Lue keskustelun säännöt.
Ilmoitin suoraan velipuolelleni, etten aio enkä halua tutustua häneen.
Sukulaisuus ei tarkoita yhteydenpitovelvollisuutta
28.10.2018 |
Vanhempani erosivat kun olin taaperoiässä ja sittemmin isä muuttikin toiselle paikkakunnalle ja välimme etääntyivät. Näimme harvoin ja yhteys oli melkein elatusmaksuasioissa.
Isä meni uusiin naimisiin ja sai kaksi lasta, jotka näin lapsuudessani ehkä pari kertaa. Mummon hautajaisissa, johon kuitenki yhteys säilyi eron jälkeen ja isän 50v, juhlissa.
Nyt isän vanhempi poika, eli velipuoleni kirjoitti minulle pitkän kirjeen saatuaan jostain osoitteeni selville.
Hän haluaisi kovasti tutstua minuun ja perheeseeni ja toivoisi toisenkin velipuolen olevan myöhemmin mukana.
Samalla tämä "velipuoli" kutsui minut ja perheeni lapsensa ristiäisiin, koska minusta on kuulemma tullut täti.
Ilmoitan velipuolelleni, ettei meillä ole mitään aikomusta tavata häntä. En halua eikä kiinnosta. Ei ole mitään yhteistä eikä mitään syytä tutustua nyt eikä tulevaisuudessakaan.
Todennäköisesti enää isän perunkirjoitukset joskus tulevaisuudessa on ainoa paikka, missä tapaamme, mutta se on sitten joskus tóinen tarina.
Jos ette ymmärrä, olkaa ymmärtämättä.
Kommentit (245)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlainen tilanne kuin AP:lla. Itsekin ilmoitin velipuolelle (miksi AP:lla muuten lainausmerkit velipuolessa?), etten välitä tutustua. Muotoilin viestini kuitenkin niin kivasti kuin osasin, onnittelin ihanasta vauvasta ja toivottelin kaikkea hyvää heidän elämäänsä.
Ei mulla ole mitään tarvetta loukata velipuoltani ja oikeasti vähän surkuttelin häntä, kun olisi niin kovasti halunnut minuun tutustua. Tunnen itseni kuitenkin niin hyvin, että tiesin tulevan kovan ahdistuksen siitä, jos vastaan myöntävästi. En oikein välitä ihmisistä muutenkaan, enkä ole muidenkaan sukulaisteni kanssa juuri missään tekemisissä.
Minusta AP antaa itsestään nyt vähän typerän kuvan. Mitä hienoa on siinä, että pääsee tuolla tavalla napakasti sanomaan ei ihmiselle, joka ei oikeasti ole tehnyt mitään pahaa?
Ap ei ole velipuolelleen mitään velkaa ja saa sen ilmoittaa parhaaksi katsomallaan tyylillä. Eipähän tule toista kertaa vaivaamaan.
Tällaiset vastaukset ja puolustelut AP:n tylyydelle kertoo siitä, kuinka mätiä ihmiset nykypäivänä ovat. On olemassa tällainen hirveä roskajoukko, joka ei koskaan ajattele asioita niin päin, että miltä minusta tuntuisi, jos minulle vastattaisiin/tehtäisiin näin, miten itse meinaan nyt tehdä toiselle.
Miksi pitää varta vasten olla tyly tai sanoa ikävästi? En lukenut koko ketjua, mutta kertooko AP jossain viestissä, että on ensin yrittänyt sanoa ystävällisesti, että ei kiinnosta ja tästä huolimatta velipuoli kinuaa AP:ta perheenjäsenekseen? Mun ei kyllä tarvinnut laittaa kuin tuo yhden ainoa ystävällismielinen tekstari, eikä ole velipuolesta sen jälkeen kuulunut.
Raamatussako sanottiin, että tehkää toisille niin kuin toivoisitte itsellenne tehtävän tms. Nykypäivän henkisesti köyhä rahvas on tämän unohtanut tyystin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlainen tilanne kuin AP:lla. Itsekin ilmoitin velipuolelle (miksi AP:lla muuten lainausmerkit velipuolessa?), etten välitä tutustua. Muotoilin viestini kuitenkin niin kivasti kuin osasin, onnittelin ihanasta vauvasta ja toivottelin kaikkea hyvää heidän elämäänsä.
