Miten tyhmien ihmisten kanssa voi tulla toimeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä sydän on tärkeämpää kuin älykkyys.

Tuo ei ole valitettavasti noin yksinkertaista.

Just tällä hyvällä sydämellä punavihreät tekevät säälimättömän suvaitsematonta ja puusilmäistä politiikkaa.

Eikä varmasti haittaa jos on itsekin puusilmä. Jäljet voivat olla vaan ihan kauheita lopuksi.

Äly on ehdottoman tärkeää siinä kun raaputellaan jotain kestohokemien pintaa ja tutkitaan mitä tyhmyyksiä niiden alla ollaan kauppaamassa. Hyviä sydämiä pystytään aina hyödyntämään myös pahoihin aikeisiin, jos äly ei ehdi väliin.

Olen eri. Minusta punavihreät eivät tunnu kovin sydämellisiltä. 

Ei voi alentumatta samalle tasolle. Välttele niitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä sydän on tärkeämpää kuin älykkyys.

Tuo ei ole valitettavasti noin yksinkertaista.

Just tällä hyvällä sydämellä punavihreät tekevät säälimättömän suvaitsematonta ja puusilmäistä politiikkaa.

Eikä varmasti haittaa jos on itsekin puusilmä. Jäljet voivat olla vaan ihan kauheita lopuksi.

Äly on ehdottoman tärkeää siinä kun raaputellaan jotain kestohokemien pintaa ja tutkitaan mitä tyhmyyksiä niiden alla ollaan kauppaamassa. Hyviä sydämiä pystytään aina hyödyntämään myös pahoihin aikeisiin, jos äly ei ehdi väliin.

Ajattelusi edustaa keskivertojen ihmisten, joiden äo keskivertoa, ajattelua. Yksikään huippuälykäs ei ajattele kanssasi samoin pl. narsistit, sosio- ja psykopaatit. Mitä älykkäämpi ihminen, yleensä, sitä korkeammalle hän nostaa ominaisuuk

Missä se inhimillisyys näkyy tässä kommentissa, tässä ajattelutavassa? Toimiiko se valikoidusti?  Oletan tekstisi perusteella, että et pidä itseäsi keskivertona.

/eri

Miten älykkö puhuu arkipäivän tilanteissa? Ovatko jotkin aiheet sellaisia, joista ei viitsi edes puhua, yksinkertaisista asioista niinkuin ei älyköt keskustelevat, esim. sarjoista, uutisista, mitä voisi laittaa ruuaksi? Puhutaanko vaan urheilusta, lasten koulussa pärjäämisestä, matkoista? 

Vierailija kirjoitti:

Lainattu kommentista 49:

"Ja toinen ominaispiirre on se, että juutttuu johonkin toissijaiseen asian sivujuonteen yksityiskohtaan ja tekee siitä ison numeron. Tarkoituksena on selvästi yrittää hämärryttää varsinaisen asian ydintä, koska se on jotain, jota hän ei hallitse. Paras keino tehdä sivujuonteesta iso numero, on syyttää jotain toista henkilöä isolla hyökkäyksellä epäolennaisuudesta."

Tätä tekee myös korkeastikin koulutetut johtotason henkilöt.

Mulla esihenkilönä iäkkäämpi nainen jota en pidä kyllä kovinkaan älykkäänä. Hän on jotenkin onnistunut pääsemään tuohon asemaan, on hyvin vanhanaikainen, vähän matriarkaalinen ja taitaa olla aika tympääntynyt työhönsä. Olen uusi firmassa ja jo kymmenkunta kertaa törmännyt ihan ihmeellisiin keskusteluihin. Hän siirtyy ihan eri alueelle keskustelussa, ihan epäolennaiseen, pyrkii myös lopettamaan aiheen josta ei pidä tai ei osaa antaa minulle vastausta. Välttää

Oho. Uusi luuta lakaisee heti paremmin kuin vanha luuta. Oletko nyt aivan varma siitä, ettei esihenkilösi ole yrittänyt sanoa sinulle jotain kauniisti ja usealla eri tavalla?

Hänellä on esihenkilönä oikeus lopettaa aihe, josta ei pidä, vaikka alainen pyrkisi kyseenalaistamaan kaikkea. Oletko aivan varma siitä, että sinulla on hyvät alaistaidot? Tai varma työpaikka? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä onnistunut tulemaan erityisen hyvin toimeen paljon tyhmempien kanssa. En tietenkään väitä itse olevani nero, joten tässä tyhmällä tarkoitan ihan vaan itse kokemaani suhteellista tyhmyyttä. Yritän vältellä sellaisia ihmisiä niin paljon kuin mahdollista. Usein he ovat juuri ap:n kuvaamalla tavalla todella riidanhaluisia ja äkkijyrkkiä, joten tuntuu, että kohtaamisista on aina odotettavissa potentiaalisia ongelmia.

