Miten tyhmien ihmisten kanssa voi tulla toimeen?

Lyö lekalla päähän

Ei niiden kanssa voi eikä tarvitse tulla mitenkään erityisesti toimeen. Jos on ihan tarpeen, ja syystä tai toisesta pakko, niin pidetään kommunikaatio mahdollisimman selkeänä, yksiselitteisenä ja lyhyenä. Tyhmät yleensä alkaa kikatella ja lässyttää jotain ihan ihme shaissea, siihen ei mennä mukaan, se loppuu alkuunsa ja tyhmä lähetetään matkoihinsa sähläämään juttujaan jonnekin liiterin taakse tms. Tyhmyydestä pitäisi rangaista rikoslaissa elinkautinen kuritushuonetta, sen verran rasittavia ne ovat.

Avauksen kuvaus kuulosti enemmän umpimielisyydeltä, mikä on tyhmyyttä vakavampi tila.

Umpimielinen voi olla sen verran älykäs, että pystyy perustelemaan itselleen miten idoottimaisen asenteen tahansa. Ei siis auta kuin kuolema ja poliisi.

Olen välillä miettinyt miten tyhmien ihmisten kanssa voi tulla toimeen. Su va keilla kun ei ole mitään ymmärrystä todellisuudesta 

Sivujuonteena kysyisin, kuinka monta pistettä ÄO-skaalalla mitattuna pitää olla toista tyhmempi, että se näkyy aloituksessa kuvatulla tavalla? 

Huokaus, olen tehnyt jo pian 20v työtä jossa alaiseni ovat esihenkilöitä ja heidän alaiset työntekijöitä. On todella mukava tehdä työtä fiksujen, osaavien ja nokkelaälyisten työhönsä motivoituneiden ammattilaisten kanssa. 

Mutta, miten ihmellä monet työntekijätasoiset eteenkin täällä maalla ovat niin yksinkertaisia ei ole käytöstapoja ja jos tuleekin joku tilanne johon eivät ole tyytyväisiä, niin käytös muuttuu hetkessä ihan ösilöksi. Eivät ymmärtä normaalia puhetta, luulevat aina,  että heitä huijataan ja olettavat että muut saavat enemmän ja heitä jotenkin syrjitään.

Ensin haukutaan koko firma, oma esihenkilö, saikutetaan jatkuvasti, tehdään työ niin huolimattomasti että toistuvasti tulee palautetta, sitten kinutaan ihan pokkana palkankorotusta..... tekisi mieli nauraa päin naamaa silleen "ootko ihan tosissas".

On aivan eri asia olla työssä tällaisten kanssa kuin tavata joskus harvoin vapaalla ja kiireettömässä tilanteessa.

2000-luvun alusta lähtien on työllistetty ihan kaikenlaisia ihmisiä osaamisesta tai koulutuksesta piittaamatta kaikenlaisiin tehtäviin ja se näkyy. Jotkut ovat jääneet pysyville paikoille "epähuomiossa". Myös m-sairaaloita ja kv-laitoksia lakkautettiin suuressa määrin ja kaikki ovat täällä keskuudessamme, naapureina, ja töissä kaupoissa, laitoksissa jne.

Kyllähän asioiminen ja työnteko on muuttunut täysin arvaamattomaksi. "Asiakaspalvelija" saattaakin ruveta huutamaan ja räyhäämään ihan normaalitilanteessa, on kadottanut paketit, jotka piti toimittaa, sotkee laskut, pudottaa kirjeet lumihankeen, ei osaa alkeellisimpiakaan tehtäviä, esimerkiksi asiakkaan pyynnöstä soittaa esimiehelle, että saataisiin sotku selvitettyä jne. Koko ajan pitäisi olla silmät selässäkin, että työt tulisi tehtyä eikä virheitä "sattuisi" ihan niin usein ja säännöllisesti. Täytyy kyllä sanoa, että olen täysin kyllästynyt tällaiseen touhuun, toivottavasti nämä "kokeilut" on nyt saatu lopultakin päätökseensä ja palataan normaaliin laatu-asiakaspalveluun jne.

