Lue keskustelun säännöt.
Ilmoitin suoraan velipuolelleni, etten aio enkä halua tutustua häneen.
Sukulaisuus ei tarkoita yhteydenpitovelvollisuutta
28.10.2018 |
Vanhempani erosivat kun olin taaperoiässä ja sittemmin isä muuttikin toiselle paikkakunnalle ja välimme etääntyivät. Näimme harvoin ja yhteys oli melkein elatusmaksuasioissa.
Isä meni uusiin naimisiin ja sai kaksi lasta, jotka näin lapsuudessani ehkä pari kertaa. Mummon hautajaisissa, johon kuitenki yhteys säilyi eron jälkeen ja isän 50v, juhlissa.
Nyt isän vanhempi poika, eli velipuoleni kirjoitti minulle pitkän kirjeen saatuaan jostain osoitteeni selville.
Hän haluaisi kovasti tutstua minuun ja perheeseeni ja toivoisi toisenkin velipuolen olevan myöhemmin mukana.
Samalla tämä "velipuoli" kutsui minut ja perheeni lapsensa ristiäisiin, koska minusta on kuulemma tullut täti.
Ilmoitan velipuolelleni, ettei meillä ole mitään aikomusta tavata häntä. En halua eikä kiinnosta. Ei ole mitään yhteistä eikä mitään syytä tutustua nyt eikä tulevaisuudessakaan.
Todennäköisesti enää isän perunkirjoitukset joskus tulevaisuudessa on ainoa paikka, missä tapaamme, mutta se on sitten joskus tóinen tarina.
Jos ette ymmärrä, olkaa ymmärtämättä.
Kommentit (245)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylmää touhu, ei ole veljen vika jos isä on peestä. Vai onko, voi ap:n äidilläkin olla osuutta asiaan.
Entä jos veljen äidillä on osuutta asiaan?
Oikeasti isä kantakoon vastuunsa.
Velihän tässä kärsii, täysin syytön.
Ja ap on syyllinen mihin?
Objektiivisesti katsottuna ap:n kärsimys on monta mittaluokkaa suurempi. Ja miksi hänen selkänahastaan pitäisi repiä veljen tarpeidentyydytys?
Tämähän voi olla myös veljen vaimon kuningasidea haalia sukulaisia lapselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummallista, että ap:n velipuoli haluaa tutustua lapsensa ristiäisissä, kun yleensä ristiäisiin kutsutaan ainoastaan kaikista läheisimmät sukulaiset ja ystävät, ts. Vain kourallinen porukkaa.
Minulla on 9 v vanhempi täysveli ja 8v nuorempi siskopuoli isän puolelta, siskopuoli on nyt 23v. Isäni, joka on jo melko iäkäs, kysyi vähän aikaa sitten veljeltäni, eli esikoispojaltaan, että "jos mulle tai Kaisalle (vaimo) tapahtuisi jotain, että me kuoltaisiin, niin voisitko sä ryhtyä Karoliinan (siskopuoli) huoltajaksi?".
Siinä mielessä erikoinen kysymys, että tietääkseni täysi-ikäinen henkilö ei edes tarvitse huoltajaa, ja toisekseen, kun siskopuoleni syntyi, isäni ei olisi ollenkaan halunnut tutustuttaa meitä toisiimme. Ja nyt sitten yhtäkkiä isäni haluaa, että veljeni ryhtyvän hoitamaan siskopuoleni asioita, että nyt sitten yteydenpito kelpaakin.
Omituista tosiaan, mikäli tämä siskopuoli ei ole holhouksenalainen. Miksi kenenkään pitäisi tuohon suostua?
Mulla samanlainen tilanne kuin AP:lla. Itsekin ilmoitin velipuolelle (miksi AP:lla muuten lainausmerkit velipuolessa?), etten välitä tutustua. Muotoilin viestini kuitenkin niin kivasti kuin osasin, onnittelin ihanasta vauvasta ja toivottelin kaikkea hyvää heidän elämäänsä.
