Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tunnetko ihmisen, joka on jäänyt omaa nirsouttaan yksin elämässä?
09.11.2018 |
Pelkään, että jään yksin elämässäni. Minun on todella vaikea löytää kumppania, en vain kiinnostu kenestäkään kovin usein ja jos kiinnostun, niin se ei takaa että homma toimisi. Olen ollut todella ihastunut kolme kertaa elämässäni: ensimmäinen mies kuoli tapaturmaisesti kun olimme vähän aikaa tapailleet, toinen mies oli varattu joten en tietenkään ryhtynyt mihinkään, ja kolmatta tapailin kunnes hän jätti minut.
Olen 25-vuotias, nätti, ystävällinen luonteeltani, oma elämä (talous, koulutus ym.) on kunnossa, olen lapseton (haluaisin lapsia jos vaan mies löytyisi). Mielestäni minulla on kaikki edellytykset "saada" kumppani ja kyllähän minua lähestytäänkin, joten olenko vain liian rajoittunut itse?
Mietin, tulenko oikeasti jäämään yksin sen takia että olen jotenkin liian nirso tms... Minulle tullaan kyllä jutustelemaan välillä ja kun olin hetken aikaa deittipalvelussa, sain valtavasti viestejä. Juttelinkin ja tapasin joitakin miehiä, mutta kun ei vain sytytä :/ Olen varmasti nirso, mutta mielestäni kumppanin valinnassa tuleekin olla. Miksi jakaa elämä jonkun kanssa, joka on vaan ihan kiva? Haluan uskoa että sitä suurta rakkautta ja sielunkumppanuuttakin on olemassa.
Saatanko jäädä oikeasti yksin elämässä, kun haikailen tuollaisten tunteiden perään? Pitäisikö tyytyä vähempään?
Kommentit (344)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että jään 3v sitten tapahtuneen eron jälkeen yksin. En tapaa vapaita naisia elämässäni missään. En töissä, en harrastuksissa eikä ne varmaan kotoakaan tule hakemaan. Kokeilin jotain nettideittejäkin, mutta ei ollu mun juttu.
M36
Voi että... Täällä mä olisin, enkä mäkään tapaa koskaan ketään missään. Arki on niin arkea.
Tämähän se on, osa sinkuista ei tapaa toisiaan missään. Olen käynyt baareissakin, mutta erittäin vaikea sielläkään on keneenkään tutustua. Lopetin niissäkin ravaamisen. Mun elämä menee nykyään tätä rataa työ->koti->harrastukset->koti, toista x kertaa.
M36
Joo, tutulta kuulostaa. Siinä mielessä on hankalampi kyllä olla sinkku yli kolmekymppisenä, että mulla ainakin kaverit elää sitä pikkulapsiperhevaihetta ja sosiaaliset kuviot on siinä mielessä kutistuneet pienemmiksi -> myös uusien ihmisten tapaaminen on hankalampaa. Opiskeluaikoina oltiin aina menossa kaikissa riennoissa, sitä tutustui uusiin tyyppeihin kuin itsestään. T. Se sama, N 38.
Nettideittailu on vastaus tuohon ongelmaan. Monilla tosin on esteenä ennakkoluuloinen ja negatiivinen asenne kaikkeen "uuteen", vaikka nettideittailu ei mikään kovin uusi juttu enää ole.
Kokeilin, mutta ei se kyllä ollut mun juttu. En osaa ottaa hyviä kuvia itsestä, yms. Eli varmasti jään yksin jos ei joku hae kotoa.
M36
No jää sitten yksin. Valokuvaamoja tietysti on olemassa, kuten tiedät, mutta kukin tekee omat valintansa.
En mä ihan oikeasti kyllä nettideittejä varten lähde valokuvaamoon. Eikä se ole nuo kuvat ainoa syy, en oikein tunne omaksi tuota tapaa tutustua netissä. Tapaisin mieluiten kasvotusten, mutta ne naiset kenen kanssa juttelin nettideittisivustolla eivät livenä halunneet tavata. Tinderiäkin kokeilin, mutta en saanut siellä mätsejä.
M36
Niin. No, jos et tunne omaksi tapaa tutustua netissä niin ei sinulle jää vaihtoehtoja. Kun ainut tapa miten joku sinut kotoa hakisi on juuri sen netin kautta. Eipä sinua kumppanin löytäminen edes näytä kiinnostavan, kun valokuvaajalle maksaminen on jo ihan liikaa.
Miksi ihmeessä niin helvetin monella on tuo netti sitä ja netti tätä höpinä suorastaan maanisena päällänsä? En usko että suurin osa ihmisistä osaisi enää tutustua toisiin ilman nettiä siinä välissä. Vaikeaksi on näköjään mennyt. Ja btw, todistettavasti ihmisiä on tultu hakemaan fyysisesti kotoa ilman nettiä. Vaalin sitä ajatusta hautaan saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen. Kumpikin muuten äidinkielen opettajia. Erittäin älykkäitä naisia, persoonallisia ja sivistyneitä. Vaikea löytää samanhenkistä miestä, miestä, joka täyttäisi heidän vaatimuksensa. Vaikea kuvitellakaan, että olisivat pariutuneet jonkun kanssa vain "saadakseen miehen". Nyt ikää jo 50+ ja ovat todella vinkeitä "vanhapiikoja", joilla on terävä kieli ja erittäin syvällisiä ajatuksia.
Tämä se taitaa olla minunkin tulevaisuuteni. Toisaalta viihdyn kyllä yksinkin, mutta kaikkein mieluiten olisin onnellisesti naimisissa mukavan miehen kanssa. Surettaa ajatella että mokasin mahdollisuuteni kun parikymppisenä valitsin miehen jonka kanssa kuvittelin eläväni loppuikäni kunnes hän meni ja petti luottamukseni nelikymppisenä.
"Vaatimuslistani" on kieltämättä mahdoton. Haluaisin että mies on suurinpiirtein tasapainoinen, ei elämänhallintaongelmia (alkoholismi, hoitamaton mt-ongelma jne.), olisi kiva jos hän ei juoksisi karkuun syvällisiä keskusteluita ja akateemisuuttani, pitäisi seksistä ja hellittelystä ja olisi introvertti. Tarkkoja ulkonäkö- ja ikävaatimuksia ei ole, mutta mieluummin nuorempi kuin yli 50-v.