Ei mulla ole mitään tarvetta loukata velipuoltani ja oikeasti vähän surkuttelin häntä, kun olisi niin kovasti halunnut minuun tutustua. Tunnen itseni kuitenkin niin hyvin, että tiesin tulevan kovan ahdistuksen siitä, jos vastaan myöntävästi. En oikein välitä ihmisistä muutenkaan, enkä ole muidenkaan sukulaisteni kanssa juuri missään tekemisissä.
Minusta AP antaa itsestään nyt vähän typerän kuvan. Mitä hienoa on siinä, että pääsee tuolla tavalla napakasti sanomaan ei ihmiselle, joka ei oikeasti ole tehnyt mitään pahaa?
Ap ei ole velipuolelleen mitään velkaa ja saa sen ilmoittaa parhaaksi katsomallaan tyylillä. Eipähän tule toista kertaa vaivaamaan.
Tällaiset vastaukset ja puolustelut AP:n tylyydelle kertoo siitä, kuinka mätiä ihmiset nykypäivänä ovat. On olemassa tällainen hirveä roskajoukko, joka ei koskaan ajattele asioita niin päin, että miltä minusta tuntuisi, jos minulle vastattaisiin/tehtäisiin näin, miten itse meinaan nyt tehdä toiselle.
Miksi pitää varta vasten olla tyly tai sanoa ikävästi? En lukenut koko ketjua, mutta kertooko AP jossain viestissä, että on ensin yrittänyt sanoa ystävällisesti, että ei kiinnosta ja tästä huolimatta velipuoli kinuaa AP:ta perheenjäsenekseen? Mun ei kyllä tarvinnut laittaa kuin tuo yhden ainoa ystävällismielinen tekstari, eikä ole velipuolesta sen jälkeen kuulunut.
Raamatussako sanottiin, että tehkää toisille niin kuin toivoisitte itsellenne tehtävän tms. Nykypäivän henkisesti köyhä rahvas on tämän unohtanut tyystin.
Lässynlää. Pistä sinä vaan toivosi Jeesukseen ja anna muiden tehdä niinkuin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tyyli kertoa tästä asiasta on kovin katkeroituneen ja tylyn kuuloista. Luulen, että velipuolesi on onnellisempi, jos tuolla tyylillä asiaan suhtautuva ihminen ei hänen elämäänsä kuulu. Ainakin itse pysyisin mielelläni mahdollisimman kaukana. Velipuoli todennäköisesti luuli, että kyseessä on kiva ja mielenkiintoinen ihminen, joka suhtautuu normaalisti asiaan.
Miten suhtaudutaan normaalisti siihen että isä hylkäsi ja syrjäytti uusilla lapsilla? Joo kiva juttu että meni näin. Not.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tyyli kertoa tästä asiasta on kovin katkeroituneen ja tylyn kuuloista. Luulen, että velipuolesi on onnellisempi, jos tuolla tyylillä asiaan suhtautuva ihminen ei hänen elämäänsä kuulu. Ainakin itse pysyisin mielelläni mahdollisimman kaukana. Velipuoli todennäköisesti luuli, että kyseessä on kiva ja mielenkiintoinen ihminen, joka suhtautuu normaalisti asiaan.
Normaali suhtautuminenhan tämä onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlainen tilanne kuin AP:lla. Itsekin ilmoitin velipuolelle (miksi AP:lla muuten lainausmerkit velipuolessa?), etten välitä tutustua. Muotoilin viestini kuitenkin niin kivasti kuin osasin, onnittelin ihanasta vauvasta ja toivottelin kaikkea hyvää heidän elämäänsä.
Ei mulla ole mitään tarvetta loukata velipuoltani ja oikeasti vähän surkuttelin häntä, kun olisi niin kovasti halunnut minuun tutustua. Tunnen itseni kuitenkin niin hyvin, että tiesin tulevan kovan ahdistuksen siitä, jos vastaan myöntävästi. En oikein välitä ihmisistä muutenkaan, enkä ole muidenkaan sukulaisteni kanssa juuri missään tekemisissä.
Minusta AP antaa itsestään nyt vähän typerän kuvan. Mitä hienoa on siinä, että pääsee tuolla tavalla napakasti sanomaan ei ihmiselle, joka ei oikeasti ole tehnyt mitään pahaa?