Ei mulla ole mitään tarvetta loukata velipuoltani ja oikeasti vähän surkuttelin häntä, kun olisi niin kovasti halunnut minuun tutustua. Tunnen itseni kuitenkin niin hyvin, että tiesin tulevan kovan ahdistuksen siitä, jos vastaan myöntävästi. En oikein välitä ihmisistä muutenkaan, enkä ole muidenkaan sukulaisteni kanssa juuri missään tekemisissä.
Minusta AP antaa itsestään nyt vähän typerän kuvan. Mitä hienoa on siinä, että pääsee tuolla tavalla napakasti sanomaan ei ihmiselle, joka ei oikeasti ole tehnyt mitään pahaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tyypillistä, että yh-äidit myrkyttävät lastensa tunteet pahaa isää ja sen perhettä kohtaan. Ap:kin vihaa jo etukäteen ihmistä, jota ei edes tunne.
Missään ei sanota, että ap vihaa velipuoltaan. Hänelle se ihminen on vaan yhdentekevä. Apn isä ei ole halunnut pitää yhteyttä vanhimpaan lapseensa. Syytä häntä tilanteesta ja täydellisestä vieraudesta jälkikasvunsa välillä.
Isä ei ole ehkä kertonut pojalleen aikaisemmin että isällä on tytär aikaisemmasta liitosta. Ja perhe-sukuasiat ovat nousseet esiin pojan saadessa perheenlisäystä. Tai poika on voinut saada tietää sisarpuolestaan muuta kautta ja saattaa siten olla katkerakin isälleen. Surullista jokatapauksessa, että välit ovat olleet olemattomat. Paskaa voi muuttaa toimimalla toisin kuin omat vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää olla katkera? Itse olen sisarpuoliini yhteydessä. Isämme on jo kuollut. Ei olla mitään todella läheisiä, mutta sukua kumminkin ja muutama kerta vuodessa nähdään. Mukavia ihmisiä. Eihän ole heidän syynsä ollenkaan, että elin lapsuuteni ilman isää (ja ihan onnellisena).
Se on sinun valintasi. Joku muu tekee toisin. Mitä sitten? Kaikki ei halua olla edes oikeiden sukulaistensa kanssa tekemisissä.
Kuka on oikeampi sukulainen kuin veli?
Kyseessä ei ole veli vaan velipuoli. Se, että puolet geeneistä on samasta lähteestä ei tee vieraasta ihmisestä sukulaista.
Mitä? Ei sukulainen vaan täysin vieras ihminen, nyt on aika paksua juttua. Mikä sitten on sukulainen?
No ihminen yleensä tuntee sukulaisensa ja hänellä on lapsuudestaan saakka näihin jonkinlainen omakohtainen yhteys. Oikeat sukulaiset pitävät myös sinuun päin yhteyttä. Jokainen voi tietysti halutessaan valikoida suvustaan ne keiden kanssa on tekemisissä. Ei ole mikään pakko olla tekemisissä jos ei halua. Nykyään monet eivät ole kiinnostuneita sukulaisistaan ja niiden kanssa ei olla missään tekemisissä. Myös tämä on täysin ok. En itsekkään ole kuin sisarrusteni ,vanhempieni ja lasteni perheiden kanssa missään yhteydessä.
Siis on sukulainen, eikö totta. Kommentoin tuohon kohtaan: ei sukulainen, vieras ihminen. Tässä tapauksessa sukulainen yrittää tutustua, mutta ei kelpaa. Sääliksi käy.
Jos mitään yhteyttä ei ole koskaan ollut niin ei ole sukua. Eikä ap halua tutustuakaan. Hänellä on oikeus itse määritellä ketkä lukee sukuunsa kuuluvaksi ja ketkä ei. Velipuoli ja isä ovat hänelle vieraita ja kiitos tästä kuuluu yksin isälle. Tällä olisi ollut aikaa ja mahdollisuus niin halutessaan pitää yhteyttä aphen. Hän ei ole lakisääteistä oikeuttaan käyttänyt, joten miksi apn pitäisi olla hänestä ja hänen muista jälkeläisistään sen kiinnostuneempi?
