Joulu tulee: lahjaksi odotettavissa taas kaikenmaailman krääsää ja muuta sopimatonta tavaraa!

Minä saan appivanhemmilta joka joulu kahvipaketin, ja jonkun krääsän. Saan, vaikka sanon että en tarvitse. Kahvi on joka kerta jotain eri merkkiä kuin se, mitä juon (ja he kyllä näkevät millaista kahvia keitän). Viime jouluna sain kahviaiheisia magneetteja. Huoh. Parempi olisi vaikka leikkokukkia pieni kimppu, tai ei mitään. 

Meille on myös tuotu erinäisiä esineitä, joita on sitten laitettu surutta eteenpäin: voileipägrilli, sauvasekoitin (meillä oli jo toimiva), Huojuva torni - peli, iso (siis oikeasti iso) posliininen talo, jonka sisälle pitäisi laittaa kynttilä. Sitten on tullut ihan arvokastakin tavaraa, joka vaan menee ohi oman maun tai sellaista, mitä meillä on jo vaikka kuinka paljon: Partyliten kynttilöitä, Pentikin astioita, kalliita keittiöveitsiä, puisia keittiövälineitä, Iittalan Verna-astioita joita emme koskaan ole keränneet jne. 

Ihan turhaa, ja oikeasti ärsyttävää, kun miehen kanssa molemmat olemme sellaisia ettemme kaipaa turhaa tavaraa kotiin. Ja se, mitä kaikkea nopeasti rikki menevää lapset on saaneet ... voi huokaus. Ja ne oletukset, että kun on poika niin sille Cars-tavaraa ja tytöille Annaa ja Elsaa - riippumatta siitä, fanittaako lapsi näitä vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Minä saan appivanhemmilta joka joulu kahvipaketin, ja jonkun krääsän. Saan, vaikka sanon että en tarvitse. Kahvi on joka kerta jotain eri merkkiä kuin se, mitä juon (ja he kyllä näkevät millaista kahvia keitän). Viime jouluna sain kahviaiheisia magneetteja. Huoh. Parempi olisi vaikka leikkokukkia pieni kimppu, tai ei mitään. 

Meille on myös tuotu erinäisiä esineitä, joita on sitten laitettu surutta eteenpäin: voileipägrilli, sauvasekoitin (meillä oli jo toimiva), Huojuva torni - peli, iso (siis oikeasti iso) posliininen talo, jonka sisälle pitäisi laittaa kynttilä. Sitten on tullut ihan arvokastakin tavaraa, joka vaan menee ohi oman maun tai sellaista, mitä meillä on jo vaikka kuinka paljon: Partyliten kynttilöitä, Pentikin astioita, kalliita keittiöveitsiä, puisia keittiövälineitä, Iittalan Verna-astioita joita emme koskaan ole keränneet jne. 

Ihan turhaa, ja oikeasti ärsyttävää, kun miehen kanssa molemmat olemme sellaisia ettemme kaipaa turhaa tavaraa kotiin. Ja se, mitä kaikkea nopeasti rikki menevää lapset on saaneet ... voi huokaus. Ja ne oletukset, että kun on poika niin sille Cars-tavaraa ja tytöille Annaa ja Elsaa - riippumatta siitä, fanittaako lapsi näitä vai ei. 

Me ollaan kanssa saatu joku täysin turha kodinkone joka vuosi. On tullut voileipägrilliä, kahvikonetta, rikkaimuria,sauvasekoitinta (tämän ymmärrän mutta kun oli jo ennestään yksi!)... appiparilla on pakkomielle noihin kodinkoneisiin, olen huomannut. Varmaan siellä taustalla on ajatus ostaa jotain käytännönläheistä kotiin, mutta kun emme todella tarvitse sitä viidettä sauvasekoitinta ja kahvi on parasta ja helpointa keittää tavallisella keittimellä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyytäkää elämyslahjoja. Itse annan ihmisille leffalippuja ja kylkeen jotain syötävää. Ei varmasti jää kaappeihin notkumaan. :D

Tässä on jo ideaa, mutta elämyksen ja syötävän pitää osua täysin kohdilleen eli jos ei tunne lahjansaajaa kunnolla, niin pieleen menee. 

Elokuvalippu tarkoittaa lahjalippua, jonka käyttäjä saa käyttää miten haluaa. Se on erinomainen lahja. Samoin lahjakortti vaikka ruokakauppaan tai vaatekauppaan.

