vettä vai lunta ja toinen kieltäytyisi kertomasta.

Jos salaa pikkujutun niin salaa varmasti kaiken isomman.

ap

No ei se nyt sama ole kuin kysyisi sataako ulkona vettä. Puolisoni tietää kyllä palkkani, mutta en sitä puolitutuille tai tuntemattomille kerro, se ei heille kuulu. Kyllä ihmiset monesti arvottavat toisiaan sen perusteella mitä joku tienaa.

Minä kyllä väitän että en edes tunne ketään joka "arvottaisi" ihmisen sen perusteella mitä tienaa, yleensä rikkaammat ihmiset olettavat heidän rahojensa olevan joku itseisarvo hänessä ihmisenä.

Se paljonko tienaa riippuu siitä kuinka korkean koulutuksen on käynyt jossain vaiheessa elämää (nykyään kun joutuu kouluttautumaan elämänsä aikana moneen kertaan) Ja onko käynyt hyvä tuuri ja on päässyt hyviin työpaikkoihin. Hyviä ihmisiä, korkeallakin koulutuksella on myös huono-onnisia jotka eivät ole vielä päässeet sille "vihreälle oksalle" mutta saattavat toki joskus päästä. Jotkut vähemmän koulutetut tienaavat hyvin elämänsä aikana jos saavat olla töissä lähes koko elämänsä ajan ja toki riippuu myös siitä miten säästäväisesti elää, rikkaat on yleensä jopa järjettömän nuukia.

Kyllä ihmisen arvo on se mikä on ihmisenä, luonteeltaan, teot puhuu. Jos olet ikävä ihminen se on ihan se ja sama paljonko tienaat, se ei susta tee muiden silmissä yhtään mukavampaa vaikka olisit miljonääri. Sama toisinpäin, jos ihminen on mukava, auttavainen ja huumorintajuinen, ei kukaan välitä paljonko rahaa hänellä on tilillä, kaikki haluavat olla tälläisen ihmisen vaikutuspiirissä mielellään.

Raha on vain maallista. Siihen minä olen kasvanut, että raha on väline, ja sitä on elämän aikana vaihtelevasti.

ap

Jos raha on sinulle vain väline, niin miksi sinun täytyy tietää, paljonko puoliso tienaa? Koska raha on vain väline sille, mihin puolisolla on varaa ja senhän sinä näet jo siitä, miten hän elää, millainen koulutus hänellä on jne.

Aika outoa, että toisaalta ihmettelet meitä, jotka emme tulojamme tuo julki ja samaan hengenvetoon olet sitä mieltä, että vain rikkaat olettavat tulojen olevan joku itseisarvo. Tässäkin ketjussa nimenomaan ne, jotka eivät joudu selittelemään viranomaisille yhteisiä tuloja, ovat todenneet tulojensa riittävän omaan elämään ihan hyvin, ei tarvita tietoja puolison tuloista.

Ihanko oikeasti tulet väittämään että siitä tietää paljonko ihminen tienaa että minkälainen koulutus on ja miten elää? 

Kyllä ne tulot voi kertoa vaikka sillä tiedolla ei mitään teekään. Minä tiedän perheenjäsenistäni, sukulaisistani, ystävistäni ja jopa vieraista ihmisistä paljonkin asioita joilla en tee mitään. Ne vaan on jotain mistä ollaan joskus puhuttu liittyen johonkin.

ap

Ihanko oikeasti sinä luulet, että esimerkiksi koulunkäyntiavustaja tienaa saman veran kuin silmälääkäri? Vasta, kun he kertovat sinulle palkkansa, saat ahaa-elämyksen, että koulunkäntiavustaja tienaakin paljon vähemmän?

