Taas on "sovittu", että minä ostan kuusi joululahjaa ja kukaan ei osta mitään minulle

Vierailija kirjoitti:

Lopetin sisarusten lasten lahjomisen jo vuosia sitten. Nykyään lapsia on jo kahdeksan ja olisin vararikossa, jos yrittäisin toteuttaa kaikkien "pienet" toiveet. Äitini juuri tuskaili kuinka paljon lastenlasten lahjoihin menee taas rahaa, vaikka itsepähän haluaa ostaa Lego huvipuistoja (jep, monikossa tänä vuonna). Ystävien kesken ajatellaan turhasta kulutuksesta suunnilleen samalla tavalla ja ollaan sovittu, että jokainen hankkii itselleen sopivan viinipullon tai suklaarasian jos haluaa. Kummilapselle tietysti annan lahjan, mutta mieluiten jotain käyttötavaraa tai aineetonta.

Me ostetaan siskon kanssa toistemme lapsille pari lahjaa ja vietetään joulu yhdessä. Meidän pikkuveli ei vietä joulua ikinä. Me ollaan viimeksi vietetty yhdessä joulua, kun me oltiin siskon kanssa 18 ja 20 ja veljemme oli 15 vuotias. Veljemme ei tule ikinä viettämään joulua mihinkään vaan painuu aina jouluksi ulkomaille. Ei sitä kiinnosta lapset muutenkaan yhtään eikä suostunut kummankaan lapsen kummiksi. Se oikeasti tuntui siskon kanssa pahalta. Se vaivas molempia pitkään, kun ei suostunut. Se ei laita edes hyvää joulua viestiä. Käy vanhempien luona aina ennen lähtöä moikkaamassa ja sen jälkeen siitä kuulee loppiaisen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Mites olisi pieni lahjoitus hyväntekeväisyyteen vaikka lapsikohde ja loput sijoitat parhaaseen ystävääsi eli sinuun. Sitten korostat kuinka tänä jouluna olet päättänyt yhden hyväntekeväisyyskohteen sinun joululahjaksesi.

Voit vastata sen vaikka siihen WhatsAppiin että tuet tätä kohdetta tänä jouluna ja jos haluatte muistaa minua tänä jouluna niin tässä kohteen tilinumero (se on varmaan paras olla sen hyväntekeväisyyskohteen tilinumero by the way...)

Toio hyvä tollanen lahjotus. Antaa oman parhaan kaverin tilinumeron mihin voi näpytellä ne rahat ja ite odottelee baarissa tiskillä, koska kilahtaa jouluapu tilille.

Vierailija kirjoitti:

Siellä on kuulemma jouluna hirveä ruuhka kentällä ja pyhinä kaupat ja ravintolat kiinni. Oltais muutoin menty.

Ehkäpä "kanarialle" oli vaun fraasi että pois

..onneksi on muitakin paikkoja.

Veljeni vaimo ehdotti samaa, vain lapsille lahjoja. Sinkkuna kysyin onko ok minä en saa yhtään pakettia.

Olen lukenut muutaman sivun verran näitä, ja päällimmäiseksi on jäänyt ihmetys.

Ei meillä ainakaan tädit ja sedät antaneet mitään joulu- tai muita lahjoja, oli heillä sitten omia lapsia tai ei.

Kummeiltani olen saanut kastelusikan + pyyheliinan, yhden lisälusikan, 10-vuotislahjan ja rippilahjan. Ei yo-lahjaa. That's it. Ikinä ei mitään joululahjoja heiltä saati tavallisia synttärilahjoja. Eikä niitä osannut edes odottaa. No yo-päivänä kyllä vähän ihmettelin. Mutta kai heillä sitten oli jotain muuta ajateltavaa ja tekemistä.

Hirveä härdelli jos koko suku satsaa kaikkien lapsiperheiden jokaiseen lapseen aina kun on joku juhla. Menee täysin överiksi minun mielestäni.

Ketjun aloittajan ei tietenkään tarvitse ostaa mitään lahjoja, tulee sieltä toivelistaa tai ei!

Vierailija kirjoitti:

Veljeni vaimo ehdotti samaa, vain lapsille lahjoja. Sinkkuna kysyin onko ok minä en saa yhtään pakettia.

