Surullinen juttu taas yksinäisyydestä. Papparaisen vaimo kuoli syöpään 15 v sitten eikä kukaan 5 lapsesta käy koskaan kylässä. Mikä tätä yhteiskuntaa vaivaa?

Jospa se olisikin ollut mummo, joka on jätetty yksin sinne mökkiin. Kyllä silloin olisi sympatiaa löytynyt tältä foorumilta ja nämä aikuiset lapset leimattu kelvottomiksi hylkiöiksi. Taitaa vain olla niin että ne omat isät ja isoisät ei ole mitään omaan äitiin verrattuna. Puhumattakaan puolison vanhemmista. Ja nyt hieman omatuntoa kolkuttaa ja etsitään vanhasta miehestä syy omaan elämänsä kurjuuteen vaikka väkisin.

Vierailija kirjoitti:

Jospa se olisikin ollut mummo, joka on jätetty yksin sinne mökkiin. Kyllä silloin olisi sympatiaa löytynyt tältä foorumilta ja nämä aikuiset lapset leimattu kelvottomiksi hylkiöiksi. Taitaa vain olla niin että ne omat isät ja isoisät ei ole mitään omaan äitiin verrattuna. Puhumattakaan puolison vanhemmista. Ja nyt hieman omatuntoa kolkuttaa ja etsitään vanhasta miehestä syy omaan elämänsä kurjuuteen vaikka väkisin.

Kuule, jos haluat tästä tasa-arvokysymyksen tehdä, niin mietipä hetki, miten kauhea mölinä kohdistuisi mummokansaan, jos nämä olisivat vuosikymmenet järjestelmällisesti katsoneet sivusta, kun toinen loihtii herkullisia tuoksuja tupaan. Isät olisivat urhoollisesti soitelleet anopit ja mölliminiät, kutoneet sukat ja lähettäneet synttärikortit kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa se olisikin ollut mummo, joka on jätetty yksin sinne mökkiin. Kyllä silloin olisi sympatiaa löytynyt tältä foorumilta ja nämä aikuiset lapset leimattu kelvottomiksi hylkiöiksi. Taitaa vain olla niin että ne omat isät ja isoisät ei ole mitään omaan äitiin verrattuna. Puhumattakaan puolison vanhemmista. Ja nyt hieman omatuntoa kolkuttaa ja etsitään vanhasta miehestä syy omaan elämänsä kurjuuteen vaikka väkisin.

Kuule, jos haluat tästä tasa-arvokysymyksen tehdä, niin mietipä hetki, miten kauhea mölinä kohdistuisi mummokansaan, jos nämä olisivat vuosikymmenet järjestelmällisesti katsoneet sivusta, kun toinen loihtii herkullisia tuoksuja tupaan. Isät olisivat urhoollisesti soitelleet anopit ja mölliminiät, kutoneet sukat ja lähettäneet synttärikortit kaikille.

No nyt löytyi vuoden marttyyrimummo. Ei ihme jos isät ja isoisät jää syrjään ja vieraantuu lapsistaan ja lapsenlapsistaan, kun mummo uhriutuu.

Minulla on kohta 15v tytär joka ei ole nähnyt _koskaan_ minua tai vaimoani kännissä tai meidän tappelevan (toki sanan säilä on heilunutja siitäkin 90% lasten kuulemattomissa).

Samaan ikään mennessä olin nähnyt vanhempani sammuneena pitkälle toistasataa kertaa, ensimmäisen kerran muistan olleeni noin 5v kun peittelin "väsyneitä" vanhempiani olohuoneen lattialle ja annoin 2v pikkuveljelleni "sitä sosetta ja vähän maitoa".

Tänään vanhempani, vanhuksia siis nykyisin, pitää minua itsekkäänä ja sydämettömänä kun emme käy koskaan katsomassa ja heidän soittamat puhelut on jäisen lyhyitä.

Isovanhemmuus pitää ansaita, ja se ansaitaan silloin kun omat lapset asuvat vielä lapsuudenkodissaan.

