Ilmoitin suoraan velipuolelleni, etten aio enkä halua tutustua häneen.

Sehän on sinun oma asiasi.

Et tarvitse meidän ymmärtämystä.

Saat tehdä kuten haluat.

Ei tarvitse, jos et tahdo. Kirjoituksesi sävystä tulee kuitenkin mieleen, että oletko veljellesi katkera siitä, että isäsi oli läsnä tämän elämässä, mutta ei sinun? Jos näin, tavalla tai toisella sun olisi se asia hyvä käsitellä .

Niin, onhan se pelottavaa kun pitäisi outoihin tyyppeihin tutustua. Ei se kannata hyhhyh.

Haluan ymmärtää kantasi, mutta miksi et tustuisi häneen? Onko kyseinen tyyppi tehnyt/sanonut jotain? Tuntuu rehellisesti siltä, että kannat kaunaa isääsi kohtaan ja purat sen kyseiseen tyyppiin. Voit toki estää tyypin ja olla näkemättä, mutta haluan vain tietää miksi olit noin suora/tyly ihmistä kohtaan, joka oikeasti halusi tutustua sinuun.

Etenkin kun eletään nyky päivää, jossa kaikki on hyvin pinnallista ja ihmiset haluavat vain käyttää hyväksi jotenkin hassua, että estät ihmisen elämästä. Sanoit ettei teillä ole mitään yhteistä, mutta ei kellään ole jos ei saada mahdollisuutta tutustua toisiimme. Onnea kuitenkin kovasti!

No jos päätöksesi tekee sinut onnelliseksi. Siitä vaan.

Isäsi perinnönjaolle menisit muttet hautajaisiin??

Ymmärrän, että olisi liian monimutkainen kuvio, jos isäsi elää ja on heidän kanssaan normaalisti tekemisissä. Tuo voisi onnistua paremmin, jos isäsi olisi kuollut tai vahvasti läsnä elämässäsi.

Vierailija kirjoitti:

Isäsi perinnönjaolle menisit muttet hautajaisiin??

Hylänneen isän hautajaisiin ei ehkä halua mennä. Eikä sekään ole hyvä vaihtoehto minkä yksissä hautajaisissa näin, joissa aikuinen lapsi piti pitkän ja katkeran puheen siitä, millainen hu*ripukki ja huono isä vainaja oli eläessään ollut.

No, jonain päivänä tilanne voi olla se että sinä kaipaat niitä läheisiä elämääsi. Aika tyly asenne sinulla. Veljesi on syytön siihen että isäsi erosi äidistäsi ja hän syntyi. Lapsenne ovat serkkuja joten riistät myös heiltä mahdollisuuden tutustua sukuunsa.

Kasvatus on ilmeisesti onnistunut siinä perheessä vähän paremmin kuin sinun kohdallasi.

Oma päätöksesi tietenkin etkä tarvitse kenenkään ymmärrystä. Käytöstavoissasi on silti parantamisen varaa. Pikkuveljesi vaikuttaa kypsemmältä ja aikuisemmalla kuin isosiskonsa (olettaen että ap on nainen).

Oletpa katkera. Ei velipuolesi ole sinulle mitään tehnyt. Mutta omapa on elämäsi. Nää on niitä juttuja, joita sitten kuolinvuoteella kadutaan.

Muutamia seikkoja:

a) miksi kstsot tarpeelliseksi kirjoittaa tänne, jos asia kerran on niin selvä juttu?

b) vaikutat katkeralta - tosin väärää ihmistä kohtaan - onko katkeruudesta sinulle jotain hyötyä? Tuskin on - se vain vahingoittaa sinua itseäsi!

c) tulet ehkä jonakin päivänä huomaamaan, että sukulaisia ei ole koskaan liikaa ja silloin voit harmitella, ettet avannut tätä ovea ja tutustunut veljeesi/veljiisi

d) nyt lapsen saatuaan veljesi ehkä miettii isänä sinun tilannettasi suhteessa isäänne

e) jos isäsi elää, ehkä olisi aika sanoa isälle, että hän on toiminut paskamaisesti, eikä osoittaa mieltä viattomille. Isältä voi kysyä, että miksi yhteys oli niin vähäinen, että paskamaisesti tehty - vastaus voi joskus yllättää!

f) kaikin tavoin tilanteen voittaja on veljesi, joka on nyt esittänyt kutsun tutustua ja solmia sisarussuhde - teillä lienee kuitenkin yhteisiä sukulaisia muitakin

g) tutustu ohjelmiin, kirjoihin, haastatteluihin ym. materiaaliin, jossa lukuisat ihmiset kertovat elämänsä kipupisteenä siitä, että joku suvusta on hukassa/kadoksissa/yhteys menetetty/annettu adoptioon - kuinka he kokevat surua, etsivät ikuisesti! Sinun veljesi todennköisesti kokee nyt surua siitä, ettei teillä ole yhteyttä! Oletko varma, ettet jonakin päivänä ole yksi noista kaipaavista?

