Taas on "sovittu", että minä ostan kuusi joululahjaa ja kukaan ei osta mitään minulle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen myös lapseton kummitäti ja oli pakko viheltää peli poikki. Alkoi tulla vaan lahjatoiveet viestinä ja ei edes että "voisitko" "mitä olisit mieltä" vaan tyyliin käskymuodossa. Kun itse täytin 40v sitä ei noteerattu edes wa viestillä ja kun äitini kuoli niin ei puhelinsoittoa,ei viestiä,ei korttia. Ennen joulua tuli taas lahjatoiveet. En vastannut mitään,ostin kummilapsille vihreäkuula paketit ja 30e lahjakortit. En mennyt synttäreille enää kun heitäkään ei kiinnosta niin ei kiinnosta muakaan. Jonkinlaiset käytöstavat olisi hyvä olla olemassa ettei vain olla yksisuuntaisesti ottamassa.

Olisi kannattanut mainita asiasta ennen välien katkaisemista. Ei tuollaiset ihmiset tajua idioottimaisuuttaan ellei heille sitä tavaa - nytkin varmaan luulevat, että moukka kummitäti kiukuttelee jostain.

Jos ovat niin idiootteja etteivät itse tajua mitään, niin se on heidän ongelmansa.

Vierailija kirjoitti:

Joululahjoista menee maku pois jos on pakko niitä ostaa tai antaa. Minä en tee mitään pakosta lahjojen suhteen. Taidan saada itse max kaksi lahjaa. Ja se riittää minulle. Minusta on mukavaa miettiä lahjoja naapureille, lapsille, puolisolle, lapsen tärkeille aikuisille, ystäville. Ja ei, en ole rikas. Vähän mielikuvitusta, vähempikin riittää, ajatus on tärkein.

Näinhän sen pitäisi mennäkin. Nykyisin vaan ei haluta lahjaksi mitään turhaa. Koita siinä sitten keksiä lahjoja, kun edullisin tarpeellinen maksaa vähintään satasen. Ihmisillä on ihan älytön määrä kaikkea. Eikä siinäkään ole mielestäni järkeä, että ostaa kaikille 20:lle suklaarasiat ja saa 20 suklaarasiaa itse. Lahjojen ostaminen oli ihan kivaa silloin, kun lahjojen saajilla ei vielä ollut kaikkea. Kun vasta omilleen muuttaneella nuorella ei ollut kunnollista paistinpannua tai pussilakanoita oli vain yksi. Nyt kaikilla on kaikkea niin paljon, että ylimääräisistä yritetään päästä eroon erilaisten roskalavaryhmien avulla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas lapseton kummitäti ei osta kenellekään lahjoja (ei edes yhdelle kummilapselleen), mutta hänelle ostetaan aina.

Tämä on yksi tapa vittuilla passiisis-aggressiivisesti. Miksi haluatte kiusata ihmistä joka ei halua lahjarumbaa?

Mielestäni omille lapsille kuuluis antaa vaikkei ite sais lapsilta muuta kun kortit tai ei yhtään mitään. Sit muut tuttujen lapset on eri asia, ite antaisin lahjoja vaan lapsille jos on oikeasti läheisissä tekemisissä niiden perheen kanssa. Ja aikuisille riippuu vähän siitä miten sovitaan.

Paras lahja lapsille on puhdan ympäristö ja ilmasto, lopetetaan siis turhan tavaran ostaminen kun sitä on jo ennestäänkin liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He ovat siis sopineet, että eivät osta aikuisille mitään, koska se tuntuu liian työläältä. Se on ok. Lahja on lahja eikä velvollisuus. Ja sinä voit tehdä lasten lahjojen kanssa samoin, jos se tuntuu sinusta liian työläältä et hanki. What's the problem?

Ei voi olla liian työlästä ostaa esim viinipulloa ja suklaarasiaa. Kyse taitaa olla siitä, että monet ihmiset ovat todella pihejä. Olettavat kuitenkin että lapseton sukulainen ostaa koko suvun penskoille lahjat. Jos on kerran sovittu ettei aikuisille osteta mitään, niin silloin mielestäni riittää että lasten vanhemmat ja isovanhemmat lahjoo lapsia. Kummilapset on asia erikseen. Muutenkin ärsyttää kun monet automaattisesti olettaa, että lapsettomalla on aina ylimääräistä rahaa.

