Surullinen juttu taas yksinäisyydestä. Papparaisen vaimo kuoli syöpään 15 v sitten eikä kukaan 5 lapsesta käy koskaan kylässä. Mikä tätä yhteiskuntaa vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Ihmissuhteita pitää vaalia ja ylläpitää. Kyseistä pappaakin oli pyydetty tansseihin ja oli kieltäytynyt. Onkohan tämä pappa soitellut lapsilleen. Onko käynyt kylässä, muistaako lapsenlapsiaan... ihmissuhteisiin pitää nähdä vaivaa.

Ei häntä ollut pyydetty. Hän vaan tiesi sellaisiakin harrastuksia olevan.

Vierailija kirjoitti:

Kävisin vanhempien ja isovanhempien luona kylässä, mutta yhyeiskunnan kehitys on pakottanut minut muuttamaan 800 km päähän kotipaikkakunnastani. Vihaan Helsinkiä, mutta täällä on asuttava kun tehokkuuden nimissä inhiset pakataan kaupunkeihin.

Mäkin vihaan Helsinkiä. Mulla ei ole edes paikkaa jota kaivata. Mutta minkäs teet.

Minä käyn äitini luona niin harvoin kuin mahdollista. toki vien ruokia ja rahaa kerran viikossa, mutta yritän luikkia pois heti kun mahdollista. Ruokapalvelu ja kotihoito hoitavat loput.  Äiti on kovin yksinäinen, ja tukeutuu usein pulloon. Alkava dementia, katkeruus ja alkoholi on aika puuduttava yhdistelmä. Lisäksi äitini on erittäin vahvatahtoinen.  

Miksi jotkut vanhemmat eivät hyväksy lastaan sellaisena kuin lapsi on? Miksi vanhempi halveksii kunniallista ja omillaan pärjäävää lastaan? Onko tarkoitus päästä lapsesta lopullisesti eroon mitä nopeimmin vai mihin lapsen epäarvostuksella pyritään? Miksi nämä tietyt vanhemmat eivät sitten hypi riemusta, kun lapsi ei enää käy heidän luonaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se aina ole vanhemman vika jos lapset eivät käy katsomassa. Jotkut vaan keskittyvät omaan perhe-elämäänsä tai työhönsä ja unohtavat kokonaan sen kuka heidät on kasvattanut ja tarjonnut rakkautta heille. Oma isäni ei juurikaan ollut tekemisissä vanhempiensa kanssa, kun perusti perheen ja myöhemmin keskittyi vain töihinsä. Onneksi itse olin tekemisissä mummoni ja vaarini kanssa vaikka isä ei ollut. Kyllä käy sääliksi ettei edes lapsenlapset voi käydä katsomassa vaariaan. Tuollaista kohtaloa ei toivoisi kenellekkään.

Ei tietenkään toivoisi tuollaista kohtaloa kellekään, mutta näissä asioissa on aina kaksi puolta, se täytyy muistaa. Faktahan on se, että kaikki eivät saa sitä rakkautta lapsena/nuorena, joten miksi ihmeessä siinä tapauksessa olisi minkäänlaisessa kiitollisuudenvelassa ”kasvattajalleen”? Ei siitä mitään automaattista kunnioitusta ansaitse, että tekee lapsen maailmaan, muttei kuitenkaan vastaa sen lapsen perustarpeisiin.

Eli suurin osa vanhuksista ovat olleet m*lkkuja lapsilleen vai? Enpä usko

Tää on just tätä että luullaan aina vian olevan vanhemissa. Näiden kirjoittajien vanhemmat vissiin ollu aika kauheita jos luullaan että aina kaikki on vanhempien syytä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut vanhemmat eivät hyväksy lastaan sellaisena kuin lapsi on? Miksi vanhempi halveksii kunniallista ja omillaan pärjäävää lastaan? Onko tarkoitus päästä lapsesta lopullisesti eroon mitä nopeimmin vai mihin lapsen epäarvostuksella pyritään? Miksi nämä tietyt vanhemmat eivät sitten hypi riemusta, kun lapsi ei enää käy heidän luonaan?

