Omituista jos puolisot eivät tiedä toistensa tuloja ja menoja, suurinpiirtein edes.

Jos vaimo ei kerro tulojaan ja asia kiinnostaa sinua niin helppohan tuo on selvittää.  Käväise vaan lähimmässä verotoimistossa joko tiskillä tai itsepalvelupäätteellä. Näin saat tarkat tiedot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkun mielestä mieheni varmaan salaa tulonsa minulta kun ei osaa kysyttäessä niistä tarkalleen kertoa. Totuus on se, että hän ei itsekään tarkkaan tiedä palkkaansa eikä pelkästään minun pyynnöstä ala asiaa tarkistaa. Palkan päälle tulee usein mm. päivärahoja sekä lisiä koulutuksista tai asiantuntija-artikkeleista. Lisäksi hänellä on sijoituksia, joiden määrää en tarkalleen tiedä. Sijoituksia on myös minulla, mieheni ei niistä ole juurikaan kiinnostunut. Siskoni kanssa kyllä olen asiasta jutellut. Joillekin varmaan kamalaa salailua, meille ei. Rahat riittää hyvin eikä kummallakaan ole maksuhäiriömerkintöjä tai muita vastaavia ongelmia.

Kyllä hänkin peruspalkkansa tietää ja varmasti sen sinulle kertoisi jos sitä kysyisit. Kukaan ei nyt ole puhunut teidän kaltaisesta tilanteesta joka on erikoinen, aika harvalla tulee rahoja sieltä sun täältä vaihtelevia summia. Toki jotkut joutuu käymään useassa paikassa töissä jotta saa elantonsa kasaan raavittua, mutta hänkin voi jonkun keskiarvon heittää mitä yleensä tienaa kuussa.

ap

Kysyin tuossa äsken miehen palkkaa, ei tiennyt kovin tarkkaan ja sanoi ettei ala nettipankista palkkalaskelmaa tarkistaa. Keskiarvosta vielä vähemmän käsitystä. Hyvin on kuulemma rahat riittäneet.

Raha tulee kyllä ihan yhdeltä ja samalta työnantajalta mutta kummallista on että pidät kuukausittaista vaihtelua erikoisena. Et ole ilmeisesti kuullut muutenkaan mitään työelämän muutoksesta, jos oletat harvan saavan rahaa sieltä täältä.

Minä tiedän nyt mieheni neton.

Hänellä on äitiysloman sijaisuus ja asuntolainaa on jäljellä 90 000.

Silloin, kun kävimme kummatkin vakituisessa työsuhteessa ei meillä puhuttu raha-asioista. Tosin ei nytkään puhuta. Ei ole tarvetta. Mies oli tehnyt vähän ylitöitä ja niistä tuli kiva bonus.

Mulla on kaveri, joka ei ole koskaan tullut toimeen omillaan. Nuorena sinkkuna tarvitsi asumistukea, parisuhteessa ollessaan miehensä tuloja ja eron jälkeen taas asumistukea, exältään elatusmaksuja sekä välillä toimeentulotukea. On jo yli nelikymppinen. Hän saattaa valvoa yöllä ja käydä puolen yön jälkeen verkkopankista katsomassa, että lapsilisät on varmasti tulleet. Ei hän öisin rahojaan käytä ja aivan hyvin voisi katsoa tilitapahtumat vasta aamullakin, mutta tämä taloudellinen riippuvaisuus muista aiheuttaa hänelle turvattomuuden tunnetta ja sen vuoksi haluaa varmistella ja tarkistella rahatilannettaan silloinkin, kun siihen ei olisi mitään tarvetta (öisin). Hänelle on hyvin vieras ajatus, että jollekin tulee vain kerran kuukaudessa palkka ja rahaa tulee aina riittävästi niin, että juoksevat menot on voinut laittaa menemään suoraveloituksena eikä tilitapahtumia tarvitse edes katsoa, jos ei ole aikeissa ostaa jotain normaalista poikkeavan kallista. Ymmärrän oikein hyvin, että ihmiselle, joka on taloudellisesti riippuvainen toisesta ihmisestä tai yhteiskunnasta, tieto rahan tulemisesta ja kulumisesta voi lievittää turvattomuuden tunnetta. 

En muista edes omaa nettopalkkaani tai nyt kun tarkemmin mietin, olenkohan edes katsonut paljonko parin sadan euron palkankorotus bruttopalkkaan vaikutti nettoon. Rahaa on tarpeeksi. Miehellä on myös pääomatuloja, yhdestä isommasta saadusta erästä tuli puhetta, kun hän joutui asioimaan verottajan kanssa. Kotimme on minun omistamani ja velaton. Ruokaa ostetaan kaupasta kumpikin ja miehen tililtä menee vastike. Miuten maksetaan omat menomme.

Vierailija kirjoitti:

En muista edes omaa nettopalkkaani tai nyt kun tarkemmin mietin, olenkohan edes katsonut paljonko parin sadan euron palkankorotus bruttopalkkaan vaikutti nettoon. Rahaa on tarpeeksi. Miehellä on myös pääomatuloja, yhdestä isommasta saadusta erästä tuli puhetta, kun hän joutui asioimaan verottajan kanssa. Kotimme on minun omistamani ja velaton. Ruokaa ostetaan kaupasta kumpikin ja miehen tililtä menee vastike. Miuten maksetaan omat menomme.

