Omituista jos puolisot eivät tiedä toistensa tuloja ja menoja, suurinpiirtein edes.

Jonkun mielestä mieheni varmaan salaa tulonsa minulta kun ei osaa kysyttäessä niistä tarkalleen kertoa. Totuus on se, että hän ei itsekään tarkkaan tiedä palkkaansa eikä pelkästään minun pyynnöstä ala asiaa tarkistaa. Palkan päälle tulee usein mm. päivärahoja sekä lisiä koulutuksista tai asiantuntija-artikkeleista. Lisäksi hänellä on sijoituksia, joiden määrää en tarkalleen tiedä. Sijoituksia on myös minulla, mieheni ei niistä ole juurikaan kiinnostunut. Siskoni kanssa kyllä olen asiasta jutellut. Joillekin varmaan kamalaa salailua, meille ei. Rahat riittää hyvin eikä kummallakaan ole maksuhäiriömerkintöjä tai muita vastaavia ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kenenkään tulot kuulu toiselle. Varmaan, jos on todella köyhää, niin sitten toisen tulojen merkitys muuttuu jotenkin keskeisesti, mutta esim. meillä miehen kanssa molemmilla ilmeisesti riittävät tulot, itselläkin tyyliin 6000 e/kk, joten ei voisi vähempää kiinnostaa, paljonko mies tienaa.

Ilmeisesti niin. Teillä kun, ilmeisesti, on molemmilla riittämiin rahaa, miksi se raha ei sitten kiinnosta yhtään? Yleensä rikkaita kiinnostaa hyvinkin paljon, sijoittavat rahojaan ym. puuhastelua niiden parissa, täälläkin on mainittu että pitää osakekursseja seurata ja metsiä ostaa. 

Mua kiinnostaa palkka vaikka sillä ei sinänsä ole ihmiseen mitään merkitystä jo ihan yhteiskunnallisena aiheenakin, se että paljonko mistäkin työstä maksetaan on mielenkiintoinen aihe. Minä kysyn usein ihmisiltä heidän palkkaansa. Kyllä se kertoo yhteiskunnasta paljon miten työtä arvotetaan eri aloilla, aina se ei todellakaan riipu koulutuksesta, ehkä lääkärit tienaa aina suurinpiirtein saman tosin siinäkin on eroja jos toisella on yksityispraktiikka ja toisella ei. Myös ero kunnan, valtion ja yksityisen puolen palkoissa on mielenkiintoinen aihe. Mutta eihän se rikkaita tietenkään kiinnosta yhtään, heillä on paljon ylevämmät keskustelunaiheet...

ap

Siis kysyt ihmisiltä heidän palkkaansa? Eikö sinulle ole opetettu mitään tapoja? Minusta tuo on todella moukkamaista ja epäkohteliasta.

Ei. Mulle ei ole koskaan kukaan kertonut miksi palkan pitäisi olla salaisuus. Miksi se on moukkamaista ja epäkohteliasta kysyä? Kuitenkin sitä saa kysyä missä on töissä ja mikä koulutus on? Monesta asiasta kun puhutaan niin se palkka/tulo on aika olennainenkin tieto, esim. jos keskustelen yrittäjän kanssa joka pähkäilee että laittaisiko uuden liikkeen pystyyn uuteen liikepaikkaan, niin tottakai tulee ilmi se että mikä on taloudellinen tilanne että mahtaako olla rahkeita siihen vai ei, mikä on riskinsietokyky jne. Tai jos puhutaan että pitäisikö ystävän vaihtaa työpaikkaa joka on toisella paikkakunnalla, pitäisikö ostaa uusi asunto... Aika paljon elämässä tapahtuu asioita joihin liittyy tavalla tai toisella raha, ja jos puhutaan menoista pitää puhua myös tuloista. Sen verran olen kirjanpitoa opiskellut että kyllä siinä tarvitaan sekä debet että kredit sarakkeet ennenkuin tietää mitä jää viivan alle.

ap

Olen kerran tavannut kaltaisesi ihmisen, joka intti tuota palkkaa uudestaan ja uudestaan. Lopulta vastasin, että tienaan bruttona vähän yli 6000 e/kk ja maksan siitä veroja enemmän kuin mitä sinä saat yhteiskunnalta tekemättä mitään. Miten sinä olet ajatellut korvata minulle sen, että elätän sinua+

Siihen loppui sen kyselijän into. Ja vastausinto.

Kyllä sinä vastasit erittäin moukkamaisesti ja epäkohteliaasti. En koskaan sanoisi noin vaikka tienaisin miljoonan. Nämä "veronmaksajat" on aina hauskoja kun eivät ymmärrä sitä että suhteessa työtön ja muut tuilla elävät maksavat kyllä veroja aika paljon. Esim. työtön maksaa 25% tuloistaan veroja, suurin osa menee kunnalle, saman prosentin maksaa palkkatulostaan ihminen joka tienaa pitkälti yli 40 000€ vuodessa ja se työtön tienaa vain n. 10 000€.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut naimisissa, joten en tiedä koskeeko minua. Mutta kyllä moni kumppani on salannut tulonsa minulta, minkäs siinä tekee.

Oudoltahan se on tuntunut, kun itse ei näe syytä salata keltään, saati nyt sitten kumppanilta.

Oma palkkani ei ole julkista tietoa, eikä sitä saa selville verotiedoista. En koskaan kerro sitä kenellekään. Ainoastaan ex-mieheni tietää sen. Nykyiselle miesystävälle en myöskään ole kertonut, koska ei asuta yhdessä. Olen ainoastaan sanonut, että kyllä sillä pärjää. 

Mitä sä pelkäät että tapahtuu jos miesystävä tietäisi paljonko sä tienaat? Tai jos ihan kaikki koko maailmassa tietäisi mitä sinä tienaat ja sä tietäisit mitä ne muut tienaa? Kaatuisko maailma?

ap

Voi jeesusmaaria... jos oma miesystäväni haluaisi tietää, paljonko tienaan, niin kai hän kysyisi.

eri

Mutta kyse oli niistä ihmisistä jotka salaavat asian, eli eivät halua kertoa vaikka toinen jostain syystä kysyisi. Ja tämä ketju on täynnä ihmisiä jotka eivät edes kysy, ei kuulemma yhtään kiinnosta.

ap

Kuvittelin lukeneeni koko ketjun mutta ilmeisesti minulta on jäänyt huomaamatta se kohta, missä tämä on kääntynytkin siihen, että kyse on ihmisistä jotka kieltäytyvät kertomasta, vaikka toinen kysyy. Luulin että edelleen puhutaan alkuperäisestä aiheesta eli ihmisistä, jotka eivät pidä tarpeellisena kysyä eikä kertoa.

"Miten voidaan asua parisuhteessa ja mennä jopa naimisiin jonka idea on ihan juridisestikin yhdistää kaksi taloutta yhdeksi, ja ei tiedetä paljonko toisen palkka on tai vaikka autolainan lyhennys, mistä asioista nämä ihmiset edes elämässään puhuu ja mitä jakavat kun salailevat normaaleja käytännön asioita?"

Anteeksi jos sait tuosta sen vaikutelman että oletin että ihmiset ei vaan ole kiinnostuneita yhtään eivätkä tule vahingossakaan kertoneeksi, vaan yleensäkin oletin että asia on niin että niitä palkkatietoja tietentahtoen salataan toiselta ettei toinen missään nimessä saisi tietää. Koko aihe tuli mieleeni täällä olleista jutuista joissa ihmiset sanoo etteivät tiedä puolison tuloja ja menoja ja perheissä on erilaiset elintasot puolisoilla ja yleensä se köyhempi yrittää elättää lapsiakin yksin jne. Ja kiinnosti tai ei, oletan että puolison tunnetaan yleensä niin hyvin että tiedetään jopa palkka.

Se on kieltämättä outoa minun mielestäni jos ei koeta tarpeelliseksi kysyä tai kertoa palkkaa, se tuntuu aika pintapuoliselta tuttavuudelta, ei parisuhteelta. Yleensä parisuhteen alussa puhutaan kaikki ummet ja lammet, ja kun yhdistetään taloudet yhteen tulee tarpeelliseksikin tietää minkälaisia talouksia siinä ollaan yhdistämässä.

ap

Ohis....on paljon ihmisiä, joiden palkka ei ole joka kuukausi sama. Palkkaan voi vaikuttaa provisiot, bonukset, kotimaan tai ulkomaan päivärahat, ylityöt tai vuorotyölisät. Siinä vaiheessa, kun tilille kuitenkin kuukausittain napsahtaa yhdessä sovittuihin asioihin tarvittava summa, ei sitä suurempi summa ole enää niin mielenkiintoinen, että puolisokaan kokisi tarvetta kysyä, paljonko sinä tässä kuussa sait palkkaa. Jos rahaa jostain syystä tulisi vähemmän kuin yhteisiin asioihin tarvitaan, toki silloin on ihan normaalia, että puolisolle kerrotaan (mikäli ei ole säästöjä tai muita tuloja, joilla pystyy kompensoimaan puuttuvan osan) asiasta. Kaikki eivät elä niin veitsenterällä, että edes viikon palkaton vapaa aiheuttaisi laskujen erääntymisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.

Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.

ap

Minun tulojani ei yksikään viranomainen laske yhteen puolison tulojen kanssa. Miksi ihmeessä laskisi? 

Taisi ap tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kela ei myönnä toimeentulotukea, jos puolison tulot ovar tarpeeksi korkeat. Tällöin odotetaan, että puoliso elättää toista. Ei nyt ihan yhteen lasketa, mutta oletetaan, että kulut menevät sen paremmin tienaavan pussista.

Ap ei taida tietää, että Suomessa on paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan elämänsä aikana hae toimeentulotukea.

Tottakai tiedän, se on vain yksi esimerkki, täältä normaalien ihmisten elämästä jotka vähintäänkin nuorena hakevat esim. asumistukea. Ja onhan niitä muitakin paikkoja joissa kysytään tuloja, mutta kela nyt on se yleisin. Rikkailta ei varmasti sitten koskaan kysellä, jos siis molemmat puolisot on tarpeeksi rikkaita, mutta se on outoa jos molemmat on rikkaita eivätkä silti tule kertoneeksi pitkäaikaisella aviopuolisolleen tulojaan, edes suurinpiirtein, luulisi että jos on rahaa että se myös jotenkin kiinnostaisi. Yleensä rikkaat on nuukia ja kyllä ne lattialta nostaa viisisenttisenkin jos sellaisen näkevät, luulisi että rahasta saisi puolison kanssa hyvinkin mielenkiintoisia keskusteluja aikaiseksi, eikä se olisi niin negatiivista kuin köyhillä jotka jopa riitelevät rahasta kun se ei vaan riitä kaikkeen mihin pitäisi.

ap

Eli sun mielestä Suomessa on vain asumistukea ja/tai toimeentulotukea tarvitsevia kansalaisia ja rikkaita kansalaisia? Jokainen, joka ei tarvitse asumistukea eikä toimeentulotukea, on mielestäsi rikas? Jos näin, minulla - ja varmaan monella muullakin - on hyvin erilainen käsitys rikkaasta. 

