Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tunnetko ihmisen, joka on jäänyt omaa nirsouttaan yksin elämässä?
09.11.2018 |
Pelkään, että jään yksin elämässäni. Minun on todella vaikea löytää kumppania, en vain kiinnostu kenestäkään kovin usein ja jos kiinnostun, niin se ei takaa että homma toimisi. Olen ollut todella ihastunut kolme kertaa elämässäni: ensimmäinen mies kuoli tapaturmaisesti kun olimme vähän aikaa tapailleet, toinen mies oli varattu joten en tietenkään ryhtynyt mihinkään, ja kolmatta tapailin kunnes hän jätti minut.
Olen 25-vuotias, nätti, ystävällinen luonteeltani, oma elämä (talous, koulutus ym.) on kunnossa, olen lapseton (haluaisin lapsia jos vaan mies löytyisi). Mielestäni minulla on kaikki edellytykset "saada" kumppani ja kyllähän minua lähestytäänkin, joten olenko vain liian rajoittunut itse?
Mietin, tulenko oikeasti jäämään yksin sen takia että olen jotenkin liian nirso tms... Minulle tullaan kyllä jutustelemaan välillä ja kun olin hetken aikaa deittipalvelussa, sain valtavasti viestejä. Juttelinkin ja tapasin joitakin miehiä, mutta kun ei vain sytytä :/ Olen varmasti nirso, mutta mielestäni kumppanin valinnassa tuleekin olla. Miksi jakaa elämä jonkun kanssa, joka on vaan ihan kiva? Haluan uskoa että sitä suurta rakkautta ja sielunkumppanuuttakin on olemassa.
Saatanko jäädä oikeasti yksin elämässä, kun haikailen tuollaisten tunteiden perään? Pitäisikö tyytyä vähempään?
Kommentit (344)
En, ellei sitten nirsous = mielenterveysongelmat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siinä valitettavasti niin voi käydä :/ Eräs tuttavani (en voi sanoa ystäväni, mutta tuttavani) on 30 vuotias nainen. Hän on aina ollut todella "vaativa" miesten suhteen. Edelleenkään ei suhdetta ole. Hän on haaveillut viimeisest 10 vuotta lapsista ja haaveilee edelleen.. sopivaa miestä ei vaan tunnu löytyvän. Nyt hän hieman kriiseilee, että jääkö hän lapsettomaksi. En ymmärrä, kun hänelle ei mikään ei kukaan kelpaa. Aikuiselta naiselta aivan älyttömän lapsellisia syitä, kuten "nääh, jotenkin nössö vaikutelma jäi", eikä edes anna toista mahdollisuutta. Noita syitä on niin paljon, että suurinosa menee itseltäkin jo ihan ohi..
Nirsoksi syyttäminen on yksi sinkkumyytti, jolla sinkkuja pyritään häpäisemään ja syylistämään. Väestöliiton sivuilla voit lukea näistä myyteistä lisää. Ota ihan rauhassa vaan, ei sussa ole mitään vikaa. Jostain syystä tää yhteiskunta vaan toimii niin parisuhdekeskeisesti, että me sinkut ollaan joillekin parisuhdeihmisille kauhea uhka. Kaikenlaisia syytöksiä ja ilkeilyjä saa kuulla, mutta ole sinä kuitenkin kiltti itsellesi. Ei pidä tyytyä mihin tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siinä valitettavasti niin voi käydä :/ Eräs tuttavani (en voi sanoa ystäväni, mutta tuttavani) on 30 vuotias nainen. Hän on aina ollut todella "vaativa" miesten suhteen. Edelleenkään ei suhdetta ole. Hän on haaveillut viimeisest 10 vuotta lapsista ja haaveilee edelleen.. sopivaa miestä ei vaan tunnu löytyvän. Nyt hän hieman kriiseilee, että jääkö hän lapsettomaksi. En ymmärrä, kun hänelle ei mikään ei kukaan kelpaa. Aikuiselta naiselta aivan älyttömän lapsellisia syitä, kuten "nääh, jotenkin nössö vaikutelma jäi", eikä edes anna toista mahdollisuutta. Noita syitä on niin paljon, että suurinosa menee itseltäkin jo ihan ohi..
Ymmärräthän että oikeasti hänellä voi olla aivan muita syitä, mutta ei halua kertoa niitä. Esimerkiksi sairauksia...
4 vielä jatkaa: Harva ulkopuolinen tietää todella mitä jonkun ihmisen elämässä tapahtuu. On helppo syyttää nirsoksi, mutta taustalla voi olla ja yleensä onkin paljon sellaisia asioita ja elämänkäänteitä, jotka eivät ulkopuolisille kuulu tai avaudu. Kun mun avomies jätti mut, jostain syystä silloinkin mulle muutama ihminen sanoi että MÄ olen nirso. Ei ihan logiikka avautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kunnolla ymmärrä tätä ns nirsoutta. Eikö kaikkien kannata olla sellaisen ihmisen kanssa joka kolahtaa, jonka kanssa on hyvä olla? Ja jos joku ihminen ei siis tunnu hyvältä niin eihän se mitään nirsoutta ole? Ihan kuin se suhteessa oleminen olisi itsetarkoitus, ei sillä kumppanilla saati suhteen laadulla niin väliä.
