Lue keskustelun säännöt.
Ilmoitin suoraan velipuolelleni, etten aio enkä halua tutustua häneen.
Sukulaisuus ei tarkoita yhteydenpitovelvollisuutta
28.10.2018 |
Vanhempani erosivat kun olin taaperoiässä ja sittemmin isä muuttikin toiselle paikkakunnalle ja välimme etääntyivät. Näimme harvoin ja yhteys oli melkein elatusmaksuasioissa.
Isä meni uusiin naimisiin ja sai kaksi lasta, jotka näin lapsuudessani ehkä pari kertaa. Mummon hautajaisissa, johon kuitenki yhteys säilyi eron jälkeen ja isän 50v, juhlissa.
Nyt isän vanhempi poika, eli velipuoleni kirjoitti minulle pitkän kirjeen saatuaan jostain osoitteeni selville.
Hän haluaisi kovasti tutstua minuun ja perheeseeni ja toivoisi toisenkin velipuolen olevan myöhemmin mukana.
Samalla tämä "velipuoli" kutsui minut ja perheeni lapsensa ristiäisiin, koska minusta on kuulemma tullut täti.
Ilmoitan velipuolelleni, ettei meillä ole mitään aikomusta tavata häntä. En halua eikä kiinnosta. Ei ole mitään yhteistä eikä mitään syytä tutustua nyt eikä tulevaisuudessakaan.
Todennäköisesti enää isän perunkirjoitukset joskus tulevaisuudessa on ainoa paikka, missä tapaamme, mutta se on sitten joskus tóinen tarina.
Jos ette ymmärrä, olkaa ymmärtämättä.
Kommentit (245)
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi, että tunnet noin Ap, mutta sinulla on tunteisiisi oikeus.
Minun isäni hylkäsi minut ennen syntymääni. Olin nelikymppinen, kun tapasin hänet ensimmäisen kerran. Hän halusi pitää jatkossa yhteyttä. Halusin minäkin. Tuntui mahtavalta saada tavata oma biologinen isänsä, vaikka sisälläni joku kuiskikin korvaani, että "hän ei halunnut sinua" "hän ei ole halunnut olla kanssasi tekemisissä"... jne... Nyt on pidetty kuitenkin yhteyttä 10 vuotta. Hän oli saanut kaksi vuotta minun syntymäni jälkeen tyttären. Tyttären jonka hän halusi. Mutta myös tätä uutta naistaan kuten minunkin äitiäni, hän kohteli julmalla tavalla ja äiti lähti tyttärensä kanssa kälppimään. Minä siis sain pikkusiskon nelikymppisenä. Ja pikkusiskoni isosiskon minusta. Isäni teki kuitenkin hyvin selväksi sen, että minä en tule koskaan mitään perimään, vaan tälle sisarpuolelleni on tehty testamentti ja hän perii kaiken. Yritin kertoa, etten ole rahan perässä, mutta kyllä ne minulle sanotut sanat silti pahalta tuntuivat. Sain uuden perheen sisarpuoleni puolelta. Isän kanssa olen edelleen tekemisissä. Sisarpuoltani taas ei oikeastaan kiinnosta tämä meidän isämme. Olen onnellinen, että olen saanut tutustua heihin kaikkiin. Olen paljon ehjempi ihminen. Sisarpuoleni kanssa olemme todella paljon tekemisissä.
Ja sieltähän ilmoittautui kunnon masokisti. Toiset kohtelee paskasti ja yks on onnessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi, että tunnet noin Ap, mutta sinulla on tunteisiisi oikeus.
Minun isäni hylkäsi minut ennen syntymääni. Olin nelikymppinen, kun tapasin hänet ensimmäisen kerran. Hän halusi pitää jatkossa yhteyttä. Halusin minäkin. Tuntui mahtavalta saada tavata oma biologinen isänsä, vaikka sisälläni joku kuiskikin korvaani, että "hän ei halunnut sinua" "hän ei ole halunnut olla kanssasi tekemisissä"... jne... Nyt on pidetty kuitenkin yhteyttä 10 vuotta. Hän oli saanut kaksi vuotta minun syntymäni jälkeen tyttären. Tyttären jonka hän halusi. Mutta myös tätä uutta naistaan kuten minunkin äitiäni, hän kohteli julmalla tavalla ja äiti lähti tyttärensä kanssa kälppimään. Minä siis sain pikkusiskon nelikymppisenä. Ja pikkusiskoni isosiskon minusta. Isäni teki kuitenkin hyvin selväksi sen, että minä en tule koskaan mitään perimään, vaan tälle sisarpuolelleni on tehty testamentti ja hän perii kaiken. Yritin kertoa, etten ole rahan perässä, mutta kyllä ne minulle sanotut sanat silti pahalta tuntuivat. Sain uuden perheen sisarpuoleni puolelta. Isän kanssa olen edelleen tekemisissä. Sisarpuoltani taas ei oikeastaan kiinnosta tämä meidän isämme. Olen onnellinen, että olen saanut tutustua heihin kaikkiin. Olen paljon ehjempi ihminen. Sisarpuoleni kanssa olemme todella paljon tekemisissä.