Eri silmälääkärit voivat tienata erilaisia summia, en oleta että kaikilla silmälääkäreillä on tasan samat tulot. En luule että koulunkäyntiavustajat tienaa enemmän tai yhtä paljon kuin silmälääkärit. Mutta näillä henkilöillä taas voi olla velkaa eri tavalla, he voivat elää ihan eri tavalla. Silmälääkäri voi elää hyvin nuukasti ja vaatimattomasti niin ettei kukaan arvaa että hänellä on suuret tulot, ja taas se koulunkäyntiavustaja voi elää pröystäilleen velkarahalla niin että jotkut luulee että hänelläpä on varmaan suuret tulot, ja eipä sitä koskaan tiedä vaikka hänellä olisikin vaikka perintörahaa tai lottovoitto.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Helppoa se on, kun kummallakin on riittävästi rahaa kaikkiin tarpeisiin. Teistä kumpikaan ei ole koskaan joutunut tinkimään mistään, kun on OMAT rahat riittäneet, eikä pyytämään toista maksamaan mitään. Olette siis saaneet kaiken mitä olette halunneet eikä ole koskaan ollut mitään syytä laskea rahoja ja miettiä, mihin ne riittävät ja mihin ei. Suuri onni on sekin, että on samanlaiset arvot ja rahankäyttötottumukset. Ei tulisi mitään siitäkään, että toinen tuhlaisi ja toinen säästäisi.

Harva on yhtä onnellisessa tilanteessa kuin te. Useimmat joutuvat ottamaan lainaa isompiin hankintoihin ja joutuvat tarkkaan harkitsemaan, mihin rahat riittävät.

Miksi puolison tulisi maksaa se, että elän yli varojeni?

Puolisosi ei maksa siksi mitään että sinä elät yli varojesi, vaan te yhdessä maksatte yhteistä elämäänne. Sitä tarkoittaa että on puoliso eli puolisko yksiköstä nimeltä perhe, avioliitto on juridinen sopimus siitä että ollaan yksi yksikkö.

ap

Juridisesti avioliitto ei ole sopimus siitä, että ollaan yksi yksikkö. Avioliittolaki ei edes edellytä, että puoliso maksaa toisen puolesta, siellä mainitaan vain "Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen." Tätä kohtaa on tulkittu siten, että varakkaamman ei tarvitse maksaa köyhemmän päähänpistoja, vaan riittää, että perheellä on yhteinen perustoimeentulo eli ruokaa, lämpöä ja katto pään päällä. Puolisolla ei ole mitään velvollisuutta esim. maksaa toisen velkoja.

Tuo kuulostaa kyllä yksiköltä mun korvaan. Eikä kukaan ole puhunut mistään päähänpistoista, kun ollaan yksikössä, myös menot päätetään yhdessä, ei ole mitään päähänpistoja vain toisella. Ja ei ole velvollisuutta maksaa toisen velkoja, mutta ne toisen velanlyhennykset on pois yhteisestä potista joka tapauksessa. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Helppoa se on, kun kummallakin on riittävästi rahaa kaikkiin tarpeisiin. Teistä kumpikaan ei ole koskaan joutunut tinkimään mistään, kun on OMAT rahat riittäneet, eikä pyytämään toista maksamaan mitään. Olette siis saaneet kaiken mitä olette halunneet eikä ole koskaan ollut mitään syytä laskea rahoja ja miettiä, mihin ne riittävät ja mihin ei. Suuri onni on sekin, että on samanlaiset arvot ja rahankäyttötottumukset. Ei tulisi mitään siitäkään, että toinen tuhlaisi ja toinen säästäisi.

Harva on yhtä onnellisessa tilanteessa kuin te. Useimmat joutuvat ottamaan lainaa isompiin hankintoihin ja joutuvat tarkkaan harkitsemaan, mihin rahat riittävät.

Mitä onnellista on siinä, että osaa elää omien tulojensa mukaan? Minusta on normaalitilanne elää niin, että toiselta ei tarvitse pyytää rahaa, oli se toinen sitten Kela, kunnan sosiaalitoimi tai puoliso. Tietenkin se edellyttää sitä, että osaa laskea, mihin rahat riittävät ja mihin ei, mutta ap:n kaltaisilta ihmsiltä tuollainen osaaminen puuttuu kokonaan. He olettavat, että aina on joku toinen, joka tulee maksajaksi. Samalla tämä elämäntapa edellyttää nimenomaan sitä, että joutuu tinimään jostain,koska omat rahat eivät riitä, mutta sairashan sellainen parisuhde on, jossa kumppania pitää ensisijaisesti maksajana ja siksi haluaa tietää tämän tulot, jotta osaa mitoittaa vaatimuksensa niiden mukaan.

