Tunnetko ketään, joka on edelleen yhdessä yläastepoikakaverinsa kanssa aikuisena?

Naapurissa mieshlö, jolla kiinteät kaverisuhteet yläkoulukavereihin. DI, viisikymppisiä.

Tunnen. Nelikymppinen pariskunta, teini-ikäiset lapset, kulissit kunnossa. Korviaan myöten veloissa ja mies pettää työmatkoillaan ulkomailla.

Tunnen kyllä. En arvosta yhtään sellaisia ihmisiä, jotka ovat edelleen näissä suhteissa. Heistä todella näkee, että jotain tärkeää on jäänyt kokematta ja tietyt vaiheet elämättä. Ovat lisäksi usein hyvin lapsellisia ajatusmaailmaltaan. Usein toinen heistä pettää, koska mitään aitoa intohimoa ei enää ole, ovat kuin ystäviä.

Omalta yläasteeltani yksikään pari ei "selvinnyt", vaikka muutama ehti kyllä vauvan tehdä. Kaverikin erosi juuri ensimmäisen yliopistovuoden jälkeen.

Kaksi hyvää ystävääni. Toinen pari alkoi seurustella kahdeksannella luokalla, ja toinen pari kun tyttö oli ysillä ja poika lukiossa. Kumpikin pari edelleen yhdessä yli 40-vuotiaina. Toisella parilla oli käyntiä vieraissa vuosia sitten, mutta selvittivät asian ja jatkoivat yhdessä.

Lisäksi lukiossa eräät luokkakaverini alkoivat heilastella ja ovat nyt myös edelleen yli 40-vuotiaina yhdessä.

Me miehen kanssa. Ysillä alettiin seurustella, nyt 30v. avioliitossa ja kaksi lasta. Ylä- ja alamäkiä ollut, mutta kertaakaan ei olla edes harkittu eroa.

Tunnen. Luokkatoverini alkoivat seurustella kasiluokalla ja ovat edelleen nyt 44-vuotiaana yhdessä. Lapsetkin on jo täysi-ikäisiä. Tosin tiedän 100%, että sillä miehellä on ollut ainakin omat juoksunsa sivussa joskus 20+. En tiedä, tietääkö nainen siitä. Tuskin tai sitten tietää ja ne on kriiseilty silloin. Naisesta en usko, on semmoinen flegmaattinen koti-ihminen, mies menevä ja sosiaalinen. Tuntuvat onnellisilta ainakin tavatessa ja ovat semmoinen "bestikset huumorilla" -pariskunta.

Joo, itseni. Ikää on yli 50. Kuinka monen myöhemmin seurustelun aloittaneen / kumppania vaihtaneen suhde on kestänyt pitempään?

Mun veli oli 9. luokalla ja hänen vaimo lukiossa ekalla kun alkoivat seurustelemaan. Ovat nykyään 54 ja 55 vuotiaita.

Naimisissa ja kolme lasta.

Minä olen ollut yhdessä miehen kanssa, jonka kanssa alettiin seurustelemaan 17-vuotiaina. Nyt ikää kohta 30v. Eli ei yläasteella, mutta lukioiässä kuitenkin. Lähipiirissä on muutama muukin :)

Kyllä. 16v olin kun alettiin seurustelemaan ja nyt ikää yli 40v.

Tunnen montakin

Tunnen useammankin. Siskoni, heillä ainakin päällisin puolin hyvä ja arvostava liitto. Olleet yhdessä 18 vuotta, nyt ovat 33v.

Paras ystäväni. Olleet yhdessä kohta 20 vuotta, nyt 35v. Ollut heillä paljon ongelmia, myös pettämisjuttuja. Mutta selvinneet.

Lisäksi useita yläastekavereita on edelleen silloistensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei suoraan vastaa kysymykseen, kun eivät ole yhdessä enää, mutta vastaan silti.

Eräs pariskunta alkoi seurustella kasiluokalla 14v. Seurustelivat 14 vuotta, jonka jälkeen menivät naimisiin 28-vuotiaina. Avioliittoa kesti 6kk ja sitten erosivat. Se oli todella hämmentävää!

Tunnenkohan mä tän saman parin... Ainakin hyvin samantyylinen tapaus. En kyllä muista ihan kaikkia numeroita... Voi olla, että eivät olleet 28, mutta jotain sinne päin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden parin, joka on ollut teini-iästä yhdessä. Nuorempana toinen kävi vieraissa, mutta lopetti sen. Onneksi kukaan meistä kavereista ei paljastanut häntä. En yleensä ole sitä mieltä, että kavereiden pitäisi salailla pettämistä, mutta tässä tilanteessa se oli oikea ratkaisu. Nyt heillä on kaksi lasta ja asiat hyvin.

Hyvä niin. Av:llä yleensä on se käsitys, että tuokin liitto olisi pitänyt rikkoa, kun toinen on petturi.

Tunnen, tapasivat kriparilla ja nykyään (kolmekymppisinä) naimisissa.

Aikuisena kyllä monikin on yhdessä ja perustaa perheenkin, mutta usein se menojalka alkaa vipattaa, kun lapset ovat tarpeeksi isoja, ja sitten tulee ero.

Isän veli alkoi seurustelemaan vaimonsa kanssa 14 vuotiaana ja ovat nyt melkein 50v.

Myös omat vanhemmat ovat olleet 17-vuotiaista asti yhdessä eli lähes 30 vuotta.

Itse olen nyt 20 ja monesti katsonut kadehtien vanhempien suhdetta sekä toivonut löytäväni itsekin samanlaisen. Aiemmat tapailut seurustelut ovat olleet alusta asti tuhoon tuomittuja. Löytynyt esimerkiksi päihdeongelmaa ja väkivaltaa. Viimeisin ex oli ulospäin fiksu ja siististipukeutuva insinööri, mutta kotona täysi hirviö.

Nyt ensimmäistä kertaa olen löytänyt jonkun, jossa on oikeasti potentiaalia pitkään suhteeseen.

Siskoni on ollut miehensä kanssa 14-vuotiaasta. Hän on nyt 43v. Ovat olleet koko ajan yhdessä, kaksi lasta. Kumpikaan ei ole kouluttautunut ja he asuvat samassa kaupungissa, missä kasvoivat. Mies on yrittäjähenkinen ja tekee paljon töitä. Siskoni taas on maan hiljaisia, joka ei oikein uskalla mieheltäänkään mielipidettä kysyä. Arvailee ja hyssyttelee. Vanhempi lapsista kärsii masennuksesta ja syömishäiriöstä ja ihan ymmärrän, mistä sen juuret löytyvät. Mutta ovat onnellisia eivätkä kaipaa muuta.

Tunnen kaksi. Toiset tapasivat 14-vuotiaina ja toiset lukion ekalla. Molemmat pariskunnat jo yli nelikymppisiä ja useita lapsia. Kai kaikissa suhteissa on kriisinsä, mutta nämä kyllä voisi kirjoittaa oppikirjoja ja vetää parisuhdeleirejä hyvän parisuhteen ylläpidosta.