Mies, lapset ja isovanhemmat haluaa sukujoulun meillä, minä ainoana en

Vierailija kirjoitti:

Miehet ja naiset saa jotenkin joulun puuhattua eri tavalla.

Olimme kolmen lapsen kanssa appiukon luona neljä joulua. Appiukko ei hössöttänyt, ei ollut väsynyt. Oli käynyt kaupassa ja ostanut rosollin ja laatikot ja kinkkua. Leipää oli ja jotain muutakin kai.

Oli tuonut kuusen ja koristellut, jotta lapsemme saivat lahjansa sen alta.

Oli aikaa seurustella ja jutustella ja lepäillä. Kun ruoka-aika tuli, pisti laatikot uuniin ja kattoi pöydän. Otti ruoka-ainekset esille ja pyysi syömään. Söimme ja samaan aikaan, kun porhalsin kolmikkomme perässä, pani astiat tiskikoneeseen. Lahjojen aukaisua, kevyttä jutustelua ja mukavaa rauhaisaa oloa.

Kolme joulua olimme äidilläni. Talo kiilsi puhtauttaan. Oli jouluverhoja, joululiinoja (silitetty tosi sileäksi), tähtiä, kynttelikköjä, lasipalloja ja porokynttilänjalkoja joka puolella.

Otti meidät kireänä ja otsa märkänä vastaan. Oli vielä kaikki kesken ja hirveästi tekemistä ja torttutaikinakin oli sulamassa. Sitten sytytettiin kynttilöitä niihin hienoihin, hopeisiin tuikkuihin ja sitten stressattiin, että lapset ei kaada niitä ja polta taloa. Oli mariskoolia siellä ja täällä ja niissä karkkia ja pähkinää ja herkkuja. Piti vahtia, ettei lapset pääse niitä käpälöimään.

Yritin mennä avuksi, niin ei ei, levätkää te ja istukaa olohuoneessa ja nauttikaa. Äiti vietti keittiössä tunteja ja keitti kahvia ja leikkasi kaakkuja ja torttuja ja eri leivonnaisia ja tyrkytti syömään ja taas tiskikoneeseen ja keittiön siivous. Ja lisää lohen leikkausta ja laatikoiden lämmitystä ja kanamunien puolittamista ja mätiä niiden päälle ja katkarapua. Pöydän kattausta pöytähopeilla ja käsin pestävillä hienoilla astioilla. Ja taas stressattiin, että lapset ei hajota hauraita astioita. No syönnin loputtua astiat piti tietenkin pestä käsin ja kuivata ja äiti halusi tehdä sen, kun eihän nyt toki vieraat.

Lopulta äiti tuli olohuoneeseen hikisenä ja uupuneena ja kärttyisenä aukaisemaan lahjoja ja koko homma purkautui kiukutteluun, kun lapset sai liikaa lahjoja ja hänen lahjat ei jotenkin korvanneet sitä koko työtä.

Ei varmaan tarvitse miettiä, kumman luona oltiin mieluummin jouluna. Appiukon vai äitini.

Joten se on oma valinta, millaisen joulun haluatte viettää.

Joopajoo tällekin. Ja kaikki uskoo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kuinka jouluaatto sujui?

Iso riita. Varasin itselleni muutaman päivän matkan ja odotan huomisen lähtöä yhden ystävän luona. Kiitos teille, jotka tuitte ja kannustitte.

ap

Hotellinko varasit? Maistuiko pitsa ja viini tänään? Ai niin väärä ketju, no mut samapa tuo...

Vierailija kirjoitti:

Miehet ja naiset saa jotenkin joulun puuhattua eri tavalla.

Olimme kolmen lapsen kanssa appiukon luona neljä joulua. Appiukko ei hössöttänyt, ei ollut väsynyt. Oli käynyt kaupassa ja ostanut rosollin ja laatikot ja kinkkua. Leipää oli ja jotain muutakin kai.

Oli tuonut kuusen ja koristellut, jotta lapsemme saivat lahjansa sen alta.

Oli aikaa seurustella ja jutustella ja lepäillä. Kun ruoka-aika tuli, pisti laatikot uuniin ja kattoi pöydän. Otti ruoka-ainekset esille ja pyysi syömään. Söimme ja samaan aikaan, kun porhalsin kolmikkomme perässä, pani astiat tiskikoneeseen. Lahjojen aukaisua, kevyttä jutustelua ja mukavaa rauhaisaa oloa.

Kolme joulua olimme äidilläni. Talo kiilsi puhtauttaan. Oli jouluverhoja, joululiinoja (silitetty tosi sileäksi), tähtiä, kynttelikköjä, lasipalloja ja porokynttilänjalkoja joka puolella.

Otti meidät kireänä ja otsa märkänä vastaan. Oli vielä kaikki kesken ja hirveästi tekemistä ja torttutaikinakin oli sulamassa. Sitten sytytettiin kynttilöitä niihin hienoihin, hopeisiin tuikkuihin ja sitten stressattiin, että lapset ei kaada niitä ja polta taloa. Oli mariskoolia siellä ja täällä ja niissä karkkia ja pähkinää ja herkkuja. Piti vahtia, ettei lapset pääse niitä käpälöimään.

Yritin mennä avuksi, niin ei ei, levätkää te ja istukaa olohuoneessa ja nauttikaa. Äiti vietti keittiössä tunteja ja keitti kahvia ja leikkasi kaakkuja ja torttuja ja eri leivonnaisia ja tyrkytti syömään ja taas tiskikoneeseen ja keittiön siivous. Ja lisää lohen leikkausta ja laatikoiden lämmitystä ja kanamunien puolittamista ja mätiä niiden päälle ja katkarapua. Pöydän kattausta pöytähopeilla ja käsin pestävillä hienoilla astioilla. Ja taas stressattiin, että lapset ei hajota hauraita astioita. No syönnin loputtua astiat piti tietenkin pestä käsin ja kuivata ja äiti halusi tehdä sen, kun eihän nyt toki vieraat.

