Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tunnetko ihmisen, joka on jäänyt omaa nirsouttaan yksin elämässä?
09.11.2018 |
Pelkään, että jään yksin elämässäni. Minun on todella vaikea löytää kumppania, en vain kiinnostu kenestäkään kovin usein ja jos kiinnostun, niin se ei takaa että homma toimisi. Olen ollut todella ihastunut kolme kertaa elämässäni: ensimmäinen mies kuoli tapaturmaisesti kun olimme vähän aikaa tapailleet, toinen mies oli varattu joten en tietenkään ryhtynyt mihinkään, ja kolmatta tapailin kunnes hän jätti minut.
Olen 25-vuotias, nätti, ystävällinen luonteeltani, oma elämä (talous, koulutus ym.) on kunnossa, olen lapseton (haluaisin lapsia jos vaan mies löytyisi). Mielestäni minulla on kaikki edellytykset "saada" kumppani ja kyllähän minua lähestytäänkin, joten olenko vain liian rajoittunut itse?
Mietin, tulenko oikeasti jäämään yksin sen takia että olen jotenkin liian nirso tms... Minulle tullaan kyllä jutustelemaan välillä ja kun olin hetken aikaa deittipalvelussa, sain valtavasti viestejä. Juttelinkin ja tapasin joitakin miehiä, mutta kun ei vain sytytä :/ Olen varmasti nirso, mutta mielestäni kumppanin valinnassa tuleekin olla. Miksi jakaa elämä jonkun kanssa, joka on vaan ihan kiva? Haluan uskoa että sitä suurta rakkautta ja sielunkumppanuuttakin on olemassa.
Saatanko jäädä oikeasti yksin elämässä, kun haikailen tuollaisten tunteiden perään? Pitäisikö tyytyä vähempään?
Kommentit (344)
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Tuttavamies, joka erosi 5 vuotta sitten pitkäaikaisesta kumppanistaan koska tämä ei ollut "ulkonäöllisesti sopiva". Nainen oli ihan normaalinnäköinen ja kokoinen, mutta olisi pitänyt yhtäkkiä olla fitness, vaikka oli jo heidän tavatessaan samanlainen kuin erotessa. Noh, mies jäi metsästämään sitä fitnessiä, ja on tehnyt sitä siitä lähtien kun erosivat. Ei ole löytynyt. Se pitää vielä sanoa että mies ei itse tosiaan ole fitnsee, vaan kalju, mahakas kohta 5-kymppinen sairaseläkeläinen. Naisen pitäisi olla fitness, ja korkeakoulut käynyt, ja hyväpalkkaisessa työssä.
Auts. Ihmisten pitäisi edes tiedostaa omat rahkeensa ja todennäköisyydet tietynlaisen kumppanin löytämiselle. Jos on itse lihava ja vanha ja silti luulee voivansa todennäköisesti saada aivan päinvastaisen kumppanin, menee kyllä aika heikosti.
Itse haluan myös tietynlaisen kumppanin enkä halua tyytyä vähempään. Nykytilanteessa mahdollisuuteni ovat kohtalaiset ja siksi joko a) muutan itseäni mahdollisuuksia parantaakseni tai b) hyväksyn mahdollisuuden, etten ehkä löydä sopivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että jään 3v sitten tapahtuneen eron jälkeen yksin. En tapaa vapaita naisia elämässäni missään. En töissä, en harrastuksissa eikä ne varmaan kotoakaan tule hakemaan. Kokeilin jotain nettideittejäkin, mutta ei ollu mun juttu.
M36
Voi että... Täällä mä olisin, enkä mäkään tapaa koskaan ketään missään. Arki on niin arkea.
Tämähän se on, osa sinkuista ei tapaa toisiaan missään. Olen käynyt baareissakin, mutta erittäin vaikea sielläkään on keneenkään tutustua. Lopetin niissäkin ravaamisen. Mun elämä menee nykyään tätä rataa työ->koti->harrastukset->koti, toista x kertaa.
M36
Joo, tutulta kuulostaa. Siinä mielessä on hankalampi kyllä olla sinkku yli kolmekymppisenä, että mulla ainakin kaverit elää sitä pikkulapsiperhevaihetta ja sosiaaliset kuviot on siinä mielessä kutistuneet pienemmiksi -> myös uusien ihmisten tapaaminen on hankalampaa. Opiskeluaikoina oltiin aina menossa kaikissa riennoissa, sitä tutustui uusiin tyyppeihin kuin itsestään. T. Se sama, N 38.
Nettideittailu on vastaus tuohon ongelmaan. Monilla tosin on esteenä ennakkoluuloinen ja negatiivinen asenne kaikkeen "uuteen", vaikka nettideittailu ei mikään kovin uusi juttu enää ole.
Kokeilin, mutta ei se kyllä ollut mun juttu. En osaa ottaa hyviä kuvia itsestä, yms. Eli varmasti jään yksin jos ei joku hae kotoa.
M36
No jää sitten yksin. Valokuvaamoja tietysti on olemassa, kuten tiedät, mutta kukin tekee omat valintansa.