Must ois noloa sanoa noin. Oot aikuinen ihminen😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin sisarusten lasten lahjomisen jo vuosia sitten. Nykyään lapsia on jo kahdeksan ja olisin vararikossa, jos yrittäisin toteuttaa kaikkien "pienet" toiveet. Äitini juuri tuskaili kuinka paljon lastenlasten lahjoihin menee taas rahaa, vaikka itsepähän haluaa ostaa Lego huvipuistoja (jep, monikossa tänä vuonna). Ystävien kesken ajatellaan turhasta kulutuksesta suunnilleen samalla tavalla ja ollaan sovittu, että jokainen hankkii itselleen sopivan viinipullon tai suklaarasian jos haluaa. Kummilapselle tietysti annan lahjan, mutta mieluiten jotain käyttötavaraa tai aineetonta.

Me ostetaan siskon kanssa toistemme lapsille pari lahjaa ja vietetään joulu yhdessä. Meidän pikkuveli ei vietä joulua ikinä. Me ollaan viimeksi vietetty yhdessä joulua, kun me oltiin siskon kanssa 18 ja 20 ja veljemme oli 15 vuotias. Veljemme ei tule ikinä viettämään joulua mihinkään vaan painuu aina jouluksi ulkomaille. Ei sitä kiinnosta lapset muutenkaan yhtään eikä suostunut kummankaan lapsen kummiksi. Se oikeasti tuntui siskon kanssa pahalta. Se vaivas molempia pitkään, kun ei suostunut. Se ei laita edes hyvää joulua viestiä. Käy vanhempien luona aina ennen lähtöä moikkaamassa ja sen jälkeen siitä kuulee loppiaisen jälkeen.

Ja miks pitäis. Ihailtavaa toimintaa veljeltäs. Joulu ei merkitse mitään ja ihanteellinen ajankohta lomien ja säiden puolesta lähteä ulkomaille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei odota sitä, että lapseton sinkku ostaa muiden lapsille yhtään mitään. Perheelliset ostavat keskenään, jos haluavat. Lopeta itkeminen ja osta itsellesi ne lahjat. Olen kyllästynyt tällaisiin valituksiin.

Valitettavasti odottaa. En yhtään ihmettele, että joululahjat aiheuttaa monelle sinkulle harmaita hiuksia.

Ap syyttäköön itseään, kun on lähtenyt moiseen touhuun mukaan. Parasta ilmoittaa, että nyt loppui tai sitten nielee itkemättä. Miksette saa suutanne auki? Sitten kyräillään ja valitetaan selän takana eikä sukulaiset tiedä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He ovat siis sopineet, että eivät osta aikuisille mitään, koska se tuntuu liian työläältä. Se on ok. Lahja on lahja eikä velvollisuus. Ja sinä voit tehdä lasten lahjojen kanssa samoin, jos se tuntuu sinusta liian työläältä et hanki. What's the problem?

Ei voi olla liian työlästä ostaa esim viinipulloa ja suklaarasiaa. Kyse taitaa olla siitä, että monet ihmiset ovat todella pihejä. Olettavat kuitenkin että lapseton sukulainen ostaa koko suvun penskoille lahjat. Jos on kerran sovittu ettei aikuisille osteta mitään, niin silloin mielestäni riittää että lasten vanhemmat ja isovanhemmat lahjoo lapsia. Kummilapset on asia erikseen. Muutenkin ärsyttää kun monet automaattisesti olettaa, että lapsettomalla on aina ylimääräistä rahaa.

Tai meillä mummuikäisillä. Mä ymmärrän tuon sun ajatuksesi oikein hyvin, mutta sun ei varmaan - vielä - tarvitsekaan ostaa siskosi ja veljesi lasten puolisoille ja heidän lapsilleen yhtään mitään. Kun ikää tulee lisää ja ne pikkutiitäiset pariutuvat ja hankkivat lapsia, niin lahjottavien määrä vain kasvaa. Ja jos elät hyvin pitkään, niiden pikkutiitiäistenkin lapset pariutuvat ja saavat lapsia, jolloin sulla on entistä enemmän lahjottavia, vaikkei eläkkeesi olisikaan hääppöinen. Mun mielestä olisi ihan hyvä, jos aikuisille ei ostettaisi lahjoja, Ja tänä yltäkylläisyyden aikana vanhemmat ostaisivat vain omille lapsilleen ja mahdollisesti kummilapsilleen lahjat. Jos lähtee sille linjalle, että myös aikuisille ostetaan lahjat, niin saat aikanaan rollaattorisi kanssa hakea aika monta viinipulloa Alkosta tai suklaarasiaa kaupasta :D 

- Nro 80 - 

Johonkin se raja on tottakai vedettävä :) Pointti oli nyt se, että mielestäni on törkeää pitää lapsetonta ihmistä lahja-automaattina.

