Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tunnetko ihmisen, joka on jäänyt omaa nirsouttaan yksin elämässä?
09.11.2018 |
Pelkään, että jään yksin elämässäni. Minun on todella vaikea löytää kumppania, en vain kiinnostu kenestäkään kovin usein ja jos kiinnostun, niin se ei takaa että homma toimisi. Olen ollut todella ihastunut kolme kertaa elämässäni: ensimmäinen mies kuoli tapaturmaisesti kun olimme vähän aikaa tapailleet, toinen mies oli varattu joten en tietenkään ryhtynyt mihinkään, ja kolmatta tapailin kunnes hän jätti minut.
Olen 25-vuotias, nätti, ystävällinen luonteeltani, oma elämä (talous, koulutus ym.) on kunnossa, olen lapseton (haluaisin lapsia jos vaan mies löytyisi). Mielestäni minulla on kaikki edellytykset "saada" kumppani ja kyllähän minua lähestytäänkin, joten olenko vain liian rajoittunut itse?
Mietin, tulenko oikeasti jäämään yksin sen takia että olen jotenkin liian nirso tms... Minulle tullaan kyllä jutustelemaan välillä ja kun olin hetken aikaa deittipalvelussa, sain valtavasti viestejä. Juttelinkin ja tapasin joitakin miehiä, mutta kun ei vain sytytä :/ Olen varmasti nirso, mutta mielestäni kumppanin valinnassa tuleekin olla. Miksi jakaa elämä jonkun kanssa, joka on vaan ihan kiva? Haluan uskoa että sitä suurta rakkautta ja sielunkumppanuuttakin on olemassa.
Saatanko jäädä oikeasti yksin elämässä, kun haikailen tuollaisten tunteiden perään? Pitäisikö tyytyä vähempään?
Kommentit (344)
Vierailija kirjoitti:
Mun prinssi löytyi kun olin jo 40v. Elin kyllä täysillä ne aiemmatkin vuodet, matkustelin, loin uraa, harrastin. Ei ollut mikään pakko saada perhettä, mutta ehdin senkin saada.
Koskaan kenenkään ei pitäisi vaan tyytyä, siitä ei tule kun onnettomuutta, avioeroja ja kurjasti voivia lapsia. Mieslapsi joka ottaa kenet tahansa naisen kun ei osaa yksinkään elää, ei pitäisi naista saada, ei hän ansaitse, kun parisuhteet on aikuisia varten, ei niitä varten jotka tarvitsevat äidin pyyhkimään pyllyä.
Niin, naisethan eivät tuohon naislapsisyndroomaan syyllistykään, ehei ollenkaan. Ehkä jopa huomattavasti enemmän kuin miehet. Näkeehän sen jo siitä keitä on enemmän sinkkuina, naisia vai miehiä.
Miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että jään 3v sitten tapahtuneen eron jälkeen yksin. En tapaa vapaita naisia elämässäni missään. En töissä, en harrastuksissa eikä ne varmaan kotoakaan tule hakemaan. Kokeilin jotain nettideittejäkin, mutta ei ollu mun juttu.
M36
Voi että... Täällä mä olisin, enkä mäkään tapaa koskaan ketään missään. Arki on niin arkea.
Tämähän se on, osa sinkuista ei tapaa toisiaan missään. Olen käynyt baareissakin, mutta erittäin vaikea sielläkään on keneenkään tutustua. Lopetin niissäkin ravaamisen. Mun elämä menee nykyään tätä rataa työ->koti->harrastukset->koti, toista x kertaa.
M36
Mikä v itun vika siinä arkielämässä tapaamisessa on? Miksi kaikilla on joku ideaali siitä että tavata voi vain baarissa, Tinderissä tai... no lähinnä noissa?