Niin, sillä pääsee katsomaan itse valitsemaansa elokuvaa, mutta jos ei katso elokuvia, niin hukkaan menee, ja ihan oikeasti on olemassa ihmisiä, jotka eivät katso elokuvia. Ei kaikki tykkää kaikesta. 

Totta. Itse Inhoan elokuvien katselemista elokuvateatterissa. Äänet ovat aivan liian isolla ja korvat tinnittävät monta tuntia leffan jälkeen. Leffateattereiden tuolit ovat huonot ja muiden ihmisten olemassaolo ärsyttää. Ei kiva lahja siis...

Tuntuu tyhmältä vanhempieni puolesta. Saavat nykyään joka vuosi veljeltäni leffaliput joululahjaksi. Veljen porukka sai muutama vuosi sitten päähänsä, että leffaliput on helppo lahja. Vaan kun vanhempani eivät käy elokuvissa, luulisi veljeni sen tietävän. Yhden kerran velvollisuuden tunteesta kävivät, sittemmin jäänyt, kun eivät tosiaan ole elokuvaihmisiä ja isäni ylipäätään on huono lähtemään minnekään. Viime vuonna äiti lahjoittikin sitten eteenpäin liput minulle, josko itse käyttäisin ne, mutta eivät käyneet sitten täällä toisessa kaupungissa, kun on eri firman teatteri. 

Veli itse ollut aina tarkka toiveistaan ja vaatinut perheelleen kalliita lahjoja. Yhtään eivät sitten vanhempien lahjoja voi miettiä osuvammiksi, jos nyt ylipäätään aineellisia lahjoja kaipaavat. Monenlainen apu esim. talontöissä olisi tarpeen, mutta eipä tunnu kiinnostavan...

Ja juu, itse en saa siltä porukalta mitään, enkä koe olevani sen tarpeessa, mutta pikkupilteille kumminkin odotetaan mielellään jotain hienompaa lahjaa. Kehuja tulee nukeista ym. jos joskus olen ostanut, värityskirjoista tai muusta pienemmästä ei edes kiitetä. 

Mainittakoot vielä, että veli ja vaimonsa tienaavat n. 5000e bruttona, vanhempani eläkeläisiä ja itse opiskelija. 

Ymmärrän ahdistuksen, itse olen lähinnä minimalisti. Mutta.

Jos puhe ei kerran auta, vaan krääsää tunkee kielloista huolimatta, otetaan se hintana joka vaan pitää maksaa hyvistä väleistä läheisten kanssa.

Kiitetään kauniisti, kerätään kaikki roina joulun jälkeen yhteen isoon jätesäkkiin ja kipataan iloisesti jäteastiaan.

Tervemenoa krääsä, vuoden päästä sama uudelleen! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyytäkää elämyslahjoja. Itse annan ihmisille leffalippuja ja kylkeen jotain syötävää. Ei varmasti jää kaappeihin notkumaan. :D

Tässä on jo ideaa, mutta elämyksen ja syötävän pitää osua täysin kohdilleen eli jos ei tunne lahjansaajaa kunnolla, niin pieleen menee. 

Elokuvalippu tarkoittaa lahjalippua, jonka käyttäjä saa käyttää miten haluaa. Se on erinomainen lahja. Samoin lahjakortti vaikka ruokakauppaan tai vaatekauppaan.

Niin, sillä pääsee katsomaan itse valitsemaansa elokuvaa, mutta jos ei katso elokuvia, niin hukkaan menee, ja ihan oikeasti on olemassa ihmisiä, jotka eivät katso elokuvia. Ei kaikki tykkää kaikesta. 

Totta. Itse Inhoan elokuvien katselemista elokuvateatterissa. Äänet ovat aivan liian isolla ja korvat tinnittävät monta tuntia leffan jälkeen. Leffateattereiden tuolit ovat huonot ja muiden ihmisten olemassaolo ärsyttää. Ei kiva lahja siis...

