Lue keskustelun säännöt.
Ilmoitin suoraan velipuolelleni, etten aio enkä halua tutustua häneen.
Sukulaisuus ei tarkoita yhteydenpitovelvollisuutta
28.10.2018 |
Vanhempani erosivat kun olin taaperoiässä ja sittemmin isä muuttikin toiselle paikkakunnalle ja välimme etääntyivät. Näimme harvoin ja yhteys oli melkein elatusmaksuasioissa.
Isä meni uusiin naimisiin ja sai kaksi lasta, jotka näin lapsuudessani ehkä pari kertaa. Mummon hautajaisissa, johon kuitenki yhteys säilyi eron jälkeen ja isän 50v, juhlissa.
Nyt isän vanhempi poika, eli velipuoleni kirjoitti minulle pitkän kirjeen saatuaan jostain osoitteeni selville.
Hän haluaisi kovasti tutstua minuun ja perheeseeni ja toivoisi toisenkin velipuolen olevan myöhemmin mukana.
Samalla tämä "velipuoli" kutsui minut ja perheeni lapsensa ristiäisiin, koska minusta on kuulemma tullut täti.
Ilmoitan velipuolelleni, ettei meillä ole mitään aikomusta tavata häntä. En halua eikä kiinnosta. Ei ole mitään yhteistä eikä mitään syytä tutustua nyt eikä tulevaisuudessakaan.
Todennäköisesti enää isän perunkirjoitukset joskus tulevaisuudessa on ainoa paikka, missä tapaamme, mutta se on sitten joskus tóinen tarina.
Jos ette ymmärrä, olkaa ymmärtämättä.
Kommentit (245)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi, että tunnet noin Ap, mutta sinulla on tunteisiisi oikeus.
Minun isäni hylkäsi minut ennen syntymääni. Olin nelikymppinen, kun tapasin hänet ensimmäisen kerran. Hän halusi pitää jatkossa yhteyttä. Halusin minäkin. Tuntui mahtavalta saada tavata oma biologinen isänsä, vaikka sisälläni joku kuiskikin korvaani, että "hän ei halunnut sinua" "hän ei ole halunnut olla kanssasi tekemisissä"... jne... Nyt on pidetty kuitenkin yhteyttä 10 vuotta. Hän oli saanut kaksi vuotta minun syntymäni jälkeen tyttären. Tyttären jonka hän halusi. Mutta myös tätä uutta naistaan kuten minunkin äitiäni, hän kohteli julmalla tavalla ja äiti lähti tyttärensä kanssa kälppimään. Minä siis sain pikkusiskon nelikymppisenä. Ja pikkusiskoni isosiskon minusta. Isäni teki kuitenkin hyvin selväksi sen, että minä en tule koskaan mitään perimään, vaan tälle sisarpuolelleni on tehty testamentti ja hän perii kaiken. Yritin kertoa, etten ole rahan perässä, mutta kyllä ne minulle sanotut sanat silti pahalta tuntuivat. Sain uuden perheen sisarpuoleni puolelta. Isän kanssa olen edelleen tekemisissä. Sisarpuoltani taas ei oikeastaan kiinnosta tämä meidän isämme. Olen onnellinen, että olen saanut tutustua heihin kaikkiin. Olen paljon ehjempi ihminen. Sisarpuoleni kanssa olemme todella paljon tekemisissä.
Ja sieltähän ilmoittautui kunnon masokisti. Toiset kohtelee paskasti ja yks on onnessaan.
Katkeruutesi on huomattu. Ole vain katkera, mutta kaikkien ei tarvitse olla koska sinä olet.
En ole vähääkään katkera, ainoastaan kyyninen realisti. Miksi kukaan haluaisi olla missään tekemisissä äijän kanssa, joka ei ole sinua koskaan halunnut, ei ole koskaan pitänyt yhteyttä tai ollut sinusta kiinnostunut ja vieläpä kaiken huipuksi sanoo, ettet peri mitään. Taatusti tietää, että kirjoittaja voi vaatia lakiosaansa. Pikkaisen huijauksen makua. Eikö niin?
Jos kirjoittamaani tekstiä lukee ajatuksella, niin myös ymmärtää mitä tarkoitin. Kun otin isääni yhteyttä, tein sen omasta tarpeestani. Halusta nähdä ihminen jonka verta olen. Tietää omasta suvustani isän puolelta jotakin. Antaa ns. uuden mahdollisuuden. Ajattelin, että ihminen muuttuu neljässäkymmenessä vuodessa. Hän halusi tarttua mahdollisuuteen. En ole katunut, vaikka alussa sainkin tylyä tekstiä ja epäiltiin, että olen rahan perässä. Rahan perässä en ollut, enkä ole vieläkään. Isäni ei ole minua koskaan tunnustanut. Olen syntynyt ennen 70 lukua, jolloin uusi isyyslaki tuli voimaan. Hän on maksanut kyllä minusta elatusmaksut aikanaan, isyysoikeudenkäynnin jälkeen. Ja kyllä. Tiedän että voisin nostaa asian esille ja hakea muutosta. Mutta miksi. Tulen omillani toimeen, enkä halua hänen mahdollisia rahojaan. Hän saa tehdä rahoillaan mitä haluaa. Olen saanut tuntea hänet jo kymmenen vuotta. Sain uuden perheen. Ikävät sanat tietysti satuttivat, mutta ei minua sen alun jälkeen ole mitenkään tylytetty. Hän ja muu perhe haluavat pitää yhteyttä ja olen nyt yksi perheenjäsenistä. Toivon, että saan pitää heidät vielä elämässäni pitkään. Ihmiset kuitenkin ikääntyvät. Jokainen me lähdemme täältä vuorotellen pois. Olemme varmasti kaikki tyytyväisiä, että löysimme toisemme "uudelleen". Missä sitä huijauksen makua on?
Siinä että isäsi puhuu yhtä, mutta tekee toista ja uskottelee että nyt olet perheenjäsen. Et ole, sillä hän haluaa sulkea sinut esim testamentillaan perheestään ulos.
Mikä sinua vaivaa? Hyvät ihmissuhteet eivät perustu rahaan eikä testamentteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään yhteistä? Siis ei yhteistä isääkään.
Apn kannalta tuo "isä" on ollut pelkkä spermanluovuttaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on kyllä niin ilkeä ja julma ihminen, että velipuoli säästyi paljolta kun ei saanut tuollaista kultakimpaletta elämäänsä. Sääliksi käy vaan ap:n perhettä. En haluaisi olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka vastaisi tuolla tavalla täysin syyttömän ihmisen käden ojennukseen.
Tällä kirjoittajalla on ihan kohtalaisen kokoinen projisointiongelma. ”Ilkeä ja julma” , juupa juu.
Julmuutta ja ilkeyttä olisi kieltää lapsilta eno, täti, serkut ja isovanhemmat.
Ei ole mitään lapsia. Ja jos olisikin, se isovanhempi ei ole halunnut omaan lapseenkaan pitää yhteyttä. Ei ole muitakaan sukulaisia ainoastaan apn vieras velipuoli. Miten joku ei tajua?