Perhe on yksikkö. Perheen tulot muodostuu molempien vanhempien tuloista ja lapsilisistä. Menot muodostuu koko perheen menoista, yhteisistä ja henkilökohtaisista, myös lasten. Miten voi tietää mihin rahat riittävät jos ei tiedä tuloja kuin puolet, eikä tiedä on onko se puolet oikeasti puolet vai 30% vai 70% koko potista?

Suurin osa ihmisistä joutuu todellakin tinkimään elämässän jostain, ei kaikilla ole varaa ostaa miljoonan arvoista kotia meren rannalta vaikka sellaisesta tykkäisivät, ihan oikeasti joutuu miettimään että mihin ne yhteiset rahat riittää ja kuinka paljon halutaan esim. asumiseen laittaa perheen kaikista tuloista. Jos lapsi haluaa harrastaa kallista harrastusta johon menee tuhat euroa kuukaudessa, ja sun rahat ei siihen riitä, niin pitäähän sun tietää että pystyykö puoliso maksamaan siitä puolet, tai hyvässä lykyssä vaikka kokonaan jos hän tienaakin huomattavasti enemmän kuin sinä.

ap

Minä en nyt ymmärrä, miksi sinulle on ongelma, jos muut, sinulle ventovieraat ihmiset, eivät raportoi toisilleen kuukausittain tulojaan. Mikä ihme tässä on sinulle niin iso ongelma, että tämä keskustelu jatkuu vielä tänäänkin? Osaatko selittää? Miksi et pysty vain toteamaan, että on mielenkiintoista huomata, että me ihmiset olemme erilaisia tässäkin asiassa? Miksi yrität saada muut toimimaan samalla tavalla kuin teidän perheessänne toimitaan?

Tähän vielä jatkoksi, että me joilla ei ole tarvetta kysellä toisen tuloja, emme ole tässä keskustelussa kai kertaakaan sanoneet ap:lle ja hänen hengenheimolaisilleen, että meidän tapamme on ainoa oikea ja teidänkin pitää lakata vaihtamasta tuollaista informaatiota. Ei, meille on täysin ok, että toisissa perheissä rahasta puhutaan paljon enemmän. Ei ole mitään syytä painostaa heitä toimimaan kuten me toimimme. Mutta toisinpäin tämä alkaa tuntua painostukselta. Kamala jankutus siitä, että se nyt vaan ei ole sopivaa, ettei tuloista puhuta. Ilkkumista, että "kyllä se vaan teillekin vielä tulee vastaan, että joudutte puhumaan". Minkä ihmeen takia aloittajaa häiritsee meidän tapamme elää? Miten se on, ap, sinulta pois?

Mulle on ihan se ja sama onko teillä tarvetta puhua, ihmettelen vaan sitä ettei koskaan ole mitään tarvetta, eikä tule puheeksi ihan tarpeettomastikaan missään yhteydessä. Ei tarvi mun takiani alkaa kertoilemaan puolisolleen 20 vuoden ajan että mun palkka on ollut kolme tonnia silloin 20 vuotta sitten ja nyt se on neljä tonnia.

Minä alunperin kysyin niiltä jotka salaamalla salaa sitä tietoa jopa puolisoltaan joka on pariskunnan toinen puolisko. Että miksi salaat. Onko syy se että salailet kaikkea muutakin, paljon isompia asioita.

ap

Sinä varmaan syynaat verotiedot hemmetin tarkasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.

Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.

ap

Minun tulojani ei yksikään viranomainen laske yhteen puolison tulojen kanssa. Miksi ihmeessä laskisi? 