Ei. Vaan se perheen yhteinen tulo pitää tietää että tietää esim. sen että voiko hakea asumistukea vai ei. Jos mun tulot on 1000€ ja en tiedä että tienaako mies 500 vai 5000€ niin onhan se elämä vähän hankalaa, jos miehellä on pienet tulot myös niin olisimme oikeutetut asumistukeen ja jos hänellä on isommat niin ei olla.

Minä olen itse köyhä, ja olen ollut sitä suurimman osan elämääni, mutta en minä silti ole kymmeniin vuosiin saanut asumistukea tai mitään muutakaan kuin työttömyyskorvausta koska mieheni on töissä, ja koska hän on töissä ja jos minä en, niin hän maksaa suurimman osan yhteisistä menoista, ihan yksinkertaisesti siitä syystä että mun rahat ei riitä. Ja miehen palkka taas on vähän alle keskitason joten eipä tahdo riittää rahat silti kunnolla elämiseen mutta esim. lasten päivähoitomaksu oli suurin mahdollinen. Jos emme olisi perhe eli laskettaisiin vain mun tulot ei olisi mennyt hoitomaksuja ollenkaan, siinä on 550€ ero ja saisin asumistukea.

Mun tulot vaikuttaa miehen elämään siten että hänellä menee kaikki rahat perheen elättämiseen, jos hän olisi yksin niin jäisi säästöönkin koska asuisi pienessä asunnossa ja ostaisi ruokaa vain itselleen. Jos hän eläisi lasten kanssa kolmestaan niin ei varmaan rahat riittäisi kovin hyvin, mutta ei hän silti varmaan saisi juurikaan mitään etuuksia Ja minä pärjäisin ihan ok yksin mun ansiosidonnaisella ja ehkä saisin sitä asumistukeakin, koska asuisin pienessä asunnossa ja ostaisin hyvin vähän ruokaa.

ap

Suurin osa suomalaisista ei saa yhteiskunnalta tukia. Sinä elät omassa köyhyyskuplassasi olettaen, että kaikilla muillakin on avioliitossaan mukana kolmas osapuoli eli yhteiskunta, joka kustantaa sen osan menoista, joihin teillä itsellänne ei ole varaa.

Usko pois, me tavalliset keskituloiset emme mieti, paljonko sossusta saisi, jos ei tekisi töitä. Me menemme jokaisena työpäivänä työpaikalle tekemään sen, mistä maksetaan ja olemme kieltämättä hemmetin ylpeitä siitä, että emme ole niin huono-osaisia, että viranomainen syynää tulomme ja menomme säännöllisesti.

Haista sinä huilu keskituloinesi. Suomessa elää joka kymmenes lapsi köyhyydessä, ja se tarkoittaa yleensä sitä että molemmat vanhemmat ovat hyvin pienituloisia. Jokainen keskituloinen eli n. 3000€ tienaava on vain yhden epäonnisen sattuman päässä köyhyydestä. Jos sulla on lapsia, niin yhteiskunta on erittäin vahvasti mukana sun perheen kuluissa. Toki lapsilisät pätkähtää suoraan tilille, mutta myös esim. päivähoito, se maksaa kunnalle 1000-1500€ per lapsi per kuukausi, keskituloiset ei maksa kuntaveroja niin paljon. 

ap

Mutta yhteiskunta ei kysy, paljonko minä ja mies tienaamme, sille riittää, että maksamme sen määrään maksun. Meidän ei tarvitse tehdä selkoa tuloista tai omaisuudesta, siinä vissi ero verrattuna sinuun, jolla ei ole sen vertaa elämnhallintaa, että pärjäisi omillaan.

Katsos: sen saman 1000 - 1500 e/kk maksaa jokaisen lapsen päivähoito, ei ainoastaan meidän. Me maksamme maksimisumman ja ne, jotka eivät halua lapsensa hoidosta maksaa, voivat tavallasi anoa kunnalta maksun alentamista tuloihin vedoten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Helppoa se on, kun kummallakin on riittävästi rahaa kaikkiin tarpeisiin. Teistä kumpikaan ei ole koskaan joutunut tinkimään mistään, kun on OMAT rahat riittäneet, eikä pyytämään toista maksamaan mitään. Olette siis saaneet kaiken mitä olette halunneet eikä ole koskaan ollut mitään syytä laskea rahoja ja miettiä, mihin ne riittävät ja mihin ei. Suuri onni on sekin, että on samanlaiset arvot ja rahankäyttötottumukset. Ei tulisi mitään siitäkään, että toinen tuhlaisi ja toinen säästäisi.

Harva on yhtä onnellisessa tilanteessa kuin te. Useimmat joutuvat ottamaan lainaa isompiin hankintoihin ja joutuvat tarkkaan harkitsemaan, mihin rahat riittävät.

Mitä onnellista on siinä, että osaa elää omien tulojensa mukaan? Minusta on normaalitilanne elää niin, että toiselta ei tarvitse pyytää rahaa, oli se toinen sitten Kela, kunnan sosiaalitoimi tai puoliso. Tietenkin se edellyttää sitä, että osaa laskea, mihin rahat riittävät ja mihin ei, mutta ap:n kaltaisilta ihmsiltä tuollainen osaaminen puuttuu kokonaan. He olettavat, että aina on joku toinen, joka tulee maksajaksi. Samalla tämä elämäntapa edellyttää nimenomaan sitä, että joutuu tinimään jostain,koska omat rahat eivät riitä, mutta sairashan sellainen parisuhde on, jossa kumppania pitää ensisijaisesti maksajana ja siksi haluaa tietää tämän tulot, jotta osaa mitoittaa vaatimuksensa niiden mukaan.

Perhe on yksikkö. Perheen tulot muodostuu molempien vanhempien tuloista ja lapsilisistä. Menot muodostuu koko perheen menoista, yhteisistä ja henkilökohtaisista, myös lasten. Miten voi tietää mihin rahat riittävät jos ei tiedä tuloja kuin puolet, eikä tiedä on onko se puolet oikeasti puolet vai 30% vai 70% koko potista?

Suurin osa ihmisistä joutuu todellakin tinkimään elämässän jostain, ei kaikilla ole varaa ostaa miljoonan arvoista kotia meren rannalta vaikka sellaisesta tykkäisivät, ihan oikeasti joutuu miettimään että mihin ne yhteiset rahat riittää ja kuinka paljon halutaan esim. asumiseen laittaa perheen kaikista tuloista. Jos lapsi haluaa harrastaa kallista harrastusta johon menee tuhat euroa kuukaudessa, ja sun rahat ei siihen riitä, niin pitäähän sun tietää että pystyykö puoliso maksamaan siitä puolet, tai hyvässä lykyssä vaikka kokonaan jos hän tienaakin huomattavasti enemmän kuin sinä.

ap

Vaikka suurin osa joutuisikin tinkimään, niin ymmärrätkö nyt monisivuisen ketjun jälkeen, että kaikki eivät joudu? Oletko saanut vastauksen ihmettelyysi, miksi joitain ihmisiä ei kiinnosta sen paremmin puolison kuin tuntemattomienkaan ihmisten tulot? Että on pariskuntia, jotka eivät edes halua sellaisia asioita, joissa olisi epäilys, ettei toisella olekaan varaa? Että on pariskuntia, joissa jo puolison ammatista tietää, kuuluuko tämä pienituloisiin, keskituloisiin vai suurituloisiin? 

Alunperin en kysynyt miksi jotain ihmistä ei kiinnosta. Vaan että miksi joku ihminen salaa palkkansa jopa puolisoltaan.

ap

Aloituksessasi oli useampi kysymys ja ensimmäinen niistä oli "...monta vuotta naimisissa enkä tiedä paljonko puoliso tienaa... Miten voi olla mahdollista? ". Suurin osa kommentoijista on varmaan vastannut tähän kysymykseen. Jotkut ovat myös ottaneet kantaa siihen, miksi eivät oma-aloitteisesti huutele omia tulojaan ympäri kyliä kuten sinä teet. 

Joo, mun virheellinen oletus oli se että ihmiset ovat salanneet puolisoltaan sen asian tietentahtoen koska en osannut kuvitella parisuhdetta jossa ei haluta puhua rahasta tai että se ei vaan kiinnosta mitä toinen tienaa.  Mutta nytpä senkin tiedän että on oikeasti rikkaita ihmisiä olemassa jotka eivät edes halua tietää mitä toinen tienaa vaan elävät elämäänsä jotenkin oudosti rinnakkain mutta erillään, luottaen siihen että se toinen tienaa aina tarpeeksi, ja mitään ei koskaan satu, ja mihinkään ei tarvitse varautua kun itsellä on asiat niin hyvin. Kai minä olen nähnyt liikaa niitä tarinoita joissa asiat meneekin yhtäkkiä päin persikkaa ja tapahtuu asioita joita ei koskaan pitänyt tapahtua. Mulla on usein autossakin vika josta korjaaja sanoo että enpä ole ennen tälläistä nähnyt  :) Sitten kun lääkäri sanoo noin niin...

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Helppoa se on, kun kummallakin on riittävästi rahaa kaikkiin tarpeisiin. Teistä kumpikaan ei ole koskaan joutunut tinkimään mistään, kun on OMAT rahat riittäneet, eikä pyytämään toista maksamaan mitään. Olette siis saaneet kaiken mitä olette halunneet eikä ole koskaan ollut mitään syytä laskea rahoja ja miettiä, mihin ne riittävät ja mihin ei. Suuri onni on sekin, että on samanlaiset arvot ja rahankäyttötottumukset. Ei tulisi mitään siitäkään, että toinen tuhlaisi ja toinen säästäisi.

Harva on yhtä onnellisessa tilanteessa kuin te. Useimmat joutuvat ottamaan lainaa isompiin hankintoihin ja joutuvat tarkkaan harkitsemaan, mihin rahat riittävät.

