Ilmoitin suoraan velipuolelleni, etten aio enkä halua tutustua häneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletpa katkera. Ei velipuolesi ole sinulle mitään tehnyt. Mutta omapa on elämäsi. Nää on niitä juttuja, joita sitten kuolinvuoteella kadutaan.

Tuo on totta. Ei ihminen ole syyllinen siihen, että on sattunut syntymään. Olen kuullut muutamia tapauksia, joissa sisarukset ovat tyrmänneet veli-ja sisarpuolet pois elämästään. Miten tyhmää ja lyhytnäköistä tuomita heitä, jotka eivät ole syntymäänsä vaikuttaneet.

Kannattais miettiä syntyjä syviä oikeasti ja lopettaa syyllistäminen ja halveksunta sukulaisia kohtaan.

Näkökantasi on itsekeskeinen ja epäempaattinen. Kaikilla hylätyillä lapsilla ei ole aikuisenakaan normaaleja voimavaroja ja heidän syyllistäminen omasta vammastaan on todella ajattelematonta. He kärsivät myös muissakin ihmissuhteissaan kiintymyssuhdevammoistaan ja joutuvat tekemään paljon töitä asian suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää olla katkera? Itse olen sisarpuoliini yhteydessä. Isämme on jo kuollut. Ei olla mitään todella läheisiä, mutta sukua kumminkin ja muutama kerta vuodessa nähdään. Mukavia ihmisiä. Eihän ole heidän syynsä ollenkaan, että elin lapsuuteni ilman isää (ja ihan onnellisena).

Se on sinun valintasi. Joku muu tekee toisin. Mitä sitten? Kaikki ei halua olla edes oikeiden sukulaistensa kanssa tekemisissä.

Kuka on oikeampi sukulainen kuin veli?

Kyseessä ei ole veli vaan velipuoli. Se, että puolet geeneistä on samasta lähteestä ei tee vieraasta ihmisestä sukulaista.

Etenkään jos se geenillisesti yhdistävä tekijä ei ole ollut yhteyksissä omaan lapseensa, vaan keskittynyt uuteen perheeseen.

Itse satun olemaan se avioton nuorena saatu lapsi, ja vanhempani erosivat sulassa sovussa ollessani aika pieni. Toisella on nykyään ihan omat kuvionsa, perheensä ja lapsensa, tuntuisi epäkohteliaalta mennä tunkeilemaan vieraaseen perheeseen ja heidän asioihinsa. Ollaan tavattu pari kertaa juhlissa ja se on minulle ihan ok ja tarpeeksi. Varmasti ihan mukavia tyyppejä, mutta vieraita. Ei syntynyt mitään palavaa halua tutustua enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletpa katkera. Ei velipuolesi ole sinulle mitään tehnyt. Mutta omapa on elämäsi. Nää on niitä juttuja, joita sitten kuolinvuoteella kadutaan.

Tuo on totta. Ei ihminen ole syyllinen siihen, että on sattunut syntymään. Olen kuullut muutamia tapauksia, joissa sisarukset ovat tyrmänneet veli-ja sisarpuolet pois elämästään. Miten tyhmää ja lyhytnäköistä tuomita heitä, jotka eivät ole syntymäänsä vaikuttaneet.

Kannattais miettiä syntyjä syviä oikeasti ja lopettaa syyllistäminen ja halveksunta sukulaisia kohtaan.

Kyseessä ei ole sukulaiset. Jokainen saa olla tekemisissä tai olla olematta ihan niin kuin itse parhaaksi näkee. Jos mitään yhteyttä ei ole ollut eikä sitä halua niin sitä ei mikään määrä ruikutusta muuta. Kaikissa ihmissuhteissa on kaksi osapuolta. Jos toista ei kiinnosta niin se nyt on vaan hyväksyttävä, sillä toisella on varmaan syynsä päätökseensä. Menetkö itse vaatimaan täysin vierailta ihmisiltä, että heidän täytyy suostua kaveeraamaan kanssasi?.

Ollessasi pikkulapsi vanhempasi erosivat ja isäsi muutti toiselle paikkakunnalle, missä hän solmi uuden avioliiton ja sai kaksi lasta. Kerrot, että yhteys isääsi lähes katkesi. Oletko ottanut selvää, miksi niin tapahtui? Mikä lienee ollut eron syy? Monesti lapsille ei kerrota eron todellisia syitä. Puhut hylkäämisestä.  Oliko etääntyminen pelkästään isästäsi kiinni? Mikä oli äitisi osuus asiaan? Mitä jos haukutkin väärää puuta moittiessasi isääsi ja velipuoliasi? Olet hirveän kovan tuntuinen ihminen. Eikö olisi hyvä ensin tavata nämä velipuolet ja päättää vasta sitten, haluatko olla heidän kanssaan tekemisissä vai et. Mutta tee niin kuin tahdot, mutta älä sitten tule tänne itkemään, kun olet yksin, kun ei ole sukulaisia.