Sama juttu. Aloitin uudessa työssä elokuussa ja jossain vaiheessa syksyä esimies sanoi, että palkkasni on tarkistettu ylöspäin ikälidien tms. takia. Eihän se korotus varmaan iso ole mutta en ole tarkistanut mikä uusi bruttopalkka on. Nettoakaan en tarkkasn tiedä, koska joka kk tulee kilometrikorvauksiakin.

Vierailija kirjoitti:

Mä teidän miehen palkan ja laskut, näen tiliotteen halutessani. Se mitä en tiedä on kuukausittaiset reilun 100 euron nostot....mulla ei ole hajuakaan mihin se käyttää käteistä kun ei ikinä oikein käy missään eikä siihen työporukan viking-lottoon mene kuin hiluja.

Aina kun lapsi tai minä ollaan käteistä vailla niin häneltä kyllä löytyy jokunen kymppi. Kotijemmakaan ei ole kuin satasia eikä tietääkseni kasva, siinhän ei olisi järkeä.

Kai se kertoisi  jos kysyisin, mutta en ole tullut kysyneeksi, kai sitä jotain omaakin saa olla.

Oletko varma ettei käy prostituoidulla? Käteinen sopisi siihen kuvaan hyvin. :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä teidän miehen palkan ja laskut, näen tiliotteen halutessani. Se mitä en tiedä on kuukausittaiset reilun 100 euron nostot....mulla ei ole hajuakaan mihin se käyttää käteistä kun ei ikinä oikein käy missään eikä siihen työporukan viking-lottoon mene kuin hiluja.

Aina kun lapsi tai minä ollaan käteistä vailla niin häneltä kyllä löytyy jokunen kymppi. Kotijemmakaan ei ole kuin satasia eikä tietääkseni kasva, siinhän ei olisi järkeä.

Kai se kertoisi  jos kysyisin, mutta en ole tullut kysyneeksi, kai sitä jotain omaakin saa olla.

Oletko varma ettei käy prostituoidulla? Käteinen sopisi siihen kuvaan hyvin. :/

Oi jukra, käynköhän minäkin tietämättäni prostituoidulla? Yöllä unissani vaikka? Tulee joskus käytyä automaatilla nostamassa satanen, varma merkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.

Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.

ap

Kerropas nyt yksikin viranomainen, joka laskee meidän tulomme yhteen? Eihän nykyisin ole enää edes perheverotusta, joten veroviranomainenkaan ei ole enää kiinnostunut, paljonko joku pariskunta tienaa yhteensä. Verottajaa kiinnostaa vain, paljonko kumpikin tienaa erikseen ja sen perusteella kummankin on makseltava veroja.

En ole ap, mutta tukia saavissa perheissä tulot lasketaan yhteen. Esim jos haetaan asumistukea Kelasta.

Mikä on sellainen perhe, jossa yhteiskunta on kolmantena osapuolena? Jos tarvitaan harkinnanvaraisia tukia, niin elämänhallinta ei ole kaksinen eikä oikeastaan voida puhua itsenäisistä aikuisista, vaan yhteiskunnan huollettavista.

Hohhoijaa! Toivottavasti et koskaan joudu työttömäksi, sinua ei kohtaa avioero, et joudu pitkälle sairaslomalle... Riittäähän näitä.

Olen joutunut työttömäksi, sain ansiosidonnaista päivärahaa, elämä ei siihen päättynyt. Avioerossa ei taloudellisesti muutu mikään, koska jo nyt elän omien tulojeni mukaan ja eron jälkeen sama jatkuisi, muuttaisin vain yhteisestä kodista jo nyt omistamaani asuntoon. Pitkällä sairauslomallakin olen ollut ja sinä aikana sain melko mukavaa Kelan maksamaa päivärahaa sekä vakuutuksen kautta korvausta.

Huomaatko: voit elää avioliitossa kuluttamatta puolisosi rahoja ja silti pärjätä, vaikka odottamaton tapahtuisi.

Yksi viranomainen , joka laskee tulonne yhteen, on sosiaalitoimi. Toinen on Kela, joka päättää esimerkiksi lastenne opintotuen.

Huomaatko, että avioliitossa voi olla myös sellaisia ihmisiä, joilla ei ole koskaan ollut mitään ns. pesämunaa, jolla päästä oman elämän alkuun. Ei siis ole mitään "omia rahoja", jos on joutunut ottamaan opintolainaa saadakseen ammatin, jonkinlaista kodinperustamislainaa ( kyllä, sillä nimellä se muinoin oli) saadakseen kalusteet vuokra-asuntoon, autolainaa töihinpääsemiseksi ym. 

Miten sellainen ihminen voi olla esimerkiksi hoitovapaalla YHTEISELLÄ päätöksellä hoitamassa YHTEISTÄ lasta, jos ei ole YHTEISIÄ rahoja vaan kuluttaa siinä vaiheessa puolison rahoja?

Vierailija kirjoitti:

En muista edes omaa nettopalkkaani tai nyt kun tarkemmin mietin, olenkohan edes katsonut paljonko parin sadan euron palkankorotus bruttopalkkaan vaikutti nettoon. Rahaa on tarpeeksi. Miehellä on myös pääomatuloja, yhdestä isommasta saadusta erästä tuli puhetta, kun hän joutui asioimaan verottajan kanssa. Kotimme on minun omistamani ja velaton. Ruokaa ostetaan kaupasta kumpikin ja miehen tililtä menee vastike. Miuten maksetaan omat menomme.