En mä ihan oikeasti kyllä nettideittejä varten lähde valokuvaamoon. Eikä se ole nuo kuvat ainoa syy, en oikein tunne omaksi tuota tapaa tutustua netissä. Tapaisin mieluiten kasvotusten, mutta ne naiset kenen kanssa juttelin nettideittisivustolla eivät livenä halunneet tavata. Tinderiäkin kokeilin, mutta en saanut siellä mätsejä.
M36
Niin. No, jos et tunne omaksi tapaa tutustua netissä niin ei sinulle jää vaihtoehtoja. Kun ainut tapa miten joku sinut kotoa hakisi on juuri sen netin kautta. Eipä sinua kumppanin löytäminen edes näytä kiinnostavan, kun valokuvaajalle maksaminen on jo ihan liikaa.
Pakko kysyä, että onko monellakin miehellä valokuvaajien ottamia kuvia siellä? Itse en ainakaan huomannut naisilla.
M36
No ei herranjumala todellakaan ole :D Ihan bullshittiä tommonen. Mä ymmärrän todella hyvin, että nettideittailu ei jaksa kiinnostaa, mulla menee siihen välillä myös hermot niin viimeisen päälle että lopetan aina pitkäksi aikaa koko homman. Rehellisesti sanottuna en nauti nettideittailusta yhtään, eikä tulostakaan ole tullut, mutta aina sitten vain sinne lopulta päädyn, koska en ymmärrä missä muuallakaan ketään tapaisin. Kaverit ovat tosiaan kiinni perhekuvioissaan ja olen töissäkin naisvaltaisella alalla. Valitettavasti Suomi on Suomi ja täällä ei ole tapana tutustua ihmisiin ruokakaupassa tai lenkkipolulla. Jätä omaan arvoonsa tollaiset "jos haluaisit löytää seuraa, menisit kyllä valokuvaamoon" -kommentit :D. Ei kukaan sellaista tee. N 38
Näin vähän ajattelinkin, että onpas miehet panostaneet jos siellä valokuvaajien ottamia kuvia on. Toisaalta melko huonot ne mun itse ottamat kuvat oli kun Tinderissäkään en saanut yhtään mätsiä ;D
M36
Ei se niistä kuvista ole välttämättä kiinni. Vaikka olisi miten täydelliset kuvat, ei se sitä takaa, että hyvää seuraa löytyisi. Tinder on julma. Mä en käytä sitä ollenkaan. N 38
Mitä sä sitten käytät? Itse kun en ole pääkaupunkiseudulta niin monissakaan ei tahdo olla omalta alueelta käyttäjiäkään juuri ollenkaan.
M36
Oon nyt Suomi24:ssä. Sekin on kyllä aivan kauhea :D! Oon kokeillut varmaan kaikkia muita paitsi Tinderiä ja Eliittikumppaneita, myös Match.comia ja näitä muita maksullisia asioita. N 38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä odotin niin kauan että löysin itselleni täydellisen miehen ja sitä saikin odottaa tosi kauan, mutta ikinä ei ole sen jälkeen tarvinut jossitella tai kriiseillä mistään. Minusta kumppanin etsinnässä saa ja pitää olla "nirso".
Kiitos kannustavista kommenteista. Toivon sydämestäni että minulle kävisi näin kuin tässä lainauksessa. Odottaminen ei ole ongelma, osaan kyllä olla yksin. Alkaa vain pelko hiipiä, että mitä jos odotan ja odotan mutta sitä oikeaa ei koskaan tulekaan vastaan? Ap
Voi olla, ettei tulekaan sitä oikeaa. Pitäisikö sitten vaan tyytyä sopivaan? Nämä on persoonakohtaisia valintoja. Ite en ole koskaan voinut tyytyä, se ei vaan käy. Olen elänyt suhteessa, jossa kaikki vaan oli kohdillaan, riitelyä oli, rakkautta oli, molemmat oli täysillä mukana, ei mitään tyytymistä. Ei ollut elämänikäinen rakkaus, mutta sellainen, jota muistelen mummonakin hymyssä suin.
Otsikon ja aloituksen perusteella ajattelin sinun olevan joku nelikymppinen, mutta 25 veelle tuo kolme ihastumista ja "sielunkumppanin' löytämättömyys on on ihan normaalia. Et ole nirso, miksi olisit jonkun kanssa joka on "ihan ookoo"? Itse olen ollut todella ihastunut kahdesti, olen 26. Oon nyt naimisissa, mutta en kummankaan "suuren ihastukseni" kanssa, vaan ihan ookoon miehen kanssa. Suosittelen kokemuksen syvällä rintaäänellä odottamaan "sitä oikeaa" äläkä tyydy siihen "ihan kivaan". En mä halua mieheni kanssa lapsia, vaikka hän varmasti olisi hyvä isä, koska en ole varma itsestäni. Haluan lapsille ehjän kodin, enkä todellakaan ole varma, tulenko olemaan "ihan ookoon" kanssa lopun ikäni vai tuleeko se täydellisesti kolahtava joskus vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Otsikon ja aloituksen perusteella ajattelin sinun olevan joku nelikymppinen, mutta 25 veelle tuo kolme ihastumista ja "sielunkumppanin' löytämättömyys on on ihan normaalia. Et ole nirso, miksi olisit jonkun kanssa joka on "ihan ookoo"? Itse olen ollut todella ihastunut kahdesti, olen 26. Oon nyt naimisissa, mutta en kummankaan "suuren ihastukseni" kanssa, vaan ihan ookoon miehen kanssa. Suosittelen kokemuksen syvällä rintaäänellä odottamaan "sitä oikeaa" äläkä tyydy siihen "ihan kivaan". En mä halua mieheni kanssa lapsia, vaikka hän varmasti olisi hyvä isä, koska en ole varma itsestäni. Haluan lapsille ehjän kodin, enkä todellakaan ole varma, tulenko olemaan "ihan ookoon" kanssa lopun ikäni vai tuleeko se täydellisesti kolahtava joskus vastaan.