Miksikö? Koska lapsesta ei tullut selllaista kuin vanhempi halusi.

-Narsistin lapsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut vanhemmat eivät hyväksy lastaan sellaisena kuin lapsi on? Miksi vanhempi halveksii kunniallista ja omillaan pärjäävää lastaan? Onko tarkoitus päästä lapsesta lopullisesti eroon mitä nopeimmin vai mihin lapsen epäarvostuksella pyritään? Miksi nämä tietyt vanhemmat eivät sitten hypi riemusta, kun lapsi ei enää käy heidän luonaan?

Miksikö? Koska lapsesta ei tullut selllaista kuin vanhempi halusi.

-Narsistin lapsi

Toinen narsistin lapsi kuittaa. Sellaista narsistin arvostamaa lasta ei ole, joka ei suostu narsistin jatkeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se aina ole vanhemman vika jos lapset eivät käy katsomassa. Jotkut vaan keskittyvät omaan perhe-elämäänsä tai työhönsä ja unohtavat kokonaan sen kuka heidät on kasvattanut ja tarjonnut rakkautta heille. Oma isäni ei juurikaan ollut tekemisissä vanhempiensa kanssa, kun perusti perheen ja myöhemmin keskittyi vain töihinsä. Onneksi itse olin tekemisissä mummoni ja vaarini kanssa vaikka isä ei ollut. Kyllä käy sääliksi ettei edes lapsenlapset voi käydä katsomassa vaariaan. Tuollaista kohtaloa ei toivoisi kenellekkään.

Ei tietenkään toivoisi tuollaista kohtaloa kellekään, mutta näissä asioissa on aina kaksi puolta, se täytyy muistaa. Faktahan on se, että kaikki eivät saa sitä rakkautta lapsena/nuorena, joten miksi ihmeessä siinä tapauksessa olisi minkäänlaisessa kiitollisuudenvelassa ”kasvattajalleen”? Ei siitä mitään automaattista kunnioitusta ansaitse, että tekee lapsen maailmaan, muttei kuitenkaan vastaa sen lapsen perustarpeisiin.

Eli suurin osa vanhuksista ovat olleet m*lkkuja lapsilleen vai? Enpä usko

Tää on just tätä että luullaan aina vian olevan vanhemissa. Näiden kirjoittajien vanhemmat vissiin ollu aika kauheita jos luullaan että aina kaikki on vanhempien syytä.

Ketjun perusteella voisi kuvitella kaikilla olleen hirveä lapsuus ja syynä olleen vanhempien.

Tietämättä mitä näiden papparaisen lasten lapsuudessa on tapahtunut voi sanoa että lapset ovat joko täysin ajattelemattomia tai harvinaisen pitkävihaisia...

No ei voi olla sattumaa, että KAIKKI viisi lasta on hylännyt isänsä. Taustalla on taatusti henkistä ja / tai fyysistä väkivaltaa. Ja kaikkea ei todellakaan tarvitse antaa anteeksi. En minäkään ole isääni nähnyt 16 vuoteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se aina ole vanhemman vika jos lapset eivät käy katsomassa. Jotkut vaan keskittyvät omaan perhe-elämäänsä tai työhönsä ja unohtavat kokonaan sen kuka heidät on kasvattanut ja tarjonnut rakkautta heille. Oma isäni ei juurikaan ollut tekemisissä vanhempiensa kanssa, kun perusti perheen ja myöhemmin keskittyi vain töihinsä. Onneksi itse olin tekemisissä mummoni ja vaarini kanssa vaikka isä ei ollut. Kyllä käy sääliksi ettei edes lapsenlapset voi käydä katsomassa vaariaan. Tuollaista kohtaloa ei toivoisi kenellekkään.

Ei tietenkään toivoisi tuollaista kohtaloa kellekään, mutta näissä asioissa on aina kaksi puolta, se täytyy muistaa. Faktahan on se, että kaikki eivät saa sitä rakkautta lapsena/nuorena, joten miksi ihmeessä siinä tapauksessa olisi minkäänlaisessa kiitollisuudenvelassa ”kasvattajalleen”? Ei siitä mitään automaattista kunnioitusta ansaitse, että tekee lapsen maailmaan, muttei kuitenkaan vastaa sen lapsen perustarpeisiin.