Lopulta äiti tuli olohuoneeseen hikisenä ja uupuneena ja kärttyisenä aukaisemaan lahjoja ja koko homma purkautui kiukutteluun, kun lapset sai liikaa lahjoja ja hänen lahjat ei jotenkin korvanneet sitä koko työtä.

Ei varmaan tarvitse miettiä, kumman luona oltiin mieluummin jouluna. Appiukon vai äitini.

Joten se on oma valinta, millaisen joulun haluatte viettää.

No minkäslaisen joulun aiot itse vieraillesi valmistaa?  Kaupan valmiita laatikoita?  Ei mitään salaatteja eikä kalaa?  Varsin köyhältä vaikutti tuo appiukkosi joulutarjoilu.  Mitä hänellä oli jälkiruoaksi ja kahvin kanssa?  Kuivia kaupan torttuja?

Esim. kaupan valmiit perunalaatikot on pahoja.  Yksinkertaisesti pahoja.  Niiden tilalle kannattaa sitten ennemmin laittaa vain keitetyt perunat, mutta on nekin sitten kuorittava ja keitettävä.   Eikä ne muutkaan laatikot niin hyviä ole, ja kaikki ne kaupasta valmiina ostetut rosollit on saman makuisia, maistuu lähinnä vain miedolta ja pahalta punajuurelta ja sipulilta.  Rosollin kastiketta ei saa kaupasta valmiina, mutta voihan siihen tilalla käyttää vaikka valmista salaatinkastiketta, jippii.   Mutta kenelle ne kelpaa, niin siitä vaan.

Äitisi on nähnyt vaivaa laittaessaan kotinsa kauniiksi joulua varten ja tarjottava ruokakin on oikeasti juhlavaa.   Kyllä minä sitä enemmän arvostan.  Totta kai sellainen vie aikaa ja voimia jos kaiken itse tekee ja  jos verhot ja matot ja sohvatyynyt yms. kaikki vaihtaa jouluisiksi ja sitä ennen tietysti siivoaa ja tuulettaa kaiken,  mutta sitä itse asiassa kutsutaan vieraanvaraisuudeksi ja huomaavaisuudeksi.  Itsekin nautin, kun koti on jouluna puhdas ja kaunis.

Taitaa vaan olla niin, että niiltä miehiltä ei edes odoteta mitään. 

Joo, itse asiassa en minäkään ihan usko tuohon kuvaukseen äitisi joulustressistä ihan tuollaisenaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ja naiset saa jotenkin joulun puuhattua eri tavalla.

Olimme kolmen lapsen kanssa appiukon luona neljä joulua. Appiukko ei hössöttänyt, ei ollut väsynyt. Oli käynyt kaupassa ja ostanut rosollin ja laatikot ja kinkkua. Leipää oli ja jotain muutakin kai.

Oli tuonut kuusen ja koristellut, jotta lapsemme saivat lahjansa sen alta.

Oli aikaa seurustella ja jutustella ja lepäillä. Kun ruoka-aika tuli, pisti laatikot uuniin ja kattoi pöydän. Otti ruoka-ainekset esille ja pyysi syömään. Söimme ja samaan aikaan, kun porhalsin kolmikkomme perässä, pani astiat tiskikoneeseen. Lahjojen aukaisua, kevyttä jutustelua ja mukavaa rauhaisaa oloa.

Kolme joulua olimme äidilläni. Talo kiilsi puhtauttaan. Oli jouluverhoja, joululiinoja (silitetty tosi sileäksi), tähtiä, kynttelikköjä, lasipalloja ja porokynttilänjalkoja joka puolella.

Otti meidät kireänä ja otsa märkänä vastaan. Oli vielä kaikki kesken ja hirveästi tekemistä ja torttutaikinakin oli sulamassa. Sitten sytytettiin kynttilöitä niihin hienoihin, hopeisiin tuikkuihin ja sitten stressattiin, että lapset ei kaada niitä ja polta taloa. Oli mariskoolia siellä ja täällä ja niissä karkkia ja pähkinää ja herkkuja. Piti vahtia, ettei lapset pääse niitä käpälöimään.

Yritin mennä avuksi, niin ei ei, levätkää te ja istukaa olohuoneessa ja nauttikaa. Äiti vietti keittiössä tunteja ja keitti kahvia ja leikkasi kaakkuja ja torttuja ja eri leivonnaisia ja tyrkytti syömään ja taas tiskikoneeseen ja keittiön siivous. Ja lisää lohen leikkausta ja laatikoiden lämmitystä ja kanamunien puolittamista ja mätiä niiden päälle ja katkarapua. Pöydän kattausta pöytähopeilla ja käsin pestävillä hienoilla astioilla. Ja taas stressattiin, että lapset ei hajota hauraita astioita. No syönnin loputtua astiat piti tietenkin pestä käsin ja kuivata ja äiti halusi tehdä sen, kun eihän nyt toki vieraat.

Lopulta äiti tuli olohuoneeseen hikisenä ja uupuneena ja kärttyisenä aukaisemaan lahjoja ja koko homma purkautui kiukutteluun, kun lapset sai liikaa lahjoja ja hänen lahjat ei jotenkin korvanneet sitä koko työtä.

Ei varmaan tarvitse miettiä, kumman luona oltiin mieluummin jouluna. Appiukon vai äitini.

Joten se on oma valinta, millaisen joulun haluatte viettää.

