Eläkeläispariskunta kauppaa omakotitaloa Äänekoskelta: ihmettelee kun ei mene kaupaksi 160 000 eurolla
Saahan sitä ihmetellä. Ei tingitä hinnasta. No, ei kannata sitten ihmetellä kaupan nihkeyttä. Liian ahneelle jää musta pekka käteen.
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000005889602.html
Kommentit (530)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle jäi (meinasi jäädä) tontyyppinen tölli käsiin perinnön kautta. Bonuksena se, että talo oli kylmänä viimeiset 15v kun leskimies muutti kylille ruokakaupan viereen.
Myynti ei kuulemma tullut kysymykseenkään, kun talosta tulee ihan pian ns. arvotalo kun alueen suljettu kaivos (tai tehdas, täytä tähän jokin menneiden aikojen suuri työllistäjä) avataan uudelleen.
Kieltäydyin perinnöstä välttääkseni sotkut, ihmeen viisas päätös muuten näin pöljältä naiselta.
Välittäjä arvioi myyntihinnaksi 5000 e. Siis viisi tuhatta euroa, koko talo hulppean keittiöremontin hinnalla. Että niin.
Viisikin tonnia on enemmän kuin ei mitään. En ymmärrä miten koit pärjänneesi perinnöstä kieltäytymällä.
Miten nopeasti kuvittelet, että tuommoisen mörskän olisi saanut myytyä, ja paljon sitä odotellessa olisi saanut maksella kiinteistöveroja, jätemaksuja ja muita kiinteitä kuluja? Viidestä tonnista vielä siivu välittäjälle, niin todellakin kannattavampaa kieltäytyä.
Tuollaisen talon kiinteistävero on kympeissä, eikä mitään jätehuoltoa tarvita, kun siellä ei asu ketään. Helpommalla pääsit, mutta tuskin sentään pärjäsit rahallisesti.
Perin samanlaisen mörskän eikä siitä ole mitään muuta kuin vaivaa. Otin tietysti perinnön vastaan, kun samalla perin paljon metsämaata. Aion purkaa koko tönön seuraavien harvennushakkuiden jälkeen. Purkukustannukst tulevat olemaan todennäköisesti yli 10 000 euroa.
Pistä tarjoiskysely nettiin. Aika monet firmat purkaa ilmaiseksi, jos purussa on jotain rahan arvoista tavaraa.
Ja mitähän se arvotavara olisi? Tuhansia kiloja kuparia, niin sitten ehkä. Olen laskenut kymmeniä omakotitalon purku-urakoita, eikä kertaakaan ole maksaja suunnilleen riepotellut tuhkaa päällensä hinnan kuultuaan.
No esimerkiksi kakluuniuuneja ja hirsirunko.
Asuntokupla puhkeaa. Ei kukaan hullu maksa 20v vanhasta omakotitalosta 160k€ asuntojen ollessa muutenkin ylitarjottuja. Kohta edes uutta omakotitaloa ei saa kaupaksi tuohon hintaan, joten viisas odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuriositeettina, kuinka paljon te kommentoijat olisitte itse valmiita ottamaan persnettoa omasta talostanne? Kuinka paljon vähemmällä olisit itse valmis myymään, kuin millä olet ostanut? Ja katse peiliin: jos ei olisi pakko myydä, myisitkö esim. 50% vähemmällä? Vai jäisitkö ennemmin odottamaan, että tulisi vaikka se yksi, joka ihastuisi, ja tekisi hyvän tarjouksen?
Just myin 30 000 eurolla ostamani auton 10 000 eirolla. Omaisuus kuluu ja ikääntyy, myös talot.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu missäpäin Äänekoskea. Se Äänekoski on laaja käsitys. Toki biotuotetehdas on tuonut sille alueelle pössistä ja asunnot ovat kysyttyjä mutta jos talo on esim. Suolahden suunnalla niin siinä ja tuossa että onko hinta liian korkea.
Äänekosken keskustan liepeillä on ollut kohtuullinen hintataso aina. Suolahdessa hintataso on ollut vaatimaton. Samoin jos mennään Konginkankaan tai Saarijärven suuntaan niin hinnat putoavat. On vaikea sanoa miten biotuotetehdas on tähän asuntojen hintakehitykseen vaikuttanut mutta luultavasti Äänekosken keskustan liepeillä hinnat ovat nousseet. Muista taajamista on vaikea sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuriositeettina, kuinka paljon te kommentoijat olisitte itse valmiita ottamaan persnettoa omasta talostanne? Kuinka paljon vähemmällä olisit itse valmis myymään, kuin millä olet ostanut? Ja katse peiliin: jos ei olisi pakko myydä, myisitkö esim. 50% vähemmällä? Vai jäisitkö ennemmin odottamaan, että tulisi vaikka se yksi, joka ihastuisi, ja tekisi hyvän tarjouksen?