Yleisesti ajatellen, olisi lapsia kohtaan julmaa ja itsekästä. Ap tosin mainitsee aloituksessa perheensä ja toisen velipuolen, kenen velipuoli mahtaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Ap on kyllä niin ilkeä ja julma ihminen, että velipuoli säästyi paljolta kun ei saanut tuollaista kultakimpaletta elämäänsä. Sääliksi käy vaan ap:n perhettä. En haluaisi olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka vastaisi tuolla tavalla täysin syyttömän ihmisen käden ojennukseen.
Sepä hyvä . Tuskin kukaan tuollaisen epäempaattisen hurskastelijan kanssa haluaisikaan olla tekemisissä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään yhteistä? Siis ei yhteistä isääkään.
Apn kannalta tuo "isä" on ollut pelkkä spermanluovuttaja.
Kamala käsite. En ikinä voisi ajatella yhdestäkään isästä, että on vain tuollainen. Toivottavasti ap ei opeta tuleville lapsilleen tai sukulaislapsille samaa käsitettä isistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minun on vaikea olla tekemisissä myös isän suvun kanssa. Ihan ok ihmisiä eikä heissä ole mitään vikaa, mutta jotenkin se aina repii auki vanhat haavat, vaikka olenkin jo keski-ikäistyvä. Ehkä tilanne muuttuu sitten, kun isä ihan todella kuolee eikä vain hylkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään yhteistä? Siis ei yhteistä isääkään.
Apn kannalta tuo "isä" on ollut pelkkä spermanluovuttaja.
Kamala käsite. En ikinä voisi ajatella yhdestäkään isästä, että on vain tuollainen. Toivottavasti ap ei opeta tuleville lapsilleen tai sukulaislapsille samaa käsitettä isistä.
Isä ei ole häneen pitänyt yhteyttä tai ikinä mitään hänen hyväkseen tehnyt. Siitä olen samaa mieltä , että se on kamalaa ja kylmää käytöstä omaa lasta kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi, että tunnet noin Ap, mutta sinulla on tunteisiisi oikeus.
Minun isäni hylkäsi minut ennen syntymääni. Olin nelikymppinen, kun tapasin hänet ensimmäisen kerran. Hän halusi pitää jatkossa yhteyttä. Halusin minäkin. Tuntui mahtavalta saada tavata oma biologinen isänsä, vaikka sisälläni joku kuiskikin korvaani, että "hän ei halunnut sinua" "hän ei ole halunnut olla kanssasi tekemisissä"... jne... Nyt on pidetty kuitenkin yhteyttä 10 vuotta. Hän oli saanut kaksi vuotta minun syntymäni jälkeen tyttären. Tyttären jonka hän halusi. Mutta myös tätä uutta naistaan kuten minunkin äitiäni, hän kohteli julmalla tavalla ja äiti lähti tyttärensä kanssa kälppimään. Minä siis sain pikkusiskon nelikymppisenä. Ja pikkusiskoni isosiskon minusta. Isäni teki kuitenkin hyvin selväksi sen, että minä en tule koskaan mitään perimään, vaan tälle sisarpuolelleni on tehty testamentti ja hän perii kaiken. Yritin kertoa, etten ole rahan perässä, mutta kyllä ne minulle sanotut sanat silti pahalta tuntuivat. Sain uuden perheen sisarpuoleni puolelta. Isän kanssa olen edelleen tekemisissä. Sisarpuoltani taas ei oikeastaan kiinnosta tämä meidän isämme. Olen onnellinen, että olen saanut tutustua heihin kaikkiin. Olen paljon ehjempi ihminen. Sisarpuoleni kanssa olemme todella paljon tekemisissä.
Ja sieltähän ilmoittautui kunnon masokisti. Toiset kohtelee paskasti ja yks on onnessaan.
Katkeruutesi on huomattu. Ole vain katkera, mutta kaikkien ei tarvitse olla koska sinä olet.
En ole vähääkään katkera, ainoastaan kyyninen realisti. Miksi kukaan haluaisi olla missään tekemisissä äijän kanssa, joka ei ole sinua koskaan halunnut, ei ole koskaan pitänyt yhteyttä tai ollut sinusta kiinnostunut ja vieläpä kaiken huipuksi sanoo, ettet peri mitään. Taatusti tietää, että kirjoittaja voi vaatia lakiosaansa. Pikkaisen huijauksen makua. Eikö niin?
Jos kirjoittamaani tekstiä lukee ajatuksella, niin myös ymmärtää mitä tarkoitin. Kun otin isääni yhteyttä, tein sen omasta tarpeestani. Halusta nähdä ihminen jonka verta olen. Tietää omasta suvustani isän puolelta jotakin. Antaa ns. uuden mahdollisuuden. Ajattelin, että ihminen muuttuu neljässäkymmenessä vuodessa. Hän halusi tarttua mahdollisuuteen. En ole katunut, vaikka alussa sainkin tylyä tekstiä ja epäiltiin, että olen rahan perässä. Rahan perässä en ollut, enkä ole vieläkään. Isäni ei ole minua koskaan tunnustanut. Olen syntynyt ennen 70 lukua, jolloin uusi isyyslaki tuli voimaan. Hän on maksanut kyllä minusta elatusmaksut aikanaan, isyysoikeudenkäynnin jälkeen. Ja kyllä. Tiedän että voisin nostaa asian esille ja hakea muutosta. Mutta miksi. Tulen omillani toimeen, enkä halua hänen mahdollisia rahojaan. Hän saa tehdä rahoillaan mitä haluaa. Olen saanut tuntea hänet jo kymmenen vuotta. Sain uuden perheen. Ikävät sanat tietysti satuttivat, mutta ei minua sen alun jälkeen ole mitenkään tylytetty. Hän ja muu perhe haluavat pitää yhteyttä ja olen nyt yksi perheenjäsenistä. Toivon, että saan pitää heidät vielä elämässäni pitkään. Ihmiset kuitenkin ikääntyvät. Jokainen me lähdemme täältä vuorotellen pois. Olemme varmasti kaikki tyytyväisiä, että löysimme toisemme "uudelleen". Missä sitä huijauksen makua on?
Siinä että isäsi puhuu yhtä, mutta tekee toista ja uskottelee että nyt olet perheenjäsen. Et ole, sillä hän haluaa sulkea sinut esim testamentillaan perheestään ulos.
Mikä sinua vaivaa? Hyvät ihmissuhteet eivät perustu rahaan eikä testamentteihin.
Kyseessä ei ole hyvä ihmissuhde. Miten vinksahtanut oikein olet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi, että tunnet noin Ap, mutta sinulla on tunteisiisi oikeus.
Minun isäni hylkäsi minut ennen syntymääni. Olin nelikymppinen, kun tapasin hänet ensimmäisen kerran. Hän halusi pitää jatkossa yhteyttä. Halusin minäkin. Tuntui mahtavalta saada tavata oma biologinen isänsä, vaikka sisälläni joku kuiskikin korvaani, että "hän ei halunnut sinua" "hän ei ole halunnut olla kanssasi tekemisissä"... jne... Nyt on pidetty kuitenkin yhteyttä 10 vuotta. Hän oli saanut kaksi vuotta minun syntymäni jälkeen tyttären. Tyttären jonka hän halusi. Mutta myös tätä uutta naistaan kuten minunkin äitiäni, hän kohteli julmalla tavalla ja äiti lähti tyttärensä kanssa kälppimään. Minä siis sain pikkusiskon nelikymppisenä. Ja pikkusiskoni isosiskon minusta. Isäni teki kuitenkin hyvin selväksi sen, että minä en tule koskaan mitään perimään, vaan tälle sisarpuolelleni on tehty testamentti ja hän perii kaiken. Yritin kertoa, etten ole rahan perässä, mutta kyllä ne minulle sanotut sanat silti pahalta tuntuivat. Sain uuden perheen sisarpuoleni puolelta. Isän kanssa olen edelleen tekemisissä. Sisarpuoltani taas ei oikeastaan kiinnosta tämä meidän isämme. Olen onnellinen, että olen saanut tutustua heihin kaikkiin. Olen paljon ehjempi ihminen. Sisarpuoleni kanssa olemme todella paljon tekemisissä.
