Miten tyhmien ihmisten kanssa voi tulla toimeen?

Nostamalla nokkaa ja pysyttelemällä heidän yläpuolellaan. Arvatenkin.

Vierailija kirjoitti:

Tyhmien kanssa on yleensä myötäiltävä päin naamaa ja tehtävä johtopäätökset ja niidet vaatimat toimenpiteet kulisseissa.

Tää on niin totta.

Joudun työssäni ihan hassuihin tilanteisiin kun osa porukkaa ei vaan tajua asioita eikä heillä (kokeneilla esihenkilö konkareilla) ole mitään tajua esim esimiehen velvollisuuksiin liittyvistä asioista, mm gdpr - on joskus kuultu mut ei oo menny ymmärrykseen eikä toimintaan.

Isossa lakeja noudattavassa firmassa kutsutaan omia sukulaisia töihin tuuraamaan ilman että heille on tehty työsopimusta ennen työn aloitusta (henkilöllä joka näin teki ei ole edes itsenäistä rekrylupaa). Sitten kun asiasta mainitaan napakasti, ettei näin saa tehdä missään tilanteessa, henkilö on vieläkin avoimesti ymmällään että miks ei. Muitakin esimerkkejä olisi paljon. Hiton ääliöt.

Alkuperäiseen kysymykseen vastaus.

Vaikea sanoa kun en tiedä minkä tasoisesta työstä kyse, mutta jos mahdollista niin koita olla mahd vähän tekemisissä näiden ihmisten kanssa.

Ku sitten on pakko, niin esitä lyhyitä selkeitä kysymyksiä yksi kerrallaan. Tämä on tärkeää, ihan kuten ladtenkin kanssa tehdään.

Koita esittää asiat niin ettet kyseenalaista vaan kysyt. Jos huomaat että joku hermostuu ja alkaa puolustautua, sano suoraan että kysyt, et kyseenalaista.

Jos vänkäys lähtee sivuraiteille, toista kysymyksesi, johon haluat vastauksen, rauhallisesti uudelleen ja uudelleen.

- tiedän, tämä vaatii hermoja.

Mulla on hyvä ystävä, josta kyllä pidän kovasti, mutta aina ei ihan olla samalla aaltopituudella. Juttelen hänen kanssaan melko pinnallisista asioista. Kaipaan kuitenkin ystäviltäni välillä sitä, että voi jutella muustakin, kuin ihmissuhteista, suomesta tai vaatteista.

Olen kiinnostunut mm. historiasta, kirjallisuudesta, yhteiskunnasta ja politiikasta. Näistä ei valitettavasti voi tämän ystävän kanssa jutella.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on hyvä ystävä, josta kyllä pidän kovasti, mutta aina ei ihan olla samalla aaltopituudella. Juttelen hänen kanssaan melko pinnallisista asioista. Kaipaan kuitenkin ystäviltäni välillä sitä, että voi jutella muustakin, kuin ihmissuhteista, suomesta tai vaatteista.

Olen kiinnostunut mm. historiasta, kirjallisuudesta, yhteiskunnasta ja politiikasta. Näistä ei valitettavasti voi tämän ystävän kanssa jutella.

Minulla on eräs itseäni 10v vanhempi tuttu, ollaan tunnettu jo vuosikymmeniä.

Jostain syystä pidetään pari- kolme kertaa v yhteyttä ihan fyysisesti nähdään, vaikka eletään ihan eri maailmoissa kaikilta osin. Hänellä 40v sitten se 1 amis tutkinto, tekee työntekijätasolla työtä matalapalkka-alalla jossa ei juuri tarvita omaa ajattelua ja mitään erityisosaamista. Asunut samalla paikkakunnalla ikänsä, ei ole koskaan matkustellut missään, ei seuraa juuri aikaansa eikä ole juurikaan kiinnostunut mistään oman elämänpiirin ulkopuolisista jutuista.

Minä olen lähes toisesta ääripäästä.