Just myin 30 000 eurolla ostamani auton 10 000 eirolla. Omaisuus kuluu ja ikääntyy, myös talot.
Älä viitsi verrata autoja ja taloja keskenään. Kuinka monta omaa taloa olet myynyt ja paljonko otit niistä tappiota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle jäi (meinasi jäädä) tontyyppinen tölli käsiin perinnön kautta. Bonuksena se, että talo oli kylmänä viimeiset 15v kun leskimies muutti kylille ruokakaupan viereen.
Myynti ei kuulemma tullut kysymykseenkään, kun talosta tulee ihan pian ns. arvotalo kun alueen suljettu kaivos (tai tehdas, täytä tähän jokin menneiden aikojen suuri työllistäjä) avataan uudelleen.
Kieltäydyin perinnöstä välttääkseni sotkut, ihmeen viisas päätös muuten näin pöljältä naiselta.
Välittäjä arvioi myyntihinnaksi 5000 e. Siis viisi tuhatta euroa, koko talo hulppean keittiöremontin hinnalla. Että niin.
Viisikin tonnia on enemmän kuin ei mitään. En ymmärrä miten koit pärjänneesi perinnöstä kieltäytymällä.
Miten nopeasti kuvittelet, että tuommoisen mörskän olisi saanut myytyä, ja paljon sitä odotellessa olisi saanut maksella kiinteistöveroja, jätemaksuja ja muita kiinteitä kuluja? Viidestä tonnista vielä siivu välittäjälle, niin todellakin kannattavampaa kieltäytyä.
Tuollaisen talon kiinteistävero on kympeissä, eikä mitään jätehuoltoa tarvita, kun siellä ei asu ketään. Helpommalla pääsit, mutta tuskin sentään pärjäsit rahallisesti.
Perin samanlaisen mörskän eikä siitä ole mitään muuta kuin vaivaa. Otin tietysti perinnön vastaan, kun samalla perin paljon metsämaata. Aion purkaa koko tönön seuraavien harvennushakkuiden jälkeen. Purkukustannukst tulevat olemaan todennäköisesti yli 10 000 euroa.
Pistä tarjoiskysely nettiin. Aika monet firmat purkaa ilmaiseksi, jos purussa on jotain rahan arvoista tavaraa.
Ja mitähän se arvotavara olisi? Tuhansia kiloja kuparia, niin sitten ehkä. Olen laskenut kymmeniä omakotitalon purku-urakoita, eikä kertaakaan ole maksaja suunnilleen riepotellut tuhkaa päällensä hinnan kuultuaan.
No esimerkiksi kakluuniuuneja ja hirsirunko.
Kaakeliuuneista saa sen 100-300 euroa, pyytää kyllä voi vaikka 5000 euroa.
Siinäpähän menevät hautaan myymättä kulahtanutta taloaan.
Kaveri myi Kirkkonummella omakotitaloaan samalla välittäjälle yli vuoden. Saivat heti alussa yhden tarjouksen, jonka hylkäsivät liian pienenä. Sitten ei kukaan enään tarjonnut mitään. Näytöissä ei käynyt ketään. Lopulta lähes 2 vuoden odottelun jälkeen saivat myytyä, 40tonnia halvemmalla mitä se ensimmäinen tarjous olisi ollut.
Kannattiko pyytää liikaa ja odotella sopivaa tarjousta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miljoona markkaa. huh huh.
Tuo markkavertailu ei oikein toimi enää kun kaikki muutkin hinnat ovat nousseet.
Sössönsössön, äitis ei toiminut kun sua tek.
Daddyrock kirjoitti:
Kaveri myi Kirkkonummella omakotitaloaan samalla välittäjälle yli vuoden. Saivat heti alussa yhden tarjouksen, jonka hylkäsivät liian pienenä. Sitten ei kukaan enään tarjonnut mitään. Näytöissä ei käynyt ketään. Lopulta lähes 2 vuoden odottelun jälkeen saivat myytyä, 40tonnia halvemmalla mitä se ensimmäinen tarjous olisi ollut.
Kannattiko pyytää liikaa ja odotella sopivaa tarjousta...