Ois tosi mielenkiintoista kuulla lisää siitä ajatusprosessista jonka seurauksena päädyit menemään naimisiin tämän miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että jään 3v sitten tapahtuneen eron jälkeen yksin. En tapaa vapaita naisia elämässäni missään. En töissä, en harrastuksissa eikä ne varmaan kotoakaan tule hakemaan. Kokeilin jotain nettideittejäkin, mutta ei ollu mun juttu.
M36
Voi että... Täällä mä olisin, enkä mäkään tapaa koskaan ketään missään. Arki on niin arkea.
Tämähän se on, osa sinkuista ei tapaa toisiaan missään. Olen käynyt baareissakin, mutta erittäin vaikea sielläkään on keneenkään tutustua. Lopetin niissäkin ravaamisen. Mun elämä menee nykyään tätä rataa työ->koti->harrastukset->koti, toista x kertaa.
M36
Joo, tutulta kuulostaa. Siinä mielessä on hankalampi kyllä olla sinkku yli kolmekymppisenä, että mulla ainakin kaverit elää sitä pikkulapsiperhevaihetta ja sosiaaliset kuviot on siinä mielessä kutistuneet pienemmiksi -> myös uusien ihmisten tapaaminen on hankalampaa. Opiskeluaikoina oltiin aina menossa kaikissa riennoissa, sitä tutustui uusiin tyyppeihin kuin itsestään. T. Se sama, N 38.
Nettideittailu on vastaus tuohon ongelmaan. Monilla tosin on esteenä ennakkoluuloinen ja negatiivinen asenne kaikkeen "uuteen", vaikka nettideittailu ei mikään kovin uusi juttu enää ole.
Kokeilin, mutta ei se kyllä ollut mun juttu. En osaa ottaa hyviä kuvia itsestä, yms. Eli varmasti jään yksin jos ei joku hae kotoa.
M36
No jää sitten yksin. Valokuvaamoja tietysti on olemassa, kuten tiedät, mutta kukin tekee omat valintansa.
En mä ihan oikeasti kyllä nettideittejä varten lähde valokuvaamoon. Eikä se ole nuo kuvat ainoa syy, en oikein tunne omaksi tuota tapaa tutustua netissä. Tapaisin mieluiten kasvotusten, mutta ne naiset kenen kanssa juttelin nettideittisivustolla eivät livenä halunneet tavata. Tinderiäkin kokeilin, mutta en saanut siellä mätsejä.
M36
Niin. No, jos et tunne omaksi tapaa tutustua netissä niin ei sinulle jää vaihtoehtoja. Kun ainut tapa miten joku sinut kotoa hakisi on juuri sen netin kautta. Eipä sinua kumppanin löytäminen edes näytä kiinnostavan, kun valokuvaajalle maksaminen on jo ihan liikaa.
Pakko kysyä, että onko monellakin miehellä valokuvaajien ottamia kuvia siellä? Itse en ainakaan huomannut naisilla.
M36
No ei herranjumala todellakaan ole :D Ihan bullshittiä tommonen. Mä ymmärrän todella hyvin, että nettideittailu ei jaksa kiinnostaa, mulla menee siihen välillä myös hermot niin viimeisen päälle että lopetan aina pitkäksi aikaa koko homman. Rehellisesti sanottuna en nauti nettideittailusta yhtään, eikä tulostakaan ole tullut, mutta aina sitten vain sinne lopulta päädyn, koska en ymmärrä missä muuallakaan ketään tapaisin. Kaverit ovat tosiaan kiinni perhekuvioissaan ja olen töissäkin naisvaltaisella alalla. Valitettavasti Suomi on Suomi ja täällä ei ole tapana tutustua ihmisiin ruokakaupassa tai lenkkipolulla. Jätä omaan arvoonsa tollaiset "jos haluaisit löytää seuraa, menisit kyllä valokuvaamoon" -kommentit :D. Ei kukaan sellaista tee. N 38
Näin vähän ajattelinkin, että onpas miehet panostaneet jos siellä valokuvaajien ottamia kuvia on. Toisaalta melko huonot ne mun itse ottamat kuvat oli kun Tinderissäkään en saanut yhtään mätsiä ;D
M36
Ei se niistä kuvista ole välttämättä kiinni. Vaikka olisi miten täydelliset kuvat, ei se sitä takaa, että hyvää seuraa löytyisi. Tinder on julma. Mä en käytä sitä ollenkaan. N 38
Mitä sä sitten käytät? Itse kun en ole pääkaupunkiseudulta niin monissakaan ei tahdo olla omalta alueelta käyttäjiäkään juuri ollenkaan.
