Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten tyhmien ihmisten kanssa voi tulla toimeen?
24.11.2018 |
Olen tässä asiassa selvästi osaamaton. Oma sukuni ja lähipiirini on kohtuullisen täysjärkistä ja ajatteluun kykenevää kansaa, joten olen ikäni tottunut siihen, että asioista voidaan puhua järkevästi, voidaan perustella ja kuunnella toisen vastaperusteluja.
Nyt olen oppinut, että on ihmisiä, joiden kanssa mikään järkevä keskustelu ei johda mihinkään. Enkä minä osaa toimia näiden ihmisten kanssa. Mutta jos ollaan esimerkiksi samassa työyhteisössä, niin jotenkin pitää saada arki toimimaan. Miten?
Kommentit (289)
Minulla on ollut paljon ystäviä jotka eivät ole esim. käyneet lukiota tms. Mutta jokaisella on se oma tarina kerrottavana, oma elämänkokemus ja persoona annettavana. Heillä voi olla jotakin muuta annettavaa ihmisenä kuin joku atomifysiikasta keskusteleminen. Monet ovat huumorintajuisia ja mukavia ihmisiä. Ja usein rentoja tyyppejä ja vaikkapa käsistään käteviä. Heillä voi olla muita taitoja kuin mitä älyköillä on.
Ei pidä ajatella niin suppeasti ja mustavalkoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut paljon ystäviä jotka eivät ole esim. käyneet lukiota tms. Mutta jokaisella on se oma tarina kerrottavana, oma elämänkokemus ja persoona annettavana. Heillä voi olla jotakin muuta annettavaa ihmisenä kuin joku atomifysiikasta keskusteleminen. Monet ovat huumorintajuisia ja mukavia ihmisiä. Ja usein rentoja tyyppejä ja vaikkapa käsistään käteviä. Heillä voi olla muita taitoja kuin mitä älyköillä on.
Ei pidä ajatella niin suppeasti ja mustavalkoisesti.
Eihän tässä siitä ollutkaan kyse, vaan siitä, että esimerkiksi työssä tmv. pitäisi pystyä keskustelemaan rakentavasti ja tosiasioiden pohjalta. Tämä on joidenkin kanssa vain sula mahdottomuus, jos lähtökohdat keskustelulle ovat aivan eri tasolla.
Kyllä minuakin NASA:n insinöörit pitäisivät tyhmänä, mutta sen verran sentään älyän, etten hakeudu työpaikkaan tai tilanteisiin, joissa minun pitäisi kyetä keskustelemaan rakettitieteistä. Yksinkertaiset ihmiset ovat ongelmallisia silloin, kun he eivät ymmärrä edes kompetenssinsa rajojaan. (Ja näitä on myös korkeastikoulutetuissa.)
Oletteko joitakin tyhmiksi kutsuvat tulleet koskaan ajatelleeksi, että nämä tyhmät eivät ehkä ole seurassanne omia itseään, koska aistivat arvostelunne? Minä suojaan itseäni ihmisten, joista en pidä, seurassa. En edes yritä näyttää parastani, en antaudu syvällisiin keskusteluihin, en heittele teräviä näkökulmia. Saatan vetää pelkkää tylsää "joo, kyllä, ihan totta" -linjaa, ettei tarvitsisi keskustella pitkään.
Jos en saa lähtökohtaisesti reilua ja arvostavaa kohtelua, annan samaa takaisin: olen kyllä kohtelias ja ystävällinen, mutten näytä itseäni. Jos saan vähänkin ystävällisyyttä, muutan omaa käytöstäni. Annan kyllä toiselle mahdollisuuden, muuten tämä olisi negatiivisuuden kierre.
Se, miten kohtelet toista ihmistä, alitajuisestikin, vaikuttaa siihen miten hän suhtautuu sinuun ja miten paljon antaa itsestään. Siksi mm. työyhteisössä, etenkin jos on johtavassa asemassa, olisi viisautta pitää yllä hyvää, rentoa, hyväksyvää ilmapiiriä ja keskustelukulttuuria. Ihmiset, alaiset, kukoistavat jos heitä kohdellaan arvostaen.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko joitakin tyhmiksi kutsuvat tulleet koskaan ajatelleeksi, että nämä tyhmät eivät ehkä ole seurassanne omia itseään, koska aistivat arvostelunne? Minä suojaan itseäni ihmisten, joista en pidä, seurassa. En edes yritä näyttää parastani, en antaudu syvällisiin keskusteluihin, en heittele teräviä näkökulmia. Saatan vetää pelkkää tylsää "joo, kyllä, ihan totta" -linjaa, ettei tarvitsisi keskustella pitkään.