Ja sieltähän ilmoittautui kunnon masokisti. Toiset kohtelee paskasti ja yks on onnessaan.
Katkeruutesi on huomattu. Ole vain katkera, mutta kaikkien ei tarvitse olla koska sinä olet.
En ole vähääkään katkera, ainoastaan kyyninen realisti. Miksi kukaan haluaisi olla missään tekemisissä äijän kanssa, joka ei ole sinua koskaan halunnut, ei ole koskaan pitänyt yhteyttä tai ollut sinusta kiinnostunut ja vieläpä kaiken huipuksi sanoo, ettet peri mitään. Taatusti tietää, että kirjoittaja voi vaatia lakiosaansa. Pikkaisen huijauksen makua. Eikö niin?
Jos kirjoittamaani tekstiä lukee ajatuksella, niin myös ymmärtää mitä tarkoitin. Kun otin isääni yhteyttä, tein sen omasta tarpeestani. Halusta nähdä ihminen jonka verta olen. Tietää omasta suvustani isän puolelta jotakin. Antaa ns. uuden mahdollisuuden. Ajattelin, että ihminen muuttuu neljässäkymmenessä vuodessa. Hän halusi tarttua mahdollisuuteen. En ole katunut, vaikka alussa sainkin tylyä tekstiä ja epäiltiin, että olen rahan perässä. Rahan perässä en ollut, enkä ole vieläkään. Isäni ei ole minua koskaan tunnustanut. Olen syntynyt ennen 70 lukua, jolloin uusi isyyslaki tuli voimaan. Hän on maksanut kyllä minusta elatusmaksut aikanaan, isyysoikeudenkäynnin jälkeen. Ja kyllä. Tiedän että voisin nostaa asian esille ja hakea muutosta. Mutta miksi. Tulen omillani toimeen, enkä halua hänen mahdollisia rahojaan. Hän saa tehdä rahoillaan mitä haluaa. Olen saanut tuntea hänet jo kymmenen vuotta. Sain uuden perheen. Ikävät sanat tietysti satuttivat, mutta ei minua sen alun jälkeen ole mitenkään tylytetty. Hän ja muu perhe haluavat pitää yhteyttä ja olen nyt yksi perheenjäsenistä. Toivon, että saan pitää heidät vielä elämässäni pitkään. Ihmiset kuitenkin ikääntyvät. Jokainen me lähdemme täältä vuorotellen pois. Olemme varmasti kaikki tyytyväisiä, että löysimme toisemme "uudelleen". Missä sitä huijauksen makua on?
Siinä että isäsi puhuu yhtä, mutta tekee toista ja uskottelee että nyt olet perheenjäsen. Et ole, sillä hän haluaa sulkea sinut esim testamentillaan perheestään ulos.
Mikä sinua vaivaa? Hyvät ihmissuhteet eivät perustu rahaan eikä testamentteihin.
Kyseessä ei ole hyvä ihmissuhde. Miten vinksahtanut oikein olet?
Tuossahan juuri eräs jolle kommentoi kertoi, että he ovat tyytyväisiä löytäessään toisensa ja että toivoo saavansa pitää "uuden" perheen pitkään. Vaikuttaa kyllä hyvältä ihmissuhteelta. Sinä aloit sölköttämään provosoiden perheenjäsennöttömyydestä ja testamentista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kysymys , kun oletan että palstalla on paljon eronneita joko omasta tai puolison tahdosta. Miten olette hoitaneet lastenne tutustumisen ja yhteydenpidon exän uusiin lapsiin puolin ja toisin ?
Kuinka kannustatte lapsia, jotta hyväksyvät toisensa jne?
Eiköhän ole tavallista, että uusi puoliso tuo lapsia uusperheeseen entisestä liitostaan/ suhteestaan ja sitten syntyy lapsi(a) uusperheeseen. Eli puolisisaruksia on enemmän tai vähemmän ja ei ole harvinaista että erotaan kaks kolmekin kertaa ja lapsille vaan sukua lisii.
Jos kaksi ihmistä alkaa aikuisiällä seurustella keskenään niin ei se tee heidän edellisten liittojen lapsista sisaruksia keskenään eikä sukulaisia koska biologinen side puuttuu. Puolisisarus on eri asia. Muutenhan voisi olla sukua kenen tahansa vastaantulijan kanssa jos omalla isällä olisi ollut suhde tämän vastaantulijan äidin kanssa. Ei vanhemman avioliittokaan tee eri sukujen lapsista sisaruksia, kämppisjärjestelyjä kyllä voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi, että tunnet noin Ap, mutta sinulla on tunteisiisi oikeus.
Minun isäni hylkäsi minut ennen syntymääni. Olin nelikymppinen, kun tapasin hänet ensimmäisen kerran. Hän halusi pitää jatkossa yhteyttä. Halusin minäkin. Tuntui mahtavalta saada tavata oma biologinen isänsä, vaikka sisälläni joku kuiskikin korvaani, että "hän ei halunnut sinua" "hän ei ole halunnut olla kanssasi tekemisissä"... jne... Nyt on pidetty kuitenkin yhteyttä 10 vuotta. Hän oli saanut kaksi vuotta minun syntymäni jälkeen tyttären. Tyttären jonka hän halusi. Mutta myös tätä uutta naistaan kuten minunkin äitiäni, hän kohteli julmalla tavalla ja äiti lähti tyttärensä kanssa kälppimään. Minä siis sain pikkusiskon nelikymppisenä. Ja pikkusiskoni isosiskon minusta. Isäni teki kuitenkin hyvin selväksi sen, että minä en tule koskaan mitään perimään, vaan tälle sisarpuolelleni on tehty testamentti ja hän perii kaiken. Yritin kertoa, etten ole rahan perässä, mutta kyllä ne minulle sanotut sanat silti pahalta tuntuivat. Sain uuden perheen sisarpuoleni puolelta. Isän kanssa olen edelleen tekemisissä. Sisarpuoltani taas ei oikeastaan kiinnosta tämä meidän isämme. Olen onnellinen, että olen saanut tutustua heihin kaikkiin. Olen paljon ehjempi ihminen. Sisarpuoleni kanssa olemme todella paljon tekemisissä.
Ja sieltähän ilmoittautui kunnon masokisti. Toiset kohtelee paskasti ja yks on onnessaan.
Katkeruutesi on huomattu. Ole vain katkera, mutta kaikkien ei tarvitse olla koska sinä olet.