Välillä tuntuu että en voi puhua niistä asioista mitkä olis mulle tärkeitä tai tarviisin avautua esim työasioista tai työpaikalla tapahtuvista jutuista kun ei hän tajua niistä mitään. Monesti olen jo avaamassa suutani jostain xx asiasta mutta suljen suuni kun eihän hänellä ole mitään kompetenssia jutella siitä. Huomasin joskus että nolaan hänet kun esitän jotain kysymyksiä joita hän ei edes ymmärrä mitä tarkoitan. Hän kiukustuu heti ja vaihtaa puheenaihetta.

Koska seuraan mitä esim kaupungissamme tapahtuu ja alan keskustella siitä, hän oikein närkästyy kun minä tiedän asiat ennen häntä ja kerron niistä hänelle. Olen jopa kuullut joskus nenäkkäitä kommentteja siitä että tiedän kaiken.

Monesti ns tyhmennän itseni hänen tasolle. Jätän kommentoimatta asiaa jonka varsin hyvin tiedän, sanon vaan etten oo kuullu tai "ai jaa" jotta hän saa loistaa tiedollaan edes jossain asiassa, vaikka tiedän asiasta.

Hänellä ehkä iänkin myötä tullut tapa että puhuu ihan kokoajan, ei kuuntele tai ei kuule, mitä sanon, puhuu päälle toistuvasti. Ihan hiton ärsyttävää.

Tykkään fiksuista ihmisistä joiden kanssa keskustelu on vuorovaikutteista ja ollaan ns samalla keskustelun tasolla.

Sydämensivistyksellä. Siitä tuntee oikeasti älykkään ihmisen. Että ei ole ableisti, tai usko että esim. vain tietyn asteen koulutuksen saavuttaneilla on oikeus puhua. Ei suhtaudu itseä tyhmempiin ylimielisesti, vaan käsittelee heitä kärsivällisyydellä, ymmärtäväisyydellä ja inhimillisesti. Vaatii myös sosiaalista älykkyyttä osata pyytää toista perustelemaan ja selittää omaa kantaansa vaikka se menisi toistoksi.

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä onnistunut tulemaan erityisen hyvin toimeen paljon tyhmempien kanssa. En tietenkään väitä itse olevani nero, joten tässä tyhmällä tarkoitan ihan vaan itse kokemaani suhteellista tyhmyyttä. Yritän vältellä sellaisia ihmisiä niin paljon kuin mahdollista. Usein he ovat juuri ap:n kuvaamalla tavalla todella riidanhaluisia ja äkkijyrkkiä, joten tuntuu, että kohtaamisista on aina odotettavissa potentiaalisia ongelmia.

Mielenkiintoinen keskustelu! Tapasin itsekin tällaisen heikkolahjaisen ihmisen erään Facebookin ryhmän kautta viime joulukuussa. Hän suuttui minulle aivan yllättäen siitä, että perheessäsi kaikki ovat korkeakoulutettuja. Hän muun muassa kertoi kuinka kaikki korkeakoulutetut ovat ylimielisiä kusipäitä ja pitävät itseään muita parempina. Hän myös kuvasi kuinka yliopistosta valmistuneet ovat kuin juoppoja, joita löytyy joka kaupungista. (Kyllä, luitte oikein. Todella älyllistä argumentointia.)

Minulle tuli mieleen, että voisiko tämä monen heikkolahjaisen ihmisen näennäinen ilkeys johtua siitä, että he jollain tasolla tiedostavat olevansa tyhmiä? Monelle heistä on saattanut muodostua asiasta jonkinlainen henkinen trauma, ja jos tämä heidän tyhmyytensä uhkaa paljastua, he alkavat automaattisesti ilkeilemään? Ja he eivät ehkä kykene sellaiseen itsereflektioon, että voisivat muuttaa käytöstään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä onnistunut tulemaan erityisen hyvin toimeen paljon tyhmempien kanssa. En tietenkään väitä itse olevani nero, joten tässä tyhmällä tarkoitan ihan vaan itse kokemaani suhteellista tyhmyyttä. Yritän vältellä sellaisia ihmisiä niin paljon kuin mahdollista. Usein he ovat juuri ap:n kuvaamalla tavalla todella riidanhaluisia ja äkkijyrkkiä, joten tuntuu, että kohtaamisista on aina odotettavissa potentiaalisia ongelmia.

