Taas on "sovittu", että minä ostan kuusi joululahjaa ja kukaan ei osta mitään minulle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsos kun jouluhan on lasten juhla! Oikein korostettiin, että ei siis osteta aikuisille yhtään mitään, ei edes viinipulloa tai villasukkia, ettei lapsiperheellisten tarvitse stressaantua.

Joulu Kanariansaarilla alkaa vaikuttaa oikeasti harkitsemisen arvoiselta idealta.

Ap on selvästi sinkku.

Meillä tehtiin jo vuosia sitten että ostetaan lahjoja vain lapsille. Ei ole mitään järkeä ostaa turhaa krääsää ihmisille joilla on puoliso ja sen lisäksi omat appivanhemmat ja puolison sisarukset.

Ei kuitenkaan tarkoita etteikö voisi ostaa jotain jos keksiä jotain tai tekee vaikkapa itse.

Ei se ole mikään lahja jos sen itse itselleen ostaa!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei odota sitä, että lapseton sinkku ostaa muiden lapsille yhtään mitään. Perheelliset ostavat keskenään, jos haluavat. Lopeta itkeminen ja osta itsellesi ne lahjat. Olen kyllästynyt tällaisiin valituksiin.

Valitettavasti odottaa. En yhtään ihmettele, että joululahjat aiheuttaa monelle sinkulle harmaita hiuksia.

Jättää ostamatta, seuraavana jouluna kukaan ei odota mitään. Ei ongelmia eikä harmaita hiuksia. Turhaa stressiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He ovat siis sopineet, että eivät osta aikuisille mitään, koska se tuntuu liian työläältä. Se on ok. Lahja on lahja eikä velvollisuus. Ja sinä voit tehdä lasten lahjojen kanssa samoin, jos se tuntuu sinusta liian työläältä et hanki. What's the problem?

Ei voi olla liian työlästä ostaa esim viinipulloa ja suklaarasiaa. Kyse taitaa olla siitä, että monet ihmiset ovat todella pihejä. Olettavat kuitenkin että lapseton sukulainen ostaa koko suvun penskoille lahjat. Jos on kerran sovittu ettei aikuisille osteta mitään, niin silloin mielestäni riittää että lasten vanhemmat ja isovanhemmat lahjoo lapsia. Kummilapset on asia erikseen. Muutenkin ärsyttää kun monet automaattisesti olettaa, että lapsettomalla on aina ylimääräistä rahaa.

Tai meillä mummuikäisillä. Mä ymmärrän tuon sun ajatuksesi oikein hyvin, mutta sun ei varmaan - vielä - tarvitsekaan ostaa siskosi ja veljesi lasten puolisoille ja heidän lapsilleen yhtään mitään. Kun ikää tulee lisää ja ne pikkutiitäiset pariutuvat ja hankkivat lapsia, niin lahjottavien määrä vain kasvaa. Ja jos elät hyvin pitkään, niiden pikkutiitiäistenkin lapset pariutuvat ja saavat lapsia, jolloin sulla on entistä enemmän lahjottavia, vaikkei eläkkeesi olisikaan hääppöinen. Mun mielestä olisi ihan hyvä, jos aikuisille ei ostettaisi lahjoja, Ja tänä yltäkylläisyyden aikana vanhemmat ostaisivat vain omille lapsilleen ja mahdollisesti kummilapsilleen lahjat. Jos lähtee sille linjalle, että myös aikuisille ostetaan lahjat, niin saat aikanaan rollaattorisi kanssa hakea aika monta viinipulloa Alkosta tai suklaarasiaa kaupasta :D 

- Nro 80 - 

Johonkin se raja on tottakai vedettävä :) Pointti oli nyt se, että mielestäni on törkeää pitää lapsetonta ihmistä lahja-automaattina.

Ymmärsin pointtisi, mutta mitä aikaisemmin rajan vetää, sen parempi. Jos olet 20 vuotta ostanut joka joulu kaikille lahjat, on sen jälkeen aika vaikea enää ilmoittaa, että enpäs enää ostakaan. 

Ei kai sitä erikseen tarvitse ilmoittaa. Itse muistan mielelläni sellaisia ihmisiä jotka vastavuoroisesti muistavat minua.

Ei siinä mitään, jos sulle on ihan mieluisaa ostaa tarpeellista ja hyödyllistä jatkuvasti kasvavalle suvulle. Mulla on ollut se onni, ettei toistaiseksi ole ollut uusperheitä, joiden mukana tulisi vielä bonuslapset ja aikanaan bonuslasten puolisot ja heidän lapsensa. 

Jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee :) Muistaa voi vaikkapa suklaarasialla, mutta ei tietenkään ole pakko. Ei minulla ainakaan suku kasva jatkuvasti, eri asia varmaan jos kyseessä on lestaperhe :)

Ei tarvitse olla lestaperhe, mutta kun ikää tulee lisää, aikaperspektiivi muuttuu. Ensin ostaa lahjat vain vanhemmilleen ja sisaruksilleen. Sen jälkeen heidän lisäkseen omalle puolisolleen ja sisarustensa puolisoille. Sitten heidän lisäkseen omille lapsilleen ja sisarustensa lapsille. Ja kun on aina annettu lahjat myös aikuisille, sen jälkeen edellisten lisäksi omien lasten ja sisarusten lasten puolisoille. Ja tämän jälkeen vielä heidän lisäkseen omille lapsenlapsille ja sisarusten lapsenlapsille. Jos elän yhtä vanhaksi kuin omat vanhempani, yksi sukupolvi, josta on syntynyt vasta kaksi, tulee aikanaan olemaan lahjottavien listalla puolisoineen ja lapsineen. Ja tuohon väliin voi tulla vielä bonuslapsia, bonuslasten puolisoita ja bonuslasten lapsia. 

Kuinka moni oikeasti lahjoo esim sisarusten lapsenlapsia.. Fiksuinta lienee lahjoa ihan lähipiiriä ja silloinkin vaan mikäli homma toimii molempiin suuntiin.

Tässähän juuri onkin se ongelma, että missä vaiheessa voi sanoa esimerkiksi siskonsa lapsille, että tästä lähtien en enää osta teille lahjoja? Kun täyttävät 18? Ai niin, mutta kun aikusillekin pitää ostaa lahjat. Kun saavat omia lapsia? Vai milloin? Entä milloin voi lakata ostamasta siskonsa puolisolle lahjoja? Kun ovat olleet 10 vuotta naimisissa? Vai ei koskaan? 

Omassa suvussani tämä idioottimaisuus menee juuri noin eli lahjoja ostetaan niille, jotka ostavat itselle lahjoja. Mitään en tarvitsisi, kaapit on jo nyt väärällään tavaraa, en varsinkaan mitään 10 €:n koriste-esinettä tai suklaarasiaa (en syö suklaata), mutta jos ja kun sellaisia edelleenkin joka joulu tulee, pitää myös mun ostaa heille jotain. 

Aikuisten lahjominen on ihan kivaa, kun lahjottavia on vain muutama. Mutta kun heitä on parikymmentä, tilanne on jo toinen. Mutta kuten alussa kysyin, mikä on se ikä, jolloin voi lakata ostamasta jollekin lahjoja? Jos ehdottomasti haluaa lahjoa aikuisiakin, minusta se voisi olla vaikka 20 tai 25 vuotta. Sen jälkeen lahjat vain omille lapsille, lastenlapsille ja lastenlastenlapsille. 

Silloin ei tarvitse enää ostaa lahjaa, kun ei enää vietetä joulua samassa seurueessa. Jos taas kyläillään juuri joulun alla puolin tai toisin, voidaan koko perhettä muistaa yhteisesti joulukukalla, viinillä, kynttilöillä (eivät jää nurkkiin pyörimään kun poltetaan) tai makeisilla.

Vierailija kirjoitti:

Tuo "joulu on lasten juhla joten aikuisia ei muisteta" on oikea junttiuden huipentuma, jos siis vietetään joulua yhdessä porukalla. Sitten ehkä ymmärrän tuon, jos kukin viettää tahoillaan joulua ja kummit vaan laittavat lapsille etukäteen paketteja. Mutta jos siis ollaan isolla porukalla, jossa on lapsettomiakin aikuisia, ja kaikkien pitäisi viettää joulunsa lasten ympärillä hyppien... Voiko mikään olla enemmän WT? Persaukisuus on toisaalta ehkä ymmärrettävä syy, jos ei ole varaa laittaa sitä 5-10 euroa per aikuinen. "Turhaan krääsään" vetoaminen on tekosyy, koska useimmiten aikuiset nauttivat esimerkiksi alkoholilahjoista, herkuista ja makeisista. Mukava maistella jotain erikoisempaa chutneyta, jota ei tulisi itse hankkineeksi. Kyllä se oikea syy on yleensä lapsiperheiden sairaalloinen itsekeskeisyys ja lapsettomien ihmisarvon kyseenalaistaminen. Ajatellaan, että raukat ovat onnekkaita, kun saavat edes jouluna ihastella meidän rakkauden hedelmien riemua tunnista toiseen.