En ole vähääkään katkera, ainoastaan kyyninen realisti. Miksi kukaan haluaisi olla missään tekemisissä äijän kanssa, joka ei ole sinua koskaan halunnut, ei ole koskaan pitänyt yhteyttä tai ollut sinusta kiinnostunut ja vieläpä kaiken huipuksi sanoo, ettet peri mitään. Taatusti tietää, että kirjoittaja voi vaatia lakiosaansa. Pikkaisen huijauksen makua. Eikö niin?
Jos kirjoittamaani tekstiä lukee ajatuksella, niin myös ymmärtää mitä tarkoitin. Kun otin isääni yhteyttä, tein sen omasta tarpeestani. Halusta nähdä ihminen jonka verta olen. Tietää omasta suvustani isän puolelta jotakin. Antaa ns. uuden mahdollisuuden. Ajattelin, että ihminen muuttuu neljässäkymmenessä vuodessa. Hän halusi tarttua mahdollisuuteen. En ole katunut, vaikka alussa sainkin tylyä tekstiä ja epäiltiin, että olen rahan perässä. Rahan perässä en ollut, enkä ole vieläkään. Isäni ei ole minua koskaan tunnustanut. Olen syntynyt ennen 70 lukua, jolloin uusi isyyslaki tuli voimaan. Hän on maksanut kyllä minusta elatusmaksut aikanaan, isyysoikeudenkäynnin jälkeen. Ja kyllä. Tiedän että voisin nostaa asian esille ja hakea muutosta. Mutta miksi. Tulen omillani toimeen, enkä halua hänen mahdollisia rahojaan. Hän saa tehdä rahoillaan mitä haluaa. Olen saanut tuntea hänet jo kymmenen vuotta. Sain uuden perheen. Ikävät sanat tietysti satuttivat, mutta ei minua sen alun jälkeen ole mitenkään tylytetty. Hän ja muu perhe haluavat pitää yhteyttä ja olen nyt yksi perheenjäsenistä. Toivon, että saan pitää heidät vielä elämässäni pitkään. Ihmiset kuitenkin ikääntyvät. Jokainen me lähdemme täältä vuorotellen pois. Olemme varmasti kaikki tyytyväisiä, että löysimme toisemme "uudelleen". Missä sitä huijauksen makua on?
Siinä että isäsi puhuu yhtä, mutta tekee toista ja uskottelee että nyt olet perheenjäsen. Et ole, sillä hän haluaa sulkea sinut esim testamentillaan perheestään ulos.
Mikä sinua vaivaa? Hyvät ihmissuhteet eivät perustu rahaan eikä testamentteihin.
Kyseessä ei ole hyvä ihmissuhde. Miten vinksahtanut oikein olet?
Tuossahan juuri eräs jolle kommentoi kertoi, että he ovat tyytyväisiä löytäessään toisensa ja että toivoo saavansa pitää "uuden" perheen pitkään. Vaikuttaa kyllä hyvältä ihmissuhteelta. Sinä aloit sölköttämään provosoiden perheenjäsennöttömyydestä ja testamentista.
Itsepä tuo ihminen kertoi kaiken. Jos jostakusta on hyvä ihmissuhde se, että isä hylkää lapsensa, pitää toisia lapsiaan parempana ja vielä on häpyä ilmoittaa, että on sulkenut sinut testamentillaan ulos perheestään niin mikä kohta kuullostaa hyvältä ihmissuhteelta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla että velipuoli on aina murehtinut ap:n saamaa kohtelua ja tuntenut syyllisyyttä, vaikka syytön hän toki on. Se, että hän kutsuu sisarpuolen ehkä ensimmäiseen aikuiselämänsä ikiomaan perhejuhlaan, viittaisi juuri siihen. Voi olla mieltäraastava ajatus, että hänen isänsä on pystynyt hylkäämään lapsensa kun itse on juuri saanut oman esikoisen. Näin hän haluaa ehkä myös näyttää isälleen jotakin. Se ei toki velvoita ap:tä mihinkään. Kenenkään ei pidä ryhtyä tehtäviin joihin ei pysty.
Tai sitten saattaa olla, että velipuoli vähät välittää ja sen muija on keksinut tämän ihanan ajatuksen ihanasta isosta suvusta ja blabla bla.
Voihan sitä spekuloida niitänäitä. Velipuolen puoliso on voinut saada skeemat aukeamaan ja sitä myöden veli on tehnyt rohkean päätöksen ottaa yhteyttä sisarpuoleensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi, että tunnet noin Ap, mutta sinulla on tunteisiisi oikeus.
Minun isäni hylkäsi minut ennen syntymääni. Olin nelikymppinen, kun tapasin hänet ensimmäisen kerran. Hän halusi pitää jatkossa yhteyttä. Halusin minäkin. Tuntui mahtavalta saada tavata oma biologinen isänsä, vaikka sisälläni joku kuiskikin korvaani, että "hän ei halunnut sinua" "hän ei ole halunnut olla kanssasi tekemisissä"... jne... Nyt on pidetty kuitenkin yhteyttä 10 vuotta. Hän oli saanut kaksi vuotta minun syntymäni jälkeen tyttären. Tyttären jonka hän halusi. Mutta myös tätä uutta naistaan kuten minunkin äitiäni, hän kohteli julmalla tavalla ja äiti lähti tyttärensä kanssa kälppimään. Minä siis sain pikkusiskon nelikymppisenä. Ja pikkusiskoni isosiskon minusta. Isäni teki kuitenkin hyvin selväksi sen, että minä en tule koskaan mitään perimään, vaan tälle sisarpuolelleni on tehty testamentti ja hän perii kaiken. Yritin kertoa, etten ole rahan perässä, mutta kyllä ne minulle sanotut sanat silti pahalta tuntuivat. Sain uuden perheen sisarpuoleni puolelta. Isän kanssa olen edelleen tekemisissä. Sisarpuoltani taas ei oikeastaan kiinnosta tämä meidän isämme. Olen onnellinen, että olen saanut tutustua heihin kaikkiin. Olen paljon ehjempi ihminen. Sisarpuoleni kanssa olemme todella paljon tekemisissä.
Ja sieltähän ilmoittautui kunnon masokisti. Toiset kohtelee paskasti ja yks on onnessaan.
Katkeruutesi on huomattu. Ole vain katkera, mutta kaikkien ei tarvitse olla koska sinä olet.
En ole vähääkään katkera, ainoastaan kyyninen realisti. Miksi kukaan haluaisi olla missään tekemisissä äijän kanssa, joka ei ole sinua koskaan halunnut, ei ole koskaan pitänyt yhteyttä tai ollut sinusta kiinnostunut ja vieläpä kaiken huipuksi sanoo, ettet peri mitään. Taatusti tietää, että kirjoittaja voi vaatia lakiosaansa. Pikkaisen huijauksen makua. Eikö niin?
