Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tunnetko ihmisen, joka on jäänyt omaa nirsouttaan yksin elämässä?
09.11.2018 |
Pelkään, että jään yksin elämässäni. Minun on todella vaikea löytää kumppania, en vain kiinnostu kenestäkään kovin usein ja jos kiinnostun, niin se ei takaa että homma toimisi. Olen ollut todella ihastunut kolme kertaa elämässäni: ensimmäinen mies kuoli tapaturmaisesti kun olimme vähän aikaa tapailleet, toinen mies oli varattu joten en tietenkään ryhtynyt mihinkään, ja kolmatta tapailin kunnes hän jätti minut.
Olen 25-vuotias, nätti, ystävällinen luonteeltani, oma elämä (talous, koulutus ym.) on kunnossa, olen lapseton (haluaisin lapsia jos vaan mies löytyisi). Mielestäni minulla on kaikki edellytykset "saada" kumppani ja kyllähän minua lähestytäänkin, joten olenko vain liian rajoittunut itse?
Mietin, tulenko oikeasti jäämään yksin sen takia että olen jotenkin liian nirso tms... Minulle tullaan kyllä jutustelemaan välillä ja kun olin hetken aikaa deittipalvelussa, sain valtavasti viestejä. Juttelinkin ja tapasin joitakin miehiä, mutta kun ei vain sytytä :/ Olen varmasti nirso, mutta mielestäni kumppanin valinnassa tuleekin olla. Miksi jakaa elämä jonkun kanssa, joka on vaan ihan kiva? Haluan uskoa että sitä suurta rakkautta ja sielunkumppanuuttakin on olemassa.
Saatanko jäädä oikeasti yksin elämässä, kun haikailen tuollaisten tunteiden perään? Pitäisikö tyytyä vähempään?
Kommentit (344)
Oletteko huomanneet miten yleistä on että mieheltä tulee HETI kun penis on sisällä.
Jollain voi olla Patric kotona..mutta mitään iloa sängyssä siitä ei ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M42v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas monta viestiä siitä, kuinka sinkkuuden syy löytyy aina peilistä.
Jos se olisi omasta tahdostani kiinni, en olisi sinkku. Minut on aina naiset jättäneet samalla syyllä: Ei vaan ENÄÄ tunnu siltä. On siis tuntunut aiemmin ja elämää on suunniteltu sen mukaan.
Enhän itsekään olisi näihin suhteisiin ryhtynyt, jos ei sitä tunnetta olisi ollut. Nirsoudestakaan ei ole kyse, vaan ihastukseni ovat olleet useista eri sosiaaliluokista ja ulkonäöllisesti laidasta laitaan. Mikään saalis en ole itsekään. Omana itsenäni olen aina pyrkinyt elämään ja ehkä siksi minuunkin on alunalkaen ihastuttu. Ja sen olen luullut lupauksista ja hellistä sanoista riittävän myös jatkossa. Aina se on kuitenkin kuukausien tai vuosien saatossa muuttunut toisen osapuolen osalta.
Tällä haluan vain tuoda esiin, että kyllä sinä itse olet aika avuton tilanteessa, jossa toisen mieli muuttuu. Rikkoohan tämä ihmisen kuin ihmisen, kun ei voi enää luottaa. Sääli etten kohdannut sitä aitoa loppuelämän kumppanuutta ja järkkymätöntä luottamusta. Nyt on jo myöhäistä.
Mulle on kanssa käynyt aina näin ja itse en ole sitä tajunnut mutta lapsi kysyi kerran, isä miksi et ikinä naura?
Ajattelun asiaa ja sanoin että isällä on aika vaikeaa ja huolia.
Vieraiden ihmisten seurassa olen sosiaalisesti kömpelö ellen ole juonut itseäni hauskaksi ja sitten tuo vakavuus, vaikka olenkin ihan huumorintajuinen ja nuorena rentotyyppi, mutta kyllä elämä sen verran potkinut päähän.