Ja sieltähän ilmoittautui kunnon masokisti. Toiset kohtelee paskasti ja yks on onnessaan.
Mietin ensin samaa, mutta tulin siihen tulokseen, että on eri asia, ettei isää ole ollut elämässä koskaan kuin se, että isä on ensin ollut olemassa ja normaali ja sitten vain katoaa eräänä päivänä. Tuolla henkilöllähän tuo uusi sisarus voi olla ainut kiinnekohta ja kosketus isään, jota hän on jollain tasolla kaivannut aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi, että tunnet noin Ap, mutta sinulla on tunteisiisi oikeus.
Minun isäni hylkäsi minut ennen syntymääni. Olin nelikymppinen, kun tapasin hänet ensimmäisen kerran. Hän halusi pitää jatkossa yhteyttä. Halusin minäkin. Tuntui mahtavalta saada tavata oma biologinen isänsä, vaikka sisälläni joku kuiskikin korvaani, että "hän ei halunnut sinua" "hän ei ole halunnut olla kanssasi tekemisissä"... jne... Nyt on pidetty kuitenkin yhteyttä 10 vuotta. Hän oli saanut kaksi vuotta minun syntymäni jälkeen tyttären. Tyttären jonka hän halusi. Mutta myös tätä uutta naistaan kuten minunkin äitiäni, hän kohteli julmalla tavalla ja äiti lähti tyttärensä kanssa kälppimään. Minä siis sain pikkusiskon nelikymppisenä. Ja pikkusiskoni isosiskon minusta. Isäni teki kuitenkin hyvin selväksi sen, että minä en tule koskaan mitään perimään, vaan tälle sisarpuolelleni on tehty testamentti ja hän perii kaiken. Yritin kertoa, etten ole rahan perässä, mutta kyllä ne minulle sanotut sanat silti pahalta tuntuivat. Sain uuden perheen sisarpuoleni puolelta. Isän kanssa olen edelleen tekemisissä. Sisarpuoltani taas ei oikeastaan kiinnosta tämä meidän isämme. Olen onnellinen, että olen saanut tutustua heihin kaikkiin. Olen paljon ehjempi ihminen. Sisarpuoleni kanssa olemme todella paljon tekemisissä.
Ja sieltähän ilmoittautui kunnon masokisti. Toiset kohtelee paskasti ja yks on onnessaan.
Katkeruutesi on huomattu. Ole vain katkera, mutta kaikkien ei tarvitse olla koska sinä olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi, että tunnet noin Ap, mutta sinulla on tunteisiisi oikeus.
Minun isäni hylkäsi minut ennen syntymääni. Olin nelikymppinen, kun tapasin hänet ensimmäisen kerran. Hän halusi pitää jatkossa yhteyttä. Halusin minäkin. Tuntui mahtavalta saada tavata oma biologinen isänsä, vaikka sisälläni joku kuiskikin korvaani, että "hän ei halunnut sinua" "hän ei ole halunnut olla kanssasi tekemisissä"... jne... Nyt on pidetty kuitenkin yhteyttä 10 vuotta. Hän oli saanut kaksi vuotta minun syntymäni jälkeen tyttären. Tyttären jonka hän halusi. Mutta myös tätä uutta naistaan kuten minunkin äitiäni, hän kohteli julmalla tavalla ja äiti lähti tyttärensä kanssa kälppimään. Minä siis sain pikkusiskon nelikymppisenä. Ja pikkusiskoni isosiskon minusta. Isäni teki kuitenkin hyvin selväksi sen, että minä en tule koskaan mitään perimään, vaan tälle sisarpuolelleni on tehty testamentti ja hän perii kaiken. Yritin kertoa, etten ole rahan perässä, mutta kyllä ne minulle sanotut sanat silti pahalta tuntuivat. Sain uuden perheen sisarpuoleni puolelta. Isän kanssa olen edelleen tekemisissä. Sisarpuoltani taas ei oikeastaan kiinnosta tämä meidän isämme. Olen onnellinen, että olen saanut tutustua heihin kaikkiin. Olen paljon ehjempi ihminen. Sisarpuoleni kanssa olemme todella paljon tekemisissä.
Onpa kypsän aikuisen ihmisen oma kokemus. Samassa tilanteessa elävät voisi ottaa oppia.
Normaalisti ihmistä kiinnostaa verisukulaiset ja moni ei saa rauhaa= tasapainoa elämäänsä ennen kuin selvittää esim. vanhempansa/ puolisisarukset jne jos on adoptoitu tai ovat muuten jääneet piiloon tai on salauksia. Lukekaa kirja Kenen lapsi, niin se avaa paljon.