Eli suurin osa vanhuksista ovat olleet m*lkkuja lapsilleen vai? Enpä usko

Tää on just tätä että luullaan aina vian olevan vanhemissa. Näiden kirjoittajien vanhemmat vissiin ollu aika kauheita jos luullaan että aina kaikki on vanhempien syytä.

Aina, kaikki? Artikkelin perusteella ensimmäiseksi saa kuvan että lapset ovat pahoja, kun vanhus on yksin. Lastenlapsetkin. Tarkemmin luettua ilmenee että lapset eivät ole käyneet kotonaan muutettuaan sieltä. Voi päätellä, etteivät edes jouluna, lastenlapsetkaan. Vanhus kaipaa lapsia ja lastenlapsia kasikymppisenä, mitä tapahtui n. 60 vuoden aikana? Lapset lastenlapsineen tuskin ovat hirviöitä, kun vanhus haluaisi heidät tavata. Mitä mieltä olet itse?

Näen isääni todella harvoin. Ei myöskään soitella koskaan. Syy? Isäni alkoholismi ja oma traumaattinen lapsuuteni. En ole katkera enää isälleni, koska ymmärrän hänen olleen oman lapsuutensa rikkoma, mutta ei meillä mitään suhdettakaan ole päässyt muodostumaan, koska isäni kirjaimellisesti vihasi ja halveksi minua lapsena ja nuorena. Oli myös väkivaltainen monella tavalla ja joi jo silloin. Isäni kyllä tietää miksi en käy ja on pyytänyt anteeksi...mutta juo edelleen ja todella rankasti. Ei rappioalkoholistia jaksa kovin montaa kertaa käydä katsomassa.

Vierailija kirjoitti:

No ei voi olla sattumaa, että KAIKKI viisi lasta on hylännyt isänsä. Taustalla on taatusti henkistä ja / tai fyysistä väkivaltaa. Ja kaikkea ei todellakaan tarvitse antaa anteeksi. En minäkään ole isääni nähnyt 16 vuoteen. 

 Minulla ja veljelleni oli aina hyvät välit molempiin vanhempiin ja he auttoivat minua taloudellisesti mm. silloin kun oli vielä köyhä opiskelija eivätkä he tehneet siitä mitään isoa numeroa. En ollut silti mikään peräkammarin poika vaan muutin intin jälkeen noin 20-vuotiaana toiselle paikkakunnalle soluasuntoon yliopisto-opintojen perässä. Vastavuoroisesti heidän luonaan oli mukava käydä siinäkin vaiheessa kun tuo "huoltosuhde" oli toisin päin eli he olivat hiukan höperöitä vanhuksia. Vietimme vanhempien ja veljeni kanssa yhteiset joulut aivan loppuun asti, sillä kumpikaan heistä ei onneksi joutunut olemaan pitkiä aikoja sairaalassa.

Vierailija kirjoitti:

No ei voi olla sattumaa, että KAIKKI viisi lasta on hylännyt isänsä. Taustalla on taatusti henkistä ja / tai fyysistä väkivaltaa. Ja kaikkea ei todellakaan tarvitse antaa anteeksi. En minäkään ole isääni nähnyt 16 vuoteen. 

Ei tarvitse antaa anteeksi. Varsinkaan ellei toinen muuta käytöstään. Minulta vanhempani eivät koskaan pyytäneet mitenkään anteeksi henkistä ja fyysistä väkivaltaansa. Yritin saada heidät ymmärtämään menneitä, ettei niin voi jatkaa. Jatkoivat...niin toimii vain empatiakyvytön narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei voi olla sattumaa, että KAIKKI viisi lasta on hylännyt isänsä. Taustalla on taatusti henkistä ja / tai fyysistä väkivaltaa. Ja kaikkea ei todellakaan tarvitse antaa anteeksi. En minäkään ole isääni nähnyt 16 vuoteen. 