No minkäslaisen joulun aiot itse vieraillesi valmistaa?  Kaupan valmiita laatikoita?  Ei mitään salaatteja eikä kalaa?  Varsin köyhältä vaikutti tuo appiukkosi joulutarjoilu.  Mitä hänellä oli jälkiruoaksi ja kahvin kanssa?  Kuivia kaupan torttuja?

Esim. kaupan valmiit perunalaatikot on pahoja.  Yksinkertaisesti pahoja.  Niiden tilalle kannattaa sitten ennemmin laittaa vain keitetyt perunat, mutta on nekin sitten kuorittava ja keitettävä.   Eikä ne muutkaan laatikot niin hyviä ole, ja kaikki ne kaupasta valmiina ostetut rosollit on saman makuisia, maistuu lähinnä vain miedolta ja pahalta punajuurelta ja sipulilta.  Rosollin kastiketta ei saa kaupasta valmiina, mutta voihan siihen tilalla käyttää vaikka valmista salaatinkastiketta, jippii.   Mutta kenelle ne kelpaa, niin siitä vaan.

Äitisi on nähnyt vaivaa laittaessaan kotinsa kauniiksi joulua varten ja tarjottava ruokakin on oikeasti juhlavaa.   Kyllä minä sitä enemmän arvostan.  Totta kai sellainen vie aikaa ja voimia jos kaiken itse tekee ja  jos verhot ja matot ja sohvatyynyt yms. kaikki vaihtaa jouluisiksi ja sitä ennen tietysti siivoaa ja tuulettaa kaiken,  mutta sitä itse asiassa kutsutaan vieraanvaraisuudeksi ja huomaavaisuudeksi.  Itsekin nautin, kun koti on jouluna puhdas ja kaunis.

Taitaa vaan olla niin, että niiltä miehiltä ei edes odoteta mitään. 

Joo, itse asiassa en minäkään ihan usko tuohon kuvaukseen äitisi joulustressistä ihan tuollaisenaan. 

Kukin arvostaa, mitä pitää tärkeimpänä. Toinen arvostaa rentoa tunnelmaa ja hyvää oloa. Toinen tärkättyjä pöytäliinoja ja pieniä piperryksiä ja kireää ja väsynyttä emäntää.

Hyvää joulua valitsemallasi tavalla.

Itse olen tarjonnut vieraille sen rennon tunnelman ja kaupan laatikot. Vieraat eivät komeroita tarkista, joten nekin ovat jääneet siivoamatta.

Se on jännä, kuinka marttyyrinaiset hermostuvat, jos vieraat eivät arvostakkaan heidän riehumistaan ja väsymystään, vaan valitsevat sen rennon tunnelman mieluummin.

Kyllä se tunnelma voi olla rento siinä siivotussa ja laitetussakin kodissa, nämä asiat ei nyt ole mitään toistensa vastakohtia.  Enemmän tuossa on nyt kyse ihmissuhteista. 

Kireät ihmiset saa aikaan sen kireyden missä olosuhteissa tahansa.  Vaikka eivät olisi tikkua ristiin laittaneet vieraita varten eikä juhlaa millään lailla valmistaneet.  Joillekin ne kaupan valmiit laatikotkin on iso homma, onhan ne muistettava ostaa ja mietittävä minkä verran niitä on oltava ja jaksettava ne sinne uuniinkin laittaa.  Ylipäänsä vieraiden vastaanottaminen ja niiden kanssa oleminen on joillekin hermokimpuille hankala juttu.  Ja kaikkien kanssa sitä rentoa tunnelmaa ei vaan saa aikaan. 

Siis hetkinen, mitä?  Kaupan valmiit laatikot?   Mitä ne on?  Lanttulaatikko, perunalaatikko ja porkkanalaatikko.  Nekö on ainoat ruuat, mitä sitten tarjotaan joulupöydässä?  Eikö mitään muuta laitettavaa ole?

No tosi helpolla pääsee, jos pöytään lätkäisee vain uunista otetut eineslaatikot.  Mukaan sitten vähän leipää, voita ja vesikannu.  Tervetuloa syömään.

Vierailija kirjoitti:

Siis hetkinen, mitä?  Kaupan valmiit laatikot?   Mitä ne on?  Lanttulaatikko, perunalaatikko ja porkkanalaatikko.  Nekö on ainoat ruuat, mitä sitten tarjotaan joulupöydässä?  Eikö mitään muuta laitettavaa ole?

No tosi helpolla pääsee, jos pöytään lätkäisee vain uunista otetut eineslaatikot.  Mukaan sitten vähän leipää, voita ja vesikannu.  Tervetuloa syömään.

Miksi ei saisi päästä helpolla? Jokainen luo ihan oman joulunsa, ei se joulumieli niistä tarjolla olevista ruuista tule. Ap:n joulu appensa luona kuulosti oikein mukavalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis hetkinen, mitä?  Kaupan valmiit laatikot?   Mitä ne on?  Lanttulaatikko, perunalaatikko ja porkkanalaatikko.  Nekö on ainoat ruuat, mitä sitten tarjotaan joulupöydässä?  Eikö mitään muuta laitettavaa ole?

No tosi helpolla pääsee, jos pöytään lätkäisee vain uunista otetut eineslaatikot.  Mukaan sitten vähän leipää, voita ja vesikannu.  Tervetuloa syömään.

Miksi ei saisi päästä helpolla? Jokainen luo ihan oman joulunsa, ei se joulumieli niistä tarjolla olevista ruuista tule. Ap:n joulu appensa luona kuulosti oikein mukavalta.

Sorry, ei ollutkaan ap joulua appensa luona viettämässä:)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se tunnelma voi olla rento siinä siivotussa ja laitetussakin kodissa, nämä asiat ei nyt ole mitään toistensa vastakohtia.  Enemmän tuossa on nyt kyse ihmissuhteista. 

