Lue keskustelun säännöt.
Ilmoitin suoraan velipuolelleni, etten aio enkä halua tutustua häneen.
Sukulaisuus ei tarkoita yhteydenpitovelvollisuutta
28.10.2018 |
Vanhempani erosivat kun olin taaperoiässä ja sittemmin isä muuttikin toiselle paikkakunnalle ja välimme etääntyivät. Näimme harvoin ja yhteys oli melkein elatusmaksuasioissa.
Isä meni uusiin naimisiin ja sai kaksi lasta, jotka näin lapsuudessani ehkä pari kertaa. Mummon hautajaisissa, johon kuitenki yhteys säilyi eron jälkeen ja isän 50v, juhlissa.
Nyt isän vanhempi poika, eli velipuoleni kirjoitti minulle pitkän kirjeen saatuaan jostain osoitteeni selville.
Hän haluaisi kovasti tutstua minuun ja perheeseeni ja toivoisi toisenkin velipuolen olevan myöhemmin mukana.
Samalla tämä "velipuoli" kutsui minut ja perheeni lapsensa ristiäisiin, koska minusta on kuulemma tullut täti.
Ilmoitan velipuolelleni, ettei meillä ole mitään aikomusta tavata häntä. En halua eikä kiinnosta. Ei ole mitään yhteistä eikä mitään syytä tutustua nyt eikä tulevaisuudessakaan.
Todennäköisesti enää isän perunkirjoitukset joskus tulevaisuudessa on ainoa paikka, missä tapaamme, mutta se on sitten joskus tóinen tarina.
Jos ette ymmärrä, olkaa ymmärtämättä.
Kommentit (245)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi, että tunnet noin Ap, mutta sinulla on tunteisiisi oikeus.
Minun isäni hylkäsi minut ennen syntymääni. Olin nelikymppinen, kun tapasin hänet ensimmäisen kerran. Hän halusi pitää jatkossa yhteyttä. Halusin minäkin. Tuntui mahtavalta saada tavata oma biologinen isänsä, vaikka sisälläni joku kuiskikin korvaani, että "hän ei halunnut sinua" "hän ei ole halunnut olla kanssasi tekemisissä"... jne... Nyt on pidetty kuitenkin yhteyttä 10 vuotta. Hän oli saanut kaksi vuotta minun syntymäni jälkeen tyttären. Tyttären jonka hän halusi. Mutta myös tätä uutta naistaan kuten minunkin äitiäni, hän kohteli julmalla tavalla ja äiti lähti tyttärensä kanssa kälppimään. Minä siis sain pikkusiskon nelikymppisenä. Ja pikkusiskoni isosiskon minusta. Isäni teki kuitenkin hyvin selväksi sen, että minä en tule koskaan mitään perimään, vaan tälle sisarpuolelleni on tehty testamentti ja hän perii kaiken. Yritin kertoa, etten ole rahan perässä, mutta kyllä ne minulle sanotut sanat silti pahalta tuntuivat. Sain uuden perheen sisarpuoleni puolelta. Isän kanssa olen edelleen tekemisissä. Sisarpuoltani taas ei oikeastaan kiinnosta tämä meidän isämme. Olen onnellinen, että olen saanut tutustua heihin kaikkiin. Olen paljon ehjempi ihminen. Sisarpuoleni kanssa olemme todella paljon tekemisissä.
Ja sieltähän ilmoittautui kunnon masokisti. Toiset kohtelee paskasti ja yks on onnessaan.
Katkeruutesi on huomattu. Ole vain katkera, mutta kaikkien ei tarvitse olla koska sinä olet.
En ole vähääkään katkera, ainoastaan kyyninen realisti. Miksi kukaan haluaisi olla missään tekemisissä äijän kanssa, joka ei ole sinua koskaan halunnut, ei ole koskaan pitänyt yhteyttä tai ollut sinusta kiinnostunut ja vieläpä kaiken huipuksi sanoo, ettet peri mitään. Taatusti tietää, että kirjoittaja voi vaatia lakiosaansa. Pikkaisen huijauksen makua. Eikö niin?