 Minulla ja veljelleni oli aina hyvät välit molempiin vanhempiin ja he auttoivat minua taloudellisesti mm. silloin kun oli vielä köyhä opiskelija eivätkä he tehneet siitä mitään isoa numeroa. En ollut silti mikään peräkammarin poika vaan muutin intin jälkeen noin 20-vuotiaana toiselle paikkakunnalle soluasuntoon yliopisto-opintojen perässä. Vastavuoroisesti heidän luonaan oli mukava käydä siinäkin vaiheessa kun tuo "huoltosuhde" oli toisin päin eli he olivat hiukan höperöitä vanhuksia. Vietimme vanhempien ja veljeni kanssa yhteiset joulut aivan loppuun asti, sillä kumpikaan heistä ei onneksi joutunut olemaan pitkiä aikoja sairaalassa.

Miksi tuo on saanut alanuolia. Kirjoittaja oli tyytyväinen tilanteeseensa.

Ikävä tosiasia on, että yksinäisyys on enimmäkseen omaa syytä. Vanhuksille on tarjolla vaikka ja mitä toimintaa, tullaan ihan kotiinkin asti, kun pyytää. Soitto vain seurakuntaan ja diakonissa tulee käymään ja hommaa vaikka ystäväpalvelun kautta ystävän. Eikö ole yhtään naapuria, jonka luona voisi pistäytyä? Vanhuksille on kerhoja, päivätoimintaa palvelukeskuksissa ja monenmoista muusta harrastetoimintaa. Onko tämä pappa soittanut lapsilleen ja kysynyt, miksi he eivät käy? Outoa, ettei jutussa ole esitetty mitään syytä sille, miksi kukaan lapsista ei käy, todella outoa.

Minunkin äitini on hankala tapaus, eikä todellakaan mikään ihana vanha mummeli, vaan kiukutteleva hapannaama. Eli samanlainen kuin nuorenakin. Käyn silti hänen luonaan joka viikko, samoin käy siskoni ja veljeni, lisäksi soittelemme hänelle päivittäin, lastenlapsetkin käyvät sillointällöin. Silti äitini valittaa yksinäisyyttä, kurjuutta ja kun kukaan ei käy. Pitäisi olla niitä nuoruuden ystäviä, uudet eivät kelpaa ja uusiksi lasketaan naapurin iäkäs rouva, joka on asunut siinä naapurissa 30 v. Kotoa ei ole enää 15 vuoteen voinut lähteä minnekään, kun ei voi yksin lähteä, on jalka kipeä, selkää kolottaa, alkaa pian huimaamaan, väsyttää, jos verenpaine nousee, ei jaksa. Tekosyitä kaikki. Joskus tekisi mieleni vain jättää menemättä ja ajatella, että no olkoot siellä yksin, kun mikään ei kelpaa. Ainoa kelpaava on lasten seura, mutta sitten meillekin vain valitetaan. Vanhusten pitäisi päästä jonkinlaiseen senioritaloon, jossa ne viihdykkeet olisi samassa talossa ja talo täynnä vanhoja ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin valmis lyömään vetoa että jos kysyttäisiin toisen osapuolen näkemystä niin tulisi ilmi sellaisia perhehelvettiasioita että selkäpiitä karmisi. On tilastollisesti äärimmäisen epätodennäköistä että samaan perheeseen osuisi viisi häiriintynyttä julmaa ihmistä jotka tuosta vain hylkäävät vanhan isäparkansa. Yksi tai kaksi, kyllä, mutta ei kaikki viisi. Eli jos kukaan lapsista eikä kukaan lapsenlapsista käy ikinä katsomassa, niin siihen on oltava todella hyvä ja ymmärrettävä syy.