Sukuun synnytään, sukulaisia ei voi valita. Yhteydenpidolla ei ole mitään merkitystä sukulaisuudessa. Ei veli valinnut isäänsä eikä hän ole isänsä tekemisistä vastuussa.
Nä eivät ole syntyneet samaan sukuun. Siitä isä on pitänyt huolen.
Mitä?Sama isä kuitenkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää olla katkera? Itse olen sisarpuoliini yhteydessä. Isämme on jo kuollut. Ei olla mitään todella läheisiä, mutta sukua kumminkin ja muutama kerta vuodessa nähdään. Mukavia ihmisiä. Eihän ole heidän syynsä ollenkaan, että elin lapsuuteni ilman isää (ja ihan onnellisena).
Se on sinun valintasi. Joku muu tekee toisin. Mitä sitten? Kaikki ei halua olla edes oikeiden sukulaistensa kanssa tekemisissä.
Kuka on oikeampi sukulainen kuin veli?
Kyseessä ei ole veli vaan velipuoli. Se, että puolet geeneistä on samasta lähteestä ei tee vieraasta ihmisestä sukulaista.
Mitä? Ei sukulainen vaan täysin vieras ihminen, nyt on aika paksua juttua. Mikä sitten on sukulainen?
No ihminen yleensä tuntee sukulaisensa ja hänellä on lapsuudestaan saakka näihin jonkinlainen omakohtainen yhteys. Oikeat sukulaiset pitävät myös sinuun päin yhteyttä. Jokainen voi tietysti halutessaan valikoida suvustaan ne keiden kanssa on tekemisissä. Ei ole mikään pakko olla tekemisissä jos ei halua. Nykyään monet eivät ole kiinnostuneita sukulaisistaan ja niiden kanssa ei olla missään tekemisissä. Myös tämä on täysin ok. En itsekkään ole kuin sisarrusteni ,vanhempieni ja lasteni perheiden kanssa missään yhteydessä.
Siis on sukulainen, eikö totta. Kommentoin tuohon kohtaan: ei sukulainen, vieras ihminen. Tässä tapauksessa sukulainen yrittää tutustua, mutta ei kelpaa. Sääliksi käy.
Jos mitään yhteyttä ei ole koskaan ollut niin ei ole sukua. Eikä ap halua tutustuakaan. Hänellä on oikeus itse määritellä ketkä lukee sukuunsa kuuluvaksi ja ketkä ei. Velipuoli ja isä ovat hänelle vieraita ja kiitos tästä kuuluu yksin isälle. Tällä olisi ollut aikaa ja mahdollisuus niin halutessaan pitää yhteyttä aphen. Hän ei ole lakisääteistä oikeuttaan käyttänyt, joten miksi apn pitäisi olla hänestä ja hänen muista jälkeläisistään sen kiinnostuneempi?
Sukuun synnytään, sukulaisia ei voi valita. Yhteydenpidolla ei ole mitään merkitystä sukulaisuudessa. Ei veli valinnut isäänsä eikä hän ole isänsä tekemisistä vastuussa.
Nä eivät ole syntyneet samaan sukuun. Siitä isä on pitänyt huolen.
Mitä?Sama isä kuitenkin
Mitä sitten? Sama kai se on mistä ne siittiöt on peräisin, jos ei kerran elareiden lisäksi mitään muuta yhteyttä ole koskaan ollut.
Kaksoisstandardi. Aiemmin täällä oli aloitus, jossa sisko ihmetteli miksei veli pidä mitään yhteyttä. Kyseessä olivat saman katon alla kasvaneet täyssisarukset. Silloin kaikki olivat veljen puolella. Ei ole kuulema mitään velvollisuutta pitää yhteyttä sisaruksiin.
