Taas on "sovittu", että minä ostan kuusi joululahjaa ja kukaan ei osta mitään minulle

Kukaan ei voi sopia puolestasi mitään. Älä osta tai vie vaikka joulutikkarit lapsille. Meidän suvussa on sovittu, että jokainen perhe lahjoo itse itsensä niinkuin haluaa, eikä tehdä joulusta mitään roinan vaihtohärdelliä.

Vierailija kirjoitti:

Katsos kun jouluhan on lasten juhla! Oikein korostettiin, että ei siis osteta aikuisille yhtään mitään, ei edes viinipulloa tai villasukkia, ettei lapsiperheellisten tarvitse stressaantua.

Joulu Kanariansaarilla alkaa vaikuttaa oikeasti harkitsemisen arvoiselta idealta.

Miehen kanssa päätettiin toissavuonna, että lopetetaan joulun viettäminen ja ravaaminen sukulaisissa ja se on yksi parhaimmista päätöksistä, Toinen joulu jo, kun menee ulkomailla kahdestaan puhelimet kiinni. Tajuttiin, etttä aina aamulla lähtö molempien sukulaisiin ja illalla myöhään kotiin väsyneenä ja mitä jäi käteen aina. Ei yhtään mitään. Lahjoja ei osteta enää kenellekkään. 

Omia valintoja....omia valintoja, mene ja toteuta.

Niin, kyllähän tuo lahja-automaattina oleminen varmasti tuskastuttaa, jos itselle ne lahjat olisivat toivottuja ja taas ne lapset ei välttämättä niin läheisiä.

Minulla on toiminut erittäin hyvin se asenne, että ostan mitä haluan kenelle haluan. Minä pidän lapsista ja minusta on ihanaa ostaa heille jotain toivomaansa. En tee sitä siksi, että joku käskee, vaan siksi että haluan. Kummi- ym. lapset ovat minulle tärkeitä ja haluan ilahduttaa heitä. En tietenkään odota kummilapsilta mitään vastalahjoja - ovat vielä niin pieniä, että uskovat lahjojen tulevan joulupukilta. Vastavuoroisuuden aika on mahdollisesti myöhemmin.

Sama asenne koskee pääasiassa myös aikuisia, ostan mitä haluan kenelle haluan, koska haluan ilahduttaa lahjan saajaa. En osta, koska täytyy. Joskus panostan enemmän, joskus vähemmän. En erityisesti odota vastalahjoja - eihän kyseessä ole kaupankäynti - mutta ilahdun niistä kyllä.

Meillä taas lapseton kummitäti ei osta kenellekään lahjoja (ei edes yhdelle kummilapselleen), mutta hänelle ostetaan aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sun tarvitsee ostaa mitään niille lapsillekaan? Tai annat jotain ihan pientä, vaikka Aku Ankan taskukirjat jos jotain haluat antaa.

No juu eihän minua aseella uhaten tietenkään pakoteta ostamaan, mutta aika tarkkaan oli sanavalinnat tehty. "Päätettiin, että ME ostetaan", "anneTAAN lahjat vain lapsille", "muistetaan ME lapsia toistemme sijasta". 

Menneestä oppineena tiedän, ettei mene kauaakaan, kun saan Whatsappissa toivelistan. 

Tämä on sinulle mahtava hetki opetella olemaan välittämättä painostuksesta ja toimia omalla tyylillään. Ystävällisesti, mutta jämäkästi. Jätä viestit omaan arvoonsa ja älä reagoi niihin.

Mä kyllä tekisin tuossa tilanteessa, että laittaisin että tänä vuonna laitoin joululahjarahat hyväntekeväisyyskohteeseen ja häippäisisin. Mulla on kaksi lapsetonta sisarusta, jotka välttämättä haluaa ostaa jotain. Minä en sitten oikein viitsi olla ostamatta heille mitään, vaikka miehen kanssa ei osteta toisillemme mitään. Mutta sitten nämä ostavat meillekin. Ei auta kieltää. Hankala tilanne. Haluaisin, ettei niitä osteltaisi, varsinkin kun yksi velistä on sairaseläkkeellä ja pienituloinen. 

Ihan jo siitä syystä, että maailma hukkuu muoviroinaan - miksi niitä pakolla ostaa, kun ei edes halua ostaa?

Yksi idea: Jos sinua kiinnostaa niin anna lapsille aineeton lahja: Voitte tulla luokseni leipomaan, siis jos sinua kiinnostaa.

Whatsappin toivelistat voit jättää omaan arvoonsa. Jos ne sinua vaivaa niin deletoit lukematta.

Olen itsekin äiti ja lapset minulle tärkeintä ikinä, mutta silti minua häiritsee tämä hurskastelu sen ympärillä, että lapset ensin, olen siten hyvä ja mahtava. Omien lasten etu, on kuin minua itseäni hemmottelisi: Onhan ne itsetehtyjä, omia, haluttuja ja sitä kautta oma etu. Siinä käytetään lapsetonta sukulaista härskisti hyväksi, kun ajatellaan, että minulle hurskaasti ei mitään, lapsille kyllä. Sehän on käytännössä sama kuin minulle antaisi - minun halua tarjota hauska joulu lapsille se suosii.