Mitä onnellista on siinä, että osaa elää omien tulojensa mukaan? Minusta on normaalitilanne elää niin, että toiselta ei tarvitse pyytää rahaa, oli se toinen sitten Kela, kunnan sosiaalitoimi tai puoliso. Tietenkin se edellyttää sitä, että osaa laskea, mihin rahat riittävät ja mihin ei, mutta ap:n kaltaisilta ihmsiltä tuollainen osaaminen puuttuu kokonaan. He olettavat, että aina on joku toinen, joka tulee maksajaksi. Samalla tämä elämäntapa edellyttää nimenomaan sitä, että joutuu tinimään jostain,koska omat rahat eivät riitä, mutta sairashan sellainen parisuhde on, jossa kumppania pitää ensisijaisesti maksajana ja siksi haluaa tietää tämän tulot, jotta osaa mitoittaa vaatimuksensa niiden mukaan.

Perhe on yksikkö. Perheen tulot muodostuu molempien vanhempien tuloista ja lapsilisistä. Menot muodostuu koko perheen menoista, yhteisistä ja henkilökohtaisista, myös lasten. Miten voi tietää mihin rahat riittävät jos ei tiedä tuloja kuin puolet, eikä tiedä on onko se puolet oikeasti puolet vai 30% vai 70% koko potista?

Suurin osa ihmisistä joutuu todellakin tinkimään elämässän jostain, ei kaikilla ole varaa ostaa miljoonan arvoista kotia meren rannalta vaikka sellaisesta tykkäisivät, ihan oikeasti joutuu miettimään että mihin ne yhteiset rahat riittää ja kuinka paljon halutaan esim. asumiseen laittaa perheen kaikista tuloista. Jos lapsi haluaa harrastaa kallista harrastusta johon menee tuhat euroa kuukaudessa, ja sun rahat ei siihen riitä, niin pitäähän sun tietää että pystyykö puoliso maksamaan siitä puolet, tai hyvässä lykyssä vaikka kokonaan jos hän tienaakin huomattavasti enemmän kuin sinä.

ap

Sinäkö et kykene puhumaan puolisosi kanssa lapsen harrastuksen maksamisesta, jos et tiedä hänen tulojaan? Kyllä me muut voimme keskustella ilman, että aloitamme lauseen toteamalla, että tienaan nettona 3800 e, mitä sinä tienaat, että tiedetään, voidaanko maksaa Mirkun harrastus.

Suurin osa ihmisistä pystyy elämään parisuhteessa puhumatta palkasta ja ostamatta miljoonataloja. Kun elää omien varojensa mukaan ei perheessä ikinä tule eteen tilannetta, että rahat eivät riitä. Sen sijaan sinun esimerkissäsi lähtökohtana tuntuu olevan se, että vaikka minulla ei ole varaa, niin toisellapa on ja hän saa olla maksumiehenä, koska olemme perhe.

Onneksi en ole koskaan tosielämässä kohdannut ketään kaltaistasi.

Et ole koskaan kohdannut ketään kaltaistani joka tietää suurinpiirtein mitä puolison palkka on? Ja puoliso tietää mitä mun tulot on? Kyllä mekin keskustellaan ilman että mainitaan palkkatuloja, koska me tiedetään ne jo. Minä olen tiennyt mieheni palkan liki 20 vuotta. Mutta se idea on, että minä tiedän sen. Kun jäin työttömäksi niin mies kyllä kysyi paljonko saan ansiosidonnaista ja minähän kuule sen oikein kerroinkin, hui!

Perheessä ei ole mitään "maksumiehiä" on yhteiset menot ja ne maksetaan niillä tuloilla joita perheenjäsenillä on. Perhe on yksikkö.

ap

Niin. Meillä molemmat tallettavat saman summan yhteiselle käyttö/taloustilille niiden yhteisten menojen maksamiseksi, jossain toisessa perheessä asia hoidetaan toisella tavalla. Kaikki tavat ovat oikeita, jos perheenjäsenet itse kokevat, että tämä on heille paras ja oikeudenmukaisin tapa.

Voidaanko keskustelu nyt lopettaa?

Kyllä. Saat lopettaa. Ei olisi tarvinnut tulla alunperinkään sanomaan yhtään mitään. Tämähän on vain keskustelupalsta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Sinä varmaan syynaat verotiedot hemmetin tarkasti. 

Ei, en syynää. Yleensä jos katson oman maakunnan tai kaupungin kärkinimet niin en tunnista niistä juuri ketään. Mieheltä kerran kysyin (hän kun on täältä kotoisin) niin suurin osa niistä nimistä oli lääkäreitä, se oli kyllä melko hämmästyttävää, minä kun luulin että olisivat olleet jotain liikemiehiä, firmojen omistajia jne.

ap

En muuta yhteen, enkä todellakaan osta taloa ihmisen kanssa jonka velkoja ja tuloja en tiedä. 

Jos vain kevyesti hengaillaan, niin ei ole mitään väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.

Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.

ap

Kerropas nyt yksikin viranomainen, joka laskee meidän tulomme yhteen? Eihän nykyisin ole enää edes perheverotusta, joten veroviranomainenkaan ei ole enää kiinnostunut, paljonko joku pariskunta tienaa yhteensä. Verottajaa kiinnostaa vain, paljonko kumpikin tienaa erikseen ja sen perusteella kummankin on makseltava veroja.

En ole ap, mutta tukia saavissa perheissä tulot lasketaan yhteen. Esim jos haetaan asumistukea Kelasta.

Mikä on sellainen perhe, jossa yhteiskunta on kolmantena osapuolena? Jos tarvitaan harkinnanvaraisia tukia, niin elämänhallinta ei ole kaksinen eikä oikeastaan voida puhua itsenäisistä aikuisista, vaan yhteiskunnan huollettavista.

Hohhoijaa! Toivottavasti et koskaan joudu työttömäksi, sinua ei kohtaa avioero, et joudu pitkälle sairaslomalle... Riittäähän näitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi se aika outoa. Tuota päätelmääsi, että sitten salaillaan muutakin, en allekirjoita.

Minä en luottaisi ihmiseen joka ei pysty sanomaan edea palkkaansa, se on kuitenkin suht julkista tietoa eikä vaikuta mitenkään mihinkään, ihan sama kuin kysyisi että sataako ulkona vettä vai lunta ja toinen kieltäytyisi kertomasta.

Jos salaa pikkujutun niin salaa varmasti kaiken isomman.

ap

No ei se nyt sama ole kuin kysyisi sataako ulkona vettä. Puolisoni tietää kyllä palkkani, mutta en sitä puolitutuille tai tuntemattomille kerro, se ei heille kuulu. Kyllä ihmiset monesti arvottavat toisiaan sen perusteella mitä joku tienaa.

Minä kyllä väitän että en edes tunne ketään joka "arvottaisi" ihmisen sen perusteella mitä tienaa, yleensä rikkaammat ihmiset olettavat heidän rahojensa olevan joku itseisarvo hänessä ihmisenä.

Se paljonko tienaa riippuu siitä kuinka korkean koulutuksen on käynyt jossain vaiheessa elämää (nykyään kun joutuu kouluttautumaan elämänsä aikana moneen kertaan) Ja onko käynyt hyvä tuuri ja on päässyt hyviin työpaikkoihin. Hyviä ihmisiä, korkeallakin koulutuksella on myös huono-onnisia jotka eivät ole vielä päässeet sille "vihreälle oksalle" mutta saattavat toki joskus päästä. Jotkut vähemmän koulutetut tienaavat hyvin elämänsä aikana jos saavat olla töissä lähes koko elämänsä ajan ja toki riippuu myös siitä miten säästäväisesti elää, rikkaat on yleensä jopa järjettömän nuukia.

Kyllä ihmisen arvo on se mikä on ihmisenä, luonteeltaan, teot puhuu. Jos olet ikävä ihminen se on ihan se ja sama paljonko tienaat, se ei susta tee muiden silmissä yhtään mukavampaa vaikka olisit miljonääri. Sama toisinpäin, jos ihminen on mukava, auttavainen ja huumorintajuinen, ei kukaan välitä paljonko rahaa hänellä on tilillä, kaikki haluavat olla tälläisen ihmisen vaikutuspiirissä mielellään.

Raha on vain maallista. Siihen minä olen kasvanut, että raha on väline, ja sitä on elämän aikana vaihtelevasti.

ap

Jos raha on sinulle vain väline, niin miksi sinun täytyy tietää, paljonko puoliso tienaa? Koska raha on vain väline sille, mihin puolisolla on varaa ja senhän sinä näet jo siitä, miten hän elää, millainen koulutus hänellä on jne.

Aika outoa, että toisaalta ihmettelet meitä, jotka emme tulojamme tuo julki ja samaan hengenvetoon olet sitä mieltä, että vain rikkaat olettavat tulojen olevan joku itseisarvo. Tässäkin ketjussa nimenomaan ne, jotka eivät joudu selittelemään viranomaisille yhteisiä tuloja, ovat todenneet tulojensa riittävän omaan elämään ihan hyvin, ei tarvita tietoja puolison tuloista.

Ihanko oikeasti tulet väittämään että siitä tietää paljonko ihminen tienaa että minkälainen koulutus on ja miten elää? 

Kyllä ne tulot voi kertoa vaikka sillä tiedolla ei mitään teekään. Minä tiedän perheenjäsenistäni, sukulaisistani, ystävistäni ja jopa vieraista ihmisistä paljonkin asioita joilla en tee mitään. Ne vaan on jotain mistä ollaan joskus puhuttu liittyen johonkin.

ap

Ihanko oikeasti sinä luulet, että esimerkiksi koulunkäyntiavustaja tienaa saman veran kuin silmälääkäri? Vasta, kun he kertovat sinulle palkkansa, saat ahaa-elämyksen, että koulunkäntiavustaja tienaakin paljon vähemmän?

Eri silmälääkärit voivat tienata erilaisia summia, en oleta että kaikilla silmälääkäreillä on tasan samat tulot. En luule että koulunkäyntiavustajat tienaa enemmän tai yhtä paljon kuin silmälääkärit. Mutta näillä henkilöillä taas voi olla velkaa eri tavalla, he voivat elää ihan eri tavalla. Silmälääkäri voi elää hyvin nuukasti ja vaatimattomasti niin ettei kukaan arvaa että hänellä on suuret tulot, ja taas se koulunkäyntiavustaja voi elää pröystäilleen velkarahalla niin että jotkut luulee että hänelläpä on varmaan suuret tulot, ja eipä sitä koskaan tiedä vaikka hänellä olisikin vaikka perintörahaa tai lottovoitto.

ap

Mitä merkitystä SINULLE on, elääkö tapaamasi koulunkäyntiavustaja leveää elämäänsä velkarahalla, perinnöllä, lottovoitolla vai kenties silmälääkäripuolisonsa tuloilla? Jos hän kertoisi palkkansa, mitä merkitystä sillä olisi sinulle? Mihin se tieto vaikuttaisi? Tai jos varakas silmälääkäri elää nuukasti ja vaatimattomasti, mitä merkitystä sillä on sinulle? Suhtaudutko siis jotenkin eri tavalla nuukasti elävään silmälääkäriin kuin pröystäilevästi elävään silmälääkäriin? Entä se koulunkäyntiavustaja? Vaikuttaako sinun suhtautumiseesi se, miten hän rahoittaa leveän elämänsä?

