Miten tyhmien ihmisten kanssa voi tulla toimeen?
Olen tässä asiassa selvästi osaamaton. Oma sukuni ja lähipiirini on kohtuullisen täysjärkistä ja ajatteluun kykenevää kansaa, joten olen ikäni tottunut siihen, että asioista voidaan puhua järkevästi, voidaan perustella ja kuunnella toisen vastaperusteluja.
Nyt olen oppinut, että on ihmisiä, joiden kanssa mikään järkevä keskustelu ei johda mihinkään. Enkä minä osaa toimia näiden ihmisten kanssa. Mutta jos ollaan esimerkiksi samassa työyhteisössä, niin jotenkin pitää saada arki toimimaan. Miten?
Kommentit (289)
Olen jättänyt vähemmän viisaat ihan omaan arvoonsa...poistun hyvin pian takavasemmalle...tyhmille ei voi järkevästi perustella mitään...on kuin heittäisi helmiä sijoille
Ehkäpä tämä olisi hyvä ihmisten tietää
Carlo M. Cipolla: "The Basic Laws of Human Stupidity"
The First Basic Law
Always and inevitably everyone underestimates the number of stupid individuals in circulation.
The Second Basic Law
The probability that a certain person be stupid is independent of any other characteristic of that person.
The Fifth Basic Law
A stupid person is the most dangerous type of person.
https://medium.com/@kuangalia/the-basic-laws-of-human-stupidity-a0ff87e…
asiasta on enemmänkin muillakin sivuilla
https://en.wikipedia.org/wiki/Carlo_M._Cipolla
Muutamaan korkeakoulutettuun tapaukseen olen törmännyt, vielä terveydenhuollossa. Tosin julkisella, en yksityisellä...hmmm
Ei hyvältä näytä, kun asiaa ajattelee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Nyt olen oppinut" viittaa siihen, että tajusit vasta myöhemmässä iässä joidenkin ihmisten olevan tyhmiä. Miten olet voinut välttyä idiooteilta, itse olen sellaisia tavannut tarhaiästä asti? Ja jotenkin tottunut siihen, että kaikkea haluamaansa ei saa vaan ihmissuhteissa joutuu sietämään erilaisuutta...
(en ole AP)
Lapsena tietenkin olettaa muidenkin lasten olevan ihan vain lapsia. Samoin kuin alakoulussa. Tavallaan sitä teininäkin oletti, että kaikki muutkin vain teeskentelee jotta sopisi joukoon. Niin sanotusti "kuuluu" sanoa vähän typeriä asioita tai teeskennellä pitävänsä jostakin. Itse en tiedostanut edes, että oletin ihmisten teeskentelevän välillä vähän yksinkertaisia, ennen kuin vasta joskus lukio iässä. Jollain tavalla alitajuntaisesti oletin ihmisten imitoivan sitä mitä näkevät televisiossa ja sitä kautta muissa ihmisissä. En tietoisesti ed
Ethän hauku vakavissasi muita ihmisiä tyhmiksi? :"DD oletko koskaan katsonut esimerkiksi omaa tekstiäsi? :""DD
-Puhu yksinkertaisesti käyttämällä perussanoja. Älä siis käytä sivistyssanoja tai vieraskielisiä termejä.
- Puhu rauhallisella temmolla ja yksi tai max 2 asiaa kerralla. Joillekin tilanteen hektisyydestä tai tunnetilasta johtuen voi olla paras sanoa tai käsitellä 1 asia kerrallaan. Vähän kuin lasten kanssa.
- Jos kyse jostain negatiivisestia esim työpaikalla joutuu puuttumaan tekemisiin tms, niin anna hänen oksentaa ensin ulos kaikki mikä mieltä painaa, sitten pieni tauko jotta hän rauhoittuu ja sitten korostetun rauhallisesti se oma asia esille. Heidät pitää saada luottamaan itseensä, muutoin he ovat vastahankaan lähtökohtaisesti.
- esim työohjeet pitää olla todella konkreettisia, ei voi vaan sanoa, että "me arvostamme pikkutarkkaa työtä ja huolellisuutta, vaan pitää kädestä pitäen käydä työjärjestys läpi ja näyttää mitkä ovat niitä "pikkutarkkoja" asioita mihin hänen pitää kiinnittää huomio.