Jos kirjoittamaani tekstiä lukee ajatuksella, niin myös ymmärtää mitä tarkoitin. Kun otin isääni yhteyttä, tein sen omasta tarpeestani. Halusta nähdä ihminen jonka verta olen. Tietää omasta suvustani isän puolelta jotakin. Antaa ns. uuden mahdollisuuden. Ajattelin, että ihminen muuttuu neljässäkymmenessä vuodessa. Hän halusi tarttua mahdollisuuteen. En ole katunut, vaikka alussa sainkin tylyä tekstiä ja epäiltiin, että olen rahan perässä. Rahan perässä en ollut, enkä ole vieläkään. Isäni ei ole minua koskaan tunnustanut. Olen syntynyt ennen 70 lukua, jolloin uusi isyyslaki tuli voimaan. Hän on maksanut kyllä minusta elatusmaksut aikanaan, isyysoikeudenkäynnin jälkeen. Ja kyllä. Tiedän että voisin nostaa asian esille ja hakea muutosta. Mutta miksi. Tulen omillani toimeen, enkä halua hänen mahdollisia rahojaan. Hän saa tehdä rahoillaan mitä haluaa. Olen saanut tuntea hänet jo kymmenen vuotta. Sain uuden perheen. Ikävät sanat tietysti satuttivat, mutta ei minua sen alun jälkeen ole mitenkään tylytetty. Hän ja muu perhe haluavat pitää yhteyttä ja olen nyt yksi perheenjäsenistä. Toivon, että saan pitää heidät vielä elämässäni pitkään. Ihmiset kuitenkin ikääntyvät. Jokainen me lähdemme täältä vuorotellen pois. Olemme varmasti kaikki tyytyväisiä, että löysimme toisemme "uudelleen". Missä sitä huijauksen makua on?
Siinä että isäsi puhuu yhtä, mutta tekee toista ja uskottelee että nyt olet perheenjäsen. Et ole, sillä hän haluaa sulkea sinut esim testamentillaan perheestään ulos.
Mikä sinua vaivaa? Hyvät ihmissuhteet eivät perustu rahaan eikä testamentteihin.
Kyseessä ei ole hyvä ihmissuhde. Miten vinksahtanut oikein olet?
Tuossahan juuri eräs jolle kommentoi kertoi, että he ovat tyytyväisiä löytäessään toisensa ja että toivoo saavansa pitää "uuden" perheen pitkään. Vaikuttaa kyllä hyvältä ihmissuhteelta. Sinä aloit sölköttämään provosoiden perheenjäsennöttömyydestä ja testamentista.
Itsepä tuo ihminen kertoi kaiken. Jos jostakusta on hyvä ihmissuhde se, että isä hylkää lapsensa, pitää toisia lapsiaan parempana ja vielä on häpyä ilmoittaa, että on sulkenut sinut testamentillaan ulos perheestään niin mikä kohta kuullostaa hyvältä ihmissuhteelta?
Tämä oli minun kokemukseni/tarinani jonka halusin ketjuun kirjoittaa. Palakaa nyt vaikka siihen alkuperäiseen keskusteluun ja unohtakaa minut, koska osa/joku teistä ei näköjään halua ymmärtää, että menneet on menneitä ja katkeruus elämässä on aivan turhaa. Kiitos teille jotka ymmärsitte ja tavallaan säälin sinua vänkääjä joka et ollenkaan ymmärtänyt jutun ydintä. Minulla ja perheelläni on kaikki hyvin. Poistun takavasemmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi, että tunnet noin Ap, mutta sinulla on tunteisiisi oikeus.
Minun isäni hylkäsi minut ennen syntymääni. Olin nelikymppinen, kun tapasin hänet ensimmäisen kerran. Hän halusi pitää jatkossa yhteyttä. Halusin minäkin. Tuntui mahtavalta saada tavata oma biologinen isänsä, vaikka sisälläni joku kuiskikin korvaani, että "hän ei halunnut sinua" "hän ei ole halunnut olla kanssasi tekemisissä"... jne... Nyt on pidetty kuitenkin yhteyttä 10 vuotta. Hän oli saanut kaksi vuotta minun syntymäni jälkeen tyttären. Tyttären jonka hän halusi. Mutta myös tätä uutta naistaan kuten minunkin äitiäni, hän kohteli julmalla tavalla ja äiti lähti tyttärensä kanssa kälppimään. Minä siis sain pikkusiskon nelikymppisenä. Ja pikkusiskoni isosiskon minusta. Isäni teki kuitenkin hyvin selväksi sen, että minä en tule koskaan mitään perimään, vaan tälle sisarpuolelleni on tehty testamentti ja hän perii kaiken. Yritin kertoa, etten ole rahan perässä, mutta kyllä ne minulle sanotut sanat silti pahalta tuntuivat. Sain uuden perheen sisarpuoleni puolelta. Isän kanssa olen edelleen tekemisissä. Sisarpuoltani taas ei oikeastaan kiinnosta tämä meidän isämme. Olen onnellinen, että olen saanut tutustua heihin kaikkiin. Olen paljon ehjempi ihminen. Sisarpuoleni kanssa olemme todella paljon tekemisissä.
Ja sieltähän ilmoittautui kunnon masokisti. Toiset kohtelee paskasti ja yks on onnessaan.
Katkeruutesi on huomattu. Ole vain katkera, mutta kaikkien ei tarvitse olla koska sinä olet.
En ole vähääkään katkera, ainoastaan kyyninen realisti. Miksi kukaan haluaisi olla missään tekemisissä äijän kanssa, joka ei ole sinua koskaan halunnut, ei ole koskaan pitänyt yhteyttä tai ollut sinusta kiinnostunut ja vieläpä kaiken huipuksi sanoo, ettet peri mitään. Taatusti tietää, että kirjoittaja voi vaatia lakiosaansa. Pikkaisen huijauksen makua. Eikö niin?
Jos kirjoittamaani tekstiä lukee ajatuksella, niin myös ymmärtää mitä tarkoitin. Kun otin isääni yhteyttä, tein sen omasta tarpeestani. Halusta nähdä ihminen jonka verta olen. Tietää omasta suvustani isän puolelta jotakin. Antaa ns. uuden mahdollisuuden. Ajattelin, että ihminen muuttuu neljässäkymmenessä vuodessa. Hän halusi tarttua mahdollisuuteen. En ole katunut, vaikka alussa sainkin tylyä tekstiä ja epäiltiin, että olen rahan perässä. Rahan perässä en ollut, enkä ole vieläkään. Isäni ei ole minua koskaan tunnustanut. Olen syntynyt ennen 70 lukua, jolloin uusi isyyslaki tuli voimaan. Hän on maksanut kyllä minusta elatusmaksut aikanaan, isyysoikeudenkäynnin jälkeen. Ja kyllä. Tiedän että voisin nostaa asian esille ja hakea muutosta. Mutta miksi. Tulen omillani toimeen, enkä halua hänen mahdollisia rahojaan. Hän saa tehdä rahoillaan mitä haluaa. Olen saanut tuntea hänet jo kymmenen vuotta. Sain uuden perheen. Ikävät sanat tietysti satuttivat, mutta ei minua sen alun jälkeen ole mitenkään tylytetty. Hän ja muu perhe haluavat pitää yhteyttä ja olen nyt yksi perheenjäsenistä. Toivon, että saan pitää heidät vielä elämässäni pitkään. Ihmiset kuitenkin ikääntyvät. Jokainen me lähdemme täältä vuorotellen pois. Olemme varmasti kaikki tyytyväisiä, että löysimme toisemme "uudelleen". Missä sitä huijauksen makua on?
Siinä että isäsi puhuu yhtä, mutta tekee toista ja uskottelee että nyt olet perheenjäsen. Et ole, sillä hän haluaa sulkea sinut esim testamentillaan perheestään ulos.