Tää on vissiin joku provo....? WT-joulu jos aikuiset ei osta toisilleen lahjoja? Hohhoijaa. Mä sanoisin et mielummin just toisinpäin.

ja kaiken kruunaa jouluna se kaikki menee lasten ehdoilla ruoka syödään jo 14.00 koska lapset.... 20.00 hiljaisuus koska lapset nukkuuu

Koska olette lopettaneet kummilapsien lahjomisen? Rippikouluun vai ylioppilasjuhliin?

Vierailija kirjoitti:

Koska olette lopettaneet kummilapsien lahjomisen? Rippikouluun vai ylioppilasjuhliin?

En ole lopettanut. Ajattelin roikkua kummina mukana loppuiän. 😊 Kummitettavat ovat jo opiskelijoita, mutta kummituki on ihan tarpeen opiskelijallekin. Kun olen muuten niin vähän nähnyt, niin edes lahjapuolella voi tukea tarpeellisilla jutuilla.

Ei ne lahjat tai niiden arvo välttämättä paina vaan se, että muistaisi jotenkin. Olisi yksi aikuinen lisää elämässä, omine piirteineen. Omasta puolesta on välillä suru, kun toisen pienen lapsen kummeilta ei tule edes tekstaria lähelläkään synttäreitä tai edes värikynäpakettia jouluna. Tuntuu, että hänet on unohdettu eikä kummius merkitsekään mitään. Jos vaikka videopuhelun soittaisivat... Toiselle lapselle kummit ovat tärkeitä, vaikka harvoin nähdään, kun edes tulee kuvaviesti silloin tällöin ja joskus jutellaan puhelimessa. Ei ne lahjat ole niin tärkeitä.

Minä ostan lahjat aina kaikille, siis sekä omalle suvulle että miehen suvulle. Ostan kummilapsille ja muille läheisille.

Mies ostaa jonkin ennakkoon pyytämäni lahjan minulle, ei muille. Ja minä ostan noin 20 hengelle. Saan yleensä 3 lahjaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sun tarvitsee ostaa mitään niille lapsillekaan? Tai annat jotain ihan pientä, vaikka Aku Ankan taskukirjat jos jotain haluat antaa.

No juu eihän minua aseella uhaten tietenkään pakoteta ostamaan, mutta aika tarkkaan oli sanavalinnat tehty. "Päätettiin, että ME ostetaan", "anneTAAN lahjat vain lapsille", "muistetaan ME lapsia toistemme sijasta.

Menneestä oppineena tiedän, ettei mene kauaakaan, kun saan Whatsappissa toivelistan.

SULJE se wa ja kerro, että et ehkä ole paikan päällä ( mikäli omatoimijoulu kiinnostaa enemmän ).

Meillä annetaan lahjaksi osalle sukua, kuten veljille ja mummille ja papalle ja osalle kavereita esim. ruokaa. Yhden bravuuri on ihana kakku, toisen sienisalaatti, yksi tekee ihanaa saaristolaisleipää. Yhden tilalta tulee omia tuotteita. On ihanaa saada esim. se tuoksuva leipä, ja ihanaa, kun joku ilahtuu omasta leipomuksesta 😊 Ei edellytetä keltään, kun eihän aina ehdi leipoa, mutta keventää ihanasti jouluvalmisteluakin, kun osa herkuista tulee lahjoina. Pikkuleipiä meilläkin on tehty hiljalleen hyvissä ajoin, nyt on jo ekat lahjapurkit leivoskeltu.

Ei sovittu mitään, mutta se ajautui tähän itsestään, kun todettiin, että joku pitää valtavasti jostain toisen bravuurista tai toiset esim. eivät ehdi sienestää, mutta toisilla taas olisi purkki laittaa suolasieniä mukaan, toisilla on marjoja, joista mehustaa, mutta toiset haaveilevat kotimehusta... Ja kaikki ovat tyytyväisiä, ei tule rojua, ja hintakin pysyy tolkkuna.

Mekin usein sovitaan noin. Käytännössä meidän perheessä sitten kuitenkin annetaan joululahja, ja sanotaan että se on lapselta, kun hänkin antoi lahjan lapselle. Näin on tehty monta vuotta.

Kuusi lahjaa pienille lapsille? Ei tuon luulisi mitenkään ylivoimainen urakka olevan. Minulla oli aikanaan sama homma, eli kun meillä oli vain yksi lapsi ja serkkuja kymmenen ja piti kaikille lapsille laittaa lahjat. Minä siis kymmenelle, ja omani sai serkkujen käytettyjä leluja. Mutta eipä hätää, kun jo kesällä keräilin huutokauppapusseja ja muita alennusmyyntitavaroita. Niin joulu- kuin syntymäpäivälahjat sain pakettiin muutamalla markalla, toisinaan jopa peräti ilmaiseksi. 