 

Mielenkiintoinen keskustelu! Tapasin itsekin tällaisen heikkolahjaisen ihmisen erään Facebookin ryhmän kautta viime joulukuussa. Hän suuttui minulle aivan yllättäen siitä, että perheessäsi kaikki ovat korkeakoulutettuja. Hän muun muassa kertoi kuinka kaikki korkeakoulutetut ovat ylimielisiä kusipäitä ja pitävät itseään muita parempina. Hän myös kuvasi kuinka yliopistosta valmistuneet ovat kuin juoppoja, joita löytyy joka kaupungista. (Kyllä,

Voisiko olla niinkin, että hän on jostain syystä kohdannut vain sellaisia korkeakoulutettuja, jotka ovat kohdelleet häntä ylimielisesti ja rumasti? Eivät kaikki korkeakoulutetut pidä matalammin koulutettuja heikkolahjaisina, mutta hän ei välttämättä tiedä sitä.  Matalammin kouluttautunut ilmaisee itsensä värikkäämmin, eikä aina niin sivistyneesti. Hyökkäys on joillekin paras ja ainoa puolustus koulutustaustasta riippumatta. Sivistyneet ihmiset ovat harvemmin kärkkäitä ilmaisemaan mielipidettään. 

Ei persujen kanssa voi tullakaan toimeen.

Ei mitenkään tämän keskustelun perusteella. Lasken tyhmiksi nämä, jotka jankkaavat, etteivät kykene tulemaan toimeen itseään tyhmempien kanssa, koska ovat niin tyhmiä.

Enpä tuota tiedä. Oon yrittänyt tulla itseni kanssa toimeen jo n. 40 vuotta, muttei vieläkään onnistu.

t. tyhmä

Puolet ihmisistä on keskimääräistä tyhmempiä. Tämän huomaa vaikka kun katsoo meidän nykyistä hallitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainattu kommentista 49:

"Ja toinen ominaispiirre on se, että juutttuu johonkin toissijaiseen asian sivujuonteen yksityiskohtaan ja tekee siitä ison numeron. Tarkoituksena on selvästi yrittää hämärryttää varsinaisen asian ydintä, koska se on jotain, jota hän ei hallitse. Paras keino tehdä sivujuonteesta iso numero, on syyttää jotain toista henkilöä isolla hyökkäyksellä epäolennaisuudesta."

Tätä tekee myös korkeastikin koulutetut johtotason henkilöt.

Mulla esihenkilönä iäkkäämpi nainen jota en pidä kyllä kovinkaan älykkäänä. Hän on jotenkin onnistunut pääsemään tuohon asemaan, on hyvin vanhanaikainen, vähän matriarkaalinen ja taitaa olla aika tympääntynyt työhönsä. Olen uusi firmassa ja jo kymmenkunta kertaa törmännyt ihan ihmeellisiin keskusteluihin. Hän siirtyy ihan eri alueelle keskustelussa, ihan epäolennaiseen, pyrkii myös lopettamaan aiheen josta

Se että joku on päässyt 15v sitten johtotehtävii ei välttämättä tarkoita sitä että hän olisi fiksumpi ja koulutetumpi kuin ylempi toimihenkilö alaisensa (eli tässä tapauksessa minä). Voisin koulutukseni puolesta tehdä hyvinkin johtajan tehtävää, mutta en todellakaan halua.

Tuo kyseinen pomo on minua vain muutaman v  vanhempi eikä ollut kun vain muutamalla eri firmalla töissä ikinä, eli ei ole muualta näkemyksiä. Toisin kuin minä. Hän osa varmasti oma työnsä, en sitä sano, mutta on ihan hassu persoona eikä kovin nokkelaälyinen. Huomaan sen juuri noissa tilanteissa missä hänellä ei riitä nokkeluus ja kyky argumentoida asiaa samalla laajuudella, niin hän hyppää asiassa ihan sivuun ja alkaa perustella (tai käyttää esimerkkiä) jollain xx asialla joka ei liity mitenkään alkuperäiseen.

Jos kokee joutuvansa tilanteessa jotenkin ahtaalle, hän kiukustuu heti silminnähden, koska koke jäävänsä keskustelussa ns jalkoihin, jolloin hänelle tulee alemmuuden tunne. Tällöin hän myös jotenkin pyrkii heti näpäyttämään takaisin jotta saa säilyttää kasvonsa ja omasta mielestään auktoriteettinsä. Ihan hassu. Tämä ei siis kohdistu vain minuun, vaan ihan jokaiseen 4 henkisessä tiimissä. 