No 40tmk , eihän se ole euroissa kuin vajaa 7tonnia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuriositeettina, kuinka paljon te kommentoijat olisitte itse valmiita ottamaan persnettoa omasta talostanne? Kuinka paljon vähemmällä olisit itse valmis myymään, kuin millä olet ostanut? Ja katse peiliin: jos ei olisi pakko myydä, myisitkö esim. 50% vähemmällä? Vai jäisitkö ennemmin odottamaan, että tulisi vaikka se yksi, joka ihastuisi, ja tekisi hyvän tarjouksen?
Just myin 30 000 eurolla ostamani auton 10 000 eirolla. Omaisuus kuluu ja ikääntyy, myös talot.
Älä viitsi verrata autoja ja taloja keskenään. Kuinka monta omaa taloa olet myynyt ja paljonko otit niistä tappiota?
Kyllä mun mielestä 70 luvun talo on aikansa elänyt. Ainoa mikä pitää hintansa on alla oleva maa, mutta jos se on vuokratontilla niin... tai jossain korvessa, ei minkään arvoista.
Tommoset ok-talothan on lautaa, ei se voi pitää arvoaan ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miljoona markkaa. huh huh.
Tuo markkavertailu ei oikein toimi enää kun kaikki muutkin hinnat ovat nousseet.
Sössönsössön, äitis ei toiminut kun sua tek.
Menehän teini tekemään läksyjäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuriositeettina, kuinka paljon te kommentoijat olisitte itse valmiita ottamaan persnettoa omasta talostanne? Kuinka paljon vähemmällä olisit itse valmis myymään, kuin millä olet ostanut? Ja katse peiliin: jos ei olisi pakko myydä, myisitkö esim. 50% vähemmällä? Vai jäisitkö ennemmin odottamaan, että tulisi vaikka se yksi, joka ihastuisi, ja tekisi hyvän tarjouksen?
Just myin 30 000 eurolla ostamani auton 10 000 eirolla. Omaisuus kuluu ja ikääntyy, myös talot.
Älä viitsi verrata autoja ja taloja keskenään. Kuinka monta omaa taloa olet myynyt ja paljonko otit niistä tappiota?
Kyllä mun mielestä 70 luvun talo on aikansa elänyt. Ainoa mikä pitää hintansa on alla oleva maa, mutta jos se on vuokratontilla niin... tai jossain korvessa, ei minkään arvoista.
Tommoset ok-talothan on lautaa, ei se voi pitää arvoaan ikuisesti.
No nyt kyllä liioittelet, ei se talo noin äkkiä mene arvottomaksi. Talon arvo riippuu sijainnista. Vaikka olisi millainen palatsi syrjäseudulla kaukana palveluista, niin vaikea on myydä. Mutta esim Helsingissä meneee kaupaksi huonokin talo, jos on oma tontti.
pu9 kirjoitti:
68v vanha talo, sahanpurut seinässä, kellarin betoni suoraan märkää maata vasten, öljylämmityskin ehkä vielä. Ei pieni pintaremontti vanhasta mörskästä uutta tee!
Ehdottomasti arvoltaan max 60k euron talo.
Mihin taloon viittaat? Tuo Äänekosken talohan on 20 vuotta vanha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet vanhukset eivät tosiaan ymmärrä, että taloa/asuntoa pitää remontoida ja laittaa nykyaikaiseksi ennenkuin sitä kukaan ostaa. En koskaan ostaisi taloa mikä pitäisi ensin rempata ennenkuin siihen voi muuttaa vaan haluan heti muuttokunnossa olevan talon. Omat vanhempani asuvat 1980- luvun alkupuolella rakennetussa rivarissa ja kaikki pinnat, lattiat, kylppärit ym. ovat alkuperäisessä kuosissa. Ainostaan uuden jää-pakastinkaapin ovat ostaneet. He ovat täysin sokeita sille missä kuosissa asunto on ja luulevat saavansa siitä isot rahat jos myyvät sen vaikka palvelutaloon siirtyessään joskus. Jos/kun saan asunnon perinnöksi, joudun teettämään siihen täydellisen remontin ennenkuin sitä kukaan ostaisi, vaikka se sijaitseekin hyvällä paikalla Tampereella. Ketuttaa.
Tappiolle siinä jää jos alkaa remontoimaan taloa arvonnousun takia. Tekniikka ja katto on tietenkin pakko pitää kunnossa, mutta jos luulee että pintoihin remonttia teettämällä tienaa myynnissä, niin väärin luulee.
