Miten tyhmien ihmisten kanssa voi tulla toimeen?

Itse olen jättänyt monta työpaikkaa, ei tyhmien työkavereiden takia (heitäkin kyllä oli), mutta tyhmien pomojen takia. Hyvä asiantuntijan maine on minulle tärkeämpi kuin idioottipomon mielisteleminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Nyt olen oppinut" viittaa siihen, että tajusit vasta myöhemmässä iässä joidenkin ihmisten olevan tyhmiä. Miten olet voinut välttyä idiooteilta, itse olen sellaisia tavannut tarhaiästä asti? Ja jotenkin tottunut siihen, että kaikkea haluamaansa ei saa vaan ihmissuhteissa joutuu sietämään erilaisuutta...

(en ole AP)

Lapsena tietenkin olettaa muidenkin lasten olevan ihan vain lapsia. Samoin kuin alakoulussa. Tavallaan sitä teininäkin oletti, että kaikki muutkin vain teeskentelee jotta sopisi joukoon. Niin sanotusti "kuuluu" sanoa vähän typeriä asioita tai teeskennellä pitävänsä jostakin. Itse en tiedostanut edes, että oletin ihmisten teeskentelevän välillä vähän yksinkertaisia, ennen kuin vasta joskus lukio iässä. Jollain tavalla alitajuntaisesti oletin ihmisten imitoivan sitä mitä näkevät televisiossa ja sitä kautta muissa ihmisissä. En tietoisesti edes ajatellut, että tosi TV ohjelmissa näytettävien ihmisten kaltaisia ihmisiä oikeasti on, koska en ollut kohdannut aikuisia jotka käyttäytyvät lainkaan sellaiseen malliin. 

Tätä harhakuvaa siitä, että oikeasti kaikki teeskentelevät vahvisti se, että itsekkin teeskentelin, koska luulin, että se nyt vain on sellaisia asioita mitä kuuluu tehdä. (esimerkiksi pakollinen hevoshulluus vaihe ja äärimmäinen eläinrakkaus. Sitten poikabändien palvominen.) Yksityisesti voi tykätä lukea isän tiedelehtiä Demin sijasta, mutta se on sellainen asia mistä ei vain kuulu puhua. Lisäksi ne jotka kuuluttivat pitävänsä kyseisistä asioista ääneen olivat usein sellaisia joilla muutenkin oli vaikeuksia sopeutua joukkoon tai lukea sosiaalisia normeja.

Ei niin, että itse olisin siis ollut millään tavalla "massateini" joka kulutti kaikki TV ohjelmat läpi joista koulussa puhuttiin tai osti merkkivaatteita koska niin "kuuluu" tehdä. Vähän vasemmallakädellä viittasin vain toisinani siihen suuntaan ja pääasiassa peitin omat oikeat kiinnostuksen kohteeni, koska ne olivat "outoja". Siltikin. Jollain tavalla alitajuntaisesti oletin, ettei kukaan oikeasti ole niin typerä kuin joskus antaa ymmärtää.

Omassa perhepiirissäni en ollut tavannut YHTÄKÄÄN joka olisi lainkaan tähän suuntaankaan viittaava. Suurin osa on insinöörejä, muutama tähtitietelijäkin löytyy seasta. Naapuritkin olivat tähän samaan opiskelijapiiriin kuuluneita puolisoineen, joten en ihan oikeasti tavannut paljoakaan aikuisia jotka olisivat olleet tästä normista poikkeavia. Siksi varsin ymmärrettävää, että saa sen käsityksen, ettei niin sanotusti "typeriä" aikuisia olekkaan vaan nuorempina kaikki teeskentelevät. Tarhan työntekijät puhuvat lapsille lässyttäen koska niin vain kuuluu tehdä. 

Samaan kategoriaan siis meni siis tuo typeryyden teeskentely kuin pierujen pidätys julkisesti.

Jos nyt palaisin loppua kohden vielä alkuperäiseen kysymykseen: Minä olen koko ikäni laskeutunut "heidän" tasolleen ja koettanut ymmärtää heidänkin näkökantansa asioihin. Helpottaa, jos ymmärtää, että ei lähde suoraan agressiivisesti haastamaan vaan kuuntelee loppuun ja esittää pieniä huomioita väliin. Ei kannata heti runnoa omaa näkökantaansa läpi "loogisimpana" koska se synnyttää vastareaktion. Rauhallisutta vain siis kehiin, kyllä se siitä.