Kun jotkut sanovat, että sehän on vieras, niin verisukulainen on kuitenkin samaa sukua ja pysyy vieraana jos ei anna itselle eikä toiselle mahdollisuutta tutustua. Tutustuminen voi tuoda paljon uutta ja hyvää elämään. Muistatte varmaan tv- ohjelman Kadonneen jäljillä, jossa voittopuolisesti ulkomailla elävät verisukulaiset ottivat tuntemattoman avosylin vastaan ja ovat jatkaneet yhteydenpitoa, vaikka eivät olleet lähisukulaisia, vaan juurikin veli/sisarpuolia, tätejä, setiä ym.Tuo kadonneen jäljillä kyllä on todella vastenmielinen ohjelmaformaatti. Sosiaalipornoa pahimmillaan. Ei kai siinä kameran edessä muuta voi kun hyvää naamaa näyttää että jees jees onpa kiva.
Eihän niistä tapauksista päädy sarjaan kuin pieni osa,muuta ei sitten näytetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi, että tunnet noin Ap, mutta sinulla on tunteisiisi oikeus.
Minun isäni hylkäsi minut ennen syntymääni. Olin nelikymppinen, kun tapasin hänet ensimmäisen kerran. Hän halusi pitää jatkossa yhteyttä. Halusin minäkin. Tuntui mahtavalta saada tavata oma biologinen isänsä, vaikka sisälläni joku kuiskikin korvaani, että "hän ei halunnut sinua" "hän ei ole halunnut olla kanssasi tekemisissä"... jne... Nyt on pidetty kuitenkin yhteyttä 10 vuotta. Hän oli saanut kaksi vuotta minun syntymäni jälkeen tyttären. Tyttären jonka hän halusi. Mutta myös tätä uutta naistaan kuten minunkin äitiäni, hän kohteli julmalla tavalla ja äiti lähti tyttärensä kanssa kälppimään. Minä siis sain pikkusiskon nelikymppisenä. Ja pikkusiskoni isosiskon minusta. Isäni teki kuitenkin hyvin selväksi sen, että minä en tule koskaan mitään perimään, vaan tälle sisarpuolelleni on tehty testamentti ja hän perii kaiken. Yritin kertoa, etten ole rahan perässä, mutta kyllä ne minulle sanotut sanat silti pahalta tuntuivat. Sain uuden perheen sisarpuoleni puolelta. Isän kanssa olen edelleen tekemisissä. Sisarpuoltani taas ei oikeastaan kiinnosta tämä meidän isämme. Olen onnellinen, että olen saanut tutustua heihin kaikkiin. Olen paljon ehjempi ihminen. Sisarpuoleni kanssa olemme todella paljon tekemisissä.
Ja sieltähän ilmoittautui kunnon masokisti. Toiset kohtelee paskasti ja yks on onnessaan.
Katkeruutesi on huomattu. Ole vain katkera, mutta kaikkien ei tarvitse olla koska sinä olet.
En ole vähääkään katkera, ainoastaan kyyninen realisti. Miksi kukaan haluaisi olla missään tekemisissä äijän kanssa, joka ei ole sinua koskaan halunnut, ei ole koskaan pitänyt yhteyttä tai ollut sinusta kiinnostunut ja vieläpä kaiken huipuksi sanoo, ettet peri mitään. Taatusti tietää, että kirjoittaja voi vaatia lakiosaansa. Pikkaisen huijauksen makua. Eikö niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi, että tunnet noin Ap, mutta sinulla on tunteisiisi oikeus.
Minun isäni hylkäsi minut ennen syntymääni. Olin nelikymppinen, kun tapasin hänet ensimmäisen kerran. Hän halusi pitää jatkossa yhteyttä. Halusin minäkin. Tuntui mahtavalta saada tavata oma biologinen isänsä, vaikka sisälläni joku kuiskikin korvaani, että "hän ei halunnut sinua" "hän ei ole halunnut olla kanssasi tekemisissä"... jne... Nyt on pidetty kuitenkin yhteyttä 10 vuotta. Hän oli saanut kaksi vuotta minun syntymäni jälkeen tyttären. Tyttären jonka hän halusi. Mutta myös tätä uutta naistaan kuten minunkin äitiäni, hän kohteli julmalla tavalla ja äiti lähti tyttärensä kanssa kälppimään. Minä siis sain pikkusiskon nelikymppisenä. Ja pikkusiskoni isosiskon minusta. Isäni teki kuitenkin hyvin selväksi sen, että minä en tule koskaan mitään perimään, vaan tälle sisarpuolelleni on tehty testamentti ja hän perii kaiken. Yritin kertoa, etten ole rahan perässä, mutta kyllä ne minulle sanotut sanat silti pahalta tuntuivat. Sain uuden perheen sisarpuoleni puolelta. Isän kanssa olen edelleen tekemisissä. Sisarpuoltani taas ei oikeastaan kiinnosta tämä meidän isämme. Olen onnellinen, että olen saanut tutustua heihin kaikkiin. Olen paljon ehjempi ihminen. Sisarpuoleni kanssa olemme todella paljon tekemisissä.