Tuntuu tyhmältä vanhempieni puolesta. Saavat nykyään joka vuosi veljeltäni leffaliput joululahjaksi. Veljen porukka sai muutama vuosi sitten päähänsä, että leffaliput on helppo lahja. Vaan kun vanhempani eivät käy elokuvissa, luulisi veljeni sen tietävän. Yhden kerran velvollisuuden tunteesta kävivät, sittemmin jäänyt, kun eivät tosiaan ole elokuvaihmisiä ja isäni ylipäätään on huono lähtemään minnekään. Viime vuonna äiti lahjoittikin sitten eteenpäin liput minulle, josko itse käyttäisin ne, mutta eivät käyneet sitten täällä toisessa kaupungissa, kun on eri firman teatteri. 

Veli itse ollut aina tarkka toiveistaan ja vaatinut perheelleen kalliita lahjoja. Yhtään eivät sitten vanhempien lahjoja voi miettiä osuvammiksi, jos nyt ylipäätään aineellisia lahjoja kaipaavat. Monenlainen apu esim. talontöissä olisi tarpeen, mutta eipä tunnu kiinnostavan...

Ja juu, itse en saa siltä porukalta mitään, enkä koe olevani sen tarpeessa, mutta pikkupilteille kumminkin odotetaan mielellään jotain hienompaa lahjaa. Kehuja tulee nukeista ym. jos joskus olen ostanut, värityskirjoista tai muusta pienemmästä ei edes kiitetä. 

Mainittakoot vielä, että veli ja vaimonsa tienaavat n. 5000e bruttona, vanhempani eläkeläisiä ja itse opiskelija. 

siis molemmilla nuo n. 5000e tulot eli yhteensä 10 000. 

Meillä lahjojen tulo loppui, kun muutama vuosi sitten ilmoitin kaikille sukulaisille ja ystäville (tein siis tämän henkilökohtaisesti ja kasvotusten), että A) en aio enää ostaa kenellekään joululahjoja ja B) en aio ottaa niitä vastaan. Nyt menossa jo ties kuinka mones lahjaton joulu vailla stressiä joululahjojen hankinnasta ja siitä mihin kaappiin saan mahtumaan lahjoina saadut glögisetit ja tuikkukipot. Ihanaa, vapauttavaa! Varsinkin ekasta lahjattomasta joulusta muistan sen lähes euforisen tunteen, kun jouluna ei tarvinnut tehdä muita hankintoja kuin ruokaostokset. Adventtiruuhkassa kyntäminen loppui ja joulu tulo tuntui aivan erilaiselta.

en minäkään muille osta mutta kun ne muut ei älyä olla ostamatta mulle

Vierailija kirjoitti:

Ehkä provosoiva otsikko, mutta... Olen hyvin vaatimattomista oloista lähtöisin ja oppinut olemaan kiitollinen siitä mitä ikinä saankaan. Mutta näin nelikymppisenä hyvätuloisena (=ihmisenä, joka voi itse ostaa mitä tarvitsee) en oikein enää jaksaisi sitä turhaa krääsää, jolle ei oikeastaan ole mitään käyttöä, ja jonka hävittämisestä tulee vain vaivaa ja huono omatunto (niin lahjanantajaa kohtaan, kuin ekologisessakin mielessä).

Olemme ystävällisesti ja melko suoraankin yrittäneet sanoa asiasta sukulaisille, mutta silti ongelma vain toistuu. Olemme siis sanoneet, että meille ei tarvitse OIKEASTI ostaa mitään ja kertoneet mm., että teinikin on hyvin tarkka käyttämistään vaatteista, että ei kannata enää meidän vanhempienkaan hänelle mitään vaatetta ostaa kysymättä, kun käyttämättä jää. Olen vedonnut siihen, että yritämme vähentää kulutusta, meillä on jo liikaa tavaraa muutenkin, mutta ei auta.

Silti odotettavissa on taas mitä sopimattomampia lahjoja. Luokkaa muki hupitekstillä (sopii tosi kivasti noiden Arabia-astioiden sekaan), teinille säästötalosta ostettu 7-kymppisen mummin mielestä kivan näköinen asukokonaisuus ja halpisihonhoitotuotteita, joita ei pysty kukaan meillä käyttämään hirveän hajun ja iho-oireiden takia. Lapsen ollessa pienempi saimme kiinakrääsää ja vaatteita, joissa oli oikeasti jo ihan turvallisuusriskikin.

Ei kai taas auta muu, kun ottaa lahjat hymyillen vastaan. Harmittaa vaan lahjanantajan puolesta, kun rahat menee hukkaan ja se, että itselle tulee vaivaa tavaroiden hävittämisestä, eikä tosiaan tunnu kovin kivalta ekologisessakaan mielessä.