Minusta typeryyden teeskentely sillä perusteella että niin muutkin tekevät, ei ole fiksua. En ymmärrä ihmisiä, jotka esim. esittävät hevoshullua, koska niin kuuluu tehdä. Minusta on normaalia, että ihminen on oma itsensä eikä esitä ja näyttele jotain muuta vain tavan ja sosiaalisuuden vuoksi.

Olen eri vastaaja, mutta minä en niinkään teeskennellyt vaan YRITIN pitää niistä asioista ja fanittaa, jotta ystäväni ja minä emme vieraantuisi toisistamme. Ajattelin, että se on vain väliaikaista. 

Minulla on sama ongelma, mutta toisen vanhempani kanssa...

Olen huomannut tämän siitä että uskoo kaikkiin energiahorho-asioihin ilman mitään suodatinta, ei omaa omia mielipiteitä, mutta kun loytää jonkun toisen sanoman ns järkevän kuuloisen mielipiteen, ei kykene argumentoimaan eikä varsinkaan muuttamaan kantaansa. Ei osaa myoskään soveltaa tietoa, eikä koskaan kyseenalaista omia aatteitaan sen enempää. Pahinta on, että puhuu vielä äänekkäästi asioista, joista ei tiedä mitään ja antaa aina ohi aiheen meneviä elämänneuvoja. Ainoa positiivinen asia ehkä se, että olen tajunnut osan traumoista joita lapsuudessa oli johtuvan nimenomaan hänen ajattelukyvyn puutteesta, eikä ns ilkeydestä tai psykopatiasta.

Joka tapauksessa, alkuperäiseen kysymykseen liittyen, itse minimoin kontaktin jos koen ettei kanssakäyminen ole luontevaa. Sen lisäksi, keskustelisin mahdollisimman vähän mistään arkaluontoisesta tai muutenkaan mielipide-asioista. Jos kuitenkin on pakko, on paras vaan antaa toisen selittää koko oma kantansa, ja sen jälkeen sanoa omansa siten, että toinen ns oivaltaisi sen itse. Ehkä korostaa jotain mielipiteensä osia painavampina kun toisia, ja pitää sanoma mahdollisimman lyhyenä. Itsellä tapana puhua pitkästi ja se ei oikein noissa tilanteissa toimi, tärkeimmät pointit kannattaa olla selkeästi painotetut puheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä onnistunut tulemaan erityisen hyvin toimeen paljon tyhmempien kanssa. En tietenkään väitä itse olevani nero, joten tässä tyhmällä tarkoitan ihan vaan itse kokemaani suhteellista tyhmyyttä. Yritän vältellä sellaisia ihmisiä niin paljon kuin mahdollista. Usein he ovat juuri ap:n kuvaamalla tavalla todella riidanhaluisia ja äkkijyrkkiä, joten tuntuu, että kohtaamisista on aina odotettavissa potentiaalisia ongelmia.

Mielenkiintoinen keskustelu! Tapasin itsekin tällaisen heikkolahjaisen ihmisen erään Facebookin ryhmän kautta viime joulukuussa. Hän suuttui minulle aivan yllättäen siitä, että perheessäsi kaikki ovat korkeakoulutettuja. Hän muun muassa kertoi kuinka kaikki korkeakoulutetut ovat ylimielisiä kusipäitä ja pitävät itseään muita parempina. Hän myös kuvasi kuinka yliopistosta valmistuneet ovat kuin juoppoja, joita löytyy joka kaupungista. (Kyllä, luitte oikein. Todella älyllistä argumentointia.)

Minulle tuli mieleen, että voisiko tämä monen heikkolahjaisen ihmisen näennäinen ilkeys johtua siitä, että he jollain tasolla tiedostavat olevansa tyhmiä? Monelle heistä on saattanut muodostua asiasta jonkinlainen henkinen trauma, ja jos tämä heidän tyhmyytensä uhkaa paljastua, he alkavat automaattisesti ilkeilemään? Ja he eivät ehkä kykene sellaiseen itsereflektioon, että voisivat muuttaa käytöstään.