Suku päätti  sitten luopua toisen lasten lahjomisesta, kun meidänkin perheessä oli useampia lahjansaajia.

Vierailija kirjoitti:

Koska olette lopettaneet kummilapsien lahjomisen? Rippikouluun vai ylioppilasjuhliin?

Rippikouluun. Sen jälkeen vielä yksi lahja, eli yo.

Vierailija kirjoitti:

Koska olette lopettaneet kummilapsien lahjomisen? Rippikouluun vai ylioppilasjuhliin?

Häihin tai hautajaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo "joulu on lasten juhla joten aikuisia ei muisteta" on oikea junttiuden huipentuma, jos siis vietetään joulua yhdessä porukalla. Sitten ehkä ymmärrän tuon, jos kukin viettää tahoillaan joulua ja kummit vaan laittavat lapsille etukäteen paketteja. Mutta jos siis ollaan isolla porukalla, jossa on lapsettomiakin aikuisia, ja kaikkien pitäisi viettää joulunsa lasten ympärillä hyppien... Voiko mikään olla enemmän WT? Persaukisuus on toisaalta ehkä ymmärrettävä syy, jos ei ole varaa laittaa sitä 5-10 euroa per aikuinen. "Turhaan krääsään" vetoaminen on tekosyy, koska useimmiten aikuiset nauttivat esimerkiksi alkoholilahjoista, herkuista ja makeisista. Mukava maistella jotain erikoisempaa chutneyta, jota ei tulisi itse hankkineeksi. Kyllä se oikea syy on yleensä lapsiperheiden sairaalloinen itsekeskeisyys ja lapsettomien ihmisarvon kyseenalaistaminen. Ajatellaan, että raukat ovat onnekkaita, kun saavat edes jouluna ihastella meidän rakkauden hedelmien riemua tunnista toiseen.

Tää on vissiin joku provo....? WT-joulu jos aikuiset ei osta toisilleen lahjoja? Hohhoijaa. Mä sanoisin et mielummin just toisinpäin.

Höpö höpö. Kuuluu perushuomaavaisuuteen, jos vietetään joulua samassa seurueessa. Kyse on kohteliaasta eleestä. Iso-Britannian kuningashuoneessakin ostetaan aikuisille lahjoja, tosin edullisia ja käytännöllisiä, mutta eleenä kuitenkin kuuluu peruskäytöstapoihin, aivan kuten muukin aikuisten huomioiminen (jouluruokapöytää ei ole haalittu kasaan pelkästään lasten ehdoilla ja puheenaiheet ja päivän ohjelma sisältävät kaikille jotain). Vai luuleeko joku, että muutama vuosi sitten sinkku-Harry vietti joulunsa täysin ilman lahjoja. Muutaman tunnin ihan tyytyväisesti veljensä lapsia hyysäten ja heidän kanssaan leikkien, mutta sitten väsyen siihen, että kaikki lauseet aikuisten kesken keskeytetään. Koko päivän kuunnellen, kun veljensä, tämän vaimo, isänsä, Camilla ja isovanhempansa jankuttavat lapsista ja hössöttävät näiden ympärillä. Vähän väliä lapsia lykätään hänen syliinsä, jotta "vauvakuume tarttuisi". Painostettuna hoitamaan vaipanvaihtoja ja viihdyttämään tylsistynyttä taaperoa, jotta "osaat sitten, kun saat omia". Iltaviidestä eteenpäin odottaen vaivautuneena nojatuolissa, että lapset menisivät nukkumaan, että hän voisi ottaa jälkiruokakonjakin niin ettei käly mököttäisi loppuiltaa, koska lapset traumatisoituisivat ikiajoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Puolisollani on aidosti paha mieli joka jouluaattoiltana. Asiasta on vaikea puhua: lapset ovat kaikille tärkeitä ja riemua kiva katsella, mutta olo on silti osaton ja apea. Olenkin ehdottanut, että tänä jouluna jättäisimme lahjat ostamatta, ja lahjoisimme ainoastaan toisiamme.