Mielenkiintoinen keskustelu! Tapasin itsekin tällaisen heikkolahjaisen ihmisen erään Facebookin ryhmän kautta viime joulukuussa. Hän suuttui minulle aivan yllättäen siitä, että perheessäsi kaikki ovat korkeakoulutettuja. Hän muun muassa kertoi kuinka kaikki korkeakoulutetut ovat ylimielisiä kusipäitä ja pitävät itseään muita parempina. Hän myös kuvasi kuinka yliopistosta valmistuneet ovat kuin juoppoja, joita löytyy joka kaupungista. (Kyllä, luitte oikein. Todella älyllistä argumentointia.)

Minulle tuli mieleen, että voisiko tämä monen heikkolahjaisen ihmisen näennäinen ilkeys johtua siitä, että he jollain tasolla tiedostavat olevansa tyhmiä? Monelle heistä on saattanut muodostua asiasta jonkinlainen henkinen trauma, ja jos tämä heidän tyhmyytensä uhkaa paljastua, he alkavat automaattisesti ilkeilemään? Ja he eivät ehkä kykene sellaiseen itsereflektioon, että voisivat muuttaa käytöstään.

Kuulostaa tutulta.

Liian usein törmää eteenkin maalla kouluttamattomiin ihmisiin jotka halveksuu koulutuetuja ja kaupungissa asuvia jyrkin sanoin ja äänekkäästi. Heistä kaikki , Huom kaikki, ovat ylimielisiä ja teennäisiä snobeja.

Näillä sanoilla ja karkealla kielenkäytöllä vain paljastavat oman tyhmyyden ja ymmärtämättömyyden. Itse kun pääsevät käymään lähikaupungissa 4x vuodessa, eivät ole kouluttautuneet ja elävät hyvin yksinkertaista elämää. Tajuavat sen itsekin, kokevat alemmuuden tunnetta ja hyökkäävät sanallisesti muiden kimppuun saaden muka sillä jotain ylemmyyden tunnetta itselle.

Välttää kaikkea kontaktia heihin.

Nää tyhmät on niitä, jotka kuilun reunalla hokeat 102, 102, 102, sinä menet kysymään, että mitä sinä lasket, se tyhmä ja hullu tyrkkää sut kuilusta alas ja hokee 103, 103, 103.

Tyhmien ja hullujen ei pidä antaa sekoittaa omaa elämää, siinä käy muuten juuri niin, että putoaa kuiluun, mutta hullu sen kun jatkaa...

Ei ole tyhmiä vaan sinä et pärjää muuta kuin helppojen kanssa jotenka sinä olet tyhmä. 

Vierailija kirjoitti:

Välttää kaikkea kontaktia heihin.

Nää tyhmät on niitä, jotka kuilun reunalla hokeat 102, 102, 102, sinä menet kysymään, että mitä sinä lasket, se tyhmä ja hullu tyrkkää sut kuilusta alas ja hokee 103, 103, 103.

Tyhmien ja hullujen ei pidä antaa sekoittaa omaa elämää, siinä käy muuten juuri niin, että putoaa kuiluun, mutta hullu sen kun jatkaa...[/quot

On sullakin ihme ongelmat.🤔

vielä vähän viisastut ja tajuat ettet voi kun ittelles jotain muitan on mahdoton muuttaa. Haet tietyiltä henkilöiltä tiettyjä asioita ja lakkaat pitämästä itteäs muita parempana, ehkä joskus tajuat että vaan tyhmät on onnellisia.