Nyt kun sukupuolet ovat toisinpäin (ja kaikenkukkuraksi vielä sisaruspuolet) yhtäkkiä puolisisarustenkin pitäisi kaveerata keskenään. Joku i.di.o.o.t.t.i väitti jopa, että puoliserkuilla on oikeus tuntea toisensa. Ei ole. Naisilta vaaditaan loputtomasti vastenmielisiä tehtäviä. Pitäisi loputtomasti hyysätä yhdentekeviä sukulaisia. Miehiltä ei kukaan vaadi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tyypillistä, että yh-äidit myrkyttävät lastensa tunteet pahaa isää ja sen perhettä kohtaan. Ap:kin vihaa jo etukäteen ihmistä, jota ei edes tunne.
Missään ei sanota, että ap vihaa velipuoltaan. Hänelle se ihminen on vaan yhdentekevä. Apn isä ei ole halunnut pitää yhteyttä vanhimpaan lapseensa. Syytä häntä tilanteesta ja täydellisestä vieraudesta jälkikasvunsa välillä.
Isä ei ole ehkä kertonut pojalleen aikaisemmin että isällä on tytär aikaisemmasta liitosta. Ja perhe-sukuasiat ovat nousseet esiin pojan saadessa perheenlisäystä. Tai poika on voinut saada tietää sisarpuolestaan muuta kautta ja saattaa siten olla katkerakin isälleen. Surullista jokatapauksessa, että välit ovat olleet olemattomat. Paskaa voi muuttaa toimimalla toisin kuin omat vanhemmat.
Niin . Tai sitten vaan yksinkertaisesti ei ole kiinnostanut pätkän vertaa aikaisemmin. Sitten muija on ryhtynyt rutkuttamaan ja on ollut tosiaan pakko ryhtyä haalimaan kakrulle sukulaisia. Ei kyllä kuulosta ollenkaan miehen toiminnalta, että ristiäisiin hingutaan täysin vieraita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlainen tilanne kuin AP:lla. Itsekin ilmoitin velipuolelle (miksi AP:lla muuten lainausmerkit velipuolessa?), etten välitä tutustua. Muotoilin viestini kuitenkin niin kivasti kuin osasin, onnittelin ihanasta vauvasta ja toivottelin kaikkea hyvää heidän elämäänsä.
Ei mulla ole mitään tarvetta loukata velipuoltani ja oikeasti vähän surkuttelin häntä, kun olisi niin kovasti halunnut minuun tutustua. Tunnen itseni kuitenkin niin hyvin, että tiesin tulevan kovan ahdistuksen siitä, jos vastaan myöntävästi. En oikein välitä ihmisistä muutenkaan, enkä ole muidenkaan sukulaisteni kanssa juuri missään tekemisissä.
Minusta AP antaa itsestään nyt vähän typerän kuvan. Mitä hienoa on siinä, että pääsee tuolla tavalla napakasti sanomaan ei ihmiselle, joka ei oikeasti ole tehnyt mitään pahaa?
Ap ei ole velipuolelleen mitään velkaa ja saa sen ilmoittaa parhaaksi katsomallaan tyylillä. Eipähän tule toista kertaa vaivaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei siinä mitään. Ei kaikkien kanssa tarvitse olla tekemisissä. Toivottavasti ilmaisit itsesi kohteliaasti ja asiallisin sanankääntein. Esimerkiksi siten, että et koe tarvetta yhteydenpitoon, koska olette olleet etäiset lähes koko elämänne ajan ja toivot, että asiat jatkuvat nykyisen kaltaisesti. Ihan korrektia ja kohteliasta. Jos sen sijaan ilmoitit tylysti ja ykskantaan, että ei kiinnosta enkä aio olla kanssasi missään tekemisissä, olit erittäin epäkohtelias ja moukkamainen. Vaatii rohkeutta lähestyä toista ihmistä kirjeitse tällaisessa asiassa, joten toivottavasti vastasit kohteliaasti.