Kireät ihmiset saa aikaan sen kireyden missä olosuhteissa tahansa.  Vaikka eivät olisi tikkua ristiin laittaneet vieraita varten eikä juhlaa millään lailla valmistaneet.  Joillekin ne kaupan valmiit laatikotkin on iso homma, onhan ne muistettava ostaa ja mietittävä minkä verran niitä on oltava ja jaksettava ne sinne uuniinkin laittaa.  Ylipäänsä vieraiden vastaanottaminen ja niiden kanssa oleminen on joillekin hermokimpuille hankala juttu.  Ja kaikkien kanssa sitä rentoa tunnelmaa ei vaan saa aikaan. 

No minkä ihmeen takia kutsutte niitä vieraita, jos lanttulaatikon ostaminen on jo ylivoimaista. Jos olen väsynyt ja töissä on ollut raskasta, en kutsu jouluksi sukulaisia sellaisena vuotena. En nyt ainakaan stressaantuneena ja uupuneena ala lattialaattojen välejä hammasharjalla hinkkaamaan vieraiden takia. 

Miten ihmiset menee näin sekaisin joulusta. Muistan edelleen kaiholla sinkkuaikojen jouluaattoja. Tulin aattona töistä klo 15 ja pidettiin kavereiden kanssa nyyttärit. Pizzaa ja viiniä ja mitä milloinkin. Juteltiin ja syötiin ja naurettiin. Villakoirat olivat mukana menossa, kun kavereiden kanssa istuttiin lattialla ja pelattiin korttia ja juotiin halpispunkkua.

Samat ihmiset sitten parisuhteeseen mennessään alkavat suorittaa ja väsyttävät itsensä joulun takia ja sitten raivoavat perheelleen, kun he ovat niin väsyneitä ja eivät jaksa ja teidän sikojen takia joudun jouluaatoksi keittiön kaapitkin pesemään ja tekemään puolukkajäädykettä ja itse keittämään sinapitkin ja lusikkalaatikot jynssäämään karhunvillalla.

Vierailija kirjoitti:

Siis hetkinen, mitä?  Kaupan valmiit laatikot?   Mitä ne on?  Lanttulaatikko, perunalaatikko ja porkkanalaatikko.  Nekö on ainoat ruuat, mitä sitten tarjotaan joulupöydässä?  Eikö mitään muuta laitettavaa ole?

No tosi helpolla pääsee, jos pöytään lätkäisee vain uunista otetut eineslaatikot.  Mukaan sitten vähän leipää, voita ja vesikannu.  Tervetuloa syömään.

Joillekkin tuokin on paljon. Uskon, että Hurstin jouluaterialla oli paljon parempi tunnelma, kuin kireän av-mamman pikkukätösin täydelliseksi laittamassa joulupöydässä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se tunnelma voi olla rento siinä siivotussa ja laitetussakin kodissa, nämä asiat ei nyt ole mitään toistensa vastakohtia.  Enemmän tuossa on nyt kyse ihmissuhteista. 

Kireät ihmiset saa aikaan sen kireyden missä olosuhteissa tahansa.  Vaikka eivät olisi tikkua ristiin laittaneet vieraita varten eikä juhlaa millään lailla valmistaneet.  Joillekin ne kaupan valmiit laatikotkin on iso homma, onhan ne muistettava ostaa ja mietittävä minkä verran niitä on oltava ja jaksettava ne sinne uuniinkin laittaa.  Ylipäänsä vieraiden vastaanottaminen ja niiden kanssa oleminen on joillekin hermokimpuille hankala juttu.  Ja kaikkien kanssa sitä rentoa tunnelmaa ei vaan saa aikaan. 

Juuri näin. Nyt vain on päätetty että joulun pilaa nimenomaan joku nainen joka hössöttää. Ja Suomen naiset kilpailevat kuka tekee vähiten jouluna ja jos joku tykkää joulua laittaa, se pitää tehdä salaa, vähätellen ja anteeksipyydellen.

Minun äitini väsäsi kaikki jouluruuat itse, edes valmista torttutaikinaa ei ikinä voinut käyttää. Isäni ei tehnyt mitään muuta kuin tuli valmiiseen pöytään. Mutta hän se pilasi monta aattoa rähjäämisellä ja draamailulla, ei äitini. Ja ei, isäni ei ollut humalassa. Miehissäkin vain on paljon näitä draamakuningattaria, vaikka siitä ei puhuta.

No mutta jos kireä emäntä ei ole hyväksi, eikö Ap olekin toiminut sitten juuri oikein? Ei kai sinne sitten mitään ystäviä ja isovanhempia tarvita siivousavuksi tai kokkaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se tunnelma voi olla rento siinä siivotussa ja laitetussakin kodissa, nämä asiat ei nyt ole mitään toistensa vastakohtia.  Enemmän tuossa on nyt kyse ihmissuhteista. 

Kireät ihmiset saa aikaan sen kireyden missä olosuhteissa tahansa.  Vaikka eivät olisi tikkua ristiin laittaneet vieraita varten eikä juhlaa millään lailla valmistaneet.  Joillekin ne kaupan valmiit laatikotkin on iso homma, onhan ne muistettava ostaa ja mietittävä minkä verran niitä on oltava ja jaksettava ne sinne uuniinkin laittaa.  Ylipäänsä vieraiden vastaanottaminen ja niiden kanssa oleminen on joillekin hermokimpuille hankala juttu.  Ja kaikkien kanssa sitä rentoa tunnelmaa ei vaan saa aikaan. 