Porukka stressaantuu ihan liikaa lasten joululahjoista. Okei jos ei oikeasti ole rahaa, niin sitten voi sanoa ettei ole hankkimassa kenellekään mitään tavaraa. Mutta lapselle saa lahjan kympillä tai kahdella. Tuleehan siitä toki summa siitäkin, jos lahjan saajia on monia. Toisaalta 6 x 20 on reilu satanen. Se ei nyt ihan ylitsepääsemätön ole monellekaan työssäkäyvälle, kun kuitenkin tietää että sillä saa iloisen mielen niille itselle läheisille lapsille.

Lasten vanhemmat ostakoon jälkikasvulleen lahjat, todella härskiä lähetellä jotain whatsapptoivelistoja.

Minä itse kolmen lapsen äitinä en tosiaankaan odota pienituloisen sinkkusisarukseni hankkivan mitään lahjoja lapsilleni. Tästä huolimatta hän on välillä jouluna antanut paketteja - värityskirjaa, värikyniä ym. pientä. Olen sanonutkin, että ei tosiaan tarvitse lapsille mitään hankkia. En muutenkaan ymmärrä miksi lapsille pitäisi tulla kauhea kasa paketteja sieltä sun täältä. Tänä jouluna meidän lapsemme tulevat saamaan 4-5 pakettia / lapsi.

Niin siis he, joilla on lapsia, kummilapsia tai muuten tärkeitä lapsia, ostavat heille lahjoja. Ei sinun tarvitse ostaa lapsille lahjoja. Jos joku jälkikäteen känisee, kerrot kauniisti, ettet ole niin läheinen lasten kanssa.

Kyllä aina ihmetyttää nämä valitukset, jossa jonkun toisen ihmisen "pakottamana" joutuu valittaja jotain tekemään. Oikeasti, opettele sanomaan ei. Jos aikuinen ihminen on niin muiden vietävissä että kokee tulevansa "pakotetuksi" esim. ostelemaan lahjoja, niin silloin voi katsoa peiliin.

Tässäkö taustalla on pelko siitä, että "pakottaja" loukkaantuu jos toinen ei toimi hänen tahtonsa mukaan? No mitä sitten, siinähän loukkaantuu - ei ole sinun ongelmasi.

En nyt ymmärrä tätä. Mikä pakko sun on ostaa. Viis siitä, että sanamuoto on ME olemme päättäneet. Koskee niitä, jotka olivat päättämässä. Sä et ollut, joten voit tehdä niin kuin parhaaksi katsot.

Itse olen ostanut mielelläni lahjat muutamalle kummilapselle, enkä ole edes halunnut itselle mitään. Mutta jossain se raja varmaan menisi. Kuusi lasta on jo aika paljon. Toisaalta muistaa voi myös jollain pienellä.

Marttyyrin henki nyt vähän tuulahtelee. Aseta itse rajasi ja ilmoita ystävällisesti ja topakasti, että olet nyt päättänyt jättää lahjat tänä vuonna ostamatta. Totta kai lahjoja odotetaan sinulta jos 10 viimeistä vuotta olet ne hymyssäsuin ostanut ja antanut ja tyytynyt kohtaalosi. Mutta ei se tarkoita ettet tapaasi voi muuttaa (vaikka hankalaltahan se nyt tuntuu kääntää kelkka, mutta ei sekään muiden vika ole). Ihan itse olet vastuussa onnestasi.

Meillä on suvussa sovittu, että sisarusten lapsille ei osteta joululahjoja, vaan jokainen vanhempi huolehtikoon asiasta itse. Poikkeuksena kummilapset, joille ostetaan lahja. Pysyy lahjamäärä paremmin lapasessa, eikä tule sitä sellaista pikkukrääsää, jota se pakostakin olisi, kun serkuksia on 20+ 

Tuossa keskustelussa olisi ollut helppo vastata, että sinäkin olet ajatellut, ettet osta tänä vuonna lainkaan lahjoja (he kertovat omasta politiikastaan ja sinä omastasi).

Meillä oli muuten todella viehättävä joulu Puerto de la Cruzissa kerran. Sehän on Teneriffan kauneinta osaa, vihreää.

En tiedä miten nykyisin sieltä voi vuokrata sopivia asuntoja, mutta järjestimme siellä kotijoulun paikalliseen espanjalaiseen tapaan ja kaupassa kävimme samaan aikaan kuin muutkin. Ei ollut erityisiä ruuhkia missä liikuimme, oli tunnelmaan virittäviä katolisia asioita, hyvää ohjelmaa, rauhaa.

Osallistumme muutenkin paljon ihan paikalliseen menoon, jos matkailemme.

Säät ovat vaihtelevia, mutta aina kuitenkin keskimäärin lämpimämpiä kuin Suomessa. Onhan se myös ympäristönvaihdos, mikä virkistää jo sellaisenaan.

Osta lahjaksi suklaarasia. Korttiin "Hyvää joulua Veetille, Noelille, Milalle, Sofialle, Nellalle ja Tiitukselle!"