Jos en saa lähtökohtaisesti reilua ja arvostavaa kohtelua, annan samaa takaisin: olen kyllä kohtelias ja ystävällinen, mutten näytä itseäni. Jos saan vähänkin ystävällisyyttä, muutan omaa käytöstäni. Annan kyllä toiselle mahdollisuuden, muuten tämä olisi negatiivisuuden kierre.
Se, miten kohtelet toista ihmistä, alitajuisestikin, vaikuttaa siihen miten hän suhtautuu sinuun ja miten paljon antaa itsestään. Siksi mm. työyhteisössä, etenkin jos on johtavassa asemassa, olisi viisautta pitää yllä hyvää,
Kohtelen kaikkia alussa ilman ennakko-oletuksia älykkyydestä. Valitettavasti kokemus on osoittanut, ettei ihminen sen älykkäämmäksi muutu, vaikka häntä kohtelisi kuinka arvostaen. Hän voi olla herttainen ihminen ja lahjakas muissa asioissa, mutta älykkyyttä vaativassa tehtävässä hän ei kukoista eikä ole hyödyksi, vaikka häntä kohtelisi silkkihansikkain. Sinulla on vähän naivi käsitys asioista. Kaikista ei vaan ole kaikkeen, ja joskus käy valitettavasti niin, että henkilö itse ymmärrä sitä, ettei hänestä ole johonkin ja ymmärtäisi täten väistyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut huippulääkärit tekevät työtä kehitysvammaisten, jopa täysin vihannestasoisten kanssa. Mieti sitä.
Oletteko muut turhautuneet siihen, että ihan arkipäiväinenkin asiakeskustelu, jossa argumentoidaan faktoilla, koetaan "pätemiseksi" ja/tai henkilökohtaiseksi riidan haastamiseksi? Pahinta on, jos erehdyt oikaisemaan jonkin virheellisen käsityksen, tai pyytämään perusteluita jollekin väitteelle. Sitä sitten epäilee itseään jo sosiaalisesti taitamattomaksi. Ja ehkä tavallaan sitä olenkin, jos olen itse tulkinnut keskustelun olevan asiakeskustelua, kun se toiselle onkin ollut jotain... kevyempää mielipiteiden heittelyä, jonka ei ole tarkoituskaan tavoitella tietämyksen tai ymmärryksen lisääntymistä?
Kyselee nro 202
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko joitakin tyhmiksi kutsuvat tulleet koskaan ajatelleeksi, että nämä tyhmät eivät ehkä ole seurassanne omia itseään, koska aistivat arvostelunne? Minä suojaan itseäni ihmisten, joista en pidä, seurassa. En edes yritä näyttää parastani, en antaudu syvällisiin keskusteluihin, en heittele teräviä näkökulmia. Saatan vetää pelkkää tylsää "joo, kyllä, ihan totta" -linjaa, ettei tarvitsisi keskustella pitkään.
Jos en saa lähtökohtaisesti reilua ja arvostavaa kohtelua, annan samaa takaisin: olen kyllä kohtelias ja ystävällinen, mutten näytä itseäni. Jos saan vähänkin ystävällisyyttä, muutan omaa käytöstäni. Annan kyllä toiselle mahdollisuuden, muuten tämä olisi negatiivisuuden kierre.
Se, miten kohtelet toista ihmistä, alitajuisestikin, vaikuttaa siihen miten hän suhtautuu sinuun ja miten paljon antaa itsestään. Siksi mm. työyhteisössä, etenkin jos on johtava
Miksi toisen pitäisikään muuttua älykkäämmäksi? Onko vain älykkäällä ihmisellä merkitystä sinulle? Etkö älystäsi huolimatta osaa kuunnella, kuulostella, löytyy toisesta ihmisestä tarttumapintaa muusta näkökulmasta kuin olettamasi aivokapasiteetin kautta? Voisiko olla, että aliarvioit muita ihmisiä? Ei tarvitse vastata, mutta voisi olla hyödyksi sinulle omassa elämässäsi pohtia tätä. Saisit elämästäsi enemmän irti.
En ole naiivi, vaan yritän säilyttää inhimillisyyden ja avarakatseisuuden kun kohtaan muita ihmisiä. Olen myös törmännyt tähän: joku näkee toisessa ihmisessä osaajan ja lahjakkuuden, toinen huonon, väärässä tehtävässä työskentelevän.