Niin siis eihän siinä mitään vikaa olisikaan, olisi ihan parasta tavata joku arkielämässä! Se on vain ihan tosi epätodennäköistä. (En ole se, jolle kirjoitit)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että jään 3v sitten tapahtuneen eron jälkeen yksin. En tapaa vapaita naisia elämässäni missään. En töissä, en harrastuksissa eikä ne varmaan kotoakaan tule hakemaan. Kokeilin jotain nettideittejäkin, mutta ei ollu mun juttu.
M36
Voi että... Täällä mä olisin, enkä mäkään tapaa koskaan ketään missään. Arki on niin arkea.
Tämähän se on, osa sinkuista ei tapaa toisiaan missään. Olen käynyt baareissakin, mutta erittäin vaikea sielläkään on keneenkään tutustua. Lopetin niissäkin ravaamisen. Mun elämä menee nykyään tätä rataa työ->koti->harrastukset->koti, toista x kertaa.
M36
Mikä v itun vika siinä arkielämässä tapaamisessa on? Miksi kaikilla on joku ideaali siitä että tavata voi vain baarissa, Tinderissä tai... no lähinnä noissa?
Ei mitään vikaa siinä ole. Itse en vain kyllä ole arjessa tavannut ketään sinkkua sellaisessa yhteydessä, että se johonkin johtaisi. Varmaan teillä jotka tapaatte niin on tietty vaikea asiaa ymmärtää.
M36
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että jään 3v sitten tapahtuneen eron jälkeen yksin. En tapaa vapaita naisia elämässäni missään. En töissä, en harrastuksissa eikä ne varmaan kotoakaan tule hakemaan. Kokeilin jotain nettideittejäkin, mutta ei ollu mun juttu.
M36
Voi että... Täällä mä olisin, enkä mäkään tapaa koskaan ketään missään. Arki on niin arkea.
Tämähän se on, osa sinkuista ei tapaa toisiaan missään. Olen käynyt baareissakin, mutta erittäin vaikea sielläkään on keneenkään tutustua. Lopetin niissäkin ravaamisen. Mun elämä menee nykyään tätä rataa työ->koti->harrastukset->koti, toista x kertaa.
M36
Joo, tutulta kuulostaa. Siinä mielessä on hankalampi kyllä olla sinkku yli kolmekymppisenä, että mulla ainakin kaverit elää sitä pikkulapsiperhevaihetta ja sosiaaliset kuviot on siinä mielessä kutistuneet pienemmiksi -> myös uusien ihmisten tapaaminen on hankalampaa. Opiskeluaikoina oltiin aina menossa kaikissa riennoissa, sitä tutustui uusiin tyyppeihin kuin itsestään. T. Se sama, N 38.
Aivan identtinen tilanne itsellä, kaverit viettää lapsiperhearkea eikä niillä ole aikaa enää juuri mihinkään muuhun. Siinä käy sitten juuri noin ettei kaverienkaan kautta tapaa ketään.
M36
Meitä on tosi paljon. Kummallista, että ei kohdata missään. N 38
Mulla on muutama aivan huippu kaveri, jotka ovat sinkkuja muiden "nirsouden" takia. Eli koska eivät ole kaiken upeutensa lisäksi vielä missi/hunksmitoissa, niin eivät kelpaa. Se on todella surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että jään 3v sitten tapahtuneen eron jälkeen yksin. En tapaa vapaita naisia elämässäni missään. En töissä, en harrastuksissa eikä ne varmaan kotoakaan tule hakemaan. Kokeilin jotain nettideittejäkin, mutta ei ollu mun juttu.
M36
Voi että... Täällä mä olisin, enkä mäkään tapaa koskaan ketään missään. Arki on niin arkea.
Tämähän se on, osa sinkuista ei tapaa toisiaan missään. Olen käynyt baareissakin, mutta erittäin vaikea sielläkään on keneenkään tutustua. Lopetin niissäkin ravaamisen. Mun elämä menee nykyään tätä rataa työ->koti->harrastukset->koti, toista x kertaa.