Ei mitään merkitystä, mutta jos tulee puhetta silmälääkärin kanssa että mitä silmälääkärit yleensä tienaa tai koulunkäyntiavustajan kanssa varmasti puhuttaisiin kuinka huono palkka heillä yleensä on, niin pitäisin sitä outona jos tämä keskustelukumppani sanoisi minulle että en halua kertoa mitä saan palkkaa. Jos keskustelisin koulunkäyntiavustajan kanssa vaikka siitä että hän aikoisi ostaa asunnon niin vaikea siitä olisi puhua jos ei tietäisi onko hänellä vain se huono palkkansa käytettävissä vai loton päävoitto.

Sitähän minä olen koko ajan sanonut, että minulle sillä palkalla ei ole mitään väliä, se on arkinen asia mitä ei ole syytä salailla vaan kertoa jos se tulee keskustelussa puheeksi. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi se aika outoa. Tuota päätelmääsi, että sitten salaillaan muutakin, en allekirjoita.

Minä en luottaisi ihmiseen joka ei pysty sanomaan edea palkkaansa, se on kuitenkin suht julkista tietoa eikä vaikuta mitenkään mihinkään, ihan sama kuin kysyisi että sataako ulkona vettä vai lunta ja toinen kieltäytyisi kertomasta.

Jos salaa pikkujutun niin salaa varmasti kaiken isomman.

ap

No ei se nyt sama ole kuin kysyisi sataako ulkona vettä. Puolisoni tietää kyllä palkkani, mutta en sitä puolitutuille tai tuntemattomille kerro, se ei heille kuulu. Kyllä ihmiset monesti arvottavat toisiaan sen perusteella mitä joku tienaa.

Minä kyllä väitän että en edes tunne ketään joka "arvottaisi" ihmisen sen perusteella mitä tienaa, yleensä rikkaammat ihmiset olettavat heidän rahojensa olevan joku itseisarvo hänessä ihmisenä.

Se paljonko tienaa riippuu siitä kuinka korkean koulutuksen on käynyt jossain vaiheessa elämää (nykyään kun joutuu kouluttautumaan elämänsä aikana moneen kertaan) Ja onko käynyt hyvä tuuri ja on päässyt hyviin työpaikkoihin. Hyviä ihmisiä, korkeallakin koulutuksella on myös huono-onnisia jotka eivät ole vielä päässeet sille "vihreälle oksalle" mutta saattavat toki joskus päästä. Jotkut vähemmän koulutetut tienaavat hyvin elämänsä aikana jos saavat olla töissä lähes koko elämänsä ajan ja toki riippuu myös siitä miten säästäväisesti elää, rikkaat on yleensä jopa järjettömän nuukia.

Kyllä ihmisen arvo on se mikä on ihmisenä, luonteeltaan, teot puhuu. Jos olet ikävä ihminen se on ihan se ja sama paljonko tienaat, se ei susta tee muiden silmissä yhtään mukavampaa vaikka olisit miljonääri. Sama toisinpäin, jos ihminen on mukava, auttavainen ja huumorintajuinen, ei kukaan välitä paljonko rahaa hänellä on tilillä, kaikki haluavat olla tälläisen ihmisen vaikutuspiirissä mielellään.

Raha on vain maallista. Siihen minä olen kasvanut, että raha on väline, ja sitä on elämän aikana vaihtelevasti.

ap

Jos raha on sinulle vain väline, niin miksi sinun täytyy tietää, paljonko puoliso tienaa? Koska raha on vain väline sille, mihin puolisolla on varaa ja senhän sinä näet jo siitä, miten hän elää, millainen koulutus hänellä on jne.

Aika outoa, että toisaalta ihmettelet meitä, jotka emme tulojamme tuo julki ja samaan hengenvetoon olet sitä mieltä, että vain rikkaat olettavat tulojen olevan joku itseisarvo. Tässäkin ketjussa nimenomaan ne, jotka eivät joudu selittelemään viranomaisille yhteisiä tuloja, ovat todenneet tulojensa riittävän omaan elämään ihan hyvin, ei tarvita tietoja puolison tuloista.

Ihanko oikeasti tulet väittämään että siitä tietää paljonko ihminen tienaa että minkälainen koulutus on ja miten elää? 

Kyllä ne tulot voi kertoa vaikka sillä tiedolla ei mitään teekään. Minä tiedän perheenjäsenistäni, sukulaisistani, ystävistäni ja jopa vieraista ihmisistä paljonkin asioita joilla en tee mitään. Ne vaan on jotain mistä ollaan joskus puhuttu liittyen johonkin.

ap

Ihanko oikeasti sinä luulet, että esimerkiksi koulunkäyntiavustaja tienaa saman veran kuin silmälääkäri? Vasta, kun he kertovat sinulle palkkansa, saat ahaa-elämyksen, että koulunkäntiavustaja tienaakin paljon vähemmän?

Eri silmälääkärit voivat tienata erilaisia summia, en oleta että kaikilla silmälääkäreillä on tasan samat tulot. En luule että koulunkäyntiavustajat tienaa enemmän tai yhtä paljon kuin silmälääkärit. Mutta näillä henkilöillä taas voi olla velkaa eri tavalla, he voivat elää ihan eri tavalla. Silmälääkäri voi elää hyvin nuukasti ja vaatimattomasti niin ettei kukaan arvaa että hänellä on suuret tulot, ja taas se koulunkäyntiavustaja voi elää pröystäilleen velkarahalla niin että jotkut luulee että hänelläpä on varmaan suuret tulot, ja eipä sitä koskaan tiedä vaikka hänellä olisikin vaikka perintörahaa tai lottovoitto.

ap

Mitä merkitystä SINULLE on, elääkö tapaamasi koulunkäyntiavustaja leveää elämäänsä velkarahalla, perinnöllä, lottovoitolla vai kenties silmälääkäripuolisonsa tuloilla? Jos hän kertoisi palkkansa, mitä merkitystä sillä olisi sinulle? Mihin se tieto vaikuttaisi? Tai jos varakas silmälääkäri elää nuukasti ja vaatimattomasti, mitä merkitystä sillä on sinulle? Suhtaudutko siis jotenkin eri tavalla nuukasti elävään silmälääkäriin kuin pröystäilevästi elävään silmälääkäriin? Entä se koulunkäyntiavustaja? Vaikuttaako sinun suhtautumiseesi se, miten hän rahoittaa leveän elämänsä?

Ei mitään merkitystä, mutta jos tulee puhetta silmälääkärin kanssa että mitä silmälääkärit yleensä tienaa tai koulunkäyntiavustajan kanssa varmasti puhuttaisiin kuinka huono palkka heillä yleensä on, niin pitäisin sitä outona jos tämä keskustelukumppani sanoisi minulle että en halua kertoa mitä saan palkkaa. Jos keskustelisin koulunkäyntiavustajan kanssa vaikka siitä että hän aikoisi ostaa asunnon niin vaikea siitä olisi puhua jos ei tietäisi onko hänellä vain se huono palkkansa käytettävissä vai loton päävoitto.

Sitähän minä olen koko ajan sanonut, että minulle sillä palkalla ei ole mitään väliä, se on arkinen asia mitä ei ole syytä salailla vaan kertoa jos se tulee keskustelussa puheeksi. 

ap

Minä pidän outona, että sinä oletat jonkun sanovan palkkansa tuossa tilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Jonkun mielestä mieheni varmaan salaa tulonsa minulta kun ei osaa kysyttäessä niistä tarkalleen kertoa. Totuus on se, että hän ei itsekään tarkkaan tiedä palkkaansa eikä pelkästään minun pyynnöstä ala asiaa tarkistaa. Palkan päälle tulee usein mm. päivärahoja sekä lisiä koulutuksista tai asiantuntija-artikkeleista. Lisäksi hänellä on sijoituksia, joiden määrää en tarkalleen tiedä. Sijoituksia on myös minulla, mieheni ei niistä ole juurikaan kiinnostunut. Siskoni kanssa kyllä olen asiasta jutellut. Joillekin varmaan kamalaa salailua, meille ei. Rahat riittää hyvin eikä kummallakaan ole maksuhäiriömerkintöjä tai muita vastaavia ongelmia.

Kyllä hänkin peruspalkkansa tietää ja varmasti sen sinulle kertoisi jos sitä kysyisit. Kukaan ei nyt ole puhunut teidän kaltaisesta tilanteesta joka on erikoinen, aika harvalla tulee rahoja sieltä sun täältä vaihtelevia summia. Toki jotkut joutuu käymään useassa paikassa töissä jotta saa elantonsa kasaan raavittua, mutta hänkin voi jonkun keskiarvon heittää mitä yleensä tienaa kuussa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Helppoa se on, kun kummallakin on riittävästi rahaa kaikkiin tarpeisiin. Teistä kumpikaan ei ole koskaan joutunut tinkimään mistään, kun on OMAT rahat riittäneet, eikä pyytämään toista maksamaan mitään. Olette siis saaneet kaiken mitä olette halunneet eikä ole koskaan ollut mitään syytä laskea rahoja ja miettiä, mihin ne riittävät ja mihin ei. Suuri onni on sekin, että on samanlaiset arvot ja rahankäyttötottumukset. Ei tulisi mitään siitäkään, että toinen tuhlaisi ja toinen säästäisi.

Harva on yhtä onnellisessa tilanteessa kuin te. Useimmat joutuvat ottamaan lainaa isompiin hankintoihin ja joutuvat tarkkaan harkitsemaan, mihin rahat riittävät.