M36
Oon nyt Suomi24:ssä. Sekin on kyllä aivan kauhea :D! Oon kokeillut varmaan kaikkia muita paitsi Tinderiä ja Eliittikumppaneita, myös Match.comia ja näitä muita maksullisia asioita. N 38
Suomi24 oli mun alueella melko huono, kuvatttomia profiileja melkein kaikki ja tekstiäkään ei oltu viitsitty kirjoittaa.
M36
Sinällään ihan normaalia, ettei ole helppoa löytää kumppania. Kannattaa kuitenkin tavata ihmisiä ja tutustua uusiin miehiin, koska jos ei ole edes paljon tekemisissä ihmisten kanssa, on luonnollisesti vähemmän mahdollisuuksia kumppanin löytämiseen, ja silloin on vaikeampi löytää uusia ystäviäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että jään 3v sitten tapahtuneen eron jälkeen yksin. En tapaa vapaita naisia elämässäni missään. En töissä, en harrastuksissa eikä ne varmaan kotoakaan tule hakemaan. Kokeilin jotain nettideittejäkin, mutta ei ollu mun juttu.
M36
Voi että... Täällä mä olisin, enkä mäkään tapaa koskaan ketään missään. Arki on niin arkea.
Tämähän se on, osa sinkuista ei tapaa toisiaan missään. Olen käynyt baareissakin, mutta erittäin vaikea sielläkään on keneenkään tutustua. Lopetin niissäkin ravaamisen. Mun elämä menee nykyään tätä rataa työ->koti->harrastukset->koti, toista x kertaa.
M36
Joo, tutulta kuulostaa. Siinä mielessä on hankalampi kyllä olla sinkku yli kolmekymppisenä, että mulla ainakin kaverit elää sitä pikkulapsiperhevaihetta ja sosiaaliset kuviot on siinä mielessä kutistuneet pienemmiksi -> myös uusien ihmisten tapaaminen on hankalampaa. Opiskeluaikoina oltiin aina menossa kaikissa riennoissa, sitä tutustui uusiin tyyppeihin kuin itsestään. T. Se sama, N 38.
Nettideittailu on vastaus tuohon ongelmaan. Monilla tosin on esteenä ennakkoluuloinen ja negatiivinen asenne kaikkeen "uuteen", vaikka nettideittailu ei mikään kovin uusi juttu enää ole.
Kokeilin, mutta ei se kyllä ollut mun juttu. En osaa ottaa hyviä kuvia itsestä, yms. Eli varmasti jään yksin jos ei joku hae kotoa.
M36
No jää sitten yksin. Valokuvaamoja tietysti on olemassa, kuten tiedät, mutta kukin tekee omat valintansa.
En mä ihan oikeasti kyllä nettideittejä varten lähde valokuvaamoon. Eikä se ole nuo kuvat ainoa syy, en oikein tunne omaksi tuota tapaa tutustua netissä. Tapaisin mieluiten kasvotusten, mutta ne naiset kenen kanssa juttelin nettideittisivustolla eivät livenä halunneet tavata. Tinderiäkin kokeilin, mutta en saanut siellä mätsejä.
M36
Niin. No, jos et tunne omaksi tapaa tutustua netissä niin ei sinulle jää vaihtoehtoja. Kun ainut tapa miten joku sinut kotoa hakisi on juuri sen netin kautta. Eipä sinua kumppanin löytäminen edes näytä kiinnostavan, kun valokuvaajalle maksaminen on jo ihan liikaa.
Pakko kysyä, että onko monellakin miehellä valokuvaajien ottamia kuvia siellä? Itse en ainakaan huomannut naisilla.
M36
No ei herranjumala todellakaan ole :D Ihan bullshittiä tommonen. Mä ymmärrän todella hyvin, että nettideittailu ei jaksa kiinnostaa, mulla menee siihen välillä myös hermot niin viimeisen päälle että lopetan aina pitkäksi aikaa koko homman. Rehellisesti sanottuna en nauti nettideittailusta yhtään, eikä tulostakaan ole tullut, mutta aina sitten vain sinne lopulta päädyn, koska en ymmärrä missä muuallakaan ketään tapaisin. Kaverit ovat tosiaan kiinni perhekuvioissaan ja olen töissäkin naisvaltaisella alalla. Valitettavasti Suomi on Suomi ja täällä ei ole tapana tutustua ihmisiin ruokakaupassa tai lenkkipolulla. Jätä omaan arvoonsa tollaiset "jos haluaisit löytää seuraa, menisit kyllä valokuvaamoon" -kommentit :D. Ei kukaan sellaista tee. N 38
Näin vähän ajattelinkin, että onpas miehet panostaneet jos siellä valokuvaajien ottamia kuvia on. Toisaalta melko huonot ne mun itse ottamat kuvat oli kun Tinderissäkään en saanut yhtään mätsiä ;D
M36
Ei se niistä kuvista ole välttämättä kiinni. Vaikka olisi miten täydelliset kuvat, ei se sitä takaa, että hyvää seuraa löytyisi. Tinder on julma. Mä en käytä sitä ollenkaan. N 38
Mitä sä sitten käytät? Itse kun en ole pääkaupunkiseudulta niin monissakaan ei tahdo olla omalta alueelta käyttäjiäkään juuri ollenkaan.
