Ylivirittynyt hermosto

Hengitysjutut tai jääpalat ei auta.

Rauhoittavat lääkkeet. En oo muuta keksinyt. Tai vaihtoehtoisesti erakoituminen.

ahdistunut

Rauhallinen kävelylenkki luonnossa ilman että on mitään kuulokkeita

Liikunta? Esim. kuntosali. Mutta ei kuitenkaan mitään hirveää rääkkiä. 

Ahdistus jatkuvaa eikä hellitä. Rauhoittavaa käytössä, ollut jo vuosia. Välillä ahdistuskohtauksia, joiden aikana itsetuhoidia ajatuksia ja olen alkanut pelkäämään niitä.

Olen käyttänyt essitalopraamia, auttaa ahdistuneisuuteen ja masennukseen. Kun se ahdistus helpottaa niin muukin elämässä helpottuu ja olo kevenee. En tiedä, auttaako kaikilla mutta mulla tosi paljon.

Vierailija kirjoitti:

Liikunta? Esim. kuntosali. Mutta ei kuitenkaan mitään hirveää rääkkiä. 

En saa itseäni liikkeelle ja kuntosalille meneminen on ajatuksena ihan mahdoton. Käveleminen ulkona voi pahimmillaan pahentaa ahdistusta ja irrallisuuden tunnetta. Ihan kauheaa, koska olen ennen ollut ulkoilmaihminen ja nyt sekään ei enää auta.

Tee niitä asioita mitkä tuntuu vaikeimmilta ja mitä välttelet eniten. Näitä palstoja kannattaa myös vähentää koska jos olet vähänkin keskivertoa älykkäämpi tai herkempi niin nämä saa kropan jatkuvaan virittyneeseen tilaan kun sitä kakan määrää ei pääse pakoon mikä ttäälläkin hyppii silmille kokoajan taukoamatta, yleinen tyhmyys, negatiivisuus jne. Kotona jotain äänikirjaa/sarjaa tms mielummin. 

Säännölliset rentoutumisharjoitukset.

Minkä ikäinen olet? Jos olet 40+, voi hyvinkin olla kyse (esi)vaihdevuosista. Hormonikorvaushoito auttoi minulla.

Kolmen vuoden totaalinen lepo mahdollisimman pimeässä auttoi minulla. Homma venyi ninkin pitkäksi kuin kymmenen vuotta, koska olin aikaisemmin kävellyt. Kävely veti kehon takaisin pakene ja taistele-tilaan ja keho ei palautunut. Pelkästään kävellessä mummovauhdilla syke meni suoraan 110bpm. Ihan kilometrin kävely lähimarkettiin. Aloin lopulta tilaamaan kotiin ruokaa. Pahinta oli lääkärit jotka ei suostuneet kaikkien tieteellisten evidenssien edessä myöntämään sairaseläkettä. No lopulta löysin urheilulääkärin joka ymmärsi kaikki keräämäni faktat ja tarkasti päiväkirjan. Työstä burnout ja työttömänä yli kymmenen vuotta. Heikon synnynnäisen fyysisen vian takia olen pienestä pitäen harrastnut liikuntaa vähintään sen 10h viikossa kuntouttavasti, että kykenen arjen asioihin. Työelämä plus tämä työelämää ylläpitävä jumppa oli kuormittanut hermostoni äärimmilleen. Lähinnä työelämä, jossa päivät venyi kymmentuntisiksi ja ruokatauot oli olemattomat. Palkka oli myös olematon ja piti säästää ravinnossa tietenkin. Tämä ruokki sitten totaalista romahdusta itsessään melko tehokkaasti. Viikonloppuisin tai tyttömänä ei kyennyt palautumaan, koska ihan pieni sykkeen kohoaminen romautti palautumisen ja meni mont päivää palautua ihan kävelystäkin. 

Kokonaisuudessaan kuntoutuminen venyi (kiitos puutteellisen työterveyden ja olemattomien lääkäreiden takia) yli viistoissta vuotta. Josta kolme oli varsinaista palautumista ja parantumista ylirasitustilasta. Lisäravinteet, verikokeet ja kattokaa se lepo kuntoon. Ei yhtään kävelyä jos syke nousee yli sadan tai jos pysäkillä syke nousee ysiinkymppiin, niin ei ulkoilua. Pelkkää pimeässä olemista ja ruuat tilaatte kotiin. Ruokailu ja uni on tärkein palautumisessa. Pahinta oli aivosumu ja kongnitiivinen tason lasku. Olin käytännössä lievästi kehitysvammaisen tasolla oleva dementikko. Nyt tämä on vain muisto vain ja painajainen. En oikastaan muista mitään niistä vuosista. Onneksi selvisin. Itsaria en kyennyt tekemään koska plkästään kaupassa käynti otti voimille. 

t. Työelämän rikkoma

Mulla tuo on ihan fyysistä, johtuu välillä liikaa intoilevasta kilpirauhasesta ja vaihdevuosista, molempiin on lääkitys. Syke, verenpaine, lihaskireydet ja paniikkioireet (ahdistuneisuus, irratinaaliset pelkotilat, fight or flight) asettuvat mulla parhaiten piikkimatolla ja magnesiumilla. Tiukkoihin tilanteisiin on propral mikä pakottaa pumpun rauhoittumaan ja sitä myötä muukin sätkyily helpottaa.

bentsot ja viina