Tai meillä mummuikäisillä. Mä ymmärrän tuon sun ajatuksesi oikein hyvin, mutta sun ei varmaan - vielä - tarvitsekaan ostaa siskosi ja veljesi lasten puolisoille ja heidän lapsilleen yhtään mitään. Kun ikää tulee lisää ja ne pikkutiitäiset pariutuvat ja hankkivat lapsia, niin lahjottavien määrä vain kasvaa. Ja jos elät hyvin pitkään, niiden pikkutiitiäistenkin lapset pariutuvat ja saavat lapsia, jolloin sulla on entistä enemmän lahjottavia, vaikkei eläkkeesi olisikaan hääppöinen. Mun mielestä olisi ihan hyvä, jos aikuisille ei ostettaisi lahjoja, Ja tänä yltäkylläisyyden aikana vanhemmat ostaisivat vain omille lapsilleen ja mahdollisesti kummilapsilleen lahjat. Jos lähtee sille linjalle, että myös aikuisille ostetaan lahjat, niin saat aikanaan rollaattorisi kanssa hakea aika monta viinipulloa Alkosta tai suklaarasiaa kaupasta :D 

- Nro 80 - 

Johonkin se raja on tottakai vedettävä :) Pointti oli nyt se, että mielestäni on törkeää pitää lapsetonta ihmistä lahja-automaattina.

Ymmärsin pointtisi, mutta mitä aikaisemmin rajan vetää, sen parempi. Jos olet 20 vuotta ostanut joka joulu kaikille lahjat, on sen jälkeen aika vaikea enää ilmoittaa, että enpäs enää ostakaan. 

Ei kai sitä erikseen tarvitse ilmoittaa. Itse muistan mielelläni sellaisia ihmisiä jotka vastavuoroisesti muistavat minua.

Ei siinä mitään, jos sulle on ihan mieluisaa ostaa tarpeellista ja hyödyllistä jatkuvasti kasvavalle suvulle. Mulla on ollut se onni, ettei toistaiseksi ole ollut uusperheitä, joiden mukana tulisi vielä bonuslapset ja aikanaan bonuslasten puolisot ja heidän lapsensa. 

Jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee :) Muistaa voi vaikkapa suklaarasialla, mutta ei tietenkään ole pakko. Ei minulla ainakaan suku kasva jatkuvasti, eri asia varmaan jos kyseessä on lestaperhe :)

Ei tarvitse olla lestaperhe, mutta kun ikää tulee lisää, aikaperspektiivi muuttuu. Ensin ostaa lahjat vain vanhemmilleen ja sisaruksilleen. Sen jälkeen heidän lisäkseen omalle puolisolleen ja sisarustensa puolisoille. Sitten heidän lisäkseen omille lapsilleen ja sisarustensa lapsille. Ja kun on aina annettu lahjat myös aikuisille, sen jälkeen edellisten lisäksi omien lasten ja sisarusten lasten puolisoille. Ja tämän jälkeen vielä heidän lisäkseen omille lapsenlapsille ja sisarusten lapsenlapsille. Jos elän yhtä vanhaksi kuin omat vanhempani, yksi sukupolvi, josta on syntynyt vasta kaksi, tulee aikanaan olemaan lahjottavien listalla puolisoineen ja lapsineen. Ja tuohon väliin voi tulla vielä bonuslapsia, bonuslasten puolisoita ja bonuslasten lapsia. 

Kuinka moni oikeasti lahjoo esim sisarusten lapsenlapsia.. Fiksuinta lienee lahjoa ihan lähipiiriä ja silloinkin vaan mikäli homma toimii molempiin suuntiin.

Tässähän juuri onkin se ongelma, että missä vaiheessa voi sanoa esimerkiksi siskonsa lapsille, että tästä lähtien en enää osta teille lahjoja? Kun täyttävät 18? Ai niin, mutta kun aikusillekin pitää ostaa lahjat. Kun saavat omia lapsia? Vai milloin? Entä milloin voi lakata ostamasta siskonsa puolisolle lahjoja? Kun ovat olleet 10 vuotta naimisissa? Vai ei koskaan? 