Nyt olen siis 42v, 170/95, paino jakautunut sopusuhtaisesti mutta kyllähän sen näkee kauas että ylimääräistä on.
-170-
170
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että jään 3v sitten tapahtuneen eron jälkeen yksin. En tapaa vapaita naisia elämässäni missään. En töissä, en harrastuksissa eikä ne varmaan kotoakaan tule hakemaan. Kokeilin jotain nettideittejäkin, mutta ei ollu mun juttu.
M36
Voi että... Täällä mä olisin, enkä mäkään tapaa koskaan ketään missään. Arki on niin arkea.
Tämähän se on, osa sinkuista ei tapaa toisiaan missään. Olen käynyt baareissakin, mutta erittäin vaikea sielläkään on keneenkään tutustua. Lopetin niissäkin ravaamisen. Mun elämä menee nykyään tätä rataa työ->koti->harrastukset->koti, toista x kertaa.
M36
Joo, tutulta kuulostaa. Siinä mielessä on hankalampi kyllä olla sinkku yli kolmekymppisenä, että mulla ainakin kaverit elää sitä pikkulapsiperhevaihetta ja sosiaaliset kuviot on siinä mielessä kutistuneet pienemmiksi -> myös uusien ihmisten tapaaminen on hankalampaa. Opiskeluaikoina oltiin aina menossa kaikissa riennoissa, sitä tutustui uusiin tyyppeihin kuin itsestään. T. Se sama, N 38.
Nettideittailu on vastaus tuohon ongelmaan. Monilla tosin on esteenä ennakkoluuloinen ja negatiivinen asenne kaikkeen "uuteen", vaikka nettideittailu ei mikään kovin uusi juttu enää ole.
Kokeilin, mutta ei se kyllä ollut mun juttu. En osaa ottaa hyviä kuvia itsestä, yms. Eli varmasti jään yksin jos ei joku hae kotoa.
M36
No jää sitten yksin. Valokuvaamoja tietysti on olemassa, kuten tiedät, mutta kukin tekee omat valintansa.
En mä ihan oikeasti kyllä nettideittejä varten lähde valokuvaamoon. Eikä se ole nuo kuvat ainoa syy, en oikein tunne omaksi tuota tapaa tutustua netissä. Tapaisin mieluiten kasvotusten, mutta ne naiset kenen kanssa juttelin nettideittisivustolla eivät livenä halunneet tavata. Tinderiäkin kokeilin, mutta en saanut siellä mätsejä.
M36
Niin. No, jos et tunne omaksi tapaa tutustua netissä niin ei sinulle jää vaihtoehtoja. Kun ainut tapa miten joku sinut kotoa hakisi on juuri sen netin kautta. Eipä sinua kumppanin löytäminen edes näytä kiinnostavan, kun valokuvaajalle maksaminen on jo ihan liikaa.
Pakko kysyä, että onko monellakin miehellä valokuvaajien ottamia kuvia siellä? Itse en ainakaan huomannut naisilla.
M36
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että jään 3v sitten tapahtuneen eron jälkeen yksin. En tapaa vapaita naisia elämässäni missään. En töissä, en harrastuksissa eikä ne varmaan kotoakaan tule hakemaan. Kokeilin jotain nettideittejäkin, mutta ei ollu mun juttu.
M36
Voi että... Täällä mä olisin, enkä mäkään tapaa koskaan ketään missään. Arki on niin arkea.
Tämähän se on, osa sinkuista ei tapaa toisiaan missään. Olen käynyt baareissakin, mutta erittäin vaikea sielläkään on keneenkään tutustua. Lopetin niissäkin ravaamisen. Mun elämä menee nykyään tätä rataa työ->koti->harrastukset->koti, toista x kertaa.
M36
Joo, tutulta kuulostaa. Siinä mielessä on hankalampi kyllä olla sinkku yli kolmekymppisenä, että mulla ainakin kaverit elää sitä pikkulapsiperhevaihetta ja sosiaaliset kuviot on siinä mielessä kutistuneet pienemmiksi -> myös uusien ihmisten tapaaminen on hankalampaa. Opiskeluaikoina oltiin aina menossa kaikissa riennoissa, sitä tutustui uusiin tyyppeihin kuin itsestään. T. Se sama, N 38.
Nettideittailu on vastaus tuohon ongelmaan. Monilla tosin on esteenä ennakkoluuloinen ja negatiivinen asenne kaikkeen "uuteen", vaikka nettideittailu ei mikään kovin uusi juttu enää ole.
Kokeilin, mutta ei se kyllä ollut mun juttu. En osaa ottaa hyviä kuvia itsestä, yms. Eli varmasti jään yksin jos ei joku hae kotoa.
M36
No jää sitten yksin. Valokuvaamoja tietysti on olemassa, kuten tiedät, mutta kukin tekee omat valintansa.
En mä ihan oikeasti kyllä nettideittejä varten lähde valokuvaamoon. Eikä se ole nuo kuvat ainoa syy, en oikein tunne omaksi tuota tapaa tutustua netissä. Tapaisin mieluiten kasvotusten, mutta ne naiset kenen kanssa juttelin nettideittisivustolla eivät livenä halunneet tavata. Tinderiäkin kokeilin, mutta en saanut siellä mätsejä.
M36
Niin. No, jos et tunne omaksi tapaa tutustua netissä niin ei sinulle jää vaihtoehtoja. Kun ainut tapa miten joku sinut kotoa hakisi on juuri sen netin kautta. Eipä sinua kumppanin löytäminen edes näytä kiinnostavan, kun valokuvaajalle maksaminen on jo ihan liikaa.
Miksi ihmeessä niin helvetin monella on tuo netti sitä ja netti tätä höpinä suorastaan maanisena päällänsä? En usko että suurin osa ihmisistä osaisi enää tutustua toisiin ilman nettiä siinä välissä. Vaikeaksi on näköjään mennyt. Ja btw, todistettavasti ihmisiä on tultu hakemaan fyysisesti kotoa ilman nettiä. Vaalin sitä ajatusta hautaan saakka.
Ajatteles, miten olisit riehunut puhelimen kuvaan tulosta sata vuotta sitten. "Mikä helvetti siinä on kun puhelimella pitää soittaa ja sopia treffit, kun ennen vaan nähtiin lavatansseissa!!!"