Ymmärsin pointtisi, mutta mitä aikaisemmin rajan vetää, sen parempi. Jos olet 20 vuotta ostanut joka joulu kaikille lahjat, on sen jälkeen aika vaikea enää ilmoittaa, että enpäs enää ostakaan. 

Ei kai sitä erikseen tarvitse ilmoittaa. Itse muistan mielelläni sellaisia ihmisiä jotka vastavuoroisesti muistavat minua.

Ei siinä mitään, jos sulle on ihan mieluisaa ostaa tarpeellista ja hyödyllistä jatkuvasti kasvavalle suvulle. Mulla on ollut se onni, ettei toistaiseksi ole ollut uusperheitä, joiden mukana tulisi vielä bonuslapset ja aikanaan bonuslasten puolisot ja heidän lapsensa. 

Jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee :) Muistaa voi vaikkapa suklaarasialla, mutta ei tietenkään ole pakko. Ei minulla ainakaan suku kasva jatkuvasti, eri asia varmaan jos kyseessä on lestaperhe :)

Ei tarvitse olla lestaperhe, mutta kun ikää tulee lisää, aikaperspektiivi muuttuu. Ensin ostaa lahjat vain vanhemmilleen ja sisaruksilleen. Sen jälkeen heidän lisäkseen omalle puolisolleen ja sisarustensa puolisoille. Sitten heidän lisäkseen omille lapsilleen ja sisarustensa lapsille. Ja kun on aina annettu lahjat myös aikuisille, sen jälkeen edellisten lisäksi omien lasten ja sisarusten lasten puolisoille. Ja tämän jälkeen vielä heidän lisäkseen omille lapsenlapsille ja sisarusten lapsenlapsille. Jos elän yhtä vanhaksi kuin omat vanhempani, yksi sukupolvi, josta on syntynyt vasta kaksi, tulee aikanaan olemaan lahjottavien listalla puolisoineen ja lapsineen. Ja tuohon väliin voi tulla vielä bonuslapsia, bonuslasten puolisoita ja bonuslasten lapsia. 

Kuinka moni oikeasti lahjoo esim sisarusten lapsenlapsia.. Fiksuinta lienee lahjoa ihan lähipiiriä ja silloinkin vaan mikäli homma toimii molempiin suuntiin.

Tässähän juuri onkin se ongelma, että missä vaiheessa voi sanoa esimerkiksi siskonsa lapsille, että tästä lähtien en enää osta teille lahjoja? Kun täyttävät 18? Ai niin, mutta kun aikusillekin pitää ostaa lahjat. Kun saavat omia lapsia? Vai milloin? Entä milloin voi lakata ostamasta siskonsa puolisolle lahjoja? Kun ovat olleet 10 vuotta naimisissa? Vai ei koskaan? 

Omassa suvussani tämä idioottimaisuus menee juuri noin eli lahjoja ostetaan niille, jotka ostavat itselle lahjoja. Mitään en tarvitsisi, kaapit on jo nyt väärällään tavaraa, en varsinkaan mitään 10 €:n koriste-esinettä tai suklaarasiaa (en syö suklaata), mutta jos ja kun sellaisia edelleenkin joka joulu tulee, pitää myös mun ostaa heille jotain. 

Aikuisten lahjominen on ihan kivaa, kun lahjottavia on vain muutama. Mutta kun heitä on parikymmentä, tilanne on jo toinen. Mutta kuten alussa kysyin, mikä on se ikä, jolloin voi lakata ostamasta jollekin lahjoja? Jos ehdottomasti haluaa lahjoa aikuisiakin, minusta se voisi olla vaikka 20 tai 25 vuotta. Sen jälkeen lahjat vain omille lapsille, lastenlapsille ja lastenlastenlapsille. 