Olen huomioinut, että usein yksinkertaiset ihmiset ovat uhmakkaita ja epäluuloisia. Luulen tämän johtuvan siitä, etteivät pysty arvioimaan asioiden kokonaisuuksia tai vaikutussuhteita, jolloin asiat näyttäytyvät epävarmoina tai uhkaavina. Toisaalta juuri kyvyttömyys itsereflektioon vaikeuttaa tunteiden jäsentelyä ja he toimivat helpommin automaattisista defensseistä käsin (esim. kieltäminen, puolustautuminen, projisointi). Toisen näkökulmaa ei kyetä huomioimaan, koska se on kognitiivinen prosessi. Kun sitten tulee helposti ristiriitoja ja väärinkäsityksiä, näyttäytyvät muut entistä epäluotettavampina ja uhkaavampina. Omaa osuutta tilanteen kulussa ei nähdä. Aika selkeä kuvio oikeastaan.

Kiva toi viimeinen kappale - tajusin että tämänhän kuvaa täysin mun exää.

Jos monilla on joko väsymys tai autismia, huono ilmapiiri, työpaikalla ei varmaan toimi mikään sellainen. Mutta jos on hyvä ilmapiiri, hyväksyvä ja muutama sosiaalinen jossain takahuoneessa juttelee - ehkä se toimii paremmin. Osa ihmisistä on tosikoita ja eivät ymmärrä jos joku kertoo iltapäivällä vitsin.

“Never argue with stupid people. They will drag you down to their level and then beat you with experience” -Mark Twain

Vedän heitä kölin ali av-palstalla. 

Tämä on ehkä väärä foorumi avautua, mutta kyllä se hermoja kysyy noiden iäkkäiden vanhempien kanssa kun he elävät ihan eri maailmassa eivätkä tajua enää oikeastaan juuri mitään mistä heille yritän puhua tai miten nykypäivänä hoidetaan asioita. Tämä on toisaalta surullista ja ahdistavaakin enkä halua haukkua heitä tyhmiksi, he vaan ovat vanhuksia ja vähän höppänöitä jo. Erityisesti äitini orastava muistisairaus tekee tästä vielä haasteellisempaa koska hän yrittää sitten kompensoida pätevyyttään vaan puhumalla kokoajan toisen päälle, ei anna toisten puhua ja sanoo aina, siis ihan aina viimeisen sanan. Oikein kiusaan joskus häntä juupas-eipäs keskustelulla ja jatkan vaan perusteluita ja hän oikeasti jankuttaa ihan absurdilla tavalla kuin papukaija niin kauan että lähden pois ja hän ikään kuin viimeistelee aiheen. Hän ei myöskään tajua että olen erään alan pitkän linjan ammattilainen, neuvoo minua kuin yläasteikäistä ja kertoo minulle jopa minun työnantajaani liittyviä juttuja mitä on jostain kyliltä kuullut ja ihan pokkana vielä, ihan kuin minä en tietäisi niitä paremmin, olen kuitenkin yrityksen keskijohtoa.  Muutama asia on ihan väärin ymmärretty ja kun yritän oikaista niin hän vaan korottaa ääntään ja päättäväisesti kertoo minulle miten asiat on. voi kääk.... olen aina ihan loppu heillä käynnin jälkeen.

Paras tapa kai olisi vaan kuunnella hänen puheitaan, ynähdellä väliin joo, niin niin ja kyllä kyllä ja antaa mennä toisesta sisään ja toisesta ulos, ihan turha edes yrittää saada järkevää vuorovaikutteista keskustelua aikaan. Sama pätee varmaan kaikkiin muihinkin joiden kanssa ei ns ole samalla levelillä.

Ei voi kestää tyhmii, ei.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki: Minä teen asiantuntijatyötä ja käyn tietyllä työpaikalla kahden viikon välein antamassa parin päivän mittaisen panokseni työpaikan hyväksi. Minun vastuullani on tietyn prosessin asiantuntijuus ja prosessin eteneminen. Työpaikan vastuulla on, että työn tekemisen olosuhteet ja välineet ovat kunnossa.

Huomaan, että ongelmia aiheutuu jatkuvasti samoista asioista. Varastoon kuuluvat tavarat eivät ole siellä, osa on rikki tai niistä puuttuu osia. Minun aikaani menee välineiden etsimiseen ja kuntoon saamiseen.