Mitä onnellista on siinä, että osaa elää omien tulojensa mukaan? Minusta on normaalitilanne elää niin, että toiselta ei tarvitse pyytää rahaa, oli se toinen sitten Kela, kunnan sosiaalitoimi tai puoliso. Tietenkin se edellyttää sitä, että osaa laskea, mihin rahat riittävät ja mihin ei, mutta ap:n kaltaisilta ihmsiltä tuollainen osaaminen puuttuu kokonaan. He olettavat, että aina on joku toinen, joka tulee maksajaksi. Samalla tämä elämäntapa edellyttää nimenomaan sitä, että joutuu tinimään jostain,koska omat rahat eivät riitä, mutta sairashan sellainen parisuhde on, jossa kumppania pitää ensisijaisesti maksajana ja siksi haluaa tietää tämän tulot, jotta osaa mitoittaa vaatimuksensa niiden mukaan.

Perhe on yksikkö. Perheen tulot muodostuu molempien vanhempien tuloista ja lapsilisistä. Menot muodostuu koko perheen menoista, yhteisistä ja henkilökohtaisista, myös lasten. Miten voi tietää mihin rahat riittävät jos ei tiedä tuloja kuin puolet, eikä tiedä on onko se puolet oikeasti puolet vai 30% vai 70% koko potista?

Suurin osa ihmisistä joutuu todellakin tinkimään elämässän jostain, ei kaikilla ole varaa ostaa miljoonan arvoista kotia meren rannalta vaikka sellaisesta tykkäisivät, ihan oikeasti joutuu miettimään että mihin ne yhteiset rahat riittää ja kuinka paljon halutaan esim. asumiseen laittaa perheen kaikista tuloista. Jos lapsi haluaa harrastaa kallista harrastusta johon menee tuhat euroa kuukaudessa, ja sun rahat ei siihen riitä, niin pitäähän sun tietää että pystyykö puoliso maksamaan siitä puolet, tai hyvässä lykyssä vaikka kokonaan jos hän tienaakin huomattavasti enemmän kuin sinä.

ap

Vaikka suurin osa joutuisikin tinkimään, niin ymmärrätkö nyt monisivuisen ketjun jälkeen, että kaikki eivät joudu? Oletko saanut vastauksen ihmettelyysi, miksi joitain ihmisiä ei kiinnosta sen paremmin puolison kuin tuntemattomienkaan ihmisten tulot? Että on pariskuntia, jotka eivät edes halua sellaisia asioita, joissa olisi epäilys, ettei toisella olekaan varaa? Että on pariskuntia, joissa jo puolison ammatista tietää, kuuluuko tämä pienituloisiin, keskituloisiin vai suurituloisiin? 

Alunperin en kysynyt miksi jotain ihmistä ei kiinnosta. Vaan että miksi joku ihminen salaa palkkansa jopa puolisoltaan.

ap

Aloituksessasi oli useampi kysymys ja ensimmäinen niistä oli "...monta vuotta naimisissa enkä tiedä paljonko puoliso tienaa... Miten voi olla mahdollista? ". Suurin osa kommentoijista on varmaan vastannut tähän kysymykseen. Jotkut ovat myös ottaneet kantaa siihen, miksi eivät oma-aloitteisesti huutele omia tulojaan ympäri kyliä kuten sinä teet. 

Joo, mun virheellinen oletus oli se että ihmiset ovat salanneet puolisoltaan sen asian tietentahtoen koska en osannut kuvitella parisuhdetta jossa ei haluta puhua rahasta tai että se ei vaan kiinnosta mitä toinen tienaa.  Mutta nytpä senkin tiedän että on oikeasti rikkaita ihmisiä olemassa jotka eivät edes halua tietää mitä toinen tienaa vaan elävät elämäänsä jotenkin oudosti rinnakkain mutta erillään, luottaen siihen että se toinen tienaa aina tarpeeksi, ja mitään ei koskaan satu, ja mihinkään ei tarvitse varautua kun itsellä on asiat niin hyvin. Kai minä olen nähnyt liikaa niitä tarinoita joissa asiat meneekin yhtäkkiä päin persikkaa ja tapahtuu asioita joita ei koskaan pitänyt tapahtua. Mulla on usein autossakin vika josta korjaaja sanoo että enpä ole ennen tälläistä nähnyt  :) Sitten kun lääkäri sanoo noin niin...

ap

Tällaisissa parisuhteissa kuin omani kumpikin puolisoista voi luottaa, että toinen käyttää rahansa järkevästi. Kummallakaan ei ole tarvetta valvoa toisen rahankäyttöä eikä myöskään todistella toiselle, että edelleenkään ole hassannut rahojani siten, että sinä ja lapset olette kohta vaikeuksissa. Ei kyse ole rikkaista vaan maltillisesti rahojaan käyttävistä. Ymmärrän, että köyhissä perheissä jo satasen  käyttäminen johonkin ylimääräiseen voi suistaa koko perheen velkakierteeseen, kun laskuja jää maksamatta tai joudutaan ostamaan ruokaa luotolla, koska satanen olisi tarvittu ruokaan tai sähkölaskuun. Tällaisissa parisuhteissa molemmat voivat luottaa, että kumpikin on varautunut siihen, että jotain voi tapahtua. Luottaa siihen, että kaikkia rahoja ei olla haaskattu vaan on myös säästöjä, joihin voi turvautua sitten, kun tuleekin yt-neuvottelut, potku persuksiin ja ensimmäistä ansiosidonnaista joutuukin odottamaan viikkoja. Jos itsellä ei ole koskaan ollut mahdollisuutta säästää nk puskurirahastoa, voi olla vaikea ymmärtää, että joidenkin elämä ei muutu välittömästi taloudelliseksi katastrofiksi toimeentulotukihakemuksineen, vaikka jotain ikävää sattuisikin. Puskurirahaston ansiosta on aikaa järjestellä asioita siten, että pienentyneilläkin tuloilla pärjää tai että tulot jälleen nousevat entiselleen (esim työttömyys ei kestäkään vuosikausia). Jos tuloista ja menoista ei ole jatkuvaa stressiä ja pahan päivän varalle kumpikin on varautunut, raha ei ole niin oleellinen osa elämää, että siitä tarvitsisi varmuuden vuoksi puhua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Helppoa se on, kun kummallakin on riittävästi rahaa kaikkiin tarpeisiin. Teistä kumpikaan ei ole koskaan joutunut tinkimään mistään, kun on OMAT rahat riittäneet, eikä pyytämään toista maksamaan mitään. Olette siis saaneet kaiken mitä olette halunneet eikä ole koskaan ollut mitään syytä laskea rahoja ja miettiä, mihin ne riittävät ja mihin ei. Suuri onni on sekin, että on samanlaiset arvot ja rahankäyttötottumukset. Ei tulisi mitään siitäkään, että toinen tuhlaisi ja toinen säästäisi.

Harva on yhtä onnellisessa tilanteessa kuin te. Useimmat joutuvat ottamaan lainaa isompiin hankintoihin ja joutuvat tarkkaan harkitsemaan, mihin rahat riittävät.

Mitä onnellista on siinä, että osaa elää omien tulojensa mukaan? Minusta on normaalitilanne elää niin, että toiselta ei tarvitse pyytää rahaa, oli se toinen sitten Kela, kunnan sosiaalitoimi tai puoliso. Tietenkin se edellyttää sitä, että osaa laskea, mihin rahat riittävät ja mihin ei, mutta ap:n kaltaisilta ihmsiltä tuollainen osaaminen puuttuu kokonaan. He olettavat, että aina on joku toinen, joka tulee maksajaksi. Samalla tämä elämäntapa edellyttää nimenomaan sitä, että joutuu tinimään jostain,koska omat rahat eivät riitä, mutta sairashan sellainen parisuhde on, jossa kumppania pitää ensisijaisesti maksajana ja siksi haluaa tietää tämän tulot, jotta osaa mitoittaa vaatimuksensa niiden mukaan.

Perhe on yksikkö. Perheen tulot muodostuu molempien vanhempien tuloista ja lapsilisistä. Menot muodostuu koko perheen menoista, yhteisistä ja henkilökohtaisista, myös lasten. Miten voi tietää mihin rahat riittävät jos ei tiedä tuloja kuin puolet, eikä tiedä on onko se puolet oikeasti puolet vai 30% vai 70% koko potista?

Suurin osa ihmisistä joutuu todellakin tinkimään elämässän jostain, ei kaikilla ole varaa ostaa miljoonan arvoista kotia meren rannalta vaikka sellaisesta tykkäisivät, ihan oikeasti joutuu miettimään että mihin ne yhteiset rahat riittää ja kuinka paljon halutaan esim. asumiseen laittaa perheen kaikista tuloista. Jos lapsi haluaa harrastaa kallista harrastusta johon menee tuhat euroa kuukaudessa, ja sun rahat ei siihen riitä, niin pitäähän sun tietää että pystyykö puoliso maksamaan siitä puolet, tai hyvässä lykyssä vaikka kokonaan jos hän tienaakin huomattavasti enemmän kuin sinä.

ap

Vaikka suurin osa joutuisikin tinkimään, niin ymmärrätkö nyt monisivuisen ketjun jälkeen, että kaikki eivät joudu? Oletko saanut vastauksen ihmettelyysi, miksi joitain ihmisiä ei kiinnosta sen paremmin puolison kuin tuntemattomienkaan ihmisten tulot? Että on pariskuntia, jotka eivät edes halua sellaisia asioita, joissa olisi epäilys, ettei toisella olekaan varaa? Että on pariskuntia, joissa jo puolison ammatista tietää, kuuluuko tämä pienituloisiin, keskituloisiin vai suurituloisiin? 

Alunperin en kysynyt miksi jotain ihmistä ei kiinnosta. Vaan että miksi joku ihminen salaa palkkansa jopa puolisoltaan.

ap

Aloituksessasi oli useampi kysymys ja ensimmäinen niistä oli "...monta vuotta naimisissa enkä tiedä paljonko puoliso tienaa... Miten voi olla mahdollista? ". Suurin osa kommentoijista on varmaan vastannut tähän kysymykseen. Jotkut ovat myös ottaneet kantaa siihen, miksi eivät oma-aloitteisesti huutele omia tulojaan ympäri kyliä kuten sinä teet. 