Löytyisipä jostain nainen mikä olisi rento, huumorintajuinen, iloinen ja pirteä, ehkä vähän "huithapelikin" iällä ei niin ole väliä jos vielä miellyttäisi omaa silmää, ihanne olisi "luonnonkaunis" eikä tarvitsisi tekoripsiä, maalattuja kulmia, jatkoja hiuksissa ym.
Et naura ikinä?
Haluat huumorintajuisen naisen?
Löytyisipä jostain nainen mikä olisi rento, huumorintajuinen, iloinen ja pirteä, ehkä vähän "huithapelikin" iällä ei niin ole väliä jos vielä miellyttäisi omaa silmää, ihanne olisi "luonnonkaunis" eikä tarvitsisi tekoripsiä, maalattuja kulmia, jatkoja hiuksissa ym.
Ei omaa nirsouttaan vaan vaikean luonteen takia. Kaverini on todella kaunis ja fiksu, mutta todella vaikealuontoinen. Kaiken pitää mennä juuri niin kuin hän sanoo. On ollut liian kauan yksin eikä osaa enää ottaa kumppania tarpeeksi huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Löytyisipä jostain nainen mikä olisi rento, huumorintajuinen, iloinen ja pirteä, ehkä vähän "huithapelikin" iällä ei niin ole väliä jos vielä miellyttäisi omaa silmää, ihanne olisi "luonnonkaunis" eikä tarvitsisi tekoripsiä, maalattuja kulmia, jatkoja hiuksissa ym.
Rento jesh oon
huumorintajuinen jesh!
iloinen ja pirteä= sama asia oon:)
huithapeli? =ehkä
jatkot hiuksissa= on..eli ei match
kulmat värjätty= ei mätch
tekoripset: kun lähden baariin
JOOO:::EI!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Löytyisipä jostain nainen mikä olisi rento, huumorintajuinen, iloinen ja pirteä, ehkä vähän "huithapelikin" iällä ei niin ole väliä jos vielä miellyttäisi omaa silmää, ihanne olisi "luonnonkaunis" eikä tarvitsisi tekoripsiä, maalattuja kulmia, jatkoja hiuksissa ym.
Hei Pirjo 60V täällä vaan moi''
Oon ihan luomu ja tykkään pieruhuumorista , kaljasta , lätkästä ja isosta munasta
Ollaanks mätsi?:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen. Kumpikin muuten äidinkielen opettajia. Erittäin älykkäitä naisia, persoonallisia ja sivistyneitä. Vaikea löytää samanhenkistä miestä, miestä, joka täyttäisi heidän vaatimuksensa. Vaikea kuvitellakaan, että olisivat pariutuneet jonkun kanssa vain "saadakseen miehen". Nyt ikää jo 50+ ja ovat todella vinkeitä "vanhapiikoja", joilla on terävä kieli ja erittäin syvällisiä ajatuksia.
Tämä se taitaa olla minunkin tulevaisuuteni. Toisaalta viihdyn kyllä yksinkin, mutta kaikkein mieluiten olisin onnellisesti naimisissa mukavan miehen kanssa. Surettaa ajatella että mokasin mahdollisuuteni kun parikymppisenä valitsin miehen jonka kanssa kuvittelin eläväni loppuikäni kunnes hän meni ja petti luottamukseni nelikymppisenä.
"Vaatimuslistani" on kieltämättä mahdoton. Haluaisin että mies on suurinpiirtein tasapainoinen, ei elämänhallintaongelmia (alkoholismi, hoitamaton mt-ongelma jne.), olisi kiva jos hän ei juoksisi karkuun syvällisiä keskusteluita ja akateemisuuttani, pitäisi seksistä ja hellittelystä ja olisi introvertti. Tarkkoja ulkonäkö- ja ikävaatimuksia ei ole, mutta mieluummin nuorempi kuin yli 50-v.
Nyt olen siis 42v, 170/95, paino jakautunut sopusuhtaisesti mutta kyllähän sen näkee kauas että ylimääräistä on.
-170-
170
Missä asut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M42v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas monta viestiä siitä, kuinka sinkkuuden syy löytyy aina peilistä.
Jos se olisi omasta tahdostani kiinni, en olisi sinkku. Minut on aina naiset jättäneet samalla syyllä: Ei vaan ENÄÄ tunnu siltä. On siis tuntunut aiemmin ja elämää on suunniteltu sen mukaan.
