Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ilmoitin suoraan velipuolelleni, etten aio enkä halua tutustua häneen.
Sukulaisuus ei tarkoita yhteydenpitovelvollisuutta
28.10.2018 |
Vanhempani erosivat kun olin taaperoiässä ja sittemmin isä muuttikin toiselle paikkakunnalle ja välimme etääntyivät. Näimme harvoin ja yhteys oli melkein elatusmaksuasioissa.
Isä meni uusiin naimisiin ja sai kaksi lasta, jotka näin lapsuudessani ehkä pari kertaa. Mummon hautajaisissa, johon kuitenki yhteys säilyi eron jälkeen ja isän 50v, juhlissa.
Nyt isän vanhempi poika, eli velipuoleni kirjoitti minulle pitkän kirjeen saatuaan jostain osoitteeni selville.
Hän haluaisi kovasti tutstua minuun ja perheeseeni ja toivoisi toisenkin velipuolen olevan myöhemmin mukana.
Samalla tämä "velipuoli" kutsui minut ja perheeni lapsensa ristiäisiin, koska minusta on kuulemma tullut täti.
Ilmoitan velipuolelleni, ettei meillä ole mitään aikomusta tavata häntä. En halua eikä kiinnosta. Ei ole mitään yhteistä eikä mitään syytä tutustua nyt eikä tulevaisuudessakaan.
Todennäköisesti enää isän perunkirjoitukset joskus tulevaisuudessa on ainoa paikka, missä tapaamme, mutta se on sitten joskus tóinen tarina.
Jos ette ymmärrä, olkaa ymmärtämättä.
Kommentit (245)
Järkytyin. Ei itsekkyydellä ole mitään tolkkua. Oksettaa, pois täältä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään yhteistä? Onhan teillä isä!
Jos mies on välittänyt yhdestä lapsestaan vain elarien verran, niin onhan hän täysin vieras ihminen. Sama jos siemen olisi spermapankista otettu. Siinä tapauksessa ei vaan olisi sitä hylkäämisen ja laiminlyönnin kokemusta.
Ikäänkuin ymmärrän. Mulla sama tilanne. Isä välitti vain elatusmaksujen verran. Yhteyttä sisarpuoliin en saanut aikoinaan pitää. Testamenttasi kaiken heille. Ja kyllä, olen katkera. Ja kyllä, ei sisarpuolet kiinnosta. Vaikkei ollut heidän vikansa mutta mulla on oikeus näihin tunteisiin. Ja niin on ap: lläkin
Katkerien luuserien horinat eivät kiinnosta ketään. Polta kernaasti kaikki sillat ja vanhene yksin.
Paroni Mynhhausen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aapeeta. Aika törkeää "veljiltä" olettaa että ap vaan tulee ja ottaa asemansa uusien perheenjäsenten kanssa vaikka missään tekemisissä eivät ole olleet. Minä en ole tavannut veljeäni (täysveli kun sama isä) joka syntyi isän salasuhteesta työpaikalta pokattuun naiseen. Olen ollut 12v kun poika on syntynyt. Sain pojasta tietää kun isäni kuoli kun nainen otti mahdollisen perinnön takia yhteyttä. Mun äiti sai silloin myös ekaa kertaa tietää tästä lapsesta. Tuosta on nyt yli 20 vuotta. En halunnut tavata. Sääliksi kävi vähän poikaa mutta itse olin tuossa vaiheessa jo aikuinen, oma lapsi juuri syntynyt. Kaikki alkoi tuntumaan niin omituiselta että katkaisin välit koko sukuun. Mun onni ja autuus alkoi siitä. Ja se on tosiasia. Salailkoon ja vaatikoon muilta. Minä hoidan oman perheeni ja ilman mitään salaisuuksia kiitos.
No eihän hän mikään täysveljesi ole kun isä on sama kuin Sinulla mutta äiti eri. Hän on velipuolesi. Etkö ymmärrä mitä se "-puoli" -liite tarkoittaa sen veli- tai sisar-sanan jäljessä?