Kuulostaa siltä, että veljesi voitti lottopotin kun säästyy sinulta :)

Tosi tyly vastaus. Miksi syytät syytöntä veljeä?

Olisit edes vastannut että katkeruutesi takia et pysty yhteydenpitoon.

Sukulaisuus ei tarkoita yhteydenpitovelvollisuutta kirjoitti:

Vanhempani erosivat kun olin taaperoiässä ja sittemmin isä muuttikin toiselle paikkakunnalle ja välimme etääntyivät. Näimme harvoin ja yhteys oli melkein elatusmaksuasioissa.

Isä meni uusiin naimisiin ja sai kaksi lasta, jotka näin lapsuudessani ehkä pari kertaa. Mummon hautajaisissa, johon kuitenki yhteys säilyi eron jälkeen ja isän 50v, juhlissa.

O

Nyt isän vanhempi poika, eli velipuoleni kirjoitti minulle pitkän kirjeen saatuaan jostain osoitteeni selville.

Hän haluaisi kovasti tutstua minuun ja perheeseeni ja toivoisi toisenkin velipuolen olevan myöhemmin mukana.

Samalla tämä "velipuoli" kutsui minut ja perheeni lapsensa ristiäisiin, koska minusta on kuulemma tullut täti.

Ilmoitan velipuolelleni, ettei meillä ole mitään aikomusta tavata häntä. En halua eikä kiinnosta. Ei ole mitään yhteistä eikä mitään syytä tutustua nyt eikä tulevaisuudessakaan.

Todennäköisesti enää isän perunkirjoitukset joskus tulevaisuudessa on ainoa paikka, missä tapaamme, mutta se on sitten joskus tóinen tarina.

Jos ette ymmärrä, olkaa ymmärtämättä.

Mitenkä tämä nyt meni? Otsikossa on "ilmoitin" ja tekstissä "ilmoitan".

Hyväksyvää hyssyttelyäkö odotat vai ravistelua, että tulisit järkiisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäsi perinnönjaolle menisit muttet hautajaisiin??

Hylänneen isän hautajaisiin ei ehkä halua mennä. Eikä sekään ole hyvä vaihtoehto minkä yksissä hautajaisissa näin, joissa aikuinen lapsi piti pitkän ja katkeran puheen siitä, millainen hu*ripukki ja huono isä vainaja oli eläessään ollut.

Tällaisen puheen minäkin aion pitää.

Vierailija kirjoitti:

Haluan ymmärtää kantasi, mutta miksi et tustuisi häneen? Onko kyseinen tyyppi tehnyt/sanonut jotain? Tuntuu rehellisesti siltä, että kannat kaunaa isääsi kohtaan ja purat sen kyseiseen tyyppiin. Voit toki estää tyypin ja olla näkemättä, mutta haluan vain tietää miksi olit noin suora/tyly ihmistä kohtaan, joka oikeasti halusi tutustua sinuun.

Etenkin kun eletään nyky päivää, jossa kaikki on hyvin pinnallista ja ihmiset haluavat vain käyttää hyväksi jotenkin hassua, että estät ihmisen elämästä. Sanoit ettei teillä ole mitään yhteistä, mutta ei kellään ole jos ei saada mahdollisuutta tutustua toisiimme. Onnea kuitenkin kovasti!

Miksi tutustuisi? Nuo ihmiset eivät ole koskaan kuuluneet apn elämään, joten miksi asioiden pitäisi muuttua? Tiedän jopa ihmisiä, jotka eivät edes tiedä eivätkä halua tietääkkään vanhempiensa muista lapsista, koska niin se vanhempi kuin sen kakaratkin eivät ole kuuluneet mitenkään elämään aiemminkaan. Jokainen saa ihan itse valita, miten asioiden haluaa olevan. Ei tosi elämä ole mitään kadonneen jäljillä sarjaa.

Minulla on sisarpuolia, joita olen tavannut pari kertaa. Koska yhteistä historiaa ei ole, he tuntuivat minusta vierailta, enkä introverttinä jaksa pitää yhteyttä. Ei mitään kaunaa ja kaikkea hyvää heille.

Ei mitään yhteistä? Onhan teillä isä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäsi perinnönjaolle menisit muttet hautajaisiin??

Hylänneen isän hautajaisiin ei ehkä halua mennä. Eikä sekään ole hyvä vaihtoehto minkä yksissä hautajaisissa näin, joissa aikuinen lapsi piti pitkän ja katkeran puheen siitä, millainen hu*ripukki ja huono isä vainaja oli eläessään ollut.

Mutta varmaan oli niin sanottu closure sille puhujalle. Viimeinen tilaisuus kertoa oma näkökulma asiaan. Tämän jälkeen on helppo siirtyä eteenpäin.