Ap ei ole velipuolelleen mitään velkaa ja saa sen ilmoittaa parhaaksi katsomallaan tyylillä. Eipähän tule toista kertaa vaivaamaan.
Tällaiset vastaukset ja puolustelut AP:n tylyydelle kertoo siitä, kuinka mätiä ihmiset nykypäivänä ovat. On olemassa tällainen hirveä roskajoukko, joka ei koskaan ajattele asioita niin päin, että miltä minusta tuntuisi, jos minulle vastattaisiin/tehtäisiin näin, miten itse meinaan nyt tehdä toiselle.
Miksi pitää varta vasten olla tyly tai sanoa ikävästi? En lukenut koko ketjua, mutta kertooko AP jossain viestissä, että on ensin yrittänyt sanoa ystävällisesti, että ei kiinnosta ja tästä huolimatta velipuoli kinuaa AP:ta perheenjäsenekseen? Mun ei kyllä tarvinnut laittaa kuin tuo yhden ainoa ystävällismielinen tekstari, eikä ole velipuolesta sen jälkeen kuulunut.
Raamatussako sanottiin, että tehkää toisille niin kuin toivoisitte itsellenne tehtävän tms. Nykypäivän henkisesti köyhä rahvas on tämän unohtanut tyystin.
Lässynlää. Pistä sinä vaan toivosi Jeesukseen ja anna muiden tehdä niinkuin haluaa.
Lässynlää itelles, kakara. En ole uskovainen, enkä ole koskaan pistänyt toivoani sen paremmin Jeesukseen kuin muihinkaan historiallisiin hahmoihin. Ihmiinkään sitä toivoaan ei tänä päivänä enää näemmä kannata laittaa, vastauksesi kertoo niin selvästi sun kuuluvan tuohon henkisesti köyhään ja tyhmään porukkaan. Mietippä sinä sitten lässynläätäsi, kun joskus ihan takuuvarmasti olet elämässäsi sellaisessa tilanteessa, että ventovieraan ystävällisyys olisi tarpeen, etkä sellaista saa. Onnea valitsemallasi tiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
joo taas näitä only-in-finland juttuja. on se nyt niin paha kohtalo tutustua johonkin henkilöön nyyhelinyyh.
en kyllä ymmärrä miten ap kaltaiset pärjäävät elämässä. tosin mitä itse olen huomannut eipä heidänlaisistaan mitään tule.
Miksi pitäisi johonkiin randomiin ihmiseen tutustua? Myöskään selkärangattomista toisten miellyttäjistä ei tule koskaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlainen tilanne kuin AP:lla. Itsekin ilmoitin velipuolelle (miksi AP:lla muuten lainausmerkit velipuolessa?), etten välitä tutustua. Muotoilin viestini kuitenkin niin kivasti kuin osasin, onnittelin ihanasta vauvasta ja toivottelin kaikkea hyvää heidän elämäänsä.
Ei mulla ole mitään tarvetta loukata velipuoltani ja oikeasti vähän surkuttelin häntä, kun olisi niin kovasti halunnut minuun tutustua. Tunnen itseni kuitenkin niin hyvin, että tiesin tulevan kovan ahdistuksen siitä, jos vastaan myöntävästi. En oikein välitä ihmisistä muutenkaan, enkä ole muidenkaan sukulaisteni kanssa juuri missään tekemisissä.
Minusta AP antaa itsestään nyt vähän typerän kuvan. Mitä hienoa on siinä, että pääsee tuolla tavalla napakasti sanomaan ei ihmiselle, joka ei oikeasti ole tehnyt mitään pahaa?
Ap ei ole velipuolelleen mitään velkaa ja saa sen ilmoittaa parhaaksi katsomallaan tyylillä. Eipähän tule toista kertaa vaivaamaan.
Tällaiset vastaukset ja puolustelut AP:n tylyydelle kertoo siitä, kuinka mätiä ihmiset nykypäivänä ovat. On olemassa tällainen hirveä roskajoukko, joka ei koskaan ajattele asioita niin päin, että miltä minusta tuntuisi, jos minulle vastattaisiin/tehtäisiin näin, miten itse meinaan nyt tehdä toiselle.