Enhän itsekään olisi näihin suhteisiin ryhtynyt, jos ei sitä tunnetta olisi ollut. Nirsoudestakaan ei ole kyse, vaan ihastukseni ovat olleet useista eri sosiaaliluokista ja ulkonäöllisesti laidasta laitaan. Mikään saalis en ole itsekään. Omana itsenäni olen aina pyrkinyt elämään ja ehkä siksi minuunkin on alunalkaen ihastuttu. Ja sen olen luullut lupauksista ja hellistä sanoista riittävän myös jatkossa. Aina se on kuitenkin kuukausien tai vuosien saatossa muuttunut toisen osapuolen osalta.
Tällä haluan vain tuoda esiin, että kyllä sinä itse olet aika avuton tilanteessa, jossa toisen mieli muuttuu. Rikkoohan tämä ihmisen kuin ihmisen, kun ei voi enää luottaa. Sääli etten kohdannut sitä aitoa loppuelämän kumppanuutta ja järkkymätöntä luottamusta. Nyt on jo myöhäistä.
Mulle on kanssa käynyt aina näin ja itse en ole sitä tajunnut mutta lapsi kysyi kerran, isä miksi et ikinä naura?
Ajattelun asiaa ja sanoin että isällä on aika vaikeaa ja huolia.
Vieraiden ihmisten seurassa olen sosiaalisesti kömpelö ellen ole juonut itseäni hauskaksi ja sitten tuo vakavuus, vaikka olenkin ihan huumorintajuinen ja nuorena rentotyyppi, mutta kyllä elämä sen verran potkinut päähän.
Löytyisipä jostain nainen mikä olisi rento, huumorintajuinen, iloinen ja pirteä, ehkä vähän "huithapelikin" iällä ei niin ole väliä jos vielä miellyttäisi omaa silmää, ihanne olisi "luonnonkaunis" eikä tarvitsisi tekoripsiä, maalattuja kulmia, jatkoja hiuksissa ym.Eikä ole vaatimuksena muuta kun "luonnonkaunis"? Eli se kauneuden kaikkein harvinaisin laji. Miksi ihmeessä joku mukava kaunotar ottaisi tuollaisen ankeuttajan ja murjottajan?
Toivomuksia, ei vaatimuksia, mutta se on ehdotonta etten enää ala katsomaan yhtään mitään sohvan nurkassa mököttäjää millä mikään ei ole hyvin.
Jotenkin pitäisi tämä jyrkässä alamäessä oleva elämä saada käännettyä nousuun.
Faija on juoppo kusipää ja se jostain löytää aina naisia mitkä ovat jaksaneet katsoa sen sikailua vuosikausia, yksikin nainen 20vuotta mistä ajasta faija oli 8v kännissä yhtä kyytiä.Kun sinä et ala katsoa murjottajaa, miksi luulet että joku jaksaisi katsoa sinua?
Miksi ei jaksaisi, olen ihan kunnollinen mies.
Sori vaan, mutta 25-vuotias pelkää jäävänsä yksin... Sinulla on vielä vuosia aikaa löytää elämänkumppani, ja perheen perustaminenkin onnistuu aika helposti vielä 10 vuoden sisällä.
Mielestäni on ok olla sen verran nirso, että kelpuuttaa vain kumppanin, jonka kanssa pystyy olemaan (välillä) onnellinen. Nykyään korostetaan suuria tunteita, mutta henkilö jonka seurassa tuntee itsensä onnelliseksi on mielestäni se oikea. Rakkaus ja intohimo on huonompi mittari, koska ne on osittain biologiaan perustuvia tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon edelleen näin 36-vuotiaana yksin. Eikä siis koskaan ole ollutkaan yhtään ehdokasta. N. 32 -vuotiaaksi jaksoin toivoa ja olla aktiivinen, mutta jatkuvat torjunnat lopulta musersivat, vaikka kuinka yritin pysyä positiivisena.