On havaittu että stressaavissa tilanteissa häneltä pyrskähtelee suusta aikamoisia sammakoita, hänellä ei ole esim edelleenkään oikein ymmärrystä henkilötietosuojalaista ja sen aukottomasta noudattamisesta. Johtaminen on poukkoilevaa, hän on hyvin epäjärjestelmällinen, yhdelle sanoo yhtä ja toiselle toista, välillä on hyvin uhmakkaasti linjaamassa ilman järkeviä perusteluita jonkun asian ja toisaalta taas joskus hankalan asian eteentullessa ei tee päätöstä vaan jättää päätöksen meille, eli ei ota vastuuta, vaan luikertelee pakoon. Utelee ihmisten yksityisasioita muka tutustumisen varjolla ja juoruaa hyvin mielellään erityisesti jos voi arvostella negatiivisesti esim jotain esihenkilötason henkilöä.

Voisin kirjoittaa näitä esimerkkejä vaikka kuinka. Edelleenkään en arvosta jännä esihenkilönäni eteenkään kun on jo johtajaroolissa ja pidän häntä vähän tyhmänä..... tai ainakaan en kovin älykkäänä, sanotaan niin päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainattu kommentista 49:

"Ja toinen ominaispiirre on se, että juutttuu johonkin toissijaiseen asian sivujuonteen yksityiskohtaan ja tekee siitä ison numeron. Tarkoituksena on selvästi yrittää hämärryttää varsinaisen asian ydintä, koska se on jotain, jota hän ei hallitse. Paras keino tehdä sivujuonteesta iso numero, on syyttää jotain toista henkilöä isolla hyökkäyksellä epäolennaisuudesta."

Tätä tekee myös korkeastikin koulutetut johtotason henkilöt.

Mulla esihenkilönä iäkkäämpi nainen jota en pidä kyllä kovinkaan älykkäänä. Hän on jotenkin onnistunut pääsemään tuohon asemaan, on hyvin vanhanaikainen, vähän matriarkaalinen ja taitaa olla aika tympääntynyt työhönsä. Olen uusi firmassa ja jo kymmenkunta kertaa törmännyt ihan ihmeellisiin keskusteluihin. Hän siirtyy ihan eri alueelle keskustelussa, ihan epäolennaiseen, pyrkii myös lopettamaan aiheen josta

Tiedätkö että monesti asia on juurikin niin että uusi luuta lakaisee paremmin kuin entinen. 

Tokihan iät ajat samassa työpaikassa ollut henkilö tuntee talon tavat ja osaa rutiininomaisesti työnsä. Mutta uusilla, muualta laaja-alaisen kokemuksen omaavilla, on usein vähän eri näkemyksiä ja uusia toimintamalleja. Nuo vanhat mattiarkat voivat kuule olla oikeasti tosi pöhköjä ja vähäisillä emotionaalisilla ja kielellisillä lahjoilla varustettuja.

Tulipa taas työelämässä eteen eräs henkilö joka aukoo päätään suodattamattomasti heti kun on vaan joku esihenkilö tai päällikkö kuulemassa. Hän ei tajua että hän vaan nolaa ja antaa typerän kuvan itsestään, kun alkaa mesomaan jostain ihan pikkujutusta. Tätä tapaa joakus sivistymätyömien ihmisten kanssa kun he ovat mielestään niin uhmakkaita, että alkavat mesomaan asiaansa ihan hassulla ja täysin ylimitoitetulla volyymillä tyyliin "nyt mä sanon mitä mä oikeesti ajattelen....." jne. Nolaavat siis vaan itsensä.

Tässäkin tilanteessa en lähtenyt tuohon keskusteluun yhtään, vaan sivuutin valituksen ja ns pään aukomisen ja perustelin seikkaperäisesti miksi  ko tilanteessa piti noin toimia ja myös sen että meidän jokaisen pitää muistaa, että työnantaja määrittää työtehtävät ja työajan, ei me itse. Lopetin keskustelun ja kiitin kaikkia tähän pikku lisäprojektiin osallistuneita. Se oli siinä. 

Mä olen joskus miettinyt miten voisi kehittää itsessään sitä piirrettä että että jaksaisi kuunnella ihan pokkana hyvin inhimillinen ja sympaattinen ilme naamalla, jotain ehkei niin kovin tetäväjärkistä ihmistä. Tai siis edes normaslijärkistä. Musta tuntuu heti että mulla näkyy vähintäänkin naamasta se että en jaksa kuunnella tai että henkisesti ärsyynnyn kun toinen ei vaan tajua tai käyttääytyy jotenkin pöhkösti tilanteeseen nähden. 