Tämä on se ratkaiseva tekijä, joka vaikuttaa siihen että ei tarvitse tietää perheen yhteisiä tuloja eikä toisen puolison tuloja:  rahaa on tarpeeksi, molemmilla.

Hyvätuloisissa perheissä yllättävä tilanne voi vaikuttaa, sillä vakuutuskorvauksiakin voi toisinaan joutua odottamaan hyvinkin pitkään. Keski- ja pienituloisissa perheissä talouden suunnittelu on tärkeää, pienituloisille suorastaan välttämmätöntä. Mainittakoon tällaisista ainakin ne noin puoli miljoonaa, joilla on maksuja perinnässä tai ulosotossa.

Vierailija kirjoitti:

Mä teidän miehen palkan ja laskut, näen tiliotteen halutessani. Se mitä en tiedä on kuukausittaiset reilun 100 euron nostot....mulla ei ole hajuakaan mihin se käyttää käteistä kun ei ikinä oikein käy missään eikä siihen työporukan viking-lottoon mene kuin hiluja.

Aina kun lapsi tai minä ollaan käteistä vailla niin häneltä kyllä löytyy jokunen kymppi. Kotijemmakaan ei ole kuin satasia eikä tietääkseni kasva, siinhän ei olisi järkeä.

Kai se kertoisi  jos kysyisin, mutta en ole tullut kysyneeksi, kai sitä jotain omaakin saa olla.

  Sinullahan on itselläsikin tuloja, joten sinulla on myös käteistäkin. Eihän nyt kukaan ole pelkästään toisen rahojen varassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Helppoa se on, kun kummallakin on riittävästi rahaa kaikkiin tarpeisiin. Teistä kumpikaan ei ole koskaan joutunut tinkimään mistään, kun on OMAT rahat riittäneet, eikä pyytämään toista maksamaan mitään. Olette siis saaneet kaiken mitä olette halunneet eikä ole koskaan ollut mitään syytä laskea rahoja ja miettiä, mihin ne riittävät ja mihin ei. Suuri onni on sekin, että on samanlaiset arvot ja rahankäyttötottumukset. Ei tulisi mitään siitäkään, että toinen tuhlaisi ja toinen säästäisi.

Harva on yhtä onnellisessa tilanteessa kuin te. Useimmat joutuvat ottamaan lainaa isompiin hankintoihin ja joutuvat tarkkaan harkitsemaan, mihin rahat riittävät.

Mitä onnellista on siinä, että osaa elää omien tulojensa mukaan? Minusta on normaalitilanne elää niin, että toiselta ei tarvitse pyytää rahaa, oli se toinen sitten Kela, kunnan sosiaalitoimi tai puoliso. Tietenkin se edellyttää sitä, että osaa laskea, mihin rahat riittävät ja mihin ei, mutta ap:n kaltaisilta ihmsiltä tuollainen osaaminen puuttuu kokonaan. He olettavat, että aina on joku toinen, joka tulee maksajaksi. Samalla tämä elämäntapa edellyttää nimenomaan sitä, että joutuu tinimään jostain,koska omat rahat eivät riitä, mutta sairashan sellainen parisuhde on, jossa kumppania pitää ensisijaisesti maksajana ja siksi haluaa tietää tämän tulot, jotta osaa mitoittaa vaatimuksensa niiden mukaan.

Perhe on yksikkö. Perheen tulot muodostuu molempien vanhempien tuloista ja lapsilisistä. Menot muodostuu koko perheen menoista, yhteisistä ja henkilökohtaisista, myös lasten. Miten voi tietää mihin rahat riittävät jos ei tiedä tuloja kuin puolet, eikä tiedä on onko se puolet oikeasti puolet vai 30% vai 70% koko potista?

Suurin osa ihmisistä joutuu todellakin tinkimään elämässän jostain, ei kaikilla ole varaa ostaa miljoonan arvoista kotia meren rannalta vaikka sellaisesta tykkäisivät, ihan oikeasti joutuu miettimään että mihin ne yhteiset rahat riittää ja kuinka paljon halutaan esim. asumiseen laittaa perheen kaikista tuloista. Jos lapsi haluaa harrastaa kallista harrastusta johon menee tuhat euroa kuukaudessa, ja sun rahat ei siihen riitä, niin pitäähän sun tietää että pystyykö puoliso maksamaan siitä puolet, tai hyvässä lykyssä vaikka kokonaan jos hän tienaakin huomattavasti enemmän kuin sinä.

ap

Vaikka suurin osa joutuisikin tinkimään, niin ymmärrätkö nyt monisivuisen ketjun jälkeen, että kaikki eivät joudu? Oletko saanut vastauksen ihmettelyysi, miksi joitain ihmisiä ei kiinnosta sen paremmin puolison kuin tuntemattomienkaan ihmisten tulot? Että on pariskuntia, jotka eivät edes halua sellaisia asioita, joissa olisi epäilys, ettei toisella olekaan varaa? Että on pariskuntia, joissa jo puolison ammatista tietää, kuuluuko tämä pienituloisiin, keskituloisiin vai suurituloisiin? 