No minkä ihmeen takia kutsutte niitä vieraita, jos lanttulaatikon ostaminen on jo ylivoimaista. Jos olen väsynyt ja töissä on ollut raskasta, en kutsu jouluksi sukulaisia sellaisena vuotena. En nyt ainakaan stressaantuneena ja uupuneena ala lattialaattojen välejä hammasharjalla hinkkaamaan vieraiden takia. 

Miten ihmiset menee näin sekaisin joulusta. Muistan edelleen kaiholla sinkkuaikojen jouluaattoja. Tulin aattona töistä klo 15 ja pidettiin kavereiden kanssa nyyttärit. Pizzaa ja viiniä ja mitä milloinkin. Juteltiin ja syötiin ja naurettiin. Villakoirat olivat mukana menossa, kun kavereiden kanssa istuttiin lattialla ja pelattiin korttia ja juotiin halpispunkkua.

Samat ihmiset sitten parisuhteeseen mennessään alkavat suorittaa ja väsyttävät itsensä joulun takia ja sitten raivoavat perheelleen, kun he ovat niin väsyneitä ja eivät jaksa ja teidän sikojen takia joudun jouluaatoksi keittiön kaapitkin pesemään ja tekemään puolukkajäädykettä ja itse keittämään sinapitkin ja lusikkalaatikot jynssäämään karhunvillalla.

Liioitellaankohan täällä hieman? 

En tunne yhtäkään ihmistä, joka oikeasti olisi sekaisin joulusta.  Kyllähän monetkin puhuu joulutekemisistään ja siitä, kuinka on kiire sinne ja tänne, mutta ei ne kukaan hermojaan tosissaan revi sen takia. 

Onhan se tietenkin mukavaa muistella jotain opiskeluaikojen tms. rentoja bileitä ja nyyttäreitä, mutta miten sen saman siirrät perheellisen elämään?  Kas kun se aika vaan menee ohitse.  Kyllä minustakin on mukavaa muistella lapsuus- ja nuoruusaikoja, kun sai olla ihan vapaana mistään ja äiti ja isä huolehtivat kaikesta, mukavahan se oli niitä hauskoja juttuja kavereitten kanssa tehdä, mutta kun sitten itsellä on lapsia, niin ainahan se on erilaista se elämä jo silloin.   Oletko itsekään valmis siihen, että teille tulee kaverit puolisoineen ja lapsineen viettämään jouluaattoa ja lattialle istumaan ja syömään pizzaa ja juomaan halpaa viiniä ja pelaamaan korttia?  Sellaisenko joulun haluaisit lapsiperheelle?  En uskokaan että haluaisit, mutta jotain samanlaista rentoutta.  Mutta minkälaista se sitten olisi? 

Kodin siistinä pitäminen se nyt vaan vie oman aikansa ja voimansa.  Jos sitä ei tee, niin sitten saa tosiaan ottaa ne vieraansa vastaan sottaisessa kodissa ja laittaa heidät asioimaan likaisessa vessassa ja tarjota kahvia ja ruokaa epäsiistiltä pöydältä jne.  En minä ainakaan ihannoi mitään pölypalloja enää tässä iässä enkä halua niitä kodissani nähdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se tunnelma voi olla rento siinä siivotussa ja laitetussakin kodissa, nämä asiat ei nyt ole mitään toistensa vastakohtia.  Enemmän tuossa on nyt kyse ihmissuhteista. 

Kireät ihmiset saa aikaan sen kireyden missä olosuhteissa tahansa.  Vaikka eivät olisi tikkua ristiin laittaneet vieraita varten eikä juhlaa millään lailla valmistaneet.  Joillekin ne kaupan valmiit laatikotkin on iso homma, onhan ne muistettava ostaa ja mietittävä minkä verran niitä on oltava ja jaksettava ne sinne uuniinkin laittaa.  Ylipäänsä vieraiden vastaanottaminen ja niiden kanssa oleminen on joillekin hermokimpuille hankala juttu.  Ja kaikkien kanssa sitä rentoa tunnelmaa ei vaan saa aikaan. 

No minkä ihmeen takia kutsutte niitä vieraita, jos lanttulaatikon ostaminen on jo ylivoimaista. Jos olen väsynyt ja töissä on ollut raskasta, en kutsu jouluksi sukulaisia sellaisena vuotena. En nyt ainakaan stressaantuneena ja uupuneena ala lattialaattojen välejä hammasharjalla hinkkaamaan vieraiden takia. 

Miten ihmiset menee näin sekaisin joulusta. Muistan edelleen kaiholla sinkkuaikojen jouluaattoja. Tulin aattona töistä klo 15 ja pidettiin kavereiden kanssa nyyttärit. Pizzaa ja viiniä ja mitä milloinkin. Juteltiin ja syötiin ja naurettiin. Villakoirat olivat mukana menossa, kun kavereiden kanssa istuttiin lattialla ja pelattiin korttia ja juotiin halpispunkkua.

Samat ihmiset sitten parisuhteeseen mennessään alkavat suorittaa ja väsyttävät itsensä joulun takia ja sitten raivoavat perheelleen, kun he ovat niin väsyneitä ja eivät jaksa ja teidän sikojen takia joudun jouluaatoksi keittiön kaapitkin pesemään ja tekemään puolukkajäädykettä ja itse keittämään sinapitkin ja lusikkalaatikot jynssäämään karhunvillalla.

Liioitellaankohan täällä hieman? 

En tunne yhtäkään ihmistä, joka oikeasti olisi sekaisin joulusta.  Kyllähän monetkin puhuu joulutekemisistään ja siitä, kuinka on kiire sinne ja tänne, mutta ei ne kukaan hermojaan tosissaan revi sen takia. 