Teini joka on tarkka on myös tietoiinen ja muoodin orja.

Hartain joululahjatoiveeni on - omalta puolisolta toivotun kirjapaketin lisäksi - etten saisi ainuttakaan lahjaa. Ei tuikkukippoja, kukkapaketteja, herkkukoreja, sinappia, ei niin yhtään mitään. Onko tämä liian vaikea toive toteuttaa? Ilmeisesti.

ValiVali ootte valittajat pukin mustalla listalla ja teille tuodaan kuormalavallinen posliinitonttuja ensi jouluna hähähääääää!

Ekolookinen lahja teille kippojen vihaajille: paskapötkyjä edellisvuoden käärepapereissa!!

Me mennään mun äitin luo joka toinen joulu ja ollaan sovittu, että lahjaksi tuodaan ruuat. Ja äiti tekee jälkiruuat. Ei muita lahjoja, meillä toimii hyvin.

Kylläpäs on rikkailla taas ongelmat. Anna saamasi lahjat vähävaraisille, jotka osaavat olla kiitollisia jopa siitä krääsästäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä provosoiva otsikko, mutta... Olen hyvin vaatimattomista oloista lähtöisin ja oppinut olemaan kiitollinen siitä mitä ikinä saankaan. Mutta näin nelikymppisenä hyvätuloisena (=ihmisenä, joka voi itse ostaa mitä tarvitsee) en oikein enää jaksaisi sitä turhaa krääsää, jolle ei oikeastaan ole mitään käyttöä, ja jonka hävittämisestä tulee vain vaivaa ja huono omatunto (niin lahjanantajaa kohtaan, kuin ekologisessakin mielessä).

Olemme ystävällisesti ja melko suoraankin yrittäneet sanoa asiasta sukulaisille, mutta silti ongelma vain toistuu. Olemme siis sanoneet, että meille ei tarvitse OIKEASTI ostaa mitään ja kertoneet mm., että teinikin on hyvin tarkka käyttämistään vaatteista, että ei kannata enää meidän vanhempienkaan hänelle mitään vaatetta ostaa kysymättä, kun käyttämättä jää. Olen vedonnut siihen, että yritämme vähentää kulutusta, meillä on jo liikaa tavaraa muutenkin, mutta ei auta.

Silti odotettavissa on taas mitä sopimattomampia lahjoja. Luokkaa muki hupitekstillä (sopii tosi kivasti noiden Arabia-astioiden sekaan), teinille säästötalosta ostettu 7-kymppisen mummin mielestä kivan näköinen asukokonaisuus ja halpisihonhoitotuotteita, joita ei pysty kukaan meillä käyttämään hirveän hajun ja iho-oireiden takia. Lapsen ollessa pienempi saimme kiinakrääsää ja vaatteita, joissa oli oikeasti jo ihan turvallisuusriskikin.

Ei kai taas auta muu, kun ottaa lahjat hymyillen vastaan. Harmittaa vaan lahjanantajan puolesta, kun rahat menee hukkaan ja se, että itselle tulee vaivaa tavaroiden hävittämisestä, eikä tosiaan tunnu kovin kivalta ekologisessakaan mielessä.

Tehkää jokin lahjaidealista ja kirjoittakaa ideoita mitä haluaisitte lahjaksi tai tehdä (esim teatterireissu tai jokin mikä on kokemus eikä tavara) sitä mukaa pitkin vuotta kun ideoita tulee. Esim just ne asiat mitä ei itse raaski tai viitsi ostaa. Pyytäkää ne lahjaksi. Aluksi voi tuntua että ei ole ideoita, mutta kyllä niitä löyty kun malttaa odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpäs on rikkailla taas ongelmat. Anna saamasi lahjat vähävaraisille, jotka osaavat olla kiitollisia jopa siitä krääsästäkin. 

No höpönlöpö kyllä ei köyhää lämmitä huumorimuki tai tuoksukynttilä enempää kuin rikasta. Tarvetta on yleensä ruualle, siivoustarvikkeille tms arjessa kuluvalle tai ihan rahalle. 

Vierailija kirjoitti:

Kylläpäs on rikkailla taas ongelmat. Anna saamasi lahjat vähävaraisille, jotka osaavat olla kiitollisia jopa siitä krääsästäkin. 