Alunperin en kysynyt miksi jotain ihmistä ei kiinnosta. Vaan että miksi joku ihminen salaa palkkansa jopa puolisoltaan.

ap

Aloituksessasi oli useampi kysymys ja ensimmäinen niistä oli "...monta vuotta naimisissa enkä tiedä paljonko puoliso tienaa... Miten voi olla mahdollista? ". Suurin osa kommentoijista on varmaan vastannut tähän kysymykseen. Jotkut ovat myös ottaneet kantaa siihen, miksi eivät oma-aloitteisesti huutele omia tulojaan ympäri kyliä kuten sinä teet. 

Joo, mun virheellinen oletus oli se että ihmiset ovat salanneet puolisoltaan sen asian tietentahtoen koska en osannut kuvitella parisuhdetta jossa ei haluta puhua rahasta tai että se ei vaan kiinnosta mitä toinen tienaa.  Mutta nytpä senkin tiedän että on oikeasti rikkaita ihmisiä olemassa jotka eivät edes halua tietää mitä toinen tienaa vaan elävät elämäänsä jotenkin oudosti rinnakkain mutta erillään, luottaen siihen että se toinen tienaa aina tarpeeksi, ja mitään ei koskaan satu, ja mihinkään ei tarvitse varautua kun itsellä on asiat niin hyvin. Kai minä olen nähnyt liikaa niitä tarinoita joissa asiat meneekin yhtäkkiä päin persikkaa ja tapahtuu asioita joita ei koskaan pitänyt tapahtua. Mulla on usein autossakin vika josta korjaaja sanoo että enpä ole ennen tälläistä nähnyt  :) Sitten kun lääkäri sanoo noin niin...

ap

Sinulla on outo tapa ajatella asioita. Ei minun tarvitse tietää, mitä puoliso tienaa, jos lähtökohtaisesti vastaan itse omista kuluistani. Jos minulla ei ole johonkin varaa, en oleta, että puolisolla on. Ei puolison tilipussi ole mikään "varautuminen", se on hänen omaa rahaansa. Varautumista ovat vakuutukset ja sijoitukset ja kulujen pitäminen kurissa.

Ja usko tai älä - kun lääkäri sanoo sinulle, että sairastat syöpää, niin se sairaus ei katoa sillä, että tiedät miehesi tulot! Kun on lähtenyt siitä, että omilla tuloilla tullaan toimeen, niin vakava sairauskaan ei aiheuta ongelmia sille puolisolle. Perheenä on helpompaa, kun toisen sairaus ei tuhoa taloutta.

Onhan se onnellista että on ihmisiä joiden perheen talouteen ei mitenkään pysty edes vakava sairaus vaikuttamaan, niin että toisen puolison tulot loppuu ja tulee ylimääräisiä kuluja sen päälle. Kaikilla näin onnellisesti ei ole. Vähintäänkin siinä vaiheessa kun on lyöty hynttyyt yhteen on pitänyt miettiä että mikä tämän perheyksikön toimintamuoto on, että tienaako molemmat ja tienaako tarpeeksi meidän yhteiseen elintasoon nähden.

ap

Ei se ole onnellista, se on pelkästään järkevää taloudenpitoa. Yksinäisetkin ihmiset sairastuvat ja silti pärjäävät, miksi avioliitossa olevan sairaus olisi sen karmeampi katastrofi taloudellisesti. Minusta on aika lailla sairasta Suomessa vuonna 2018 aloittaa perhe-elämä niin, että pohditaan, lepäileekö toinen kotona ja toinen kustantaa hänen loikoilunsa vai sittenkin niin, että kumpikin käy töissä ja vastaa omista kuluistaan.

Hauskaa kirjoituksissasi on se,että olet koko ajan hamuamassa jotain elintasoa, jonka oletat toisen sinulle kustantavan. Miksi ei lähde siitä, että jokainen kustantaa itse haluamansa elintason?

Ymmärrätkö sinä että työttömyys ei ole mikään vapaaehtoinen asia? Ei kai kukaan ihminen mieti että hmmm olisipa kiva tienata vain 500€/kk, sehän olisi mukavan matala elintaso, varsinkin lapsia ajatelleen... Suomessa on lähes puoli miljoonaa ihmistä vieläkin jotka ovat töitä vailla, joko kokopäiväistä tai osa-aikaista.. Siinä puoliso joutuu kustantamaan enemmän perheen yhteisistä menoista jos toinen jää työttömäksi se on fakta, ja aina se töiden löytäminen ei ole niin helppoa ja yksinkertaista. Kun aina niitä töitä ei vaan ole jokaiselle hakijalle.

Tottakai minäkin ihan mielelläni hommaisin itselleni vaikka minkälaisen elintason, mutta kun se ei ole minusta kiinni, vaan työnantajat tekevät päätöksen kenet ottavat töihin. Joten mun on vaan sitä tuolileikkiä leikittävä niin kauan kuin käy munkki ja pääsen taas töihin. Ja kun elämä on ollut samanlaista 90-luvun lamasta lähtien ei ole ollut tilaisuutta koskaan kerätä minkäänlaista puskurirahastoa, koska se "paha päivä" on ollut koko elämä.