Biologian mukaan saman isän lapset ovat täyssisaruksia kun sitten taas saman äidin mutta eri isän lapset ovat puolisisaruksia eli velipuolia ja sisarpuolia.
Voisitko vastata hänelle ihan nätisti, ettet ole valmis tapaamaan häntä ainakaan vielä? Ei nyt ainakaan mitään kiukutteluviestiä kannata laittaa. Se, että hän haluaa tutustua sinuun, on ihan positiivinen juttu. Jos et ole valmis, sitten se on näin. Turha kuitenkaan vihoitella ihmiselle, joka ei ole tehnyt sinulle mitään pahaa. Se on isäsi, joka tässä tilanteessa on toiminut väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, jonain päivänä tilanne voi olla se että sinä kaipaat niitä läheisiä elämääsi. Aika tyly asenne sinulla. Veljesi on syytön siihen että isäsi erosi äidistäsi ja hän syntyi. Lapsenne ovat serkkuja joten riistät myös heiltä mahdollisuuden tutustua sukuunsa.
Kasvatus on ilmeisesti onnistunut siinä perheessä vähän paremmin kuin sinun kohdallasi.
Oma päätöksesi tietenkin etkä tarvitse kenenkään ymmärrystä. Käytöstavoissasi on silti parantamisen varaa. Pikkuveljesi vaikuttaa kypsemmältä ja aikuisemmalla kuin isosiskonsa (olettaen että ap on nainen).
Velipuoli ja serkkupuoli... Eivät ole oikeita. Ja kun ei ole yhteistä historiaa, ei tunnu sukulaiselta. Tämä esimerkiksi selittää sen mikdi adoptoidut lapset pitävät adoptioperhettä oikeana perheenään. Kokemusta on itsellä eikä velipuoli vastaavassa tilanteessa tunnu sukulaiselta. Yritetty on.
En minäkään haluaisi tutustua isäni äpärälapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katkerien luuserien horinat eivät kiinnosta ketään. Polta kernaasti kaikki sillat ja vanhene yksin.
MUTTA KUN EI OLE MITÄÄN SILTOJA POLTETTAVAKSI, YMMÄRRÄ NYT
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa oikein ne kadonneen jäljillä yms. ohjelmat. Minun isäni lähti, kun olin pieni. Ei olla tavattu sen jälkeen ja olen jo keski-ikäinen, isä vanha tietenkin. Elarit maksoi tiettävästi. Hylkäämisen tunne on vahva ja läsnä koko elämässä varsinkin, kun isä ei ole ottanut missään vaiheessa mitään yhteyttä. Siksi en ota itsekään, koska en usko että se ketään kiinnostaisi. Muut sukulaiset ovat samaa lajia, eivät pidä yhteyttä perheeseensä eivätkä esim. vastaa viesteihin. Kaikki ei aina mene niin kuin tv:ssä. Olisi se jännää, jos se kadonnut olisinkin minä, mutta todellisuudessa minulta on kaikki kadonneet, koska haluavat itse olla.
En ole myöskään Kadonneen jäljillä -sarjan ystävä syystä, että oma isäni teki mt-ongelmiensa vuoksi napsuudestani ja nuoruudestani niin kaoottista ja pelottavaa, että olisi ollut mielestäni parempi, jos hän olisi vaan jättänyt meidät. Sitten otin itselleni ekaksi mieheksi vastuuttoman, päihderiippuvaisen ja ilkeän tyypin. Taas olisi ollut parempi, että olisi vaan kadonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paroni Mynhhausen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aapeeta. Aika törkeää "veljiltä" olettaa että ap vaan tulee ja ottaa asemansa uusien perheenjäsenten kanssa vaikka missään tekemisissä eivät ole olleet. Minä en ole tavannut veljeäni (täysveli kun sama isä) joka syntyi isän salasuhteesta työpaikalta pokattuun naiseen. Olen ollut 12v kun poika on syntynyt. Sain pojasta tietää kun isäni kuoli kun nainen otti mahdollisen perinnön takia yhteyttä. Mun äiti sai silloin myös ekaa kertaa tietää tästä lapsesta. Tuosta on nyt yli 20 vuotta. En halunnut tavata. Sääliksi kävi vähän poikaa mutta itse olin tuossa vaiheessa jo aikuinen, oma lapsi juuri syntynyt. Kaikki alkoi tuntumaan niin omituiselta että katkaisin välit koko sukuun. Mun onni ja autuus alkoi siitä. Ja se on tosiasia. Salailkoon ja vaatikoon muilta. Minä hoidan oman perheeni ja ilman mitään salaisuuksia kiitos.