Silloin laskisi, jos jompi kumpi teistä joutuisi asioimaan sosiaalitoimistossa tai velkaneuvojan luona tai hakemaan jotain muuta tulosidonnaista avustusta, esim. alaikäiselle lapselle opintotukea.  Yhteiset menot nimittäin lasketaan tulojen mukaisessa suhteessa ja monissa tuissa huomioidaan kummankin puolison tulot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi se aika outoa. Tuota päätelmääsi, että sitten salaillaan muutakin, en allekirjoita.

Minä en luottaisi ihmiseen joka ei pysty sanomaan edea palkkaansa, se on kuitenkin suht julkista tietoa eikä vaikuta mitenkään mihinkään, ihan sama kuin kysyisi että sataako ulkona vettä vai lunta ja toinen kieltäytyisi kertomasta.

Jos salaa pikkujutun niin salaa varmasti kaiken isomman.

ap

No ei se nyt sama ole kuin kysyisi sataako ulkona vettä. Puolisoni tietää kyllä palkkani, mutta en sitä puolitutuille tai tuntemattomille kerro, se ei heille kuulu. Kyllä ihmiset monesti arvottavat toisiaan sen perusteella mitä joku tienaa.

Minä kyllä väitän että en edes tunne ketään joka "arvottaisi" ihmisen sen perusteella mitä tienaa, yleensä rikkaammat ihmiset olettavat heidän rahojensa olevan joku itseisarvo hänessä ihmisenä.

Se paljonko tienaa riippuu siitä kuinka korkean koulutuksen on käynyt jossain vaiheessa elämää (nykyään kun joutuu kouluttautumaan elämänsä aikana moneen kertaan) Ja onko käynyt hyvä tuuri ja on päässyt hyviin työpaikkoihin. Hyviä ihmisiä, korkeallakin koulutuksella on myös huono-onnisia jotka eivät ole vielä päässeet sille "vihreälle oksalle" mutta saattavat toki joskus päästä. Jotkut vähemmän koulutetut tienaavat hyvin elämänsä aikana jos saavat olla töissä lähes koko elämänsä ajan ja toki riippuu myös siitä miten säästäväisesti elää, rikkaat on yleensä jopa järjettömän nuukia.

Kyllä ihmisen arvo on se mikä on ihmisenä, luonteeltaan, teot puhuu. Jos olet ikävä ihminen se on ihan se ja sama paljonko tienaat, se ei susta tee muiden silmissä yhtään mukavampaa vaikka olisit miljonääri. Sama toisinpäin, jos ihminen on mukava, auttavainen ja huumorintajuinen, ei kukaan välitä paljonko rahaa hänellä on tilillä, kaikki haluavat olla tälläisen ihmisen vaikutuspiirissä mielellään.

Raha on vain maallista. Siihen minä olen kasvanut, että raha on väline, ja sitä on elämän aikana vaihtelevasti.

ap

Jos raha on sinulle vain väline, niin miksi sinun täytyy tietää, paljonko puoliso tienaa? Koska raha on vain väline sille, mihin puolisolla on varaa ja senhän sinä näet jo siitä, miten hän elää, millainen koulutus hänellä on jne.

Aika outoa, että toisaalta ihmettelet meitä, jotka emme tulojamme tuo julki ja samaan hengenvetoon olet sitä mieltä, että vain rikkaat olettavat tulojen olevan joku itseisarvo. Tässäkin ketjussa nimenomaan ne, jotka eivät joudu selittelemään viranomaisille yhteisiä tuloja, ovat todenneet tulojensa riittävän omaan elämään ihan hyvin, ei tarvita tietoja puolison tuloista.

Ihanko oikeasti tulet väittämään että siitä tietää paljonko ihminen tienaa että minkälainen koulutus on ja miten elää? 