Meidän perhe on yksikkö, ja se muodostuu meidän molempien tuloista, siitä ei pääse yli eikä ympäri koska perhe ei tule toimeen vain toisen palkalla, kyllä toisenkin pitää jotain rahaa tuoda pottiin. Jos minä saisin oikein hyväpalkkaisen työn, esim. 4000€ niin mun puolesta mies voisi jäädä halutessaan kotiin lokoilemaan. Hän on vuosikymmeniä tehnyt työtä jota inhoaa, ja joka on hänelle päivä päivältä raskaanpaa niin henkisesti kuin ruumiillisesti. Mies olisi aikoinaan halunnut olla lasten kanssa kotona, mutta se ei ollut mahdollista koska minulla meni työpaikka siinä kun sain lapset, minä olen ollut ensimmäisessä työhaastattelussa silloin kun lapset oli alle vuoden, ja kun sain työpaikan lapset oli 5,5-vuotiaita.

Elämä olisi voinut mennä toisin jos mies ei olisi sairastunut ja meille ei olisi yllättäen tullut kahta lasta tai jos olisin saanut vakituisen työn joskus... tai... onhan näitä. Varmasti on kiva viisastella siellä omassa erinomaisuudessaan että olisi näihin pitänyt varautua, mutta miten varaudut kun ei ole koskaan ollut kunnollista työpaikkaa? Ja joo, yrittäjyyskin on kokeiltu, siitä jäi luottotietomerkinnät ja lopuksi ikää velkaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkun mielestä mieheni varmaan salaa tulonsa minulta kun ei osaa kysyttäessä niistä tarkalleen kertoa. Totuus on se, että hän ei itsekään tarkkaan tiedä palkkaansa eikä pelkästään minun pyynnöstä ala asiaa tarkistaa. Palkan päälle tulee usein mm. päivärahoja sekä lisiä koulutuksista tai asiantuntija-artikkeleista. Lisäksi hänellä on sijoituksia, joiden määrää en tarkalleen tiedä. Sijoituksia on myös minulla, mieheni ei niistä ole juurikaan kiinnostunut. Siskoni kanssa kyllä olen asiasta jutellut. Joillekin varmaan kamalaa salailua, meille ei. Rahat riittää hyvin eikä kummallakaan ole maksuhäiriömerkintöjä tai muita vastaavia ongelmia.

Kyllä hänkin peruspalkkansa tietää ja varmasti sen sinulle kertoisi jos sitä kysyisit. Kukaan ei nyt ole puhunut teidän kaltaisesta tilanteesta joka on erikoinen, aika harvalla tulee rahoja sieltä sun täältä vaihtelevia summia. Toki jotkut joutuu käymään useassa paikassa töissä jotta saa elantonsa kasaan raavittua, mutta hänkin voi jonkun keskiarvon heittää mitä yleensä tienaa kuussa.

ap

Kysyin tuossa äsken miehen palkkaa, ei tiennyt kovin tarkkaan ja sanoi ettei ala nettipankista palkkalaskelmaa tarkistaa. Keskiarvosta vielä vähemmän käsitystä. Hyvin on kuulemma rahat riittäneet.

Raha tulee kyllä ihan yhdeltä ja samalta työnantajalta mutta kummallista on että pidät kuukausittaista vaihtelua erikoisena. Et ole ilmeisesti kuullut muutenkaan mitään työelämän muutoksesta, jos oletat harvan saavan rahaa sieltä täältä.

Olenko sanonut että pitää tietää "kovin tarkkaan" mutta kyllä jokainen ihminen tietää mitä tienasi viime vuonna ja luultavasti tässä vaiheessa vuotta tietää senkin mitä tänä vuonna tienasi ainakin tonnin tarkkuudella. Harvalla tili on täysin yllätys, joku käry täytyy olla kuinka paljon on tehnyt töitä, ettei sieltä tule välillä vaan tonni ja välillä kymppitonni ihan yllärinä, jos palkkaa ei makseta veikkauksen arpoina.

Sehän ei ollut mitenkään tämän keskustelun aihe että tietääkö ihmiset itse mitä tienaa vaan se että salaako joku tietentahtoen tulonsa puolisoltaan, ei miesystävältä tai tyttikseltä, vaan oikealta puolisolta jonka kanssa eletään samassa taloudessa.

ap

Vierailija kirjoitti:

En muista edes omaa nettopalkkaani tai nyt kun tarkemmin mietin, olenkohan edes katsonut paljonko parin sadan euron palkankorotus bruttopalkkaan vaikutti nettoon. Rahaa on tarpeeksi. Miehellä on myös pääomatuloja, yhdestä isommasta saadusta erästä tuli puhetta, kun hän joutui asioimaan verottajan kanssa. Kotimme on minun omistamani ja velaton. Ruokaa ostetaan kaupasta kumpikin ja miehen tililtä menee vastike. Miuten maksetaan omat menomme.