Vierailija kirjoitti:

45 syytä olla hankkimatta lasta:

1. Perinnöllisten sairauksien periyttäminen lapselle.

2. Raskaus pahoinvointi, hormonien heittelyt ja tukaluus.

3. Synnytyksen supistukset, kivut ja repeämiset.

4. Imetyksen kivut ja lapsen riippuvuus rintaruokinnasta.

5. Vanhemmuuden valtava vastuu lapsen pärjäämisestä elämässä.

6. Pelko jos ei opi rakastamaan tai vihaa lastaan.

7. Taakka jos lapsi on vammainen, erityislapsi tai ongelmalapsi.

8. Synnytyksen jälkeinen masennus ja oma jaksaminen.

9. Paniikkikohtauksen ja tajunnanmenettäminen lapsen kanssa kahdestaan.

10. Univaje, ei pitkiä aamuja tai laiskottelu päiviä viikonloppuisin tai lomilla.

11. Kakka, pissa, puklu, räkä ja oksennus huoltopalveluna toimiminen.

12. Pelko jos toinen tai molemmat vanhemmat kuolevat ja mitä lapsen elämä sen jälkeen on.

13. Arki on äänekästä vuoristorataa, uhrautumista, suorittamista ja aikatauluttamista.

14. Ahdistus istua hiekkalaatikolla, leikkipuistossa ja vanhempainilloissa.

15. Parisuhteen katkerat riidat koti- ja lastenhoidon tasan menemisestä.

16. Päiväkotiin väkisin raahaaminen ja sieltä ajoissa hakeminen.

17. Lapsen hoito itse kipeänä ja tukiverkoston puuttuminen.

18. Pelko jos lapsi vammautuu, sairastuu vakavasti, hukkuu tai kuolee jäätyään auton alle.

19. Häpeä kun et saa raivoavaa lastasi kuriin julkisella paikalla.

20. Lapsen ruoka-allergiat, syömättömyys, itku, uhma, röyhkeys, ilkeys, kiittämättömyys ja viha sinua kohtaan.

21. Riitely mitä kasvatus menetelmiä vanhemmat käyttävät yhdessä ja erikseen.

22. Syyllisyys ja riittämättömyyden tunne vanhempana kun työ vie liikaa aikaa.

23. Jatkuva huomion antaminen ja mielenrauhan puuttuminen.

24. Aika mieleisille harrastuksille, lemmikeille ja omaan hyvinvointiin vähenee.

25. Katkeruus ja valitus menetetystä ajasta ja vapaudesta lisääntyy.

26. Häpeä kun palaa lomalta töihin lepäämään lapsenhoidosta.

27. Kodin sotku, melu, kinastelu, rauhattomuus, tavaran määrä, loputtomat kotityöt ja pyykkivuoret.

28. Seksi vähenee ja stressi lisääntyy että lapset näkevät tai kuulevat rakastelua tai alastomuutta.

29. Lastenkutsut, yökyläilyt, huvipuistot, perhelomat ja kuskaus harrastuksiin.

30. Stressi rahasta kustantaaksesi lapsen itsenäiseksi.

31. Aika kahden keskiselle ajalle ja aikuisille keskusteluille parisuhteessa hupenee.

32. Huoli lapsen koulun uhista, koulukiusaamisesta, kaveripiiristä, kaverittomuudesta tai päihteistä.

33. Läksyistä, kotiintulo- ja ruoka-ajoista sekä mobiililaitteiden käytöstä riiteleminen.

34. Lapsen suojelu namusediltä, pornolta, väkivallalta, raiskaukselta, sydänsuruilta ja raskaudelta.

35. Lapsen suojelu masennukselta, alkoholilta, huumeilta, päiväkoti-/koulu- ja nettikiusaamiselta.

36. Huoli jättää lapsi elämään tuhoutuvalle ja alati ylikansoitetulle maapallolle.

37. Katumus kun ymmärtää että lapsi ei tuokkaan onnea ja elämästä on vain tullut vaikeampaa.

38. Oman identiteetin totaalinen katoaminen ja eläminen vain lapsen kautta.

39. Huomata että on onneton, uupunut, itkevä ja räjähtänyt vanhempi.

40. Katua kun on hankkinut lapsen vääristä syistä: painostus, koska muutkin tai kun niin on tapana.

41. Pettyä omaan vanhemmuuteen, kun ei pärjää oman lapsen kanssa.

42. Kamppailla syyllisyydessä kun katuu lasta, vaikka lapsen kuuluisi olla aina haluttu ja rakastettu.

43. Häpeä kokea lapsi rasitteena tai jos lapsi huostaanotetaan kun ei jaksa taakan alla.

44. Stressi kokea lapsi virheenä joka uhkaa parisuhdetta.

45. Mahdollisen eron tultua kohdata yksinhuoltajan ongelmat.

Täytyy kyllä sanoa että jos on oikein pykännyt tällaisen listan niin aika turhaa ja tyhjää elämää elää. Iik, räkä! Iik, synnytys! Kaikkea se leipä elättää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun ei ole mitään yhteiskuntaa. On vain miehiä ja naisia, ja sitten on perheitä.