Ei niiden lasten tarvitse olla häiriintyneitä eikä julmia, eikä heidän lapsuutensa ole tarvinnut olla ollenkaan huono. Nykyään vaan ihmisten elämä on kiireistä ja vaativaa. Joka puolelta vaaditaan enemmän: töissä pitää tehdä enemmän, lasten pitää harrastaa enemmän ja vanhempien olla kuskaamassa heitä joka paikkaan. Lasten Vilma-viestejä pitää seurata joka toinen minuutti. Pitää olla muodikas ja hyvän näköinen.  Pitää harrastaa liikuntaa ja käydä salilla. Pitää seurata maailman uutisia ja kaikenlaista hömppää tietokoneelta ja älykännykästä vähintään viiden minuutin välein. Ei asuta välttämättä enää lähellä vanhempia niin kuin ennen. Oma elämä on niin raskasta ja kuluttavaa, että ei kerta kaikkiaan tunnu löytyvän muutamaa tuntia käydä katsomassa vanhaa isäraukkaa, joka turhaan odottaa. Jotkut näkevät vanhempansa välttämättömänä pahana, joihin ei viitsi tuhlata aikaa, kun vanhemmille tulee ikää, he alkavat sairastaa tai jäävät leskeksi. Tällaisia artikkelin tapaisia  vanhuksia on paljon.

Juuri näin. Itse asun puolen kilometrin päässä vanhemmistani, ja silti näen heitä vain kerran kuukaudessa. Eikä siksi, että välit olisivat huonot, vaan aikaa ei yksinkertaisesti vain tunnu olevan. Työ vie kaiken. Sisareni asuu kauempana, hän käy korkeintaan pari kertaa vuodessa. Syy sama, arkena työ vie kaiken ajan ja viikonloppuna pitää keretä tehdä se, mitä ei viikolla yksinkertaisesti ehdi.

Paljonko sulla on työaika?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se aina ole vanhemman vika jos lapset eivät käy katsomassa. Jotkut vaan keskittyvät omaan perhe-elämäänsä tai työhönsä ja unohtavat kokonaan sen kuka heidät on kasvattanut ja tarjonnut rakkautta heille. Oma isäni ei juurikaan ollut tekemisissä vanhempiensa kanssa, kun perusti perheen ja myöhemmin keskittyi vain töihinsä. Onneksi itse olin tekemisissä mummoni ja vaarini kanssa vaikka isä ei ollut. Kyllä käy sääliksi ettei edes lapsenlapset voi käydä katsomassa vaariaan. Tuollaista kohtaloa ei toivoisi kenellekkään.

Ei tietenkään toivoisi tuollaista kohtaloa kellekään, mutta näissä asioissa on aina kaksi puolta, se täytyy muistaa. Faktahan on se, että kaikki eivät saa sitä rakkautta lapsena/nuorena, joten miksi ihmeessä siinä tapauksessa olisi minkäänlaisessa kiitollisuudenvelassa ”kasvattajalleen”? Ei siitä mitään automaattista kunnioitusta ansaitse, että tekee lapsen maailmaan, muttei kuitenkaan vastaa sen lapsen perustarpeisiin.

Eli suurin osa vanhuksista ovat olleet m*lkkuja lapsilleen vai? Enpä usko

Tää on just tätä että luullaan aina vian olevan vanhemissa. Näiden kirjoittajien vanhemmat vissiin ollu aika kauheita jos luullaan että aina kaikki on vanhempien syytä.

No ottaen huomioon, että nyt puhutaan sodan käyneistä vanhuksista, sota-aikaan syntyneistä ja sodan jälkeisistä vuosista kun uutta sukupolvea kasvatettiin. Kyllä siinä on isät viinaa juonu ja lapset peloteltu, äidit katkeroituneet.

Hirveätä lyttäystä lapsia kohtaan Iltiksen kommenteissa. Lisäksi että perinnöt pois lapsilta. Iltiksen toimittaja on kyllä tiennyt juttua kirjoittaessa, mikä reagtio lukijoissa aiheutuu. Suurin osa ihmisistä ei tiedä, että joillakin syy kotonakäymättömyyteen on vanhemman henkinen väkivalta. Jos pohjalla on lapsuudentraumat, saavat lapset päälleensä vielä lisää sontaa. Kirjoittaisiko toimittaja Egutkina seuraavaksi jutun, miksi lapsuudenkotitraumaiset lapset eivät käy katsomassa vanhempia. Seurauksia miettiessä.

Perinnöttä jättäminen on muuten mm. narsistin uhkailukeinoja saadakseen tahtonsa läpi lapselleen. Olen huomannut että sitä käyttävät myös jotkut suuren sukupolven edustajat. Nuoret eivät tai keski-ikäiset eivät.