Tiedän. Tuttavamies, joka erosi 5 vuotta sitten pitkäaikaisesta kumppanistaan koska tämä ei ollut "ulkonäöllisesti sopiva". Nainen oli ihan normaalinnäköinen ja kokoinen, mutta olisi pitänyt yhtäkkiä olla fitness, vaikka oli jo heidän tavatessaan samanlainen kuin erotessa. Noh, mies jäi metsästämään sitä fitnessiä, ja on tehnyt sitä siitä lähtien kun erosivat. Ei ole löytynyt. Se pitää vielä sanoa että mies ei itse tosiaan ole fitnsee, vaan kalju, mahakas kohta 5-kymppinen sairaseläkeläinen. Naisen pitäisi olla fitness, ja korkeakoulut käynyt, ja hyväpalkkaisessa työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä odotin niin kauan että löysin itselleni täydellisen miehen ja sitä saikin odottaa tosi kauan, mutta ikinä ei ole sen jälkeen tarvinut jossitella tai kriiseillä mistään. Minusta kumppanin etsinnässä saa ja pitää olla "nirso".
Vierailija kirjoitti:
En kunnolla ymmärrä tätä ns nirsoutta. Eikö kaikkien kannata olla sellaisen ihmisen kanssa joka kolahtaa, jonka kanssa on hyvä olla? Ja jos joku ihminen ei siis tunnu hyvältä niin eihän se mitään nirsoutta ole? Ihan kuin se suhteessa oleminen olisi itsetarkoitus, ei sillä kumppanilla saati suhteen laadulla niin väliä.
Todella monella se on näin. Ymmärrän ettei sulla ole, mutta se ei silti poista sitä etteikö erittäin monelle se ole juuri sitä.
Surullista toki, koska kuvittelevat olevansa oikeutettuja jotenkin parempaan kohteluun kun viimein pääsevät osallistumaan parina sosiaaliseen elämään. Surullista siksi, etteivät muut tätä välttämättä ymmärrä, ja sitten seuraa mielensäpahoittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Tuttavamies, joka erosi 5 vuotta sitten pitkäaikaisesta kumppanistaan koska tämä ei ollut "ulkonäöllisesti sopiva". Nainen oli ihan normaalinnäköinen ja kokoinen, mutta olisi pitänyt yhtäkkiä olla fitness, vaikka oli jo heidän tavatessaan samanlainen kuin erotessa. Noh, mies jäi metsästämään sitä fitnessiä, ja on tehnyt sitä siitä lähtien kun erosivat. Ei ole löytynyt. Se pitää vielä sanoa että mies ei itse tosiaan ole fitnsee, vaan kalju, mahakas kohta 5-kymppinen sairaseläkeläinen. Naisen pitäisi olla fitness, ja korkeakoulut käynyt, ja hyväpalkkaisessa työssä.
Karmeimman näköiset ja tyyliset miehet yleensä etsivät parhaimman näköisiä, treenatuimpia ja huomattavasti nuorempia naisia.
Seuraavassa elämässä synnyn mieheksi. :D
Tee elämässäsi asioita, joista nautit, äläkä stressaa sinkkuudesta. Parempi sun on elää vapaana yksin kuin väkisin tyypin kanssa joska on vain ok. Miksi pitäisi vaan tyytyä johonkin, mitä ei halua? En kutsuisi sitä nirsoudeksi vaan järkevyydeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä odotin niin kauan että löysin itselleni täydellisen miehen ja sitä saikin odottaa tosi kauan, mutta ikinä ei ole sen jälkeen tarvinut jossitella tai kriiseillä mistään. Minusta kumppanin etsinnässä saa ja pitää olla "nirso".
Kyllä.
Tulevat lapset kiittää kun vanhemmat on valinneet parhaan mahdollisen puolison jonka ovat voineet saada, eivätkä tyytyneet ekaan luuseriin jolle olisi kelvannut.
Vierailija kirjoitti:
Minä odotin niin kauan että löysin itselleni täydellisen miehen ja sitä saikin odottaa tosi kauan, mutta ikinä ei ole sen jälkeen tarvinut jossitella tai kriiseillä mistään. Minusta kumppanin etsinnässä saa ja pitää olla "nirso".
Kiitos kannustavista kommenteista. Toivon sydämestäni että minulle kävisi näin kuin tässä lainauksessa. Odottaminen ei ole ongelma, osaan kyllä olla yksin. Alkaa vain pelko hiipiä, että mitä jos odotan ja odotan mutta sitä oikeaa ei koskaan tulekaan vastaan? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi rakkaus olisi asia, joka tapahtuu kello kaulassa? Että jos et ole 30v mennessä rakastunut, sinussa on jotain vikaa ja olet viallinen, nirso, paska ihminen yms? Miksi on olemassa standardi siitä, että jos löydät rakkauden tietyssä ajassa, olet normaali ja fiksu ja ties mitä, mutta jos se asia ei vain tapahdu silloin, niin SINUSSA TÄYTYY OLLA VIKAA?