Voisiko ne kipot ja mukit antaa suoraan vähävaraisille, ilman vttuuntuneita välikäsiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpäs on rikkailla taas ongelmat. Anna saamasi lahjat vähävaraisille, jotka osaavat olla kiitollisia jopa siitä krääsästäkin. 

Voisiko ne kipot ja mukit antaa suoraan vähävaraisille, ilman vttuuntuneita välikäsiä?

Ei me vähävaraiset haluta tai tarvita niitä kippoja ja kuppeja tai mitään muitakaan säälipaloja teiltä rikkailta. Ei me olla mikään rikkaiden jätelava, jonne voi kipata kaiken itselle epämieluisan. Paha mieli vaan tulee siitä pilipalikupista, kun olisi ihan aitojakin tarpeita. Ihan lähimmät tuovat ruokakasseja tai auttavat jonkin isomman hankinnan ostamisessa kuten pyykinpesukone, silmälasit. Niistä ollaan kiitollisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ongelma on lahjoittaa esineet pois? Ei se nyt niin kauhea vaiva ole ja joku muu saattaa ilahtua! Joku joka on kiitollinen siitä, että on ylipäätään muki, vaikka ei olekaan mitään laatumerkkiä. Kaikilla ei ole varaa snobeilla.

Tavara on sellaista, että en kyllä kehtaa kenenkään muun riesaksi laittaa. ap

No sitten kuulostat vaan ankealta nirppanokalta, joka haluaa keksiä ongelmia turhasta. Koditonta addiktia ei kiinnosta onko mukin viesti hauska.

Mitähän se koditon tekee esimerkiksi pallomerellä, mölyävillä pompom-huiskuilla tai pienellä noidan tötterohatulla?

Alat vaikuttaa provolta. Eri asioille on tietysti eri kohderyhmänsä. Koditon ei välttämättä tee, mutta esim. pizzeriat ottavat leikkipaikoilleen mielellään turhaakin tilpehöriä ilmaiseksi. Mikä sua vaivaa kun kaikesta pitää vääntää hankalaa?

Ei pizzeria halua nurkkiinsa pallomeritelttaa johon mahtuu kerrallaan yksi taapero istumaan tai leluja jotka möykkää niin että asiakkaat häipyy tai noidan hatulla joka on kokoa vauva ja jota käytetään noin yksi päivä vuodesta.

Ja miksi sinne lapsiperheen kotiin pitää kantaa krääsää jolle se lapsiperhe saa sitten loppuvuoden yrittää keksiä saajan? Miksei se lahjoittaja lahjoita suoraan tai jätä ostamatta? MIKSI?

Meillä lapset on nyt teinejä ja viiimein, viimein, viimein olen saanut kotini raivattua kaikesta tuosta turhasta, joka ei ilahduttanut ketään perheestäni evö.

ei-ap

Siksi, kun se lahjan saaja ei ilmeisesti osaa sanoa ei. Itkee mieluummin keskustelupalstalla. SANO sille lahjantuojalle, että "Kiitos, mutta olen jo monena vuonna sanonut, että en halua ottaa aineellisia lahjoja vastaan. Vie siis lahjasi jollekin toiselle."

Jos et tuohon pysty, niin sitten elät niiden lahjojen kanssa. Ei me muut pystytä sinun sukulaisiasi ja tuttaviasi estämään.

Olen sanonut, tekstannut, kirjoittanut ja jättänyt ääniviestin. EI TEHOA.

Sukulaisillani on jokin kummallinen riippuvuus siihen "ilahduttamiseen" ja he "eivät halua antaa rahaa koska on huoltajien tehtävä elättää lapsi".

Onko käynyt mielessä, että ehkä se johtuu sinusta, ettei TEHOA? Olisiko tarkastella uudelleen tapaa, jolla esität asian?

Ei johdu minusta, hyvä loukkaava jankkaava roskasakki-wt-kyökkipsykologi.

Olen korkeasti koulutettu, mieheni kanssa ei ole tästä asiasta erimielisyyksiä, eikä minulla ole missään muualla vaikeuksia tulla kuuduksi.

Lapsuudenkotini oli monin tavoin epätoimiva ja tämä krääsään takertuminen on heille tyypillistä. Rakastetaan krääsällä.