Omassa suvussani tämä idioottimaisuus menee juuri noin eli lahjoja ostetaan niille, jotka ostavat itselle lahjoja. Mitään en tarvitsisi, kaapit on jo nyt väärällään tavaraa, en varsinkaan mitään 10 €:n koriste-esinettä tai suklaarasiaa (en syö suklaata), mutta jos ja kun sellaisia edelleenkin joka joulu tulee, pitää myös mun ostaa heille jotain. 

Aikuisten lahjominen on ihan kivaa, kun lahjottavia on vain muutama. Mutta kun heitä on parikymmentä, tilanne on jo toinen. Mutta kuten alussa kysyin, mikä on se ikä, jolloin voi lakata ostamasta jollekin lahjoja? Jos ehdottomasti haluaa lahjoa aikuisiakin, minusta se voisi olla vaikka 20 tai 25 vuotta. Sen jälkeen lahjat vain omille lapsille, lastenlapsille ja lastenlastenlapsille. 

Aikuisena ihmisenä toimit oman harkintakykysi mukaan, ei me täällä voida tietää kuinka läheisissä väleissä olet sukusi kanssa ja millainen perhedynamiikka teillä on. Ja kyllä se lahjojen saaminen loppuu kun itse lakkaat antamasta lahjoja.

Samanlainen tilanne kuin AP:lla.

Olemme lapseton pariskunta. Puolisoni näkee joka joulu paljon vaivaa ja ostaa hienot, vaivalla mietityt lahjat vanhemmilleen, jokaiselle sisarukselleen ja heidän lapsilleen. Rahaa menee paljon, kun yhden paketin arvo on helposti yli 50e. 

Vanhemmilta tulee takaisin enintään villasukat ja suklaarasia. Lastenlapsiaan puolisoni vanhemmat muistavat lähes ylivuotavasti: paketista kuoriutuu rattikelkkaa, kallista lego-rakennussarjaa ja urheiluvälineitä. Joku sisaruksista saattaa muistaa puolisoani pienellä lahjalla, esimerkiksi pokkarilla tai hiusharjalla. Joskus on sovittu, että "lahjoja ei osteta". Tämä tuntuu tarkoittavan sitä, että lapsettomat aikuiset ostavat lahjoja toisten lapsille, mutta aikuiset eivät vaihda lahjoja keskenään.

Puolisollani on aidosti paha mieli joka jouluaattoiltana. Asiasta on vaikea puhua: lapset ovat kaikille tärkeitä ja riemua kiva katsella, mutta olo on silti osaton ja apea. Olenkin ehdottanut, että tänä jouluna jättäisimme lahjat ostamatta, ja lahjoisimme ainoastaan toisiamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas lapseton kummitäti ei osta kenellekään lahjoja (ei edes yhdelle kummilapselleen), mutta hänelle ostetaan aina.

Tämä on yksi tapa vittuilla passiisis-aggressiivisesti. Miksi haluatte kiusata ihmistä joka ei halua lahjarumbaa?

Näin juuri! !!! Mä joskus noin 20 vuotta sitten ehdotin vanhemmilleni, että jos laitettaisiin aikuisten joululahjarahat hyväntekeväisyyteen. Kukin saisi valita itse kohteen tai kysyä lahjan saajalta. Mä olisin halunnut omat lahjani Lastenklinikan osasto 10 :lle, mutta siitä vasta jouluriita repesikin, koska äitini haluaa saada lahjoja ja sen vuoksi ostaa mulle mitä itse haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Samanlainen tilanne kuin AP:lla.

Olemme lapseton pariskunta. Puolisoni näkee joka joulu paljon vaivaa ja ostaa hienot, vaivalla mietityt lahjat vanhemmilleen, jokaiselle sisarukselleen ja heidän lapsilleen. Rahaa menee paljon, kun yhden paketin arvo on helposti yli 50e. 

Vanhemmilta tulee takaisin enintään villasukat ja suklaarasia. Lastenlapsiaan puolisoni vanhemmat muistavat lähes ylivuotavasti: paketista kuoriutuu rattikelkkaa, kallista lego-rakennussarjaa ja urheiluvälineitä. Joku sisaruksista saattaa muistaa puolisoani pienellä lahjalla, esimerkiksi pokkarilla tai hiusharjalla. Joskus on sovittu, että "lahjoja ei osteta". Tämä tuntuu tarkoittavan sitä, että lapsettomat aikuiset ostavat lahjoja toisten lapsille, mutta aikuiset eivät vaihda lahjoja keskenään.