Nyt olen huomannut, että itsetunto on aivan 0 - kutakuinkin vihaan itseäni. Näen peilissä vain ällöttävän hirviön, jota kukaan ei voi rakastaa tai haluta. Siispä väistän jo katseetkin nykyään - torjun itse, ettei minua taas torjuttaisi.
On siis täysin mahdollista, että jää yksin vaikkei erityisen nirso olekaan. Saattaa olla jotain muuta taustalla, esim. itselläni kiinnostuneiden puute, nykyisin pelko ja olematon itsevarmuus. Kun ei koskaan pääse edes treffeille, niin miten voisi saada positiviisia kokemuksia vastakkaisesta sukupuolesta? Ja kehittää sitä itsetuntoa sillä alueella?
Ei kaikille ole jotakuta jossakin odottamassa - yleensä tätä "löydät kyllä varmasti jonkun" -mantraa toistelee joku, jonka mielestä 6kk sinkkuus 22-vuotiaana oli tosi rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
M42v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas monta viestiä siitä, kuinka sinkkuuden syy löytyy aina peilistä.
Jos se olisi omasta tahdostani kiinni, en olisi sinkku. Minut on aina naiset jättäneet samalla syyllä: Ei vaan ENÄÄ tunnu siltä. On siis tuntunut aiemmin ja elämää on suunniteltu sen mukaan.
Enhän itsekään olisi näihin suhteisiin ryhtynyt, jos ei sitä tunnetta olisi ollut. Nirsoudestakaan ei ole kyse, vaan ihastukseni ovat olleet useista eri sosiaaliluokista ja ulkonäöllisesti laidasta laitaan. Mikään saalis en ole itsekään. Omana itsenäni olen aina pyrkinyt elämään ja ehkä siksi minuunkin on alunalkaen ihastuttu. Ja sen olen luullut lupauksista ja hellistä sanoista riittävän myös jatkossa. Aina se on kuitenkin kuukausien tai vuosien saatossa muuttunut toisen osapuolen osalta.
Tällä haluan vain tuoda esiin, että kyllä sinä itse olet aika avuton tilanteessa, jossa toisen mieli muuttuu. Rikkoohan tämä ihmisen kuin ihmisen, kun ei voi enää luottaa. Sääli etten kohdannut sitä aitoa loppuelämän kumppanuutta ja järkkymätöntä luottamusta. Nyt on jo myöhäistä.
Mulle on kanssa käynyt aina näin ja itse en ole sitä tajunnut mutta lapsi kysyi kerran, isä miksi et ikinä naura?
Ajattelun asiaa ja sanoin että isällä on aika vaikeaa ja huolia.
Vieraiden ihmisten seurassa olen sosiaalisesti kömpelö ellen ole juonut itseäni hauskaksi ja sitten tuo vakavuus, vaikka olenkin ihan huumorintajuinen ja nuorena rentotyyppi, mutta kyllä elämä sen verran potkinut päähän.
Löytyisipä jostain nainen mikä olisi rento, huumorintajuinen, iloinen ja pirteä, ehkä vähän "huithapelikin" iällä ei niin ole väliä jos vielä miellyttäisi omaa silmää, ihanne olisi "luonnonkaunis" eikä tarvitsisi tekoripsiä, maalattuja kulmia, jatkoja hiuksissa ym.Eikä ole vaatimuksena muuta kun "luonnonkaunis"? Eli se kauneuden kaikkein harvinaisin laji. Miksi ihmeessä joku mukava kaunotar ottaisi tuollaisen ankeuttajan ja murjottajan?
Niin mutta huomasitko että ikä vaatimusta ei ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luonnollisesti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löytyisipä jostain nainen mikä olisi rento, huumorintajuinen, iloinen ja pirteä, ehkä vähän "huithapelikin" iällä ei niin ole väliä jos vielä miellyttäisi omaa silmää, ihanne olisi "luonnonkaunis" eikä tarvitsisi tekoripsiä, maalattuja kulmia, jatkoja hiuksissa ym.