Minä ymmärrän ap:TA erittäin hyvin. Vastaisin että ei ole voimavaroja olla yhteydessä koska jouduin selviytymään lapsuuteni kokonaan ilman isää. Toivottaisin hyvää jatkoa. Olen huomannut että monet isän uudet vaimot on ilkeitä edellisen liiton lapsille. On jatkuva kiista miehen/isän huomiosta ja varsinkin rahasta lasten kanssa. Toivotaan välien katkeamista. Sitten ollaan ärsyyntyneitä jos niistä edellisen liiton kakaroista ei noin vaan pääsekään eroon. Tässä tapauksessa välit katkesivat ja kärsiä sai ap. Varmaan parasta että kaikki jatkavat elämäänsä eteenpäin kuten tähän asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen sinulla oikeus, tämä on ilmoitusasia.
Puoliserkuilla on myös oikeus tietää toisistaan ja suvustaan. He päättävät itse aikuisena ovatko tekemisissä vai ei, vanhempien mökötyksistä huolimatta.
Ketä nykyisin jotkut puolisukulaiset liikuttavat yhtään mihinkään suuntaan?
Vaikka sellaisia, jotka on kasvatettu sukurakkaiksi tai tuntevat kiintymystä sukulaisiin. Tai joka on lapsena seurannut kylmiä sukulaissuhteita, mutta aikuisena on valinnut oman sukuvälittävyyden tiensä. Miten joku ei voi tätä ymmärtää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tyypillistä, että yh-äidit myrkyttävät lastensa tunteet pahaa isää ja sen perhettä kohtaan. Ap:kin vihaa jo etukäteen ihmistä, jota ei edes tunne.
Missään ei sanota, että ap vihaa velipuoltaan. Hänelle se ihminen on vaan yhdentekevä. Apn isä ei ole halunnut pitää yhteyttä vanhimpaan lapseensa. Syytä häntä tilanteesta ja täydellisestä vieraudesta jälkikasvunsa välillä.
Isä ei ole ehkä kertonut pojalleen aikaisemmin että isällä on tytär aikaisemmasta liitosta. Ja perhe-sukuasiat ovat nousseet esiin pojan saadessa perheenlisäystä. Tai poika on voinut saada tietää sisarpuolestaan muuta kautta ja saattaa siten olla katkerakin isälleen. Surullista jokatapauksessa, että välit ovat olleet olemattomat. Paskaa voi muuttaa toimimalla toisin kuin omat vanhemmat.
Ap varmaan toimiikin omien lastensa kanssa toisin kuin isänsä aikoinaan. Sen sijaan täysin kohtuutonta edellyttää ap:n hyvinvoinnin kustannuksella häntä korjaamaan edeltävien polvien virheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
0 Isä ei ole ehkä kertonut pojalleen aikaisemmin että isällä on tytär aikaisemmasta liitosta. .
Ap kirjoitti aloituksessa, että hän on tavannut isänsä aikuisena tämän 50v juhlissa sekä isänäidin eli mummon hautajaisissa, eli kyllä velipuoli on koko ajan tiennyt isosiskon olemassaolosta. Miksiköhän velipuoli ei ole kutsunut ap:ta eli isosiskopuoltaan omiin rippijuhliin tai valmistujaisiin?
Mun mielestä ap voisi ihan kohteliaasti vastat velipuolelle, ettei ole kiinnostunut tapaamisesta ja onnitella vauvasta.