Mutta tiedät palkkasi suurinpiirtein että onko se kolme tonnia vai viisi? Yleensä köyhän on pakko tietää paljonko on oma ja toisen palkka, ja rikkaita yleensä kiinnostaa se raha muuten vaan, kun miettivät että miten paljon laitan säästöön ja miten paljolla sijoitan koska ja mihin. Se miksi jotkut rikastuu on se että ovat säästäväisiä ja sijoittavat, en usko että kukaan rikas ihminen oikeasti on ihan kujalla paljonko rahaa on, paljonko tulee ja menee. 

ap

Ymmärrätkö sinä että työttömyys ei ole mikään vapaaehtoinen asia? Ei kai kukaan ihminen mieti että hmmm olisipa kiva tienata vain 500€/kk, sehän olisi mukavan matala elintaso, varsinkin lapsia ajatelleen... Suomessa on lähes puoli miljoonaa ihmistä vieläkin jotka ovat töitä vailla, joko kokopäiväistä tai osa-aikaista.. Siinä puoliso joutuu kustantamaan enemmän perheen yhteisistä menoista jos toinen jää työttömäksi se on fakta, ja aina se töiden löytäminen ei ole niin helppoa ja yksinkertaista. Kun aina niitä töitä ei vaan ole jokaiselle hakijalle.

Tottakai minäkin ihan mielelläni hommaisin itselleni vaikka minkälaisen elintason, mutta kun se ei ole minusta kiinni, vaan työnantajat tekevät päätöksen kenet ottavat töihin. Joten mun on vaan sitä tuolileikkiä leikittävä niin kauan kuin käy munkki ja pääsen taas töihin. Ja kun elämä on ollut samanlaista 90-luvun lamasta lähtien ei ole ollut tilaisuutta koskaan kerätä minkäänlaista puskurirahastoa, koska se "paha päivä" on ollut koko elämä.

Meidän perhe on yksikkö, ja se muodostuu meidän molempien tuloista, siitä ei pääse yli eikä ympäri koska perhe ei tule toimeen vain toisen palkalla, kyllä toisenkin pitää jotain rahaa tuoda pottiin. Jos minä saisin oikein hyväpalkkaisen työn, esim. 4000€ niin mun puolesta mies voisi jäädä halutessaan kotiin lokoilemaan. Hän on vuosikymmeniä tehnyt työtä jota inhoaa, ja joka on hänelle päivä päivältä raskaanpaa niin henkisesti kuin ruumiillisesti. Mies olisi aikoinaan halunnut olla lasten kanssa kotona, mutta se ei ollut mahdollista koska minulla meni työpaikka siinä kun sain lapset, minä olen ollut ensimmäisessä työhaastattelussa silloin kun lapset oli alle vuoden, ja kun sain työpaikan lapset oli 5,5-vuotiaita.

Elämä olisi voinut mennä toisin jos mies ei olisi sairastunut ja meille ei olisi yllättäen tullut kahta lasta tai jos olisin saanut vakituisen työn joskus... tai... onhan näitä. Varmasti on kiva viisastella siellä omassa erinomaisuudessaan että olisi näihin pitänyt varautua, mutta miten varaudut kun ei ole koskaan ollut kunnollista työpaikkaa? Ja joo, yrittäjyyskin on kokeiltu, siitä jäi luottotietomerkinnät ja lopuksi ikää velkaa.

ap[/quote]

Se varautuminen on jo alkanut kouluaikoina. On opiskeltu, haettu järkeviin opiskelupaikkoihin, tehty työtä opiskeluaikana ja ylipäätään aktiivisesti toimittu oman elämän eteen. En itse tunne ketään pitkään työttömänä ollutta, sillä oma tuttuvapiirini koostuu samanlailla toimivista ja toki myös puolisoksi on valikoitunut saman arvomaailman omaava ihminen. Kyllä nämä pääsääntöisesti ihan omia valintoja ovat, vaikka kaikki eivät sitä kykene näkemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkun mielestä mieheni varmaan salaa tulonsa minulta kun ei osaa kysyttäessä niistä tarkalleen kertoa. Totuus on se, että hän ei itsekään tarkkaan tiedä palkkaansa eikä pelkästään minun pyynnöstä ala asiaa tarkistaa. Palkan päälle tulee usein mm. päivärahoja sekä lisiä koulutuksista tai asiantuntija-artikkeleista. Lisäksi hänellä on sijoituksia, joiden määrää en tarkalleen tiedä. Sijoituksia on myös minulla, mieheni ei niistä ole juurikaan kiinnostunut. Siskoni kanssa kyllä olen asiasta jutellut. Joillekin varmaan kamalaa salailua, meille ei. Rahat riittää hyvin eikä kummallakaan ole maksuhäiriömerkintöjä tai muita vastaavia ongelmia.

Kyllä hänkin peruspalkkansa tietää ja varmasti sen sinulle kertoisi jos sitä kysyisit. Kukaan ei nyt ole puhunut teidän kaltaisesta tilanteesta joka on erikoinen, aika harvalla tulee rahoja sieltä sun täältä vaihtelevia summia. Toki jotkut joutuu käymään useassa paikassa töissä jotta saa elantonsa kasaan raavittua, mutta hänkin voi jonkun keskiarvon heittää mitä yleensä tienaa kuussa.

ap

Kysyin tuossa äsken miehen palkkaa, ei tiennyt kovin tarkkaan ja sanoi ettei ala nettipankista palkkalaskelmaa tarkistaa. Keskiarvosta vielä vähemmän käsitystä. Hyvin on kuulemma rahat riittäneet.

Raha tulee kyllä ihan yhdeltä ja samalta työnantajalta mutta kummallista on että pidät kuukausittaista vaihtelua erikoisena. Et ole ilmeisesti kuullut muutenkaan mitään työelämän muutoksesta, jos oletat harvan saavan rahaa sieltä täältä.