M36
Oon nyt Suomi24:ssä. Sekin on kyllä aivan kauhea :D! Oon kokeillut varmaan kaikkia muita paitsi Tinderiä ja Eliittikumppaneita, myös Match.comia ja näitä muita maksullisia asioita. N 38
Suomi24 oli mun alueella melko huono, kuvatttomia profiileja melkein kaikki ja tekstiäkään ei oltu viitsitty kirjoittaa.
M36
No huono se on täällä pk-seudullakin. Mutta jos saain ehdottaa jotain, älä automaattisesti skippaa kuvatonta profiilia, siellä voi takana olla esim. todella mielenkiintoinen ihminen, joka ei vain esim työn vuoksi voi laittaa kuvaansa. Olen tavannut tosi hyvännäköisiä ja fksujakin tyyppejä, joilla ei ole ollut kuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että jään 3v sitten tapahtuneen eron jälkeen yksin. En tapaa vapaita naisia elämässäni missään. En töissä, en harrastuksissa eikä ne varmaan kotoakaan tule hakemaan. Kokeilin jotain nettideittejäkin, mutta ei ollu mun juttu.
M36
Voi että... Täällä mä olisin, enkä mäkään tapaa koskaan ketään missään. Arki on niin arkea.
Tämähän se on, osa sinkuista ei tapaa toisiaan missään. Olen käynyt baareissakin, mutta erittäin vaikea sielläkään on keneenkään tutustua. Lopetin niissäkin ravaamisen. Mun elämä menee nykyään tätä rataa työ->koti->harrastukset->koti, toista x kertaa.
M36
Joo, tutulta kuulostaa. Siinä mielessä on hankalampi kyllä olla sinkku yli kolmekymppisenä, että mulla ainakin kaverit elää sitä pikkulapsiperhevaihetta ja sosiaaliset kuviot on siinä mielessä kutistuneet pienemmiksi -> myös uusien ihmisten tapaaminen on hankalampaa. Opiskeluaikoina oltiin aina menossa kaikissa riennoissa, sitä tutustui uusiin tyyppeihin kuin itsestään. T. Se sama, N 38.
Nettideittailu on vastaus tuohon ongelmaan. Monilla tosin on esteenä ennakkoluuloinen ja negatiivinen asenne kaikkeen "uuteen", vaikka nettideittailu ei mikään kovin uusi juttu enää ole.
Kokeilin, mutta ei se kyllä ollut mun juttu. En osaa ottaa hyviä kuvia itsestä, yms. Eli varmasti jään yksin jos ei joku hae kotoa.
M36
No jää sitten yksin. Valokuvaamoja tietysti on olemassa, kuten tiedät, mutta kukin tekee omat valintansa.
En mä ihan oikeasti kyllä nettideittejä varten lähde valokuvaamoon. Eikä se ole nuo kuvat ainoa syy, en oikein tunne omaksi tuota tapaa tutustua netissä. Tapaisin mieluiten kasvotusten, mutta ne naiset kenen kanssa juttelin nettideittisivustolla eivät livenä halunneet tavata. Tinderiäkin kokeilin, mutta en saanut siellä mätsejä.
M36
Niin. No, jos et tunne omaksi tapaa tutustua netissä niin ei sinulle jää vaihtoehtoja. Kun ainut tapa miten joku sinut kotoa hakisi on juuri sen netin kautta. Eipä sinua kumppanin löytäminen edes näytä kiinnostavan, kun valokuvaajalle maksaminen on jo ihan liikaa.
Pakko kysyä, että onko monellakin miehellä valokuvaajien ottamia kuvia siellä? Itse en ainakaan huomannut naisilla.
M36
No ei herranjumala todellakaan ole :D Ihan bullshittiä tommonen. Mä ymmärrän todella hyvin, että nettideittailu ei jaksa kiinnostaa, mulla menee siihen välillä myös hermot niin viimeisen päälle että lopetan aina pitkäksi aikaa koko homman. Rehellisesti sanottuna en nauti nettideittailusta yhtään, eikä tulostakaan ole tullut, mutta aina sitten vain sinne lopulta päädyn, koska en ymmärrä missä muuallakaan ketään tapaisin. Kaverit ovat tosiaan kiinni perhekuvioissaan ja olen töissäkin naisvaltaisella alalla. Valitettavasti Suomi on Suomi ja täällä ei ole tapana tutustua ihmisiin ruokakaupassa tai lenkkipolulla. Jätä omaan arvoonsa tollaiset "jos haluaisit löytää seuraa, menisit kyllä valokuvaamoon" -kommentit :D. Ei kukaan sellaista tee. N 38
Näin vähän ajattelinkin, että onpas miehet panostaneet jos siellä valokuvaajien ottamia kuvia on. Toisaalta melko huonot ne mun itse ottamat kuvat oli kun Tinderissäkään en saanut yhtään mätsiä ;D
M36
Ei se niistä kuvista ole välttämättä kiinni. Vaikka olisi miten täydelliset kuvat, ei se sitä takaa, että hyvää seuraa löytyisi. Tinder on julma. Mä en käytä sitä ollenkaan. N 38
Mitä sä sitten käytät? Itse kun en ole pääkaupunkiseudulta niin monissakaan ei tahdo olla omalta alueelta käyttäjiäkään juuri ollenkaan.