Vierailija kirjoitti:

En huomannut ap:n aloituksesta, että hän olisi syyttänyt velipuoltaan jostain. Kertoi vain ettei halua olla tekemisissä. Siihen hänellä on oikeus. Katkeruus isää kohtaan on luonnollinen asia. Se että hän kirjoittaa tänne, osoittaa että hän haluaa käsitellä asiaa ja keskustella muiden kanssa. Saada varmaan myös hyväksyntää ratkaisuilleen. Kaikki ok.

Jos katsoo asiaa velipuolen näkökulmasta (mihin ap:lla ei ole mitään velvollisuutta): Häntä, tai ehkä hänen vaimoaan, on alkanut kiinnostaa nämä näinkin läheiset sukulaiset, joita ei tunne. Varmaan lapsenkin takia. Ehkä tuntee olevansa heille jotain velkaa. Sukulaisia on ihmisillä nykyään yhä vähemmän, joten heistä tulee arvokkaampia. Ehkä ap:n lapsia, jos sellaisia on, alkaa joskus kiinnostaa tuntemattomat serkkupuolet. Toivottavasti ap et estä heitä tutustumasta!

Oma isäni tutustui siskopuoliinsa aikuisiässä. Minusta on hauska omistaa puoliserkkuja, vaikkei paljon ollakaan tekemisissä. Asiaa varmasti helpotti se, että isoisä, tarinan "roisto", oli jo kuollut.

Samaa mieltä kaikesta mitä kirjoitit, mutta ap:n tapa kirjoittaa tuo aloitus toi mielikuvan tylystä vastauksesta ja vihasta veljen yhteydenottoa kohtaa. Se, ettei halua tutustua veljeen, ei ole paha asia, mutta on eriasia miten asian veljelle ilmoittaa. Aloituksesta itselleni kuitenkin heräsi mielenkiinto, miksei halua tutustua veljeen? Itse en ole tällaisessä tilanteessa ollut, joten en voi ymmärtää ap:n tai muidenkaan tuntemuksia, mutta olisi mielenkiintoista kuulla syitä siihen.

Vierailija kirjoitti:

Ollessasi pikkulapsi vanhempasi erosivat ja isäsi muutti toiselle paikkakunnalle, missä hän solmi uuden avioliiton ja sai kaksi lasta. Kerrot, että yhteys isääsi lähes katkesi. Oletko ottanut selvää, miksi niin tapahtui? Mikä lienee ollut eron syy? Monesti lapsille ei kerrota eron todellisia syitä. Puhut hylkäämisestä.  Oliko etääntyminen pelkästään isästäsi kiinni? Mikä oli äitisi osuus asiaan? Mitä jos haukutkin väärää puuta moittiessasi isääsi ja velipuoliasi? Olet hirveän kovan tuntuinen ihminen. Eikö olisi hyvä ensin tavata nämä velipuolet ja päättää vasta sitten, haluatko olla heidän kanssaan tekemisissä vai et. Mutta tee niin kuin tahdot, mutta älä sitten tule tänne itkemään, kun olet yksin, kun ei ole sukulaisia.

Isällä on ollut todennäköisesti ainakin 10 vuotta aikaa ottaa yhteyttä aikuiseen lapseensa. Sekö ap on nyt vieraannutettu, kun isä ei sen vertaa välitä, että esim. kyselee, tarvitseeko opiskelija rahaa tms.

Kaikki lapsena hylätyt eivät ole epävakaita, mutta moni epävakaa on lapsena hylätty. Jos tuollainen uusi yhteys altistaisi oireilulle, eikö olisi vain suurta viisautta pysytellä erossa eikä altistaa itseään sille? Monesti asiat tulevat suusta vähän kärkevinä silloin, kun ne ovat suojareaktioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisi helpottaa katkeruutta, jos tutustuisi. Mutta ei tietenkään pakko ole, jos halua rypeä omassa katkeruudessaan.

Millälailla voisi helpottaa, voisitko kuvailla? Vai onko se niin, että sieltä puskista on väärintekijöiden jälkeläisten helppo huudella, ettet kuule omatuntosi ääntä?