Ei sinun ongelmasi ole netti, mutta saat toki istua kotonasi kun kerran haluat. Jokainen käyttää ainoan elämänsä parhaaksi katsomallaan tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että jään 3v sitten tapahtuneen eron jälkeen yksin. En tapaa vapaita naisia elämässäni missään. En töissä, en harrastuksissa eikä ne varmaan kotoakaan tule hakemaan. Kokeilin jotain nettideittejäkin, mutta ei ollu mun juttu.
M36
Voi että... Täällä mä olisin, enkä mäkään tapaa koskaan ketään missään. Arki on niin arkea.
Tämähän se on, osa sinkuista ei tapaa toisiaan missään. Olen käynyt baareissakin, mutta erittäin vaikea sielläkään on keneenkään tutustua. Lopetin niissäkin ravaamisen. Mun elämä menee nykyään tätä rataa työ->koti->harrastukset->koti, toista x kertaa.
M36
Joo, tutulta kuulostaa. Siinä mielessä on hankalampi kyllä olla sinkku yli kolmekymppisenä, että mulla ainakin kaverit elää sitä pikkulapsiperhevaihetta ja sosiaaliset kuviot on siinä mielessä kutistuneet pienemmiksi -> myös uusien ihmisten tapaaminen on hankalampaa. Opiskeluaikoina oltiin aina menossa kaikissa riennoissa, sitä tutustui uusiin tyyppeihin kuin itsestään. T. Se sama, N 38.
Nettideittailu on vastaus tuohon ongelmaan. Monilla tosin on esteenä ennakkoluuloinen ja negatiivinen asenne kaikkeen "uuteen", vaikka nettideittailu ei mikään kovin uusi juttu enää ole.
Kokeilin, mutta ei se kyllä ollut mun juttu. En osaa ottaa hyviä kuvia itsestä, yms. Eli varmasti jään yksin jos ei joku hae kotoa.
M36
No jää sitten yksin. Valokuvaamoja tietysti on olemassa, kuten tiedät, mutta kukin tekee omat valintansa.
En mä ihan oikeasti kyllä nettideittejä varten lähde valokuvaamoon. Eikä se ole nuo kuvat ainoa syy, en oikein tunne omaksi tuota tapaa tutustua netissä. Tapaisin mieluiten kasvotusten, mutta ne naiset kenen kanssa juttelin nettideittisivustolla eivät livenä halunneet tavata. Tinderiäkin kokeilin, mutta en saanut siellä mätsejä.
M36
Niin. No, jos et tunne omaksi tapaa tutustua netissä niin ei sinulle jää vaihtoehtoja. Kun ainut tapa miten joku sinut kotoa hakisi on juuri sen netin kautta. Eipä sinua kumppanin löytäminen edes näytä kiinnostavan, kun valokuvaajalle maksaminen on jo ihan liikaa.
Pakko kysyä, että onko monellakin miehellä valokuvaajien ottamia kuvia siellä? Itse en ainakaan huomannut naisilla.
M36
En tiedä. Edellinen kirjoittaja sanoi että ei pärjää nettideittaillessa koska ei osaa ottaa hyviä kuvia itsestään ja kerroin hänelle että apua on saatavilla. Tästä sitten ilmeisesti ajattelit kiskaista jutun sivuraiteelle kun et jaksanut lukea mistä puhuimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että jään 3v sitten tapahtuneen eron jälkeen yksin. En tapaa vapaita naisia elämässäni missään. En töissä, en harrastuksissa eikä ne varmaan kotoakaan tule hakemaan. Kokeilin jotain nettideittejäkin, mutta ei ollu mun juttu.
M36
Voi että... Täällä mä olisin, enkä mäkään tapaa koskaan ketään missään. Arki on niin arkea.
Tämähän se on, osa sinkuista ei tapaa toisiaan missään. Olen käynyt baareissakin, mutta erittäin vaikea sielläkään on keneenkään tutustua. Lopetin niissäkin ravaamisen. Mun elämä menee nykyään tätä rataa työ->koti->harrastukset->koti, toista x kertaa.
M36
Joo, tutulta kuulostaa. Siinä mielessä on hankalampi kyllä olla sinkku yli kolmekymppisenä, että mulla ainakin kaverit elää sitä pikkulapsiperhevaihetta ja sosiaaliset kuviot on siinä mielessä kutistuneet pienemmiksi -> myös uusien ihmisten tapaaminen on hankalampaa. Opiskeluaikoina oltiin aina menossa kaikissa riennoissa, sitä tutustui uusiin tyyppeihin kuin itsestään. T. Se sama, N 38.
Nettideittailu on vastaus tuohon ongelmaan. Monilla tosin on esteenä ennakkoluuloinen ja negatiivinen asenne kaikkeen "uuteen", vaikka nettideittailu ei mikään kovin uusi juttu enää ole.
Kokeilin, mutta ei se kyllä ollut mun juttu. En osaa ottaa hyviä kuvia itsestä, yms. Eli varmasti jään yksin jos ei joku hae kotoa.
M36
No jää sitten yksin. Valokuvaamoja tietysti on olemassa, kuten tiedät, mutta kukin tekee omat valintansa.
En mä ihan oikeasti kyllä nettideittejä varten lähde valokuvaamoon. Eikä se ole nuo kuvat ainoa syy, en oikein tunne omaksi tuota tapaa tutustua netissä. Tapaisin mieluiten kasvotusten, mutta ne naiset kenen kanssa juttelin nettideittisivustolla eivät livenä halunneet tavata. Tinderiäkin kokeilin, mutta en saanut siellä mätsejä.
M36
Niin. No, jos et tunne omaksi tapaa tutustua netissä niin ei sinulle jää vaihtoehtoja. Kun ainut tapa miten joku sinut kotoa hakisi on juuri sen netin kautta. Eipä sinua kumppanin löytäminen edes näytä kiinnostavan, kun valokuvaajalle maksaminen on jo ihan liikaa.
Pakko kysyä, että onko monellakin miehellä valokuvaajien ottamia kuvia siellä? Itse en ainakaan huomannut naisilla.