Mikä sinua vaivaa? Hyvät ihmissuhteet eivät perustu rahaan eikä testamentteihin.
Kyseessä ei ole hyvä ihmissuhde. Miten vinksahtanut oikein olet?
Tuossahan juuri eräs jolle kommentoi kertoi, että he ovat tyytyväisiä löytäessään toisensa ja että toivoo saavansa pitää "uuden" perheen pitkään. Vaikuttaa kyllä hyvältä ihmissuhteelta. Sinä aloit sölköttämään provosoiden perheenjäsennöttömyydestä ja testamentista.
Itsepä tuo ihminen kertoi kaiken. Jos jostakusta on hyvä ihmissuhde se, että isä hylkää lapsensa, pitää toisia lapsiaan parempana ja vielä on häpyä ilmoittaa, että on sulkenut sinut testamentillaan ulos perheestään niin mikä kohta kuullostaa hyvältä ihmissuhteelta?
Etkö näe mitään muuta kuin menneisyyden ja testamentin? Ei auta, vaikka miten yrität kääntää uuden perheenjäsenyyden olemattomaksi, sillä se on paljon rikkaampaa elämää kuin yksikään rahallinen perintö. Sitä sinä et yksinkertaisesti pysty ymmärtämään, että joillan käy lopulta paremmin kuin toisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi, että tunnet noin Ap, mutta sinulla on tunteisiisi oikeus.
Minun isäni hylkäsi minut ennen syntymääni. Olin nelikymppinen, kun tapasin hänet ensimmäisen kerran. Hän halusi pitää jatkossa yhteyttä. Halusin minäkin. Tuntui mahtavalta saada tavata oma biologinen isänsä, vaikka sisälläni joku kuiskikin korvaani, että "hän ei halunnut sinua" "hän ei ole halunnut olla kanssasi tekemisissä"... jne... Nyt on pidetty kuitenkin yhteyttä 10 vuotta. Hän oli saanut kaksi vuotta minun syntymäni jälkeen tyttären. Tyttären jonka hän halusi. Mutta myös tätä uutta naistaan kuten minunkin äitiäni, hän kohteli julmalla tavalla ja äiti lähti tyttärensä kanssa kälppimään. Minä siis sain pikkusiskon nelikymppisenä. Ja pikkusiskoni isosiskon minusta. Isäni teki kuitenkin hyvin selväksi sen, että minä en tule koskaan mitään perimään, vaan tälle sisarpuolelleni on tehty testamentti ja hän perii kaiken. Yritin kertoa, etten ole rahan perässä, mutta kyllä ne minulle sanotut sanat silti pahalta tuntuivat. Sain uuden perheen sisarpuoleni puolelta. Isän kanssa olen edelleen tekemisissä. Sisarpuoltani taas ei oikeastaan kiinnosta tämä meidän isämme. Olen onnellinen, että olen saanut tutustua heihin kaikkiin. Olen paljon ehjempi ihminen. Sisarpuoleni kanssa olemme todella paljon tekemisissä.
Ja sieltähän ilmoittautui kunnon masokisti. Toiset kohtelee paskasti ja yks on onnessaan.
Katkeruutesi on huomattu. Ole vain katkera, mutta kaikkien ei tarvitse olla koska sinä olet.
En ole vähääkään katkera, ainoastaan kyyninen realisti. Miksi kukaan haluaisi olla missään tekemisissä äijän kanssa, joka ei ole sinua koskaan halunnut, ei ole koskaan pitänyt yhteyttä tai ollut sinusta kiinnostunut ja vieläpä kaiken huipuksi sanoo, ettet peri mitään. Taatusti tietää, että kirjoittaja voi vaatia lakiosaansa. Pikkaisen huijauksen makua. Eikö niin?
Jos kirjoittamaani tekstiä lukee ajatuksella, niin myös ymmärtää mitä tarkoitin. Kun otin isääni yhteyttä, tein sen omasta tarpeestani. Halusta nähdä ihminen jonka verta olen. Tietää omasta suvustani isän puolelta jotakin. Antaa ns. uuden mahdollisuuden. Ajattelin, että ihminen muuttuu neljässäkymmenessä vuodessa. Hän halusi tarttua mahdollisuuteen. En ole katunut, vaikka alussa sainkin tylyä tekstiä ja epäiltiin, että olen rahan perässä. Rahan perässä en ollut, enkä ole vieläkään. Isäni ei ole minua koskaan tunnustanut. Olen syntynyt ennen 70 lukua, jolloin uusi isyyslaki tuli voimaan. Hän on maksanut kyllä minusta elatusmaksut aikanaan, isyysoikeudenkäynnin jälkeen. Ja kyllä. Tiedän että voisin nostaa asian esille ja hakea muutosta. Mutta miksi. Tulen omillani toimeen, enkä halua hänen mahdollisia rahojaan. Hän saa tehdä rahoillaan mitä haluaa. Olen saanut tuntea hänet jo kymmenen vuotta. Sain uuden perheen. Ikävät sanat tietysti satuttivat, mutta ei minua sen alun jälkeen ole mitenkään tylytetty. Hän ja muu perhe haluavat pitää yhteyttä ja olen nyt yksi perheenjäsenistä. Toivon, että saan pitää heidät vielä elämässäni pitkään. Ihmiset kuitenkin ikääntyvät. Jokainen me lähdemme täältä vuorotellen pois. Olemme varmasti kaikki tyytyväisiä, että löysimme toisemme "uudelleen". Missä sitä huijauksen makua on?
Siinä että isäsi puhuu yhtä, mutta tekee toista ja uskottelee että nyt olet perheenjäsen. Et ole, sillä hän haluaa sulkea sinut esim testamentillaan perheestään ulos.
Mikä sinua vaivaa? Hyvät ihmissuhteet eivät perustu rahaan eikä testamentteihin.
Kyseessä ei ole hyvä ihmissuhde. Miten vinksahtanut oikein olet?
Tuossahan juuri eräs jolle kommentoi kertoi, että he ovat tyytyväisiä löytäessään toisensa ja että toivoo saavansa pitää "uuden" perheen pitkään. Vaikuttaa kyllä hyvältä ihmissuhteelta. Sinä aloit sölköttämään provosoiden perheenjäsennöttömyydestä ja testamentista.
Itsepä tuo ihminen kertoi kaiken. Jos jostakusta on hyvä ihmissuhde se, että isä hylkää lapsensa, pitää toisia lapsiaan parempana ja vielä on häpyä ilmoittaa, että on sulkenut sinut testamentillaan ulos perheestään niin mikä kohta kuullostaa hyvältä ihmissuhteelta?
Tämä oli minun kokemukseni/tarinani jonka halusin ketjuun kirjoittaa. Palakaa nyt vaikka siihen alkuperäiseen keskusteluun ja unohtakaa minut, koska osa/joku teistä ei näköjään halua ymmärtää, että menneet on menneitä ja katkeruus elämässä on aivan turhaa. Kiitos teille jotka ymmärsitte ja tavallaan säälin sinua vänkääjä joka et ollenkaan ymmärtänyt jutun ydintä. Minulla ja perheelläni on kaikki hyvin. Poistun takavasemmalle.