Aikuisena ihmisenä toimit oman harkintakykysi mukaan, ei me täällä voida tietää kuinka läheisissä väleissä olet sukusi kanssa ja millainen perhedynamiikka teillä on. Ja kyllä se lahjojen saaminen loppuu kun itse lakkaat antamasta lahjoja.

Olen todella läheinen ja sehän tästä tekeekin hankalaa. Kun muut antavat mulle lahjoja, niin silloinhan mun pitää antaa myös heille. En voi tehdä sitä, että yks kaks vaan lopetan mitään ilmoittamatta. Pitäisi saada sovittua, että lopetetaan jo vihdoin aikuisten lahjominen.

Sanot niille, ettei sulle enää osteta lahjoja etkä enää osta muille. Vaikka, en kyllä tajua mikset voi jotain pientä ostaa, jos kerran itsekin saat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei odota sitä, että lapseton sinkku ostaa muiden lapsille yhtään mitään. Perheelliset ostavat keskenään, jos haluavat. Lopeta itkeminen ja osta itsellesi ne lahjat. Olen kyllästynyt tällaisiin valituksiin.

Valitettavasti odottaa. En yhtään ihmettele, että joululahjat aiheuttaa monelle sinkulle harmaita hiuksia.

Ap syyttäköön itseään, kun on lähtenyt moiseen touhuun mukaan. Parasta ilmoittaa, että nyt loppui tai sitten nielee itkemättä. Miksette saa suutanne auki? Sitten kyräillään ja valitetaan selän takana eikä sukulaiset tiedä mitään.

Itse en ilmoittele koskaan mitään lahjoja tai lähettele lahjalistoja, jos ei joku niitä kysy. Silloinkin ilmoitin teeman mistä lapsi pitää esim. Frozen enkä tyyliin Frozenin jäälinna. Lapsen omat vanhemmat huolehtivat kalliit hankinnat.

Vierailija kirjoitti:

Mä kun luulin, että on ihan normaali käytäntö, että kummilapsen vanhemmat ostavat kummille lahjan!

Kun kummi ostaa lapselle (ja vie esim. kukan, viinin tms.) kummilapsen vanhemmille, niin olisihan se tosi tyly ja outo tilanne, että ei kummille olisi mitään.

Mulla on kaksi kummilasta, samoin miehellä. Kummilapsiperheiltä tulee meille yleensä tosi kivat lahjat.

Budjetti per kummilapsi on noin 30e.

Vapaaehtoisesti lapseton pariskunta ~35v.

Olen sisareni nuorimman kummi, liityin kirkkoonkin vain kastejuhlan takia. Joskus olen saanut jotain krääsäntasoista sisareltani. Kummilapsi ei ole koskaan lähettänyt edes korttia. Laitoin joskus muutaman kerran lapsen tilille suoraan rahaa, mutta kun en koskaan saanut mitään kommenttia niin lopetin.

Tuntui hieman oudolta kuulla sisareltani valitusta, kun lapsen toinen kummi ei kuulemma koskaan anna mitään lahjoja. Ja seisoimme lapsen huoneessa, se oli täynnä tavaraa, ja juuri katselin kallista isoa ja paksua tosihienoa muumikirjaa, jonka se toinen kummi oli hiljakkoin antanut.

Ymmärrän aloittajaa täysin, vaikka itsellä ei vielä (onneksi!) olekaan niin läheisiä sukulaislapsia, että tarvitsisi lahjoja ostaa. Meillä ei siis ole lapsia ja harmittaisi ihan todella, jos vaikka kaikilla sisaruksilla olisi jokaisella kaksi lasta (8 yhteensä) ja mun pitäisi ostaa heille kaikille joululahja, mutta mulle ei ostaisi kukaan mitään, koska "aikuisten kesken ei sitten anneta lahjoja". 

Perheelliset eivät luonnollisesti ymmärrä pointtia, koska heidän keskenhän lahjojen jakaminen on tässäkin tapauksessa vastavuoroista: teidän lapset saa meiltä, meidän lapset teiltä. Se lapseton sisarus sen sijaan on vain antajan roolissa. Tämä, olettaisin, on se, mikä aloittajaa asiassa ärsyttää.