Jos kirjoittamaani tekstiä lukee ajatuksella, niin myös ymmärtää mitä tarkoitin. Kun otin isääni yhteyttä, tein sen omasta tarpeestani. Halusta nähdä ihminen jonka verta olen. Tietää omasta suvustani isän puolelta jotakin. Antaa ns. uuden mahdollisuuden. Ajattelin, että ihminen muuttuu neljässäkymmenessä vuodessa. Hän halusi tarttua mahdollisuuteen. En ole katunut, vaikka alussa sainkin tylyä tekstiä ja epäiltiin, että olen rahan perässä. Rahan perässä en ollut, enkä ole vieläkään. Isäni ei ole minua koskaan tunnustanut. Olen syntynyt ennen 70 lukua, jolloin uusi isyyslaki tuli voimaan. Hän on maksanut kyllä minusta elatusmaksut aikanaan, isyysoikeudenkäynnin jälkeen. Ja kyllä. Tiedän että voisin nostaa asian esille ja hakea muutosta. Mutta miksi. Tulen omillani toimeen, enkä halua hänen mahdollisia rahojaan. Hän saa tehdä rahoillaan mitä haluaa. Olen saanut tuntea hänet jo kymmenen vuotta. Sain uuden perheen. Ikävät sanat tietysti satuttivat, mutta ei minua sen alun jälkeen ole mitenkään tylytetty. Hän ja muu perhe haluavat pitää yhteyttä ja olen nyt yksi perheenjäsenistä. Toivon, että saan pitää heidät vielä elämässäni pitkään. Ihmiset kuitenkin ikääntyvät. Jokainen me lähdemme täältä vuorotellen pois. Olemme varmasti kaikki tyytyväisiä, että löysimme toisemme "uudelleen". Missä sitä huijauksen makua on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi, että tunnet noin Ap, mutta sinulla on tunteisiisi oikeus.
Minun isäni hylkäsi minut ennen syntymääni. Olin nelikymppinen, kun tapasin hänet ensimmäisen kerran. Hän halusi pitää jatkossa yhteyttä. Halusin minäkin. Tuntui mahtavalta saada tavata oma biologinen isänsä, vaikka sisälläni joku kuiskikin korvaani, että "hän ei halunnut sinua" "hän ei ole halunnut olla kanssasi tekemisissä"... jne... Nyt on pidetty kuitenkin yhteyttä 10 vuotta. Hän oli saanut kaksi vuotta minun syntymäni jälkeen tyttären. Tyttären jonka hän halusi. Mutta myös tätä uutta naistaan kuten minunkin äitiäni, hän kohteli julmalla tavalla ja äiti lähti tyttärensä kanssa kälppimään. Minä siis sain pikkusiskon nelikymppisenä. Ja pikkusiskoni isosiskon minusta. Isäni teki kuitenkin hyvin selväksi sen, että minä en tule koskaan mitään perimään, vaan tälle sisarpuolelleni on tehty testamentti ja hän perii kaiken. Yritin kertoa, etten ole rahan perässä, mutta kyllä ne minulle sanotut sanat silti pahalta tuntuivat. Sain uuden perheen sisarpuoleni puolelta. Isän kanssa olen edelleen tekemisissä. Sisarpuoltani taas ei oikeastaan kiinnosta tämä meidän isämme. Olen onnellinen, että olen saanut tutustua heihin kaikkiin. Olen paljon ehjempi ihminen. Sisarpuoleni kanssa olemme todella paljon tekemisissä.
Onpa kypsän aikuisen ihmisen oma kokemus. Samassa tilanteessa elävät voisi ottaa oppia.
Normaalisti ihmistä kiinnostaa verisukulaiset ja moni ei saa rauhaa= tasapainoa elämäänsä ennen kuin selvittää esim. vanhempansa/ puolisisarukset jne jos on adoptoitu tai ovat muuten jääneet piiloon tai on salauksia. Lukekaa kirja Kenen lapsi, niin se avaa paljon.