Vanhempien tekemisistä ei ole oikein syyttää lapsia. Tutustuin siskopuoleeni aikuisena, mahtava tyyppi. Olemme nykyään läheisiä ystäviä. Vaikka olenkin väärintekijän jälkeläinen. :D

Kivat sulle. Kukaan ei tässä ole ketään muuta kuin lapsensa täysin hylännyttä isää syyttänyt. Apllä on täysi oikeus valita haluaako mitään yhteyttä isänsä jälkikasvuun vai ei. Häntä ei kiinnosta ja siihen muiden on tyytyminen.

Vierailija kirjoitti:

Oletpa katkera. Ei velipuolesi ole sinulle mitään tehnyt. Mutta omapa on elämäsi. Nää on niitä juttuja, joita sitten kuolinvuoteella kadutaan.

Luultavasti AP:n äiti on katkeroittanut tyttären

Ketkä idiootit täällä syyllistävät hylättyä lasta surustaan? Miettikää sitä omaa eskarilaistanne, että toinen vanhemmista häippäisi tänään lopullisesti. Se lapsi tulee aikuisenakin olemaan hylätty lapsi ja joutuu tekemään töitä saadakseen sen lapsen pidettyä turvassa nyt kun hänellä aikuisena on siihen paremmin kykyä ja mahdollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Ollessasi pikkulapsi vanhempasi erosivat ja isäsi muutti toiselle paikkakunnalle, missä hän solmi uuden avioliiton ja sai kaksi lasta. Kerrot, että yhteys isääsi lähes katkesi. Oletko ottanut selvää, miksi niin tapahtui? Mikä lienee ollut eron syy? Monesti lapsille ei kerrota eron todellisia syitä. Puhut hylkäämisestä.  Oliko etääntyminen pelkästään isästäsi kiinni? Mikä oli äitisi osuus asiaan? Mitä jos haukutkin väärää puuta moittiessasi isääsi ja velipuoliasi? Olet hirveän kovan tuntuinen ihminen. Eikö olisi hyvä ensin tavata nämä velipuolet ja päättää vasta sitten, haluatko olla heidän kanssaan tekemisissä vai et. Mutta tee niin kuin tahdot, mutta älä sitten tule tänne itkemään, kun olet yksin, kun ei ole sukulaisia.

Monesti on parempi olla kaivelematta paskakasaa ja antaa sen olla. Apn isä ei ole halunnut yhteyttä muodostaa ensimmäisen perheensä ja toisen perheensä välille, joten eiköhän kaikkien kannata pysyä erossa kuten tähänkin asti. Omituista että se velipuoli yleensä ryhtyy ottamaan yhteyttä. Miksi nyt? Eikö hän tajua miten kiusalliseen tilanteeseen asettaa apn?

Tuohan on täysin epätasa-arvoinen suhde, joka vaatisi ap:ltä paljon voimaa ja itsensä ylittämistä. Toinen heistä on viettänyt normaalia perhe-elämää, kun taas toinen ei ole saanut vanhemman rakkautta ja tukea, synttäri- ja joulumuistamisia, rippi/ylppäri/valmistujaismuistamisia, saattajaa alttarille, isovanhempaa lapsilleen tai taloudellista huolenpitoa pakkosummaa lukuunottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää olla katkera? Itse olen sisarpuoliini yhteydessä. Isämme on jo kuollut. Ei olla mitään todella läheisiä, mutta sukua kumminkin ja muutama kerta vuodessa nähdään. Mukavia ihmisiä. Eihän ole heidän syynsä ollenkaan, että elin lapsuuteni ilman isää (ja ihan onnellisena).

Se on sinun valintasi. Joku muu tekee toisin. Mitä sitten? Kaikki ei halua olla edes oikeiden sukulaistensa kanssa tekemisissä.

Kuka on oikeampi sukulainen kuin veli?

Kyseessä ei ole veli vaan velipuoli. Se, että puolet geeneistä on samasta lähteestä ei tee vieraasta ihmisestä sukulaista.

Mitä? Ei sukulainen vaan täysin vieras ihminen, nyt on aika paksua juttua. Mikä sitten on sukulainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäsi perinnönjaolle menisit muttet hautajaisiin??

Perukirjoitus ei ole perinnönjakotilaisuus. Jäikö sinulta joku koulu käymättä, vai miksi et tiedä tätä?

Koulussa ei opetettu lakiasioita... Ihan itse piti selvittää kun äiti kuoli.

T. eri

Vierailija kirjoitti:

Ap ja sen puolusteloista kumpuaa itsekeskeisyys ja välinpitämättömyys.