Joululahjat kuudelle lapselle ei ole mikään halpa hankinta, ainakaan, jos toiveita noudattaa. Nykylapset eivät todellakaan toivo mitään värityskirjaa tai pehmokissaa, vaan lahjalistalta löytyy kalliita muotileluja ja elektroniikkaa. Kaverillani on useampi läheinen lapsi ja hän kokee joka joulu henkilökohtaisen konkurssin heidän lahjojensa takia, koska hankkii sitä, mitä toivotaan. 

Näissä ei lahjoja aikuisille-sopimuksissa olisikin reilua jättää lapsettomat sisarukset/ystävät ulkopuolelle ja antaa heille lahja, vaikka sen lapsen nimissä, jolle hän puolestaan ostaa lahjan. Lapsi voisi myös osallistua lahjan hankintaan/paketointiin niin oppisi hänkin vastavuoroisuutta siinä samalla. 

Jos olisin aloittaja, ilmoittaisin omasta puolestani (koska ilmoitusasiahan tämä on ollut, aloittaja ei ole käsittääkseni sopinut mitään), että ostan lahjan vain kummilapselleni, jos joukossa sattuu sellainen olemaan. Jollei, sanoisin suoraan, että koska minulla ei ole lapsia, irtisanon itseni koko touhusta, enkä hanki lahjaa kenellekään. Eihän se helppoa ole, mutta saattaa olla, etteivät aloittajan läheiset ole vain ollenkaan ajatelleet asiaa muusta kuin omasta, perheellisen, näkökulmastaan. Jos tarkoitus on vain käyttää aloittajaa hyväksi ja saada hänen kustannuksellaan lapsille muutama ylimääräinen, ilmainen (=ei tarvitse antaa itse antajalle mitään, koska hänellä ei ole lapsia) lahja, ei minusta ole suurikaan murhe, vaikka nämä tyypit ottaisivat nokkiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Kuusi lahjaa pienille lapsille? Ei tuon luulisi mitenkään ylivoimainen urakka olevan. Minulla oli aikanaan sama homma, eli kun meillä oli vain yksi lapsi ja serkkuja kymmenen ja piti kaikille lapsille laittaa lahjat. Minä siis kymmenelle, ja omani sai serkkujen käytettyjä leluja. Mutta eipä hätää, kun jo kesällä keräilin huutokauppapusseja ja muita alennusmyyntitavaroita. Niin joulu- kuin syntymäpäivälahjat sain pakettiin muutamalla markalla, toisinaan jopa peräti ilmaiseksi. 

Suku päätti  sitten luopua toisen lasten lahjomisesta, kun meidänkin perheessä oli useampia lahjansaajia.

Mitä järkeä on jo kasvatuksellista syistä, totuttaa ja ohjata lasta tavarahysteriaan ja kulutukseen, jos vanhemmat, molempien suvun isovanhemmat, enot, sedät, tädit ja vielä kummit pitäisi ostaa lapsille jouluna lahjoja. Johan lapsi hukkuu tavarapaljouteen ja tuskin edes osaa arvostaa.

Meillä lapset, nyt jo teini-ikäisiä, saavat vain vanhemmiltaan lahjan. Isovanhemmilta/mummolta ovat toivoneet joululahjaksi, toiselta villasukat ja toiselta mummolta lapaset. Kummeilta jotakin pientä, tyyliin 20€ tai jokin koru tai lahjakortti.

Sisaruksille ja isovanhemmille annamme yhteisen perhekohtaisen lahjan, muutaman kympin arvoisen.

Lahjojen sijaan, panostamme yhdessä oloon ja joulun ohjelmaan, josta nautimme kaikki, myös lapset.

Ei meillä osteta tänäkään vuonna omien lasten lisäksi muille kuin kummilapsille jotain eikä vaadita muita ostamaan meidän lapsille. Helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljeni vaimo ehdotti samaa, vain lapsille lahjoja. Sinkkuna kysyin onko ok minä en saa yhtään pakettia.