Veikkaapa kumpi näistä arvioijista on yleensä itse se taitavampi ja osaavampi.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut huippulääkärit tekevät työtä kehitysvammaisten, jopa täysin vihannestasoisten kanssa. Mieti sitä.
Liian vaikea konsepti sisäistää tämä näille oman elämänsä neroille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ethän hauku vakavissasi muita ihmisiä tyhmiksi?"
Ihmisissä nyt vain on oikeasti paljon tyhmiä, ei se ole haukkumista. Tietenkään sitä ei pidä päin naamaa sanoa tai edes toisille kertoa. Kukin huomaa sen toisesta ihan itsekin tai jos ei huomaa, niin ovat varmaan samalla tasolla ja se on hyvä asia heidän kannaltaan.
-eri
Minulla on tällainen äiti, jolla lukee ihan virallisissa lääkärin papereissakin, että on hät'hätään päässyt peruskoulun läpi vitosen papereilla. Esimerkiksi äiti ei osaa tehdä vaikka kakkureseptistä puolta pienempää, tyyliin 4 kananmunaa -> 2 kananmunaa, 500g voita -> 250g voita, 3 rkl vanilasokeria -> 1,5rkl vaniljasokeria. Alkaa vaan heitellä summamutikassa aineita kasaan ja toivoo parasta, ei käy edes mielessä, että reseptin voi muuttaa eikä sitä tarvitse arvailla. Sitten raivoaa, kun kakku ei summamutikassa onnistu ja miten hän ei osaa tehdä kuin 30 hengen annoksen.
Lemmikkieläin voi olla vaikka puoliksi jo kalju ja sokea jonkun sairauden myötä, ja äiti vaan miettii, että lemmikistä lähtee karvaa vähän normaalia enemmän, mutta ei se mitään. Oma käsi saattaa vaikka olla menossa jo kuolioon, mutta ajattelee, että vähän vain kolottaa ja lääkäri katsoi kättä 6kk sitten ja antoi lääkkeitä, ja kun ne eivät auttaneet, niiin lääkäri on jo häntä hoitanut ja asia on siten hoidossa.
Autolla ajetaan, vaikka se tupruttaisi savua ja kaikkki merkkivalot palaisivat, koska mikähän valo tuokin on, no jaa, ei kai mitään, kun auto kuitenkin toimii.
Ei osaa käyttää rahaa ja on aivan tumpelo mm. laskujen kanssa. Vaikka tietäisi, että kuun lopussa tulee 30e lasku, jota ei pysty maksamaan kuin vasta seuraavassa kuussa, ei ota yhteyttä laskuttajaan, vaan antaa laskun mennä ulosottoon ja sitten kiroaa laskuttajaa. Ei myöskään tajua säästää kuun alussa sitä 30 euroa kuun loppuun, vaikka rahaa olisi.
Ei ymmärrä ihan normeeleja käsitteitä, kuten vaikka oikeisto ja vasemmisto, lisäravinne, internet. Sähköpostia ei ole oppinut käyttämään 10 vuoteen vieläkään.
Ja ei puhuta mistään vanhuuden höperöstä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä sydän on tärkeämpää kuin älykkyys.
Tuo ei ole valitettavasti noin yksinkertaista.
Just tällä hyvällä sydämellä punavihreät tekevät säälimättömän suvaitsematonta ja puusilmäistä politiikkaa.
Eikä varmasti haittaa jos on itsekin puusilmä. Jäljet voivat olla vaan ihan kauheita lopuksi.
Äly on ehdottoman tärkeää siinä kun raaputellaan jotain kestohokemien pintaa ja tutkitaan mitä tyhmyyksiä niiden alla ollaan kauppaamassa. Hyviä sydämiä pystytään aina hyödyntämään myös pahoihin aikeisiin, jos äly ei ehdi väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä sydän on tärkeämpää kuin älykkyys.
Tuo ei ole valitettavasti noin yksinkertaista.
Just tällä hyvällä sydämellä punavihreät tekevät säälimättömän suvaitsematonta ja puusilmäistä politiikkaa.
Eikä varmasti haittaa jos on itsekin puusilmä. Jäljet voivat olla vaan ihan kauheita lopuksi.
Äly on ehdottoman tärkeää siinä kun raaputellaan jotain kestohokemien pintaa ja tutkitaan mitä tyhmyyksiä niiden alla ollaan kauppaamassa. Hyviä sydämiä pystytään aina hyödyntämään myös pahoihin aikeisiin, jos äly ei ehdi väliin.