Puolisollani on aidosti paha mieli joka jouluaattoiltana. Asiasta on vaikea puhua: lapset ovat kaikille tärkeitä ja riemua kiva katsella, mutta olo on silti osaton ja apea. Olenkin ehdottanut, että tänä jouluna jättäisimme lahjat ostamatta, ja lahjoisimme ainoastaan toisiamme.

Sinä olet kultainen, kun osaat ottaa puolisosi pahan mielen huomioon ja toivottavasti myös lohduttaa häntä. Ei jouluna kuuluisi kenenkään olla murheissaan, varsinkaan lahjojen takia. Toivottavasti puolisosi suostuu siihen, että lahjotte vain toisianne.

Mä rakastan joulua, mutta en sitä lahjojen ostoa. Viimevuonnakin ostin siskolle hyvän lahjan, sain häneltä 100 palan palapelin. Kun pitää ostaa myös aikuisille ja on perhejoulu. Lahjottavia on 4 lasta ja 7 aikuista. Sen lisäksi appivanhemmat, oma puoliso ja puolison sisko. Mutta kun se ei vaan enää toimi. Kysytään mitä haluaa ja edes sitä kympin juttua ei voi ostaa mitä on toivonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He ovat siis sopineet, että eivät osta aikuisille mitään, koska se tuntuu liian työläältä. Se on ok. Lahja on lahja eikä velvollisuus. Ja sinä voit tehdä lasten lahjojen kanssa samoin, jos se tuntuu sinusta liian työläältä et hanki. What's the problem?

Ei voi olla liian työlästä ostaa esim viinipulloa ja suklaarasiaa. Kyse taitaa olla siitä, että monet ihmiset ovat todella pihejä. Olettavat kuitenkin että lapseton sukulainen ostaa koko suvun penskoille lahjat. Jos on kerran sovittu ettei aikuisille osteta mitään, niin silloin mielestäni riittää että lasten vanhemmat ja isovanhemmat lahjoo lapsia. Kummilapset on asia erikseen. Muutenkin ärsyttää kun monet automaattisesti olettaa, että lapsettomalla on aina ylimääräistä rahaa.

Tai meillä mummuikäisillä. Mä ymmärrän tuon sun ajatuksesi oikein hyvin, mutta sun ei varmaan - vielä - tarvitsekaan ostaa siskosi ja veljesi lasten puolisoille ja heidän lapsilleen yhtään mitään. Kun ikää tulee lisää ja ne pikkutiitäiset pariutuvat ja hankkivat lapsia, niin lahjottavien määrä vain kasvaa. Ja jos elät hyvin pitkään, niiden pikkutiitiäistenkin lapset pariutuvat ja saavat lapsia, jolloin sulla on entistä enemmän lahjottavia, vaikkei eläkkeesi olisikaan hääppöinen. Mun mielestä olisi ihan hyvä, jos aikuisille ei ostettaisi lahjoja, Ja tänä yltäkylläisyyden aikana vanhemmat ostaisivat vain omille lapsilleen ja mahdollisesti kummilapsilleen lahjat. Jos lähtee sille linjalle, että myös aikuisille ostetaan lahjat, niin saat aikanaan rollaattorisi kanssa hakea aika monta viinipulloa Alkosta tai suklaarasiaa kaupasta :D 

- Nro 80 - 

Johonkin se raja on tottakai vedettävä :) Pointti oli nyt se, että mielestäni on törkeää pitää lapsetonta ihmistä lahja-automaattina.

Ymmärsin pointtisi, mutta mitä aikaisemmin rajan vetää, sen parempi. Jos olet 20 vuotta ostanut joka joulu kaikille lahjat, on sen jälkeen aika vaikea enää ilmoittaa, että enpäs enää ostakaan. 

Ei kai sitä erikseen tarvitse ilmoittaa. Itse muistan mielelläni sellaisia ihmisiä jotka vastavuoroisesti muistavat minua.

