Tunnetko ketään, joka on edelleen yhdessä yläastepoikakaverinsa kanssa aikuisena?

Tunnen. Täyttävät 50v ensi vuonna. Pari lastakin on.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, että jotkut pystyvät yläasteikäisenä tai edes vielä lukiossa löytämään seurustelukumppanin, joka viehättää vielä aikuisenakin. Ihminen muuttuu niin älyttömästi siinä iässä, maku ulkonäön suhteen muuttuu ym. että aika tuuria löytää aikuisenakin sopiva. Nuorena ihastukset oli luokkaa "rinnakkaisluokan pisin poika" eikä tunnettu sitä ollenkaan. Yhteisiksi asioksi riitti se, että oltiin samassa koulussa.

Kaikki eivät myöskään valitse kumppania ulkonäköön perustuen nuorempanakaan, ja jos ei nuoruudessakaan ole tarvetta vetää mitään roolia, voi se sielunkumppani löytyä nuorempanakin.

Me ollaan oltu 20-vuotiaista yhdessä. Eli ei ihan noin nuoresta. Mutta yhdessä pian 30 vuotta. Ikää meillä melkein 50. Meillä on lapsia. Vuosiin mahtuu ylä- ja alamäkiä, mutta ikinä ei ole käynyt ero mielessä.

Tiedän yhden parin, joka on ollut teini-iästä yhdessä. Nuorempana toinen kävi vieraissa, mutta lopetti sen. Onneksi kukaan meistä kavereista ei paljastanut häntä. En yleensä ole sitä mieltä, että kavereiden pitäisi salailla pettämistä, mutta tässä tilanteessa se oli oikea ratkaisu. Nyt heillä on kaksi lasta ja asiat hyvin.

ystäväni tapasi miehensä lukion ekalla ja edelleen lähes 30 v jälkeen ovat yhdessä. Heillä oli lapsettomuuskriisi js olivat hetken erossa mutta sen jälkeen taas yhdessä. Kummityttönikin täyttää seuraavaksi jo 13v

Tunnen parin, jotka aloittivat 13-14-vuotiaina, ja olleet yli 40 vuotta yhdessä. Ovat niin ihania ihmisiä molemmat, että ei ole tainnut olla heillä mitään painetta pyrkiä poispäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, että jotkut pystyvät yläasteikäisenä tai edes vielä lukiossa löytämään seurustelukumppanin, joka viehättää vielä aikuisenakin. Ihminen muuttuu niin älyttömästi siinä iässä, maku ulkonäön suhteen muuttuu ym. että aika tuuria löytää aikuisenakin sopiva. Nuorena ihastukset oli luokkaa "rinnakkaisluokan pisin poika" eikä tunnettu sitä ollenkaan. Yhteisiksi asioksi riitti se, että oltiin samassa koulussa.

Kaikki eivät myöskään valitse kumppania ulkonäköön perustuen nuorempanakaan, ja jos ei nuoruudessakaan ole tarvetta vetää mitään roolia, voi se sielunkumppani löytyä nuorempanakin.

Ei tarvitse edes vetää mitään roolia, mutta aika monella ihmisellä mm. tulevaisuudentoiveet, mielenkiinnonkohteet, jossain määrin luonnekin muuttuu kasvaessa. En itse ainakaan nykyään enää ymmärrä, mitä olen jossain nuoruudenaikaisissa poikaystävissäni nähnyt. Muistan kyllä miksi nuorena heistä pidin, mutta silloin olinkin aika erilainen ihminen.

Tunnen sellaisen parin. He ovat seurustelleet yli puolet eliniästään. On talot, lapset, autot ja lomamatkat. En usko, että koskaan eroaisivat.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen sellaisen parin. He ovat seurustelleet yli puolet eliniästään. On talot, lapset, autot ja lomamatkat. En usko, että koskaan eroaisivat.