Onpa kypsän aikuisen ihmisen oma kokemus. Samassa tilanteessa elävät voisi ottaa oppia.
Normaalisti ihmistä kiinnostaa verisukulaiset ja moni ei saa rauhaa= tasapainoa elämäänsä ennen kuin selvittää esim. vanhempansa/ puolisisarukset jne jos on adoptoitu tai ovat muuten jääneet piiloon tai on salauksia. Lukekaa kirja Kenen lapsi, niin se avaa paljon.
Kun jotkut sanovat, että sehän on vieras, niin verisukulainen on kuitenkin samaa sukua ja pysyy vieraana jos ei anna itselle eikä toiselle mahdollisuutta tutustua. Tutustuminen voi tuoda paljon uutta ja hyvää elämään. Muistatte varmaan tv- ohjelman Kadonneen jäljillä, jossa voittopuolisesti ulkomailla elävät verisukulaiset ottivat tuntemattoman avosylin vastaan ja ovat jatkaneet yhteydenpitoa, vaikka eivät olleet lähisukulaisia, vaan juurikin veli/sisarpuolia, tätejä, setiä ym.Tuo kadonneen jäljillä kyllä on todella vastenmielinen ohjelmaformaatti. Sosiaalipornoa pahimmillaan. Ei kai siinä kameran edessä muuta voi kun hyvää naamaa näyttää että jees jees onpa kiva.
Eihän niistä tapauksista päädy sarjaan kuin pieni osa,muuta ei sitten näytetä.
Enpä usko, että niitä ylimääräisiä juttuja budjetti kestää kovin paljoa kuvata ja seurata. Pikkasen siloteltua teeskentelyä lopuksi olipa tunnelmat mitkä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi, että tunnet noin Ap, mutta sinulla on tunteisiisi oikeus.
Minun isäni hylkäsi minut ennen syntymääni. Olin nelikymppinen, kun tapasin hänet ensimmäisen kerran. Hän halusi pitää jatkossa yhteyttä. Halusin minäkin. Tuntui mahtavalta saada tavata oma biologinen isänsä, vaikka sisälläni joku kuiskikin korvaani, että "hän ei halunnut sinua" "hän ei ole halunnut olla kanssasi tekemisissä"... jne... Nyt on pidetty kuitenkin yhteyttä 10 vuotta. Hän oli saanut kaksi vuotta minun syntymäni jälkeen tyttären. Tyttären jonka hän halusi. Mutta myös tätä uutta naistaan kuten minunkin äitiäni, hän kohteli julmalla tavalla ja äiti lähti tyttärensä kanssa kälppimään. Minä siis sain pikkusiskon nelikymppisenä. Ja pikkusiskoni isosiskon minusta. Isäni teki kuitenkin hyvin selväksi sen, että minä en tule koskaan mitään perimään, vaan tälle sisarpuolelleni on tehty testamentti ja hän perii kaiken. Yritin kertoa, etten ole rahan perässä, mutta kyllä ne minulle sanotut sanat silti pahalta tuntuivat. Sain uuden perheen sisarpuoleni puolelta. Isän kanssa olen edelleen tekemisissä. Sisarpuoltani taas ei oikeastaan kiinnosta tämä meidän isämme. Olen onnellinen, että olen saanut tutustua heihin kaikkiin. Olen paljon ehjempi ihminen. Sisarpuoleni kanssa olemme todella paljon tekemisissä.
Onpa kypsän aikuisen ihmisen oma kokemus. Samassa tilanteessa elävät voisi ottaa oppia.
Normaalisti ihmistä kiinnostaa verisukulaiset ja moni ei saa rauhaa= tasapainoa elämäänsä ennen kuin selvittää esim. vanhempansa/ puolisisarukset jne jos on adoptoitu tai ovat muuten jääneet piiloon tai on salauksia. Lukekaa kirja Kenen lapsi, niin se avaa paljon.
Kun jotkut sanovat, että sehän on vieras, niin verisukulainen on kuitenkin samaa sukua ja pysyy vieraana jos ei anna itselle eikä toiselle mahdollisuutta tutustua. Tutustuminen voi tuoda paljon uutta ja hyvää elämään. Muistatte varmaan tv- ohjelman Kadonneen jäljillä, jossa voittopuolisesti ulkomailla elävät verisukulaiset ottivat tuntemattoman avosylin vastaan ja ovat jatkaneet yhteydenpitoa, vaikka eivät olleet lähisukulaisia, vaan juurikin veli/sisarpuolia, tätejä, setiä ym.