Olen ollut viimeiset 15v pääkaupunkiseudulla älykkyyttä / hyviä hoksottimia ja kurinalaisuutta vaativassa työssä, erittäin vaativassa firmassa ja vaativien pomojen (jopa yhden sairaan vaativan) kanssa työskennellyt. Muutin maalaiskaupunkiin ja ensin ajattelin että voi hyvää päivää miten mä selviän näiden hidastempoisten perus- (ehkä vähän moukkamaistenkin) ja hyvin vaatimattomien ihmisten kanssa. Tähän kategoriaan kuuluu niin firman johto, päällikötason kollegat kuin asiakkaan yhteyshenkilötkin.
Nyt kun olen vähän sulatellut ja totutellut, niin mähän pääsen täällä niin helpolla, siis niin paljon helpommalla lähes samalla palkalla kuin ennen. Ei juuri vastuu ja työt paina ja oma pomo on vaikuttunut ihan tavallisesta minun mielestä ehkä jopa (aikaisempaan verratusta) mitäänsanomattomalta raportoinnista ja power poin esityksestä jonka raapasin ihan lonkalta ja joka jäi mielestäni hyvin "perus tasoiseksi. Hymyilin vaan mielessäni että tämäkö taso on oikeesti täällä firmassa mainitsemisen arvoinen.
Valitettavasti en oikein osaa arvostaa omaa esihenkilöäni ja toivon ettei se näy käytöksessäni, koska en pidä häntä mitenkään kovin älykkäänä enkä rooliinsa sopivana. Toivoisin tuon tason ihmiseltä huomattavasti laadukkaampaa ja järjestelmällisempää otetta ja loogista johtamista.
Avioeroni juurisyy oli se, että vaimoni tyhmyys alkoi rasittaa aina vain enemmän ja se johti riitojen lisääntymiseen. En vain kestänyt sitä, ettei mistään pystynyt keskustelemaan. Suhde perustui alusta saakka fyysiseen vetovoimaan.
Toinen lapsistamme on perinyt älynsä häneltä ja hänenkään kanssa on aivan turha yrittää keskustella normaalisti, kun hän ei ymmärrä asioita normaalisti eikä ole edes kiinnostunut mistään älyllisestä. Hänen kanssaan ei sentään tarvitse riidellä, mutta oleminen on lähinnä sitä, että perustarpeista huolehdin, mutta emme monta sanaa päivässä vaihda. Toinen lapsi on fiksu ja hänen kanssaan on helppo keskustella asioista laajemminkin.
Enää en lähde suhteeseen tyhmän ihmisen kanssa, mutta en myöskään fiksun ihmisen kanssa, jos fyysistä vetovoimaa ei ole. Ns. paperilla sopiva ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt vähemmän viisaat ihan omaan arvoonsa...poistun hyvin pian takavasemmalle...tyhmille ei voi järkevästi perustella mitään...on kuin heittäisi helmiä sijoille
Sioille.
Aika pitkälle annan kaiken ihmettelyn ja häsläyksen mennä työpaikalla ohi itsekseen. Sitten sopivassa välissä teen niin kuin olen parhaaksi arvioinut ja taustoitan asian jälkikäteen muille. Hupsis, siitä tuleekin yhteinen käytäntö jatkossa.
"Ethän hauku vakavissasi muita ihmisiä tyhmiksi?"
Ihmisissä nyt vain on oikeasti paljon tyhmiä, ei se ole haukkumista. Tietenkään sitä ei pidä päin naamaa sanoa tai edes toisille kertoa. Kukin huomaa sen toisesta ihan itsekin tai jos ei huomaa, niin ovat varmaan samalla tasolla ja se on hyvä asia heidän kannaltaan.
-eri
Mielenkiintoinen keskustelu, kiitos aloittajalle.
Miten sitten tulisi toimia ihmisen kanssa joka aivan koko ajan ja joka asiaan sanoo, että ei osaa tätä ja ei hän tajua näitä ja nää menee niin nopeesti ja ei hän jaksa näitä ym. Eli jokainen asia, niin työssä kuin vapaa-ajalla, tuntuu olevan hänelle niin vaivalloista ja niin vaikeaa että sitä täytyy oikeen pyöritellä ja vaahdota siitä kovaan ääneen.