M36
No ei herranjumala todellakaan ole :D Ihan bullshittiä tommonen. Mä ymmärrän todella hyvin, että nettideittailu ei jaksa kiinnostaa, mulla menee siihen välillä myös hermot niin viimeisen päälle että lopetan aina pitkäksi aikaa koko homman. Rehellisesti sanottuna en nauti nettideittailusta yhtään, eikä tulostakaan ole tullut, mutta aina sitten vain sinne lopulta päädyn, koska en ymmärrä missä muuallakaan ketään tapaisin. Kaverit ovat tosiaan kiinni perhekuvioissaan ja olen töissäkin naisvaltaisella alalla. Valitettavasti Suomi on Suomi ja täällä ei ole tapana tutustua ihmisiin ruokakaupassa tai lenkkipolulla. Jätä omaan arvoonsa tollaiset "jos haluaisit löytää seuraa, menisit kyllä valokuvaamoon" -kommentit :D. Ei kukaan sellaista tee. N 38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Tuttavamies, joka erosi 5 vuotta sitten pitkäaikaisesta kumppanistaan koska tämä ei ollut "ulkonäöllisesti sopiva". Nainen oli ihan normaalinnäköinen ja kokoinen, mutta olisi pitänyt yhtäkkiä olla fitness, vaikka oli jo heidän tavatessaan samanlainen kuin erotessa. Noh, mies jäi metsästämään sitä fitnessiä, ja on tehnyt sitä siitä lähtien kun erosivat. Ei ole löytynyt. Se pitää vielä sanoa että mies ei itse tosiaan ole fitnsee, vaan kalju, mahakas kohta 5-kymppinen sairaseläkeläinen. Naisen pitäisi olla fitness, ja korkeakoulut käynyt, ja hyväpalkkaisessa työssä.
Karmeimman näköiset ja tyyliset miehet yleensä etsivät parhaimman näköisiä, treenatuimpia ja huomattavasti nuorempia naisia.
Seuraavassa elämässä synnyn mieheksi. :D
Saman huomion tein, on minulla oli profiili nettideiteillä. Mitä karmeampi tyyppi sitä kovemmat vaatimukset. Miehet eivät esimerkiksi näytä tajuavansa olevansa lihavia, vaan kutsuvat itseään raamikkaaksi. Kalju ei ymmärrä olevansa kalju.
Viikossa löysin oman realistisesti liikenteessä olleen mieheni.Kalju ei ymmärrä olevansa kalju? Mitä tarkoitat tällä?
Tarkoitatko että koska mies on kalju niin hänen tulisi tyytyä johonkin todella matalatasoiseen lihavaan yksinhuoltajaan?
Ei vaan moni kirjoitti olevansa esim. vaaleahiuksinen, mutta tavattaessa olikin kalju. Kaljut ihan jees, mutta tuntui oudolta, etteivät sitä itse olleet tajunneet. Itse en ole lihava, vaan paljon treenaava urheilija. Niin oli muuten omasta mielestään moni mieskin: nimittäin penkkiurheilija ja joskus 90-luvulla oli lenkilläkin käyty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen monia lähipiirin naisia. Ovat nirsoja. Se ei ole mikään myytti tai tekosyy vaan miehille asetetaan ihan epärealistisia vaatimuksia. Näitä lietsotaan sitten prinsessasatujen levittäjien toimesta: "Onneksi jaksoin odottaa ja löysin kuin löysinkin unelmamieheni...". Mikähän lienee totuus (jonkun muun pitäisi arvioida obejktiivisesti sen unelmamiehen taso) ja kuinka monta yksin jäänyttä naista on näitä prinssinsä löytäneitä naisia kohti.
Suhtautuminen yksin oloon on se joka jakaa ihmisiä tosi paljon. Toiset haluavat parisuhteen -minkälaisen parisuhteen tahansa - ettei heidän tarvitsisi olla yksin.
Sitten ovat ne, jotka viihtyvät myös yksin, ja pariutuvat vain jos löytävät tosirakkauden tai muuten ihanan ihmisen.
Kumpikaan näistä ihmistyypeistä ei voi ymmärtää toista, ei millään tasolla.
Yksin viihtyvät eivät voi tajuta miten kuka tahansa voi kelvata, ja muut taas pitävät heitä nirsoina. Ja kumpikin on omalla tavallaan oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että jään 3v sitten tapahtuneen eron jälkeen yksin. En tapaa vapaita naisia elämässäni missään. En töissä, en harrastuksissa eikä ne varmaan kotoakaan tule hakemaan. Kokeilin jotain nettideittejäkin, mutta ei ollu mun juttu.
M36
Voi että... Täällä mä olisin, enkä mäkään tapaa koskaan ketään missään. Arki on niin arkea.
Tämähän se on, osa sinkuista ei tapaa toisiaan missään. Olen käynyt baareissakin, mutta erittäin vaikea sielläkään on keneenkään tutustua. Lopetin niissäkin ravaamisen. Mun elämä menee nykyään tätä rataa työ->koti->harrastukset->koti, toista x kertaa.
M36
Joo, tutulta kuulostaa. Siinä mielessä on hankalampi kyllä olla sinkku yli kolmekymppisenä, että mulla ainakin kaverit elää sitä pikkulapsiperhevaihetta ja sosiaaliset kuviot on siinä mielessä kutistuneet pienemmiksi -> myös uusien ihmisten tapaaminen on hankalampaa. Opiskeluaikoina oltiin aina menossa kaikissa riennoissa, sitä tutustui uusiin tyyppeihin kuin itsestään. T. Se sama, N 38.
Nettideittailu on vastaus tuohon ongelmaan. Monilla tosin on esteenä ennakkoluuloinen ja negatiivinen asenne kaikkeen "uuteen", vaikka nettideittailu ei mikään kovin uusi juttu enää ole.
Kokeilin, mutta ei se kyllä ollut mun juttu. En osaa ottaa hyviä kuvia itsestä, yms. Eli varmasti jään yksin jos ei joku hae kotoa.
M36
No jää sitten yksin. Valokuvaamoja tietysti on olemassa, kuten tiedät, mutta kukin tekee omat valintansa.
En mä ihan oikeasti kyllä nettideittejä varten lähde valokuvaamoon. Eikä se ole nuo kuvat ainoa syy, en oikein tunne omaksi tuota tapaa tutustua netissä. Tapaisin mieluiten kasvotusten, mutta ne naiset kenen kanssa juttelin nettideittisivustolla eivät livenä halunneet tavata. Tinderiäkin kokeilin, mutta en saanut siellä mätsejä.
M36
Niin. No, jos et tunne omaksi tapaa tutustua netissä niin ei sinulle jää vaihtoehtoja. Kun ainut tapa miten joku sinut kotoa hakisi on juuri sen netin kautta. Eipä sinua kumppanin löytäminen edes näytä kiinnostavan, kun valokuvaajalle maksaminen on jo ihan liikaa.