Niin, ei myyntiä varten yleensä koskaan kannata teettää mitään remontteja, mutta taloa pitäisi jatkuvasti päivittää ja pitää kunnossa oman asumisen aikana. Siten niitä remonttikustannuksiakin saa vähennettyä verotuksessa vuosittain ja saattaa jäädä (jos ei tappiolle niin ainakin) +-0 -tilanteeseen. Ja onhan sitä sit saanut asua kivassa kodissa koko ajan itsekin, eikä missään nujahtaneessa ruppanassa.
Tämä on totta. Monet ihmiset haluavat muuttovalmiin kodin, ilman muuta nykyaikainen talo menee helpommin kaupaksi. Täysremppaa vaativat kasari- ja ysäritalot varmaankin kiinnostaa remontti-intoisia mikäli hinta on kohdallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni asunnon omistaja hykertelee tyytyväisenä, kun uutisoidaan, että asuntojen hinnat nousevat. He luulevat tienaavansa sillä. He eivät tule ajatelleeksi, että jos haluaa myydän kotinsa ja ostaa tilalle uuden, sen uudenkin hinta on noussut. Eli siinä ei voita mitään, ellei muuta selkeästi pienempään ja silloin voittaisi myös, jos hinnat olisivatkin laskeneet.
Tämän Äänekosken pariskunnan virhe on siinä, että he aikovat ostaa tilalle uuden ilmeisesti hyväkuntoisen ison rivitaloasunnon, vaikka oma asunto ei ole enää tikissä. Eli aikovat vaihtaa parempaan. Silloinhan pitää ymmärtää, että tarvitaan välirahaa. Jos heille riittäisi kerrostalossa yksiö, niin voisivat myydä nykyisensä markkinahintaan ja saada sen yksiön.
Eli asuntoa vaihtaessa kaikki on suhteellista ja pitää tajuta, että yleinen asuntojen hintakehityskin koskee sekä omaa että niitä asuntoja, joita haluaisi ostaa tilalle. Jos siis aikoo asua omassa. Voihan sitä muuttaa vuokrallekin vaikka palvelutaloonkin.
No tätä minäkin olen aina ihmetellyt, kun kohkataan asuntojen arvonnoususta! Nousee ne muidenkin asuntojen hinnat - aina joutuu ottamaan lisää lainaa, jos haluaa parempaa tilalle. Samantasoiseen ei kannata vaihtaa, kun tulee varainsiirtoverot päälle (ja mahdolliset välittäjän palkkiot).
Oman asumisen upgreidaukseni järjestin myymällä asuntoni ja muuttamalla vuokralle suurempaan lähelle keskustaa. Maksoin velat pois, ja vielä jäi reippaasti rahaa sijoitettavaksi. Asumismenot ovat aivan samat kuin aiemmin (vastike+lainanlyhennys), mutta asumisen taso on paljon parempi nyt.
Ruuhkavuosien jälkeen voi muuttaa pienempään ja hyötyä hintojen noususta.
Lasten muutettua pois kotoa yllättävän monet jää silti asumaan ylisuureen taloon. On niin vaikeaa luopua suuresta asunnosta - pitäisi karsia tavaraa ja ollaan kiinnytty asuinpaikkaan ja sen muistoihin "meidän talo". Pahimmissa tapauksissa vielä lasten huoneet jäävät tyhjiksi odottamaan lastenlapsia tai jotain paluumuuttajaa. Sitten kun voimat ei enää riitä ylläpitämään taloa niin se onkin myyntikelvoton, kun ei olla remontoitu ajanmukaiseksi - itse kun on pärjännyt siinä hyvin 30 vuotta, niin mitä sitä uusimaan. Ja tosiaan kuvitellaan, että sen hinta on moninkertaistunut vuosikymmenien aikana!
Anopilla on juuri tämä tilanne. Lapset on muuttaneet kotoa jo 20 vuotta sitten, mieskin jo kuollut ja hän asuu yksin suurehkossa omakotitalossa. Pienellä paikkakunnalla sitä ei ole helppo saada myydyksi, varsinkaan kun taloa ei ole remontoitu nykyaikaiseksi. Ok, jotain kylppärin laattoja on vaihdettu 90-luvulla mutta silloinkin joillakin kaupan halvoilla ylijäämälaatoilla. Talo on kaikkiaan aivan viime vuosituhannelta, sijaitsee muuttotappiokunnassa, mutta siitä pitäisi silti saada sellainen hinta, että voi ostaa uuden, siistin kerrostaloasunnon. Tätä ihmettä odotellessa lapset sitten ajavat välillä hoitamaan talon isompia hommia, pihatöitä ym. joista anoppi ei enää yksin selviydy.