Kun jotkut sanovat, että sehän on vieras, niin verisukulainen on kuitenkin samaa sukua ja pysyy vieraana jos ei anna itselle eikä toiselle mahdollisuutta tutustua. Tutustuminen voi tuoda paljon uutta ja hyvää elämään. Muistatte varmaan tv- ohjelman Kadonneen jäljillä, jossa voittopuolisesti ulkomailla elävät verisukulaiset ottivat tuntemattoman avosylin vastaan ja ovat jatkaneet yhteydenpitoa, vaikka eivät olleet lähisukulaisia, vaan juurikin veli/sisarpuolia, tätejä, setiä ym.Minusta tuo on erittäin rikkinäisen ihmisen kirjoitus. Hänestä on tullut kokemustensa kautta niin lapanen ja kynnysmatto ja olemattomaan tyytyväinen, että tuollainen erittäin vähän elämässä oleva ja loukkauksia lateleva isä tekee hänestä ehjemmän kuin muuten. Siinä ei ole mitään onniteltavaa vaan sydän särkyy hänen puolestaan. Hän ansaitsisi niiiiiin paljon parempaa.
Kyllä minä koen olevani erittäin ehjä ihminen. Kiitos kuitenkin että toivot minulle vieläkin parempaa.
Kyllä, sinun tapauksessasi saat nyt enemmän kuin ennen. Monen muun tapauksessa olemme nähneet isämme, istuneet sylissä ja saaneet hoivaa, kunnes se eräänä päivänä lakkasi. Jos isäsi ei haluaisi nähdäkään sinua, yhteytesi sisarpuoleesi mutkistuisi heittämällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tyyli kertoa tästä asiasta on kovin katkeroituneen ja tylyn kuuloista. Luulen, että velipuolesi on onnellisempi, jos tuolla tyylillä asiaan suhtautuva ihminen ei hänen elämäänsä kuulu. Ainakin itse pysyisin mielelläni mahdollisimman kaukana. Velipuoli todennäköisesti luuli, että kyseessä on kiva ja mielenkiintoinen ihminen, joka suhtautuu normaalisti asiaan.
Normaali suhtautuminenhan tämä onkin.
Onko siis normaalia syyttää isän teoista ihmistä, joka ei ole millään lailla syyllinen? Minusta ei! Ymmärtääkseni velipuoli ei ollut syntynytkään silloin, kun isä teki ratkaisunsa ja hylkäsi ekan perheensä!
Minusta nyt pitää vetää se jatkuvasti väärissä paikoissa vedettävä kateuskortti esiin. Ja nyt täsmälleen oikeassa paikassa. Ap on KATEELLINEN velipuolelleen isän läsnäolosta tämän elämässä. Siksi ei kateudeltaan pysty olemaan tekemisissä.
Samalla kateudessaan evää omilta lapsiltaan enot ja serkut. Toivottavasti nämä voivat myöhemmin pitää keskenään yhteyttä!
Missä on sanottu, että ap syyttää veljeä.? Ja mitä sitten, jos olisi kateellinen? Jos minä nyt tappaisin sinun lapsesi, olisitko huono ja pikkusieluinen ihminen, jos et pystyisi asettumaan asian yläpuolelle?
Siis mitä?! Kateus, pikkusieluinen, lapsen tappaminen.... Mitäköhän tässä nyt yritetään sanoa! :D Ja miten nää nyt liittyy tähän? Tai mihinkään ylipäätään... :D
Jos ei kiinnosta, ei ole pakko tutustua. Isäsi on äänestänyt jaloillaan entisen perheensä hylätessään. Hänestä ei kannata välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
joo taas näitä only-in-finland juttuja. on se nyt niin paha kohtalo tutustua johonkin henkilöön nyyhelinyyh.
en kyllä ymmärrä miten ap kaltaiset pärjäävät elämässä. tosin mitä itse olen huomannut eipä heidänlaisistaan mitään tule.