Joo, mun virheellinen oletus oli se että ihmiset ovat salanneet puolisoltaan sen asian tietentahtoen koska en osannut kuvitella parisuhdetta jossa ei haluta puhua rahasta tai että se ei vaan kiinnosta mitä toinen tienaa.  Mutta nytpä senkin tiedän että on oikeasti rikkaita ihmisiä olemassa jotka eivät edes halua tietää mitä toinen tienaa vaan elävät elämäänsä jotenkin oudosti rinnakkain mutta erillään, luottaen siihen että se toinen tienaa aina tarpeeksi, ja mitään ei koskaan satu, ja mihinkään ei tarvitse varautua kun itsellä on asiat niin hyvin. Kai minä olen nähnyt liikaa niitä tarinoita joissa asiat meneekin yhtäkkiä päin persikkaa ja tapahtuu asioita joita ei koskaan pitänyt tapahtua. Mulla on usein autossakin vika josta korjaaja sanoo että enpä ole ennen tälläistä nähnyt  :) Sitten kun lääkäri sanoo noin niin...

ap

Sinulla on outo tapa ajatella asioita. Ei minun tarvitse tietää, mitä puoliso tienaa, jos lähtökohtaisesti vastaan itse omista kuluistani. Jos minulla ei ole johonkin varaa, en oleta, että puolisolla on. Ei puolison tilipussi ole mikään "varautuminen", se on hänen omaa rahaansa. Varautumista ovat vakuutukset ja sijoitukset ja kulujen pitäminen kurissa.

Ja usko tai älä - kun lääkäri sanoo sinulle, että sairastat syöpää, niin se sairaus ei katoa sillä, että tiedät miehesi tulot! Kun on lähtenyt siitä, että omilla tuloilla tullaan toimeen, niin vakava sairauskaan ei aiheuta ongelmia sille puolisolle. Perheenä on helpompaa, kun toisen sairaus ei tuhoa taloutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.

Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.

ap

Minun tulojani ei yksikään viranomainen laske yhteen puolison tulojen kanssa. Miksi ihmeessä laskisi? 

Taisi ap tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kela ei myönnä toimeentulotukea, jos puolison tulot ovar tarpeeksi korkeat. Tällöin odotetaan, että puoliso elättää toista. Ei nyt ihan yhteen lasketa, mutta oletetaan, että kulut menevät sen paremmin tienaavan pussista.

Ap ei taida tietää, että Suomessa on paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan elämänsä aikana hae toimeentulotukea.

Tottakai tiedän, se on vain yksi esimerkki, täältä normaalien ihmisten elämästä jotka vähintäänkin nuorena hakevat esim. asumistukea. Ja onhan niitä muitakin paikkoja joissa kysytään tuloja, mutta kela nyt on se yleisin. Rikkailta ei varmasti sitten koskaan kysellä, jos siis molemmat puolisot on tarpeeksi rikkaita, mutta se on outoa jos molemmat on rikkaita eivätkä silti tule kertoneeksi pitkäaikaisella aviopuolisolleen tulojaan, edes suurinpiirtein, luulisi että jos on rahaa että se myös jotenkin kiinnostaisi. Yleensä rikkaat on nuukia ja kyllä ne lattialta nostaa viisisenttisenkin jos sellaisen näkevät, luulisi että rahasta saisi puolison kanssa hyvinkin mielenkiintoisia keskusteluja aikaiseksi, eikä se olisi niin negatiivista kuin köyhillä jotka jopa riitelevät rahasta kun se ei vaan riitä kaikkeen mihin pitäisi.

ap

Eli sun mielestä Suomessa on vain asumistukea ja/tai toimeentulotukea tarvitsevia kansalaisia ja rikkaita kansalaisia? Jokainen, joka ei tarvitse asumistukea eikä toimeentulotukea, on mielestäsi rikas? Jos näin, minulla - ja varmaan monella muullakin - on hyvin erilainen käsitys rikkaasta. 

Ei. Vaan se perheen yhteinen tulo pitää tietää että tietää esim. sen että voiko hakea asumistukea vai ei. Jos mun tulot on 1000€ ja en tiedä että tienaako mies 500 vai 5000€ niin onhan se elämä vähän hankalaa, jos miehellä on pienet tulot myös niin olisimme oikeutetut asumistukeen ja jos hänellä on isommat niin ei olla.

Minä olen itse köyhä, ja olen ollut sitä suurimman osan elämääni, mutta en minä silti ole kymmeniin vuosiin saanut asumistukea tai mitään muutakaan kuin työttömyyskorvausta koska mieheni on töissä, ja koska hän on töissä ja jos minä en, niin hän maksaa suurimman osan yhteisistä menoista, ihan yksinkertaisesti siitä syystä että mun rahat ei riitä. Ja miehen palkka taas on vähän alle keskitason joten eipä tahdo riittää rahat silti kunnolla elämiseen mutta esim. lasten päivähoitomaksu oli suurin mahdollinen. Jos emme olisi perhe eli laskettaisiin vain mun tulot ei olisi mennyt hoitomaksuja ollenkaan, siinä on 550€ ero ja saisin asumistukea.

Mun tulot vaikuttaa miehen elämään siten että hänellä menee kaikki rahat perheen elättämiseen, jos hän olisi yksin niin jäisi säästöönkin koska asuisi pienessä asunnossa ja ostaisi ruokaa vain itselleen. Jos hän eläisi lasten kanssa kolmestaan niin ei varmaan rahat riittäisi kovin hyvin, mutta ei hän silti varmaan saisi juurikaan mitään etuuksia Ja minä pärjäisin ihan ok yksin mun ansiosidonnaisella ja ehkä saisin sitä asumistukeakin, koska asuisin pienessä asunnossa ja ostaisin hyvin vähän ruokaa.

ap

Suurin osa suomalaisista ei saa yhteiskunnalta tukia. Sinä elät omassa köyhyyskuplassasi olettaen, että kaikilla muillakin on avioliitossaan mukana kolmas osapuoli eli yhteiskunta, joka kustantaa sen osan menoista, joihin teillä itsellänne ei ole varaa.

Usko pois, me tavalliset keskituloiset emme mieti, paljonko sossusta saisi, jos ei tekisi töitä. Me menemme jokaisena työpäivänä työpaikalle tekemään sen, mistä maksetaan ja olemme kieltämättä hemmetin ylpeitä siitä, että emme ole niin huono-osaisia, että viranomainen syynää tulomme ja menomme säännöllisesti.

Haista sinä huilu keskituloinesi. Suomessa elää joka kymmenes lapsi köyhyydessä, ja se tarkoittaa yleensä sitä että molemmat vanhemmat ovat hyvin pienituloisia. Jokainen keskituloinen eli n. 3000€ tienaava on vain yhden epäonnisen sattuman päässä köyhyydestä. Jos sulla on lapsia, niin yhteiskunta on erittäin vahvasti mukana sun perheen kuluissa. Toki lapsilisät pätkähtää suoraan tilille, mutta myös esim. päivähoito, se maksaa kunnalle 1000-1500€ per lapsi per kuukausi, keskituloiset ei maksa kuntaveroja niin paljon. 

ap

Mutta yhteiskunta ei kysy, paljonko minä ja mies tienaamme, sille riittää, että maksamme sen määrään maksun. Meidän ei tarvitse tehdä selkoa tuloista tai omaisuudesta, siinä vissi ero verrattuna sinuun, jolla ei ole sen vertaa elämnhallintaa, että pärjäisi omillaan.

Katsos: sen saman 1000 - 1500 e/kk maksaa jokaisen lapsen päivähoito, ei ainoastaan meidän. Me maksamme maksimisumman ja ne, jotka eivät halua lapsensa hoidosta maksaa, voivat tavallasi anoa kunnalta maksun alentamista tuloihin vedoten.

Tiesitkö että sen saman maksimisumman jonka te maksatte, maksaa myös pariskunta jonka yhteenlasketut tulot on vain alle 50 000€ eli toinen tienaa töissä alle 40 000€ ja toinen on työttömänä? Eikö olisi reilumpaa että te jotka olette molemmat töissä maksaisitte edes vähän enemmän kuin pariskunta jossa vain toinen tienaa?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Naisen kengät ja laukku vs. miehen autolaina. Masentavaa.

Mikä siinä on masentavaa? Sekö, että minun työpaikkani on kävelymatkan päässä ja miehen ei? Vai se, että minä mieluummin säästän ja sijoitan kuin hankkisin auton, jota en tarvitse tai ostelisin auton hinnalla itselleni kaikkea tarpeetonta?

Masentaa että nainen ei keksi mitään muuta omaa rahankäyttöään kuvaavaa asiaa kuin naisstereotypiaan kuuluvan "kengät ja laukut". Olisit sitten sanonut, että sijoitat, jos kerta sijoitat. Todellisuudessa et sijoita, koska kukaan nainen ei ole niin stereotyyppinen pulu että ajattelisi, että sijoittamisesta ei voi puhua mutta kengät ja laukut, ne kruunaavat naisen.

Pidän autoa kulutustavarana kuten tarvitsemiani kenkiä ja laukkujakin. Säästöt ja sijoitukset ovat mielestäni aivan eri asia. Olen säästänyt ja sijoittanut lähes koko aikuiselämäni opiskeluaikoja lukuunottamatta. Lapsuudenkodissa opittu tapa. 

Se tässä vielä olisi puuttunut että pitäisit kenkiä ja laukkuja muuna kuin kulutustavarana. Ja totta kai miehelläsi ei ole kenkä- ja laukkukustannuksia, onhan hänellä auto. On jotenkin säälittävää että alat selitellä miten kertakaikkisen kunnollinen ja oikeanlainen nainen olet, koska jo lapsuudenkodissa plaaplaa plaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.

Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.

ap

Kerropas nyt yksikin viranomainen, joka laskee meidän tulomme yhteen? Eihän nykyisin ole enää edes perheverotusta, joten veroviranomainenkaan ei ole enää kiinnostunut, paljonko joku pariskunta tienaa yhteensä. Verottajaa kiinnostaa vain, paljonko kumpikin tienaa erikseen ja sen perusteella kummankin on makseltava veroja.

En ole ap, mutta tukia saavissa perheissä tulot lasketaan yhteen. Esim jos haetaan asumistukea Kelasta.

Mikä on sellainen perhe, jossa yhteiskunta on kolmantena osapuolena? Jos tarvitaan harkinnanvaraisia tukia, niin elämänhallinta ei ole kaksinen eikä oikeastaan voida puhua itsenäisistä aikuisista, vaan yhteiskunnan huollettavista.

Hohhoijaa! Toivottavasti et koskaan joudu työttömäksi, sinua ei kohtaa avioero, et joudu pitkälle sairaslomalle... Riittäähän näitä.

Olen joutunut työttömäksi, sain ansiosidonnaista päivärahaa, elämä ei siihen päättynyt. Avioerossa ei taloudellisesti muutu mikään, koska jo nyt elän omien tulojeni mukaan ja eron jälkeen sama jatkuisi, muuttaisin vain yhteisestä kodista jo nyt omistamaani asuntoon. Pitkällä sairauslomallakin olen ollut ja sinä aikana sain melko mukavaa Kelan maksamaa päivärahaa sekä vakuutuksen kautta korvausta.