Kyllä ne tulot voi kertoa vaikka sillä tiedolla ei mitään teekään. Minä tiedän perheenjäsenistäni, sukulaisistani, ystävistäni ja jopa vieraista ihmisistä paljonkin asioita joilla en tee mitään. Ne vaan on jotain mistä ollaan joskus puhuttu liittyen johonkin.

ap

Ihanko oikeasti sinä luulet, että esimerkiksi koulunkäyntiavustaja tienaa saman veran kuin silmälääkäri? Vasta, kun he kertovat sinulle palkkansa, saat ahaa-elämyksen, että koulunkäntiavustaja tienaakin paljon vähemmän?

Eri silmälääkärit voivat tienata erilaisia summia, en oleta että kaikilla silmälääkäreillä on tasan samat tulot. En luule että koulunkäyntiavustajat tienaa enemmän tai yhtä paljon kuin silmälääkärit. Mutta näillä henkilöillä taas voi olla velkaa eri tavalla, he voivat elää ihan eri tavalla. Silmälääkäri voi elää hyvin nuukasti ja vaatimattomasti niin ettei kukaan arvaa että hänellä on suuret tulot, ja taas se koulunkäyntiavustaja voi elää pröystäilleen velkarahalla niin että jotkut luulee että hänelläpä on varmaan suuret tulot, ja eipä sitä koskaan tiedä vaikka hänellä olisikin vaikka perintörahaa tai lottovoitto.

ap

Mitä merkitystä SINULLE on, elääkö tapaamasi koulunkäyntiavustaja leveää elämäänsä velkarahalla, perinnöllä, lottovoitolla vai kenties silmälääkäripuolisonsa tuloilla? Jos hän kertoisi palkkansa, mitä merkitystä sillä olisi sinulle? Mihin se tieto vaikuttaisi? Tai jos varakas silmälääkäri elää nuukasti ja vaatimattomasti, mitä merkitystä sillä on sinulle? Suhtaudutko siis jotenkin eri tavalla nuukasti elävään silmälääkäriin kuin pröystäilevästi elävään silmälääkäriin? Entä se koulunkäyntiavustaja? Vaikuttaako sinun suhtautumiseesi se, miten hän rahoittaa leveän elämänsä?

Toteanpa tähän, että onneksi meillä on koko 40 vuotta kestäneen avioliiton ajan ollut yhteinen talous. Kaikki rahat ovat tulleet samalle tilille ja siitä on maksettu kaikki menot. Omaisuus ja lainat ovat 50/50.

Ei ole koskaan tarvinnut miettiä kuka maksaa mitäkin. Ollaan asuttu useaan otteeseen ulkomailla, välillä toinen on opiskellut ja vuorotellen ollaan oltu virkavapaalla tai viime vuosina vuorotteluvapaalla. Lapsiakin on siunaantunut useita.

Vierailija kirjoitti:

Toteanpa tähän, että onneksi meillä on koko 40 vuotta kestäneen avioliiton ajan ollut yhteinen talous. Kaikki rahat ovat tulleet samalle tilille ja siitä on maksettu kaikki menot. Omaisuus ja lainat ovat 50/50.

Ei ole koskaan tarvinnut miettiä kuka maksaa mitäkin. Ollaan asuttu useaan otteeseen ulkomailla, välillä toinen on opiskellut ja vuorotellen ollaan oltu virkavapaalla tai viime vuosina vuorotteluvapaalla. Lapsiakin on siunaantunut useita.

Meillä on taloustili ja sen lisäksi omat tilit, ja ihan yhtä hyvin on mennyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut naimisissa, joten en tiedä koskeeko minua. Mutta kyllä moni kumppani on salannut tulonsa minulta, minkäs siinä tekee.

Oudoltahan se on tuntunut, kun itse ei näe syytä salata keltään, saati nyt sitten kumppanilta.

Oma palkkani ei ole julkista tietoa, eikä sitä saa selville verotiedoista. En koskaan kerro sitä kenellekään. Ainoastaan ex-mieheni tietää sen. Nykyiselle miesystävälle en myöskään ole kertonut, koska ei asuta yhdessä. Olen ainoastaan sanonut, että kyllä sillä pärjää. 