M36
Joo, tutulta kuulostaa. Siinä mielessä on hankalampi kyllä olla sinkku yli kolmekymppisenä, että mulla ainakin kaverit elää sitä pikkulapsiperhevaihetta ja sosiaaliset kuviot on siinä mielessä kutistuneet pienemmiksi -> myös uusien ihmisten tapaaminen on hankalampaa. Opiskeluaikoina oltiin aina menossa kaikissa riennoissa, sitä tutustui uusiin tyyppeihin kuin itsestään. T. Se sama, N 38.
Nettideittailu on vastaus tuohon ongelmaan. Monilla tosin on esteenä ennakkoluuloinen ja negatiivinen asenne kaikkeen "uuteen", vaikka nettideittailu ei mikään kovin uusi juttu enää ole.
r44t0 kirjoitti:
Mulla on muutama aivan huippu kaveri, jotka ovat sinkkuja muiden "nirsouden" takia. Eli koska eivät ole kaiken upeutensa lisäksi vielä missi/hunksmitoissa, niin eivät kelpaa. Se on todella surullista.
Erosin vähän aikaa sitten ja tämän takia uuden parisuhteen etsiminen pelottaa niin paljon etten tiedä viitsiikö edes alkaa. Olen muuten ihan kivan näköinen, mukavaksi ja tasapainoiseksi kehuttu, kivasti laittautuva...mutta lihava. En voi perussairauden takia laihduttaa vielä ainakaan muutamaan vuoteen. Exän jätin, hän itkee perään vieläkin, kaverit yrittävät naittaa kun olisin "niin hyvä puoliso hyvälle miehelle". En vaan tiedä, onko niitä hyviä miehiä enää vapaana. Enkä tässä iässä enää kestä pinnallisia törkyturpia joita tuntuu olevan joka paikka täynnä. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että jään 3v sitten tapahtuneen eron jälkeen yksin. En tapaa vapaita naisia elämässäni missään. En töissä, en harrastuksissa eikä ne varmaan kotoakaan tule hakemaan. Kokeilin jotain nettideittejäkin, mutta ei ollu mun juttu.
M36
Voi että... Täällä mä olisin, enkä mäkään tapaa koskaan ketään missään. Arki on niin arkea.
Tämähän se on, osa sinkuista ei tapaa toisiaan missään. Olen käynyt baareissakin, mutta erittäin vaikea sielläkään on keneenkään tutustua. Lopetin niissäkin ravaamisen. Mun elämä menee nykyään tätä rataa työ->koti->harrastukset->koti, toista x kertaa.
M36
Joo, tutulta kuulostaa. Siinä mielessä on hankalampi kyllä olla sinkku yli kolmekymppisenä, että mulla ainakin kaverit elää sitä pikkulapsiperhevaihetta ja sosiaaliset kuviot on siinä mielessä kutistuneet pienemmiksi -> myös uusien ihmisten tapaaminen on hankalampaa. Opiskeluaikoina oltiin aina menossa kaikissa riennoissa, sitä tutustui uusiin tyyppeihin kuin itsestään. T. Se sama, N 38.
Nettideittailu on vastaus tuohon ongelmaan. Monilla tosin on esteenä ennakkoluuloinen ja negatiivinen asenne kaikkeen "uuteen", vaikka nettideittailu ei mikään kovin uusi juttu enää ole.
Kokeilin, mutta ei se kyllä ollut mun juttu. En osaa ottaa hyviä kuvia itsestä, yms. Eli varmasti jään yksin jos ei joku hae kotoa.
M36
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että jään 3v sitten tapahtuneen eron jälkeen yksin. En tapaa vapaita naisia elämässäni missään. En töissä, en harrastuksissa eikä ne varmaan kotoakaan tule hakemaan. Kokeilin jotain nettideittejäkin, mutta ei ollu mun juttu.