Onhan se tietenkin mukavaa muistella jotain opiskeluaikojen tms. rentoja bileitä ja nyyttäreitä, mutta miten sen saman siirrät perheellisen elämään?  Kas kun se aika vaan menee ohitse.  Kyllä minustakin on mukavaa muistella lapsuus- ja nuoruusaikoja, kun sai olla ihan vapaana mistään ja äiti ja isä huolehtivat kaikesta, mukavahan se oli niitä hauskoja juttuja kavereitten kanssa tehdä, mutta kun sitten itsellä on lapsia, niin ainahan se on erilaista se elämä jo silloin.   Oletko itsekään valmis siihen, että teille tulee kaverit puolisoineen ja lapsineen viettämään jouluaattoa ja lattialle istumaan ja syömään pizzaa ja juomaan halpaa viiniä ja pelaamaan korttia?  Sellaisenko joulun haluaisit lapsiperheelle?  En uskokaan että haluaisit, mutta jotain samanlaista rentoutta.  Mutta minkälaista se sitten olisi? 

Kodin siistinä pitäminen se nyt vaan vie oman aikansa ja voimansa.  Jos sitä ei tee, niin sitten saa tosiaan ottaa ne vieraansa vastaan sottaisessa kodissa ja laittaa heidät asioimaan likaisessa vessassa ja tarjota kahvia ja ruokaa epäsiistiltä pöydältä jne.  En minä ainakaan ihannoi mitään pölypalloja enää tässä iässä enkä halua niitä kodissani nähdä. 

Tuokin on kyllä totta. Meillä eletään yleensä aika rennosti eikä kovin paljon siivota, ollaan sitä imurointikoulukuntaa enemmänkin :). Mutta jouluksi tehdään niin hyvä siivous kun ehditään, ja kyllä minä siinä koko perhettä rasitan mahdollisimman tehokkaasti. Joskushan ne kaapin ovetkin on hyvä pyyhkiä, niin vaikka sitten jouluksi.

Joulu on tähän asiaan oivallinen siksi, että nyt joulun pyhinä tosiaan ollaan kotona nauttimassa siitä siivotusta keittiöstä ja kylppäristä, ja joulun pyhinä saa myös levätä oikein kunnolla ja palautua vuoden suurimmasta kodinhoitourakasta. En todellakaan jaksa samaa tavallisena viikonloppuna, ja vielä vähemmän viitsin käyttää siihen kesälomaani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se tunnelma voi olla rento siinä siivotussa ja laitetussakin kodissa, nämä asiat ei nyt ole mitään toistensa vastakohtia.  Enemmän tuossa on nyt kyse ihmissuhteista. 

Kireät ihmiset saa aikaan sen kireyden missä olosuhteissa tahansa.  Vaikka eivät olisi tikkua ristiin laittaneet vieraita varten eikä juhlaa millään lailla valmistaneet.  Joillekin ne kaupan valmiit laatikotkin on iso homma, onhan ne muistettava ostaa ja mietittävä minkä verran niitä on oltava ja jaksettava ne sinne uuniinkin laittaa.  Ylipäänsä vieraiden vastaanottaminen ja niiden kanssa oleminen on joillekin hermokimpuille hankala juttu.  Ja kaikkien kanssa sitä rentoa tunnelmaa ei vaan saa aikaan. 

No minkä ihmeen takia kutsutte niitä vieraita, jos lanttulaatikon ostaminen on jo ylivoimaista. Jos olen väsynyt ja töissä on ollut raskasta, en kutsu jouluksi sukulaisia sellaisena vuotena. En nyt ainakaan stressaantuneena ja uupuneena ala lattialaattojen välejä hammasharjalla hinkkaamaan vieraiden takia. 

Miten ihmiset menee näin sekaisin joulusta. Muistan edelleen kaiholla sinkkuaikojen jouluaattoja. Tulin aattona töistä klo 15 ja pidettiin kavereiden kanssa nyyttärit. Pizzaa ja viiniä ja mitä milloinkin. Juteltiin ja syötiin ja naurettiin. Villakoirat olivat mukana menossa, kun kavereiden kanssa istuttiin lattialla ja pelattiin korttia ja juotiin halpispunkkua.

Samat ihmiset sitten parisuhteeseen mennessään alkavat suorittaa ja väsyttävät itsensä joulun takia ja sitten raivoavat perheelleen, kun he ovat niin väsyneitä ja eivät jaksa ja teidän sikojen takia joudun jouluaatoksi keittiön kaapitkin pesemään ja tekemään puolukkajäädykettä ja itse keittämään sinapitkin ja lusikkalaatikot jynssäämään karhunvillalla.

Liioitellaankohan täällä hieman? 

En tunne yhtäkään ihmistä, joka oikeasti olisi sekaisin joulusta.  Kyllähän monetkin puhuu joulutekemisistään ja siitä, kuinka on kiire sinne ja tänne, mutta ei ne kukaan hermojaan tosissaan revi sen takia. 

Onhan se tietenkin mukavaa muistella jotain opiskeluaikojen tms. rentoja bileitä ja nyyttäreitä, mutta miten sen saman siirrät perheellisen elämään?  Kas kun se aika vaan menee ohitse.  Kyllä minustakin on mukavaa muistella lapsuus- ja nuoruusaikoja, kun sai olla ihan vapaana mistään ja äiti ja isä huolehtivat kaikesta, mukavahan se oli niitä hauskoja juttuja kavereitten kanssa tehdä, mutta kun sitten itsellä on lapsia, niin ainahan se on erilaista se elämä jo silloin.   Oletko itsekään valmis siihen, että teille tulee kaverit puolisoineen ja lapsineen viettämään jouluaattoa ja lattialle istumaan ja syömään pizzaa ja juomaan halpaa viiniä ja pelaamaan korttia?  Sellaisenko joulun haluaisit lapsiperheelle?  En uskokaan että haluaisit, mutta jotain samanlaista rentoutta.  Mutta minkälaista se sitten olisi? 