M36
Oon nyt Suomi24:ssä. Sekin on kyllä aivan kauhea :D! Oon kokeillut varmaan kaikkia muita paitsi Tinderiä ja Eliittikumppaneita, myös Match.comia ja näitä muita maksullisia asioita. N 38
Suomi24 oli mun alueella melko huono, kuvatttomia profiileja melkein kaikki ja tekstiäkään ei oltu viitsitty kirjoittaa.
M36
No huono se on täällä pk-seudullakin. Mutta jos saain ehdottaa jotain, älä automaattisesti skippaa kuvatonta profiilia, siellä voi takana olla esim. todella mielenkiintoinen ihminen, joka ei vain esim työn vuoksi voi laittaa kuvaansa. Olen tavannut tosi hyvännäköisiä ja fksujakin tyyppejä, joilla ei ole ollut kuvaa.
Ja tämä siis N 38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otsikon ja aloituksen perusteella ajattelin sinun olevan joku nelikymppinen, mutta 25 veelle tuo kolme ihastumista ja "sielunkumppanin' löytämättömyys on on ihan normaalia. Et ole nirso, miksi olisit jonkun kanssa joka on "ihan ookoo"? Itse olen ollut todella ihastunut kahdesti, olen 26. Oon nyt naimisissa, mutta en kummankaan "suuren ihastukseni" kanssa, vaan ihan ookoon miehen kanssa. Suosittelen kokemuksen syvällä rintaäänellä odottamaan "sitä oikeaa" äläkä tyydy siihen "ihan kivaan". En mä halua mieheni kanssa lapsia, vaikka hän varmasti olisi hyvä isä, koska en ole varma itsestäni. Haluan lapsille ehjän kodin, enkä todellakaan ole varma, tulenko olemaan "ihan ookoon" kanssa lopun ikäni vai tuleeko se täydellisesti kolahtava joskus vastaan.
Mutta mikä on se ihan OK? Mitä se tarkoittaa käytännössä?
Tunnen aika montakin. Hyvinä ystävinä 2 ja ovat sinkkuja. Yksi tuttu 38 v nettitreffeillä tapasi ihan ok miehen, sanoi se on nyt tässä. Kuukauden päästä oli raskaana, 3 v päästä 2 lasta, paljon asuntolainaa ja naimisissa.
Onnistuminen on muutamien prosenttien luokkaa, heillä onnistui.
Itse tapasin mieheni baarissa, oli juuri lähdössä pariksi kk Ruotsiin, mutta lähettelimme sähköposteja koko ajan tiiviisti. Kun keikka oli ohi ja muutti takaisin Suomeen, kävimme treffeillä ja hommasta ei meinannut tulla mitään. Päätin nyt vaan kummatkin emme ole oma itsemme ja 3.n treffien jälkeen rakastuin. Moni päättää ekojen treffien jälkeen ei kolahda. Voitaisiin antaa toiselle mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen aika montakin. Hyvinä ystävinä 2 ja ovat sinkkuja. Yksi tuttu 38 v nettitreffeillä tapasi ihan ok miehen, sanoi se on nyt tässä. Kuukauden päästä oli raskaana, 3 v päästä 2 lasta, paljon asuntolainaa ja naimisissa.
Onnistuminen on muutamien prosenttien luokkaa, heillä onnistui.
Itse tapasin mieheni baarissa, oli juuri lähdössä pariksi kk Ruotsiin, mutta lähettelimme sähköposteja koko ajan tiiviisti. Kun keikka oli ohi ja muutti takaisin Suomeen, kävimme treffeillä ja hommasta ei meinannut tulla mitään. Päätin nyt vaan kummatkin emme ole oma itsemme ja 3.n treffien jälkeen rakastuin. Moni päättää ekojen treffien jälkeen ei kolahda. Voitaisiin antaa toiselle mahdollisuus.
Toki voitaisiin, mutta ei siinä mitään häviä jos e i h a l u a. Silloin vain pitää ymmärtää olevansa sellainen ihminen jolle ei ole niin tärkeää että on rakastunut ylipäätään, tulee raskaaksi, voi mennä naimisiin jne. Ongelmissa ollaan vasta sitten jos kuvitellaan että elämällä tai vastakkaisen sukupuolen edustajilla kollektiivisesti on jonkinlainen velvollisuus tuoda kotiovelle juuri se yksi miljoonasta joka kolahtaisi, tai jos kuvitellaan että se että itse kiinnostuu jostakusta jotenkin velvoittaa tämän ihmisen kiinnostumaan takaisin.
Itse olin nuorena tosi nätti ja vauhdikas, mutten mikään super-upee.
En ikinä saanut sellaista miestä jonka olisin halunnut.
Otin kolmanneksi parhaan, kunnollisen, vähän juntin, reippaan miehen. Kun menin naimisiin, tiesin että tämä ei ole koko elämän liitto.
Olin 28v kun viimein olin raskaana. Lapsi jäi ainoaksi ja on nyt aikuinen.
Ero tuli kun lapsi oli ala-asteella, mies alkoi etoa fyysisesti ja oli sosiaalisestikin aika kömpelö. En pystynyt enää vain säälistä jatkamaan.