Ajattelusi edustaa keskivertojen ihmisten, joiden äo keskivertoa, ajattelua. Yksikään huippuälykäs ei ajattele kanssasi samoin pl. narsistit, sosio- ja psykopaatit. Mitä älykkäämpi ihminen, yleensä, sitä korkeammalle hän nostaa ominaisuuksista inhimillisyyden.
Sinänsä ei yllättävää, maailma on keskivertojen ja valtaan kampeavat ne, joilla on keskitasoa hieman korkeampi äo.
Vierailija kirjoitti:
Kerro ihmeessä muutama esimerkki, nyt kuulostat aika ärsyttävältä tyypiltä jonka mielestä se oma tapa on ainoa oikea
Sama ajatus. Luulin ensin, että joku parodioi yksinkertaista, omahyväistä tärkeilijää. Tunnen muutaman sellaisen ja alkoi naurattaa että hyvin tuo vetää, melkein meni trolli läpi. Yläpeukuista ja kommenteista päätellen se ei sitten ollutkaan parodia. 🤣
On muuten paha rasti joutua johonkin paikkaan missä pörrää monta näitä melkein mensalaista.
Oma taktiikka on olla mahdollisimman hiljainen ja nyökytellä silmät pyöreinä. Parhaiten välttyy myrkyllisiltä pistoksilta, kun ajattelevat että olen hiukan ujo ja kunnioitan heidän ylivertaisuuttaan. Mitäs näiden kanssa mistään keskustelemaan, piiri pieni pyörii keskenään. Itse lähden mahdollisimman pian jonnekin missä tavalliset ihmiset tulevat toimeen keskenään ja toisten kanssa, eikä ole tarvetta ylentää itseään alentamalla muita. Rasittava ihmis(nais)tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kohtalaisen hyvä muisti, hyvä looginen päättelykyky ja olen matemaattisesti lahjakas. Teen vapaaehtoistyötä, jossa liikkuu kaikenlaista porukkaa. Olen myös uusien työntekijöiden kouluttaja, vaikka päivätyöni onkin ihan muuta. Olen kouluttanut kaikenlaista väkeä, yliopiston käyneistä erityiskoulua käyviin. En näe siinä mitään ongelmaa. Toisille kerrotaan asiat selkeämmin kuin toisille. Kun siinä tehdään paljon fyysistä työtä, ei koulutustausta merkitse mitään siinä, kuka hoksaa hommat nopeammin. Näiden kanssa on aikaa jutella niitä näitä.
Aika hyvin olen pystynyt juttelemaan kunkin mielenkiinnon kohteiden mukaisesti. Toki pääpaino asioissa juttelussakin on siinä työssä, mitä teemme. En minä näe siinä ongelmaa, että samat asiat pitää kertoa toisille moneen kertaan. Joutuuhan opettajat niitä toistamaan, vaikka olisivat kuinka älykkäitä. Ap:n kohdalla näkisin nuo tyypit enemmänkin ylimielisinä ja laiskoi
Ketjussa ensimmäinen kommentti, jonka kirjoittajaa pitäisin keskimääräistä älykkäämpänä. Ylimielisyys, kärsimättömyys ja älyllinen laiskuus on ongelma niilläkin, joiden kapasiteetti riittäisi muuten pidemmälle. Korkeasta älykkyydestä ei ole hyötyä yhteisessä tekemisessä, jos ei pysty kohtaamaan ihmisiä samalta tasolta, siis saman arvoisina eroista ja erilaisuudesta huolimatta. Jos pystyy siihen ja osaa sen, aggressiivisuutta ei yleensä tyhmempikään osoita, kunnioitusta kyllä.
Ei mitenkään, ja siksi ne muualta tulleet pitää saada pois suomesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jollain tavalla viihdyttävää seurata, miten tyhmä yrittää vakuutella (itselleen) fiksuuttaan. Saattaa vedota samassa keskustelussa moneen kertaan työkokemukseensa tai työnkuvansa ainutlaatuisuuteen. Hokee sitä samaa fiksuusvetoomustaan kuin mantraa, kun selvästikään mitään muuta todistetta ei ole käytettävissä.