Niin, jokaisella on oikeus olla itsekäs. Ei se ole välinpitämättömyyttä, jos ei halua olla ihmisten kanssa tekemisissä, jotka eivät ole olleet elämässä mukana. Se, että herää esim. 30 vuotiaana "hei mullahan oli joo sisko kans" come on, too little too late. Se juna meni jo. Olisit ottanut yhteyttä aikasemmin, miksi et ottanut? Eikö kiinnostanut? Hyvä ollaan sitten samalla aaltopituudella.

Vierailija kirjoitti:

Ollessasi pikkulapsi vanhempasi erosivat ja isäsi muutti toiselle paikkakunnalle, missä hän solmi uuden avioliiton ja sai kaksi lasta. Kerrot, että yhteys isääsi lähes katkesi. Oletko ottanut selvää, miksi niin tapahtui? Mikä lienee ollut eron syy? Monesti lapsille ei kerrota eron todellisia syitä. Puhut hylkäämisestä.  Oliko etääntyminen pelkästään isästäsi kiinni? Mikä oli äitisi osuus asiaan? Mitä jos haukutkin väärää puuta moittiessasi isääsi ja velipuoliasi? Olet hirveän kovan tuntuinen ihminen. Eikö olisi hyvä ensin tavata nämä velipuolet ja päättää vasta sitten, haluatko olla heidän kanssaan tekemisissä vai et. Mutta tee niin kuin tahdot, mutta älä sitten tule tänne itkemään, kun olet yksin, kun ei ole sukulaisia.

Kyllä tänne saa tulla itkemään, vaikka olisikin tehnyt huonoja ratkaisuja! Ja nimenomaan silloin. Vai saako täällä itkeä vain virheettömät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää olla katkera? Itse olen sisarpuoliini yhteydessä. Isämme on jo kuollut. Ei olla mitään todella läheisiä, mutta sukua kumminkin ja muutama kerta vuodessa nähdään. Mukavia ihmisiä. Eihän ole heidän syynsä ollenkaan, että elin lapsuuteni ilman isää (ja ihan onnellisena).

Se on sinun valintasi. Joku muu tekee toisin. Mitä sitten? Kaikki ei halua olla edes oikeiden sukulaistensa kanssa tekemisissä.

Kuka on oikeampi sukulainen kuin veli?

Kyseessä ei ole veli vaan velipuoli. Se, että puolet geeneistä on samasta lähteestä ei tee vieraasta ihmisestä sukulaista.

Mitä? Ei sukulainen vaan täysin vieras ihminen, nyt on aika paksua juttua. Mikä sitten on sukulainen?

No ihminen yleensä tuntee sukulaisensa ja hänellä on lapsuudestaan saakka näihin jonkinlainen omakohtainen yhteys. Oikeat sukulaiset pitävät myös sinuun päin yhteyttä. Jokainen voi tietysti halutessaan valikoida suvustaan ne keiden kanssa on tekemisissä. Ei ole mikään pakko olla tekemisissä jos ei halua. Nykyään monet eivät ole kiinnostuneita sukulaisistaan ja niiden kanssa ei olla missään tekemisissä. Myös tämä on täysin ok. En itsekkään ole kuin sisarrusteni ,vanhempieni ja lasteni perheiden kanssa missään yhteydessä.

Minä en ole missään yhteydessä kahteen täyssisareeni. Ovat valehtelevia itsekästä ihmisiä. Ei mitään kiinnostusta olla heidän seurassaan. Lapsena kyllä tultiin toimeen, miten nyt sisarukset tulevat, mutta aikuisena heistä on paljastunut kaikenlaista, joten annanpa olla.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän aapeeta. Aika törkeää "veljiltä" olettaa että ap vaan tulee ja ottaa asemansa uusien perheenjäsenten kanssa vaikka missään tekemisissä eivät ole olleet. Minä en ole tavannut veljeäni (täysveli kun sama isä) joka syntyi isän salasuhteesta työpaikalta pokattuun naiseen. Olen ollut 12v kun poika on syntynyt. Sain pojasta tietää kun isäni kuoli kun nainen otti mahdollisen perinnön takia yhteyttä. Mun äiti sai silloin myös ekaa kertaa tietää tästä lapsesta. Tuosta on nyt yli 20 vuotta. En halunnut tavata. Sääliksi kävi vähän poikaa mutta itse olin tuossa vaiheessa jo aikuinen, oma lapsi juuri syntynyt. Kaikki alkoi tuntumaan niin omituiselta että katkaisin välit koko sukuun. Mun onni ja autuus alkoi siitä. Ja se on tosiasia. Salailkoon ja vaatikoon muilta. Minä hoidan oman perheeni ja ilman mitään salaisuuksia kiitos.

"Täysveli" kyllä ihan velipuoli on!