Hei Pirjo 60V täällä vaan moi''
Oon ihan luomu ja tykkään pieruhuumorista , kaljasta , lätkästä ja isosta munasta
Ollaanks mätsi?:)
kalja ..jesh
lätkä jesh...
pieruhuumori..mul on laktoosi intoleranssi joten jesh..
pirjo 60v... no ei tullu mätsii:(
Vierailija kirjoitti:
Sori vaan, mutta 25-vuotias pelkää jäävänsä yksin... Sinulla on vielä vuosia aikaa löytää elämänkumppani, ja perheen perustaminenkin onnistuu aika helposti vielä 10 vuoden sisällä.
Mielestäni on ok olla sen verran nirso, että kelpuuttaa vain kumppanin, jonka kanssa pystyy olemaan (välillä) onnellinen. Nykyään korostetaan suuria tunteita, mutta henkilö jonka seurassa tuntee itsensä onnelliseksi on mielestäni se oikea. Rakkaus ja intohimo on huonompi mittari, koska ne on osittain biologiaan perustuvia tunteita.
En pysty panee jos en halua miestä:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei omaa nirsouttaan vaan vaikean luonteen takia. Kaverini on todella kaunis ja fiksu, mutta todella vaikealuontoinen. Kaiken pitää mennä juuri niin kuin hän sanoo. On ollut liian kauan yksin eikä osaa enää ottaa kumppania tarpeeksi huomioon.
Vaikeita luonteita löytyy. Eräs seurustelukumppanini oli tälläinen tapaus. Valitettavasti oli myös erittäin kaunis ja ikäisekseen mallimittainen, joten tavallaan pilasi naismakuni. Nirsoilen nyt siis katsellen ulkoisesti saman oloista, mutta sen lisäksi sisäisesti viehättävää. Tämän nirsoilun takia tulen todennäköisesti jäämään yksin.
Vierailija kirjoitti:
Löytyisipä jostain nainen mikä olisi rento, huumorintajuinen, iloinen ja pirteä, ehkä vähän "huithapelikin" iällä ei niin ole väliä jos vielä miellyttäisi omaa silmää, ihanne olisi "luonnonkaunis" eikä tarvitsisi tekoripsiä, maalattuja kulmia, jatkoja hiuksissa ym.
Unelmiesi nainen täällä ..täs on mun lista:
Omat hiukset
Iso muna
Rahaa ulkomaan matkoihin ja lahjoihin
MITÄ? EIKÖ KELPAA?
ei naurata kirjoitti:
M42v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas monta viestiä siitä, kuinka sinkkuuden syy löytyy aina peilistä.
Jos se olisi omasta tahdostani kiinni, en olisi sinkku. Minut on aina naiset jättäneet samalla syyllä: Ei vaan ENÄÄ tunnu siltä. On siis tuntunut aiemmin ja elämää on suunniteltu sen mukaan.
Enhän itsekään olisi näihin suhteisiin ryhtynyt, jos ei sitä tunnetta olisi ollut. Nirsoudestakaan ei ole kyse, vaan ihastukseni ovat olleet useista eri sosiaaliluokista ja ulkonäöllisesti laidasta laitaan. Mikään saalis en ole itsekään. Omana itsenäni olen aina pyrkinyt elämään ja ehkä siksi minuunkin on alunalkaen ihastuttu. Ja sen olen luullut lupauksista ja hellistä sanoista riittävän myös jatkossa. Aina se on kuitenkin kuukausien tai vuosien saatossa muuttunut toisen osapuolen osalta.
Tällä haluan vain tuoda esiin, että kyllä sinä itse olet aika avuton tilanteessa, jossa toisen mieli muuttuu. Rikkoohan tämä ihmisen kuin ihmisen, kun ei voi enää luottaa. Sääli etten kohdannut sitä aitoa loppuelämän kumppanuutta ja järkkymätöntä luottamusta. Nyt on jo myöhäistä.
Mulle on kanssa käynyt aina näin ja itse en ole sitä tajunnut mutta lapsi kysyi kerran, isä miksi et ikinä naura?
Ajattelun asiaa ja sanoin että isällä on aika vaikeaa ja huolia.
Vieraiden ihmisten seurassa olen sosiaalisesti kömpelö ellen ole juonut itseäni hauskaksi ja sitten tuo vakavuus, vaikka olenkin ihan huumorintajuinen ja nuorena rentotyyppi, mutta kyllä elämä sen verran potkinut päähän.