Ei siinä mitään, jos sulle on ihan mieluisaa ostaa tarpeellista ja hyödyllistä jatkuvasti kasvavalle suvulle. Mulla on ollut se onni, ettei toistaiseksi ole ollut uusperheitä, joiden mukana tulisi vielä bonuslapset ja aikanaan bonuslasten puolisot ja heidän lapsensa. 

Jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee :) Muistaa voi vaikkapa suklaarasialla, mutta ei tietenkään ole pakko. Ei minulla ainakaan suku kasva jatkuvasti, eri asia varmaan jos kyseessä on lestaperhe :)

Ei tarvitse olla lestaperhe, mutta kun ikää tulee lisää, aikaperspektiivi muuttuu. Ensin ostaa lahjat vain vanhemmilleen ja sisaruksilleen. Sen jälkeen heidän lisäkseen omalle puolisolleen ja sisarustensa puolisoille. Sitten heidän lisäkseen omille lapsilleen ja sisarustensa lapsille. Ja kun on aina annettu lahjat myös aikuisille, sen jälkeen edellisten lisäksi omien lasten ja sisarusten lasten puolisoille. Ja tämän jälkeen vielä heidän lisäkseen omille lapsenlapsille ja sisarusten lapsenlapsille. Jos elän yhtä vanhaksi kuin omat vanhempani, yksi sukupolvi, josta on syntynyt vasta kaksi, tulee aikanaan olemaan lahjottavien listalla puolisoineen ja lapsineen. Ja tuohon väliin voi tulla vielä bonuslapsia, bonuslasten puolisoita ja bonuslasten lapsia. 

Kuinka moni oikeasti lahjoo esim sisarusten lapsenlapsia.. Fiksuinta lienee lahjoa ihan lähipiiriä ja silloinkin vaan mikäli homma toimii molempiin suuntiin.

Tässähän juuri onkin se ongelma, että missä vaiheessa voi sanoa esimerkiksi siskonsa lapsille, että tästä lähtien en enää osta teille lahjoja? Kun täyttävät 18? Ai niin, mutta kun aikusillekin pitää ostaa lahjat. Kun saavat omia lapsia? Vai milloin? Entä milloin voi lakata ostamasta siskonsa puolisolle lahjoja? Kun ovat olleet 10 vuotta naimisissa? Vai ei koskaan? 

Omassa suvussani tämä idioottimaisuus menee juuri noin eli lahjoja ostetaan niille, jotka ostavat itselle lahjoja. Mitään en tarvitsisi, kaapit on jo nyt väärällään tavaraa, en varsinkaan mitään 10 €:n koriste-esinettä tai suklaarasiaa (en syö suklaata), mutta jos ja kun sellaisia edelleenkin joka joulu tulee, pitää myös mun ostaa heille jotain. 

Aikuisten lahjominen on ihan kivaa, kun lahjottavia on vain muutama. Mutta kun heitä on parikymmentä, tilanne on jo toinen. Mutta kuten alussa kysyin, mikä on se ikä, jolloin voi lakata ostamasta jollekin lahjoja? Jos ehdottomasti haluaa lahjoa aikuisiakin, minusta se voisi olla vaikka 20 tai 25 vuotta. Sen jälkeen lahjat vain omille lapsille, lastenlapsille ja lastenlastenlapsille. 

Aikuisena ihmisenä toimit oman harkintakykysi mukaan, ei me täällä voida tietää kuinka läheisissä väleissä olet sukusi kanssa ja millainen perhedynamiikka teillä on. Ja kyllä se lahjojen saaminen loppuu kun itse lakkaat antamasta lahjoja.

Olen todella läheinen ja sehän tästä tekeekin hankalaa. Kun muut antavat mulle lahjoja, niin silloinhan mun pitää antaa myös heille. En voi tehdä sitä, että yks kaks vaan lopetan mitään ilmoittamatta. Pitäisi saada sovittua, että lopetetaan jo vihdoin aikuisten lahjominen.

Itse ostan mielelläni kahdelle veljenpojalle lahjat, itse päätän budjetin ja mitään toivelistoja ei kukaan tyrkytä. Heidän perheensä muistaa myös minua. Tällä hetkellä minulla ei edes olisi varaa ostaa kuudelle lapselle, joten ymmärrän hyvin ap:tä.