Pakko kysyä, että onko monellakin miehellä valokuvaajien ottamia kuvia siellä? Itse en ainakaan huomannut naisilla.
M36
En tiedä. Edellinen kirjoittaja sanoi että ei pärjää nettideittaillessa koska ei osaa ottaa hyviä kuvia itsestään ja kerroin hänelle että apua on saatavilla. Tästä sitten ilmeisesti ajattelit kiskaista jutun sivuraiteelle kun et jaksanut lukea mistä puhuimme.
Oletko humalassa?
En. Tunnen ainoastaan ihmisiä, jotka ovat olleet niin nirsoja että ovat jo nuorena päättäneet että jollei lähes sopivaa löydy niin eivät ota ketään eivätkä tee lapsia kenenkään kanssa ja elävät nyt sitten elämäänsä onnellisena joko yksin tai aikuistuneiden, aikuistumassa olevien lasten kanssa eronsa jälkeen. Mistä ihmeestä tulee sellainen ajatus että ihmisen pitäisi aina haluta pariutua ja haluta lapsia. Monihan haluaa paristaan eroon etenkin sen jälkeen kun lapset saatu kasvatettua riittävän isoiksi eli vaikka kelpaa lapsille isäksi tai äidiksi niin ei täytä niitä "vaatimuksia", joita elämänkumppanille asettaa. Lasten toinen vanhempi ei siis ole toisen vanhemman mieleinen puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä nyt olet aivan liian nuori murehtimaan tuollaista! Minä olen nelikymppinen, enkä minäkään kohdannut oikeaa ihmistä ennenkuin 10 vuotta sitten. Olin tapaillut varmaankin yli 20 eri ihmistä 15-vuotiaasta lähtien, seurustellut ja ollut pari vuotta avoliitossa (ikävuosina 20-22) ilman syvempiä tunteita, mutta kolmekymppisenä sitten kolahti. Meillä on lapsia ja tavallinen ydinperhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä odotin niin kauan että löysin itselleni täydellisen miehen ja sitä saikin odottaa tosi kauan, mutta ikinä ei ole sen jälkeen tarvinut jossitella tai kriiseillä mistään. Minusta kumppanin etsinnässä saa ja pitää olla "nirso".
Toki saa olla.
Kannattaa kuitenkin kokeilla niiden ei niin täydellisten kanssa. Niistä oppii.
Ja joku voi yllättää. Jos ei uskalla tutustua edes epätäydellisiin niin auttamatta tippuu.
Uskallusta se tutustuminen on.Sitten kun se nappi tyyppi löytyy, niin uskaltaa siihenkin tutustua.
En kirjoittanut tätä, mutta ihmettelen alapeukkuja. Itse olen rakastunut mieheen vasta 10 vuoden tuttavuuden jälkeen, joten joskus se vaatii aikaa ja tutustumista. Ei se ole aina rakkautta ensimmäisellä eikä toisellakaan silmäyksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että jään 3v sitten tapahtuneen eron jälkeen yksin. En tapaa vapaita naisia elämässäni missään. En töissä, en harrastuksissa eikä ne varmaan kotoakaan tule hakemaan. Kokeilin jotain nettideittejäkin, mutta ei ollu mun juttu.
M36
Voi että... Täällä mä olisin, enkä mäkään tapaa koskaan ketään missään. Arki on niin arkea.
Tämähän se on, osa sinkuista ei tapaa toisiaan missään. Olen käynyt baareissakin, mutta erittäin vaikea sielläkään on keneenkään tutustua. Lopetin niissäkin ravaamisen. Mun elämä menee nykyään tätä rataa työ->koti->harrastukset->koti, toista x kertaa.
M36
Joo, tutulta kuulostaa. Siinä mielessä on hankalampi kyllä olla sinkku yli kolmekymppisenä, että mulla ainakin kaverit elää sitä pikkulapsiperhevaihetta ja sosiaaliset kuviot on siinä mielessä kutistuneet pienemmiksi -> myös uusien ihmisten tapaaminen on hankalampaa. Opiskeluaikoina oltiin aina menossa kaikissa riennoissa, sitä tutustui uusiin tyyppeihin kuin itsestään. T. Se sama, N 38.
Nettideittailu on vastaus tuohon ongelmaan. Monilla tosin on esteenä ennakkoluuloinen ja negatiivinen asenne kaikkeen "uuteen", vaikka nettideittailu ei mikään kovin uusi juttu enää ole.
Kokeilin, mutta ei se kyllä ollut mun juttu. En osaa ottaa hyviä kuvia itsestä, yms. Eli varmasti jään yksin jos ei joku hae kotoa.
M36
No jää sitten yksin. Valokuvaamoja tietysti on olemassa, kuten tiedät, mutta kukin tekee omat valintansa.
En mä ihan oikeasti kyllä nettideittejä varten lähde valokuvaamoon. Eikä se ole nuo kuvat ainoa syy, en oikein tunne omaksi tuota tapaa tutustua netissä. Tapaisin mieluiten kasvotusten, mutta ne naiset kenen kanssa juttelin nettideittisivustolla eivät livenä halunneet tavata. Tinderiäkin kokeilin, mutta en saanut siellä mätsejä.
M36
Niin. No, jos et tunne omaksi tapaa tutustua netissä niin ei sinulle jää vaihtoehtoja. Kun ainut tapa miten joku sinut kotoa hakisi on juuri sen netin kautta. Eipä sinua kumppanin löytäminen edes näytä kiinnostavan, kun valokuvaajalle maksaminen on jo ihan liikaa.
Pakko kysyä, että onko monellakin miehellä valokuvaajien ottamia kuvia siellä? Itse en ainakaan huomannut naisilla.
M36
En tiedä. Edellinen kirjoittaja sanoi että ei pärjää nettideittaillessa koska ei osaa ottaa hyviä kuvia itsestään ja kerroin hänelle että apua on saatavilla. Tästä sitten ilmeisesti ajattelit kiskaista jutun sivuraiteelle kun et jaksanut lukea mistä puhuimme.
Siis minullehan sinä juuri kommentoit? Olipas sekava teksti? Sanoin kyllä etten pidä nettideiteistä muutenkaan..
M36
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että jään 3v sitten tapahtuneen eron jälkeen yksin. En tapaa vapaita naisia elämässäni missään. En töissä, en harrastuksissa eikä ne varmaan kotoakaan tule hakemaan. Kokeilin jotain nettideittejäkin, mutta ei ollu mun juttu.