Mitä sä pelkäät että tapahtuu jos miesystävä tietäisi paljonko sä tienaat? Tai jos ihan kaikki koko maailmassa tietäisi mitä sinä tienaat ja sä tietäisit mitä ne muut tienaa? Kaatuisko maailma?

ap

Voi jeesusmaaria... jos oma miesystäväni haluaisi tietää, paljonko tienaan, niin kai hän kysyisi.

eri

Mutta kyse oli niistä ihmisistä jotka salaavat asian, eli eivät halua kertoa vaikka toinen jostain syystä kysyisi. Ja tämä ketju on täynnä ihmisiä jotka eivät edes kysy, ei kuulemma yhtään kiinnosta.

ap

Kuvittelin lukeneeni koko ketjun mutta ilmeisesti minulta on jäänyt huomaamatta se kohta, missä tämä on kääntynytkin siihen, että kyse on ihmisistä jotka kieltäytyvät kertomasta, vaikka toinen kysyy. Luulin että edelleen puhutaan alkuperäisestä aiheesta eli ihmisistä, jotka eivät pidä tarpeellisena kysyä eikä kertoa.

"Miten voidaan asua parisuhteessa ja mennä jopa naimisiin jonka idea on ihan juridisestikin yhdistää kaksi taloutta yhdeksi, ja ei tiedetä paljonko toisen palkka on tai vaikka autolainan lyhennys, mistä asioista nämä ihmiset edes elämässään puhuu ja mitä jakavat kun salailevat normaaleja käytännön asioita?"

Anteeksi jos sait tuosta sen vaikutelman että oletin että ihmiset ei vaan ole kiinnostuneita yhtään eivätkä tule vahingossakaan kertoneeksi, vaan yleensäkin oletin että asia on niin että niitä palkkatietoja tietentahtoen salataan toiselta ettei toinen missään nimessä saisi tietää. Koko aihe tuli mieleeni täällä olleista jutuista joissa ihmiset sanoo etteivät tiedä puolison tuloja ja menoja ja perheissä on erilaiset elintasot puolisoilla ja yleensä se köyhempi yrittää elättää lapsiakin yksin jne. Ja kiinnosti tai ei, oletan että puolison tunnetaan yleensä niin hyvin että tiedetään jopa palkka.

Se on kieltämättä outoa minun mielestäni jos ei koeta tarpeelliseksi kysyä tai kertoa palkkaa, se tuntuu aika pintapuoliselta tuttavuudelta, ei parisuhteelta. Yleensä parisuhteen alussa puhutaan kaikki ummet ja lammet, ja kun yhdistetään taloudet yhteen tulee tarpeelliseksikin tietää minkälaisia talouksia siinä ollaan yhdistämässä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.

Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.

ap

Minun tulojani ei yksikään viranomainen laske yhteen puolison tulojen kanssa. Miksi ihmeessä laskisi? 

Taisi ap tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kela ei myönnä toimeentulotukea, jos puolison tulot ovar tarpeeksi korkeat. Tällöin odotetaan, että puoliso elättää toista. Ei nyt ihan yhteen lasketa, mutta oletetaan, että kulut menevät sen paremmin tienaavan pussista.

Ap ei taida tietää, että Suomessa on paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan elämänsä aikana hae toimeentulotukea.

Tottakai tiedän, se on vain yksi esimerkki, täältä normaalien ihmisten elämästä jotka vähintäänkin nuorena hakevat esim. asumistukea. Ja onhan niitä muitakin paikkoja joissa kysytään tuloja, mutta kela nyt on se yleisin. Rikkailta ei varmasti sitten koskaan kysellä, jos siis molemmat puolisot on tarpeeksi rikkaita, mutta se on outoa jos molemmat on rikkaita eivätkä silti tule kertoneeksi pitkäaikaisella aviopuolisolleen tulojaan, edes suurinpiirtein, luulisi että jos on rahaa että se myös jotenkin kiinnostaisi. Yleensä rikkaat on nuukia ja kyllä ne lattialta nostaa viisisenttisenkin jos sellaisen näkevät, luulisi että rahasta saisi puolison kanssa hyvinkin mielenkiintoisia keskusteluja aikaiseksi, eikä se olisi niin negatiivista kuin köyhillä jotka jopa riitelevät rahasta kun se ei vaan riitä kaikkeen mihin pitäisi.