Minua edelleen sanotaan kauniiksi, mutta en ole koskaan löytänyt sellaista miestä jota voisin rakastaa.
Onneksi tuli yksi lapsi tehtyä ja ihan ajallaan, niin ei mennyt täysin hukkaan tämä ainutkertainen elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kai olin nirso, kun halusin tuntea rakkautta ja himoa miestä kohtaan. Pari kertaa seurustelin vain siksi, että on tapana. Miehissä ei mitään vikaa, mutta seksi oli ällöttävää, kun ei ollut rakkautta. Ja muutenkin ikävää, kun ei ollut tunteita miestä kohtaan. Se ei riittänyt minulle. Olin 31v kun sitten rakastuin. Onneksi en aiemmin mennyt naimisiin ok tyypin kans. Eroamaanhan sitä olisi joutunut
Vierailija kirjoitti:
Itse olin nuorena tosi nätti ja vauhdikas, mutten mikään super-upee.
En ikinä saanut sellaista miestä jonka olisin halunnut.
Otin kolmanneksi parhaan, kunnollisen, vähän juntin, reippaan miehen. Kun menin naimisiin, tiesin että tämä ei ole koko elämän liitto.
Olin 28v kun viimein olin raskaana. Lapsi jäi ainoaksi ja on nyt aikuinen.
Ero tuli kun lapsi oli ala-asteella, mies alkoi etoa fyysisesti ja oli sosiaalisestikin aika kömpelö. En pystynyt enää vain säälistä jatkamaan.
Minua edelleen sanotaan kauniiksi, mutta en ole koskaan löytänyt sellaista miestä jota voisin rakastaa.
Onneksi tuli yksi lapsi tehtyä ja ihan ajallaan, niin ei mennyt täysin hukkaan tämä ainutkertainen elämä.
Ohis: oletko ameeba kun lisääntyminen on ollut ainoa tarkoitus minkä olet elämällesi keksinyt?
Musta on jotenkin järkkyä ajatella että ihminen kokee elämän menevän hukkaan jos ei lisäänny- eikö hän pysty arvostamaan elämän ja maailman kaikkia ihmeitä tai löytämään tarkoitusta esim. muiden auttamisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että jään 3v sitten tapahtuneen eron jälkeen yksin. En tapaa vapaita naisia elämässäni missään. En töissä, en harrastuksissa eikä ne varmaan kotoakaan tule hakemaan. Kokeilin jotain nettideittejäkin, mutta ei ollu mun juttu.
M36
Voi että... Täällä mä olisin, enkä mäkään tapaa koskaan ketään missään. Arki on niin arkea.
Tämähän se on, osa sinkuista ei tapaa toisiaan missään. Olen käynyt baareissakin, mutta erittäin vaikea sielläkään on keneenkään tutustua. Lopetin niissäkin ravaamisen. Mun elämä menee nykyään tätä rataa työ->koti->harrastukset->koti, toista x kertaa.
M36
Joo, tutulta kuulostaa. Siinä mielessä on hankalampi kyllä olla sinkku yli kolmekymppisenä, että mulla ainakin kaverit elää sitä pikkulapsiperhevaihetta ja sosiaaliset kuviot on siinä mielessä kutistuneet pienemmiksi -> myös uusien ihmisten tapaaminen on hankalampaa. Opiskeluaikoina oltiin aina menossa kaikissa riennoissa, sitä tutustui uusiin tyyppeihin kuin itsestään. T. Se sama, N 38.
Nettideittailu on vastaus tuohon ongelmaan. Monilla tosin on esteenä ennakkoluuloinen ja negatiivinen asenne kaikkeen "uuteen", vaikka nettideittailu ei mikään kovin uusi juttu enää ole.
Kokeilin, mutta ei se kyllä ollut mun juttu. En osaa ottaa hyviä kuvia itsestä, yms. Eli varmasti jään yksin jos ei joku hae kotoa.
M36
No jää sitten yksin. Valokuvaamoja tietysti on olemassa, kuten tiedät, mutta kukin tekee omat valintansa.
En mä ihan oikeasti kyllä nettideittejä varten lähde valokuvaamoon. Eikä se ole nuo kuvat ainoa syy, en oikein tunne omaksi tuota tapaa tutustua netissä. Tapaisin mieluiten kasvotusten, mutta ne naiset kenen kanssa juttelin nettideittisivustolla eivät livenä halunneet tavata. Tinderiäkin kokeilin, mutta en saanut siellä mätsejä.
M36
Niin. No, jos et tunne omaksi tapaa tutustua netissä niin ei sinulle jää vaihtoehtoja. Kun ainut tapa miten joku sinut kotoa hakisi on juuri sen netin kautta. Eipä sinua kumppanin löytäminen edes näytä kiinnostavan, kun valokuvaajalle maksaminen on jo ihan liikaa.
Pakko kysyä, että onko monellakin miehellä valokuvaajien ottamia kuvia siellä? Itse en ainakaan huomannut naisilla.