Minä ymmärrän sinua, myös sen että katkeruus on turhaa. Kaikkea hyvää sinulle jatkossakin! Poistun myös, tuon yhden vänkääjän kommentteihin on turha edes reagoida, kun hänellä ei raksuta.
Aivan harvinaisen kaunis ja jalo luonne Sinulla on Ap! Osoitat ylevää kypsyyttä kirjoituksesi joka sanalla.
Sinulle ja äidillesi ovat isäsi ”elarit” kelvanneet kehdosta täysikään, ja kun isäsi joskus poistuu tästä ajallisesta elämästä, niin olet tietenkin ensimmäisenä ja ahneimpana kärkkymässä perintöä (jos isältäsi on niiden ”elareiden” jälkeenkin jotain jäljelle jäänyt), ja nyt kun velipuolesi haluaisi tutustua Sinuun, siskopuoleensa, niin kylmästi ja ylimielisesti tyrmäät puoliveljesi ystävyyden- ja rakkaudenosoituksen ilmoittamalla lapsellisesti ja suurieleisesti: ”En aio enkä halua tutustua.”
Ei Sinun Kuninkaallisella Korkeudellasi, Ap, ole minkäänlaista varaa tuollaiseen röyhkeään ja itseriittoiseen ylimielisyyteen.
Tällaisena tylsänä taviksena en voi ymmärtää, mutta toki haluaisin tietää ja ymmärtää, minkälaisen kehityskulun kautta ihmiselle kehittyy noin viallinen luonne, ja miten tuollainen ihminen perustelee ja legitimoi asenteensa muihin ihmisiin: siinä on nimittäin jotain samankaltaisuutta kuin erään itävaltalaisen korpraalin (tiedätte ketä tarkoitan: sensurointirobotin vuoksi en voi kirjoittaa henkilön oikeaa nimeä) asenteessa alempiarvoisia ihmisiä kohtaan.
Ja paljon näyttää Ap:llä olevan samanmielisiä puolustelijoita ja ymmärtäjiä palstalla, yhtä hienoa luonnetta osoittaen hekin. Tässä on muutamia kauniita esimerkkejä näistä ihanista ihmisistä:
(Yritän nyt multiquottausta, mutta olen aika tumpelo tässä hommassa; saa nähdä onnistunko.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäsi perinnönjaolle menisit muttet hautajaisiin??
Hylänneen isän hautajaisiin ei ehkä halua mennä. Eikä sekään ole hyvä vaihtoehto minkä yksissä hautajaisissa näin, joissa aikuinen lapsi piti pitkän ja katkeran puheen siitä, millainen hu*ripukki ja huono isä vainaja oli eläessään ollut.
Tällaisen puheen minäkin aion pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään yhteistä? Onhan teillä isä!
Jos mies on välittänyt yhdestä lapsestaan vain elarien verran, niin onhan hän täysin vieras ihminen. Sama jos siemen olisi spermapankista otettu.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin toimisin noin. Oikeastaan ap:n isä on ratkaissut tilanteen jo etukäteen hylkäämällä lapsensa.
Ap:llä ei ole isää. Katkeruus on päivänselvää, miten voisikaan tuntea minkäänlaista kiinnostusta ihmisiin, joka kuuluvat vain isän elämään.
Selityäisin ystävällisesti ”veljelle”, että tulen aina olemaan katkera ja että heidän isänsä on totaalinen kusipää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ap.n puolustajat olette törkeällä asialla. Velipuoli ei ole syyllinen ap.n katkeruuteen.
Ei aloittajalla ole mitään velvollisuuksia ilahduttaa velipuoltaan, ymmärrätkö? Tällä ei ole elämänkokemusta jos labradorina laittaa innokkaan kirjeen ja sillä kuvittelee pyyhkineensä isänsä typeryyden aloittajan elämästä. Ei pyyhi. Olkoot omassa elämässään kuten ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ap.n puolustajat olette törkeällä asialla. Velipuoli ei ole syyllinen ap.n katkeruuteen.
Silti apllä on täysi oikeus kieltäytyä kaikesta yhteydestä. Aplle sekä isä , että sen muut jälkeläiset ovat täysin vieraita ja hän ei halua niitä elämäänsä. Suck it up.
Niin, ehkä ovatkin vieraita, mutta tarvitseeko aivan ehdoin tahdoin vaalia sitä omaa sitruunanaamaa niin että suhteet eivät milloinkaan tulevaisuudessakaan muutu muodollisen ystävällisiksi ja sivistyneiksi?
Ja nyt kun olen kahlannut keskustelua vasta sivulle seitsemän asti, tähänastisista tämä voittaa varmasti kultamitalin:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäsi perinnönjaolle menisit muttet hautajaisiin??
Hylänneen isän hautajaisiin ei ehkä halua mennä. Eikä sekään ole hyvä vaihtoehto minkä yksissä hautajaisissa näin, joissa aikuinen lapsi piti pitkän ja katkeran puheen siitä, millainen hu*ripukki ja huono isä vainaja oli eläessään ollut.
Mutta varmaan oli niin sanottu closure sille puhujalle. Viimeinen tilaisuus kertoa oma näkökulma asiaan. Tämän jälkeen on helppo siirtyä eteenpäin.
Oman spurgu-isäni hautajaisissa lähinnä pidättelin naurua sen kuolintavasta.
Ja tämä voittaa varmaankin hopeamitalin näistä tähänasti näkemistäni:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäsi perinnönjaolle menisit muttet hautajaisiin??
Hylänneen isän hautajaisiin ei ehkä halua mennä. Eikä sekään ole hyvä vaihtoehto minkä yksissä hautajaisissa näin, joissa aikuinen lapsi piti pitkän ja katkeran puheen siitä, millainen hu*ripukki ja huono isä vainaja oli eläessään ollut.
Hitsi, tuossa on ollut asennetta. Jos totta, niin mitäpä sitä kaunistelemaan. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi kuolema tekee meistä ihmisistä yht’äkkiä pyhimyksiä.
Minäkään en aio mennä elossa olevan vanhempani hautajaisiin, teki niin järkyttävän homman, että anteeksi en anna. Mutta perinnön otan, tietysti, miksi en ottaisi.
Joo, olette te ero- ja rikkonaisperheitten lapset hienoa ainesta, kun ei ole edes kiinnostustakaan aivan normaaleihin ja neutraaleihin väleihin omien verisukulaisten kanssa, vaan päinvastoin, oikein hoivataan ja vaalitaan tuota riitelyä ja hylkimistä. Onko teillä sen erolapsuuden lisäksi sellainenkin erityispiirre henkilöhistoriassanne, että te olette syntyneetkin tähän maailmaan pers' edellä?
Voikohan tavis ylentyä ihmisyydessään milloinkaan noin korkealle kehitysasteelle?
Paroni Mynhhausen kirjoitti:
Aivan harvinaisen kaunis ja jalo luonne Sinulla on Ap! Osoitat ylevää kypsyyttä kirjoituksesi joka sanalla.