Vierailija kirjoitti:

Itse oon ihmetellyt etenkin vanhempien ja joidenkin perheiden pakonomaista suhtautumista jouluun. Sitä ei voi millään hyväksyä, että kaikki eivät halua tuhlata satasia turhiin lahjoihin tai ylipäätään ravata jouluna pitkin sukulaisia ja perhettä. Ja sitä paheksunnan määrää, jos joku joulu päätetään miehen kanssa olla kotona, eikä mennä kummankaan vanhemmille. Äitini hössöttää joulusta hulluna, pitää olla koko joulukuu valmistelemassa joulua ja syödä paljon, sekä "olla yhdessä", joka käytännössä tarkoittaa joka vuosi sitä, että äitini vetää herneen nenään jostain täysin typerästä asiasta ja kaikkia ärsyttää. 

Ja tämä pakonomainen lahjojen ostaminen. Etsimällä pitää etsiä lahjoja, kun oikeasti sen pitäisi olla niin, että jos näkee jotain, joka olisi täydellinen tietylle henkilölle, niin sen voisi hankkia. Tai jos tietää, että kaveri on haaveillut kauan vaikkapa kampaamokäynnistä niin voisi ostaa lahjakortin sinne. Sellainen väkisinväännetty lahjojen etsiminen on jotenkin niin kammottavaa. Lopulta jouluna sitten saadaan lahjoja, jotka ovat sen viisi minuuttia kivoja ja lopulta unohtuvan kaappien kätköihin. Muutenkin kun itse olen vähentänyt turhaa ostamista ja yritän välttää turhaa muovirojua, niin aina inhottaa se syyllistäminen, kun sisarenlapselle ostan "vain" jonkun laadukkaan pyjaman tai virkkaan itse sukat. 

Mä en tajua miten suomalaiset saa kaikesta juhlinnasta väännettyä hirveet ongelmat! Muissa kulttuureissa ei koko ajan valiteta ja kytätä ja tehdä asioista hankalia, vaan juhlitaan hyvällä mielellä, nautitaan aidosti yhdessä olemisesta ja ilahdutetaan mielellään toisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen myös lapseton kummitäti ja oli pakko viheltää peli poikki. Alkoi tulla vaan lahjatoiveet viestinä ja ei edes että "voisitko" "mitä olisit mieltä" vaan tyyliin käskymuodossa. Kun itse täytin 40v sitä ei noteerattu edes wa viestillä ja kun äitini kuoli niin ei puhelinsoittoa,ei viestiä,ei korttia. Ennen joulua tuli taas lahjatoiveet. En vastannut mitään,ostin kummilapsille vihreäkuula paketit ja 30e lahjakortit. En mennyt synttäreille enää kun heitäkään ei kiinnosta niin ei kiinnosta muakaan. Jonkinlaiset käytöstavat olisi hyvä olla olemassa ettei vain olla yksisuuntaisesti ottamassa.

Olisi kannattanut mainita asiasta ennen välien katkaisemista. Ei tuollaiset ihmiset tajua idioottimaisuuttaan ellei heille sitä tavaa - nytkin varmaan luulevat, että moukka kummitäti kiukuttelee jostain.

Jos ovat niin idiootteja etteivät itse tajua mitään, niin se on heidän ongelmansa.

No en minäkään ymmärrä miten aikuinen ihminen ei saa suutaan auki. Kyllä pitää pystyä sanomaan. Ihne touhua! Oletko kuitenkin perheen kanssa tekemisissä muuten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porukka stressaantuu ihan liikaa lasten joululahjoista. Okei jos ei oikeasti ole rahaa, niin sitten voi sanoa ettei ole hankkimassa kenellekään mitään tavaraa. Mutta lapselle saa lahjan kympillä tai kahdella. Tuleehan siitä toki summa siitäkin, jos lahjan saajia on monia. Toisaalta 6 x 20 on reilu satanen. Se ei nyt ihan ylitsepääsemätön ole monellekaan työssäkäyvälle, kun kuitenkin tietää että sillä saa iloisen mielen niille itselle läheisille lapsille.

