Mies, lapset ja isovanhemmat haluaa sukujoulun meillä, minä ainoana en

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen ap:n äitiä. Muori heiluu imurin ja pölyrätin kanssa sen sijaan, että ihmettelisi a) miksi tytär on niin väsynyt, onko jokin hätänä, b) miksi vävy ei siivoa.

No ap:n äiti taitaa olla vanhan mallin nainen joka pitää noita naisen velvollisuuksina. Onhan noita kuultu tässäkin ketjussa. Tosin nuoremmat ei sano sitä ääneen, mutta toimivat ja arvioivat toisia kuitenkin sen mukaan.

Osasihan se ap:n mies delegoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen ap:n äitiä. Muori heiluu imurin ja pölyrätin kanssa sen sijaan, että ihmettelisi a) miksi tytär on niin väsynyt, onko jokin hätänä, b) miksi vävy ei siivoa.

No ap:n äiti taitaa olla vanhan mallin nainen joka pitää noita naisen velvollisuuksina. Onhan noita kuultu tässäkin ketjussa. Tosin nuoremmat ei sano sitä ääneen, mutta toimivat ja arvioivat toisia kuitenkin sen mukaan.

Meitä naisia on niin monenlaisia.Itse olen ikäihminen ja olen kyllä hoitanut jouluhommat pitkälti yksin koko elämän.Olen todella jouluihminen.Mies tekee ,jos pyydän ,ja tekeekin heti,niin joulun kuin muulloinkin., muuten vanhanajan perusjuntti.

Mutta itse asiaan-olen aivopessyt lapseni ja lapsenlapseni,siis tyttäret,ettei miestä passata,kun itse ollaan myös ansiotyössä. Hyvin on asiat menneet perille ja siitä olen iloinen.

Jo seurusteluvaiheessa asiat on tehty miehille selväksi.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen ap:n äitiä. Muori heiluu imurin ja pölyrätin kanssa sen sijaan, että ihmettelisi a) miksi tytär on niin väsynyt, onko jokin hätänä, b) miksi vävy ei siivoa.

Mun äiti tekis varmaan samoin kuin ap:n äiti. Motkottais tosin mulle kun en siivoais, mutta tekisi sen ettei rakkaan vävyn tarvitse. Mun väsymystä ei välttämättä hoksais koska "pitää tehdä kuten on aina ennenkin tehty" ja miehet tekee vähän jotain, mutta ei niiltä voi vaatia liikaa.

Ihana että tulee hyvin toimeen vävynsä kanssa, mutta joskus ärsyttää olla kuin ilmaa ja toki häntä ärsyttää se ettei tyttärestä tullut samanlainen miesten palveljia kuin hänestä. Onneks meillä on taas-arvoinen suhde miehen kanssa. Rakkaudella tämä äidille, hän ei ole vain hoksannut että maailma on muuttunut...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen ap:n äitiä. Muori heiluu imurin ja pölyrätin kanssa sen sijaan, että ihmettelisi a) miksi tytär on niin väsynyt, onko jokin hätänä, b) miksi vävy ei siivoa.

No ap:n äiti taitaa olla vanhan mallin nainen joka pitää noita naisen velvollisuuksina. Onhan noita kuultu tässäkin ketjussa. Tosin nuoremmat ei sano sitä ääneen, mutta toimivat ja arvioivat toisia kuitenkin sen mukaan.

Meitä naisia on niin monenlaisia.Itse olen ikäihminen ja olen kyllä hoitanut jouluhommat pitkälti yksin koko elämän.Olen todella jouluihminen.Mies tekee ,jos pyydän ,ja tekeekin heti,niin joulun kuin muulloinkin., muuten vanhanajan perusjuntti.

Mutta itse asiaan-olen aivopessyt lapseni ja lapsenlapseni,siis tyttäret,ettei miestä passata,kun itse ollaan myös ansiotyössä. Hyvin on asiat menneet perille ja siitä olen iloinen.

Jo seurusteluvaiheessa asiat on tehty miehille selväksi.

Miten kasvatus onnistui näyttämättä mallia? Siis ihan vilpittömästi kiinnostaa tietää.

Mun nyt 80+ äidille sekä palkkatöissä käynti että huushollaus olivat kunnia-asioita ja yritti siirtää sitä mallia meille lapsilleen. Itse muistan lapsuudesta sen kireyden mikä kotona vallitsi juhlapyhien aikaan kun äiti laittoi joulua väsyneenä. Oli varoittava esimerkki mulle naisesta, joka vaatii itseltään liikaa.