M36
Voi että... Täällä mä olisin, enkä mäkään tapaa koskaan ketään missään. Arki on niin arkea.
Tämähän se on, osa sinkuista ei tapaa toisiaan missään. Olen käynyt baareissakin, mutta erittäin vaikea sielläkään on keneenkään tutustua. Lopetin niissäkin ravaamisen. Mun elämä menee nykyään tätä rataa työ->koti->harrastukset->koti, toista x kertaa.
M36
Joo, tutulta kuulostaa. Siinä mielessä on hankalampi kyllä olla sinkku yli kolmekymppisenä, että mulla ainakin kaverit elää sitä pikkulapsiperhevaihetta ja sosiaaliset kuviot on siinä mielessä kutistuneet pienemmiksi -> myös uusien ihmisten tapaaminen on hankalampaa. Opiskeluaikoina oltiin aina menossa kaikissa riennoissa, sitä tutustui uusiin tyyppeihin kuin itsestään. T. Se sama, N 38.
Nettideittailu on vastaus tuohon ongelmaan. Monilla tosin on esteenä ennakkoluuloinen ja negatiivinen asenne kaikkeen "uuteen", vaikka nettideittailu ei mikään kovin uusi juttu enää ole.
Kokeilin, mutta ei se kyllä ollut mun juttu. En osaa ottaa hyviä kuvia itsestä, yms. Eli varmasti jään yksin jos ei joku hae kotoa.
M36
No jää sitten yksin. Valokuvaamoja tietysti on olemassa, kuten tiedät, mutta kukin tekee omat valintansa.
En mä ihan oikeasti kyllä nettideittejä varten lähde valokuvaamoon. Eikä se ole nuo kuvat ainoa syy, en oikein tunne omaksi tuota tapaa tutustua netissä. Tapaisin mieluiten kasvotusten, mutta ne naiset kenen kanssa juttelin nettideittisivustolla eivät livenä halunneet tavata. Tinderiäkin kokeilin, mutta en saanut siellä mätsejä.
M36
Niin. No, jos et tunne omaksi tapaa tutustua netissä niin ei sinulle jää vaihtoehtoja. Kun ainut tapa miten joku sinut kotoa hakisi on juuri sen netin kautta. Eipä sinua kumppanin löytäminen edes näytä kiinnostavan, kun valokuvaajalle maksaminen on jo ihan liikaa.
Pakko kysyä, että onko monellakin miehellä valokuvaajien ottamia kuvia siellä? Itse en ainakaan huomannut naisilla.
M36
No ei herranjumala todellakaan ole :D Ihan bullshittiä tommonen. Mä ymmärrän todella hyvin, että nettideittailu ei jaksa kiinnostaa, mulla menee siihen välillä myös hermot niin viimeisen päälle että lopetan aina pitkäksi aikaa koko homman. Rehellisesti sanottuna en nauti nettideittailusta yhtään, eikä tulostakaan ole tullut, mutta aina sitten vain sinne lopulta päädyn, koska en ymmärrä missä muuallakaan ketään tapaisin. Kaverit ovat tosiaan kiinni perhekuvioissaan ja olen töissäkin naisvaltaisella alalla. Valitettavasti Suomi on Suomi ja täällä ei ole tapana tutustua ihmisiin ruokakaupassa tai lenkkipolulla. Jätä omaan arvoonsa tollaiset "jos haluaisit löytää seuraa, menisit kyllä valokuvaamoon" -kommentit :D. Ei kukaan sellaista tee. N 38
Näin vähän ajattelinkin, että onpas miehet panostaneet jos siellä valokuvaajien ottamia kuvia on. Toisaalta melko huonot ne mun itse ottamat kuvat oli kun Tinderissäkään en saanut yhtään mätsiä ;D
M36
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että jään 3v sitten tapahtuneen eron jälkeen yksin. En tapaa vapaita naisia elämässäni missään. En töissä, en harrastuksissa eikä ne varmaan kotoakaan tule hakemaan. Kokeilin jotain nettideittejäkin, mutta ei ollu mun juttu.
M36
Voi että... Täällä mä olisin, enkä mäkään tapaa koskaan ketään missään. Arki on niin arkea.
Tämähän se on, osa sinkuista ei tapaa toisiaan missään. Olen käynyt baareissakin, mutta erittäin vaikea sielläkään on keneenkään tutustua. Lopetin niissäkin ravaamisen. Mun elämä menee nykyään tätä rataa työ->koti->harrastukset->koti, toista x kertaa.
M36
Joo, tutulta kuulostaa. Siinä mielessä on hankalampi kyllä olla sinkku yli kolmekymppisenä, että mulla ainakin kaverit elää sitä pikkulapsiperhevaihetta ja sosiaaliset kuviot on siinä mielessä kutistuneet pienemmiksi -> myös uusien ihmisten tapaaminen on hankalampaa. Opiskeluaikoina oltiin aina menossa kaikissa riennoissa, sitä tutustui uusiin tyyppeihin kuin itsestään. T. Se sama, N 38.
Nettideittailu on vastaus tuohon ongelmaan. Monilla tosin on esteenä ennakkoluuloinen ja negatiivinen asenne kaikkeen "uuteen", vaikka nettideittailu ei mikään kovin uusi juttu enää ole.
Kokeilin, mutta ei se kyllä ollut mun juttu. En osaa ottaa hyviä kuvia itsestä, yms. Eli varmasti jään yksin jos ei joku hae kotoa.
M36
No jää sitten yksin. Valokuvaamoja tietysti on olemassa, kuten tiedät, mutta kukin tekee omat valintansa.
En mä ihan oikeasti kyllä nettideittejä varten lähde valokuvaamoon. Eikä se ole nuo kuvat ainoa syy, en oikein tunne omaksi tuota tapaa tutustua netissä. Tapaisin mieluiten kasvotusten, mutta ne naiset kenen kanssa juttelin nettideittisivustolla eivät livenä halunneet tavata. Tinderiäkin kokeilin, mutta en saanut siellä mätsejä.
M36
Niin. No, jos et tunne omaksi tapaa tutustua netissä niin ei sinulle jää vaihtoehtoja. Kun ainut tapa miten joku sinut kotoa hakisi on juuri sen netin kautta. Eipä sinua kumppanin löytäminen edes näytä kiinnostavan, kun valokuvaajalle maksaminen on jo ihan liikaa.