Must ois noloa sanoa noin. Oot aikuinen ihminen😆

Minusta taas jotkut vanhemmat eivät edes hallitse alkeellisimpia käytöstapoja, kun näin joulun alla tyrkyttävät lastensa joululahja-tilauslistoja isovanhemmolle, kummeille jne. niin kuin teki kälyni. Häpesin silmät päästäni, kun äitini näytti tilauslistan, mihin kulutus- ja tavarahysteriä on mennyt.

Lahjan antaminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja sen pitäisi olla saajalle yllätyksellinen, eikä tarkoitus ole antaa taloudellista etuutta tai tukea, jota nuo vaatimus(lahja)listat edustavat.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni vaimo ehdotti samaa, vain lapsille lahjoja. Sinkkuna kysyin onko ok minä en saa yhtään pakettia.

Meillä on tämä periaate: vain lapsille lahjoja (ja mummolle heiltä itsetehtyä) - se EI ainakaan meillä tarkoita, että koko suku nyt ostamaan meidän lapsille lahjoja hopihopi, vaan ennemminkin ’jokainen ostaa omille lapsilleen ja mahd kummilapsille mutta mennään lahjojen suhteen mahdollisimman vähässä turvassa shitissä’.

Tämä varsinkin jos jokainen viettää joulun tahoillaan. Joskus kun esim sinkku-serkkuni on tullut meille joulua viettämään on meidän laajalle hänelle ollut se tilaisuus, ne ruoat ja yhdessä olo. Hän on tuonut kummilapselleen tuolloin lahjan, ei toiselle. (Ja siis jos lapseton menee perheen luokse syömään ja viettämään joulua, onkin ihan kohtuullista viedä lapsille jotain, omaan talouteensa sopivaa ’kiitokseksi kutsusta’-se on jo perheen lahja)

Joulun ajatus kuitenkin on yhdessä olo ja hyvät tunnelmat, ei kauppojen tukeminen :)

Minussa on varmaan joku vika, koska en saa näin aikuisena yhtään mitään irti saamistani lahjoista. Jos tarvitsen jotain, hankin sen itse. En syö karkkia (tarkoittaa, etten halua konvehteja lahjaksi), en pidä koriste-esineistä, en ylipäätään keksi yhtään sellaista materiaa tai ideaa, mikä olisi positiivista saada lahjaksi. Ahdistaa vain, että lahjasta pitäisi yrittää olla iloinen, vaikken sitä oikeasti pysty olemaan.

Olen lapsillekin sanonut, ettei minulle todellakaan tarvitse isänpäivänä askarrella mitään tai ostaa lahjoja, eikä ainakaan tarvitse ahdistua jos ei ole mitään antaa. Tärkeintä on, että he ovat siinä, ja antavat vaikka halauksen.

Minulla ei varsinaisesti ole mitään, ja silti ihan kaikki mitä tarvitsen.

Onhan se joulu lasten juhla, joten ymmärrän jos joulua vietetään yhdessä, että vain lapset saavat lahjoja. Tuo 6 lahjaa maksaa 60-90 euroa, ei siitä sinkku vararikkoon mene. Olisin helpottunut, jos meidän suvussa olisi näin.

Minulla on hieman toisenlainen joulun lahjoihin liittyvä ongelma. Olemme perinteisesti ostaneet joululahjat sisaruksille ja heidän lapsilleen ja omille vanhemmille. Tiedän, että sisarusteni rahatilanne ei ole hyvä, eikä iäkkäiden vanhempienikaan. Haluaisin, että koko lahjaostokäytäntö lopetetaan. Mutta minä en voi sitä ehdottaa, koska olen hyvätuloinen. Siitä nousisi hirveä riita, kuinka kitsas ihminen olenkaan.

Tietysti voin sanoa, että meidän perheelle ei saa ostaa mitään. Siinä on iso riski, että sekin katsotaan töykeäksi. Itse mielelläni lahjat ostan, mutta tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että me saamme lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni vaimo ehdotti samaa, vain lapsille lahjoja. Sinkkuna kysyin onko ok minä en saa yhtään pakettia.

Miten se sinkkuus tähän liittyy? Siis jos lahjoja ostetaan vain lapsille, niin eiköhän se parisuhteellinen ehdottaja ole ihan samalla tavalla jäämässä ilman paketteja?

Voin postittaa sulle lahjan. Millaisista adioista pidät, mitä harrastat? Laita osoite.