Minusta tuo on erittäin rikkinäisen ihmisen kirjoitus. Hänestä on tullut kokemustensa kautta niin lapanen ja kynnysmatto ja olemattomaan tyytyväinen, että tuollainen erittäin vähän elämässä oleva ja loukkauksia lateleva isä tekee hänestä ehjemmän kuin muuten. Siinä ei ole mitään onniteltavaa vaan sydän särkyy hänen puolestaan. Hän ansaitsisi niiiiiin paljon parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi, että tunnet noin Ap, mutta sinulla on tunteisiisi oikeus.
Minun isäni hylkäsi minut ennen syntymääni. Olin nelikymppinen, kun tapasin hänet ensimmäisen kerran. Hän halusi pitää jatkossa yhteyttä. Halusin minäkin. Tuntui mahtavalta saada tavata oma biologinen isänsä, vaikka sisälläni joku kuiskikin korvaani, että "hän ei halunnut sinua" "hän ei ole halunnut olla kanssasi tekemisissä"... jne... Nyt on pidetty kuitenkin yhteyttä 10 vuotta. Hän oli saanut kaksi vuotta minun syntymäni jälkeen tyttären. Tyttären jonka hän halusi. Mutta myös tätä uutta naistaan kuten minunkin äitiäni, hän kohteli julmalla tavalla ja äiti lähti tyttärensä kanssa kälppimään. Minä siis sain pikkusiskon nelikymppisenä. Ja pikkusiskoni isosiskon minusta. Isäni teki kuitenkin hyvin selväksi sen, että minä en tule koskaan mitään perimään, vaan tälle sisarpuolelleni on tehty testamentti ja hän perii kaiken. Yritin kertoa, etten ole rahan perässä, mutta kyllä ne minulle sanotut sanat silti pahalta tuntuivat. Sain uuden perheen sisarpuoleni puolelta. Isän kanssa olen edelleen tekemisissä. Sisarpuoltani taas ei oikeastaan kiinnosta tämä meidän isämme. Olen onnellinen, että olen saanut tutustua heihin kaikkiin. Olen paljon ehjempi ihminen. Sisarpuoleni kanssa olemme todella paljon tekemisissä.
Onpa kypsän aikuisen ihmisen oma kokemus. Samassa tilanteessa elävät voisi ottaa oppia.
Normaalisti ihmistä kiinnostaa verisukulaiset ja moni ei saa rauhaa= tasapainoa elämäänsä ennen kuin selvittää esim. vanhempansa/ puolisisarukset jne jos on adoptoitu tai ovat muuten jääneet piiloon tai on salauksia. Lukekaa kirja Kenen lapsi, niin se avaa paljon.
Kun jotkut sanovat, että sehän on vieras, niin verisukulainen on kuitenkin samaa sukua ja pysyy vieraana jos ei anna itselle eikä toiselle mahdollisuutta tutustua. Tutustuminen voi tuoda paljon uutta ja hyvää elämään. Muistatte varmaan tv- ohjelman Kadonneen jäljillä, jossa voittopuolisesti ulkomailla elävät verisukulaiset ottivat tuntemattoman avosylin vastaan ja ovat jatkaneet yhteydenpitoa, vaikka eivät olleet lähisukulaisia, vaan juurikin veli/sisarpuolia, tätejä, setiä ym.Tuo kadonneen jäljillä kyllä on todella vastenmielinen ohjelmaformaatti. Sosiaalipornoa pahimmillaan. Ei kai siinä kameran edessä muuta voi kun hyvää naamaa näyttää että jees jees onpa kiva.
Eihän niistä tapauksista päädy sarjaan kuin pieni osa,muuta ei sitten näytetä.
Enpä usko, että niitä ylimääräisiä juttuja budjetti kestää kovin paljoa kuvata ja seurata. Pikkasen siloteltua teeskentelyä lopuksi olipa tunnelmat mitkä hyvänsä.
No eihän niitä edes kuvata jos vastapuoli kieltäytyy jo puhelimessa.
Tuli mieleen kysymys , kun oletan että palstalla on paljon eronneita joko omasta tai puolison tahdosta. Miten olette hoitaneet lastenne tutustumisen ja yhteydenpidon exän uusiin lapsiin puolin ja toisin ?
Kuinka kannustatte lapsia, jotta hyväksyvät toisensa jne?
Eiköhän ole tavallista, että uusi puoliso tuo lapsia uusperheeseen entisestä liitostaan/ suhteestaan ja sitten syntyy lapsi(a) uusperheeseen. Eli puolisisaruksia on enemmän tai vähemmän ja ei ole harvinaista että erotaan kaks kolmekin kertaa ja lapsille vaan sukua lisii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi, että tunnet noin Ap, mutta sinulla on tunteisiisi oikeus.