M36
Selkeästi valokuvaajan ottama kuva olisi kyllä itselleni kummastuksen aihe. Parhaita ja vetävimpiä kuvia ovat kaverin jossakin tilanteessa ottamat kuvat, tai itse otetut kuvat, jotka näyttävät siltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Tuttavamies, joka erosi 5 vuotta sitten pitkäaikaisesta kumppanistaan koska tämä ei ollut "ulkonäöllisesti sopiva". Nainen oli ihan normaalinnäköinen ja kokoinen, mutta olisi pitänyt yhtäkkiä olla fitness, vaikka oli jo heidän tavatessaan samanlainen kuin erotessa. Noh, mies jäi metsästämään sitä fitnessiä, ja on tehnyt sitä siitä lähtien kun erosivat. Ei ole löytynyt. Se pitää vielä sanoa että mies ei itse tosiaan ole fitnsee, vaan kalju, mahakas kohta 5-kymppinen sairaseläkeläinen. Naisen pitäisi olla fitness, ja korkeakoulut käynyt, ja hyväpalkkaisessa työssä.
Auts. Ihmisten pitäisi edes tiedostaa omat rahkeensa ja todennäköisyydet tietynlaisen kumppanin löytämiselle. Jos on itse lihava ja vanha ja silti luulee voivansa todennäköisesti saada aivan päinvastaisen kumppanin, menee kyllä aika heikosti.
Itse haluan myös tietynlaisen kumppanin enkä halua tyytyä vähempään. Nykytilanteessa mahdollisuuteni ovat kohtalaiset ja siksi joko a) muutan itseäni mahdollisuuksia parantaakseni tai b) hyväksyn mahdollisuuden, etten ehkä löydä sopivaa.
Tämä. Olisi myös aika hirveä ajatus olla omalle kumppanille se tyydyttävä vaihtoehto, kun ei oman mielensä mukaista saanut. Ja kuten pari kirjoittajaa täällä onkin jo miettinyt, niin entäs sitten kun otat kumppaniksesi ihan-jonkun-vaan ja oletkin onnettomasti varattuna parisuhteessa, kun se oikeasti itseä miellyttävä käveleekin vastaan ja olisi jopa kiinnostunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun prinssi löytyi kun olin jo 40v. Elin kyllä täysillä ne aiemmatkin vuodet, matkustelin, loin uraa, harrastin. Ei ollut mikään pakko saada perhettä, mutta ehdin senkin saada.
Koskaan kenenkään ei pitäisi vaan tyytyä, siitä ei tule kun onnettomuutta, avioeroja ja kurjasti voivia lapsia. Mieslapsi joka ottaa kenet tahansa naisen kun ei osaa yksinkään elää, ei pitäisi naista saada, ei hän ansaitse, kun parisuhteet on aikuisia varten, ei niitä varten jotka tarvitsevat äidin pyyhkimään pyllyä.
Niin, naisethan eivät tuohon naislapsisyndroomaan syyllistykään, ehei ollenkaan. Ehkä jopa huomattavasti enemmän kuin miehet. Näkeehän sen jo siitä keitä on enemmän sinkkuina, naisia vai miehiä.
Miehiä.
Kuule mieslapsi, et taaskaan tajunnut. Naislapsi (joka Suomessa on aika harvinainen tapaus) ei ole sinkkuna, hän valitsee isänsä kaltaisen miehen, koska ei osaa olla yksin, ja aina löytyy joku 50 v pölvästimies, joka ei ymmärrä ettei sellainen liitto kestä aikaa. Kun mies muuttuu tuesta vanhukseksi iässä 60 v, naislapsi ei pysty omaksumaan omaishoitajan roolia, koska hän on se keskenkasvuinen, joka ikuisesti kaipaa tukea. Ja lähtee. Onneksi naislapset ovat harvinaistuva laji.
Mieslapsi taas on aika yleinen otus, henkisesti lapsen tasolla ja hyvin itsekäs, ja kelpuuttaa kenen tahansa naisen, koska yksinkään ei osaa olla. Ei tunne kiintymystä, on surkea isä kun on henkisessä mielessä yksi lapsista, syyttää sitten naista kun suhteesta ei noilla spekseillä ikinä tule hyvää. Ulisee palstoilla, että miksi naiset ei kelpuuta paskaa. No siksi.
Vierailija kirjoitti:
Nirsoksi syyttäminen on yksi sinkkumyytti, jolla sinkkuja pyritään häpäisemään ja syylistämään. Väestöliiton sivuilla voit lukea näistä myyteistä lisää. Ota ihan rauhassa vaan, ei sussa ole mitään vikaa. Jostain syystä tää yhteiskunta vaan toimii niin parisuhdekeskeisesti, että me sinkut ollaan joillekin parisuhdeihmisille kauhea uhka. Kaikenlaisia syytöksiä ja ilkeilyjä saa kuulla, mutta ole sinä kuitenkin kiltti itsellesi. Ei pidä tyytyä mihin tahansa.
Taas on työllistetty tutkijoita.
Kun sinkkuja on niin paljon, että syntyy kokonaisia mytologioita, jostainhan se kertoo. Mahdollisesti siitä, että Väestöliitolla on liikaa rahaa ja aikaa.
Päättäkää nyt kuitenkin, haluatteko parisuhteen vai satunnaista seksiseuraa, toimikaa sen mukaan ja lakatkaa valittamasta.
Sen pituinen se.
Mitä sä sitten käytät? Itse kun en ole pääkaupunkiseudulta niin monissakaan ei tahdo olla omalta alueelta käyttäjiäkään juuri ollenkaan.
M36