Miksi pitää varta vasten olla tyly tai sanoa ikävästi? En lukenut koko ketjua, mutta kertooko AP jossain viestissä, että on ensin yrittänyt sanoa ystävällisesti, että ei kiinnosta ja tästä huolimatta velipuoli kinuaa AP:ta perheenjäsenekseen? Mun ei kyllä tarvinnut laittaa kuin tuo yhden ainoa ystävällismielinen tekstari, eikä ole velipuolesta sen jälkeen kuulunut.
Raamatussako sanottiin, että tehkää toisille niin kuin toivoisitte itsellenne tehtävän tms. Nykypäivän henkisesti köyhä rahvas on tämän unohtanut tyystin.
Lässynlää. Pistä sinä vaan toivosi Jeesukseen ja anna muiden tehdä niinkuin haluaa.
Lässynlää itelles, kakara. En ole uskovainen, enkä ole koskaan pistänyt toivoani sen paremmin Jeesukseen kuin muihinkaan historiallisiin hahmoihin. Ihmiinkään sitä toivoaan ei tänä päivänä enää näemmä kannata laittaa, vastauksesi kertoo niin selvästi sun kuuluvan tuohon henkisesti köyhään ja tyhmään porukkaan. Mietippä sinä sitten lässynläätäsi, kun joskus ihan takuuvarmasti olet elämässäsi sellaisessa tilanteessa, että ventovieraan ystävällisyys olisi tarpeen, etkä sellaista saa. Onnea valitsemallasi tiellä.
Koet tarpeelliseksi ryhtyä haukkumaan kakaraksi? Sitä en ole. En ole koskaan tarvinnut ventovierailta yhtään mitään, enkä tule tarvitsemaankaan. Tulen toimeen omillani. Kiitos vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni sai tutustua tällaiseen serkkuun hautajaisissa. Heillä synkkasi heti ja heistä tuli erittäin hyvät ystävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tyyli kertoa tästä asiasta on kovin katkeroituneen ja tylyn kuuloista. Luulen, että velipuolesi on onnellisempi, jos tuolla tyylillä asiaan suhtautuva ihminen ei hänen elämäänsä kuulu. Ainakin itse pysyisin mielelläni mahdollisimman kaukana. Velipuoli todennäköisesti luuli, että kyseessä on kiva ja mielenkiintoinen ihminen, joka suhtautuu normaalisti asiaan.
Normaali suhtautuminenhan tämä onkin.
Onko siis normaalia syyttää isän teoista ihmistä, joka ei ole millään lailla syyllinen? Minusta ei! Ymmärtääkseni velipuoli ei ollut syntynytkään silloin, kun isä teki ratkaisunsa ja hylkäsi ekan perheensä!
Minusta nyt pitää vetää se jatkuvasti väärissä paikoissa vedettävä kateuskortti esiin. Ja nyt täsmälleen oikeassa paikassa. Ap on KATEELLINEN velipuolelleen isän läsnäolosta tämän elämässä. Siksi ei kateudeltaan pysty olemaan tekemisissä.
Samalla kateudessaan evää omilta lapsiltaan enot ja serkut. Toivottavasti nämä voivat myöhemmin pitää keskenään yhteyttä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sukulaisia olla liikaa
T. Exlesta
Vierailija kirjoitti:
Isäni sai tutustua tällaiseen serkkuun hautajaisissa. Heillä synkkasi heti ja heistä tuli erittäin hyvät ystävät.
Minullakin on positiivinen kokemus serkkuihin tutustuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tyyli kertoa tästä asiasta on kovin katkeroituneen ja tylyn kuuloista. Luulen, että velipuolesi on onnellisempi, jos tuolla tyylillä asiaan suhtautuva ihminen ei hänen elämäänsä kuulu. Ainakin itse pysyisin mielelläni mahdollisimman kaukana. Velipuoli todennäköisesti luuli, että kyseessä on kiva ja mielenkiintoinen ihminen, joka suhtautuu normaalisti asiaan.
Normaali suhtautuminenhan tämä onkin.
Onko siis normaalia syyttää isän teoista ihmistä, joka ei ole millään lailla syyllinen? Minusta ei! Ymmärtääkseni velipuoli ei ollut syntynytkään silloin, kun isä teki ratkaisunsa ja hylkäsi ekan perheensä!