Minun isäni hylkäsi minut ennen syntymääni. Olin nelikymppinen, kun tapasin hänet ensimmäisen kerran. Hän halusi pitää jatkossa yhteyttä. Halusin minäkin. Tuntui mahtavalta saada tavata oma biologinen isänsä, vaikka sisälläni joku kuiskikin korvaani, että "hän ei halunnut sinua" "hän ei ole halunnut olla kanssasi tekemisissä"... jne... Nyt on pidetty kuitenkin yhteyttä 10 vuotta. Hän oli saanut kaksi vuotta minun syntymäni jälkeen tyttären. Tyttären jonka hän halusi. Mutta myös tätä uutta naistaan kuten minunkin äitiäni, hän kohteli julmalla tavalla ja äiti lähti tyttärensä kanssa kälppimään. Minä siis sain pikkusiskon nelikymppisenä. Ja pikkusiskoni isosiskon minusta. Isäni teki kuitenkin hyvin selväksi sen, että minä en tule koskaan mitään perimään, vaan tälle sisarpuolelleni on tehty testamentti ja hän perii kaiken. Yritin kertoa, etten ole rahan perässä, mutta kyllä ne minulle sanotut sanat silti pahalta tuntuivat. Sain uuden perheen sisarpuoleni puolelta. Isän kanssa olen edelleen tekemisissä. Sisarpuoltani taas ei oikeastaan kiinnosta tämä meidän isämme. Olen onnellinen, että olen saanut tutustua heihin kaikkiin. Olen paljon ehjempi ihminen. Sisarpuoleni kanssa olemme todella paljon tekemisissä.
Onpa kypsän aikuisen ihmisen oma kokemus. Samassa tilanteessa elävät voisi ottaa oppia.
Normaalisti ihmistä kiinnostaa verisukulaiset ja moni ei saa rauhaa= tasapainoa elämäänsä ennen kuin selvittää esim. vanhempansa/ puolisisarukset jne jos on adoptoitu tai ovat muuten jääneet piiloon tai on salauksia. Lukekaa kirja Kenen lapsi, niin se avaa paljon.
Kun jotkut sanovat, että sehän on vieras, niin verisukulainen on kuitenkin samaa sukua ja pysyy vieraana jos ei anna itselle eikä toiselle mahdollisuutta tutustua. Tutustuminen voi tuoda paljon uutta ja hyvää elämään. Muistatte varmaan tv- ohjelman Kadonneen jäljillä, jossa voittopuolisesti ulkomailla elävät verisukulaiset ottivat tuntemattoman avosylin vastaan ja ovat jatkaneet yhteydenpitoa, vaikka eivät olleet lähisukulaisia, vaan juurikin veli/sisarpuolia, tätejä, setiä ym.Tuo kadonneen jäljillä kyllä on todella vastenmielinen ohjelmaformaatti. Sosiaalipornoa pahimmillaan. Ei kai siinä kameran edessä muuta voi kun hyvää naamaa näyttää että jees jees onpa kiva.
Eihän niistä tapauksista päädy sarjaan kuin pieni osa,muuta ei sitten näytetä.
Enpä usko, että niitä ylimääräisiä juttuja budjetti kestää kovin paljoa kuvata ja seurata. Pikkasen siloteltua teeskentelyä lopuksi olipa tunnelmat mitkä hyvänsä.
No eihän niitä edes kuvata jos vastapuoli kieltäytyy jo puhelimessa.
Monestihan se vastapuoli ei löydy ennenkuin on käyty jo monessakin maassa ja matkustettu kameramiehen ym kanssa päiväkausia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi, että tunnet noin Ap, mutta sinulla on tunteisiisi oikeus.
Minun isäni hylkäsi minut ennen syntymääni. Olin nelikymppinen, kun tapasin hänet ensimmäisen kerran. Hän halusi pitää jatkossa yhteyttä. Halusin minäkin. Tuntui mahtavalta saada tavata oma biologinen isänsä, vaikka sisälläni joku kuiskikin korvaani, että "hän ei halunnut sinua" "hän ei ole halunnut olla kanssasi tekemisissä"... jne... Nyt on pidetty kuitenkin yhteyttä 10 vuotta. Hän oli saanut kaksi vuotta minun syntymäni jälkeen tyttären. Tyttären jonka hän halusi. Mutta myös tätä uutta naistaan kuten minunkin äitiäni, hän kohteli julmalla tavalla ja äiti lähti tyttärensä kanssa kälppimään. Minä siis sain pikkusiskon nelikymppisenä. Ja pikkusiskoni isosiskon minusta. Isäni teki kuitenkin hyvin selväksi sen, että minä en tule koskaan mitään perimään, vaan tälle sisarpuolelleni on tehty testamentti ja hän perii kaiken. Yritin kertoa, etten ole rahan perässä, mutta kyllä ne minulle sanotut sanat silti pahalta tuntuivat. Sain uuden perheen sisarpuoleni puolelta. Isän kanssa olen edelleen tekemisissä. Sisarpuoltani taas ei oikeastaan kiinnosta tämä meidän isämme. Olen onnellinen, että olen saanut tutustua heihin kaikkiin. Olen paljon ehjempi ihminen. Sisarpuoleni kanssa olemme todella paljon tekemisissä.