Entä, jos ei ole työssä käyvä? Mä oon 24-v työtön opiskelija ja mun oletetaan hankkivan lahjat kaikille kuudelle sisaruksen lapselle ja kummipojalle. Ja niille sisaruksille myös, koska oonhan mäkin aina saanut lahjat heiltä. Oon nyt lokakuun alusta pyrkinyt pitämään ruokakuluni max 20€/viikko, että saan lapsille heidän toiveidensa mukaiset lahjat. Tällä viikolla oon pärjännyt vitosella. 3/7 toivetta on nyt tiedossa ja yksin niihin menee lähemmäs 100€. Vielä on ne 4 jäljellä. Viime jouluna lapsia oli 6 ja jouluaattona mun tilillä oli 5€, kun ostin kaikille lahjat ettei sisarukset suutu mulle.

On sinulla hirveät sisarukset! Oksettaa! Ei mitään inhimillisyyttä heissä, ahneita paskoja.

Lähetä nyt heille kirjoituksesi ja tämä minun komenttini, ihan vaan tiedoksi, että nälässä pitää olla.

Oikeasti, ota nyt HETI itseäsi niskasta kiinni, ostat kaikille kakaroille suklaalevyn, jos joku suuttuu, eipä haittaa, sellaisen ihmisen kanssa ei väleissä tarvitse ollakaan.

Noinkohan asia edes on noin.... Tuskin kukaan olettaa oikeesti mitään. Niin ku näkee, tämä palsta on täynnä näitä marttyroijia, jotka kehittävät itselleen sen pakon ja syyttävät, että muut vaatii ja odottaa. Itse ei saa suutaan auki aikuisen ihmisen tavoin. Totuus voi olla täysin eri mitä täällä syötetään. En usko näitä enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porukka stressaantuu ihan liikaa lasten joululahjoista. Okei jos ei oikeasti ole rahaa, niin sitten voi sanoa ettei ole hankkimassa kenellekään mitään tavaraa. Mutta lapselle saa lahjan kympillä tai kahdella. Tuleehan siitä toki summa siitäkin, jos lahjan saajia on monia. Toisaalta 6 x 20 on reilu satanen. Se ei nyt ihan ylitsepääsemätön ole monellekaan työssäkäyvälle, kun kuitenkin tietää että sillä saa iloisen mielen niille itselle läheisille lapsille.

Entä, jos ei ole työssä käyvä? Mä oon 24-v työtön opiskelija ja mun oletetaan hankkivan lahjat kaikille kuudelle sisaruksen lapselle ja kummipojalle. Ja niille sisaruksille myös, koska oonhan mäkin aina saanut lahjat heiltä. Oon nyt lokakuun alusta pyrkinyt pitämään ruokakuluni max 20€/viikko, että saan lapsille heidän toiveidensa mukaiset lahjat. Tällä viikolla oon pärjännyt vitosella. 3/7 toivetta on nyt tiedossa ja yksin niihin menee lähemmäs 100€. Vielä on ne 4 jäljellä. Viime jouluna lapsia oli 6 ja jouluaattona mun tilillä oli 5€, kun ostin kaikille lahjat ettei sisarukset suutu mulle.

On sinulla hirveät sisarukset! Oksettaa! Ei mitään inhimillisyyttä heissä, ahneita paskoja.

Lähetä nyt heille kirjoituksesi ja tämä minun komenttini, ihan vaan tiedoksi, että nälässä pitää olla.

Oikeasti, ota nyt HETI itseäsi niskasta kiinni, ostat kaikille kakaroille suklaalevyn, jos joku suuttuu, eipä haittaa, sellaisen ihmisen kanssa ei väleissä tarvitse ollakaan.

Noinkohan asia edes on noin.... Tuskin kukaan olettaa oikeesti mitään. Niin ku näkee, tämä palsta on täynnä näitä marttyroijia, jotka kehittävät itselleen sen pakon ja syyttävät, että muut vaatii ja odottaa. Itse ei saa suutaan auki aikuisen ihmisen tavoin. Totuus voi olla täysin eri mitä täällä syötetään. En usko näitä enää.

Samaa mieltä tän kirjoittajan kanssa.