Minusta nyt pitää vetää se jatkuvasti väärissä paikoissa vedettävä kateuskortti esiin. Ja nyt täsmälleen oikeassa paikassa. Ap on KATEELLINEN velipuolelleen isän läsnäolosta tämän elämässä. Siksi ei kateudeltaan pysty olemaan tekemisissä.
Samalla kateudessaan evää omilta lapsiltaan enot ja serkut. Toivottavasti nämä voivat myöhemmin pitää keskenään yhteyttä!
Eihän kukaan ole veljeä syyttänytkään mistään. Ap ei vaan ymmärrättävistä syistä halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Miksi pitäisi haluta? Sehän on täysin vieras ihminen. Missään ei myöskään sanota, että apllä olisi lapsia tai edes koskaan tulisi olemaan lapsia, joten vedät ihan turhaa draamaa siinä suhteessa. Sitä paitsi jos lapsia oliso niin kyseessä ei olisi kuin eno- ja serkkupuolet. Ei oikeat sukulaiset.
Joillekin sisar- ja serkkupuolet ovat sukulaisia, joillekin ei. Suhtautuminen ja tunteet ovat yksilöllisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani puolestasi, että tunnet noin Ap, mutta sinulla on tunteisiisi oikeus.
Minun isäni hylkäsi minut ennen syntymääni. Olin nelikymppinen, kun tapasin hänet ensimmäisen kerran. Hän halusi pitää jatkossa yhteyttä. Halusin minäkin. Tuntui mahtavalta saada tavata oma biologinen isänsä, vaikka sisälläni joku kuiskikin korvaani, että "hän ei halunnut sinua" "hän ei ole halunnut olla kanssasi tekemisissä"... jne... Nyt on pidetty kuitenkin yhteyttä 10 vuotta. Hän oli saanut kaksi vuotta minun syntymäni jälkeen tyttären. Tyttären jonka hän halusi. Mutta myös tätä uutta naistaan kuten minunkin äitiäni, hän kohteli julmalla tavalla ja äiti lähti tyttärensä kanssa kälppimään. Minä siis sain pikkusiskon nelikymppisenä. Ja pikkusiskoni isosiskon minusta. Isäni teki kuitenkin hyvin selväksi sen, että minä en tule koskaan mitään perimään, vaan tälle sisarpuolelleni on tehty testamentti ja hän perii kaiken. Yritin kertoa, etten ole rahan perässä, mutta kyllä ne minulle sanotut sanat silti pahalta tuntuivat. Sain uuden perheen sisarpuoleni puolelta. Isän kanssa olen edelleen tekemisissä. Sisarpuoltani taas ei oikeastaan kiinnosta tämä meidän isämme. Olen onnellinen, että olen saanut tutustua heihin kaikkiin. Olen paljon ehjempi ihminen. Sisarpuoleni kanssa olemme todella paljon tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tyyli kertoa tästä asiasta on kovin katkeroituneen ja tylyn kuuloista. Luulen, että velipuolesi on onnellisempi, jos tuolla tyylillä asiaan suhtautuva ihminen ei hänen elämäänsä kuulu. Ainakin itse pysyisin mielelläni mahdollisimman kaukana. Velipuoli todennäköisesti luuli, että kyseessä on kiva ja mielenkiintoinen ihminen, joka suhtautuu normaalisti asiaan.
Normaali suhtautuminenhan tämä onkin.
Onko siis normaalia syyttää isän teoista ihmistä, joka ei ole millään lailla syyllinen? Minusta ei! Ymmärtääkseni velipuoli ei ollut syntynytkään silloin, kun isä teki ratkaisunsa ja hylkäsi ekan perheensä!
Minusta nyt pitää vetää se jatkuvasti väärissä paikoissa vedettävä kateuskortti esiin. Ja nyt täsmälleen oikeassa paikassa. Ap on KATEELLINEN velipuolelleen isän läsnäolosta tämän elämässä. Siksi ei kateudeltaan pysty olemaan tekemisissä.
Samalla kateudessaan evää omilta lapsiltaan enot ja serkut. Toivottavasti nämä voivat myöhemmin pitää keskenään yhteyttä!
Missä on sanottu, että ap syyttää veljeä.? Ja mitä sitten, jos olisi kateellinen? Jos minä nyt tappaisin sinun lapsesi, olisitko huono ja pikkusieluinen ihminen, jos et pystyisi asettumaan asian yläpuolelle?