Minä ymmärrän aloittajan pointin, koska itsellä on samanlainen ongelma. Mulla ei ole edes varaa ostaa kaikkea tarvitsemaani itse, joten jos lahjatoiveita kysytään, esitän pari tarpeellista juttua (esimerkiksi täksi jouluksi pari kulhoa astiasarjaan, jota kerään ja villasukat). Näiden toiveiden lisäksi en halua MITÄÄN muuta ja olen sen usein sanonut, mutta siitä huolimatta saan yleensä kasan krääsäpaketteja myös. Roinaa, jolla en tee yhtään mitään, joka pyörii nurkissa, kun en tiedä, minne ja kenen riesaksi sen kierrättäisin. Lahjojen antajalla ei ole rahasta pulaa, voisi hyvin puolen tusinan krääsälahjan sijaan antaa yhden laadukkaan lahjan, jos on pakko jotain enemmän antaa kuin on toivottu.

Näin on ollut aina: sain lapsena jouluna hirveän kasan paketteja, mutta hyvin vähän mitään oikeasti kivaa. Monesti oli niin, että toivoin jotain tiettyä, mutta sain jotain sinne päin ja lisäksi kasan krääsää. Eivätkä toiveeni olleet mitään kohtuuttomia koskaan, saatoin pyytää jotain tiettyä kirjaa ja saada kirjan, jolla on vähän samansuuntainen nimi, esimerkiksi. Jotkut ihmiset vain kuvittelevat, että määrä korvaa laadun ja se pakettikasa on joku rakkaudenosoitus, eikä tällaisiin ihmisiin mikään kielto, jyrkkäkään, tepsi. 

Nytkin odotan jännityksellä, miten kulhojen kanssa käy. Mahdollisuudet, että saan toivomani kipot tai vain jotain sinne päin on aikalailla 50/50. Kerran pyysin tietyn tarjoiluastian, antaja tiesi tasan, mitä tarkoitin, sanoi vielä antaessaan sen vähän sinne päin olevan, että en minä nyt sitten sitä toivomaasi kuitenkaan viitsinyt ostaa. Tuotteet olivat suunnilleen saman hintaisia, eli ei ollut rahasta kiinni. Olisi mielenkiintoista kuulla jonkun tällä tavalla toimivan lahjanantajan näkökulma, miksi teet näin? Miksi ei voi antaa sitä, mitä toivotaan, vaan jotain sinne päin ja/tai pelkkää krääsää? 

Vierailija kirjoitti:

Kylläpäs on rikkailla taas ongelmat. Anna saamasi lahjat vähävaraisille, jotka osaavat olla kiitollisia jopa siitä krääsästäkin. 

Sanoo ylimielinen rikas.

Olen vähävarainen, tai köyhä, jos tarkkoja ollaan, enkä todellakaan "osaa olla kiitollinen" jonkun rikkaan minulle "hyvää hyvyyttään" tuuppaamasta alehallin vitsimukista! En halua sellaista roinaa kotiini, vaan säästän mieluummin vaikka vuosikymmenen, että saan hankittua juuri sen tavaran, jonka haluan. 

On sikamaista pitää vähävaraisia jonain saamarin jäteastioina, joiden kuuluu olla kiitollisia ties mistä roinasta! Vähävaraisilla on ihan yhtä iso oikeus laadukkaisiin, ekologisiin tuotteisiin kuin sinullakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpäs on rikkailla taas ongelmat. Anna saamasi lahjat vähävaraisille, jotka osaavat olla kiitollisia jopa siitä krääsästäkin. 

Sanoo ylimielinen rikas.

Olen vähävarainen, tai köyhä, jos tarkkoja ollaan, enkä todellakaan "osaa olla kiitollinen" jonkun rikkaan minulle "hyvää hyvyyttään" tuuppaamasta alehallin vitsimukista! En halua sellaista roinaa kotiini, vaan säästän mieluummin vaikka vuosikymmenen, että saan hankittua juuri sen tavaran, jonka haluan. 

On sikamaista pitää vähävaraisia jonain saamarin jäteastioina, joiden kuuluu olla kiitollisia ties mistä roinasta! Vähävaraisilla on ihan yhtä iso oikeus laadukkaisiin, ekologisiin tuotteisiin kuin sinullakin.

En ole rikas, vaan kuntoutustuella elävä 27vuotias nainen.