Ensin ap:lle. Ostaisitko niille lapsille mielelläsi lahjat jos saisit itsekin lahjoja heidän perheiltään? Ja ostaisit myös lasten vanhemmille? Sekö on se ongelma, ettet saa lahjoja? Jos näin, niin jätä lasten lahjat ostamatta tai tee niinkuin joku ylempänä ehdotti; osta itse itsellesi jotakin mieluisaa niillä rahoilla, jotka säästyvät kun et osta lasten vanhemmille lahjoja.

Meillä on lähipiirin kanssa noudatettu vuosikausia hyväksi havaittuja "joululahjasääntöjä". Aikuisille ei osteta/hankita lahjoja ja muitten lapsille ei osteta lahjoja, kummilapset on poikkeus. Todella kätevää ja estää myös turhan roinan kertymistä jouluisin. Aiemmin oli hirveä rumba ennen joulua kun siskon ja veljen kanssa soiteltiin ja kysyttiin, että mitä teidän lapset toivoo lahjaksi ja että oliko teillä jo se legosarja ja millaista barbia se teidän kuopus halusikaan jne. Nyt jokainen ostaa vaan omille lapsilleen ja tietää näiden toiveet ja tarpeet.

Vuosien takaa muistuu sellainenkin järjetön juttu, joka osaltaan kyllä vaikutti meidän "joululahjasääntöjen" sopimiseen. Siskon tyttö halusi StarWars-legoaluksen ja mä ostin sen ja låhetin postitse, kun ei vietetty joulua samassa paikassa. No, mun mies oli kertonut mun siskon miehelle, että meidän lapsi toivoo StarWars-legoalusta ja sitten siskon perhe osti sen ja lähetti meille postissa. Jep. Tässä Posti taisi saada isoimman voiton.

Sitten on näitä, jotka kertoo vihaavansa mitään sääntöjä joululahjojen antamisesta. "Mä osaan kyllä aina ostaa just sopivat ja sellaiset lahjat, joita mun tuntemat aikuiset arvostaa." Just joo. Aika paljon oon kuullut kavereilta, että ne lahjaksi saadut "just sulle valitut" pyyhkeet tai "just sun näköinen" huivi ei ehkä ookkaan niitä hittilahjoja. Mullakin on kaveripiiri sen verran vakiintunutta sakkia esim. työpaikan suhteen, että jos jotain todella haluaa, niin se on varaa ostaa itse.

Kukaan ei odota sitä, että lapseton sinkku ostaa muiden lapsille yhtään mitään. Perheelliset ostavat keskenään, jos haluavat. Lopeta itkeminen ja osta itsellesi ne lahjat. Olen kyllästynyt tällaisiin valituksiin.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei odota sitä, että lapseton sinkku ostaa muiden lapsille yhtään mitään. Perheelliset ostavat keskenään, jos haluavat. Lopeta itkeminen ja osta itsellesi ne lahjat. Olen kyllästynyt tällaisiin valituksiin.

Valitettavasti odottaa. En yhtään ihmettele, että joululahjat aiheuttaa monelle sinkulle harmaita hiuksia.

Tuo "joulu on lasten juhla joten aikuisia ei muisteta" on oikea junttiuden huipentuma, jos siis vietetään joulua yhdessä porukalla. Sitten ehkä ymmärrän tuon, jos kukin viettää tahoillaan joulua ja kummit vaan laittavat lapsille etukäteen paketteja. Mutta jos siis ollaan isolla porukalla, jossa on lapsettomiakin aikuisia, ja kaikkien pitäisi viettää joulunsa lasten ympärillä hyppien... Voiko mikään olla enemmän WT? Persaukisuus on toisaalta ehkä ymmärrettävä syy, jos ei ole varaa laittaa sitä 5-10 euroa per aikuinen. "Turhaan krääsään" vetoaminen on tekosyy, koska useimmiten aikuiset nauttivat esimerkiksi alkoholilahjoista, herkuista ja makeisista. Mukava maistella jotain erikoisempaa chutneyta, jota ei tulisi itse hankkineeksi. Kyllä se oikea syy on yleensä lapsiperheiden sairaalloinen itsekeskeisyys ja lapsettomien ihmisarvon kyseenalaistaminen. Ajatellaan, että raukat ovat onnekkaita, kun saavat edes jouluna ihastella meidän rakkauden hedelmien riemua tunnista toiseen.