Miksi pitäisi johonkiin randomiin ihmiseen tutustua? Myöskään selkärangattomista toisten miellyttäjistä ei tule koskaan mitään.
Jaajaa tutustumalla rändömi ihmisiin olen saanut monta hyvää ystävää, hyväpalkkaisen työpaikan ja kauniin tyttöystävän.
Mutta kukin tyylillään. Näillä epäsosiaalisilla tapauksilla nyt vaan on taipumus päätyä sossupummeiksi ja narkkareiksi. Myös kaikenlaisia mt ongelmia siitä syystä kun noilla syrjäytyneillä ei ole mitään sosiaalista tukiverkkoa.
Ap on kyllä niin ilkeä ja julma ihminen, että velipuoli säästyi paljolta kun ei saanut tuollaista kultakimpaletta elämäänsä. Sääliksi käy vaan ap:n perhettä. En haluaisi olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka vastaisi tuolla tavalla täysin syyttömän ihmisen käden ojennukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on kyllä niin ilkeä ja julma ihminen, että velipuoli säästyi paljolta kun ei saanut tuollaista kultakimpaletta elämäänsä. Sääliksi käy vaan ap:n perhettä. En haluaisi olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka vastaisi tuolla tavalla täysin syyttömän ihmisen käden ojennukseen.
Anna mulle tonni. Ai et anna. Oletpas itsekäs, vaikka lähimmäisesi tarvitsisi pientä jeesiä.
Tapahtuu s3ellaistakin että perinnönjako tilaisuuteen ilmestyy sisaruspuoli. Ei oo ennen tiedetty että faijalla ollut harhalaukaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap:ta täysin ja toivottavasti pysyy kannassaan olla tutustumatta. Se kannattaa. Itse tutustuin siskopuoleeni, kun hän otti minuun itse yhteyttä. Ei olisi pitänyt. Otin itse yhteyden myös yhteiseen isäämme ja kokeilin josko siitä saisi jotain irti. Ei saanut. Hän haukkui samantien äitini joka on jo kuollut, kehui hänen minun jälkeen tekemiään jälkeläisiä ja arvosteli minua. Muutaman kerran otin häneltä rahaa vastaan, koska eihän hän minulle ikinä mitään ollut antanutkaan. Lopuksi en enää sitäkään halunnut. Pitäkööt rahansa. Siskopuolenikin muuttui etäiseksi, varmasti äitinsä manipuloimana ja eihän se enää ollutkaan kivaa kun on sisko joka saa myös isältä rahaa, kun itse tottunut saamaan ne kaikki. Ei ollutkaan kivaa jakaa isää ym. Isäni ei myöskään suostunut näkemään minua. Ei ole varmaan helppo katsoa ihmistä kenet on lapsena hylännyt. Pelkuri ja raukkis koko äijä. Saavat minun puolesta olla keskenänsä. Itse olen vahvistunut kaikesta tästä. Minua ei liikuta suuntaan eikä toiseen heidän juttunsa. Se onkin ihan heidän itsensä aikaansaamaa. Olen onnellinen näin.
Ei mitään yhteistä? Siis ei yhteistä isääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, sinun tapauksessasi saat nyt enemmän kuin ennen. Monen muun tapauksessa olemme nähneet isämme, istuneet sylissä ja saaneet hoivaa, kunnes se eräänä päivänä lakkasi. Jos isäsi ei haluaisi nähdäkään sinua, yhteytesi sisarpuoleesi mutkistuisi heittämällä.
Väärin. Olemme erittäin läheisiä sisarpuoleni kanssa. Hän on vähemmän läheinen isän kanssa kuin minä. Jos isä ei nyt yhtäkkiä haluaisikaan nähdä minua, sisarpuoleni tuskin haluaisi nähdä isäämme senkään vertaa kuin nyt.
Vierailija kirjoitti:
Ap on kyllä niin ilkeä ja julma ihminen, että velipuoli säästyi paljolta kun ei saanut tuollaista kultakimpaletta elämäänsä. Sääliksi käy vaan ap:n perhettä. En haluaisi olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka vastaisi tuolla tavalla täysin syyttömän ihmisen käden ojennukseen.