Sinulle ja äidillesi ovat isäsi ”elarit” kelvanneet kehdosta täysikään, ja kun isäsi joskus poistuu tästä ajallisesta elämästä, niin olet tietenkin ensimmäisenä ja ahneimpana kärkkymässä perintöä (jos isältäsi on niiden ”elareiden” jälkeenkin jotain jäljelle jäänyt), ja nyt kun velipuolesi haluaisi tutustua Sinuun, siskopuoleensa, niin kylmästi ja ylimielisesti tyrmäät puoliveljesi ystävyyden- ja rakkaudenosoituksen ilmoittamalla lapsellisesti ja suurieleisesti: ”En aio enkä halua tutustua.”
Ei Sinun Kuninkaallisella Korkeudellasi, Ap, ole minkäänlaista varaa tuollaiseen röyhkeään ja itseriittoiseen ylimielisyyteen.
Tällaisena tylsänä taviksena en voi ymmärtää, mutta toki haluaisin tietää ja ymmärtää, minkälaisen kehityskulun kautta ihmiselle kehittyy noin viallinen luonne, ja miten tuollainen ihminen perustelee ja legitimoi asenteensa muihin ihmisiin: siinä on nimittäin jotain samankaltaisuutta kuin erään itävaltalaisen korpraalin (tiedätte ketä tarkoitan: sensurointirobotin vuoksi en voi kirjoittaa henkilön oikeaa nimeä) asenteessa alempiarvoisia ihmisiä kohtaan.
Ja paljon näyttää Ap:llä olevan samanmielisiä puolustelijoita ja ymmärtäjiä palstalla, yhtä hienoa luonnetta osoittaen hekin. Tässä on muutamia kauniita esimerkkejä näistä ihanista ihmisistä:
(Yritän nyt multiquottausta, mutta olen aika tumpelo tässä hommassa; saa nähdä onnistunko.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäsi perinnönjaolle menisit muttet hautajaisiin??
Hylänneen isän hautajaisiin ei ehkä halua mennä. Eikä sekään ole hyvä vaihtoehto minkä yksissä hautajaisissa näin, joissa aikuinen lapsi piti pitkän ja katkeran puheen siitä, millainen hu*ripukki ja huono isä vainaja oli eläessään ollut.
Tällaisen puheen minäkin aion pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään yhteistä? Onhan teillä isä!
Jos mies on välittänyt yhdestä lapsestaan vain elarien verran, niin onhan hän täysin vieras ihminen. Sama jos siemen olisi spermapankista otettu.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin toimisin noin. Oikeastaan ap:n isä on ratkaissut tilanteen jo etukäteen hylkäämällä lapsensa.
Ap:llä ei ole isää. Katkeruus on päivänselvää, miten voisikaan tuntea minkäänlaista kiinnostusta ihmisiin, joka kuuluvat vain isän elämään.
Selityäisin ystävällisesti ”veljelle”, että tulen aina olemaan katkera ja että heidän isänsä on totaalinen kusipää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ap.n puolustajat olette törkeällä asialla. Velipuoli ei ole syyllinen ap.n katkeruuteen.
Ei aloittajalla ole mitään velvollisuuksia ilahduttaa velipuoltaan, ymmärrätkö? Tällä ei ole elämänkokemusta jos labradorina laittaa innokkaan kirjeen ja sillä kuvittelee pyyhkineensä isänsä typeryyden aloittajan elämästä. Ei pyyhi. Olkoot omassa elämässään kuten ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ap.n puolustajat olette törkeällä asialla. Velipuoli ei ole syyllinen ap.n katkeruuteen.
Silti apllä on täysi oikeus kieltäytyä kaikesta yhteydestä. Aplle sekä isä , että sen muut jälkeläiset ovat täysin vieraita ja hän ei halua niitä elämäänsä. Suck it up.
Niin, ehkä ovatkin vieraita, mutta tarvitseeko aivan ehdoin tahdoin vaalia sitä omaa sitruunanaamaa niin että suhteet eivät milloinkaan tulevaisuudessakaan muutu muodollisen ystävällisiksi ja sivistyneiksi?
Ja nyt kun olen kahlannut keskustelua vasta sivulle seitsemän asti, tähänastisista tämä voittaa varmasti kultamitalin:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäsi perinnönjaolle menisit muttet hautajaisiin??
Hylänneen isän hautajaisiin ei ehkä halua mennä. Eikä sekään ole hyvä vaihtoehto minkä yksissä hautajaisissa näin, joissa aikuinen lapsi piti pitkän ja katkeran puheen siitä, millainen hu*ripukki ja huono isä vainaja oli eläessään ollut.
Mutta varmaan oli niin sanottu closure sille puhujalle. Viimeinen tilaisuus kertoa oma näkökulma asiaan. Tämän jälkeen on helppo siirtyä eteenpäin.
Oman spurgu-isäni hautajaisissa lähinnä pidättelin naurua sen kuolintavasta.
Ja tämä voittaa varmaankin hopeamitalin näistä tähänasti näkemistäni:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäsi perinnönjaolle menisit muttet hautajaisiin??
Hylänneen isän hautajaisiin ei ehkä halua mennä. Eikä sekään ole hyvä vaihtoehto minkä yksissä hautajaisissa näin, joissa aikuinen lapsi piti pitkän ja katkeran puheen siitä, millainen hu*ripukki ja huono isä vainaja oli eläessään ollut.
Hitsi, tuossa on ollut asennetta. Jos totta, niin mitäpä sitä kaunistelemaan. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi kuolema tekee meistä ihmisistä yht’äkkiä pyhimyksiä.
Minäkään en aio mennä elossa olevan vanhempani hautajaisiin, teki niin järkyttävän homman, että anteeksi en anna. Mutta perinnön otan, tietysti, miksi en ottaisi.Joo, olette te ero- ja rikkonaisperheitten lapset hienoa ainesta, kun ei ole edes kiinnostustakaan aivan normaaleihin ja neutraaleihin väleihin omien verisukulaisten kanssa, vaan päinvastoin, oikein hoivataan ja vaalitaan tuota riitelyä ja hylkimistä. Onko teillä sen erolapsuuden lisäksi sellainenkin erityispiirre henkilöhistoriassanne, että te olette syntyneetkin tähän maailmaan pers' edellä?
Voikohan tavis ylentyä ihmisyydessään milloinkaan noin korkealle kehitysasteelle?
Vaikuttaa vahvasti siltä, että vanhempiensa hylkäämät lapset ovat ala-arvoisia tyyppejä. Elarit kyllä ovat kelvanneet pikku-Markolle 3v, mitä sekin tyypistä kertoo?
Paroni Mynhhausen, kysyessäsi erityispiirrettä liittyen paljon kertovaan tiivistelmääsi, yksi piirre on narsistisuus. Narsistinen ihminen kokee ja haluaa nähdä vain oman katkeruuden.
Ei velipuolesi ole syyllinen sinun ja isäsi väleihin. Eikä siihenkään, että he ovat olleet läheisemmät isäsi kanssa ja oppineet tuntemaan isäsi erilailla kuin sinä. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuutta voi. Joten anna mahdollisuus (ja rohkaistu) ja sen jälkeen mieti haluatko pitää yhteyttä vai etkö halua.
Mitä haittaa siitä olisi, että edes kerran kävisitte kahvilla.
Ei ole mitään lapsia. Ja jos olisikin, se isovanhempi ei ole halunnut omaan lapseenkaan pitää yhteyttä. Ei ole muitakaan sukulaisia ainoastaan apn vieras velipuoli. Miten joku ei tajua?