Siis tuohan on tuiki tavallinen tilanne monella paikkakunnalla. Mutta kysymykseni kuuluu, mitä sen anopin pitäisi tuolle talolle tehdä. Eihän sitä kannata remontoida, jos se ei kuitenkaan mene kaupaksi. Remontin tekeminen on kallista, jospa anopilla ei ole varaa tehdä remonttia. Mikä teidän perillisten ohje on anopille?
Jättääkkö talo tyhjille, kun ei mene kaupaksi. Kulut ja maksut juoksevat kuitenkin, vaikka kukaan ei asu siinä. Tuikatako talo tuleen, jos perillisille ei kelpaa.
Tällaistenhan kysymysten kanssa monet ikääntyvät painivat tälläkin hetkellä.
Jos on muuttotappiokunta, anoppi saa taajamasta varmasti kunnan vuokra-asunnon tai muun vuokta-asunnon. Ei tarvitse välttämättä ostaa enää mitään kerrostaloasuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Monet vanhukset eivät tosiaan ymmärrä, että taloa/asuntoa pitää remontoida ja laittaa nykyaikaiseksi ennenkuin sitä kukaan ostaa. En koskaan ostaisi taloa mikä pitäisi ensin rempata ennenkuin siihen voi muuttaa vaan haluan heti muuttokunnossa olevan talon. Omat vanhempani asuvat 1980- luvun alkupuolella rakennetussa rivarissa ja kaikki pinnat, lattiat, kylppärit ym. ovat alkuperäisessä kuosissa. Ainostaan uuden jää-pakastinkaapin ovat ostaneet. He ovat täysin sokeita sille missä kuosissa asunto on ja luulevat saavansa siitä isot rahat jos myyvät sen vaikka palvelutaloon siirtyessään joskus. Jos/kun saan asunnon perinnöksi, joudun teettämään siihen täydellisen remontin ennenkuin sitä kukaan ostaisi, vaikka se sijaitseekin hyvällä paikalla Tampereella. Ketuttaa.
Ei kaikilla eläkeläisillä ole niin varaa teettää remontteja. Miksi heidän pitäisi panna viimeiset euronsa remonttiin, että perilliset sitten saisivat asunnosta paremman hinnan :( Ketutus voi olla sillä vanhemmallakin, jos tuollaisia vaatimuksia tulee perillisiltä.
Jos tämä kyseinen talo olisi minun ja olisin jo iäkäs niin möisin sen n. 100 000 ihan vain että pääsisin siitä eroon. Sitten vuokraisin mukavan ja nykyaikaisen kerrostalokaksion palvelusten läheltä ja käyttäisin loput rahat matkusteluun ja omaan hyvinvointiini. Ei niitä talorahoja mukaansa saa kun kuolee mutta eläessään niistä voisi vielä olla iloa ja hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos muuttaisin perfeeriaan pitäsi talon olla jonkin hyvän järven rannalla kaikki muu on täysin pois suljettua.Sääliksi käy niitä tuhansia ja tuhansia vanhenevia ihmisiä jotka jäävät loukkuu vähitellen homehtuvaan omakotitaloonsa :(
Miksi pitäisi sääliä? He ovat omat valintansa tehneet jo vuosia sitten. Jos joku itsepintaisesti haluaa jäädä asumaan johonkin mörskään kuolevalle pikkupaikkakunnalle, niin se on hänen ongelmansa. Pitäisi ajatella vähän pidemmällekin juuri vanhuutta kun ei sitten ok-talossa enää pärjää. Mutta ei, kun halutaan jäädä siihen tönöön ja luullaan vielä saavansa suuret rahat siitä sitten kun viimein halutaan myydä. Hah.
Niin, jossakinhan sitä aina asutaan ja kotiudutaan sinne. Valinta voi olla se, että se työpaikka löytyi aikanaan ko paikkakunnalta. Minne sitä sitten kotipaikkakunnalta pitäisi muuttaa? Ei kaikki halua muuttaa Helsinkiin. Muutetaan korkeintaan sinne kirkonkylälle ja se ok-talo jää tyhjäksi. Onko sinulla joku oikea ehdotus ko tilanteeseen?
Meikäläinen on sitten 113 vuotta vanha, jos vuodesta 1998 on jo 68 vuotta.