M36
Voi että... Täällä mä olisin, enkä mäkään tapaa koskaan ketään missään. Arki on niin arkea.
Tämähän se on, osa sinkuista ei tapaa toisiaan missään. Olen käynyt baareissakin, mutta erittäin vaikea sielläkään on keneenkään tutustua. Lopetin niissäkin ravaamisen. Mun elämä menee nykyään tätä rataa työ->koti->harrastukset->koti, toista x kertaa.
M36
Joo, tutulta kuulostaa. Siinä mielessä on hankalampi kyllä olla sinkku yli kolmekymppisenä, että mulla ainakin kaverit elää sitä pikkulapsiperhevaihetta ja sosiaaliset kuviot on siinä mielessä kutistuneet pienemmiksi -> myös uusien ihmisten tapaaminen on hankalampaa. Opiskeluaikoina oltiin aina menossa kaikissa riennoissa, sitä tutustui uusiin tyyppeihin kuin itsestään. T. Se sama, N 38.
Nettideittailu on vastaus tuohon ongelmaan. Monilla tosin on esteenä ennakkoluuloinen ja negatiivinen asenne kaikkeen "uuteen", vaikka nettideittailu ei mikään kovin uusi juttu enää ole.
Juu, mä kyllä nettideittailen ihan aktiivisesti. N 38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että jään 3v sitten tapahtuneen eron jälkeen yksin. En tapaa vapaita naisia elämässäni missään. En töissä, en harrastuksissa eikä ne varmaan kotoakaan tule hakemaan. Kokeilin jotain nettideittejäkin, mutta ei ollu mun juttu.
M36
Voi että... Täällä mä olisin, enkä mäkään tapaa koskaan ketään missään. Arki on niin arkea.
Tämähän se on, osa sinkuista ei tapaa toisiaan missään. Olen käynyt baareissakin, mutta erittäin vaikea sielläkään on keneenkään tutustua. Lopetin niissäkin ravaamisen. Mun elämä menee nykyään tätä rataa työ->koti->harrastukset->koti, toista x kertaa.
M36
Joo, tutulta kuulostaa. Siinä mielessä on hankalampi kyllä olla sinkku yli kolmekymppisenä, että mulla ainakin kaverit elää sitä pikkulapsiperhevaihetta ja sosiaaliset kuviot on siinä mielessä kutistuneet pienemmiksi -> myös uusien ihmisten tapaaminen on hankalampaa. Opiskeluaikoina oltiin aina menossa kaikissa riennoissa, sitä tutustui uusiin tyyppeihin kuin itsestään. T. Se sama, N 38.
Nettideittailu on vastaus tuohon ongelmaan. Monilla tosin on esteenä ennakkoluuloinen ja negatiivinen asenne kaikkeen "uuteen", vaikka nettideittailu ei mikään kovin uusi juttu enää ole.
Kokeilin, mutta ei se kyllä ollut mun juttu. En osaa ottaa hyviä kuvia itsestä, yms. Eli varmasti jään yksin jos ei joku hae kotoa.
M36
No jää sitten yksin. Valokuvaamoja tietysti on olemassa, kuten tiedät, mutta kukin tekee omat valintansa.
Minä. Bailasi hulluna Helsingin yössä vielä 4-kymppisenä ja miehiä tuli ovista ja ikkunoista. Kunnes se yhtäkkiä loppui ja kaikki vapaat miehet olivatkin minua nuorempia ja etsivät ikäistään. Nyt asun pikkukaupungissa jossa ei ole miehiä ollenkaan vapaana, ei nuoria eikä vanhoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen. Kumpikin muuten äidinkielen opettajia. Erittäin älykkäitä naisia, persoonallisia ja sivistyneitä. Vaikea löytää samanhenkistä miestä, miestä, joka täyttäisi heidän vaatimuksensa. Vaikea kuvitellakaan, että olisivat pariutuneet jonkun kanssa vain "saadakseen miehen". Nyt ikää jo 50+ ja ovat todella vinkeitä "vanhapiikoja", joilla on terävä kieli ja erittäin syvällisiä ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että jään 3v sitten tapahtuneen eron jälkeen yksin. En tapaa vapaita naisia elämässäni missään. En töissä, en harrastuksissa eikä ne varmaan kotoakaan tule hakemaan. Kokeilin jotain nettideittejäkin, mutta ei ollu mun juttu.