Löytyisipä jostain nainen mikä olisi rento, huumorintajuinen, iloinen ja pirteä, ehkä vähän "huithapelikin" iällä ei niin ole väliä jos vielä miellyttäisi omaa silmää, ihanne olisi "luonnonkaunis" eikä tarvitsisi tekoripsiä, maalattuja kulmia, jatkoja hiuksissa ym.Et naura ikinä?
Haluat huumorintajuisen naisen?
Olet hauska kännissä ?
just just
Mä oon ikisinkku.
Oon ollut koko 30-vuotisen elämäni aikana kerran tulisesti ihastunut, ja muutama vähän laimeampi ihastus.
Oon todella seksuaalinen, mutta en vain ihastu/rakastu. Enkä halua aloittaa suhdetta/jatkaa tapailua pidempään, kun se tietty tunne puuttuu :/ kerran yritin ja seurustelin tällaisessa ihastus-suhteessa, eikä siitä mitään tullut. En ole koskaan ollut rakastunut.
Olen nainen, jonka fyysinen olemus on kuin kohotettu taikina. Ihokin on juuri sellainen taikinan värinen ja näyttää siltä että jos sitä tökkäisi sormella niin siihen jäisi painauma. En koskaan kuntoile kunnolla, ja se todella paistaa päällepäin. Olen jonkin verran ylipainoinen, mutta ylipainoa enemmän ulkonäköäni leimaa tuo taikinamainen velttous. On ikävä sanoa näin, mutta se saa muissa aikaan melkein fyysistä pahoinvointia. Esimerkiksi hartioita tai leuan linjaa ei juurikaan ole, joten syntyy vaikutelma että minä vain valun alaspäin vähän niin kuin barbapapa. Kokonaisuutena olemukseni ei mielestäni ole hyvinvoivan ihmisen, vaikka mitään kuntoilua rajoittavia sairauksia tai esim. masennusta minulla ei ole. Ymmärrän miksi joku ihminen valitsee ennemmin terveen, ryhdikkään olemuksen kuin tuollaisen vetelän habituksen, mutta selvästi liikunta ja kuntoilu eivät vain kuulu elämääni. Haluan silti miehen joka on kuin Love islandin Patrick
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ikisinkku.
Oon ollut koko 30-vuotisen elämäni aikana kerran tulisesti ihastunut, ja muutama vähän laimeampi ihastus.
Oon todella seksuaalinen, mutta en vain ihastu/rakastu. Enkä halua aloittaa suhdetta/jatkaa tapailua pidempään, kun se tietty tunne puuttuu :/ kerran yritin ja seurustelin tällaisessa ihastus-suhteessa, eikä siitä mitään tullut. En ole koskaan ollut rakastunut.
vagina hieroja Antti Kurhonen täsä hei vaan moi
Taksa 100Eur kerta
Valitettavasti nirsoista melkoinen osa on ylikriittisiä, takakireitä ja mv-rajatapauksia, jotka jokaisen itseään kunnioittavan miehen kannattaa kiertää kaukaa. Ennen omaa vakiintumista seurustelin lyhyen aikaa pariinkin kertaa nirson kanssa ennen kuin opin, että never again. Kun toiselle mikään ei riitä tai ei tunnu hyvältä, niin parisuhteesta tulee yhtä helvettiä.
Nirsous on täysin eri asia kuin se, että asettaa vaatimuksia seurustelukumppanille tai suhteen perustana on, että tuntee vetoa toista kohtaan. Keskeinen ero näiden välillä on, että ns. terveet vaatimukset omaavat kumppanit pystyvät nauttimaan seurustelusta ja muustakin arjesta. Lisäksi he hyväksyvät sen, että kumppani ei ole täydellinen ja hänessä voi olla myös ärsyttäviä piirteitä. Nirsolle tämän kaltainen ajattelu on täysin mahdotonta ja oman kokemukseni perusteella nirsot oikein etsivät huonoja puolia kumppanissa, jotta suhde ei voisi toimia.