Kerron työpaikan vastuuhenkilöille, että on tärkeää, että he huolehtivat omasta vastuualueestaan eli että työvälinevarasto on järjestyksessä, että välineet ovat paikoillaan ja että ne ovat toimintakuntoisia.

Perustelen, että työnantajakin arvostaisi sitä, välineet olisivat kunnossa ja tallessa. Sillä nyt ongelmaksi muodostuu se, että minulle maksetut tunnit ovat hyvin kalliita ja niitä tuhraantuu välineiden etsimiseen ja korjaamiseen. Rahan tuhlaantuminen on muodostuu työnantajalle jossain vaiheessa oikeasti ongelmaksi.

Vastuuhenkilön vastaus asiaan on käsittämätön haukkuminen. Minä olen hänen mukaansa ammattitaidoton, osaamaton, aiheutan työnantajalle kuluja ja olen ylipäätään huonoksi työnantajalle ja työpaikalle, parempi olisi ilman minua. Tyypillinen viestintuoja ammutaan -tilanne.

Onneksi en saanut tuota vastausta kasvotusten vaan viestinä. En keksinyt tuohon muuta vastata kuin sanoa, että he työpaikalla ovat varaston järjestelyssä ja välineiden kunnossapidossa niin paljon parempia kuin minä, että lopputulos on parempi, jos he tekevät sen.

Ap

Voisiko tuollaisissa tilanteissa olla kyse vaikka huonosta organisoinnista/organisointikyvystä, puutteellisesta informaation kulusta, resurssipulasta, liiallisesta stressistä ja kiireestä, ylikuormittumisesta, välinpitämättömyydestä, huolimattomuudesta, turhautumisesta tai vielä jostain ihan muusta kuin tyhmyydestä?

On mielestäni tyhmää (sori vaan) vetää sellaisia johtopäätöksiä, että kaikki ei niin järkevä tai tarkoituksenmukainen toiminta johtuu yksinkertaisesti tyhmyydestä. Kuulostat muutenkin ihan helkutin ylimieliseltä. Ja käsittämätön määrä yläpeukkuja tullut viestiisi.

Mä oon törmännyt lukemattomia kertoa tuohon, että henkilöt jotka eivät ole niin kovin nokkelia ja vähäisemmällä koulutuksella varustettuja hermostuvat hyvin helposti kun huomaavat ettei heistä riitä keskustelukumppaniksi johonkin asiaan tai eivät osaa jotenkin tuoda julki omaa agendaansa, tai eivät saa tahtoaan läpi.

Tämäkin on yksi tyhmyyden laji (töissä) että joku työntekijä luulee että aina kun tuo oman mielipiteen esille niin sitten sen täytyy toteutua. On eri asia tulla kuulluksi kuin se että kaikki mitä esittää tehdään jatkossa hänen toiveensa mukaan.  Ja arvatkaa palaako käämit kun neljännen kerran perustelemme hänelle miksi hän ei voi tehdä aina sitä työaikaa mitä hänelle itselle sopii......

Niin, tyhmien ihmisten kanssa joutuu usein jollain tapaa kahnauksiin tai vähintäänkin ihan absurdeihin tilanteisiin. Yksi, ei niin kovin älykkään ihmisen merkki on se, etteivät he osaa asettua toisen asemaan, hermostuvat ja loukkaantuvat todella pienistä koska heidän ymmärryspiirinsä on niin pieni. Useinkaan heillä ei ole mitään kykyä nähdä omassa käytöksessä mitään outoa tai väärää. Hyvin usein käyttävät "hyökkäys on paras puolustus" menetelmää.

Olen joutunut viimeaikoina töissä monesti tämänkaltaisiin tilanteisiin. Nämä yksinkertaiset ihmiset syyttävät ja moittivat jopa muita siitä mitä itsekin tekevät. He tekevät itse virheitä toistuvasti ja kun niistä sitten joutuu pyytämään oikaisua ja huomauttaa niin hepäs loukkaantuu ja haukkuvat sen asiasta sanojan. Kristus mitä pölvästejä.

Vierailija wrote:

No et sä kovin älykäs ole jos et osaa laskeutua heidän tasolleen tai sitten manipuloida.