Pakko kysyä, että onko monellakin miehellä valokuvaajien ottamia kuvia siellä? Itse en ainakaan huomannut naisilla.
M36
No ei herranjumala todellakaan ole :D Ihan bullshittiä tommonen. Mä ymmärrän todella hyvin, että nettideittailu ei jaksa kiinnostaa, mulla menee siihen välillä myös hermot niin viimeisen päälle että lopetan aina pitkäksi aikaa koko homman. Rehellisesti sanottuna en nauti nettideittailusta yhtään, eikä tulostakaan ole tullut, mutta aina sitten vain sinne lopulta päädyn, koska en ymmärrä missä muuallakaan ketään tapaisin. Kaverit ovat tosiaan kiinni perhekuvioissaan ja olen töissäkin naisvaltaisella alalla. Valitettavasti Suomi on Suomi ja täällä ei ole tapana tutustua ihmisiin ruokakaupassa tai lenkkipolulla. Jätä omaan arvoonsa tollaiset "jos haluaisit löytää seuraa, menisit kyllä valokuvaamoon" -kommentit :D. Ei kukaan sellaista tee. N 38
No niin, nyt sitten yksi täällä jo riehuu vaikka asia on selvällä suomella selitetty.
Mies. Valitti. Että. Ei. Saa. Naista. Kun. Ei. Osaa. Ottaa. Kuvia. Itsestään.
Siksi ehdotin valokuvaamoa HÄNELLE, kun se HÄNELLÄ tuntui olevan kuvasta kiinni. Mutta eihän tämä mitään auta. Monta ihmistä on jo riehumassa muissa keskusteluissa, miten nykyään vaaditaan valokuvaamossa otettuja kuvia nettideittiin kaikille. Opetelkaa lukemaan. Idiootit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että jään 3v sitten tapahtuneen eron jälkeen yksin. En tapaa vapaita naisia elämässäni missään. En töissä, en harrastuksissa eikä ne varmaan kotoakaan tule hakemaan. Kokeilin jotain nettideittejäkin, mutta ei ollu mun juttu.
M36
Voi että... Täällä mä olisin, enkä mäkään tapaa koskaan ketään missään. Arki on niin arkea.
Tämähän se on, osa sinkuista ei tapaa toisiaan missään. Olen käynyt baareissakin, mutta erittäin vaikea sielläkään on keneenkään tutustua. Lopetin niissäkin ravaamisen. Mun elämä menee nykyään tätä rataa työ->koti->harrastukset->koti, toista x kertaa.
M36
Joo, tutulta kuulostaa. Siinä mielessä on hankalampi kyllä olla sinkku yli kolmekymppisenä, että mulla ainakin kaverit elää sitä pikkulapsiperhevaihetta ja sosiaaliset kuviot on siinä mielessä kutistuneet pienemmiksi -> myös uusien ihmisten tapaaminen on hankalampaa. Opiskeluaikoina oltiin aina menossa kaikissa riennoissa, sitä tutustui uusiin tyyppeihin kuin itsestään. T. Se sama, N 38.
Nettideittailu on vastaus tuohon ongelmaan. Monilla tosin on esteenä ennakkoluuloinen ja negatiivinen asenne kaikkeen "uuteen", vaikka nettideittailu ei mikään kovin uusi juttu enää ole.
Kokeilin, mutta ei se kyllä ollut mun juttu. En osaa ottaa hyviä kuvia itsestä, yms. Eli varmasti jään yksin jos ei joku hae kotoa.
M36
No jää sitten yksin. Valokuvaamoja tietysti on olemassa, kuten tiedät, mutta kukin tekee omat valintansa.
En mä ihan oikeasti kyllä nettideittejä varten lähde valokuvaamoon. Eikä se ole nuo kuvat ainoa syy, en oikein tunne omaksi tuota tapaa tutustua netissä. Tapaisin mieluiten kasvotusten, mutta ne naiset kenen kanssa juttelin nettideittisivustolla eivät livenä halunneet tavata. Tinderiäkin kokeilin, mutta en saanut siellä mätsejä.
M36
Niin. No, jos et tunne omaksi tapaa tutustua netissä niin ei sinulle jää vaihtoehtoja. Kun ainut tapa miten joku sinut kotoa hakisi on juuri sen netin kautta. Eipä sinua kumppanin löytäminen edes näytä kiinnostavan, kun valokuvaajalle maksaminen on jo ihan liikaa.
Pakko kysyä, että onko monellakin miehellä valokuvaajien ottamia kuvia siellä? Itse en ainakaan huomannut naisilla.
M36
En tiedä. Edellinen kirjoittaja sanoi että ei pärjää nettideittaillessa koska ei osaa ottaa hyviä kuvia itsestään ja kerroin hänelle että apua on saatavilla. Tästä sitten ilmeisesti ajattelit kiskaista jutun sivuraiteelle kun et jaksanut lukea mistä puhuimme.
Oletko humalassa?
Mikä ihme sinun ongelmasi on? Muu kuin lukutaidon puute?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että jään 3v sitten tapahtuneen eron jälkeen yksin. En tapaa vapaita naisia elämässäni missään. En töissä, en harrastuksissa eikä ne varmaan kotoakaan tule hakemaan. Kokeilin jotain nettideittejäkin, mutta ei ollu mun juttu.
M36
Voi että... Täällä mä olisin, enkä mäkään tapaa koskaan ketään missään. Arki on niin arkea.
Tämähän se on, osa sinkuista ei tapaa toisiaan missään. Olen käynyt baareissakin, mutta erittäin vaikea sielläkään on keneenkään tutustua. Lopetin niissäkin ravaamisen. Mun elämä menee nykyään tätä rataa työ->koti->harrastukset->koti, toista x kertaa.
M36
Joo, tutulta kuulostaa. Siinä mielessä on hankalampi kyllä olla sinkku yli kolmekymppisenä, että mulla ainakin kaverit elää sitä pikkulapsiperhevaihetta ja sosiaaliset kuviot on siinä mielessä kutistuneet pienemmiksi -> myös uusien ihmisten tapaaminen on hankalampaa. Opiskeluaikoina oltiin aina menossa kaikissa riennoissa, sitä tutustui uusiin tyyppeihin kuin itsestään. T. Se sama, N 38.