Onpa kypsän aikuisen ihmisen oma kokemus. Samassa tilanteessa elävät voisi ottaa oppia.
Normaalisti ihmistä kiinnostaa verisukulaiset ja moni ei saa rauhaa= tasapainoa elämäänsä ennen kuin selvittää esim. vanhempansa/ puolisisarukset jne jos on adoptoitu tai ovat muuten jääneet piiloon tai on salauksia. Lukekaa kirja Kenen lapsi, niin se avaa paljon.
Kun jotkut sanovat, että sehän on vieras, niin verisukulainen on kuitenkin samaa sukua ja pysyy vieraana jos ei anna itselle eikä toiselle mahdollisuutta tutustua. Tutustuminen voi tuoda paljon uutta ja hyvää elämään. Muistatte varmaan tv- ohjelman Kadonneen jäljillä, jossa voittopuolisesti ulkomailla elävät verisukulaiset ottivat tuntemattoman avosylin vastaan ja ovat jatkaneet yhteydenpitoa, vaikka eivät olleet lähisukulaisia, vaan juurikin veli/sisarpuolia, tätejä, setiä ym.Tuo kadonneen jäljillä kyllä on todella vastenmielinen ohjelmaformaatti. Sosiaalipornoa pahimmillaan. Ei kai siinä kameran edessä muuta voi kun hyvää naamaa näyttää että jees jees onpa kiva.
Eihän niistä tapauksista päädy sarjaan kuin pieni osa,muuta ei sitten näytetä.
Enpä usko, että niitä ylimääräisiä juttuja budjetti kestää kovin paljoa kuvata ja seurata. Pikkasen siloteltua teeskentelyä lopuksi olipa tunnelmat mitkä hyvänsä.
No eihän niitä edes kuvata jos vastapuoli kieltäytyy jo puhelimessa.
Monestihan se vastapuoli ei löydy ennenkuin on käyty jo monessakin maassa ja matkustettu kameramiehen ym kanssa päiväkausia.
Niin sen matkustelun unohdin,montakohan hukkareissua tulee.Joka tapauksessa ne etsityt kysytään puhelimessa ennen kuin kuvataan,ei kuvata jos ei halua tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aapeeta. Aika törkeää "veljiltä" olettaa että ap vaan tulee ja ottaa asemansa uusien perheenjäsenten kanssa vaikka missään tekemisissä eivät ole olleet. Minä en ole tavannut veljeäni (täysveli kun sama isä) joka syntyi isän salasuhteesta työpaikalta pokattuun naiseen. Olen ollut 12v kun poika on syntynyt. Sain pojasta tietää kun isäni kuoli kun nainen otti mahdollisen perinnön takia yhteyttä. Mun äiti sai silloin myös ekaa kertaa tietää tästä lapsesta. Tuosta on nyt yli 20 vuotta. En halunnut tavata. Sääliksi kävi vähän poikaa mutta itse olin tuossa vaiheessa jo aikuinen, oma lapsi juuri syntynyt. Kaikki alkoi tuntumaan niin omituiselta että katkaisin välit koko sukuun. Mun onni ja autuus alkoi siitä. Ja se on tosiasia. Salailkoon ja vaatikoon muilta. Minä hoidan oman perheeni ja ilman mitään salaisuuksia kiitos.
Eihän se mikään täysveli ollut jos teillä oli eri äidit. Velipuoli eikä muuta.
Tämä tietystikään ei muuta asiaa , halusinpa nyt vain täsmentää.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aapeeta. Aika törkeää "veljiltä" olettaa että ap vaan tulee ja ottaa asemansa uusien perheenjäsenten kanssa vaikka missään tekemisissä eivät ole olleet. Minä en ole tavannut veljeäni (täysveli kun sama isä) joka syntyi isän salasuhteesta työpaikalta pokattuun naiseen. Olen ollut 12v kun poika on syntynyt. Sain pojasta tietää kun isäni kuoli kun nainen otti mahdollisen perinnön takia yhteyttä. Mun äiti sai silloin myös ekaa kertaa tietää tästä lapsesta. Tuosta on nyt yli 20 vuotta. En halunnut tavata. Sääliksi kävi vähän poikaa mutta itse olin tuossa vaiheessa jo aikuinen, oma lapsi juuri syntynyt. Kaikki alkoi tuntumaan niin omituiselta että katkaisin välit koko sukuun. Mun onni ja autuus alkoi siitä. Ja se on tosiasia. Salailkoon ja vaatikoon muilta. Minä hoidan oman perheeni ja ilman mitään salaisuuksia kiitos.