Tyhmiäkin voi olla vaikea manipuloida edes hyvällä, jos ovat niin tyhmiä etteivät usko tai opi mitään uusia asenteita tai asioita. 

Tyhmän ylpeät pahimpia. Opetettu kotona, että älykkyyttä ei tarvi ihailla, ja että minä itse on paras vaikka tyhmä. Argghhh!!!

Tuskin tajuavat että loukatessa tulee pyytää anteeksi eivätkä tiedä edes mitä haluavat. 

Sivusta tällaisia kokenut- 

En tiedä miten kestän ja jaksan, pahimpia ovat sellaiset tyhmät (tai sivistymättömät ja ammattitaidoltaan 15v jäljessä olevat) jotka heittäytyvät jopa nenäkkäiksi ja häijyiksi omalle esihenkilölleen. 

He tajuavat olevansa älykkyydessä ja ammattitaidossa reippaasti alakynnessä ja kompensoivat hankalissa tilanteissa sitä ryntäämällä syyttämään muita ja yrittävät kääntää puheen johonkin sellaiseen mikä ei liity mitenkään aiheeseen. Usein hermostuvat hyvin herkästi, impulssikontrolli pettää ja mikään järkevä keskustelu ei sen jälkeen toimi. 

Olen todennut, että usein tällaiset ihmiset myös jäävät jakuttamaan asioita vaikka heille kuin perustelee ja vaikka näyttää faktat niin heillä ei älli riitä hyväksymään tilannetta vaan kuvittelevat että heitä huijataan. He voivat esim rynnätä syyttämään paljon heitä kokeneempia ja koulutetupia jostain asiattomasta käytökestä ihan vaan esim siksi että eivät saa tahtoaan läpi läpi jossain tai heidän tekemistä virheistä tulee sanomista. 

Mä alan katua että mä muutin tänne junttien sekaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ehkä väärä foorumi avautua, mutta kyllä se hermoja kysyy noiden iäkkäiden vanhempien kanssa kun he elävät ihan eri maailmassa eivätkä tajua enää oikeastaan juuri mitään mistä heille yritän puhua tai miten nykypäivänä hoidetaan asioita. Tämä on toisaalta surullista ja ahdistavaakin enkä halua haukkua heitä tyhmiksi, he vaan ovat vanhuksia ja vähän höppänöitä jo. Erityisesti äitini orastava muistisairaus tekee tästä vielä haasteellisempaa koska hän yrittää sitten kompensoida pätevyyttään vaan puhumalla kokoajan toisen päälle, ei anna toisten puhua ja sanoo aina, siis ihan aina viimeisen sanan. Oikein kiusaan joskus häntä juupas-eipäs keskustelulla ja jatkan vaan perusteluita ja hän oikeasti jankuttaa ihan absurdilla tavalla kuin papukaija niin kauan että lähden pois ja hän ikään kuin viimeistelee aiheen. Hän ei myöskään tajua että olen erään alan pitkän linjan ammattilainen, neuvoo minua kuin yläasteikäistä ja ker

Mulla ihan samanlainen vanha äiti, joka opastaa minua kuin kouluikäistä jopa astioiden tiskaamisessa ja ruoan laitossa. Hän ei taida tajuta että minä olen jo reilut viiskymppinen ja elänyt koko aikuisikäni hyvinkin itsenäistä elämää ja pärjään erittäin hyvin. Olemme heille ikuisia lapsia joista pitää huolehtia että asiat tulee tehtyä.

Monissa puheenaiheissa, mistä hänellä ei oikeasti ole hajuakaan vai jotain kylistä kuultua juoruilua, hän kertoo minulle ihan faktana ja pitää omia tai jonkun naapurin mielipiteitä faktatietona. Kerta kerran jälkeen koitan sano, että eihän se nyt välttämättä ihan noinkaan ole ja että jos naapurin Ulla-Maija on ollut jotain mieltä niin se ei ole totuus, vaan vain hänen mielipide. Siitä seuraa vain lauseet "niin niin vaan kun siinä sanottiin näin  .....". Samoin mitä kuulee telkkarista tai radiosta, hän pitää aina faktana, hän on sen ikäpolven ihmisiä ettei osaa enää erottaa dis informaatiota ja mielipidekirjoituksia vaan uskoo kaiken mitä kuulee tai lukee ja vieläpä väittää sitten minulle vastaan kun yritän loiventaa asiaa ja kertoa erilaisiakin tulkintoja johonkin. Eli ihan sama mitä sanoo, hän pitää päänsä ja sanoo viimeisen sanan vaikka ehkä itsekin tiedostaa että asia ei välttämättä ole niin yksiselitteinen kuin hän väittää. 