Toki itsekin toivoin että olisin saanut jakaa elämääni jonkun spesiaalin kanssa alle 30v, mutta ei se ole tapahtunut. Olen nyt 36v, ja alan tottua ajatukseen, ettei ehkä minulle ole olemassa sielunkumppania. En vain jaksa enää yrittää. Kuulostan ehkä paskalta, mutta en yritä enää yhdenkään takia ellei oikeasti tunnu luissa ja ytimissä tyyppi ensivilkaisulla tai pian sen jälkeen. Olen todennut että ihan turha lähteä ainakaan omalla kohdalla muuten yrittämään. Ja tiedän että näin tuskin tulee koskaan käymään. Keskityn siis niihin asioihin mihin voin tällä hetkellä vaikuttaa: työ, oma hyvinvointi, muut läheiset ihmissuhteet. Olen ihan onnellinen, vaikka en väitä ettenkö joskus tuntisi asiasta surua.
Minä.
Vauvakuume oli, mutta kun en kertakaikkiaan löytänyt sopivaa miestä, tein lapsen yksin hedelmöityshoidoilla.
Tapasin elämäni miehen sitten nelikymppisenä. En pystyisi ikinä tyytymään, eikä onneksi tarvinnutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä odotin niin kauan että löysin itselleni täydellisen miehen ja sitä saikin odottaa tosi kauan, mutta ikinä ei ole sen jälkeen tarvinut jossitella tai kriiseillä mistään. Minusta kumppanin etsinnässä saa ja pitää olla "nirso".
Kiitos kannustavista kommenteista. Toivon sydämestäni että minulle kävisi näin kuin tässä lainauksessa. Odottaminen ei ole ongelma, osaan kyllä olla yksin. Alkaa vain pelko hiipiä, että mitä jos odotan ja odotan mutta sitä oikeaa ei koskaan tulekaan vastaan? Ap
Tajusin just että olen vanha :) ! Vihasin sun ikäisenä, kun kaikki aina sanoivat, että "sä olet niin nuori vielä", ja nyt mun tekisi mieli 13 vuotta sinua vanhempana silti sanoa sulle niin. Älä oikeasti hätäile, aikaa on vaikka kuinka vielä lasten saamistakin ajatellen. Tee kaikkea hauskaa ja kehitä itseäsi, aktiiviset ja monesta kiinnostuneet ihmiset saavat kyllä seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Tuttavamies, joka erosi 5 vuotta sitten pitkäaikaisesta kumppanistaan koska tämä ei ollut "ulkonäöllisesti sopiva". Nainen oli ihan normaalinnäköinen ja kokoinen, mutta olisi pitänyt yhtäkkiä olla fitness, vaikka oli jo heidän tavatessaan samanlainen kuin erotessa. Noh, mies jäi metsästämään sitä fitnessiä, ja on tehnyt sitä siitä lähtien kun erosivat. Ei ole löytynyt. Se pitää vielä sanoa että mies ei itse tosiaan ole fitnsee, vaan kalju, mahakas kohta 5-kymppinen sairaseläkeläinen. Naisen pitäisi olla fitness, ja korkeakoulut käynyt, ja hyväpalkkaisessa työssä.
Voiko olla todellista?!?
Käsittämätöntä!
Ukolla ei kaikki haulit himassa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä odotin niin kauan että löysin itselleni täydellisen miehen ja sitä saikin odottaa tosi kauan, mutta ikinä ei ole sen jälkeen tarvinut jossitella tai kriiseillä mistään. Minusta kumppanin etsinnässä saa ja pitää olla "nirso".
Kiitos kannustavista kommenteista. Toivon sydämestäni että minulle kävisi näin kuin tässä lainauksessa. Odottaminen ei ole ongelma, osaan kyllä olla yksin. Alkaa vain pelko hiipiä, että mitä jos odotan ja odotan mutta sitä oikeaa ei koskaan tulekaan vastaan? Ap
Tajusin just että olen vanha :) ! Vihasin sun ikäisenä, kun kaikki aina sanoivat, että "sä olet niin nuori vielä", ja nyt mun tekisi mieli 13 vuotta sinua vanhempana silti sanoa sulle niin. Älä oikeasti hätäile, aikaa on vaikka kuinka vielä lasten saamistakin ajatellen. Tee kaikkea hauskaa ja kehitä itseäsi, aktiiviset ja monesta kiinnostuneet ihmiset saavat kyllä seuraa.
Kiitos sanoistasi :) Ap
Yksinäisyys on ylhäistä. Heikot tarvitsevat muita ihmisiä elämäänsä.
Itseni. Kun miehissä on niin paljon rumia. En voi pitää rumista ihmisistä.