Olenko sanonut että pitää tietää "kovin tarkkaan" mutta kyllä jokainen ihminen tietää mitä tienasi viime vuonna ja luultavasti tässä vaiheessa vuotta tietää senkin mitä tänä vuonna tienasi ainakin tonnin tarkkuudella. Harvalla tili on täysin yllätys, joku käry täytyy olla kuinka paljon on tehnyt töitä, ettei sieltä tule välillä vaan tonni ja välillä kymppitonni ihan yllärinä, jos palkkaa ei makseta veikkauksen arpoina.

Sehän ei ollut mitenkään tämän keskustelun aihe että tietääkö ihmiset itse mitä tienaa vaan se että salaako joku tietentahtoen tulonsa puolisoltaan, ei miesystävältä tai tyttikseltä, vaan oikealta puolisolta jonka kanssa eletään samassa taloudessa.

ap

Ei, en tiedä omia tämän vuoden tulojani edes tonnin tarkkuudella eikä tiedä miehenikään. Ei kiinnosta alkaa niitä tivaamaan eikä asiassa ole minusta mitään outoa tai salailua. Sen tiedän että kuukaisittainen haarukka ei ole 1000-10000 vaikka toki tunnen perheitä, jossa vaihtelu voi olla tuota luokkaa esim bonusten takia.

Sinun on varmaan hankala ymmärtää, että joku elää eri tavalla kuin sinä tai ajattelee asioista eri tavalla. Monella voi olla sijoituksia, perintöä ja muuta vastaavaa minkä takia raha-asioista selon tekeminen puolisolle vaati puolen päivän esitelmän ja mittavan pohjatyön. Palkkatulot kun muodostaa vain osan kokonaiskuvasta.

Minulle tulojen suurutta tärkeämpää on tieto puolison rahankäyttötottumuksista. Jos on tottunut käyttämään joka pennin ei isotkaan tulot auta asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en luota raha-asioissa kuin itseeni, joten ne on minun asioita. Parisuhteessa saa ja pitää olla jotain omaakin.

Jotain omaa voi olla aivan muuta kuin tieto - siis korostan TIETO - raha-asioista. Omassa parisuhteessani jotain omaa ovat mm. alusvaatteet, oma työ (jossa salassapitovelvollisuus), omat ystävät. 

Selittäkää minulle, miten voi suunnitella perheen yhteistä taloutta, jos ei edes tiedetä toisen tuloja? Onnistuu varmaan silloin, kun kummallakin on aina ja joka tilanteessa riittävästi rahaa, myös hoitovapaan ajan. Ei se toimi sellaisessa tavallisessa perheessä, jossa joutuu tasaamaan tuloja ja menoja monestakin syystä.

Kun talous ja elintaso on sovittu jo etukäteen. On puhuttu selväksi, mitä yhteiseltä elämältä haluaa, millaisia asioita, missä ja mitä ne saa maksaa. On puhuttu etukäteen, kuinka monta lasta, kuinka pitkään hoidetaan kotona, kumpi jää kotiin missäkin vaiheessa jne. Kun on varauduttu jo etukäteen, että hoitovapaan ajaksi yhteisellä tilillä on riittävästi rahaa ihan riippumatta siitä, kumpi jää kotiin. Ollaan siis - molemmat - säästetty hoitovapaata varten. Ei hoitovapaa tule yks kaks yllättäen kummankaan tajuamatta, että auts, mikäs napero tuohon nyt on yllättäen ilmaantunut ja nyt alkoikin jo hoitovapaakin enkä edes tajunnut, että tässä oli äitiyslomakin välissä  eikä meillä ole yhtään rahaa hoitovapaaseen. Jos ei ole rahaa hoitovapaaseen, sitten ei jäädä hoitovapaalle. Hoitovapaa on oikeus, ei suinkaan velvollisuus. 

Miten jos tähän teidän seurustellessa suunniteltuun keskiluokkaiseen elintasoon tulisikin joku yllättävä asia, vaikka auto-onnettomuus ja puolison pysyvä neliraajahalvaus. Sinne yhteiselle tilille ei enää tule puolison osuutta ja ette ole ikinä keskustelleet edes siitä oliko puolisolla tapaturmavakuutus jne.

Yhtäkkiä joutuisit huolehtimaan koko talouden raha-asioista, puolison hoitomaksuista jne. ilman että olisi hajuakaan edes siitä missä pankissa hänellä on tili ja mikä hänen palkkansa on, saati että olis käyttöoikeuksia tileihin jne.

Tapahtui parhaalle kaverille muutama vuosi sitten, kesti yli vuoden ennen kuin puoliso pääsi kotiin. Sillä välillä piti myydä yhteinen koti ja ostaa uusi esteetön, hoitaa kaikki paperisota jota ei ollut ihan vähän. Aika karsea olisi tilanne jos ei tuossa vaiheessa tietäisi puolison taloudesta mitään, ei edes sitä onko jostain vakuutuksesta odotettavissa rahaa ja kuinka paljon. Kun se tarkasti suunniteltu keskiluokkainen elintaso olisi vaihtunut rekkakolariin ja aviopuolison työkyvyttömyyteen.

Mutta ehkä tällaiset ihmiset siinä tilanteessa vaan jatkaa tyynesti omaa matkaa kohti keskiluokkaista elintasoa.