Kodin siistinä pitäminen se nyt vaan vie oman aikansa ja voimansa.  Jos sitä ei tee, niin sitten saa tosiaan ottaa ne vieraansa vastaan sottaisessa kodissa ja laittaa heidät asioimaan likaisessa vessassa ja tarjota kahvia ja ruokaa epäsiistiltä pöydältä jne.  En minä ainakaan ihannoi mitään pölypalloja enää tässä iässä enkä halua niitä kodissani nähdä. 

Olen naisvaltaisella alalla töissä ja joka vuosi olen ihmetellyt (30 vuotta) sitä, kuinka marraskuussa jo aletaan huokailla jouluvalmisteluja ja sitä, kuinka ollaan väsyneitä. Kilpaillaan melkein, kuka on uupunein ja kuka on tehnyt eniten ja siivonnut eniten ja leiponut jne...

Olen yleensä ollut hiljaa, koska en raatanut edes lasten asuessa kotona jouluisin. En saanut kruunua päälaelleni tuskaillessani, kuinka raskasta oli taas eilen, kun siivosin yömyöhään ja pakkasessa h akkasin patjoja vielä klo 22.00 ja silitin lakanoita.

En tiedä sitten, mikä meidän jouluissa oli, mutta meillä oli rentoa jouluna ja kukaan ei ollut väsynyt joulupuuhissa. Siksi olen vuosikymmeniä ihmetellyt näitä tuttujani, jotka sinkkuna istuivat viinilasi kädessä aattona pelaillen korttia, muuttuivat n ipottaviksi ja stressaantuneiksi suorittajiksi, kun perustivat perheen.

En ole viemässä kruunua päälaeltasi. Mutta kun kysyy näiltä ihmisiltä, että miksi sitten r  iehut joulun alla noin, ollaan hetki öönä ja sitten t iuskaissaan, että mutta kun se on tapana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ja naiset saa jotenkin joulun puuhattua eri tavalla.

Olimme kolmen lapsen kanssa appiukon luona neljä joulua. Appiukko ei hössöttänyt, ei ollut väsynyt. Oli käynyt kaupassa ja ostanut rosollin ja laatikot ja kinkkua. Leipää oli ja jotain muutakin kai.

Oli tuonut kuusen ja koristellut, jotta lapsemme saivat lahjansa sen alta.

Oli aikaa seurustella ja jutustella ja lepäillä. Kun ruoka-aika tuli, pisti laatikot uuniin ja kattoi pöydän. Otti ruoka-ainekset esille ja pyysi syömään. Söimme ja samaan aikaan, kun porhalsin kolmikkomme perässä, pani astiat tiskikoneeseen. Lahjojen aukaisua, kevyttä jutustelua ja mukavaa rauhaisaa oloa.

Kolme joulua olimme äidilläni. Talo kiilsi puhtauttaan. Oli jouluverhoja, joululiinoja (silitetty tosi sileäksi), tähtiä, kynttelikköjä, lasipalloja ja porokynttilänjalkoja joka puolella.

Otti meidät kireänä ja otsa märkänä vastaan. Oli vielä kaikki kesken ja hirveästi tekemistä ja torttutaikinakin oli sulamassa. Sitten sytytettiin kynttilöitä niihin hienoihin, hopeisiin tuikkuihin ja sitten stressattiin, että lapset ei kaada niitä ja polta taloa. Oli mariskoolia siellä ja täällä ja niissä karkkia ja pähkinää ja herkkuja. Piti vahtia, ettei lapset pääse niitä käpälöimään.

Yritin mennä avuksi, niin ei ei, levätkää te ja istukaa olohuoneessa ja nauttikaa. Äiti vietti keittiössä tunteja ja keitti kahvia ja leikkasi kaakkuja ja torttuja ja eri leivonnaisia ja tyrkytti syömään ja taas tiskikoneeseen ja keittiön siivous. Ja lisää lohen leikkausta ja laatikoiden lämmitystä ja kanamunien puolittamista ja mätiä niiden päälle ja katkarapua. Pöydän kattausta pöytähopeilla ja käsin pestävillä hienoilla astioilla. Ja taas stressattiin, että lapset ei hajota hauraita astioita. No syönnin loputtua astiat piti tietenkin pestä käsin ja kuivata ja äiti halusi tehdä sen, kun eihän nyt toki vieraat.

Lopulta äiti tuli olohuoneeseen hikisenä ja uupuneena ja kärttyisenä aukaisemaan lahjoja ja koko homma purkautui kiukutteluun, kun lapset sai liikaa lahjoja ja hänen lahjat ei jotenkin korvanneet sitä koko työtä.

Ei varmaan tarvitse miettiä, kumman luona oltiin mieluummin jouluna. Appiukon vai äitini.

Joten se on oma valinta, millaisen joulun haluatte viettää.

No minkäslaisen joulun aiot itse vieraillesi valmistaa?  Kaupan valmiita laatikoita?  Ei mitään salaatteja eikä kalaa?  Varsin köyhältä vaikutti tuo appiukkosi joulutarjoilu.  Mitä hänellä oli jälkiruoaksi ja kahvin kanssa?  Kuivia kaupan torttuja?