M36
Voi että... Täällä mä olisin, enkä mäkään tapaa koskaan ketään missään. Arki on niin arkea.
Tämähän se on, osa sinkuista ei tapaa toisiaan missään. Olen käynyt baareissakin, mutta erittäin vaikea sielläkään on keneenkään tutustua. Lopetin niissäkin ravaamisen. Mun elämä menee nykyään tätä rataa työ->koti->harrastukset->koti, toista x kertaa.
M36
Joo, tutulta kuulostaa. Siinä mielessä on hankalampi kyllä olla sinkku yli kolmekymppisenä, että mulla ainakin kaverit elää sitä pikkulapsiperhevaihetta ja sosiaaliset kuviot on siinä mielessä kutistuneet pienemmiksi -> myös uusien ihmisten tapaaminen on hankalampaa. Opiskeluaikoina oltiin aina menossa kaikissa riennoissa, sitä tutustui uusiin tyyppeihin kuin itsestään. T. Se sama, N 38.
Nettideittailu on vastaus tuohon ongelmaan. Monilla tosin on esteenä ennakkoluuloinen ja negatiivinen asenne kaikkeen "uuteen", vaikka nettideittailu ei mikään kovin uusi juttu enää ole.
Kokeilin, mutta ei se kyllä ollut mun juttu. En osaa ottaa hyviä kuvia itsestä, yms. Eli varmasti jään yksin jos ei joku hae kotoa.
M36
No jää sitten yksin. Valokuvaamoja tietysti on olemassa, kuten tiedät, mutta kukin tekee omat valintansa.
En mä ihan oikeasti kyllä nettideittejä varten lähde valokuvaamoon. Eikä se ole nuo kuvat ainoa syy, en oikein tunne omaksi tuota tapaa tutustua netissä. Tapaisin mieluiten kasvotusten, mutta ne naiset kenen kanssa juttelin nettideittisivustolla eivät livenä halunneet tavata. Tinderiäkin kokeilin, mutta en saanut siellä mätsejä.
M36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä odotin niin kauan että löysin itselleni täydellisen miehen ja sitä saikin odottaa tosi kauan, mutta ikinä ei ole sen jälkeen tarvinut jossitella tai kriiseillä mistään. Minusta kumppanin etsinnässä saa ja pitää olla "nirso".
Toki saa olla.
Kannattaa kuitenkin kokeilla niiden ei niin täydellisten kanssa. Niistä oppii.
Ja joku voi yllättää. Jos ei uskalla tutustua edes epätäydellisiin niin auttamatta tippuu.
Uskallusta se tutustuminen on.
Sitten kun se nappi tyyppi löytyy, niin uskaltaa siihenkin tutustua.
Tunnen yhden feministin, joka jäi syömään kynsiään, toivottavasti kukaan ei erehdy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä odotin niin kauan että löysin itselleni täydellisen miehen ja sitä saikin odottaa tosi kauan, mutta ikinä ei ole sen jälkeen tarvinut jossitella tai kriiseillä mistään. Minusta kumppanin etsinnässä saa ja pitää olla "nirso".
Toki saa olla.
Kannattaa kuitenkin kokeilla niiden ei niin täydellisten kanssa. Niistä oppii.
Ja joku voi yllättää. Jos ei uskalla tutustua edes epätäydellisiin niin auttamatta tippuu.
Uskallusta se tutustuminen on.Sitten kun se nappi tyyppi löytyy, niin uskaltaa siihenkin tutustua.