Tällä kirjoittajalla on ihan kohtalaisen kokoinen projisointiongelma. ”Ilkeä ja julma” , juupa juu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kysymys , kun oletan että palstalla on paljon eronneita joko omasta tai puolison tahdosta. Miten olette hoitaneet lastenne tutustumisen ja yhteydenpidon exän uusiin lapsiin puolin ja toisin ?
Kuinka kannustatte lapsia, jotta hyväksyvät toisensa jne?
Eiköhän ole tavallista, että uusi puoliso tuo lapsia uusperheeseen entisestä liitostaan/ suhteestaan ja sitten syntyy lapsi(a) uusperheeseen. Eli puolisisaruksia on enemmän tai vähemmän ja ei ole harvinaista että erotaan kaks kolmekin kertaa ja lapsille vaan sukua lisii.
Tuo on aivan liian vaikea kysymys palstan mammoille. Eihän kukaan voi asettua lapsensa asemaan sukujen sekasotkuissa. Eheii.
Saattaa olla että velipuoli on aina murehtinut ap:n saamaa kohtelua ja tuntenut syyllisyyttä, vaikka syytön hän toki on. Se, että hän kutsuu sisarpuolen ehkä ensimmäiseen aikuiselämänsä ikiomaan perhejuhlaan, viittaisi juuri siihen. Voi olla mieltäraastava ajatus, että hänen isänsä on pystynyt hylkäämään lapsensa kun itse on juuri saanut oman esikoisen. Näin hän haluaa ehkä myös näyttää isälleen jotakin. Se ei toki velvoita ap:tä mihinkään. Kenenkään ei pidä ryhtyä tehtäviin joihin ei pysty.
Ymmärrän aloittajaa. Isä hylkäsi hänet ja hankki uuden perheen. Kyllä se lasta satuttaa aivan valtavasti.
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla että velipuoli on aina murehtinut ap:n saamaa kohtelua ja tuntenut syyllisyyttä, vaikka syytön hän toki on. Se, että hän kutsuu sisarpuolen ehkä ensimmäiseen aikuiselämänsä ikiomaan perhejuhlaan, viittaisi juuri siihen. Voi olla mieltäraastava ajatus, että hänen isänsä on pystynyt hylkäämään lapsensa kun itse on juuri saanut oman esikoisen. Näin hän haluaa ehkä myös näyttää isälleen jotakin. Se ei toki velvoita ap:tä mihinkään. Kenenkään ei pidä ryhtyä tehtäviin joihin ei pysty.
Tai sitten saattaa olla, että velipuoli vähät välittää ja sen muija on keksinut tämän ihanan ajatuksen ihanasta isosta suvusta ja blabla bla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on kyllä niin ilkeä ja julma ihminen, että velipuoli säästyi paljolta kun ei saanut tuollaista kultakimpaletta elämäänsä. Sääliksi käy vaan ap:n perhettä. En haluaisi olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka vastaisi tuolla tavalla täysin syyttömän ihmisen käden ojennukseen.
Tällä kirjoittajalla on ihan kohtalaisen kokoinen projisointiongelma. ”Ilkeä ja julma” , juupa juu.
Julmuutta ja ilkeyttä olisi kieltää lapsilta eno, täti, serkut ja isovanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi, että tunnet noin Ap, mutta sinulla on tunteisiisi oikeus.