Miten menee? Vieläkö sukulaisia on tulossa?

Vierailija kirjoitti:

Miten menee? Vieläkö sukulaisia on tulossa?

On tulossa. Ilmeisesti anoppi tuo kaikki ruuat tullessaan, koska mies ei ole hankkinut tai tehnyt mitään eikä minulle ole enää puhuttu mitä pitäisi valmistaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten menee? Vieläkö sukulaisia on tulossa?

On tulossa. Ilmeisesti anoppi tuo kaikki ruuat tullessaan, koska mies ei ole hankkinut tai tehnyt mitään eikä minulle ole enää puhuttu mitä pitäisi valmistaa.

ap

Ohhoh.

Itse saattaisin käydä joulun jälkeen keskustelua, että jatkuuko parisuhde enää tuollaisenaan. Onko mies aina ollut vastuustalaistelija?

Jaa-a. Luulenpa, että meillä keskusteltaisiin rouvan kyvyttömyydestä pitää lupauksensa.

Tai siitä, miksi rouva ei kertonut heti, että hänelle ei sovi ja aikoo vain temppuilla ja leikkiä prinsessaa.

Miten kasvatus onnistui näyttämättä mallia? Siis ihan vilpittömästi kiinnostaa tietää.

Mun nyt 80+ äidille sekä palkkatöissä käynti että huushollaus olivat kunnia-asioita ja yritti siirtää sitä mallia meille lapsilleen. Itse muistan lapsuudesta sen kireyden mikä kotona vallitsi juhlapyhien aikaan kun äiti laittoi joulua väsyneenä. Oli varoittava esimerkki mulle naisesta, joka vaatii itseltään liikaa.[/quote]

Mulla täsmälleen sama, saman ikäinen äitikin. Mulla vain ikäviä muistoja lapsuuden jouluista, vaikka äiti varmaan kuvittelee järjestäneensä hienot sukujoulut vaativan työn päälle. Isä veti kaljaa sohvalla ja käveli valmiiseen pöytään, minä yritin olla huomaamaton etten ärsyttäisi valmiiksi viulunkielen kireää äitiä.

Tuloksena vihaan joulua enkä vietä sitä mitenkään. Koskaan. Onneksi olen sairaanhoitaja ja voin olla töissä.

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Luulenpa, että meillä keskusteltaisiin rouvan kyvyttömyydestä pitää lupauksensa.

Tai siitä, miksi rouva ei kertonut heti, että hänelle ei sovi ja aikoo vain temppuilla ja leikkiä prinsessaa.

Aloittajahan suostui, että heillä vietetään sukujoulu. Sehän ei tarkoita, että ap:n pitäisi tehdä yhtään mitään, äkkiäkös mies hommaa ruuat, siivoaa ja passaa vieraita.

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Luulenpa, että meillä keskusteltaisiin rouvan kyvyttömyydestä pitää lupauksensa.

Tai siitä, miksi rouva ei kertonut heti, että hänelle ei sovi ja aikoo vain temppuilla ja leikkiä prinsessaa.

Niin. Jouluhan on miehen prinssinleikkimisjuhla.

Eikö teitä ole ikinä painostettu suostumaan johonkin niin, että kun sitkeän kärttämisen jälkeen sanotte vaimean ehkä niin toiset riemastuvat , että jess nyt se suostui. Lällällää. Itse suostuit.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on alunperin lupautunut sukujoulun järjestämiseen.

Olisi perunut koko homman, mutta ei voinut. Piti alkaa juonitella.

Olet patalaiska ruikuttava lehmä, jonka mielestä mieskin tekee kaiken väärin.

Toivottavasti muut suvussa saavat kivan joulun, etenkin lapset ja mummot.

Sulle vaikka avioero ja lapset isälle sekä yksinäistä loppuelämää, että et vaan joudu ottamaan koskaan muita huomioon.

Ap on suostunut antamaan kotinsa sukujoulun käyttöön, mutta sen ei automaattisesti pidä tarkoittaa sitä, että ap yksin joulun järjestää.

Ap  suostui siis siihen, että sukulaiset  saavat tulla heille jouluksi.  Se, kuka sen joulun sinne sitten järjestää ei varmasti ollut mitenkään puheena. Mies kuvitteli tietenkin, että vaimonsa sen järjestää. No eihän se välttämättä niin mene.