Miten näiden ihmisten kanssa voi tulla toimeen, ei mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa saada ajatuksensa läpi jollekulle, sitä pitää tarjota siten, että toinen kokee hyötyvänsä jotain. Järkevät ihmiset näkevät laajemman hyödyn, moraalisen perusteen, yhteisen hyvän jne. Mutta tyhmemmät näkevät vain sen, että joku sanoo jotain, mitä he eivät ymmärrä ja yrittää kuulostaa fiksulta, tai pahimmassa tapauksessa yrittää huijata. Varsinkin jos tyhmän ihmisen kanssa ei ole mitään historiaa ja heillä ei ole luottamusta siihen, että ajattelisit heidän etuaan, niin on ihan loogista, että järkevään ehdotukseen saa kielteisen reaktion. Siinä pitää valitettavasti tyhmentää itseään, että ei kuulosta elitistiseltä vaan samantasoiselta, ja osoittaa, että on luotettava, kiva tyyppi, tai tehdä asiasta kiva ja edullinen toiselle.

Miksi sinun pitäisi saada ajatuksesi läpi jollekulle? Älykkäät ovat siis heitä, jotka näkevät sinun vinkkelistäsi? Tyhmiä he, jotka eivät näe sinun laajasta näkökulmastasi ja hyväksy sitä mukisematta.

Manipuloit "tyhmempiä". Miksi? Mikset anna heidän vaan olla "tyhmempiä"?

Kuulostaa siltä, että olet valinnut itsesi kuninkaaksi ja pyrit johtamaan alamaisiasi, näitä tyhmempiä, jotka osoittautuvat pirun hankaliksi aaseiksi.

Tapa se on tuokin elää.

Olen testatusti älykäs ja näin toimin muiden ihmisten kanssa: kohtelen heitä arvostaen.

Riippumatta heidän minun olettamasta älykkyydestä. Hyödyllistä kanssakäymisessä on myös se, ettei mieti keskustelutilannetta jostakin kuvitteellisesta "kuka on älykkäämpi" -tasolta vaan kohtaa toisen ihmisen ihmisenä. Vertaisenaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Nyt olen oppinut" viittaa siihen, että tajusit vasta myöhemmässä iässä joidenkin ihmisten olevan tyhmiä. Miten olet voinut välttyä idiooteilta, itse olen sellaisia tavannut tarhaiästä asti? Ja jotenkin tottunut siihen, että kaikkea haluamaansa ei saa vaan ihmissuhteissa joutuu sietämään erilaisuutta...

 

(en ole AP)

Lapsena tietenkin olettaa muidenkin lasten olevan ihan vain lapsia. Samoin kuin alakoulussa. Tavallaan sitä teininäkin oletti, että kaikki muutkin vain teeskentelee jotta sopisi joukoon. Niin sanotusti "kuuluu" sanoa vähän typeriä asioita tai teeskennellä pitävänsä jostakin. Itse en tiedostanut edes, että oletin ihmisten teeskentelevän välillä vähän yksinkertaisia, ennen kuin vasta joskus lukio iässä. Jollain tavalla alitajuntaisesti oletin ihmisten imitoivan sitä mitä näkevät televisiossa ja sitä kautta muissa ihmisissä. En tietoisesti e

Sinä ja sukusi olette aspergereita. Itse olet myös narsisti. Jos olisit älykäs tajuaisit tämän

Vierailija kirjoitti:

Onpa monta todella hyvää ja oikeasti apua antavaa kommenttia! Minä en ole mikään superälykäs vaan ihan tavallisen fiksu ja täysjärkinen pulliainen. Enkä näin ollen ole oikein riittävän osaava, että saisin itseni laskettua todella tyhmien tasolle saati että osaisin heitä manipuloida.