Hänellä myös kovasti yleistynyt minä minä minä suuntainen puhe ja jotenkin sellainen suorastaan raivokasta itsemääräämisoikeudesta kiinnipitäminen joka menee ihan toiseen äärilaitaan, eli hänestä on tullut oikea tyranni, hän jyrää muut alleen eikä ota yhtään huomioon toisten tarpeita ja mieltymyksiä. 

Täällä av:llahan siihen saa harjoitusta.

Vierailija kirjoitti:

"Nyt olen oppinut" viittaa siihen, että tajusit vasta myöhemmässä iässä joidenkin ihmisten olevan tyhmiä. Miten olet voinut välttyä idiooteilta, itse olen sellaisia tavannut tarhaiästä asti? Ja jotenkin tottunut siihen, että kaikkea haluamaansa ei saa vaan ihmissuhteissa joutuu sietämään erilaisuutta...

Miten sinä olet voinut välttyä siltä tosiasialta että joitakin vain on paapoottu lapsesta asti niin paljon että he eivät Opi sietämään erilaisuutta tai epävarmuutta jne. jollei joku niitä opeta niin ei niitä Opi ihan yksinkertaista.

Ei se ole tyhmyyttä jotkut vain eivät tule ajatelleeksi asioita koska se se on oikeasti aika rasittavaa paikka paikoin tajuta että opittavaa on tässä maailmassa ihan hirveästi

Ap! Sun vaan pitää yrittää tulla toimeen itsesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Onpa monta todella hyvää ja oikeasti apua antavaa kommenttia! Minä en ole mikään superälykäs vaan ihan tavallisen fiksu ja täysjärkinen pulliainen. Enkä näin ollen ole oikein riittävän osaava, että saisin itseni laskettua todella tyhmien tasolle saati että osaisin heitä manipuloida.

Vaikka olen vain tavallisen fiksu, niin ero todella tyhmiin on silti huomattava. Nyt ei siis puhuta siitä, että kuvittelisin olevani muiden yläpuolella ja "kaikkien" muiden olevan tyhmiä. Vaan siitä, että on olemassa niitä, joilla todellakaan ei järki päätä pakota (ja ehkä lisäksi on vahvaa jääräpäisyyttä tai sairaita puolustusmekanismeja).

Ap

Tässähän on tämä yleinen harha että ajatellaan vain että tyhmä ihminen on tyhmä. moni ei tunnu ollenkaan miettivän että sille on syy miksi esimerkiksi Niilo 22 on Millainen on. Jos et ole saanut rakkautta ja empatiaa ja satut olemaan kognitiivisesti vielä vähän heikommalla tasolla, niin ei se mikään ihme ole että ihminen jää vähän tyhmän oloiseksi.

Ja mulla menee hermo mun kollegan kanssa joka ei taida käydä enää ihan täysillä. Hän ehdottelee ihan tyhmiä juttuja jopa sellaista mitä eilen esihenkilömme meille sanoi moneen kertaan niin nyt hän jankkaa sitä asiaa vaan toteutettavaksi vaikka se on todettu jo monesta suusta eilen ja tänään mahdottomaksi toteuttaa. Niin, siis oletko kuuro vai etkö vaan ymmärrä mistä puhutaan, vai etkö kuuntele tai ymmärrä kuulemaasi?  Hänellä on kova tarve sanoa kaikkia ideoitaan, että vaikuttaisi osallistuvalta ja fiksulta vaikka oikeasti on pihalla kuin lumiukko ja osaaminen jossain 2000 luvun alkuvuosilla. Hän toistaa myös papukaijan lailla muilta koulutetummilta kollegoiltaan kuulleita lauseita ja aina on ihan just samaa mieltä eräiden henkilöiden kanssa vaikka naamasta näkyy, että ei ees tajua kokonaisuutta mistä puhutaan. Oispa hauska tietää millasta palkkaa hän saa tuolla osaamisella ja työpanoksella. Antakaa mun kaikki kestää.