Ap, kuinka jouluaatto sujui?

Vierailija kirjoitti:

Ap, kuinka jouluaatto sujui?

Iso riita. Varasin itselleni muutaman päivän matkan ja odotan huomisen lähtöä yhden ystävän luona. Kiitos teille, jotka tuitte ja kannustitte.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ap ei vastannut, että monenako jouluna ap on itse loisinut valmiissa joulupöydässä appivanhemmillaan tai omilla vanhemmillaan? 

On voinut olla sielläkin toisten mieliksi. Teillä, joilla ei ole vaikeuksia oman sukutouhujoulunne kanssa tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää tarvetta saada olla jouluna rauhassa ja levätä. Kyse ei ole työn määrästä, ei kustannuksista, ei sukulaisten vihaamisesta, vaan siitä että ei saa olla rauhassa jos talo on täynnä väkeä.

Sukujoulut on helvetistä. Serkut ja muut sukulaiset monta päivää riitelemässä ja joka joulu nuoriso pökkii kaikki yöt niin, että omat pienemmät lapset eivät saa nukutuksi viereisessä huoneessa. Ensi vuonna lähdetään matkoilla sukulaisille ennalta ilmoittamatta.

Miehet ja naiset saa jotenkin joulun puuhattua eri tavalla.

Olimme kolmen lapsen kanssa appiukon luona neljä joulua. Appiukko ei hössöttänyt, ei ollut väsynyt. Oli käynyt kaupassa ja ostanut rosollin ja laatikot ja kinkkua. Leipää oli ja jotain muutakin kai.

Oli tuonut kuusen ja koristellut, jotta lapsemme saivat lahjansa sen alta.

Oli aikaa seurustella ja jutustella ja lepäillä. Kun ruoka-aika tuli, pisti laatikot uuniin ja kattoi pöydän. Otti ruoka-ainekset esille ja pyysi syömään. Söimme ja samaan aikaan, kun porhalsin kolmikkomme perässä, pani astiat tiskikoneeseen. Lahjojen aukaisua, kevyttä jutustelua ja mukavaa rauhaisaa oloa.

Kolme joulua olimme äidilläni. Talo kiilsi puhtauttaan. Oli jouluverhoja, joululiinoja (silitetty tosi sileäksi), tähtiä, kynttelikköjä, lasipalloja ja porokynttilänjalkoja joka puolella.

Otti meidät kireänä ja otsa märkänä vastaan. Oli vielä kaikki kesken ja hirveästi tekemistä ja torttutaikinakin oli sulamassa. Sitten sytytettiin kynttilöitä niihin hienoihin, hopeisiin tuikkuihin ja sitten stressattiin, että lapset ei kaada niitä ja polta taloa. Oli mariskoolia siellä ja täällä ja niissä karkkia ja pähkinää ja herkkuja. Piti vahtia, ettei lapset pääse niitä käpälöimään.

Yritin mennä avuksi, niin ei ei, levätkää te ja istukaa olohuoneessa ja nauttikaa. Äiti vietti keittiössä tunteja ja keitti kahvia ja leikkasi kaakkuja ja torttuja ja eri leivonnaisia ja tyrkytti syömään ja taas tiskikoneeseen ja keittiön siivous. Ja lisää lohen leikkausta ja laatikoiden lämmitystä ja kanamunien puolittamista ja mätiä niiden päälle ja katkarapua. Pöydän kattausta pöytähopeilla ja käsin pestävillä hienoilla astioilla. Ja taas stressattiin, että lapset ei hajota hauraita astioita. No syönnin loputtua astiat piti tietenkin pestä käsin ja kuivata ja äiti halusi tehdä sen, kun eihän nyt toki vieraat.

Lopulta äiti tuli olohuoneeseen hikisenä ja uupuneena ja kärttyisenä aukaisemaan lahjoja ja koko homma purkautui kiukutteluun, kun lapset sai liikaa lahjoja ja hänen lahjat ei jotenkin korvanneet sitä koko työtä.

Ei varmaan tarvitse miettiä, kumman luona oltiin mieluummin jouluna. Appiukon vai äitini.

Joten se on oma valinta, millaisen joulun haluatte viettää.

Ei vitsi jaksa näitä provoja... Todella väsynyttä.