No eihän hän mikään täysveljesi ole kun isä on sama kuin Sinulla mutta äiti eri. Hän on velipuolesi. Etkö ymmärrä mitä se "-puoli" -liite tarkoittaa sen veli- tai sisar-sanan jäljessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen kysymys , kun oletan että palstalla on paljon eronneita joko omasta tai puolison tahdosta. Miten olette hoitaneet lastenne tutustumisen ja yhteydenpidon exän uusiin lapsiin puolin ja toisin ?
Kuinka kannustatte lapsia, jotta hyväksyvät toisensa jne?
Eiköhän ole tavallista, että uusi puoliso tuo lapsia uusperheeseen entisestä liitostaan/ suhteestaan ja sitten syntyy lapsi(a) uusperheeseen. Eli puolisisaruksia on enemmän tai vähemmän ja ei ole harvinaista että erotaan kaks kolmekin kertaa ja lapsille vaan sukua lisii.
Meillä oli lähinnä. "Tässä on Pekka ja Maija. Ne muuttaa nyt meidän kanssa. Koeta tottua". Joo mun vanhemmat oli itsekkäitä ja pisti itsensä lasten edelle. Molemmat vain esitteli puskista uudet puolisonsa ja heihin nyt vain piti tottua. En tottunut. Eikä olla juuri enää tekemisissä.
Vaikutatpa oikein ihanalta kultakimpaleelta. Yök. Velipuolesi onni on, ettei joudu suhun tutustuun. Eli loppupeleissä teit hyvän ratkaisun.
Velipuoles tulee perimään halusit tai et jos ylipäätään on jaettavaa. Suuri rikkaus kun ilmaantuu veli ja sisko puolia.
Sukulaisuus ei tarkoita yhteydenpitovelvollisuutta kirjoitti:
Vanhempani erosivat kun olin taaperoiässä ja sittemmin isä muuttikin toiselle paikkakunnalle ja välimme etääntyivät. Näimme harvoin ja yhteys oli melkein elatusmaksuasioissa.
Isä meni uusiin naimisiin ja sai kaksi lasta, jotka näin lapsuudessani ehkä pari kertaa. Mummon hautajaisissa, johon kuitenki yhteys säilyi eron jälkeen ja isän 50v, juhlissa.
Lisäkysymys: halusiko tai tukiko äitisi että olisit pitänyt enemmän yhteyttä isääsi vai vaikuttiko hän siihen että isän rooli jäi elatusvelvollisen tasolle? Pieni lapsi voi olla pelinappula noissa tapauksissa. Velipuolet ovat varmasti syyttömiä tilanteeseen.
Tuo sukulaisten läheisyys on toki suhteellista mutta tavallisesti sisarukset tuntevat toisensa koko eliniän pikkulapsista toistensa hautajaisiin asti eli pidemmän aikaa kuin aviopuolisot. Noihin sukulaissuhteiden läheisyyteen voi vaikuttaa myös se miten hyvin suku pysyy samalla paikkakunnalla tai maakunnassa etenkin jos kyse on serkkujen kaltaisista sukulaisista.
Vierailija kirjoitti:
Velipuoles tulee perimään halusit tai et jos ylipäätään on jaettavaa. Suuri rikkaus kun ilmaantuu veli ja sisko puolia.
Mitä sitten. Kyllä ap on sen tiennyt, että velipuolet perii osansa kun äijä potkaisee tyhjää mikäli mitään perittävää on . Sinänsähän on ihan sama mitä puolia löytyy kun ei ole niiden kanssa missään tekemisissä.
Aika erikoista kutsua sisaruspuoli, joka ei ole ollut isään yhteydessä, ja jota ei juurikaan tunne, tilaisuuteen, jossa isä varmaankin on myös läsnä. Kuulostaa suorastaan isään kohdistuvalta mielenosoitukselta. ”Tässä on uusi lapsenlapsesi ja tuossa on vanha lapsesi, jonka hylkäsit”. APlla ei ole mitään syytä mennä tuollaiseen mukaan.
Siis ihan totta, pitäisikö minunkin mennä selittämään raiskauksen uhrille, miten hänen pitäisi tuntea ja kasvaa ihmisenä vai auttaa häntä edistymään eheytymisessä niin, että hän saa itse kertoa tunteensa ja hyväksynnän niille negatiivisillekin tunteille ja sitä kautta korjautuu ja kasvaa ihmisenä.
Hylätty lapsi tuntee muutenkkn usein syyllisyyttä ja huonommuutta ja tuo ulostulosi kaltainen asenne vain pahentaa asiaa.
Kummitätini syytti kerran minua siitä, että minä olen varmasti tehnyt jotain isälleni, kun tämä kerran jätti minut kymmenenvanhana. Se rikkoi luottamukseni häneen.