Tulot tiedetään koska tehdään aina veroilmoitukset yhdessä kun on yhteisiä vähennyksiä, yritystoimintaa ja ilmoitettavaa omaisuutta mutta menoja ei niinkään tiedetä.

Toinen tienaa 100-120te ja toinen 60-80te vuodesta riippuen joten menoja ei tarvitse ihmeemmin spekuloida kun noista jää ihan kivasti sivuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en luota raha-asioissa kuin itseeni, joten ne on minun asioita. Parisuhteessa saa ja pitää olla jotain omaakin.

Jotain omaa voi olla aivan muuta kuin tieto - siis korostan TIETO - raha-asioista. Omassa parisuhteessani jotain omaa ovat mm. alusvaatteet, oma työ (jossa salassapitovelvollisuus), omat ystävät. 

Selittäkää minulle, miten voi suunnitella perheen yhteistä taloutta, jos ei edes tiedetä toisen tuloja? Onnistuu varmaan silloin, kun kummallakin on aina ja joka tilanteessa riittävästi rahaa, myös hoitovapaan ajan. Ei se toimi sellaisessa tavallisessa perheessä, jossa joutuu tasaamaan tuloja ja menoja monestakin syystä.

Kun talous ja elintaso on sovittu jo etukäteen. On puhuttu selväksi, mitä yhteiseltä elämältä haluaa, millaisia asioita, missä ja mitä ne saa maksaa. On puhuttu etukäteen, kuinka monta lasta, kuinka pitkään hoidetaan kotona, kumpi jää kotiin missäkin vaiheessa jne. Kun on varauduttu jo etukäteen, että hoitovapaan ajaksi yhteisellä tilillä on riittävästi rahaa ihan riippumatta siitä, kumpi jää kotiin. Ollaan siis - molemmat - säästetty hoitovapaata varten. Ei hoitovapaa tule yks kaks yllättäen kummankaan tajuamatta, että auts, mikäs napero tuohon nyt on yllättäen ilmaantunut ja nyt alkoikin jo hoitovapaakin enkä edes tajunnut, että tässä oli äitiyslomakin välissä  eikä meillä ole yhtään rahaa hoitovapaaseen. Jos ei ole rahaa hoitovapaaseen, sitten ei jäädä hoitovapaalle. Hoitovapaa on oikeus, ei suinkaan velvollisuus. 

Miten jos tähän teidän seurustellessa suunniteltuun keskiluokkaiseen elintasoon tulisikin joku yllättävä asia, vaikka auto-onnettomuus ja puolison pysyvä neliraajahalvaus. Sinne yhteiselle tilille ei enää tule puolison osuutta ja ette ole ikinä keskustelleet edes siitä oliko puolisolla tapaturmavakuutus jne.

Yhtäkkiä joutuisit huolehtimaan koko talouden raha-asioista, puolison hoitomaksuista jne. ilman että olisi hajuakaan edes siitä missä pankissa hänellä on tili ja mikä hänen palkkansa on, saati että olis käyttöoikeuksia tileihin jne.

Tapahtui parhaalle kaverille muutama vuosi sitten, kesti yli vuoden ennen kuin puoliso pääsi kotiin. Sillä välillä piti myydä yhteinen koti ja ostaa uusi esteetön, hoitaa kaikki paperisota jota ei ollut ihan vähän. Aika karsea olisi tilanne jos ei tuossa vaiheessa tietäisi puolison taloudesta mitään, ei edes sitä onko jostain vakuutuksesta odotettavissa rahaa ja kuinka paljon. Kun se tarkasti suunniteltu keskiluokkainen elintaso olisi vaihtunut rekkakolariin ja aviopuolison työkyvyttömyyteen.

Mutta ehkä tällaiset ihmiset siinä tilanteessa vaan jatkaa tyynesti omaa matkaa kohti keskiluokkaista elintasoa.

Kommenttisi on jo melko aggressiivinen keskiluokkaisuuden mollauksineen.

Tapaturma ym. vakuutuksia tulee monesti liiton jäsenyyden myötä, lisäksi työnantajilla voi olla lisävakuutuksia työntekijöilleen. Mulla ei ole mitään käsitystä miten asia on oman mieheni kohdalla. Vaikka vakuutus onkin, ei maksimikorvaukset ole mikään automaatti. Korvaustasonhan tietää lopullisesti vasta sitten kun vakuutusyhtiö on tehnyt päätöksensä.

Käyttöoikeutta minulla ei ole kuin yhteiselle lainanhoitotilille.

Vierailija kirjoitti:

Mä teidän miehen palkan ja laskut, näen tiliotteen halutessani. Se mitä en tiedä on kuukausittaiset reilun 100 euron nostot....mulla ei ole hajuakaan mihin se käyttää käteistä kun ei ikinä oikein käy missään eikä siihen työporukan viking-lottoon mene kuin hiluja.

Aina kun lapsi tai minä ollaan käteistä vailla niin häneltä kyllä löytyy jokunen kymppi. Kotijemmakaan ei ole kuin satasia eikä tietääkseni kasva, siinhän ei olisi järkeä.

Kai se kertoisi  jos kysyisin, mutta en ole tullut kysyneeksi, kai sitä jotain omaakin saa olla.

Se käy huorissa, se on satasen laaki...