Sitten kun vielä siitä yhtälöstä jättää sen puolison pois niin pääsee sinkun tilanteeseen. Itse olen lapsettomana sinkkuna viettänyt viimeisen "perhejoulun" niin että oli päätetty että aikuisille ei osteta lahjoja. Ostin veljeni lapsille lahjat. Pääpiirteittäin "sovittua" (joka meilläkin oli ilmoittaen sovittu) noudatettiin, mutta tilanne jouluaattona oli se, että lapset saivat lahjoja, veljeni ja puolisoni saivat lahjoja (niin toisiltaan kuin kälyn sukulaisilta ja ystäviltä), vanhempani saivat myös veljeni perheeltä lahjat "sopimuksen vastaisesti", kiitoksena lastenhoidosta. Vanhempani saivat joitain paketteja. Siinä vyöryssä itse en saanut paketin pakettia ja katselin vierestä kun muu availivat lahjojaan.

Olen aikuinen, ymmärrän tilanteen, en ole niiden lahjojen perään itsessään. Vaikka olen viihtynyt hyvin sinkkuna ja olen itsenäinen ihminen, en varmaan ole koskaan ennen tai jälkeen tuntenut itseäni niin yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi. 

Sen jälkeen olen viettänyt joulut yksin omassa kodissani.

Mä oisin sanonut että kun mulla ei noita lapsia ole niin jos mä sitten ostan ne lahjat sitten itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisollani on aidosti paha mieli joka jouluaattoiltana. Asiasta on vaikea puhua: lapset ovat kaikille tärkeitä ja riemua kiva katsella, mutta olo on silti osaton ja apea. Olenkin ehdottanut, että tänä jouluna jättäisimme lahjat ostamatta, ja lahjoisimme ainoastaan toisiamme.

Sitten kun vielä siitä yhtälöstä jättää sen puolison pois niin pääsee sinkun tilanteeseen. Itse olen lapsettomana sinkkuna viettänyt viimeisen "perhejoulun" niin että oli päätetty että aikuisille ei osteta lahjoja. Ostin veljeni lapsille lahjat. Pääpiirteittäin "sovittua" (joka meilläkin oli ilmoittaen sovittu) noudatettiin, mutta tilanne jouluaattona oli se, että lapset saivat lahjoja, veljeni ja puolisoni saivat lahjoja (niin toisiltaan kuin kälyn sukulaisilta ja ystäviltä), vanhempani saivat myös veljeni perheeltä lahjat "sopimuksen vastaisesti", kiitoksena lastenhoidosta. Vanhempani saivat joitain paketteja. Siinä vyöryssä itse en saanut paketin pakettia ja katselin vierestä kun muu availivat lahjojaan.

Olen aikuinen, ymmärrän tilanteen, en ole niiden lahjojen perään itsessään. Vaikka olen viihtynyt hyvin sinkkuna ja olen itsenäinen ihminen, en varmaan ole koskaan ennen tai jälkeen tuntenut itseäni niin yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi. 

Sen jälkeen olen viettänyt joulut yksin omassa kodissani.

Voi ei, tuli paha mieli puolestasi. Kurjaa on varmasti ollut, harvalle aikuiselle se itse materiaalinen (tai aineetonkaan) lahja on se, mikä merkitsee, vaan se huomiointi. Jos yksi jää ilman lahjaa, on se taatusti ulkopuolisuutta aiheuttava tuntemus. Toivottavasti tätä seurannut päätöksesi viettää joulut yksin on ollut hyvä, ja sulla mukavat joulut. Kukaan ei tietystikään ole tajunnut, miksi jäit joukosta pois...?

Hyvää tulevaa joulua sinulle!

Hyvä ketju. Ap, olet ihan oikeassa, ei ole reilua että sun selkänahasta nyhdetään tommonen määrä lahjoja. Ja kyllä myös lapseton/perheetön ansaitsisi joskus muistamisen. Ei se ole sinun osasi olla aina muita muistamassa.

Noin yleisenä kommenttina mietin, että aika kova into ihmisillä tuntuu vielä näinäkin aikoina olevan kuluttamiseen. Pitäisi olla ostamassa koko ajan uutta tavaraa, vaikka maailma hukkuu jo krääsään. Fiksuinta olisi, että vanhemmat hankkivat omille lapsilleen sen minkä hankkivat ja muuten ei hankita mitään, ellei sitten kyseessä ole aineeton lahja tai sitten vaikka oma panostus illan tarjoiluihin.

Täällä yksi sellainen, jolla on ollut hyvin vähän kontaktia sukuun. Minusta jonkunlaiset lahjat lujittaa ihmissuhteita, mutta lahjojen pitäisi olla enemmän symbolisia kuin rahallisesti arvokkaita. Tyyliin lapselle värikynäpaketti jne. Hinnakkaampien tavaroiden osto kuuluu lasten vanhemmille.