Mitä ihmeen perheitä? On vain miehiä ja naisia ja jotain sinneppäi. Ihan oman logiikkasi mukaan.

Voi, onpa ikävää ettei sinulla ole annettu tuon enempää totista tavaraa tuonne pääkoppaan, lähinnä taitaa koostua sahajauhoista.

Eli turha syyttää yhteiskuntaa jos ei jaksa käydä katsomassa vanhoja vanhempiaan

Yhteiskunta koostuu meistä kaikista eikä " yhteiskunnalle" voi ihan kaikkea ulkoistaa.

Kas siinä, ymmärsitkö nyt?

Eri

Huolehdi nyt vain omista puruistasi. Yhteiskuntatieteen edustajana nyt vain on todettava, että aika ison väestöryhmän ymmärrykselle perhe on suurin mahdollinen reaalinen yksikkö, ja sen jälkeen abstrahointikyky ylittyy. Mutta oikeasti ei sitten ole perhettäkään olemassa, jos yhteiskuntaakaan ei saa olla. On vain niitä fyysisiä olentoja. Että ns. mitä välii sitten on niillä perhesuhteillakaan, jos koko perhettä ei edes ole olemassa?

Yhteiskunnallisella tasolla virtaavat ajattelumuodit ovat tällä hetkellä jumittuneet ääri-individualismin panttivangeiksi, ja sinä niiden mukana. Valitettavasti se sama asetus tuottaa myös tuon, että vanhojen ihmisten tarpeisiin ei pystytä vastaamaan, koska ihmisryhmiäkään ei ole, jos on vain yksilöitä. Ja jokainen yksilöhän toki haluaa asua kotonaan, koska kotimme on linnamme. Vaikka se sitten tarkoittaa aina pelokkaammaksi ja ahdistuneemmaksi käyvän, iän ja sairauksien hapertaman yksilön loppuvuosia päättymättömän koppirangaistuksen alaisena. Koska me kaikki jostain mystisiksi jäävistä syistä toimimme siihen suuntaan, vaikka kukaan ei oikeastaan tätä halua.

Tiedä sitten löytyisikö papparaisesta itsestään syy yksinäisyyteen. Mietin vaan omaa isääni. Ei ollut pätkääkään kiinnostunut minusta koskaan. Vanhempani olivat eronneet. Eipä näkynyt isukkia koskaan esim. koulun juhlissa ynm.

Harvakseltaan pidettiin yhteyttä. Seurani alkoikin yhtäkkiä kelvata, kun isukin kunto heikkeni. Alkoi kummasti soittelemaan ja pyytelemään kylään. Nielin ylpeyteni ja kävin usein kylässä, koska halusin kuitenkin että lapseni saavat mahdollisuuden tutustua vaariin. Auttelinkin arjen asioissa, vaikka itse en koskaan mitään apua tai edes tukea saanut.

Itsehän tuo tekstin mukaan haluaa pysyä neljän seinän sisällä, vaikka kaverit hakee ulos.

Juuri tv1, Vappu Taipale ja kump juttelivat, että yksinäisillä vanhuksilla on myös itsellä vastuu yksinäisyydestään.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on tällainen julkista sääliä kerjäävä ikäihminen. Hänellä on neljä lasta ja viisi lastenlasta, joista hän ei tapaa ketään. Lapsuudessa ja nuoruudessa 90-luvulla äiti kavalsi meidän kaikkien rahat, synttäreiltä ja mm. stipendeinä saamat. Perheen tytärten huo rittelu oli hänen lempihuviaan, tytöt kasvatettiin passaamaan poikia ja meillä oli muun muassa velvollisuus pestä vessanpönttö sen jälkeen kun veljet kävivät virtsaamassa jopa lattioita myöten kaiken. Poikia eivät siivousvelvollisuudet painaneet. Heille maksettiin myös ajokortit, meille tytöille ei, koska emme tarvinneet sellaisia, olimmehan tyttöjä. Omille muuton jälkeen pojat saivat rahaa ja täyden palvelun, me tytöt emme mitään. Äiti kehotti että kokeilkaa huo rata rekkamiesten kanssa, hän neuvoi oikein huoltoasemankin jonka pihaan jakamaan itseään jotta saisi rahaa. Kaikkea tätä sävytti henkinen ja fyysinen väkivalta.