Nettideittailu on vastaus tuohon ongelmaan. Monilla tosin on esteenä ennakkoluuloinen ja negatiivinen asenne kaikkeen "uuteen", vaikka nettideittailu ei mikään kovin uusi juttu enää ole.
Kokeilin, mutta ei se kyllä ollut mun juttu. En osaa ottaa hyviä kuvia itsestä, yms. Eli varmasti jään yksin jos ei joku hae kotoa.
M36
No jää sitten yksin. Valokuvaamoja tietysti on olemassa, kuten tiedät, mutta kukin tekee omat valintansa.
En mä ihan oikeasti kyllä nettideittejä varten lähde valokuvaamoon. Eikä se ole nuo kuvat ainoa syy, en oikein tunne omaksi tuota tapaa tutustua netissä. Tapaisin mieluiten kasvotusten, mutta ne naiset kenen kanssa juttelin nettideittisivustolla eivät livenä halunneet tavata. Tinderiäkin kokeilin, mutta en saanut siellä mätsejä.
M36
Niin. No, jos et tunne omaksi tapaa tutustua netissä niin ei sinulle jää vaihtoehtoja. Kun ainut tapa miten joku sinut kotoa hakisi on juuri sen netin kautta. Eipä sinua kumppanin löytäminen edes näytä kiinnostavan, kun valokuvaajalle maksaminen on jo ihan liikaa.
Pakko kysyä, että onko monellakin miehellä valokuvaajien ottamia kuvia siellä? Itse en ainakaan huomannut naisilla.
M36
En tiedä. Edellinen kirjoittaja sanoi että ei pärjää nettideittaillessa koska ei osaa ottaa hyviä kuvia itsestään ja kerroin hänelle että apua on saatavilla. Tästä sitten ilmeisesti ajattelit kiskaista jutun sivuraiteelle kun et jaksanut lukea mistä puhuimme.
Oletko humalassa?
Mikä ihme sinun ongelmasi on? Muu kuin lukutaidon puute?
Sinulla ainakin lukutaidon puute jos et mitään erikoista huomaa tuossa aikaisemmassa viestissäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että jään 3v sitten tapahtuneen eron jälkeen yksin. En tapaa vapaita naisia elämässäni missään. En töissä, en harrastuksissa eikä ne varmaan kotoakaan tule hakemaan. Kokeilin jotain nettideittejäkin, mutta ei ollu mun juttu.
M36
Voi että... Täällä mä olisin, enkä mäkään tapaa koskaan ketään missään. Arki on niin arkea.
Tämähän se on, osa sinkuista ei tapaa toisiaan missään. Olen käynyt baareissakin, mutta erittäin vaikea sielläkään on keneenkään tutustua. Lopetin niissäkin ravaamisen. Mun elämä menee nykyään tätä rataa työ->koti->harrastukset->koti, toista x kertaa.
M36
Joo, tutulta kuulostaa. Siinä mielessä on hankalampi kyllä olla sinkku yli kolmekymppisenä, että mulla ainakin kaverit elää sitä pikkulapsiperhevaihetta ja sosiaaliset kuviot on siinä mielessä kutistuneet pienemmiksi -> myös uusien ihmisten tapaaminen on hankalampaa. Opiskeluaikoina oltiin aina menossa kaikissa riennoissa, sitä tutustui uusiin tyyppeihin kuin itsestään. T. Se sama, N 38.
Nettideittailu on vastaus tuohon ongelmaan. Monilla tosin on esteenä ennakkoluuloinen ja negatiivinen asenne kaikkeen "uuteen", vaikka nettideittailu ei mikään kovin uusi juttu enää ole.
Kokeilin, mutta ei se kyllä ollut mun juttu. En osaa ottaa hyviä kuvia itsestä, yms. Eli varmasti jään yksin jos ei joku hae kotoa.
M36
No jää sitten yksin. Valokuvaamoja tietysti on olemassa, kuten tiedät, mutta kukin tekee omat valintansa.
En mä ihan oikeasti kyllä nettideittejä varten lähde valokuvaamoon. Eikä se ole nuo kuvat ainoa syy, en oikein tunne omaksi tuota tapaa tutustua netissä. Tapaisin mieluiten kasvotusten, mutta ne naiset kenen kanssa juttelin nettideittisivustolla eivät livenä halunneet tavata. Tinderiäkin kokeilin, mutta en saanut siellä mätsejä.
M36
Niin. No, jos et tunne omaksi tapaa tutustua netissä niin ei sinulle jää vaihtoehtoja. Kun ainut tapa miten joku sinut kotoa hakisi on juuri sen netin kautta. Eipä sinua kumppanin löytäminen edes näytä kiinnostavan, kun valokuvaajalle maksaminen on jo ihan liikaa.
Pakko kysyä, että onko monellakin miehellä valokuvaajien ottamia kuvia siellä? Itse en ainakaan huomannut naisilla.
M36
No ei herranjumala todellakaan ole :D Ihan bullshittiä tommonen. Mä ymmärrän todella hyvin, että nettideittailu ei jaksa kiinnostaa, mulla menee siihen välillä myös hermot niin viimeisen päälle että lopetan aina pitkäksi aikaa koko homman. Rehellisesti sanottuna en nauti nettideittailusta yhtään, eikä tulostakaan ole tullut, mutta aina sitten vain sinne lopulta päädyn, koska en ymmärrä missä muuallakaan ketään tapaisin. Kaverit ovat tosiaan kiinni perhekuvioissaan ja olen töissäkin naisvaltaisella alalla. Valitettavasti Suomi on Suomi ja täällä ei ole tapana tutustua ihmisiin ruokakaupassa tai lenkkipolulla. Jätä omaan arvoonsa tollaiset "jos haluaisit löytää seuraa, menisit kyllä valokuvaamoon" -kommentit :D. Ei kukaan sellaista tee. N 38
Näin vähän ajattelinkin, että onpas miehet panostaneet jos siellä valokuvaajien ottamia kuvia on. Toisaalta melko huonot ne mun itse ottamat kuvat oli kun Tinderissäkään en saanut yhtään mätsiä ;D
M36
Ei se niistä kuvista ole välttämättä kiinni. Vaikka olisi miten täydelliset kuvat, ei se sitä takaa, että hyvää seuraa löytyisi. Tinder on julma. Mä en käytä sitä ollenkaan. N 38
Kun sinä et ala katsoa murjottajaa, miksi luulet että joku jaksaisi katsoa sinua?