Huomaatko: voit elää avioliitossa kuluttamatta puolisosi rahoja ja silti pärjätä, vaikka odottamaton tapahtuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Helppoa se on, kun kummallakin on riittävästi rahaa kaikkiin tarpeisiin. Teistä kumpikaan ei ole koskaan joutunut tinkimään mistään, kun on OMAT rahat riittäneet, eikä pyytämään toista maksamaan mitään. Olette siis saaneet kaiken mitä olette halunneet eikä ole koskaan ollut mitään syytä laskea rahoja ja miettiä, mihin ne riittävät ja mihin ei. Suuri onni on sekin, että on samanlaiset arvot ja rahankäyttötottumukset. Ei tulisi mitään siitäkään, että toinen tuhlaisi ja toinen säästäisi.

Harva on yhtä onnellisessa tilanteessa kuin te. Useimmat joutuvat ottamaan lainaa isompiin hankintoihin ja joutuvat tarkkaan harkitsemaan, mihin rahat riittävät.

Mitä onnellista on siinä, että osaa elää omien tulojensa mukaan? Minusta on normaalitilanne elää niin, että toiselta ei tarvitse pyytää rahaa, oli se toinen sitten Kela, kunnan sosiaalitoimi tai puoliso. Tietenkin se edellyttää sitä, että osaa laskea, mihin rahat riittävät ja mihin ei, mutta ap:n kaltaisilta ihmsiltä tuollainen osaaminen puuttuu kokonaan. He olettavat, että aina on joku toinen, joka tulee maksajaksi. Samalla tämä elämäntapa edellyttää nimenomaan sitä, että joutuu tinimään jostain,koska omat rahat eivät riitä, mutta sairashan sellainen parisuhde on, jossa kumppania pitää ensisijaisesti maksajana ja siksi haluaa tietää tämän tulot, jotta osaa mitoittaa vaatimuksensa niiden mukaan.

Perhe on yksikkö. Perheen tulot muodostuu molempien vanhempien tuloista ja lapsilisistä. Menot muodostuu koko perheen menoista, yhteisistä ja henkilökohtaisista, myös lasten. Miten voi tietää mihin rahat riittävät jos ei tiedä tuloja kuin puolet, eikä tiedä on onko se puolet oikeasti puolet vai 30% vai 70% koko potista?

Suurin osa ihmisistä joutuu todellakin tinkimään elämässän jostain, ei kaikilla ole varaa ostaa miljoonan arvoista kotia meren rannalta vaikka sellaisesta tykkäisivät, ihan oikeasti joutuu miettimään että mihin ne yhteiset rahat riittää ja kuinka paljon halutaan esim. asumiseen laittaa perheen kaikista tuloista. Jos lapsi haluaa harrastaa kallista harrastusta johon menee tuhat euroa kuukaudessa, ja sun rahat ei siihen riitä, niin pitäähän sun tietää että pystyykö puoliso maksamaan siitä puolet, tai hyvässä lykyssä vaikka kokonaan jos hän tienaakin huomattavasti enemmän kuin sinä.

ap

Vaikka suurin osa joutuisikin tinkimään, niin ymmärrätkö nyt monisivuisen ketjun jälkeen, että kaikki eivät joudu? Oletko saanut vastauksen ihmettelyysi, miksi joitain ihmisiä ei kiinnosta sen paremmin puolison kuin tuntemattomienkaan ihmisten tulot? Että on pariskuntia, jotka eivät edes halua sellaisia asioita, joissa olisi epäilys, ettei toisella olekaan varaa? Että on pariskuntia, joissa jo puolison ammatista tietää, kuuluuko tämä pienituloisiin, keskituloisiin vai suurituloisiin? 

Alunperin en kysynyt miksi jotain ihmistä ei kiinnosta. Vaan että miksi joku ihminen salaa palkkansa jopa puolisoltaan.

ap

Aloituksessasi oli useampi kysymys ja ensimmäinen niistä oli "...monta vuotta naimisissa enkä tiedä paljonko puoliso tienaa... Miten voi olla mahdollista? ". Suurin osa kommentoijista on varmaan vastannut tähän kysymykseen. Jotkut ovat myös ottaneet kantaa siihen, miksi eivät oma-aloitteisesti huutele omia tulojaan ympäri kyliä kuten sinä teet. 

Joo, mun virheellinen oletus oli se että ihmiset ovat salanneet puolisoltaan sen asian tietentahtoen koska en osannut kuvitella parisuhdetta jossa ei haluta puhua rahasta tai että se ei vaan kiinnosta mitä toinen tienaa.  Mutta nytpä senkin tiedän että on oikeasti rikkaita ihmisiä olemassa jotka eivät edes halua tietää mitä toinen tienaa vaan elävät elämäänsä jotenkin oudosti rinnakkain mutta erillään, luottaen siihen että se toinen tienaa aina tarpeeksi, ja mitään ei koskaan satu, ja mihinkään ei tarvitse varautua kun itsellä on asiat niin hyvin. Kai minä olen nähnyt liikaa niitä tarinoita joissa asiat meneekin yhtäkkiä päin persikkaa ja tapahtuu asioita joita ei koskaan pitänyt tapahtua. Mulla on usein autossakin vika josta korjaaja sanoo että enpä ole ennen tälläistä nähnyt  :) Sitten kun lääkäri sanoo noin niin...

ap

Sinulla on outo tapa ajatella asioita. Ei minun tarvitse tietää, mitä puoliso tienaa, jos lähtökohtaisesti vastaan itse omista kuluistani. Jos minulla ei ole johonkin varaa, en oleta, että puolisolla on. Ei puolison tilipussi ole mikään "varautuminen", se on hänen omaa rahaansa. Varautumista ovat vakuutukset ja sijoitukset ja kulujen pitäminen kurissa.

Ja usko tai älä - kun lääkäri sanoo sinulle, että sairastat syöpää, niin se sairaus ei katoa sillä, että tiedät miehesi tulot! Kun on lähtenyt siitä, että omilla tuloilla tullaan toimeen, niin vakava sairauskaan ei aiheuta ongelmia sille puolisolle. Perheenä on helpompaa, kun toisen sairaus ei tuhoa taloutta.

Onhan se onnellista että on ihmisiä joiden perheen talouteen ei mitenkään pysty edes vakava sairaus vaikuttamaan, niin että toisen puolison tulot loppuu ja tulee ylimääräisiä kuluja sen päälle. Kaikilla näin onnellisesti ei ole. Vähintäänkin siinä vaiheessa kun on lyöty hynttyyt yhteen on pitänyt miettiä että mikä tämän perheyksikön toimintamuoto on, että tienaako molemmat ja tienaako tarpeeksi meidän yhteiseen elintasoon nähden.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Helppoa se on, kun kummallakin on riittävästi rahaa kaikkiin tarpeisiin. Teistä kumpikaan ei ole koskaan joutunut tinkimään mistään, kun on OMAT rahat riittäneet, eikä pyytämään toista maksamaan mitään. Olette siis saaneet kaiken mitä olette halunneet eikä ole koskaan ollut mitään syytä laskea rahoja ja miettiä, mihin ne riittävät ja mihin ei. Suuri onni on sekin, että on samanlaiset arvot ja rahankäyttötottumukset. Ei tulisi mitään siitäkään, että toinen tuhlaisi ja toinen säästäisi.

Harva on yhtä onnellisessa tilanteessa kuin te. Useimmat joutuvat ottamaan lainaa isompiin hankintoihin ja joutuvat tarkkaan harkitsemaan, mihin rahat riittävät.

Mitä onnellista on siinä, että osaa elää omien tulojensa mukaan? Minusta on normaalitilanne elää niin, että toiselta ei tarvitse pyytää rahaa, oli se toinen sitten Kela, kunnan sosiaalitoimi tai puoliso. Tietenkin se edellyttää sitä, että osaa laskea, mihin rahat riittävät ja mihin ei, mutta ap:n kaltaisilta ihmsiltä tuollainen osaaminen puuttuu kokonaan. He olettavat, että aina on joku toinen, joka tulee maksajaksi. Samalla tämä elämäntapa edellyttää nimenomaan sitä, että joutuu tinimään jostain,koska omat rahat eivät riitä, mutta sairashan sellainen parisuhde on, jossa kumppania pitää ensisijaisesti maksajana ja siksi haluaa tietää tämän tulot, jotta osaa mitoittaa vaatimuksensa niiden mukaan.

Perhe on yksikkö. Perheen tulot muodostuu molempien vanhempien tuloista ja lapsilisistä. Menot muodostuu koko perheen menoista, yhteisistä ja henkilökohtaisista, myös lasten. Miten voi tietää mihin rahat riittävät jos ei tiedä tuloja kuin puolet, eikä tiedä on onko se puolet oikeasti puolet vai 30% vai 70% koko potista?

Suurin osa ihmisistä joutuu todellakin tinkimään elämässän jostain, ei kaikilla ole varaa ostaa miljoonan arvoista kotia meren rannalta vaikka sellaisesta tykkäisivät, ihan oikeasti joutuu miettimään että mihin ne yhteiset rahat riittää ja kuinka paljon halutaan esim. asumiseen laittaa perheen kaikista tuloista. Jos lapsi haluaa harrastaa kallista harrastusta johon menee tuhat euroa kuukaudessa, ja sun rahat ei siihen riitä, niin pitäähän sun tietää että pystyykö puoliso maksamaan siitä puolet, tai hyvässä lykyssä vaikka kokonaan jos hän tienaakin huomattavasti enemmän kuin sinä.

ap

Vaikka suurin osa joutuisikin tinkimään, niin ymmärrätkö nyt monisivuisen ketjun jälkeen, että kaikki eivät joudu? Oletko saanut vastauksen ihmettelyysi, miksi joitain ihmisiä ei kiinnosta sen paremmin puolison kuin tuntemattomienkaan ihmisten tulot? Että on pariskuntia, jotka eivät edes halua sellaisia asioita, joissa olisi epäilys, ettei toisella olekaan varaa? Että on pariskuntia, joissa jo puolison ammatista tietää, kuuluuko tämä pienituloisiin, keskituloisiin vai suurituloisiin? 

Alunperin en kysynyt miksi jotain ihmistä ei kiinnosta. Vaan että miksi joku ihminen salaa palkkansa jopa puolisoltaan.

ap

Aloituksessasi oli useampi kysymys ja ensimmäinen niistä oli "...monta vuotta naimisissa enkä tiedä paljonko puoliso tienaa... Miten voi olla mahdollista? ". Suurin osa kommentoijista on varmaan vastannut tähän kysymykseen. Jotkut ovat myös ottaneet kantaa siihen, miksi eivät oma-aloitteisesti huutele omia tulojaan ympäri kyliä kuten sinä teet. 