Veljet olivat tyytyväisiä kunnes alkoivat seurustella. Siinä vaiheessa äidin kaikki ilkeys kohdistui heidän tyttöystäviinsä joista tuli pian vaimoja. Välit menivät siinä, veljet ovat fiksuja. Nyt äiti haukkuu meitä kaikkia kylillä narsisteiksi ja ties miksi, kirjoittaa nettiin ja pyrkii myös lehtiin ulisemaan miten häntä, viatonta yksinäistä vanhusta omat lapsetkin kiusaa. Yksinäisyys on hänen omaa syytään, meidän lasten on pakko suojella omia perheitämme.

Jos sinut vanhana jätetään yksin, katso peiliin. Syy löytyy sitten sieltä. Jotain olet väärin tehnyt. Olet aikasi vanki kuten äitisi oli. Sinä et unohda lapsuutesi vääryyksiä. Lapsesi ei myöskään tarvi.

Kärsii selvästi masennuksesta. Jos olisi terve, kykenisi olemaan sen verran aktiivinen ettei luultavasti olisi juuri lainkaan yksinäinen.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun ei ole mitään yhteiskuntaa. On vain miehiä ja naisia, ja sitten on perheitä.

Kyllä metsissä on oraviakin!

Vierailija kirjoitti:

Jospa se olisikin ollut mummo, joka on jätetty yksin sinne mökkiin. Kyllä silloin olisi sympatiaa löytynyt tältä foorumilta ja nämä aikuiset lapset leimattu kelvottomiksi hylkiöiksi. Taitaa vain olla niin että ne omat isät ja isoisät ei ole mitään omaan äitiin verrattuna. Puhumattakaan puolison vanhemmista. Ja nyt hieman omatuntoa kolkuttaa ja etsitään vanhasta miehestä syy omaan elämänsä kurjuuteen vaikka väkisin.

Niin. Ko lapset katttoivat jo Aarren vaimoakin eli jokin mätti jo mummossakin.

Vanhus esitetään tässä viattomana reppanana. On kuitenkin myös sellaisia vanhuksia, jotka ovat olleey esim. uhkaavia, julmia ja väkivaltaisia perhettään kohtaan. Manipuloinut perheenjäseniään kenties monta vuosikymmentä. Se vaurioittaa lapset.

Mutta tällaisia asioita ei haluta tuoda julki. Ja eihän kukaan uskoisi niin pahoja asioita sellaisesta "herttaisesta" vanhuksesta. Sama luonne siellä kaiken hauraan kuoren alla on edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin valmis lyömään vetoa että jos kysyttäisiin toisen osapuolen näkemystä niin tulisi ilmi sellaisia perhehelvettiasioita että selkäpiitä karmisi. On tilastollisesti äärimmäisen epätodennäköistä että samaan perheeseen osuisi viisi häiriintynyttä julmaa ihmistä jotka tuosta vain hylkäävät vanhan isäparkansa. Yksi tai kaksi, kyllä, mutta ei kaikki viisi. Eli jos kukaan lapsista eikä kukaan lapsenlapsista käy ikinä katsomassa, niin siihen on oltava todella hyvä ja ymmärrettävä syy.

Suomi on täynnä vanhuksia joilla ei koskaan käy ketään. Esimerkiksi vanhustentaloissa ei käytännössä koskaan käy yhtäkään vierasta.

Sama juttu se on sairaiden kanssa. Yksin ne ihmiset siellä sairaalassa kuukausikaupalla makaa eikä suurin osa saa koskaan yhtäkään vierasta. Ihmisiä ei vain kiinnosta.

Minun näkemykseni perustuu 15v palvelutalossa työskentelyyn, ne vanhukset, joiden luona ei käy kukaan ovat harvassa. Varmin tapa olla yksinäinen vanhus on lapsettomuus, toinen tapa elämätön elämä, olet käynyt töissä ja loppuajan viettänyt kotona pitämättä yhteyttä kehenkään,

Kummasti sitä ilkeyksiä puhuvaa dementikko mummoa käyvät lapset katsomassa, pyydellen anteeksi mummon käytöstä hoitajilta, jos mummo on ollut ihmisystävällinen voimissaan ollessa.