Jos nyt ilmestyisi joku sisarus, en tiedä, miten reagoisin. Sen tiedän, että isäni elinpiirissä en voisi olla, joten jos se tarkottaisi isän tapaamisia tai isäjuttujen kuulemista, jäisi homma siihen. Jos taas voisimme olla yhteydessä niille asioille altistumatta, voisi kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi, että tunnet noin Ap, mutta sinulla on tunteisiisi oikeus.
Minun isäni hylkäsi minut ennen syntymääni. Olin nelikymppinen, kun tapasin hänet ensimmäisen kerran. Hän halusi pitää jatkossa yhteyttä. Halusin minäkin. Tuntui mahtavalta saada tavata oma biologinen isänsä, vaikka sisälläni joku kuiskikin korvaani, että "hän ei halunnut sinua" "hän ei ole halunnut olla kanssasi tekemisissä"... jne... Nyt on pidetty kuitenkin yhteyttä 10 vuotta. Hän oli saanut kaksi vuotta minun syntymäni jälkeen tyttären. Tyttären jonka hän halusi. Mutta myös tätä uutta naistaan kuten minunkin äitiäni, hän kohteli julmalla tavalla ja äiti lähti tyttärensä kanssa kälppimään. Minä siis sain pikkusiskon nelikymppisenä. Ja pikkusiskoni isosiskon minusta. Isäni teki kuitenkin hyvin selväksi sen, että minä en tule koskaan mitään perimään, vaan tälle sisarpuolelleni on tehty testamentti ja hän perii kaiken. Yritin kertoa, etten ole rahan perässä, mutta kyllä ne minulle sanotut sanat silti pahalta tuntuivat. Sain uuden perheen sisarpuoleni puolelta. Isän kanssa olen edelleen tekemisissä. Sisarpuoltani taas ei oikeastaan kiinnosta tämä meidän isämme. Olen onnellinen, että olen saanut tutustua heihin kaikkiin. Olen paljon ehjempi ihminen. Sisarpuoleni kanssa olemme todella paljon tekemisissä.
Isäsi testamentista huolimatta olet oikeutettu vaatimaan lakiosasi, joka on puolet siitä mitä ilman testamenttia perisit.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi, että tunnet noin Ap, mutta sinulla on tunteisiisi oikeus.
Minun isäni hylkäsi minut ennen syntymääni. Olin nelikymppinen, kun tapasin hänet ensimmäisen kerran. Hän halusi pitää jatkossa yhteyttä. Halusin minäkin. Tuntui mahtavalta saada tavata oma biologinen isänsä, vaikka sisälläni joku kuiskikin korvaani, että "hän ei halunnut sinua" "hän ei ole halunnut olla kanssasi tekemisissä"... jne... Nyt on pidetty kuitenkin yhteyttä 10 vuotta. Hän oli saanut kaksi vuotta minun syntymäni jälkeen tyttären. Tyttären jonka hän halusi. Mutta myös tätä uutta naistaan kuten minunkin äitiäni, hän kohteli julmalla tavalla ja äiti lähti tyttärensä kanssa kälppimään. Minä siis sain pikkusiskon nelikymppisenä. Ja pikkusiskoni isosiskon minusta. Isäni teki kuitenkin hyvin selväksi sen, että minä en tule koskaan mitään perimään, vaan tälle sisarpuolelleni on tehty testamentti ja hän perii kaiken. Yritin kertoa, etten ole rahan perässä, mutta kyllä ne minulle sanotut sanat silti pahalta tuntuivat. Sain uuden perheen sisarpuoleni puolelta. Isän kanssa olen edelleen tekemisissä. Sisarpuoltani taas ei oikeastaan kiinnosta tämä meidän isämme. Olen onnellinen, että olen saanut tutustua heihin kaikkiin. Olen paljon ehjempi ihminen. Sisarpuoleni kanssa olemme todella paljon tekemisissä.
Onpa kypsän aikuisen ihmisen oma kokemus. Samassa tilanteessa elävät voisi ottaa oppia.
Normaalisti ihmistä kiinnostaa verisukulaiset ja moni ei saa rauhaa= tasapainoa elämäänsä ennen kuin selvittää esim. vanhempansa/ puolisisarukset jne jos on adoptoitu tai ovat muuten jääneet piiloon tai on salauksia. Lukekaa kirja Kenen lapsi, niin se avaa paljon.