No eihän hän mikään täysveljesi ole kun isä on sama kuin Sinulla mutta äiti eri. Hän on velipuolesi. Etkö ymmärrä mitä se "-puoli" -liite tarkoittaa sen veli- tai sisar-sanan jäljessä?
Biologian mukaan saman isän lapset ovat täyssisaruksia kun sitten taas saman äidin mutta eri isän lapset ovat puolisisaruksia eli velipuolia ja sisarpuolia.
Sinulla on väärää "tietoa". He ovat vain puolisisaruksia, koska eri vanhemmat.
En itsekään haluaisi tutustua isän uusiin lapsiin. Etenkään kun heidän elämässään isä on ollut mukana, ja minun osaltani maksanut vain elarit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään haluaisi tutustua isäni äpärälapsiin.
Ketä tarkoitat? Tekikö sinunkin isäsi aviorikoksen/petti aviovaimoaan?
Kuka juntti puhuu vielä puolikkaista sisaruksista? He ovat veljiäsi - halusit tai et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, kuulostaa siltä, että lisätätejä tarvitaan lisälahjoja ostamaan lapselle!
Vierailija kirjoitti:
Jaa, kuulostaa siltä, että lisätätejä tarvitaan lisälahjoja ostamaan lapselle!
Uskomatonta soopaa, kertoo vain itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Paroni Mynhhausen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aapeeta. Aika törkeää "veljiltä" olettaa että ap vaan tulee ja ottaa asemansa uusien perheenjäsenten kanssa vaikka missään tekemisissä eivät ole olleet. Minä en ole tavannut veljeäni (täysveli kun sama isä) joka syntyi isän salasuhteesta työpaikalta pokattuun naiseen. Olen ollut 12v kun poika on syntynyt. Sain pojasta tietää kun isäni kuoli kun nainen otti mahdollisen perinnön takia yhteyttä. Mun äiti sai silloin myös ekaa kertaa tietää tästä lapsesta. Tuosta on nyt yli 20 vuotta. En halunnut tavata. Sääliksi kävi vähän poikaa mutta itse olin tuossa vaiheessa jo aikuinen, oma lapsi juuri syntynyt. Kaikki alkoi tuntumaan niin omituiselta että katkaisin välit koko sukuun. Mun onni ja autuus alkoi siitä. Ja se on tosiasia. Salailkoon ja vaatikoon muilta. Minä hoidan oman perheeni ja ilman mitään salaisuuksia kiitos.
No eihän hän mikään täysveljesi ole kun isä on sama kuin Sinulla mutta äiti eri. Hän on velipuolesi. Etkö ymmärrä mitä se "-puoli" -liite tarkoittaa sen veli- tai sisar-sanan jäljessä?
Biologian mukaan saman isän lapset ovat täyssisaruksia kun sitten taas saman äidin mutta eri isän lapset ovat puolisisaruksia eli velipuolia ja sisarpuolia.
Veli-tai siskopuoli on sellainen, joka ei ole MITÄÄN sukua vaan on tullut sisarukseksi esim. uusperheen tai adoption kautta. Jos jompikumpi vanhempi on yhteinen, se on ihan vaan sisko tai veli.
Vierailija kirjoitti:
Kuka juntti puhuu vielä puolikkaista sisaruksista? He ovat veljiäsi - halusit tai et.
Sellainen joka puhuu asioista niiden oikeilla nimillä. Velipuoli ei ole sama asia kuin veli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkerien luuserien horinat eivät kiinnosta ketään. Polta kernaasti kaikki sillat ja vanhene yksin.