Vierailija kirjoitti:

Jopas oli siirappinen teksti, sellainen kahdeksikon kouluaine.

Silti tuostakin jo vähän pilkotti yksi mahdollinen syy, miksi ukkeli on yksin. Naisten kanssa ei nimittäin voi jutella, kun niillä on ihan omat jutut. Vain miehistä puhutaan nimellä kuten oikeista ihmisistä. Siis hetkinen haloo? Jos (tai kun) sama asenne kohdistuu tyttäriin, jääkin viidestä lapsesta jäljelle vain mahdolliset pojat.

Jos pojat on kasvatettu sovinistiseen malliin, he eivät välttämättä koe vanhuksesta huolehtimista omaksi jutukseen ollenkaan.

Ja näin ei olekaan jäljellä yhtään lasta kävijäksi. Ei tyttöjä, koska niillä on omat jutut eikä niiden kanssa kannata tai voi puhua mitään, eikä poikia, koska tosimies ei vanhuksia hoivaa.

Miehet mainittiin nimeltä, koska he olivat tuttuja/ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on kertomus siitä, mitä tapahtuu, kun parisuhde menee kaiken edelle.

Ei ole ystäviä, harrastuskavereita, omia sukulaisia (tuonikäisillä on yleensä vielä kymmenittäin serkkuja, joiden kanssa on oltu tekemisissä lapsuudesta asti) jne. Ei ole mitään aitoa suhdetta omiin lapsiin ja näiden lapsiin. Aarnekin oli vasta 66v jäädessään leskeksi, tänä päivänä tuossa iässä ollaan juuri ja juuri  jääty eläkkeelle eli ne vanhat työverkostot olisi tavalla tai toisella olleen vielä avoimina.

Mutta kun kaiken edelle meni parisuhde, niin noinhan siinä sitten kävi.

Jos on jäänyt eläkkeelle, niin työverkostothan jäävät sinne työpaikalle.

Ymmärrän että liikkuminen voi olla hankalaa, mutta kyllä puhelimet toimivat molempiin suuntiin - myös yksinäinen vanhus voi soitella ihmisille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut juttua, mutta pyytääkö tämä pappa lapsia käymään ja nämä sanovat ei vai vain odottelee, jos joku tulisi käymään. On pidemmän päälle aika raskasta hoitaa kyläilyjä toisen luokse yksipuolisesti, jos tuntuu, ettei edes ole tervetullut. Ja jos taas pyytää käymään niin alkaa ne lukuisat syyt miksi ei voi lähteä. Esim. tunnen tapauksen, jossa toisen lapsen luokse kyllä lähdetään ja ihan saman matkan päähän, mutta toisen kohdalla on niin hankala lähteä. Sama kutsumisen kanssa, toista ei kutsuta koskaan ja silti muka odotetaan käyvän.

On ehkä niin monesti pettynyt, ettei enää pyytele.

-----

Jos tällä toisella on jokin oikea syy, miksi ei pysty käymään. Tällöin on todella itsekästä olla nokka solmussa. Narsismia vanhuksella kenties?387

Onko ongelma todellakin vain yhteiskunnan? Eiköhän ennen kaikkea syy on meissä ihan jokaisessa syntisessä yksilössä.

Tottakai kristinuskon ajatusten oheneminen lisää rakkaudettomuutta, niin pienessä kuin isossakin mittakaavassa, myös siinä yhteiskunnassa :(

Vierailija kirjoitti:

Jospa se olisikin ollut mummo, joka on jätetty yksin sinne mökkiin. Kyllä silloin olisi sympatiaa löytynyt tältä foorumilta ja nämä aikuiset lapset leimattu kelvottomiksi hylkiöiksi. Taitaa vain olla niin että ne omat isät ja isoisät ei ole mitään omaan äitiin verrattuna. Puhumattakaan puolison vanhemmista. Ja nyt hieman omatuntoa kolkuttaa ja etsitään vanhasta miehestä syy omaan elämänsä kurjuuteen vaikka väkisin.

Khyllä, tosiaan! Täällähän aina puhutaan niin lempeästi ja kauniisti anopeista, äideistä ja mummoista! Not..