Ei tutustuminen mitään uskallusta ole. Useimmiten se on vain aikaa ja voimia kuluttavaa, jos ihminen ei tunnu erityiseltä. Tylsää, myös.
Ja mitä siitä muka oppisi, että on sellaisen ihmisen kanssa joka ei sytytä? Että tuo ihminen on vuodenkin päästä "ihan kiva" mutta mitään kipinää ei ole? Sen näkee kyllä jo ensitapaamisella. Ei mitään järkeä tuhlatata molempien aikaa. Paitsi niiden mielestä, jotka eivät pärjää yksin.
Vierailija kirjoitti:
M42v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas monta viestiä siitä, kuinka sinkkuuden syy löytyy aina peilistä.
Jos se olisi omasta tahdostani kiinni, en olisi sinkku. Minut on aina naiset jättäneet samalla syyllä: Ei vaan ENÄÄ tunnu siltä. On siis tuntunut aiemmin ja elämää on suunniteltu sen mukaan.
Enhän itsekään olisi näihin suhteisiin ryhtynyt, jos ei sitä tunnetta olisi ollut. Nirsoudestakaan ei ole kyse, vaan ihastukseni ovat olleet useista eri sosiaaliluokista ja ulkonäöllisesti laidasta laitaan. Mikään saalis en ole itsekään. Omana itsenäni olen aina pyrkinyt elämään ja ehkä siksi minuunkin on alunalkaen ihastuttu. Ja sen olen luullut lupauksista ja hellistä sanoista riittävän myös jatkossa. Aina se on kuitenkin kuukausien tai vuosien saatossa muuttunut toisen osapuolen osalta.
Tällä haluan vain tuoda esiin, että kyllä sinä itse olet aika avuton tilanteessa, jossa toisen mieli muuttuu. Rikkoohan tämä ihmisen kuin ihmisen, kun ei voi enää luottaa. Sääli etten kohdannut sitä aitoa loppuelämän kumppanuutta ja järkkymätöntä luottamusta. Nyt on jo myöhäistä.
Mulle on kanssa käynyt aina näin ja itse en ole sitä tajunnut mutta lapsi kysyi kerran, isä miksi et ikinä naura?
Ajattelun asiaa ja sanoin että isällä on aika vaikeaa ja huolia.
Vieraiden ihmisten seurassa olen sosiaalisesti kömpelö ellen ole juonut itseäni hauskaksi ja sitten tuo vakavuus, vaikka olenkin ihan huumorintajuinen ja nuorena rentotyyppi, mutta kyllä elämä sen verran potkinut päähän.
Löytyisipä jostain nainen mikä olisi rento, huumorintajuinen, iloinen ja pirteä, ehkä vähän "huithapelikin" iällä ei niin ole väliä jos vielä miellyttäisi omaa silmää, ihanne olisi "luonnonkaunis" eikä tarvitsisi tekoripsiä, maalattuja kulmia, jatkoja hiuksissa ym.Eikä ole vaatimuksena muuta kun "luonnonkaunis"? Eli se kauneuden kaikkein harvinaisin laji. Miksi ihmeessä joku mukava kaunotar ottaisi tuollaisen ankeuttajan ja murjottajan?
Toivomuksia, ei vaatimuksia, mutta se on ehdotonta etten enää ala katsomaan yhtään mitään sohvan nurkassa mököttäjää millä mikään ei ole hyvin.
Jotenkin pitäisi tämä jyrkässä alamäessä oleva elämä saada käännettyä nousuun.
Faija on juoppo kusipää ja se jostain löytää aina naisia mitkä ovat jaksaneet katsoa sen sikailua vuosikausia, yksikin nainen 20vuotta mistä ajasta faija oli 8v kännissä yhtä kyytiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että jään 3v sitten tapahtuneen eron jälkeen yksin. En tapaa vapaita naisia elämässäni missään. En töissä, en harrastuksissa eikä ne varmaan kotoakaan tule hakemaan. Kokeilin jotain nettideittejäkin, mutta ei ollu mun juttu.