Vaikka olen vain tavallisen fiksu, niin ero todella tyhmiin on silti huomattava. Nyt ei siis puhuta siitä, että kuvittelisin olevani muiden yläpuolella ja "kaikkien" muiden olevan tyhmiä. Vaan siitä, että on olemassa niitä, joilla todellakaan ei järki päätä pakota (ja ehkä lisäksi on vahvaa jääräpäisyyttä tai sairaita puolustusmekanismeja).

Ap

Minä olen älykäs ja myös tunneälykäs ja osaan kyllä laskeutua tyhmän tasolle, mutta se ei kiinnosta. Onneksi lähipiirissä ja kaveripiirissä on vain keskivertoa älykkäämpiä, niin ei tarvitse enää vaivautua. Nuorempana sitä ei osannut tai pystynyt vielä valitsemaan seuraansa niin hyvin, ja koulussahan tyhmät ja älykkäät laitetaan samoihin luokkiin, joten ei voi välttyä kokonaan niiden seuralta.

Puolet ihmisistä on muuten keskivertoa tyhmempiä ja keskivertoälykäs vaikuttaa jo aika tyhmältä, jos on itse huomattavasti keskivertoa älykkäämpi. Että on siinä luovimista, mutta kyllä älykästä seuraa löytää ihan tarpeeksi, kun sitä hakee.

Vierailija kirjoitti:

Avauksen kuvaus kuulosti enemmän umpimielisyydeltä, mikä on tyhmyyttä vakavampi tila.

Umpimielinen voi olla sen verran älykäs, että pystyy perustelemaan itselleen miten idoottimaisen asenteen tahansa. Ei siis auta kuin kuolema ja poliisi.

Vähän keskivertoa älykkäämpi, mutta silti aika tyhmä bongattu.

Mulla taads oli tyhmät vanhemmat, joiden kanssa ei voinut keskustella yhtään mistään. Sen takia en tule toimeen tyhmien ihmisten kanssa, koska tiedän vuosikymmenten kokemuksella, ettei mikään heihin auta. Sori ap, mutta itse vaan välttelen niin paljon kuin voin. En hakeudu tiimeihin, joissa dorkia. Tai jos huomaan olevani saappaiden kanssa niin hakeudun pois.

Vierailija kirjoitti:

Olen testatusti älykäs ja näin toimin muiden ihmisten kanssa: kohtelen heitä arvostaen.

Riippumatta heidän minun olettamasta älykkyydestä. Hyödyllistä kanssakäymisessä on myös se, ettei mieti keskustelutilannetta jostakin kuvitteellisesta "kuka on älykkäämpi" -tasolta vaan kohtaa toisen ihmisen ihmisenä. Vertaisenaan.

Inhimillinen näkökulma, mutta kyllä esim koulutettujen ja täysin eri organisaatiotasolla työskentelevien ihmisten välillä on kuilu jo ihan kommunikaatiotavassa, puhutaan ns eri kieltä vaikka puhuttaisi samasta asiasta.

Tässä 2 eri koulutustason ääripäätä (vert johtaja yamk tai korkeakoulutettu ja vastassa jonkun kurssin käynyt matalapalkka-alan työntekijä joka osaa ehkä oman työnsä työtehtävät mutta ei omaa mitään laaja-alaisempaa ajattelukykyä kuin se mikä just liittyy itsernsä)

Ei näiden ihmisten kohtaaminen yleensä toimi kovin "samalla tasolla" missään. Ei työssä, ei arjessa.

"Minä en ole mikään superälykäs vaan ihan tavallisen fiksu ja täysjärkinen pulliainen. Enkä näin ollen ole oikein riittävän osaava, että saisin itseni laskettua todella tyhmien tasolle saati että osaisin heitä manipuloida."

Miksi kenenkään pitäisi osata manipuloida, itseään tyhmempiä tai ylipäätään ketään? Saisit itsesi laskettua todella tyhmien tasolle?

Ongelmasi ei ole tyhmät, tai oma osaamattomuutesi tai se, ettet ole superälykäs. Epäilen, että ongelmasi on narsistinen persoonallisuushäiriö.