Minun isäni hylkäsi minut ennen syntymääni. Olin nelikymppinen, kun tapasin hänet ensimmäisen kerran. Hän halusi pitää jatkossa yhteyttä. Halusin minäkin. Tuntui mahtavalta saada tavata oma biologinen isänsä, vaikka sisälläni joku kuiskikin korvaani, että "hän ei halunnut sinua" "hän ei ole halunnut olla kanssasi tekemisissä"... jne... Nyt on pidetty kuitenkin yhteyttä 10 vuotta. Hän oli saanut kaksi vuotta minun syntymäni jälkeen tyttären. Tyttären jonka hän halusi. Mutta myös tätä uutta naistaan kuten minunkin äitiäni, hän kohteli julmalla tavalla ja äiti lähti tyttärensä kanssa kälppimään. Minä siis sain pikkusiskon nelikymppisenä. Ja pikkusiskoni isosiskon minusta. Isäni teki kuitenkin hyvin selväksi sen, että minä en tule koskaan mitään perimään, vaan tälle sisarpuolelleni on tehty testamentti ja hän perii kaiken. Yritin kertoa, etten ole rahan perässä, mutta kyllä ne minulle sanotut sanat silti pahalta tuntuivat. Sain uuden perheen sisarpuoleni puolelta. Isän kanssa olen edelleen tekemisissä. Sisarpuoltani taas ei oikeastaan kiinnosta tämä meidän isämme. Olen onnellinen, että olen saanut tutustua heihin kaikkiin. Olen paljon ehjempi ihminen. Sisarpuoleni kanssa olemme todella paljon tekemisissä.
Ja sieltähän ilmoittautui kunnon masokisti. Toiset kohtelee paskasti ja yks on onnessaan.
Katkeruutesi on huomattu. Ole vain katkera, mutta kaikkien ei tarvitse olla koska sinä olet.
En ole vähääkään katkera, ainoastaan kyyninen realisti. Miksi kukaan haluaisi olla missään tekemisissä äijän kanssa, joka ei ole sinua koskaan halunnut, ei ole koskaan pitänyt yhteyttä tai ollut sinusta kiinnostunut ja vieläpä kaiken huipuksi sanoo, ettet peri mitään. Taatusti tietää, että kirjoittaja voi vaatia lakiosaansa. Pikkaisen huijauksen makua. Eikö niin?
Jos kirjoittamaani tekstiä lukee ajatuksella, niin myös ymmärtää mitä tarkoitin. Kun otin isääni yhteyttä, tein sen omasta tarpeestani. Halusta nähdä ihminen jonka verta olen. Tietää omasta suvustani isän puolelta jotakin. Antaa ns. uuden mahdollisuuden. Ajattelin, että ihminen muuttuu neljässäkymmenessä vuodessa. Hän halusi tarttua mahdollisuuteen. En ole katunut, vaikka alussa sainkin tylyä tekstiä ja epäiltiin, että olen rahan perässä. Rahan perässä en ollut, enkä ole vieläkään. Isäni ei ole minua koskaan tunnustanut. Olen syntynyt ennen 70 lukua, jolloin uusi isyyslaki tuli voimaan. Hän on maksanut kyllä minusta elatusmaksut aikanaan, isyysoikeudenkäynnin jälkeen. Ja kyllä. Tiedän että voisin nostaa asian esille ja hakea muutosta. Mutta miksi. Tulen omillani toimeen, enkä halua hänen mahdollisia rahojaan. Hän saa tehdä rahoillaan mitä haluaa. Olen saanut tuntea hänet jo kymmenen vuotta. Sain uuden perheen. Ikävät sanat tietysti satuttivat, mutta ei minua sen alun jälkeen ole mitenkään tylytetty. Hän ja muu perhe haluavat pitää yhteyttä ja olen nyt yksi perheenjäsenistä. Toivon, että saan pitää heidät vielä elämässäni pitkään. Ihmiset kuitenkin ikääntyvät. Jokainen me lähdemme täältä vuorotellen pois. Olemme varmasti kaikki tyytyväisiä, että löysimme toisemme "uudelleen". Missä sitä huijauksen makua on?
Siinä että isäsi puhuu yhtä, mutta tekee toista ja uskottelee että nyt olet perheenjäsen. Et ole, sillä hän haluaa sulkea sinut esim testamentillaan perheestään ulos.
Tuskin tuore isoisäkään ilahtuisi siitä, että ristiäisistä tehdään samalla hänen syyllistämisjuhlansa. Ja mitä, jos isä ei suostuisi juhlassa puhumaan tyttärelleen, kiva olisi juhlatunnelma?