Tunnetko ketään, joka on edelleen yhdessä yläastepoikakaverinsa kanssa aikuisena?

Itse olen seurustellut 16 vuotta lukion ekalla luokalla tapaamani kundin kanssa. En näe miksei voisi onnistua yläasteikäisillä sama juttu, jos on tietynlaiset ihmiset ja oikea tahtotila.

Itse olen, 9 luokalla alettiin seurustelemaan. Nyt kohta 14v yhdessä. Olishan tässä ollu "helppo" erota montakin kertaa, mutta sen sijaan ollaan selvitetty ongelmat. 1 lapsi ja avioliitossa ollaan.

Tunnen yhden joka on ollut lukion ekalta yhdessä vaimonsa kanssa lähes tauotta. Nyt ikää n. 50.

Mä tiedän yhden parin ja ikää 35v molemmilla ja molemmat juoksee vieraissa ja haikailee elämätöntä nuoruutta. Ilmeisesti lapset ja asuntolaina pitää yhdessä.

Seurusteltiin yläasteikäisinä yksi kesä. Palattiin yhteen vähän myöhemmin, nyt ikää päälle 

30.

Me! :) olemme olleet 15 vuotiaista saakka yhdessä, kolme lasta, onnellinen avioliitto ja yhteinen yritys. Ikää meillä nyt 34. Siltä toistaiseksi tuntuu että hyvinkin voi kestää,vaikkei elämästä nyt koskaan tiedä mitä yllätyksiä tulee,mutta näihin liki 20 vuoteen on mahtunut ylä ja alamäkiä ja toistaiseksi niissä on luovittu yhdessä.

Sama kuin 4, yhden parin tiedän, juoksevat tai ainakin juoksivat vieraissa ahdistuksen vuoksi. Nykyisellään näyttävät ainakin ulospäin ihan tyytyväisiltä elämäänsä.

Joo. Kolmevitosena alkoi pettäminen ja kymmenen vuotta myöhemmin ero. Ei sitä kai kestä, jos on hyvännäköinen, ja ollut vain yhden kanssa.

En tunne.

Minä aloin seurustella mieheni kanssa 19-vuotiaana, yliopistossa opiskellessa. Nyt olemme olleet yhdessä 32 vuotta, meillä on kaksi lukioikäistä lasta.

Tiedän kyllä, vaikka on harvinaista. Yksi sukulaispari, iso perhe heillä, ja yksi koulukaveri. Uskon että nuorena aloitettu liitto voi hyvinkin kestää.

Sukulaiseni alkoi seurustella 14-vuotiaana, menivät naimisiin 18-vuotiaana ja ovat nyt edelleenkin yli 30-vuotiaina yhdessä.

Eihän se yleensä kestä, koska miesmaku muuttuu kun lähdetään isoon kaupunkiin opiskelemaan. Jotkut kituuttaa siinä kun erehtyvät tekemään lapsia, mutta kun eivät koskaan ole olleet yksin niin eroamista ei osata ajatella. Kunnes lopulta on sitten pakko kun ei kestä enää kun puoliso hävettää niin paljon...

Tunnen parin, joka alkoi seurustella ala-asteella vuonna -92, ovat edelleen yhdessä, lapsetkin jo yläasteella.

Mä tiedän nuoruudesta 2 mimmiä jotka ovat edelleen kimpassa ylä-asteen discossa treffattujen tyyppien kanssa. He jäivät kotikylille kun muut samanikäiset lähtivät opiskelemaan ja työelämään maailmalle. Se tuo tiettyä turvaa kun rakentaa talonsa lähelle vanhempia ja lapsia opettaa sama opettaja kuin itseä. Tuossa mallissa ei ole mitään pahaa ja ovat varmasti tyytyväisiä elämäänsä. Itse halusin pois ja nähdä ja kokea erilaisia asioita ja ihmisiä. Lukiossa kävin vaihdossa ja yliopistolla ja sitten myöhemmin Eurooppaan töihin ja nyt taas Suomessa. Lämmöllä muistelen sitä kotikylän mopopoikaa jonka kanssa seukkasin 16v mutta onneksi en jäänyt siihen kiinni,paljon olisi jäänyt kokematta ja näkemättä hyvässä ja pahassa.

No itseni. Aloitettiin seurustelu 14-vuotiaina. Nyt ollaan kolmekymppisiä. Kävi hyvä tuuri jo nuorena.

Eniten ihmisiä yleensä ihmetyttää, että eikö nuoruus mennyt hukkaan. En oikein ymmärrä kysymystä, sillä ollaan nuorina mieheni kanssa rymytty festareilla, opiskelijabileissä ja baareissa, matkusteltu ulkomailla niin kaksin kuin kavereiden kanssa, käyty molemmat opiskelijavaihdossa, ja vietetty muutenkin mahtavaa nuoruutta. Minusta siitä teki vielä parempaa, että nuo asiat sai kokea tärkeän ihmisen kanssa.

Koska monesta tulee liian kyyninen/vaativa7joustamaton vanhempana. Nuorena helpompi sopuetua ja kasvaa yhdessä.

Oli yksi pari aloittivqt 6-luokalla ja seukkasivat vielä yliopistolla kovin mysrskyisä ylämäki alamäki suhde joka päättyi kun kävi ilmi että molemmat oli käyny vieraissa jo pitkään.

Tämä nyt ei suoraan vastaa kysymykseen, kun eivät ole yhdessä enää, mutta vastaan silti.

Eräs pariskunta alkoi seurustella kasiluokalla 14v. Seurustelivat 14 vuotta, jonka jälkeen menivät naimisiin 28-vuotiaina. Avioliittoa kesti 6kk ja sitten erosivat. Se oli todella hämmentävää!

Tiedän monta paria, jotka olleet yhdessä yläasteella asti ja edelleen ovat nyt yli nelikymppisinä.

Ihmettelen, että jotkut pystyvät yläasteikäisenä tai edes vielä lukiossa löytämään seurustelukumppanin, joka viehättää vielä aikuisenakin. Ihminen muuttuu niin älyttömästi siinä iässä, maku ulkonäön suhteen muuttuu ym. että aika tuuria löytää aikuisenakin sopiva. Nuorena ihastukset oli luokkaa "rinnakkaisluokan pisin poika" eikä tunnettu sitä ollenkaan. Yhteisiksi asioksi riitti se, että oltiin samassa koulussa.