MUTTA KUN EI OLE MITÄÄN SILTOJA POLTETTAVAKSI, YMMÄRRÄ NYT
Meitä luusereiksi väittävä ei tajua, että osalla toisen vanhemman hylkäämistä lapsista saattaa olla myös oikeita sisaruksia joko tuosta eroon päätyneestä avioliitosta tai jätetyn äidin/isän uudesta avioliitosta. Minulle äidin uuden avioliiton puolisisarukset ovat ainoita oikeita sisaruksia. Isän uuden perheen kanssa en halua olla missään tekemisissä, eihän isäkään ole minua muistanut sen koommin, kun rikkoi avioliiton salarakkaansa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paroni Mynhhausen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aapeeta. Aika törkeää "veljiltä" olettaa että ap vaan tulee ja ottaa asemansa uusien perheenjäsenten kanssa vaikka missään tekemisissä eivät ole olleet. Minä en ole tavannut veljeäni (täysveli kun sama isä) joka syntyi isän salasuhteesta työpaikalta pokattuun naiseen. Olen ollut 12v kun poika on syntynyt. Sain pojasta tietää kun isäni kuoli kun nainen otti mahdollisen perinnön takia yhteyttä. Mun äiti sai silloin myös ekaa kertaa tietää tästä lapsesta. Tuosta on nyt yli 20 vuotta. En halunnut tavata. Sääliksi kävi vähän poikaa mutta itse olin tuossa vaiheessa jo aikuinen, oma lapsi juuri syntynyt. Kaikki alkoi tuntumaan niin omituiselta että katkaisin välit koko sukuun. Mun onni ja autuus alkoi siitä. Ja se on tosiasia. Salailkoon ja vaatikoon muilta. Minä hoidan oman perheeni ja ilman mitään salaisuuksia kiitos.
No eihän hän mikään täysveljesi ole kun isä on sama kuin Sinulla mutta äiti eri. Hän on velipuolesi. Etkö ymmärrä mitä se "-puoli" -liite tarkoittaa sen veli- tai sisar-sanan jäljessä?
Biologian mukaan saman isän lapset ovat täyssisaruksia kun sitten taas saman äidin mutta eri isän lapset ovat puolisisaruksia eli velipuolia ja sisarpuolia.
Veli-tai siskopuoli on sellainen, joka ei ole MITÄÄN sukua vaan on tullut sisarukseksi esim. uusperheen tai adoption kautta. Jos jompikumpi vanhempi on yhteinen, se on ihan vaan sisko tai veli.
"Ilmaisulla velipuoli tai harvinaisemmalla ilmaisulla puoliveli tarkoitetaan jonkun toisen kannalta miespuolista henkilöä, jolla on kyseisen henkilön kanssa vain toinen vanhemmista yhteinen. "
Alue: Aihe vapaa
Aloittaja, olen samaa mieltä kanssasi, mutta toivon, että vastaat velipuolellesi ystävällisen neutraalisti, ettei sinusta ole tuota sukulaisuussuhdetta lämmittämään.
Itsekin sain puolisisarukseltani yhteydenoton, joka sai ensin lähinnä epäilemään, että joku kaipaa siirrettävää elintä tai halutaan varmistaa isän hoito tulevaisuudessa. Isäni jätti äidin ja minut vuosikymmeniä sitten, eikä hänestä ja uudesta perheestään kuulunut sen koommin mitään, ellei yhtä vahingossa tapahtunutta tapaamista erään sukulaisen luona lasketa. Valokuvien ja avioero-oikeudenkäyntiasiakirjojen lisäksi minulla ei ole isästä muuta muistoa. Isän lähdön myötä katkesi yhteys myös muuhun sen puolen sukuun. Äiti ei mieltäni myrkyttänyt, asiasta ei siihen aikaan juurikaan puhuttu. Mieleen on jäänyt isänpäiväkorttien tekeminen koulussa ja häpeä, kun lomakkeisiin piti kirjoittaa, että vanhemmat ovat eronneet. Kiitos, "isä"!
Toivon, että uusperheiden äidit ja isät lukevat tämän keskustelun ajatuksella. <3