Kyseessä viisikymppinen koulutettu nainen sosiaalialalta. Valitusta piisaa myös kaikenlaisista vaivoista ja hankaluuksista, mutta mitään keskustelua ratkaisuista ei voi käydä kun taas lytätään jokainen ehdotus ettei hän nyt vaan pysty eikä tääkään toimi. Aivan järjettömän rasittavaa. Hän myös joka väliin muistuttaa, kuinka vanha hän jo on. Olen saman ikäinen enkä koe samoin.
Tähän kuuluu myös se, että otetaan itsestä aivan järkyttäviä selfieitä ja ladataan niitä Facebookkin. Eli kuvakulma on sellainen joka saa kauneimmankin ihmisen näyttämään luuserisuohirviösiiderivalaalta krapulassa. Ja ylipainovalitusta tietenkin säestävät joka päiväiset herkutteluselfiet ja valitukset siitä, ettei jaksa mitään.
Tällainen käytös on raskasta katsottavaa, en osaa suhtautua häneen oikein mitenkään, enkä ymmärrä miksi ihminen toimii näin. Onko kysesssä tyhmyys vai joku muu vaiva?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen testatusti älykäs ja näin toimin muiden ihmisten kanssa: kohtelen heitä arvostaen.
Riippumatta heidän minun olettamasta älykkyydestä. Hyödyllistä kanssakäymisessä on myös se, ettei mieti keskustelutilannetta jostakin kuvitteellisesta "kuka on älykkäämpi" -tasolta vaan kohtaa toisen ihmisen ihmisenä. Vertaisenaan.
Inhimillinen näkökulma, mutta kyllä esim koulutettujen ja täysin eri organisaatiotasolla työskentelevien ihmisten välillä on kuilu jo ihan kommunikaatiotavassa, puhutaan ns eri kieltä vaikka puhuttaisi samasta asiasta.
Tässä 2 eri koulutustason ääripäätä (vert johtaja yamk tai korkeakoulutettu ja vastassa jonkun kurssin käynyt matalapalkka-alan työntekijä joka osaa ehkä oman työnsä työtehtävät mutta ei omaa mitään laaja-alaisempaa ajattelukykyä kuin se mikä just liittyy itsernsä
Siinä taas yksi palikka, joka luulee, että älykkyys on yhtä kuin mukavuus ja joviaalius.
Et taida ymmärtää, miten henkisesti raskasta on olla pitemmän aikaa tekemisissä itseään paljon tyhmemmän kanssa. Mutta miksi tyhmäkään haluaisi olla älykkään kanssa, kun kaikki on mieluiten samalla aaltopituudella olevien seurassa?
Vai onko älykkään seurassa oleminen joku palkinto tai saavutus, josta tyhmän pitäisi olla onnellinen?
Olen opettaja. Oppilaiden oppimiskyvyssä ja osaamisessa on valtavia eroja, kertonee myös älykkyydestä.
Eri tasoisten kanssa on helppo tulla toimeen, mutta olisihan se toki joskus kiva opettaa sellaista ryhmää, jossa kaikki pääsisivät perusasioista syvemmälle.
Ärsyttävintä työssäni teinien kanssa on joidenkin moraalinen ja sosiaalinen tyhmyys. Eräs oppilas teki toiselle todella ikävän teon. Vain uhri ja hänen ystävänsä uskalsivat ilmaista mielipiteensä tekijälle, että teko oli väärin. Tekijän kaverit naureskelivat ja suurin osa oppilaista oli hiljaisia sivustakatsojia. Tekijä kuvittelee, että suurin osa oppilaista ihailee häntä tekonsa takia, että ainoastaan uhri ja hänen pari ystäväänsä ei tykkää hänestä. Todellisuudessa suuri hiljainen enemmistö inhoaa ja pelkää tekijää.