Tätä pitäisi harjoitella ihan siitäkin syystä että omat iäkkäät vanhemmat ovat jo ihan hupsuja eikä heidän kanssaan enää perinteinen kommunikaatio enää toimi ja tekevät ja puhuvat mitä sattuu. Tää kysyy kuulkaa hermoja. 

Henkilökohtaisesti koen jostain syystä hyvin väsyttäviksi melkein-fiksut ihmiset, joiden olemus on jollain tapaa vakuuttava (esim pitkät matalaääniset miehet, tietty naistyyppikin on), itsevarmuus alkujaankin vähän liian hyvä ja sitten se ulkoinen vakuuttavuus hämää monia. Tällaisella henkilöllä on kova usko ajatuksiinsa, imagon kautta saatua jatkuvaa lisävahvistusta ja näiden sekä loogisten kykyjen rajallisuudesta johtuvaa itsekritiikittömyyttä. Mutta jos kuuntelee tarkasti, niin puheet on kuitenkin lähinnä ulkoaopeteltuja valmiita fraaseja kevyellä tärkeilevällä vivahteella. Tällainen henkilö ei kykene perustelemaan päätelmiään muuten, kuin viittaamalla jonkun toisen perusteluun.

Juuri samat päätyvät ihan liian usein etenemään organisaatioissa, sillä vievät mukisematta käskyt alaspäin, eivät liiaksi uhkaa kenenkään ylemmän asemaa ja toisaalta karismallaan voivat saada tukea alaisilta. Hienoa silloin, kun ne ohjeet on alkujaankin toimivat, mutta katastrofi jos ei, sillä  kommunikaatio käytännöistä ei tule kulkemaan kuin ylhäältä alaspäin.

Voi siis toimia, jos joku muu on mukana prosessin aivoina, mutta yksin jätettynä on pulassa heti kun kuvaan astuu yksikin yllätys. Muttei koskaan myönnä sitä ääneen, ei vaikka alaiset hänet siitä pelastaisivat. 

Voit hyväksyä tyhmyyden. Se on sisäsyntyinen ominaisuus. Jos on tyhmän lisäksi ilkeä ja pahatahtoinen, kannattaa pysyä kaukana.

Suurin osa ihmisistä on tyhmiä. 

Kun seurassa on yksi tyhmä niin häntä sitten joudutaan pönkittämään, että kaikki sujuisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen testatusti älykäs ja näin toimin muiden ihmisten kanssa: kohtelen heitä arvostaen.

Riippumatta heidän minun olettamasta älykkyydestä. Hyödyllistä kanssakäymisessä on myös se, ettei mieti keskustelutilannetta jostakin kuvitteellisesta "kuka on älykkäämpi" -tasolta vaan kohtaa toisen ihmisen ihmisenä. Vertaisenaan.

Inhimillinen näkökulma, mutta kyllä esim koulutettujen ja täysin eri organisaatiotasolla työskentelevien ihmisten välillä on kuilu jo ihan kommunikaatiotavassa, puhutaan ns eri kieltä vaikka puhuttaisi samasta asiasta.

Tässä 2 eri koulutustason ääripäätä (vert johtaja yamk tai korkeakoulutettu ja vastassa jonkun kurssin käynyt matalapalkka-alan työntekijä joka osaa ehkä oman työnsä työtehtävät mutta ei omaa mitään laaja-alaisempaa ajattelukykyä kuin se mikä just liittyy itsernsä)

Ei näiden ihmisten kohtaaminen yleensä

Älykkyys korreloi toki opiskeluun ja asemaan, muttei yksi yhteen. Matalapalkka-alalla säästyy paljolta stressiltä ja jos on yhtään taloustaitoinen, oleminen on paljon vapaampaa kuin urahakuisessa elämäntyylissä, joka usein vaatii työn priorisointia levon, hyvinvoinnin, harrastusten ja ihmissuhteiden ohi. Statushakuisuus ei ole mikään erityinen älykkyyden merkki. 

Itse olen pyörinyt korkeakoulutettuna matala-palkkatöissä, ja älykkyys niissä on lähes samalla hajonnalla kuin yliopistolla, toki ääripäitä lukuunottamatta. Tosi moni tekee osa-aikaista kevyttä matalapalkkatyötä tukeakseen epävarmempaa kutsumusammattia jossain muualla, esim muusikkona. Tunnen myös useamman selvästi hyvin älykkään henkilön, joilla koulutus on jäänyt toiselle asteelle sillä se luova kutsumus on vetänyt, ja jostakin on pitänyt rahaakin saada. 

Koulutus on hienoa, muttei lisää älyä. 

Ap kuulostaa vähän toksiselta työkaverilta