Mulla saattaa olla 17v päästä etäisesti samankaltainen tilanne, sillä olen luovuttanut munasoluja ja kuullut että saajanainen on tullut raskaaksi. Eli mahd. Lapsi saa tietää mun nimen ja heti kun täyttää 18v
Vierailija kirjoitti:
ei siinä mitään. Ei kaikkien kanssa tarvitse olla tekemisissä. Toivottavasti ilmaisit itsesi kohteliaasti ja asiallisin sanankääntein. Esimerkiksi siten, että et koe tarvetta yhteydenpitoon, koska olette olleet etäiset lähes koko elämänne ajan ja toivot, että asiat jatkuvat nykyisen kaltaisesti. Ihan korrektia ja kohteliasta. Jos sen sijaan ilmoitit tylysti ja ykskantaan, että ei kiinnosta enkä aio olla kanssasi missään tekemisissä, olit erittäin epäkohtelias ja moukkamainen. Vaatii rohkeutta lähestyä toista ihmistä kirjeitse tällaisessa asiassa, joten toivottavasti vastasit kohteliaasti.
Asia ei muutu miksikään sanoopa sen tylysti suoraan tai selittelee kohteliaasti. Ap ei ole mitään yhteydenottoa toivonut, joten on aivan yhdentekevää miksi ja mitä se on velipuolelta vaatinut. Kukaan ei pyytänyt mitään tekemään.
Mun mutsilla oli setä, joka on jo kuollut. Hänellä oli 50-luvun alussa syntynyt tyttö ja 50-luvun lopulla hän tapasi toisen naisen, erosi ensimmäisestä vaimosta ja sai uuden vaimon kaa 2 lasta 50-60-lukujen vaihteessa. Nämä lapset tapasivat isosiskonsa ekan kerran 2000-luvun alussa nelikymppisenä kun yhteinen isä kuoli ja oli perinnön jakotilaisuus.
Toki täytyy muistaa, että silloin 50-luvulla avioerot olivat harvinaisia ja käsittääkseni oli yleistä, ettei ent liiton lapsiin pidetty ainakaan mitään tiivistä yhteyttä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen sinulla oikeus, tämä on ilmoitusasia.
Puoliserkuilla on myös oikeus tietää toisistaan ja suvustaan. He päättävät itse aikuisena ovatko tekemisissä vai ei, vanhempien mökötyksistä huolimatta.
Ketä nykyisin jotkut puolisukulaiset liikuttavat yhtään mihinkään suuntaan?
Vaikka sellaisia, jotka on kasvatettu sukurakkaiksi tai tuntevat kiintymystä sukulaisiin. Tai joka on lapsena seurannut kylmiä sukulaissuhteita, mutta aikuisena on valinnut oman sukuvälittävyyden tiensä. Miten joku ei voi tätä ymmärtää?
Koska suvulla tai yksittäisillä sukulaisilla ei ole mitään merkitystä elämässäni. En ole edes tekemisissä kuin aivan lähimpien kanssa ja heidänkin kanssa harvakseltaan. Miehellä taas ei ole juurikaan sukua. Esimerkiksi tiedän periaatteessa serkkuni, mutten ole ollut missään yhteydessä heihin noin 35 vuoteen. Ei mitään käsitystä onko heillä perhettä tai lapsia tai ovatko edes elossa. Tädit, sedät ja isovanhemmat joiden kanssa lapsuudenperheeni oli tekemisissä ovat aikaa sitten kuolleet. Tai ainakin niin oletan.
Minäkin tiedät 60-luvulla syntyneet sisarukset joille selvisi vanhoista kirjeistä että heidän isällä oli ollut perhe aikaisemmin. Nämä kaksi edellisen liiton lasta he kohtasi ensimmäisen kerran kolmekymppisinä isän hautajaisissa. Kyse oli uskonnollisista piireistä. Myös toinen uskova perhe salasi olevansa uusperhe ja lapsi sai haukut kun koululle oli pudonnut kirjastokortti jossa oli edellisen liiton sukunimi tyyliin Maija Virtanen kun oli nyt Maija Korhonen.
joo taas näitä only-in-finland juttuja. on se nyt niin paha kohtalo tutustua johonkin henkilöön nyyhelinyyh.
en kyllä ymmärrä miten ap kaltaiset pärjäävät elämässä. tosin mitä itse olen huomannut eipä heidänlaisistaan mitään tule.
Nä eivät ole syntyneet samaan sukuun. Siitä isä on pitänyt huolen.