Esim. kaupan valmiit perunalaatikot on pahoja.  Yksinkertaisesti pahoja.  Niiden tilalle kannattaa sitten ennemmin laittaa vain keitetyt perunat, mutta on nekin sitten kuorittava ja keitettävä.   Eikä ne muutkaan laatikot niin hyviä ole, ja kaikki ne kaupasta valmiina ostetut rosollit on saman makuisia, maistuu lähinnä vain miedolta ja pahalta punajuurelta ja sipulilta.  Rosollin kastiketta ei saa kaupasta valmiina, mutta voihan siihen tilalla käyttää vaikka valmista salaatinkastiketta, jippii.   Mutta kenelle ne kelpaa, niin siitä vaan.

Äitisi on nähnyt vaivaa laittaessaan kotinsa kauniiksi joulua varten ja tarjottava ruokakin on oikeasti juhlavaa.   Kyllä minä sitä enemmän arvostan.  Totta kai sellainen vie aikaa ja voimia jos kaiken itse tekee ja  jos verhot ja matot ja sohvatyynyt yms. kaikki vaihtaa jouluisiksi ja sitä ennen tietysti siivoaa ja tuulettaa kaiken,  mutta sitä itse asiassa kutsutaan vieraanvaraisuudeksi ja huomaavaisuudeksi.  Itsekin nautin, kun koti on jouluna puhdas ja kaunis.

Taitaa vaan olla niin, että niiltä miehiltä ei edes odoteta mitään. 

Joo, itse asiassa en minäkään ihan usko tuohon kuvaukseen äitisi joulustressistä ihan tuollaisenaan. 

Kukin arvostaa, mitä pitää tärkeimpänä. Toinen arvostaa rentoa tunnelmaa ja hyvää oloa. Toinen tärkättyjä pöytäliinoja ja pieniä piperryksiä ja kireää ja väsynyttä emäntää.

Hyvää joulua valitsemallasi tavalla.

Itse olen tarjonnut vieraille sen rennon tunnelman ja kaupan laatikot. Vieraat eivät komeroita tarkista, joten nekin ovat jääneet siivoamatta.

Se on jännä, kuinka marttyyrinaiset hermostuvat, jos vieraat eivät arvostakkaan heidän riehumistaan ja väsymystään, vaan valitsevat sen rennon tunnelman mieluummin.

Ongan tästä se välimuotokin. Teen pitkälti itse ruuat, koska arvostan hyvää ruokaa. Laatikot, rosollit ym. on vaan miljoona kertaa parempia itse tehden. Aattona joutuu toki viettämään aikaa keittiössä, mutta loppujoulu sitten lämmitetään valmiita. Siivoamispuolella taas löysäilen (siivoan toki, mutta en edes harkitse mitään kaappien siivoamisia. Verhot, matot ym. vaihdan ehkä kerran kymmenessä vuodessa :). Näin saa mukavan rennon joulun ilman mitään mahdotonta stressiä, mutta ei myöskään tarvitse tyytyä niihin kaupan kammotuseineksiin.

Vierailija kirjoitti:

Liioitellaankohan täällä hieman? 

En tunne yhtäkään ihmistä, joka oikeasti olisi sekaisin joulusta.  Kyllähän monetkin puhuu joulutekemisistään ja siitä, kuinka on kiire sinne ja tänne, mutta ei ne kukaan hermojaan tosissaan revi sen takia.  

Olet onnekas, minä tunnen meinaan useita mukaanluettuna itseni :D Olen kolmikymppinen ja opin lapsena inhoamaan jouluna sen mukanatuoman stressin ja riitojen myötä. Nykyään joudun ihan tietoisesti himmaamaan etten uuvuta itseäni täysin ja teen ainoastaan muutamia valittuja ruokalajeja itse. Perussiisti koti riittää, kukaan ei kurki kaappeihin vierasillaan ollessa. Silti olen ihan itse onnistunut luomaan älyttömän vaatimukset itselleni ja vielä muutama vuosi sitten pesin jouluaattoa edeltävänä yönä ovenkarmeja tuskanhiki otsalla kunnes mies tuli toteamaan että josko nyt kuitenkin jo riittäisi :D Nykyään sille jo nauretaan ja olen oppinut että joulun tunnelman tuo himmenetyt valot, kynttilät, joulukuusi, joulumusiikki ja rento tunnelma :) Hyvää ruokaa saa valmiinakin ja jälkiruokia ei kukaan yleensä edes jaksa joten piparit ja glögit riittänevät. Ainoastaan jotain yksittäisi salaattia saatan tehdä omaksi mielikseni. 

Meillä on konttori täynnä naisia eikä ne huokailee vaan tilaa ja hakee valmista kaupasta.

Kaappien siivoaminen tuntuu nyt olevan kaikkien mielestä se hulluuden huippu. Minä kuitenkin olen aivan erityisen hyvällä mielellä, koska tämän joulun alla sain raivattua kokonaisen kaapillisen tilaa. Sehän se on sitä perustavanlaatuisint siivoamista. Meni paljon tavaraa kierrätykseen, jotakin myös roskiin, jotakin vintille... ja vaikka meillä ei päällisin puolin ole kovin paljon siistimpää kuin ennenkään, siellä siivotussa kaapissa on nyt sellaisia vaatteita, jotka jäivät jo turhan helposti lainehtimaan sohville ja tuoleille. Kun eivät oikein muuallekaan mahtuneet.

Tämähän on lapsiperheessä jatkuvaa työtä, jolle ei oikein ikinä löydy aikaa. Nyt oli koko viikonloppu joulun alla, niin saatiin tämmöinen urakka tehtyä. Ja joululahjoillekin on tilaa.

Hei vaan ja terveisiä täältä vieraalta maalta. Avasin hetkeksi puhelimen, kotoa pukkaa siihen tahtiin viestiä että sammutan sen kohta taas. En tiedä, haluanko palata kotiin enää ollenkaan, juuri nyt tuntuu että en.

ap