Ja toinen ominaispiirre on se, että juutttuu johonkin toissijaiseen asian sivujuonteen yksityiskohtaan ja tekee siitä ison numeron. Tarkoituksena on selvästi yrittää hämärryttää varsinaisen asian ydintä, koska se on jotain, jota hän ei hallitse. Paras keino tehdä sivujuonteesta iso numero, on syyttää jotain toista henkilöä isolla hyökkäyksellä epäolennaisuudesta.
Olen ollut tilanteissa monesti missä toisen älykkyys junnaa paikallaan ja hokee matraansa. Yleensä itse vaihdan aihetta, ku
Saattaa olla, että hän on sosiaalisesti taitava ja osaa käsitellä sinua (pahoittelen ilmaisua). Arvostaa sinua, mielipiteitäsi ja osaamistasi, pyrkii yhteisymmärrykseen, kuuntelee ja kysyy. Sosiaalisesti taitava ihminen tekee näin. En tarkoita sanoa että sinä et olisi sosiaalisesti taitava. Olen vain huomannut, että sosiaalisesti taitava ihminen tulee yleensä hyvin toimeen myös sellaisten kanssa, jotka ovat eri tasolla asioissa. Hän saa asiat hoitumaan ja toisilla on virkistynyt olo, tunne että heitä kuullaan ja he ovat hyviä työssään. Tunne, että heitä arvostetaan ja he ovat tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet (ja toki naisetkin nykyään) tapaavat intissä koko ikäluokkansa kirjon. Mutta hieman yleistäen voi sanoa, että fiksun perheen fiksu tytär on saattanut elellä kuplassa pitkäänkin tapaamatta yhtään tosi tyhmää. Turha alapeukuttaa tätä faktaa.
Armeijassa ei ole sen ikäluokan (miesten) koko kirjo, mutta eipä toisaalta ole koulussakaan, koska esim. kehitysvammaiset ovat usein "piilossa".
Kyllä siellä käytännössä on. Ainakin se efekti välittyy. Menin inttiin ekan yliopistovuoden jälkeen ja olo oli, että ai niin, näitäkin taas näkee. Olin sellaisessa tehtävässä, että näin koko komppanian, parin sadan miehen, P-kortit ja älykkyystestien tulokset. Karkeasti jakaen jo päältä ja viimeistään käytöksestä oli varsin helppo nähdä mihin kolmannekseen mies kuului älykkyydeltään.
Olit kirjuri. Kaikki mitä kirjoitit, olisi voinut olla minun kirjoittamaani. Olin alokaspatterin kirjurina. En pystynyt kertomaan kuka oli testituloksektaan 5 tai 6, tai 8 tai 9. Mutta osasin olemuksesta luokitella alokkaat kolmanneksiin.
Kerran kiusasin yhtä ärsyttävää alikersanttia ja laitoin hänet valvomaan kahta ykkösen tyyppiä yöpässin tehtävässä. Aamulla hän vaan taivasteli minulle kuinka kädettömiä kumpikin olivat olleet. Vääpeli huomasi mitä olin tehnyt ja totesi, ettei sitten jatkossa enää noin.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko joitakin tyhmiksi kutsuvat tulleet koskaan ajatelleeksi, että nämä tyhmät eivät ehkä ole seurassanne omia itseään, koska aistivat arvostelunne? Minä suojaan itseäni ihmisten, joista en pidä, seurassa. En edes yritä näyttää parastani, en antaudu syvällisiin keskusteluihin, en heittele teräviä näkökulmia. Saatan vetää pelkkää tylsää "joo, kyllä, ihan totta" -linjaa, ettei tarvitsisi keskustella pitkään.
Jos en saa lähtökohtaisesti reilua ja arvostavaa kohtelua, annan samaa takaisin: olen kyllä kohtelias ja ystävällinen, mutten näytä itseäni. Jos saan vähänkin ystävällisyyttä, muutan omaa käytöstäni. Annan kyllä toiselle mahdollisuuden, muuten tämä olisi negatiivisuuden kierre.
Se, miten kohtelet toista ihmistä, alitajuisestikin, vaikuttaa siihen miten hän suhtautuu sinuun ja miten paljon antaa itsestään. Siksi mm. työyhteisössä, etenkin jos on johtavassa asemassa, olisi viisautta pitää yllä hyvää,
Hyvin kirjoitettu, ja avasi mielestäni loistavasti sitä, miten kuvauksissa esiintynyt tyhmäksi sanottu ihminen kokee sen asian, mistä tässä keskustellaan. Soisin, että älykäs haluaisi edes katsoa älykkyyskuplan ulkopuolelle ymmärtääkseen jotain.