Joo, mun virheellinen oletus oli se että ihmiset ovat salanneet puolisoltaan sen asian tietentahtoen koska en osannut kuvitella parisuhdetta jossa ei haluta puhua rahasta tai että se ei vaan kiinnosta mitä toinen tienaa.  Mutta nytpä senkin tiedän että on oikeasti rikkaita ihmisiä olemassa jotka eivät edes halua tietää mitä toinen tienaa vaan elävät elämäänsä jotenkin oudosti rinnakkain mutta erillään, luottaen siihen että se toinen tienaa aina tarpeeksi, ja mitään ei koskaan satu, ja mihinkään ei tarvitse varautua kun itsellä on asiat niin hyvin. Kai minä olen nähnyt liikaa niitä tarinoita joissa asiat meneekin yhtäkkiä päin persikkaa ja tapahtuu asioita joita ei koskaan pitänyt tapahtua. Mulla on usein autossakin vika josta korjaaja sanoo että enpä ole ennen tälläistä nähnyt  :) Sitten kun lääkäri sanoo noin niin...

ap

Sinulla on outo tapa ajatella asioita. Ei minun tarvitse tietää, mitä puoliso tienaa, jos lähtökohtaisesti vastaan itse omista kuluistani. Jos minulla ei ole johonkin varaa, en oleta, että puolisolla on. Ei puolison tilipussi ole mikään "varautuminen", se on hänen omaa rahaansa. Varautumista ovat vakuutukset ja sijoitukset ja kulujen pitäminen kurissa.

Ja usko tai älä - kun lääkäri sanoo sinulle, että sairastat syöpää, niin se sairaus ei katoa sillä, että tiedät miehesi tulot! Kun on lähtenyt siitä, että omilla tuloilla tullaan toimeen, niin vakava sairauskaan ei aiheuta ongelmia sille puolisolle. Perheenä on helpompaa, kun toisen sairaus ei tuhoa taloutta.

Onhan se onnellista että on ihmisiä joiden perheen talouteen ei mitenkään pysty edes vakava sairaus vaikuttamaan, niin että toisen puolison tulot loppuu ja tulee ylimääräisiä kuluja sen päälle. Kaikilla näin onnellisesti ei ole. Vähintäänkin siinä vaiheessa kun on lyöty hynttyyt yhteen on pitänyt miettiä että mikä tämän perheyksikön toimintamuoto on, että tienaako molemmat ja tienaako tarpeeksi meidän yhteiseen elintasoon nähden.

ap

Ei sairaspäivärahan määrä riipu puolison tuloista vaan omista tuloista. Vaikka puolisosi tienaisi miljoonan vuodessa, saat silti saman verran sairaspäivärahaa kuin jos hän olisi pitkäaikaistyötön. Monilla on myös erilaisia vakuutuksia sairaustapausten varalle. Olet useammassa kommentissasi puhunut varautumisesta erilaisiin kamaliin tilanteisiin, joita kenelle tahansa voi tapahtua, ja sinulle on selitetty moneen kertaan, että on muitakin tapoja varautua kuin nojautua puolison palkkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Helppoa se on, kun kummallakin on riittävästi rahaa kaikkiin tarpeisiin. Teistä kumpikaan ei ole koskaan joutunut tinkimään mistään, kun on OMAT rahat riittäneet, eikä pyytämään toista maksamaan mitään. Olette siis saaneet kaiken mitä olette halunneet eikä ole koskaan ollut mitään syytä laskea rahoja ja miettiä, mihin ne riittävät ja mihin ei. Suuri onni on sekin, että on samanlaiset arvot ja rahankäyttötottumukset. Ei tulisi mitään siitäkään, että toinen tuhlaisi ja toinen säästäisi.

Harva on yhtä onnellisessa tilanteessa kuin te. Useimmat joutuvat ottamaan lainaa isompiin hankintoihin ja joutuvat tarkkaan harkitsemaan, mihin rahat riittävät.

Mitä onnellista on siinä, että osaa elää omien tulojensa mukaan? Minusta on normaalitilanne elää niin, että toiselta ei tarvitse pyytää rahaa, oli se toinen sitten Kela, kunnan sosiaalitoimi tai puoliso. Tietenkin se edellyttää sitä, että osaa laskea, mihin rahat riittävät ja mihin ei, mutta ap:n kaltaisilta ihmsiltä tuollainen osaaminen puuttuu kokonaan. He olettavat, että aina on joku toinen, joka tulee maksajaksi. Samalla tämä elämäntapa edellyttää nimenomaan sitä, että joutuu tinimään jostain,koska omat rahat eivät riitä, mutta sairashan sellainen parisuhde on, jossa kumppania pitää ensisijaisesti maksajana ja siksi haluaa tietää tämän tulot, jotta osaa mitoittaa vaatimuksensa niiden mukaan.

Perhe on yksikkö. Perheen tulot muodostuu molempien vanhempien tuloista ja lapsilisistä. Menot muodostuu koko perheen menoista, yhteisistä ja henkilökohtaisista, myös lasten. Miten voi tietää mihin rahat riittävät jos ei tiedä tuloja kuin puolet, eikä tiedä on onko se puolet oikeasti puolet vai 30% vai 70% koko potista?

Suurin osa ihmisistä joutuu todellakin tinkimään elämässän jostain, ei kaikilla ole varaa ostaa miljoonan arvoista kotia meren rannalta vaikka sellaisesta tykkäisivät, ihan oikeasti joutuu miettimään että mihin ne yhteiset rahat riittää ja kuinka paljon halutaan esim. asumiseen laittaa perheen kaikista tuloista. Jos lapsi haluaa harrastaa kallista harrastusta johon menee tuhat euroa kuukaudessa, ja sun rahat ei siihen riitä, niin pitäähän sun tietää että pystyykö puoliso maksamaan siitä puolet, tai hyvässä lykyssä vaikka kokonaan jos hän tienaakin huomattavasti enemmän kuin sinä.

ap

Vaikka suurin osa joutuisikin tinkimään, niin ymmärrätkö nyt monisivuisen ketjun jälkeen, että kaikki eivät joudu? Oletko saanut vastauksen ihmettelyysi, miksi joitain ihmisiä ei kiinnosta sen paremmin puolison kuin tuntemattomienkaan ihmisten tulot? Että on pariskuntia, jotka eivät edes halua sellaisia asioita, joissa olisi epäilys, ettei toisella olekaan varaa? Että on pariskuntia, joissa jo puolison ammatista tietää, kuuluuko tämä pienituloisiin, keskituloisiin vai suurituloisiin? 

Alunperin en kysynyt miksi jotain ihmistä ei kiinnosta. Vaan että miksi joku ihminen salaa palkkansa jopa puolisoltaan.

ap

Aloituksessasi oli useampi kysymys ja ensimmäinen niistä oli "...monta vuotta naimisissa enkä tiedä paljonko puoliso tienaa... Miten voi olla mahdollista? ". Suurin osa kommentoijista on varmaan vastannut tähän kysymykseen. Jotkut ovat myös ottaneet kantaa siihen, miksi eivät oma-aloitteisesti huutele omia tulojaan ympäri kyliä kuten sinä teet. 

Joo, mun virheellinen oletus oli se että ihmiset ovat salanneet puolisoltaan sen asian tietentahtoen koska en osannut kuvitella parisuhdetta jossa ei haluta puhua rahasta tai että se ei vaan kiinnosta mitä toinen tienaa.  Mutta nytpä senkin tiedän että on oikeasti rikkaita ihmisiä olemassa jotka eivät edes halua tietää mitä toinen tienaa vaan elävät elämäänsä jotenkin oudosti rinnakkain mutta erillään, luottaen siihen että se toinen tienaa aina tarpeeksi, ja mitään ei koskaan satu, ja mihinkään ei tarvitse varautua kun itsellä on asiat niin hyvin. Kai minä olen nähnyt liikaa niitä tarinoita joissa asiat meneekin yhtäkkiä päin persikkaa ja tapahtuu asioita joita ei koskaan pitänyt tapahtua. Mulla on usein autossakin vika josta korjaaja sanoo että enpä ole ennen tälläistä nähnyt  :) Sitten kun lääkäri sanoo noin niin...

ap

Sinulla on outo tapa ajatella asioita. Ei minun tarvitse tietää, mitä puoliso tienaa, jos lähtökohtaisesti vastaan itse omista kuluistani. Jos minulla ei ole johonkin varaa, en oleta, että puolisolla on. Ei puolison tilipussi ole mikään "varautuminen", se on hänen omaa rahaansa. Varautumista ovat vakuutukset ja sijoitukset ja kulujen pitäminen kurissa.

Ja usko tai älä - kun lääkäri sanoo sinulle, että sairastat syöpää, niin se sairaus ei katoa sillä, että tiedät miehesi tulot! Kun on lähtenyt siitä, että omilla tuloilla tullaan toimeen, niin vakava sairauskaan ei aiheuta ongelmia sille puolisolle. Perheenä on helpompaa, kun toisen sairaus ei tuhoa taloutta.

Onhan se onnellista että on ihmisiä joiden perheen talouteen ei mitenkään pysty edes vakava sairaus vaikuttamaan, niin että toisen puolison tulot loppuu ja tulee ylimääräisiä kuluja sen päälle. Kaikilla näin onnellisesti ei ole. Vähintäänkin siinä vaiheessa kun on lyöty hynttyyt yhteen on pitänyt miettiä että mikä tämän perheyksikön toimintamuoto on, että tienaako molemmat ja tienaako tarpeeksi meidän yhteiseen elintasoon nähden.

ap

Ei se ole onnellista, se on pelkästään järkevää taloudenpitoa. Yksinäisetkin ihmiset sairastuvat ja silti pärjäävät, miksi avioliitossa olevan sairaus olisi sen karmeampi katastrofi taloudellisesti. Minusta on aika lailla sairasta Suomessa vuonna 2018 aloittaa perhe-elämä niin, että pohditaan, lepäileekö toinen kotona ja toinen kustantaa hänen loikoilunsa vai sittenkin niin, että kumpikin käy töissä ja vastaa omista kuluistaan.

Hauskaa kirjoituksissasi on se,että olet koko ajan hamuamassa jotain elintasoa, jonka oletat toisen sinulle kustantavan. Miksi ei lähde siitä, että jokainen kustantaa itse haluamansa elintason?