Ajattelet poikkeavasti etkä tunnu tätä edes ymmärtävän. Vaikka tämä toteamus suututtaisi, hakeutuisin terapiaan. Narsismi voi johtua kotioloista, perheestä, kasvuympäristöstä, ja sille voi olla itse täysin sokea.

Hoitamaton narsisti, jonka useimmat kuitenkin tunnistaa, muttei sano mitään, törmää jatkuvasti erpuriin ja kahnauksiin kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa. Tämä on tietenkin helppo laittaa näiden muiden tyhmyyden piikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen testatusti älykäs ja näin toimin muiden ihmisten kanssa: kohtelen heitä arvostaen.

Riippumatta heidän minun olettamasta älykkyydestä. Hyödyllistä kanssakäymisessä on myös se, ettei mieti keskustelutilannetta jostakin kuvitteellisesta "kuka on älykkäämpi" -tasolta vaan kohtaa toisen ihmisen ihmisenä. Vertaisenaan.

Inhimillinen näkökulma, mutta kyllä esim koulutettujen ja täysin eri organisaatiotasolla työskentelevien ihmisten välillä on kuilu jo ihan kommunikaatiotavassa, puhutaan ns eri kieltä vaikka puhuttaisi samasta asiasta.

Tässä 2 eri koulutustason ääripäätä (vert johtaja yamk tai korkeakoulutettu ja vastassa jonkun kurssin käynyt matalapalkka-alan työntekijä joka osaa ehkä oman työnsä työtehtävät mutta ei omaa mitään laaja-alaisempaa ajattelukykyä kuin se mikä just liittyy itsernsä)

Ei näiden ihmisten kohtaaminen yleensä

Oikeasti älykkäät ihmiset tulevat toimeen kenen tahansa kanssa. Eivät jaottele ihmisiä eri ryhmiin tai pidä pinnallisia asioita kuten koulutusta tai menestystä paremman ihmisen merkkinä. He tajuavat että kaikki saavat erilaiset kortit syntyessään. 

Persoonaallisuushäiriöiset elävät omassa ylemmyyden tuntoisessa maailmassaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen testatusti älykäs ja näin toimin muiden ihmisten kanssa: kohtelen heitä arvostaen.

Riippumatta heidän minun olettamasta älykkyydestä. Hyödyllistä kanssakäymisessä on myös se, ettei mieti keskustelutilannetta jostakin kuvitteellisesta "kuka on älykkäämpi" -tasolta vaan kohtaa toisen ihmisen ihmisenä. Vertaisenaan.

Inhimillinen näkökulma, mutta kyllä esim koulutettujen ja täysin eri organisaatiotasolla työskentelevien ihmisten välillä on kuilu jo ihan kommunikaatiotavassa, puhutaan ns eri kieltä vaikka puhuttaisi samasta asiasta.

Tässä 2 eri koulutustason ääripäätä (vert johtaja yamk tai korkeakoulutettu ja vastassa jonkun kurssin käynyt matalapalkka-alan työntekijä joka osaa ehkä oman työnsä työtehtävät mutta ei omaa mitään laaja-alaisempaa ajattelukykyä kuin se mikä just liittyy itsernsä)

Ei näiden ihmisten kohtaaminen yleensä

Asperger ei osaa. Narsisti ei osaa. Tynnyrissä kasvanut ei osaa. Empaattinen ja lämmin ihminen, joka ei aseta itseään jalustalle koulutuksen, aseman tai älykkyyden takia, pärjää mainiosti. Tämä vaatii juuri sitä laaja-alaisempaa ajattelua, joka ulottuu  organisaation, työyhteisön ja maarajojen ulkopuolelle.

Tykkään jutella nopeaälyisten ihmisten kanssa, sellaisten edes jollain tavalla sivistyneiden joille ei tarvitse vääntää joka asiaa rautalangasta vaan he hoksaavat puolittaisesta lauseesta "sen pointin". Tämä vaatii usein sitä että on edes jotenkin samalla sosioekonomisella tasolla ja/tai samalla koulutustasolla. 