M36
Voi että... Täällä mä olisin, enkä mäkään tapaa koskaan ketään missään. Arki on niin arkea.
Tämähän se on, osa sinkuista ei tapaa toisiaan missään. Olen käynyt baareissakin, mutta erittäin vaikea sielläkään on keneenkään tutustua. Lopetin niissäkin ravaamisen. Mun elämä menee nykyään tätä rataa työ->koti->harrastukset->koti, toista x kertaa.
M36
Joo, tutulta kuulostaa. Siinä mielessä on hankalampi kyllä olla sinkku yli kolmekymppisenä, että mulla ainakin kaverit elää sitä pikkulapsiperhevaihetta ja sosiaaliset kuviot on siinä mielessä kutistuneet pienemmiksi -> myös uusien ihmisten tapaaminen on hankalampaa. Opiskeluaikoina oltiin aina menossa kaikissa riennoissa, sitä tutustui uusiin tyyppeihin kuin itsestään. T. Se sama, N 38.
Nettideittailu on vastaus tuohon ongelmaan. Monilla tosin on esteenä ennakkoluuloinen ja negatiivinen asenne kaikkeen "uuteen", vaikka nettideittailu ei mikään kovin uusi juttu enää ole.
Kokeilin, mutta ei se kyllä ollut mun juttu. En osaa ottaa hyviä kuvia itsestä, yms. Eli varmasti jään yksin jos ei joku hae kotoa.
M36
No jää sitten yksin. Valokuvaamoja tietysti on olemassa, kuten tiedät, mutta kukin tekee omat valintansa.
En mä ihan oikeasti kyllä nettideittejä varten lähde valokuvaamoon. Eikä se ole nuo kuvat ainoa syy, en oikein tunne omaksi tuota tapaa tutustua netissä. Tapaisin mieluiten kasvotusten, mutta ne naiset kenen kanssa juttelin nettideittisivustolla eivät livenä halunneet tavata. Tinderiäkin kokeilin, mutta en saanut siellä mätsejä.
M36
Niin. No, jos et tunne omaksi tapaa tutustua netissä niin ei sinulle jää vaihtoehtoja. Kun ainut tapa miten joku sinut kotoa hakisi on juuri sen netin kautta. Eipä sinua kumppanin löytäminen edes näytä kiinnostavan, kun valokuvaajalle maksaminen on jo ihan liikaa.
Vierailija kirjoitti:
r44t0 kirjoitti:
Mulla on muutama aivan huippu kaveri, jotka ovat sinkkuja muiden "nirsouden" takia. Eli koska eivät ole kaiken upeutensa lisäksi vielä missi/hunksmitoissa, niin eivät kelpaa. Se on todella surullista.
Erosin vähän aikaa sitten ja tämän takia uuden parisuhteen etsiminen pelottaa niin paljon etten tiedä viitsiikö edes alkaa. Olen muuten ihan kivan näköinen, mukavaksi ja tasapainoiseksi kehuttu, kivasti laittautuva...mutta lihava. En voi perussairauden takia laihduttaa vielä ainakaan muutamaan vuoteen. Exän jätin, hän itkee perään vieläkin, kaverit yrittävät naittaa kun olisin "niin hyvä puoliso hyvälle miehelle". En vaan tiedä, onko niitä hyviä miehiä enää vapaana. Enkä tässä iässä enää kestä pinnallisia törkyturpia joita tuntuu olevan joka paikka täynnä. :(
Miten lihava?
Aivan identtinen tilanne itsellä, kaverit viettää lapsiperhearkea eikä niillä ole aikaa enää juuri mihinkään muuhun. Siinä käy sitten juuri noin ettei kaverienkaan kautta tapaa ketään.
M36