Niiden kanssahan on just helpoin tulla toimeen, ei tarvii vääntää joka asiasta. Selittää asiat vaan mahdollisimman yksinkertaisesti ja ohjaa kuin lapsia.

Vierailija kirjoitti:

"Nyt olen oppinut" viittaa siihen, että tajusit vasta myöhemmässä iässä joidenkin ihmisten olevan tyhmiä. Miten olet voinut välttyä idiooteilta, itse olen sellaisia tavannut tarhaiästä asti? Ja jotenkin tottunut siihen, että kaikkea haluamaansa ei saa vaan ihmissuhteissa joutuu sietämään erilaisuutta...

Meillä oli lastenhoitaja. Vasta koulussa tuli vastaan ensimmäiset aidosti tyhmät aikuiset eli muutama opettaja. Oli muutama fiksukin, mutta pelottava kokemus se silti oli.

Ihmisillä on ties minkälaista näkymätöntä vaivaa, joka näyttäytyy sinulle esimerkiksi tyhmyytenä. Että äläpä jaksa olla tyhmä ja miettiä sitä muiden tyhmyyttä, kun itsekin olet sellainen. Elä ja anna elää.

Tyhmimmät miettii muiden tyhmyyttä... tällain loppukaneettina...

Voima ja karate. Niillä pärjää myös älykkäämpien kanssa pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on hyvä ystävä, josta kyllä pidän kovasti, mutta aina ei ihan olla samalla aaltopituudella. Juttelen hänen kanssaan melko pinnallisista asioista. Kaipaan kuitenkin ystäviltäni välillä sitä, että voi jutella muustakin, kuin ihmissuhteista, suomesta tai vaatteista.

Olen kiinnostunut mm. historiasta, kirjallisuudesta, yhteiskunnasta ja politiikasta. Näistä ei valitettavasti voi tämän ystävän kanssa jutella.

Oletko yrittänyt keskustella näistä aiheista?

Mun mielestä mainitsemasi asiat eivät ole kinnostavia. Mieluummin keskustelisin insinöörien kanssa uusista innovaatioista. Eipä nämä kiinnosta mun kavereita, joten pysytään turvallisella alueella...

Ei erilaisuua ole tyhmyyttä. Tyhmyyttä on tyhmäksi leimaaminen. N arsistista suorastaan.

Ei mitenkään. Oma elämänhalu siinä lähtee kun joutuu katsomaan sitä että kaksi aivosolua törmäilee toisiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Omassa työssäni kohtaan useinkin näitä tyhmiä. Monesti tulee pohdittua, että miten he ovat selviytyneet elämässä tähän asti ihan normaalissa arjessa. Ihan laskun maksuista lähtien. Yksinkertainen matematiikka on jotenkin täysin ylitsepääsemätöntä. Jokainen vähänkään ymmärtävä ihminen tietää paljon 2+5+2. Tuon tyylisiä ongelmia on 20-60 vuotiailla miehillä ja naisilla. Sitten kysellään jos meillä ei ole jotain tuotetta, niin onks kilpailevassa yrityksessä ja kun vastaa en tiedä, niin he sanovat hyvin usein, että miten et muka voi tietää. Kerran asiakkaalle näytin 8 kertaa miten moottorisaha käynnistetään ja ei mennyt jakeluun. Paina tätä ja vedä. Paina tätä ja vedä.. Se ei kertaakaa painanut vaan veti pelkästään. 8 kertaa eikä osannu. Mulla loppu usko ja pyysin kollegaa siihen neuvomaan, kun aloin olee räjähdyspisteessä. Sitten se sai sen käyntiin. Sama mies tuli seuraavana päivänä palauttaa sen vehkeen, kun se oli muka rikki. Ei se ollut, se ei vaan ole osannut himassaa painaa sitä nappia ja vetää narusta. Jos tollasta asiaa ei ymmärrä, niin miten vtussa se kaataa puita.

Multitasking ei kaikilta luonnistu.