Suurin osa ihmisistä on suurinpiirtein samaa ÄO- tasoa. Ei kannata aliarvioida muita. Ihminen vaistoaa jos häntä pidetään itseä " tyhmempänä". Usein ihmisestä tulee sellainen minä häntä pidetään. Ihminen voi olla jonkun seurassa hyvinkin älykäs, toisen seurassa ikäänkuin lamaantuu, johtuen toisen ennakkoasenteista. Ihminen aistii erittäin helposti toisten asenteet, jopa sellaiset, joita yritetään olla näyttämättä. En pidä itseäni muita älykkäämpänä, en tyhmempänä. ÄO- testeistä saan hyviä tuloksia yleensä. Olen huomannut, että jotkut pitävät minua "tyhmänä", jotkut " älykkäänä". Jos joku aliarvioi minua vaistoan heti sen, niin en yleensä kykene keskustelemaan sellaisen henkiön kanssa samalla lailla kuin ihmisen, joka ei aliarvioi. Ihmisten pohjimmaista on erittäin vaikea tietää.
Vietän mieluimmin aikaa "yksinkertaisten", mutta lämpimien, kuin omaan älykkyyteensä rakastuneiden, omahyväisten ihmisten kanssa.
Kaikkein viisaimmat ja älykkäimmät tuntemani ihmiset eivät ole "nopeaälyisiä" ja kärsimättömiä, vaan ulospäin hyvinkin hitaan oloisia, harkitsevia ja maltillisia. Sellaisia ihmisiä, joita narsisti ei jaksa kuunnella edes puolta lausetta.
Raamattu sanoo, että älä edes puhu typeryksille. Siten niiden kanssa "ollaan tekemisissä". Suomeksi sanottuna: vältä kuin ruttoa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä tämä olisi hyvä ihmisten tietää
Carlo M. Cipolla: "The Basic Laws of Human Stupidity"
The First Basic Law
Always and inevitably everyone underestimates the number of stupid individuals in circulation.
The Second Basic Law
The probability that a certain person be stupid is independent of any other characteristic of that person.
The Fifth Basic Law
A stupid person is the most dangerous type of person.
https://medium.com/@kuangalia/the-basic-laws-of-human-stupidity-a0ff87e…
asiasta on enemmänkin muillakin sivuilla
https://en.wikipedia.org/wiki/Carlo_M._Cipolla
Muutamaan korkeakoulutettuun tapaukseen olen törmännyt, vielä terveydenhuollossa. Tosin julkisella, en yksityisellä...hmmm
Ei hyvältä näytä, kun asiaa ajatte
Julkisellahan juuri on ne pahimmat typerykset. Aina. Mitä oikein luulit? Ei viisaat mene sinne töihin, vaan pakenee sellaista porukkaa ja valtion sotkuja.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä on suurinpiirtein samaa ÄO- tasoa. Ei kannata aliarvioida muita. Ihminen vaistoaa jos häntä pidetään itseä " tyhmempänä". Usein ihmisestä tulee sellainen minä häntä pidetään. Ihminen voi olla jonkun seurassa hyvinkin älykäs, toisen seurassa ikäänkuin lamaantuu, johtuen toisen ennakkoasenteista. Ihminen aistii erittäin helposti toisten asenteet, jopa sellaiset, joita yritetään olla näyttämättä. En pidä itseäni muita älykkäämpänä, en tyhmempänä. ÄO- testeistä saan hyviä tuloksia yleensä. Olen huomannut, että jotkut pitävät minua "tyhmänä", jotkut " älykkäänä". Jos joku aliarvioi minua vaistoan heti sen, niin en yleensä kykene keskustelemaan sellaisen henkiön kanssa samalla lailla kuin ihmisen, joka ei aliarvioi. Ihmisten pohjimmaista on erittäin vaikea tietää.
Minulla sama. Se ero onkin huima siinä, miten erilaiset ihmiset kohtelevat minun omasta vinkkelistäni samaa minua. Jotkut ylenkatsovat, eivät jaksa kuunnella, puhuvat alas, muuttavat puhetyyliään yksinkertaisemmaksi. Toiset tuntemattomat tai tutut juttelevat kuin vertaiselleen. Hyvät ystävät, jotka tuntevat minut ja aina ajoittain vieraat ihmiset, juttelevat kunnioittaen, arvostaen, kiinnostuneena ja innostuneena.
Tässä taustalla tiedän oman äo:ni, enkä tuo sitä koskaan esille, enkä edes ajattele asiaa kuin harvoin. Mutta tämän tiedon kautta kun tarkastelee muiden ihmisten suhtautumista minuun, olen oppinut, että monen arvio menee metsään. Sitä kautta olen oppinut myös suhtautumaan muihin ihmisiin. Esim. korkea koulutus ei takaa korkeaa älykkyyttä. Tai matala koulutus ei kerro siitä, etteikö olisi korkea äo.