Kun jotkut sanovat, että sehän on vieras, niin verisukulainen on kuitenkin samaa sukua ja pysyy vieraana jos ei anna itselle eikä toiselle mahdollisuutta tutustua. Tutustuminen voi tuoda paljon uutta ja hyvää elämään. Muistatte varmaan tv- ohjelman Kadonneen jäljillä, jossa voittopuolisesti ulkomailla elävät verisukulaiset ottivat tuntemattoman avosylin vastaan ja ovat jatkaneet yhteydenpitoa, vaikka eivät olleet lähisukulaisia, vaan juurikin veli/sisarpuolia, tätejä, setiä ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi, että tunnet noin Ap, mutta sinulla on tunteisiisi oikeus.
Minun isäni hylkäsi minut ennen syntymääni. Olin nelikymppinen, kun tapasin hänet ensimmäisen kerran. Hän halusi pitää jatkossa yhteyttä. Halusin minäkin. Tuntui mahtavalta saada tavata oma biologinen isänsä, vaikka sisälläni joku kuiskikin korvaani, että "hän ei halunnut sinua" "hän ei ole halunnut olla kanssasi tekemisissä"... jne... Nyt on pidetty kuitenkin yhteyttä 10 vuotta. Hän oli saanut kaksi vuotta minun syntymäni jälkeen tyttären. Tyttären jonka hän halusi. Mutta myös tätä uutta naistaan kuten minunkin äitiäni, hän kohteli julmalla tavalla ja äiti lähti tyttärensä kanssa kälppimään. Minä siis sain pikkusiskon nelikymppisenä. Ja pikkusiskoni isosiskon minusta. Isäni teki kuitenkin hyvin selväksi sen, että minä en tule koskaan mitään perimään, vaan tälle sisarpuolelleni on tehty testamentti ja hän perii kaiken. Yritin kertoa, etten ole rahan perässä, mutta kyllä ne minulle sanotut sanat silti pahalta tuntuivat. Sain uuden perheen sisarpuoleni puolelta. Isän kanssa olen edelleen tekemisissä. Sisarpuoltani taas ei oikeastaan kiinnosta tämä meidän isämme. Olen onnellinen, että olen saanut tutustua heihin kaikkiin. Olen paljon ehjempi ihminen. Sisarpuoleni kanssa olemme todella paljon tekemisissä.
Onpa kypsän aikuisen ihmisen oma kokemus. Samassa tilanteessa elävät voisi ottaa oppia.
Normaalisti ihmistä kiinnostaa verisukulaiset ja moni ei saa rauhaa= tasapainoa elämäänsä ennen kuin selvittää esim. vanhempansa/ puolisisarukset jne jos on adoptoitu tai ovat muuten jääneet piiloon tai on salauksia. Lukekaa kirja Kenen lapsi, niin se avaa paljon.
Kun jotkut sanovat, että sehän on vieras, niin verisukulainen on kuitenkin samaa sukua ja pysyy vieraana jos ei anna itselle eikä toiselle mahdollisuutta tutustua. Tutustuminen voi tuoda paljon uutta ja hyvää elämään. Muistatte varmaan tv- ohjelman Kadonneen jäljillä, jossa voittopuolisesti ulkomailla elävät verisukulaiset ottivat tuntemattoman avosylin vastaan ja ovat jatkaneet yhteydenpitoa, vaikka eivät olleet lähisukulaisia, vaan juurikin veli/sisarpuolia, tätejä, setiä ym.
Tuo kadonneen jäljillä kyllä on todella vastenmielinen ohjelmaformaatti. Sosiaalipornoa pahimmillaan. Ei kai siinä kameran edessä muuta voi kun hyvää naamaa näyttää että jees jees onpa kiva.
Ap:n tyyli kertoa tästä asiasta on kovin katkeroituneen ja tylyn kuuloista. Luulen, että velipuolesi on onnellisempi, jos tuolla tyylillä asiaan suhtautuva ihminen ei hänen elämäänsä kuulu. Ainakin itse pysyisin mielelläni mahdollisimman kaukana. Velipuoli todennäköisesti luuli, että kyseessä on kiva ja mielenkiintoinen ihminen, joka suhtautuu normaalisti asiaan.