Me ollaan just tämmönen pari!

oltiiin toisen asteen ajan tauolla mutta palattiin yhteen viime kesänä

N20

Aloin seurustelemaan mieheni kanssa lukiossa ja nyt ollaan oltu 15 vuotta yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, että jotkut pystyvät yläasteikäisenä tai edes vielä lukiossa löytämään seurustelukumppanin, joka viehättää vielä aikuisenakin. Ihminen muuttuu niin älyttömästi siinä iässä, maku ulkonäön suhteen muuttuu ym. että aika tuuria löytää aikuisenakin sopiva. Nuorena ihastukset oli luokkaa "rinnakkaisluokan pisin poika" eikä tunnettu sitä ollenkaan. Yhteisiksi asioksi riitti se, että oltiin samassa koulussa.

Kaikki eivät myöskään valitse kumppania ulkonäköön perustuen nuorempanakaan, ja jos ei nuoruudessakaan ole tarvetta vetää mitään roolia, voi se sielunkumppani löytyä nuorempanakin.

Ei tarvitse edes vetää mitään roolia, mutta aika monella ihmisellä mm. tulevaisuudentoiveet, mielenkiinnonkohteet, jossain määrin luonnekin muuttuu kasvaessa. En itse ainakaan nykyään enää ymmärrä, mitä olen jossain nuoruudenaikaisissa poikaystävissäni nähnyt. Muistan kyllä miksi nuorena heistä pidin, mutta silloin olinkin aika erilainen ihminen.

Mutta jos esimerkiksi mietin omaa teini-ikäistä, on hän hyvin johdonmukaisesti tykännyt samanlaisista asioista koko elämänsä ajan enkä osaa mitenkään nähdä hänen kääntävän kelkkaa kovinkaan voimakkaasti eri suuntaan.

Itse olen ollut erilainen tuuliviiri aikoinaan.

Siskoni alkoi seurustella luokkakaverinsa kanssa 15-vuotiaana. Nyt ovat 57-vuotiaita kolmen lapsen vanhempia ja (toistaiseksi) kahden lapsenlapsen isovanhempia. Ja yhä onnellisesti siis yhdessä.

Kyllä kun noita vanhoja nuoruuden kavereita katsoo niin aika monelle on tullut se menovaihe 30+ iässä ja ovat nimenomaan niitä jotka menivät naikkariin sen teiniaikojen poikaystävän kanssa. Itellä on nyt hyvä olla,ei tarvi riekkua enää ja pohtia että minkälaista olisi olla jonkun muun kanssa tai millaista olisi asua yksin. Parikymppisenä sinkkuilin,matkustelin ja asuin yksin. Se oli silloin parempi opetella ihmissuhde taitoja kuin 3 lapsen ja ison asuntolainan jälkeen. Eikä se sinkkuilukaan ole yhtä huoletonta kun on ne lapset.

Erittäin harvalla kestää teininä alkanut suhde. Ihmiset muuttuu nuorena paljon ja on erilaisia elämänarvoja ja juttuja mitä haluaa tehdä.

tunnen, lapset tekivät nuorena minkä

jälkeen molemmat muuttuivat ylipainoisiksi.

Tunnen kaksi paria. Yhdessä noin 15v asti. Ovat nyt kaikki yli 40v.

En kyllä tunne yläasteelta asti seurustelleita yhtään, mutta itse tapasin mieheni lukion ekalla. Eräät sukulaiset tapasivat myöskin lukiossa ja ovat nyt edelleen onnellisen näköisinä yhdessä 55-vuotiaina.

Joskus kyllä mietin että miksi erosinkaan sen yläasteaikaisen poikaystäväni kanssa. Ei siksi, että vanha suola janottaisi, vaan kun en muista mitään "oikeaa" syytä erolle. Muistan että minä se olin joka halusin erota. Varmaan pelotti sitoutuminen vielä siinä iässä? Muuten olimme kyllä toistemme parhaat kaverit. Veikkaan etten itse ollut vielä riittävän kypsä seurusteluun yläasteella, vaikka ei siinä montaa vuotta mennytkään kunnes olin.

N28

Jotain lestapareja tiedän

Koulukaveri. Seiskaluokalta asti. Nyt 42v. Onnellisia ainakin päällepäin