Olettaminen on laumatoimintaa. Lauma-ajattelu pelaa todennäköisyyksillä. Olettaminen säästää aikaa. Mutta mitä tulee yksittäisen ihmisen kohtaamiseen, yritän välttää olettamasta. Kohdata muutenkin ihmisen, miettimättä liikaa hänen jotakin tiettyä ominaisuuttaan.
Kylläpäs joillakin nappaa pahasti jonnekin sielun syövereihin, että toiset sanovat ääneen sen että ihmisten älykkyydessä, hoksaamiskyvyssä ja nokkelaälyisyydessä on eroja.
Hyvin hyvin harva menee kuitenkaan vapaa-ajallakaan sanomaan toiselle että oletpa yksinkertainen. Töissä sitä ei saa sanoa ääneen.
On kuitenkin tosi asia että meillä on hyvinkin erilainen kyky omaksua asioita, ymmärtää asiayhteyksiä, katsoa asioita eri näkökulmista ja ylipäätään kommunikoida muiden kanssa.
Olen ollut 10v aikuiskouluttajana, eli pääsääntöisesti kaikki ovat olleet yli kolmekymppisiä jatokouluttautujia tai uutta alaa opiskelevia. Kyllä ero älykkyydessä on ilmeinen. Enkä tarkoita pahalla ja arvostelevasti, jokaisen kanssa mennään omaan tahtiinsa ja pääsääntöisesti suutinosa on ihan mukaviakin ihmisiä.
Mutta kyllä se vaan on niin että jotkut hoksaa pitkistäkin tehtävä alustuksista asiaytimen ja joillekin ei mene millään tajuntaan. Jotkut ajattelee, koulutustaustasta ja iästä riippumatta, hyvin laaja-alaisesti asioita, jotkut keskittyy yhteen ja siihen mikä on tarpeen vain itselle että selviän tilanteesta.
Esimerkki: Kun kysytään kokeneelta päällikkötasoiselta ihmiseltä jotain haasteita oman työpaikan vastuualueella (laaja kysymys mihin vastaamisessa voisi mennä vähimmilläänkin 5 min jos vastaaja osaa ajatella kokonaisuutta.) Eräs vastaa joka kerta saman "paljon sairauspoissaoloja". Hänellä ei ole mitään muuta sanottavaa vaikka tiettävästi olisi vähintäänkin 5-6 asiaa mitä voisi mainita. Aina sama virsi. Tai sitten muissa yhteyksissä toistaa muilta juuri kuulemiaan asioita. Kirjalliset vastaukset on 2 tai 3 virkettä, muilla 15-20 virkettä. Tyhjästä on paha nyhjäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkään jutella nopeaälyisten ihmisten kanssa, sellaisten edes jollain tavalla sivistyneiden joille ei tarvitse vääntää joka asiaa rautalangasta vaan he hoksaavat puolittaisesta lauseesta "sen pointin". Tämä vaatii usein sitä että on edes jotenkin samalla sosioekonomisella tasolla ja/tai samalla koulutustasolla.
Minulla on pitkäaikainen iäkkäämpi tuttu, jonka elämä on ollut iät ajat hyvin pienipiiristä, on käynyt yhden ammattiin valmistavan koulun ja sitten toiseen jonkun kurssin, tehnyt aina pienipalkkaista oikeastaan juuri mitään kummempaa älykkyyttä vaativaa perustyötä koko iän. Ei ole koskaan käynyt ulkomailla eli ei ole nähnyt muuta maailmaa, ei lue mitään, ei seuraa aikaa, ei oikeasti tiedä juuri mitään muutakun sen mitä omassa lähipiirissä ja omalla työpaikalla tapahtuu tai joskus telkkarista näkee.
Hän on muuten ihan hauska, en sitä sano, mutta en voi
->> kuin myös, olet oppikirjaesimerkki yksinkertaisuudesta, et ymmärrä muiden näkökulmia ja ryntäät diagnosoimaan kirjoittajaa. Millä kompetenssilla?