Koulumuisto "tyhmältä" teiniltä. Mukavat opettajat saivat, näin jälkeenpäin ajateltuna, minusta kaiken irti. Ylitin kapasiteettini moninkertaisesti, sain ysejä ja kymppejä. Minua tyhmänä pitävät opettajat saivat irti kutosia ja armovitosia. Jopa samoissa aineissa. Minusta opettajan asenne ratkaisi, ei minun. Mukavana pitämäni opettajat hyväksyivät myös sen, jos olin eri mieltä ja kyseenalaistin. He antoivat minulle mahdollisuuden ja tilaa olla paras versio itsestäni. Älyn lisäksi heillä oli viisautta ja kykyä kohdata se tyhmä teini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ethän hauku vakavissasi muita ihmisiä tyhmiksi?"
Ihmisissä nyt vain on oikeasti paljon tyhmiä, ei se ole haukkumista. Tietenkään sitä ei pidä päin naamaa sanoa tai edes toisille kertoa. Kukin huomaa sen toisesta ihan itsekin tai jos ei huomaa, niin ovat varmaan samalla tasolla ja se on hyvä asia heidän kannaltaan.
-eri
Minulla on tällainen äiti, jolla lukee ihan virallisissa lääkärin papereissakin, että on hät'hätään päässyt peruskoulun läpi vitosen papereilla. Esimerkiksi äiti ei osaa tehdä vaikka kakkureseptistä puolta pienempää, tyyliin 4 kananmunaa -> 2 kananmunaa, 500g voita -> 250g voita, 3 rkl vanilasokeria -> 1,5rkl vaniljasokeria. Alkaa vaan heitellä summamutikassa aineita kasaan ja toivoo parasta, ei käy edes mielessä, että reseptin voi muuttaa eikä sitä tarvitse arvailla. Sitten raivoaa, kun kakku ei summamutikassa onnistu ja miten
Miten hän on siitä huolimatta onnistunut kasvattamaan noin ihanan ja fiksun lapsen?
Alue: Aihe vapaa
Rohkea ja mielenkiintoinen aloitus, kiitokset siitä aloittajalle, jos nyt enää ketjua seuraakaan.
Painiskelen tämän saman ongelman kanssa. Huomaan, että olen elänyt kuplassa, johon on kuulunut lähinnä älykkyydeltään samantasoisia, eli aika keskimääräisiä tai hiukan keskimääräistä älykkäämpiä ihmisiä. Pääosin korkeakoulutettuja. Olen itsekin korkeakoulutettu alalta, jolle pääseminen on edellyttänyt hiukan hoksottimia ja erityisesti kykyä ottaa haltuun laajoja kokonaisuuksia ja hahmottaa asioiden välisiä suhteita.
Kun sitten on ystävystynyt ja tehnyt 20 vuotta töitä kaltaistensa kanssa, niin on ollut aikamoinen pudotus vapaaehtoistyössä aloitettuani huomata, miten kuplautunut olen ollut ja miten heterogeeninen porukka kansan syvät rivit on. Ja en oikein osaa toimia ihmisten kanssa, jotka hahmottavat asiat toisin, tai eivät meinaa hahmottaa ollenkaan. Turhauttavaa on, kun keskustelusta ei tahdo tulla mitään, sillä faktatietoa ei arvosteta ja omat epäluulot ottavat helposti vallan. En enää ihmettele, miten täysin järjettömätkin salaliittoteoriat voivat upota niin moniin.
Pahinta on se, jos sivistykseltään ja kognitiivisilta kyvyiltään rajoittuneet eivät itse ymmärrä kapasiteettinsa rajallisuutta, tai jos ymmärtävätkin, yrittävät sitä peitellä ja harhauttaa muita. Tällaisia ihmisiä on vapaaehtoistyössä ja luottamustoimissa paljon. Hekin kaipaavat luonnollisesti validaatiota, mutta eivät ymmärrä, että sitä kannattaisi hakea jostain muualta. Jostain, missä ovat hyviä. He nimittäin voivat olla todella haitaksi muille, jos ovat päässeet esimerkiksi luottamustoimeen päättämään asioista, vaikkei kompetenssinsa siihen todellisuudessa riittäisi.
Oma ratkaisuni on pysyä omassa kuplassani. Kanssakäyminen vain on liian raskasta ja turhauttavaa silloin, kun ne keskustelemisen ja argumentoinnin lainalaisuudet eivät pädekään, joihin on itse lapsesta saakka oppinut.