ap

Eli sun mielestä Suomessa on vain asumistukea ja/tai toimeentulotukea tarvitsevia kansalaisia ja rikkaita kansalaisia? Jokainen, joka ei tarvitse asumistukea eikä toimeentulotukea, on mielestäsi rikas? Jos näin, minulla - ja varmaan monella muullakin - on hyvin erilainen käsitys rikkaasta. 

Ei. Vaan se perheen yhteinen tulo pitää tietää että tietää esim. sen että voiko hakea asumistukea vai ei. Jos mun tulot on 1000€ ja en tiedä että tienaako mies 500 vai 5000€ niin onhan se elämä vähän hankalaa, jos miehellä on pienet tulot myös niin olisimme oikeutetut asumistukeen ja jos hänellä on isommat niin ei olla.

Minä olen itse köyhä, ja olen ollut sitä suurimman osan elämääni, mutta en minä silti ole kymmeniin vuosiin saanut asumistukea tai mitään muutakaan kuin työttömyyskorvausta koska mieheni on töissä, ja koska hän on töissä ja jos minä en, niin hän maksaa suurimman osan yhteisistä menoista, ihan yksinkertaisesti siitä syystä että mun rahat ei riitä. Ja miehen palkka taas on vähän alle keskitason joten eipä tahdo riittää rahat silti kunnolla elämiseen mutta esim. lasten päivähoitomaksu oli suurin mahdollinen. Jos emme olisi perhe eli laskettaisiin vain mun tulot ei olisi mennyt hoitomaksuja ollenkaan, siinä on 550€ ero ja saisin asumistukea.

Mun tulot vaikuttaa miehen elämään siten että hänellä menee kaikki rahat perheen elättämiseen, jos hän olisi yksin niin jäisi säästöönkin koska asuisi pienessä asunnossa ja ostaisi ruokaa vain itselleen. Jos hän eläisi lasten kanssa kolmestaan niin ei varmaan rahat riittäisi kovin hyvin, mutta ei hän silti varmaan saisi juurikaan mitään etuuksia Ja minä pärjäisin ihan ok yksin mun ansiosidonnaisella ja ehkä saisin sitä asumistukeakin, koska asuisin pienessä asunnossa ja ostaisin hyvin vähän ruokaa.

ap

Suurin osa suomalaisista ei saa yhteiskunnalta tukia. Sinä elät omassa köyhyyskuplassasi olettaen, että kaikilla muillakin on avioliitossaan mukana kolmas osapuoli eli yhteiskunta, joka kustantaa sen osan menoista, joihin teillä itsellänne ei ole varaa.

Usko pois, me tavalliset keskituloiset emme mieti, paljonko sossusta saisi, jos ei tekisi töitä. Me menemme jokaisena työpäivänä työpaikalle tekemään sen, mistä maksetaan ja olemme kieltämättä hemmetin ylpeitä siitä, että emme ole niin huono-osaisia, että viranomainen syynää tulomme ja menomme säännöllisesti.

Haista sinä huilu keskituloinesi. Suomessa elää joka kymmenes lapsi köyhyydessä, ja se tarkoittaa yleensä sitä että molemmat vanhemmat ovat hyvin pienituloisia. Jokainen keskituloinen eli n. 3000€ tienaava on vain yhden epäonnisen sattuman päässä köyhyydestä. Jos sulla on lapsia, niin yhteiskunta on erittäin vahvasti mukana sun perheen kuluissa. Toki lapsilisät pätkähtää suoraan tilille, mutta myös esim. päivähoito, se maksaa kunnalle 1000-1500€ per lapsi per kuukausi, keskituloiset ei maksa kuntaveroja niin paljon. 

ap