Minulla on pitkäaikainen iäkkäämpi tuttu,  jonka elämä on ollut iät ajat hyvin pienipiiristä, on käynyt yhden ammattiin valmistavan koulun ja sitten toiseen jonkun kurssin, tehnyt aina pienipalkkaista oikeastaan juuri mitään kummempaa älykkyyttä vaativaa perustyötä koko iän. Ei ole koskaan käynyt ulkomailla eli ei ole nähnyt muuta maailmaa, ei lue mitään, ei seuraa aikaa, ei oikeasti tiedä juuri mitään muutakun sen mitä omassa lähipiirissä ja omalla työpaikalla tapahtuu tai joskus telkkarista näkee.

Hän on muuten ihan hauska, en sitä sano, mutta en voi olla täysin oma itseni hänen kanssaan koska kommunikatiomme ei ole samalla tasolla. Hänen kanssaan pitää puhua hyvin yksinkertaisista asioista ja heti jos alan puhumaan jostain sellaisesta jossa toisen pitää hoksata se asian pointti ilman että sanon sen ensiksi ääneen, niin hän tipahtaa kyydistä ja käsittää väärin tai lähtee jatkamaan keskustelua ihan toiseen suuntaan koska ei tajua asian ydintä. Lisäksi huomaan usein joutuvani tilanteeseen jossa joudun joko toistamaan tai tarkentamaan mitä tarkoitan, vaikka me ollaan tunnettu yli 25v. Hänellä on myös ärsyttävä tapa rynnätä puhumaan päälle ja ikäänkuin yrittää arvata mitä olen sanomassa ja monesti arvaa ihan väärin ja taas ollaan tilanteessa että joudun ottamaan asian alusta. Joskus kun ärsyynnyn, niin kysynkin että ymmärrätkö mitä tarkoitan. Näen myös joskus hänen naamastaan että putosi jo kärryiltä eikä hänellä ole mitään sanottavaa kun ei edes tajua mistä puhutaan.

Hänen kanssaan jutellaan säästä, siivoamisesta, kaupassa käynnistä, hänen tai hänen lähipiirinsä sairauksista, ruoasta, tai lemmikeistä tai yleensä kaikesta mikä liittyy häneen, koska hänellä ei ole kapasiteettia jutella muusta.

Kalterien tai panssarilasin takaa helposti.

Vierailija kirjoitti:

Tykkään jutella nopeaälyisten ihmisten kanssa, sellaisten edes jollain tavalla sivistyneiden joille ei tarvitse vääntää joka asiaa rautalangasta vaan he hoksaavat puolittaisesta lauseesta "sen pointin". Tämä vaatii usein sitä että on edes jotenkin samalla sosioekonomisella tasolla ja/tai samalla koulutustasolla. 

Minulla on pitkäaikainen iäkkäämpi tuttu,  jonka elämä on ollut iät ajat hyvin pienipiiristä, on käynyt yhden ammattiin valmistavan koulun ja sitten toiseen jonkun kurssin, tehnyt aina pienipalkkaista oikeastaan juuri mitään kummempaa älykkyyttä vaativaa perustyötä koko iän. Ei ole koskaan käynyt ulkomailla eli ei ole nähnyt muuta maailmaa, ei lue mitään, ei seuraa aikaa, ei oikeasti tiedä juuri mitään muutakun sen mitä omassa lähipiirissä ja omalla työpaikalla tapahtuu tai joskus telkkarista näkee.

Hän on muuten ihan hauska, en sitä sano, mutta en voi olla täysin oma itseni hänen kanssaan koska kommun

Tämä kirjoitus on suora kopio narsistin oppikirjasta🤣

Pitkä monologi itseään kiinnostavasta asiasta, jota kukaan muu ei jaksa edes miettiä kertoo aspergeriydestä